Koiraskin poikii, kun on pakko

Maanantai 3.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Tulipa mieleeni tuo vanha viljakkalalainen sananlasku, kun ajattelin puheiden pitämistä erilaisissa tilaisuuksissa.

 

Sain työurani aikana puhua usein erilaisissa tilaisuuksissa - pääosin onnittelukäynneillä, liikkeiden avajaistilaisuuksissa ja muissa vastaavissa tapahtumissa.

 

Eläkevaarina puhumistilaisuudet ovat vähentyneet, mutta oli niitä mm. kuluneen viikon loppupuolella ainakin kaksin kappalein – yksi puhe hyvän yhteistyökumppanin merkkipäivän merkeissä ja toinen läheisen toimijan eläkkeelle siirtymisen juhlistamisessa.

 

Olen aikataulullisesti perin huono puheiden valmistelija, sillä puheiden valmistelu jää usein viime tinkaan. Laadin usein puheluonnoksen bussipysäkillä, kun olen matkalla onnittelukohteeseen tai autossa, kun odottelen merkkipäivänviettäjän talon edessä vastaanottoaikaa!  Lienee tosin niin, että alitajunta tekee kovinkin työtä päivien ajan puheen valmistelussa, kun puheenpitoajankohta on tiedossa.

 

Täytyy myöntää, että työuran hieman yli nelikymmenvuotisena aikana sain perusteellista koulutusta puheiden rakentamisessa, sillä kerrankin olin viisi työpäivää Jyväskylän Laajavuoressa koulutuksessa ja aiheena oli koko työviikon ajan suullisen esitystaidon kehittäminen. Liike-elämässä satsataan työntekijöiden puhetaidon kehittämiseen.

 

Puhetaidon konsultit painottavat, että puheen ensimmäinen kappale ja sen viimeinen kappale pitää valmistella etukäteen sana sanalta. Heidän mukaansa on paikallaan jopa se, että puheenpitäjä lukee papereista puheensa alun ja lopun.

 

Olen jääräpää ja en halua noudattaa puhetaidon konsulttien neuvoja.

 

Valmistaudun puheen pitämiseen kirjoittamalla pienille lapuille iskusanat, joiden varaan rakennan puheeni.

 

Viime viikon puheistani kirjoitin onnittelupuheen tuntia ennen tilaisuuden alkamista, mutta en toki lukenut puhetta paperista. Kertakirjoittaminen auttoi kuitenkin jäsentelemään onnittelupuheen teemat järkeviksi kokonaisuuksiksi.

 

Läheisen toimijan eläkkeelle siirtymiseen liittynyttä puhetta en valmistellut edes iskusanaliuskalla ja ei ollut puhettakaan, että olisin kirjoittanut sen etukäteen. Puhuin hetken tunnelmien perusteella.

 

 

Tiedostan ongelmani puhujana. Olen monessa tapauksessa liian asiapitoinen, mutta ilokseni olen havainnut, että useasti kuulijat ja puheeni kohde kokevat asiapitoisen puheen positiivisena.

 

Puhujaksi tullaan ainoastaan puhumalla ja sen vuoksi kannustankin kaikkia tämän jutun lukijoita pyrkimään tilanteisiin, joissa on luonnollista puhua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Roolinsa vanki

Sunnuntai 2.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Luin Iltasanomat-lehden nettiversiosta, että Tampereella toimiva Komediateatteri on ottamassa ensi kesän ohjelmistoonsa ”Tankki täyteen” –televisio-ohjelmaan perustuvan näytelmän.

 

Näytelmässä tulevat näyttelemään molemmat kaksi elossaolevaa alkuperäisen televisiosarjan näyttelijää eli Ilmari Saarelainen ja Tuire Salenius.

 

Ilmari Saarelainen esittää alkuperäistä rooliaan aikamiespoika Juhanana ja Tuire Salenius puolestaan omaa alkuperäisrooliaan huoltamon Ullaa.

 

Alkuperäisessä ohjelmassa esiintyneet Sulo (Tauno Karvonen), mopoileva rovasti (Erkki Siltola), Emmi (teatterineuvos Sylvi Salonen) sekä konstaapeli Reinikainen (Terho Sauren) ovat jo siirtyneet pilven päälle.

 

 

*************

 

 

 

Minulla on pieni henkilökohtainen muistelus Terho Saurenista:

 

Terho Sauren oli Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä ja järjestin joskus ”Tankki täyteen” –sarjan esitysten kulta-aikana muutamalle asiakkaallemme teatterinäytökseen osallistumisen katsomaan Tampereen Työväen Teatterissa esitettävää teatterikappaletta.

 

Epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, sillä TTT:n ohjelmistossa silloin ollut kappale oli raskassoutuinen ja ei lainkaan hyvän asiakassuhteen hoitamiseen soveltuva. Kaduin syvästi päätöstäni heti teatteriesityksen alusta alkaen.

 

Jossain vaiheessa raskassoutuisen teatterikappaleen etenemiseen, että lavalle astui tähtitieteilijä Kopernikus.

 

Kopernikuksen roolia esitti näyttelijä Terho Sauren ja siihen asti vakavana teatteriesitystä seurannut katsomo puhkesi räjähdysomaisesti nauramaan, kun ”Kopernikus” tuli lavalle ja lausui Terho Saurenin suulla ensimmäisen repliikkinsä!

 

Naurunräjähdys ei sopinut lainkaan siihen synkkään tunnelmaan, johon teatterikappale oli katsojat siihen mennessä saatellut.

 

Ristiriita Kopernikuksen ja konstaapeli Reinikaisen välillä oli huutava.

 

Tilanne Tampereen Työväen Teatterissa oli ristiriitainen.

 

 

**************

 

 

Toivon hartaasti, että nykyajan teatteriohjaajat pystyvät eliminoimaan sellaiset tilanteet, johon taannoin jouduin kun Kopernikuksen ja konstaapeli Reinikaisen roolit menivät sekaisin.

 

Harmittelen vieläkin, että jouduin itsekin noloon tilanteeseen, kun olin valinnut asiakassuhteen lujittamiseksi tarkoitetun näytelmäkappaleen niin totaalisesti väärin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruohonjuuritason ajatuksia luottamuksesta

Lauantai 1.11.2014 - -Esko Erkkilä-

En varmasti ole ainoa, joka on viime kuukaudet ja erityisesti viime viikkojen aikana miettinyt luottamuksen merkitystä Suomen nykyiseen tilanteeseen

 

Oikeammin on sanoa, että olen miettinyt luottamuksen puuttumisen merkitystä siihen tilanteeseen, joka Suomessa nyt vallitsee.

 

On totta, että globaali tilanne maailmalla luo jonkinlaiset puitteet myös suomalaisten tilanteeseen, mutta päällimmäisen ”kuorrutuksen” Suomen nykyiseen surkeuteen tuo se epäluottamus suomalaiseen politiikkaan ja sen vastuuhenkilöihin, joka huokuu päivä päivältä yhä synkempänä kaiken yllä.

 

Suomalaisten epäluottamus kohdistuu jokseenkin yksinomaan Kokoomukseen.

 

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja uskalsi nimetä henkilöniminä ne henkilöt, jotka ovat aiheuttaneet Kokoomukselle luottamuksen romahtamisen. Pääministeripuolueen kohtaama luottamuksen menetys on menetys koko Suomelle.

 

Näin Helsingin Sanomien pääkirjoitus 30.10.2014:

 

Kokoomuksen huonontunut imago ei tietenkään johdu mistään yksittäisestä syystä, vaan se on monen tekijän summa. Tällä kertaa osatekijöille voi antaa jopa nimet: Laura Räty, Lasse Männistö, Pia Kauma – ja Alexander Stubb.

 

 

Kokoomus piti viime kesänä puoluekokouksen Lahdessa 13. – 15.6.2014 ja valitsi siellä Brysseliin paenneen Jyrki Kataisen tilalle uuden puheenjohtajan.

 

En muista, että missä olin, kun kuulin Kokoomuksen puheenjohtajavaalin ensimmäisen kierroksen tulokset ja sen, että Jan Vapaavuori tippui pelistä pois.

 

Jo silloin tiesin, että nyt Kokoomus on ajamassa itseään ja myös koko Suomea vaikeuksiin.

 

Paula Risikon valinta puheenjohtajaksi olisi ehkä voinut pelastaa vielä jotain, mutta Alexander Stubb´n valinta puheenjohtajaksi tiesi suuria vaikeuksia Kokoomukselle ja koko Suomelle, sillä hänestä oli tulossa maamme pääministeri Kataisen jälkeen.

 

Stubb´n valinta Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sen myötä Suomen pääministeriksi romahdutti suomalaisten luottamuksen tulevaisuuteensa!

 

Kokoomuksen kannatus on lasketellut jyrkkää alamäkeä Lahden puoluekokouksen jälkeen ja on gallup-tulosten mukaan nyt selvästi alle 20 %!

 

On ennakoitavissa, että Kokoomuksen suosio ei vielä ole pohjalukemissa.

 

Keskustalla on nyt vahva luottamus suomalaisten keskuudessa.

 

En lähde käsittelemään Keskustan luottamukseen liittyviä seikkoja, mutta totean, että Antti Rinteen johtaman SDP:n kannatuksen soisi kasvavan nykyisestä 15 %:n tasosta.

 

SDP:n kohoaminen toiseksi suurimmaksi puolueeksi on mahdollista, jos nykyinen epäluottamuksen osoittaminen Kokoomukselle jatkuu – minulla ei ole mitään sitä vastaan, että SDP:n juureva politiikka kasvattaisi sen suosiota kansalaisten keskuudessa.

 

 

 

***********

 

 

 

Tiedostan, että seilailen karikkoisilla vesillä, kun kommentoin naapuripuolueiden tilannetta.

 

Puolustelen ruohonjuuritason tunnelmiin perustuvaa kommentointiani sillä, että jonkun pitää viimeistään ensi keväänä alkaa korjaamaan niitä epäluottamukseen perustuvia virheitä, joihin nykyinen päähallituspuolue on syypää.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kohtlan Kaivospuiston maanalaisessa museokaivoksessa näkee, että miten palavaa kiveä on ennen louhittu

Perjantai 31.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaalla sijaitseva Kohtla-Järven kaupunki on Viron neljänneksi suurin kaupunki – se käy kovaa kilpaa Pärnun kanssa Viron neljänneksi suurimman kaupungin maineesta.

 

Kaupunki on perustettu vuonna 1946, kun alueen kaivosmieslähiöt yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi. Asukkaita kaupungissa on n. 45.000.

 

 

 

 

 

Kaupungissa sijaitseva Kohtlan Kaivospuisto on suosittu turistikohde.

 

Kaivos oli toiminnassa vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen osa kaivoksesta on muutettu kaivosmuseoksi.

 

 

 

Kohtla Kaevandus tuotti palavaa kiveä Viron energiamarkkinoille.

 

Palava kivi esiintyy Suomenlahden eteläpuolella hyvin lähellä pintaa, sillä Kohtlassakin maan alle tarvitsee mennä ainoastaan n. 8 - 10 metriä.

Palava kivi on kivihiilen tapaan maan uumenissa miljoonien vuosien aikana orgaanisesta aineksesta syntynyt öljyliuske.

 

Öljyliusketta eli palavaa kiveä esiintyy Viron lisäksi mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliass ja Venäjällä.

 

 

Olen vieraillut kahdesti Kohtlan kaivosmuseossa – viimeisimmän kerran kesällä 2014 ja tämän jutun kuvat ovatkin viime kesän matkaltamme.

 

 

 

 

 

 

Kaivoskierroksella pääoppaana toimii inkeriläissyntyinen Aarne, mutta ryhmämme oli viime kesänä niin suuri, että en päässyt Aarnen johtamaan ryhmään.

 

 

 

 

 

 

Saimme oppaaksemme nuoremman miehen (keskellä) ja hänen vironkielisen opastuksensa tulkkasi meille kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki (oikealla) – hyvin tulkkasikin!

 

 

 

Muutamia kuvia maanalaisen kävelymatkamme varrelta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Kaivokseen tutustumisemme huippukohta – tai kauhunkohta – oli se, kun matkasimme maan uumenissa pätkän sillä junalla, jolla kaivosmiehiä aikoinaan kuljetettiin louhintapaikalle.

 

Vaunut ovat vain hieman yli metrin korkuisia, joten niihin asettautuminen oli haastavaa. Kuljimme ahtaissa vaunuissa vain muutaman sadan metrin pituisen pätkän, mutta kaivoksen ollessa toiminnassa kaivosmiesten junamatka saattoi olla jopa kuusi kilometriä pitkä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

 

 

 

Kaivoskierroksen jälkeen palautimme kypärät, suojatakit sekä valaisimet varastoon odottamaan seuraavia vieraita.

 

*************

Tässä vielä kartta, josta ilmenee kaivoksen sijainti ja palavan kiven esiintymän laajuus Suomenlahden rannalla sekä lähellä Sillamäen kaupunkia – matkaa Tallinnaan on n. 135 kilometriä.

Karttakuvan alareunassa näkyy Peipsjärvi ja oikeassa reunassa Narva sekä oikeassa yläkulmassa pala Venäjää.

 

 

 

 

 

 

On enemmän kuin luonnollista, että EU on tukenut Kohtla Kaevanduspark-Museeumin rakentamista.

 

 

 

Kun ajatte Tallinnasta Narvaan tai Narvasta Tallinnaan, niin poiketkaapas Kohtlan kaivosmuseolla; se on avoinna vuoden ympäri, mutta tarkat aukioloajat kannattaa varmistaa etukäteen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Elämän virta" -muistomerkki Tampereella on Olavi Virran muistomerkki

Torstai 30.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Oskari Olavi Virta syntyi Sysmässä vuonna 1915 ja kuoli Tampereella vuonna 1972.

 

Olavi Virta on meille suuriin ikäluokkiin kuuluville mieslaulajista se, jonka levyttämien kappaleiden tahdissa olemme viettäneet nuoruutemme.

 

Virta vietti viimeiset vuotensa Tampereella, joten on paikallaan, että hänen muistopatsaansa sijaitsee Tampereella.

 

 

 

 

 

 

Olavi Virran muistopatsas sijaitsee Tampereen pääpostin kupeessa Postiljoonin puistossa Itsenäisyydenkadun ja Rautatiekadun kulmauksessa.

 

Tässä 7.10.2014 ottamassani kuvassa näkyy taustalla Tampereen rautatieaseman kellotorni.

 

Huomaamme, että kyseessä on ei-esittävä muistomerkki.

 

 

 

 

 

 

Rautatiekadun suuntaan muistomerkissä on soittimen kieliä muistuttavia ohuita terästankoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuulun siihen sukupolveen, joka yhä edelleen arvostaa Olavi Virtaa Suomen parhaimpana viihdelaulajana.

 

 

 

 

 

 

 

Tampereen kaupunki maksoi muistopatsaan perustamistyöt sekä jalustan.

 

Urpo Lahtisen omistama Lehtiyhtymä Oy ja sen lippulaiva Hymy-lehti otti ”kaiken ilon irti” Olavi Virran viimeisistä vuosista ja sen vuoksi oli enemmän kuin paikallaan, että Lehtimiehet Oy järjesti keräyksen ja kaksikin konserttia muistopatsas-hankkeen rahoittamiseksi.

 

 

 

 

 

 

Patsaan jalustassa olevassa laatassa kerrotaan Olavi Virran synnyin- sekä kuolinajat ja kerrotaan muistopatsaan tekijän nimi eli Aimo Taleva.

 

 

 

Henkilökohtaisesti pidän Olavi Virran levytyksistä ”Poika varjoiselta kujalta” –esityksestä eniten. Se on levytetty jo 1950-luvulla, mutta yhä edelleen se osoittaa suuren taitajan olleen asialla, kun tuota kappaletta on levytetty.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei ollut yllätys, että italialaispankeilla oli eniten ongelmia Euroopan keskuspankin stressitestissä

Keskiviikko 29.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Euroopan keskuspankki (EKP) julkaisi pankkien ns. stressitestien tulokset 26.10.2014.

 

Stressitesti kuvaa pankkien paineensietokykyä tilanteessa, jossa suhdanteet ja markkinaolosuhteet heikkenevät nykyisestä.

 

Vuoden kestäneessä tarkastelussa EKP kävi läpi 130 euroalueella sijaitsevan pankin vuoden 2013 taseet ja selvitti, että millainen on pankkien riskinsietokyky.

 

Tarkastelu oli yhteismitallinen eli testin tulokset ovat vertailukelpoisia.

 

Suomalaisista pankeista testissä olivat mukana Danske Bank, Nordea Pankki Suomi sekä OP-Pohjola –ryhmä. Kaikki suomalaispankit säilyttivät vakavaraisuutensa myös tilanteessa, jossa markkinaolosuhteet heikkenisivät.

 

 

************

 

Heikoin tilanne oli Italiassa, sillä peräti yhdeksän italialaispankkia ei läpäissyt testiä.

 

Heikoista heikoin oli Toscanassa Sienan kaupungissa pääkonttoriaan pitävä pankki, jonka nimi on;

 

Monte dei Paschi di Siena.

 

 

 

 

 

Pankin pääkonttori sijaitsee Sienassa Palazzo Salimbeni´n aukiolla – vierailin vaimoni ja sukulaispariskuntamme kanssa kyseisellä aukiolla 6.9.2014, kun olimme 40-vuotishääpäiväämme juhlistaneella matkalla Toscanassa.

 

 

 

 

 

Ottamassani kuvassa valkoasuinen nainen on juuri astumassa pankin ulko-ovesta sisään.

 

Oven yläpuolella näkyy teksti ”Monte dei Paschi”.

 

 

 

 

 

Palazzo Salimbeni-aukiolla on kirkollisen johtajan, politiikon ja taloustieteilijä Sallustio Bandinin patsas.

 

 

 

 

 

 

Palazzo Salimbeni-aukio on varsin pieni aukio. Sen yhdellä laidalla olevan kivitalon räystään alla on muotokuvina sekä koristeina taidokkaita veistoksia…

 

 

 

 

 

 

…joista pari tässä lähikuvassa.

 

 

 

 

Oppaamme kertoi, että Palazzo Salimbeni-aukiolla ”raha haisee” – toki oppaamme tarkensi, että raha haisee tällä aukiolla nykyään hyvin heikosti, sillä Monte dei Paschi di Siena –pankin vaikeudet ovat hyvin vakavat. Toscanan reissumme aikana EKP:n stressitestien tuloksia ei ollut vielä julkaistu, mutta pankin vaikeudet ovat olleet tiedossa jo pitkään.

 

************* 

 

Monte dei Paschi di Siena –pankki on eräs tärkeimmistä pankeista Italiassa, vaikka sen pääkonttori sijaitseekin Sienan pikkukaupungissa.

 

Pankki on perustettu jo vuonna 1472.

 

 

*************

 

Monte dei Paschi di Siena´lla oli viime vuoden lopun tunnuslukujen perusteella pääomavajetta 4,25 miljardia euroa, mutta se on ehtinyt syyskuun loppuun mennessä korjaamaan tilannettaan 2,14 miljardilla eurolla, joten nyt sillä on pääomavajetta 2,111 miljardia euroa eli selkeänä lukuna 2.111.000.000 euroa.

 

 

 

 

On meille suomalaisillekin hyvä asia, että Euroopan keskuspankki eli EKP on kehittänyt menetelmän, jolla pystytään etukäteen analysoimaan euro-alueella sijaitsevien pankkien vakavaraisuutta.

 

 

Luotettavat analysointimenetelmät auttavat ennakoimaan pankkien tuloskuntoa ja siten ne mahdollistavat ajoissa puuttua heikosti kannattavien pankkien tuloskuntoon.

 

 

Olen stressitulosten julkaisemisen jälkeen tutustunut Monte dei Paschi di Siena´n nettisivuihin ja huomannut, että pankin johto on selitellyt stressituloksia pankin kannalta parhain päin.

 

 

Selitelkööt vaan, mutta kuntoon pankki on saatava, sillä suomalaisilla ei ole varaa kustantaa italialaispankkien saneerausta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla oli historian havinaa sunnuntaina 26.10.2014

Tiistai 28.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalo on meille viljakkalalaisille tärkeä paikka, sillä sieltä ovat viljakkalalaiset lähteneet puolustamaan Isänmaataan ja siellä on toiminut mm. Viljakkalan Säästöpankki, Viljakkalan kansanhuolto ja Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Lukuisat tiukat ja leppoisatkin kokoukset on pidetty siellä.

 

 

Viljakkalan Seurojentalon entinen nimi on Viljakkalan Maamiesseurantalo ja siellä on pidetty kaksikin Maalaisliitto/Keskustapuolueen/Keskustan merkittävää tilaisuutta.

 

Puolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen vieraili Viljakkalassa presidentinvaalikampanjansa aikana, mutta tärkein poliittinen tilaisuus Viljakkalan Maamiesseurantalolla oli, kun Urho Kekkonen vieraili siellä presidentinvaalikampanjansa aikana 1956.

 

Varmistin asian viime sunnuntaina herastuomari Matti Kivimäeltä, joka kertoi sanoneensa päätössanat Kekkosen vaalitilaisuuden jälkeen vuonna 1956.

 

Kivimäki kertoi, että vaalitilaisuuden avasi myöhemmin Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtajana toiminut agrologi Antti Hietaniemi - myös Hietaniemi on Kivimäen tapaan edelleen hyvissä voimissa.

 

 

Kerron, että miksi Viljakkalan Seurojentalolla oli viime sunnuntaina historian havinaa?

 

 

Historian havinaa oli sen vuoksi, että Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti Seurojentalolla Keskustan kirkkopyhän Jumalanpalveluksen jälkeen Keskusta-lounaan ja tilaisuuden juhlapuhujana oli Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula.

Saimme siis taas kerran Viljakkalaan Keskustan keskeisellä paikalla vaikuttavan henkilön!

 

Olin paikalla, kun puolueemme varapuheenjohtaja esiintyi tilaisuuden juhlapuhujana.

 

 

 

 

 

 

 

Keskusta-lounas aloitettiin pitopöydän antimilla.

 

Viljakkalalaisen pitopöydän olivat kattaneet (oikealta) Pirkko Vuolle, Elina Sieppi ja Mari Kaipio.

 

 

 

 

 

Ruokailu kesti lähes tunnin ja sen jälkeen Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riitta Koskinen toivotti salintäyden yleisön tervetulleeksi ja avasi tilaisuuden.

 

Koskinen esitteli paikallaolleet keskustalaiset seurakuntavaaliehdokkaat.

 

 

 

 

 

 

Kansanedustajaehdokas Minna Sarvijärvi esitteli näkemyksiään paremman Suomen rakentamisessa.

 

Biotalouteen panostaminen, huoltovarmuudesta huolehtinen sekä omavaraisuuden lisääminen olivat Minnan listan kärkikohteita.

 

”Jokainen kauppareissu on äärimmäisen tärkeä kotimaisen ruuan sekä työllisyyden hoidon kannalta” oli Minna Sarvijärven kannatettava linjaus.

 

 

 

 

 

 

Myös tiestön kunto sekä vuokrapeltojen tukioikeuslysymykset askarruttivat Hakasta.

 

 

 

 

 

 

Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula totesi juhlapuheessaan johtajuusvajeen, joka Suomessa nyt vallitsee.

 

Rehula palautti juhlayleisön mieleen sen juurevan suomalaisuuden, vastuunkannon, yrittäjyyteen kannustamisen sekä huolenpidon, joita jo Santeri Alkio aikoinaan painotti.

 

”Keskusta on sovittelija, yhteistyön rakentaja ja ääripäiden tasoittaja” mainitsi varapuheenjohtaja Rehula.

 

 

 

 

 

 

Keskusta kannattaa paikallisuutta, on heikomman puolella, haluaa uudistaa ja halu vastuunkantoon ovat niitä elementtejä, joille Keskusta nojaa tulevaisuudessakin, vakuutti Juha Rehula.

 

Sopi hyvin juhlapäivän teemaan, kun Juha Rehula vakuutti, että Keskusta toimii kristillisten arvojen merkeissä.

 

Tasa-arvo, sen kaikissa muodoissaan, on Keskustan tärkeä ohjenuora; alueellinen tasa-arvo, sukupuolten välinen tasa-arvo ja ylisukupolvinen tasa-arvoa saivat Rehulan esityksessä erityismaininnan.

 

 

 

 

 

 

Puheenjohtaja Juha Sipilän kehittelemä ”kakkara” oli tärkeässä roolissa Rehulan esityksessä.

 

Istuin lähes vastapäätä Rehulaa ja sain hänen esityksensä jälkeen ottaa lähikuvan kakkarasta.

 

Kakkarassa julkinen talous, huolenpito, talouskasvu sekä vastuunotto ovat sidoksissa toisiinsa. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että julkisen talouden kasvattaminen pienentää muiden osa-alueiden osuutta.

 

 

 

 

 

 

Oli mukava seurata, kun Juha Rehula antoi pikaoppitunnin Minnan Sarvijärvelle kakkaran käyttämisestä.

 

 

 

 

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riitta Koskinen kiitti varapuheenjohtaja Juha Rehulaa mielenkiintoisesta juhlapuheesta ja luovutti hänelle pöytäliinan muistolahjaksi.

 

 

 

 

 

 

Havaitsin, että kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riitta Koskisella ja Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Tapani Tienarilla on keskenään hyvät välit – niin on myös meillä Tampereella!

 

 

Kiitokset järjestäjille hienosta sunnuntaitapahtumasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi munakello ei keskeyttänyt hyvää saarnaa!

Maanantai 27.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö järjesti eilen Viljakkalan kirkossa Keskustan kirkkopyhän.

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni, sillä olen siellä päässyt ripille ja saanut kokea siellä monet kirkolliset tapahtumat.

 

Virallisesti nykyinen kotikirkkoni on Härmälän kirkko Tampereella, mutta Viljakkalan kirkko pysyy elämäni loppuun saakka todellisena kotikirkkonani.

 

Osallistuin Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön kirkkopyhän viettoon Viljakkalassa.

 

 

 

 

 

 

Menin kirkonmäelle hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkamista, jotta ehdin käydä Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla kolmannessa rivissä sankarirististä kuvaajaan päin lepää yksi sedistäni, joka kuoli Viipurissa Talvisodan viime hetkinä.

 

 

 

 

 

 

Maanviljelijä Markku Ylijoki Viljakkalan Nisunperältä aloitti Jumalanpalveluksen laulamalla hengellisen laulun ja viritti Jumalansanaa kuulemaan tulleen seurakunnan hartaaseen tunnelmaan.

 

Ylijoki esiintyi yksinlauluillaan Jumalanpalveluksen aikana useaankin kertaan.

 

Markku Ylijoki on kokenut kunnallismies, mutta viime kunnallisvaaleissa hän ei ollut ehdokkaana.

 

 

 

 

 

 

Minna Sarvijärvi Kurusta luki Raamatusta päivään sopivia kohtia. Minna toimii opettajana Viljakkalassa Karhen koululla ja hän on Keskustan Pirkanmaan piirin kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

 

Minna Sarvijärvi on Keskustanaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja. 

 

 

************

 

 

Viljakkalan seurakunta muuttui Viljakkalan kunnan Ylöjärven kaupunkiin liittymisen yhteydessä kappeliseurakunnaksi ja seurakunnan kappalainen Johannes Riuttala piti Jumalanpalveluksessa hyvän saarnan.

 

Riuttala aloitti saarnansa saarnastuolissa, mutta siirtyi saarnansa aikana kirkon keskikäytävälle ja jatkoi saarnaansa ”kansan keskeltä”. Saarnansa lopuksi Riuttala kiipesi taas saarnastuoliin.

 

Pidin Riuttalan menettelystä ja kiitinkin häntä Jumalanpalveluksen jälkeen ”saarnansa koreografiasta”! Minulle jäi tunne, että Riuttala piti kiitoksistani.

 

 

Saarnassaan Johannes Riuttala käsitteli hengellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä olevien erilaisten ryhmien tilannetta ja piti erilaisten ryhmien olemassaoloa rikkautena. Hän painotti, että erilaista näkemyksistämme huolimatta olemme ihmisinä tasavertaisia.

 

Arvostin Riuttalan saarnasanomaa ja mielestäni se sopi juuri tähän Jumalanpalvelukseen mainiosti.

 

Arvostin myös sitä, että Johannes Riuttala kiirehti Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovensuuhun ja kätteli jokaisen kirkkovieraan.

 

 

**********

 

Mitä merkitsee tämän jutun otsikko?

 

Riuttala ”latasi” saarnansa aluksi saarnastuolin reunalle pienen punaisen munakellon, jotta osaisi sen pirahduksen kuultuaan lopetella saarnaansa.

 

Munakello ei kuitenkaan toiminut ja saimme kuulla tavanomaista pidemmän saarnan.

 

Onneksi pidemmän saarnan, sillä Riuttalasta on kehittynyt seurakuntalaisten arvostama saarnamies eli onneksi munakello ei toiminut ja saimme kuulla täyspainoisen saarnan.

 

 

 

*************

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen Keskustan kirkkopyhä jatkui Keskusta-lounaalla Viljakkalan Seurojentalolla, mutta siitä kertominen onkin sitten uuden jutun paikka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sinimäkien taistelujen muistomerkki sijaitsee Krenatöörinmäellä

Sunnuntai 26.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen vierailustamme Vaivarassa Sinimäkien taisteluja esittelevässä museossa - Vaivara Sinimägede Muuseum´ssa.

 

Jatkan vielä ainakin yhden jutun verran Sinimäkien taisteluista ja siitä, että mitä näimme ja koimme museovierailumme jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Itäisimmällä kolmesta Sinimäestä - Lastenkodinmäellä - sijaitsee näkötorni, josta näkee mainiosti Sinimäkien taistelumaastot.

 

Tässä näkötorni on kuvattu kauko-objektiivilla Vaivara Sinimägede Muuseum´n pihasta.

 

Olen käynyt näkötornissa ja sieltä näkee havainnollisesti sen kapean panssariuran, joka on Suomenlahden ja merestä n. puolentoista kilometrin päässä olevan soisen maaston välillä.

 

On selvää, että toisen maailmansodan aikaisilla panssarivaunuilla ei ollut asiaa soiseen maastoon, vaan neuvostoliittolaisten oli kohti Tallinnaa hyökätessään pysyteltävä Suomenlahden rannalla suhteellisen kapealla vyöhykkeellä. Kapea kulkukelpoinen vyöhyke mahdollisti saksalaisille ja virolaisille sotilaille torjuntavoiton saamisen Sinimäillä.

 

 

 

 

 

 

Molemmat nämä puolustusvälineet olivat tärkeitä, kun Puna-armeijan etenemistä estettiin.

 

Espanjalaisen ratsun ranskan- ja englanninkielinen nimi on ”cheval de frise” – se on tarkoitettu ensisijaisesti ratsuväen torjumiseen, mutta toisessa maailmansodassa sitä käytettiin myös maajoukkojen torjumisessa. Piikkilankaa runsaasti espanjalaisten ratsujen ympärille, niin olihan tehokas este jalkaväellekin!

 

 

 

 

 

 

Krenatöörien mäelle – yksi Sinimäistä – on pystytetty muistomerkki vuoden 1944 taisteluissa kaatuneille virolaisille.

 

Kerrotaan, että Sinimäen taistelujen muistomerkki oli Viron silloisten venäläismielisten vahingoittamiskohteena, kun Tallinassa oli ns. Pronssisoturiin liittyvä patsaskiista kuumimmillaan.

 

Tällä matkalla emme käyneet muistomerkillä ja tämä kuva onkin otettu n. sadan metrin etäisyydeltä muistomerkistä.

 

 

 

 

 

 

Matkamme oli jo kymmenes niistä matkoista, jotka hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on järjestänyt hämeenkyröläisille ja viljakkalalaisille sotaveteraaneille sekä heidän läheisilleen.

Tässä joukkomme on pysähtyneenä Krenatöörinmäen alarinteellä Sinimäillä 8.7.2014.

 

 

 

 

 

Olen ollut mukana kaikilla kenraalin järjestämillä matkoilla ja tiedän, että ensi kesän matka on jo taas suunnitteilla.

 

Kenraali Lehtimäellä on tapana jossain matkan vaiheessa tarjota ”shampanjat maastossa” ja viime kesän matkalla se tapahtui Sinimäen taistelujen muistomerkin katveessa!

 

Kiitokset kenraalille mainiosta paikan valitsemisesta!

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

Jos haluatte tutustua niihin juttuihin, jotka olen laatinut viime kesän matkaltamme, ne löytyvät jos googlaa näin: ”Esko Erkkilä suomenlahti2014”.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sinimäkien taisteluista kertova museo on poikkeamisen arvoinen paikka Itä-Vironmaalla

Lauantai 25.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Palaan viime heinäkuun 8. päivään, kun sain vierailla Itä-Vironmaalla Vaivarassa sijaitsevassa Sinimäkien taistelujen museossa.

 

Sinimäkien taistelut käytiin 25.7. – 10.8.1944 välisenä aikana.

 

Vaivara ja Sinimäet sijaitsevat Suomenlahden rannalla Sillamäen kaupungista hieman Tallinnaa kohti.

 

Sinimäkien taistelut päättyivät saksalaisten torjuntavoittoon ja ne hidastivat ratkaisevasti Puna-armeijan etenemistä kohti länttä.

 

Sinimäkien taistelujen merkitys oli ratkaisevaa sille, että Karjalan kannaksella vihollista vastaan taistelleet suomalaisjoukot pystyivät koko ajan suuntaamaan aseensa idästä rynnivää vihollista kohti.  Ilman Sinimäkien taisteluja olisi ollut mahdollista, että Neuvostoliitto olisi edennyt Tallinnaan ja ylittänyt Suomenlahden, jolloin Karjalan kannaksella taistelleet esi-isämme olisivat joutuneet valtaisaan mottiin.  

 

 

 

**************

 

 

Olen useasti saanut tutustua Sinimäkien taistelumaastoihin, mutta vasta viime heinäkuussa pääsin vierailemaan taisteluista kertovassa museossa – museon nimi on

Vaivara Sinimägede Muuseum.

 

 

 

 

 

Vaivara Sinimägede Muuseum sijaitsee rakennuksessa, joka aikaisemmin on ilmeisesti palvellut maatilan kotieläinsuojana.

 

 

 

 

 

Museorakennus sijaitsee tontilla, jolla on myös Vaivaran historiallisen teemapuiston ja retkeilyreitistön lähtöpiste. Teemapuiston ja reitistön rakentaminen on saanut EU-tukea.

 

Seuraavassa kuvasarja museorakennuksessa esillä olevasta sotamateriaalista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Museossa on jonkin verran karttoja sekä todellisessa tilanteessa otettuja valokuvia suurennoksina:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

Museossa on esillä virolaisten ja saksalaisten taistelutahtoa kohottaneita julisteita…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…sekä myös pelottavan näköisiä neuvostoliittolaisia esittäviä julisteita:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**********

 

 

 

 

 

 

Julistepinkassa oli myös Adolf Hitleriä esittänyt juliste – kuvasin myös sen!

 

Miltähän ajalta tuo Hitlerin kuva on, kun julisteen teksti on venäjäksi – onko kuva otettu silloin, kun Molotov ja Ribbentrop jakoivat Baltian maat ja Suomen Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi?

Neuvostoliitto ja Saksa solmivat Molotov-Ribbentropin sopimuksen 23.8.1939. Hitler näyttää tässä kuvassa melko nuorelta ja sodan rasituksista ei vielä näy jälkeäkään!

 

 

**********

 Museon julisteet olisivat ihan oman näyttelynsä aihe.

Nyt julisteet ovat museon sivupöydällä parissa pinkassa ja aivan ala-arvoisesti esillä arvoonsa nähden.

Kuvasin julisteista vain osan.

Julisteet ovat kookkaita ja vahvalle pahville painettuja - ne ovat kooltaan ja materiaaliltaan samankaltaisia, kuin olivat kansakoulujen opetustaulut Suomessa 1950-luvulla.

Löytyisikö Suomesta tarmoa opastaa virolaisia, jotta he pystyttäisivät Vaivaran museossa olevista julisteista näyttelyn, joka kiertäisi Viron lisäksi esim. Suomessa?

***************

 

Olen tyytyväinen, sillä käyntimme Vaivara Sinimägede Muuseum´ssa täydensi merkittävästi sitä tietoa, joka minulle on kertynyt niistä taisteluista, joilla turvattiin Suomen itsenäisyys 70 vuotta sitten.

Kuten Sinimäkien taisteluista huomamme, niin Suomen itsenäisyyttä ei taisteltu yksinomaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä, vaan itsenäisyytemme turvaamiseen osallistuivat merkittävällä panoksellaan myös ne saksalaiset ja virolaiset sotilaat, jotka taistelivat Itä-Vironmaalla Vaivaran Sinimäillä.

 

Vaivarassa sijaitsevaan museoon on helppo osata, sillä se sijaitsee melko lähellä Tallinnasta Narvaan kulkevaa valtatietä ja hieman Sillamäen kaupungista Tallinnaan päin – poiketkaa!

 

Olen julkaissut tällä saitilla 30.8.2010 jutun, jossa kerron Sinimäkien taisteluista tarkemmin. Juttu löytyy googlaten vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä Sinimäki”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Käsittämätön väliotsikko: ..."lemmikkien hautausmaalla haudoista huolehtiminen on omaisten vastuulla"

Perjantai 24.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Aamulehden toimittaja Viivi Koivulle oli tapahtunut todellinen työtapaturma, kun hänen eilisen Aamulehden Moro-liitteessä olleessa Sulkavuoressa sijaitsevassa lemmikkieläinten hautausmaasta kertovassa jutussaan kupsahti todelliseen mauttomuuteen.

 

 

 

 

 

Viivi Koivun jutun otsikko oli:

Miksi lemmikkien hautausmaalla ei haravoida?

 

Jutun pääotsikko oli kaikin puolin OK, mutta jutun alaotsikossa toimittaja oli langennut mauttomuuteen, sillä väliotsikko kuului sanatarkasti ja kokonaisuudessaan näin:

 

”Siisteys: Sulkavuoressa sijaitsevalla lemmikkien hautausmaalla haudoista huolehtiminen on omaisten vastuulla”

 

Olisi hyvä tietää, että mitä tai keitä toimittaja tarkoittaa lemmikkien omaisilla?

 

Ovatko lemmikkien omaiset haudattujen lemmikkien emoja – kissoja, koiria yms. - vai tarkoittaako toimittaja lemmikkien omaisilla lemmikkien hautausmaalle haudattujen eläinten pentuja?

 

 

Pelkään kuitenkin, että toimittajan läppärillä on tapahtunut paljon puhuttu ”kiroitusvirhe”, kun hänen on pitänyt näpelöidä sana ”omistajien”, niin virhenäppäilyn tuloksena ruudulle onkin ilmestynyt sana ”omaisten”.

 

Paheksun jyrkästi, jos lemmikkien omistajista käytetään termiä omaiset.

 

Ihmisillä on omaisia, mutta eläimillä omistajia!

 

 

**************

 

 

Aamulehden toimittajan mauttomuus aiheuttaa minussa samanlaisia tuntemuksia, kun usein kuulee lemmikkieläinten omistajien käyttävän lemmikistään termiä: ”hän”.

 

Kissa, koira tai mikään muukaan lemmikkieläin ei voi olla ”hän”, kyllä se on ”se”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustavammaisten kuningas

Torstai 23.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Ex-pääministeri Paavo Lipponen on julkaissut muistelmiensa toisen osan – ”Murroksen aika” – tiistaina 21.10.2014.

 

Olen julkisuudessa olleiden kommenttien varassa, mutta se on tullut selväksi, että Lipposen todellinen vamma on Keskusta-kielteisyys.

 

Lainaan tämän juttuni otsikoksi osaa entisen kuntaministeri Hannes Mannisen lausumaa, kun hän toteaa Puumalan kunnanjohtaja Matias Hilden´n facebook-sivuilla Lipposen muistelmista näin:

 

 

”Lipponen on todella keskustavammaisten kuningas. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.”

 

 

Olen aina arvostanut Anneli Jäätteenmäkeä, sillä hänen johdollaan Keskusta pystyi nujertamaan Lipposen ylivallan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.

 

Jäätteenmäen voitto sinetöi Lipposen kuningastien katkaisun ja samalla se oli alkusysäys sille, että demarien kannatus mataa nykyisin 16 prosentin maisemissa.

 

 

Paavo Lipposen Keskusta-kaunaisuus on aina ollut tiedossa, mutta tässä poliittisessa tilanteessa sen uusi julkituominen ei varmaankaan ole SDP:n etu. Menneisyyden miehen olisi parempi olla hiljaa – ei Keskustan vaan erityisesti SDP:n kannalta.

 

SDP on ilahduttavasti saanut viimeisimpien gallup-tulosten mukaan hieman tuulta siipiensä alle ja se on valtakunnan kannalta hyvä asia.

 

On Suomen etu, että SDP:llä on kohtuullinen kannatus, mutta Paavo Lipposen Keskusta-vammaisuus ja sen esiintuominen ei SDP:n kannatusta, eikä sen ”hovikelpoisuutta” kohota.

 

Kaikki on mahdollista kevään eduskuntavaaleihin mennessä, mutta gallup-tulosten perusteella näyttää olevan mahdollista, että SDP kohoaa Antti Rinteen johdolla merkittäväksi tekijäksi maamme politiikassa.

 

Haluaako Paavo Lipponen Keskusta-kaunaisuudellaan lyödä kapuloita Antti Rinteen rattaisiin?

 

Siltä ulkopuolisesta tuntuu.

 

 

-Esko Erkkilä-

Varmaan Kesko kysyi luvan ja sen myös sai!

Keskiviikko 22.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Tamminiemen sauna oli presidentti Kekkosen aikaan paikka, jossa päätettiin tai ainakin pohjustettiin monia suuria asioita.

 

Sain eilen Tampereen UKK-seuran tilaisuudessa kuunnella todellista Tamminiemen sauna-asiantuntijaa eli hallinto-opin kandidaatti Jouko Loikkasta.

 

 

 

 

 

 

Viiden pääministerin sihteerinä ja Martti Miettusen III hallituksessa II valtiovarainministerinä toiminut TVH:n pitkäaikaisin pääjohtaja Jouko Loikkanen on todellinen asiantuntija Tamminiemen saunomisiin liittyvissä kysymyksissä.

 

 

*************

 

Kesko rakensi 1960-luvun puolivälissä Hauholla omistamalleen Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalle Kirrinen-järven rantaan edustussaunan, jonka pohjapiirustus on peilikuva presidentti Kekkosen Tamminiemen saunasta.

 

Kysyin Jouko Loikkaselta, että pyysikö Kesko luvan käyttää Tamminiemen saunan pohjapiirustuksia Länsi-Hahkialaan rakennetun saunan pohjapiirustuksina.

 

 

 

 

 

 

Jouko Loikkanen piti luvan pyytämistä todennäköisenä ja totesi, että luvan saantia varmaan helpotti presidentti Kekkosen ja 1957 – 1968 Keskon pääjohtajana toimineen Ilmo Olavi Nurmelan kaverisuhde.

 

Osoituksena Kekkosen ja Nurmelan hyvistä väleistä kertoo se presidentti Kekkosen vuorineuvos I.O.Nurmelalle 12.10.1965 lähettämä kirje, joka on julkaistu ”Kirjeitä myllystäni” sen ensimmäisessä osassa:

 

 

**************

 

Vuorineuvos Ilmo Nurmela           12/10 1965

Hyvä Veli,

Poissaoloni aikana olet suorittanut huomattavia ja kiitettäviä tekoja, joista esitän Sinulle kansakunnan kiitokset. Niihin yhtyy koko Tunisian kehittyvä ja ratsastava, taatelia ja lampaanrasvaa syövä kansa. (Muuten 42 haukea lyhyessä ajassa oli kyllä liian kanssa!)

Vaatimattomana osoituksena kiitollisuudesta lähetän Sinulle oheisen asiakirjan, jonka sisällöstä en ymmärrä mitään. Mutta kovasti päättelen, että se sopisi kalastusalukseksi sateenkaarilammikollesi.

 

**************

 

Sain tutustua Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilan saunaan ulkopuolelta, kun olin vuoden 1966 vuosiharjoittelijana Länsi-Hahkialassa. Tilan maatalousharjoittelijat olivat apuna, kun saunarantaa ruopattiin tammikuun kovilla pakkasilla. Minulle sattui ruoppauksen aikana ”jalkamiesviikko” ja niinhän minä availin mutaa pellolle ajaneiden traktoreiden peräkärryjen takalaitoja lähes kolmenkymmenen asteen pakkasilla!

 

Työurani aikana sitten tutustuin muutaman kerran Länsi-Hahkialan saunaan myös sisältä päin, sillä sain Keskon yhteistyökumppanina osallistua muutamiin miellyttäviin saunailtoihin ”Kekkosen saunalla”.

 

Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilan Kesko-omistus oli vuonna 1966 verhottu Kaupan Maataloussäätiön taakse, joten kyseinen säätiö oli palkanmaksajanani silloin.

 

Nykyisin Länsi-Hahkiala on Hahkialan Kartanon nimellä agrologi Karl Fazer´n omistuksessa.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Kiinalaistraktori Foton on saapunut Suomen markkinoille!

Tiistai 21.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Sanotaan, että vuosi 2013 oli traktoreiden ensirekisteröintien osalta karuin sen jälkeen, kun hevosaika Suomessa päättyi.

 

Viime vuonna Suomessa ensirekisteröitiin perinteisesti traktoreiksi luokiteltavia työkoneita vain 2.401 kappaletta.

 

Kyseessä on vain osatotuus, sillä konekauppiaat, tilastonikkarit ja viranomaiset sallivat nykyisin traktoriksi luokiteltavan melkein mitä vain työkoneita. Näin menetellen Suomessa ensirekisteröitiin viime vuonna ”traktoreiksi” peräti 6.232 erilaista vempelettä.

 

Moni näistä vempeleistä ei todellakaan täytä perinteisen traktorin mielikuvaa, sillä mukana on jos jonkinlaista mönkijää, ruohonleikkuria, erilaisia kiinteistönhoitokoneita ja viimeisimpänä villityksenä kurottimia ja pienkuormaajia.

 

Näin keväällä puolalaisessa maatalouskonekaupassa Kiinassa valmistetun Foton-merkkisen traktorin.

 

Foton on kooltaan pienikokoinen traktori ja se soveltuu Puolan pienikuvioisille viljelyksille hyvin.

 

 

**********

 

 

Yllätyin, kun näin kaksikin mallia Kiinassa valmistetuista Foton traktoreista Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 16. – 18.10.2014 järjestetyillä Konemessuilla.

 

 

 

 

 

Kyseessä olivat Foton 254…

 

 

 

 

 

 

…ja Foton 504 nelivetotraktorit.

 

 

Olen vankkumaton suomalaisen työn ja suomalaisen traktorinvalmistuksen kannattaja, mutta suhtaudun positiivisesti kiinalaistraktoreiden tuloon Suomen markkinoille.

 

 

 

 

 

 

Positiivista suhtautumistani lisää, että Suomessa myytävien Foton-traktoreiden vetokoukkusysteemien prototyypit on rakennettu Hämeenkyrössä M. Soini Oy:n konepajalla.

 

 

************

 

 

Foton-traktorit ovat kooltaan pieniä ja ne onkin tarkoitettu pienille maatiloille, kiinteistönhoitoon, hevostalleille, mökille tai pienmetsänomistajille. Foton-traktoreita markkinoidaan harrastekäyttöön ja kevyeen työhön.

 

Pienemmän mallin myyntihinta on arvonlisäveroineen 10.990 € ja suuremman vastaavasti 18.990 €.

 

 

Tampereen Konemessuilla tapaamani tamperelainen myyntimies kertoi myyneensä tänä vuonna kuusi Foton-traktoria, joten Suomen markkinat ovat avautuneet kiinalaistraktorille!

 

 

Foton on Kiinan suurimpia traktorinvalmistajia ja sen tuotteita myydään yli 100 maassa ympäri maailman – Euroopassa myyntiä on yli 20 eri maassa.

 

En ehtinyt tarkistamaan, että kuuluvatko Foton-traktoreiden tämänvuotiset ensirekisteröinnit ”todellisten traktoreiden” sarjaan, vai kuuluvatko ne siihen sarjaan, jossa ovat mukana mönkijät ja muut härpäkkeet – oletan, että Foton tilastoidaan ”härpäke”-sarjaan!

 

Kiinalaiset traktorit ovat joka tapauksessa tulleet myös Suomen markkinoille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään saan antaa tunnustusta SDP:lle ja teen sen mielelläni!

Maanantai 20.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen ollut kitsas antamaan tunnustusta kilpaileville puolueille – syykin on varmaan kaikille selvä, sillä sellaisia toimenpiteitä ei ole ollut, joista tunnustusta olisi voinut antaa.

 

Huomasitte varmaan, että annoin konstailematonta tunnustusta tällä saitilla Kokoomukselle viime perjantaina eli 17.10.2014.

 

Antamani tunnustus tuli Kokoomukselle sen vuoksi, että hallitus kertoi korottavansa metsähakkeen tukea, alentavansa turpeen verotusta ja kaiken tämän lisäksi lupasi pidättäytyä pakkolunastamispainotteisista toimenpiteistä soidensuojeluohjelmassa.

 

On selvää, että kaikki nämä linjaukset olivat myrkkyä Vihreille. Voidaankin todeta, että jos Vihreät ärhentelevät joistain toimenpiteistä, on varmaa, että kyseinen toimenpide on ollut suomalaisten edun mukainen!

 

Kuten otsikossa totean, niin tänään annan tunnustusta SDP:lle.

 

Kohdistan tunnustuksen Tampereen apulaispormestari Pekka Salmelle, joka Valkeakosken Sanomien mukaan toteaa ykskantaan:

 

 

"Tavasesta pitää luopua!"

 

 

Apulaispormestari Salmen haastattelu on julkaistu Valkeakosken Sanomissa 15.10.2014-

 

Pekka Salmen sanomisen painoarvoa nostaa, että hän on Tampereen kaupunginvaltuustossa SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja.

 

 

Tavasella on tekopohjavesilaitokseen liittyvä lupaprosessi pahasti kesken.

 

Pekka Salmi toteaa aivan oikein, että lupaprosessin lopputuloksella ei ole merkitystä, että käynnistetäänkö hanke vai ei.

 

Salmi linjaa, että vaikka lupa tulisikin, niin hanketta ei ole syytä käynnistää.

 

Järkipuhetta joka sana!

 

 

Olen erityisen tyytyväinen apulaispormestari Pekka Salmen linjauksesta, kun hän Valkeakosken Sanomien mukaan toteaa Tavasesta näin:

 

 

”Iso ongelma on myös Pälkäneen ja Kangasalan tiukka Tavasen vastustus. Moraalisista ja poliittisista syistä iso kaupunki ei voi lähteä jyräämään muiden kuntien alueelle.”

 

Hienoa puhetta mieheltä, jonka taustapuolue vielä jokunen aika sitten oli vahvasti liputtamassa Suur-Tampereen puolesta!

 

Pekka Salmi on SDP:n ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiirissä kevään eduskuntavaaleissa.

 

Arvostan Pekka Salmen linjauksia ja toivon, että hän kerää demarien jäsentenvälisessä eduskuntavaalikisassa ääniä siten, että hänestä tulee yksi demarien pirkanmaalaisista kansanedustajista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei sen sentään näin pitänyt mennä!

Sunnuntai 19.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuksella oli puoluekokous Lahdessa 13. – 15.6.2014.

 

Kokouksen tärkein asia oli Suomen turmioon ajaneen ja sen jälkeen livohkaan lähteneen Jyrki Kataisen seuraajan valinta Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sen myötä Suomen seuraavaksi pääminiosteriksi.

 

Keskustalaisena odotin, että kokoomuslaiset olisivat valinneet puolueensa puheenjohtajaksi Jan Vapaavuoren. Toisaalta hieman ”pelkäsin” Vapaavuoren valintaa, sillä hän olisi ollut kokoomuslaisittain pätevä tehtäväänsä.

 

Onneksi kokoomuslaiset olivat jonkinlaisessa hurmostilanteessa ja valitsivat puheenjohtajakseen Alexsander Stubb´n.

 

Heti valinnan jälkeen tiesin, että Stubb´n valinta oli Kokoomuksen kannalta selkeä virhevalinta, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että näin Kokoomus päätti.

 

Olin varma, että Stubb´n valinta Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja sitä kautta Kataisen surkean pääministerikauden jälkeen uudeksi pääministeriksi oli onni Keskustan kannalta – Stubb ei osaa toimia siten kuin Suomen pääministerin pitää toimia.

 

Olin oikeassa ja nyt joudun toteamaan , että Suomen kannalta Stubb´n pääministeriys on ollut ja on yhä pahenevassa  mielessä suuri onnettomuus Suomelle.

 

Ennenaikaisten eduskuntavaalien puolesta puhuminen on ollut minulle tähän saakka vierasta, mutta nyt olen kallistunut sille kannalle, että eduskuntavaalien järjestäminen tammi – helmikuussa nopeuttaisi Suomen selviytymistä Kataisen-Stubb´n aikaansaamasta sekasorrosta; se olisi Suomen etu.

 

Asetan toivoni SDP:n suhtautumisella ja toivon, että se puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla päättää kaataa Stubb´n hallituksen ja sitä kautta luoda mahdollisuuksia Suomen pelastamiselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen luvattuja muutoksia ei ole tapahtunut - luvut synkkenevät

Lauantai 18.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry:n syyskokous järjestettiin viime keskiviikkona eli 15.10.2014.

Laadimme kokouksessamme kannanoton ja lähetimme sen lehdistölle siten, että se oli julkaisuvapaa eilen klo 13.00.

Kannanottomme kuuluu näin:

Tampereen luvattuja muutoksia ei ole tapahtunut – luvut synkkenevät

Tampereen keskusta kiinnittää huomiota pahenevaan työttömyyteen ja synkkeneviin talouslukuihin.  Pormestariohjelmassa vakuutettiin, että Tampereen pormestarikoalitiolla on realistinen käsitys vaikeutuvasta taloustilanteesta ja muutos parempaan luvattiin mm talouden, työllisyyden ja rakenteellisten muutosten alueella.

Tampereen kaupunki on siirtynyt mielikuvien maailmaan, jonka tuloksena on kurjistuva talous, historialliset  20 000 työtöntä ja tutkijoiden mukaan paha johtamisongelma. Luvattujen rakenteellisten muutosten sijaan on tehty yksittäisiä toimenpiteitä, joita kutsutaan rakenteellisiksi muutoksiksi.

Kuntalaisten kannalta on muistettava, että rakenteelliset muutokset eivät heikennä palveluita kuten tapahtuu nyt käytössä olevilla säästökeinoilla. 

Vuoden 2014 talous voidaan pelastaa enää epätoivoisilla omaisuuden myynneillä. Tarvitsemme pikaisesti toimikunnan selvittämään, millä uskottavilla keinoilla Tampereen kehityksessä saadaan selkeä muutos. Suunnan muuttuminen on tarpeellista olla näkyvissä viimeistään keväällä, kun valtuusto käsittelee vastuuvapauden myöntämistä synkästä vuodesta 2014.

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana jatkaa Esko Erkkilä ja sihteerinä Titta Mattila. Varapuheenjohtajaksi valittiin uutena insinööri, ylempien toimihenkilöiden luottamusmies Kalle Kiili.

Tampereen keskusta katsoo luottavaisesti tuleviin eduskuntavaaleihin.  Muuttunut poliittinen tilanne luo todellisen  mahdollisuuden , että Keskustalta  saadaan Tampereella useita kansanedustajia.

 

Lisätietoja

Esko Erkkilä                                                                Timo Hanhilahti

050 5564878                                                              040 8004906

**************

-Esko Erkkilä-

Vihreiden mukanaolo hallituksessa on ollut muiden hallituspuolueiden vastuuttomuutta!

Perjantai 17.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Alexander Stubb on koko pääministeriaikansa saanut paljon ”lunta tupaa” ja aiheesta on saanutkin.

 

Viime päivät ovat kuitenkin osoittaneet, että Stubb´n toiminta on saanut aikaan myös positiivista – tarkoitan sitä, että hän edesauttoi Vihreitä jättämään hallituksen!

 

Ensiksi Vihreiden lähdön jälkeen hallitus linjasi, että metsähakkeen tukea nostetaan ja turpeen verotusta kevennetään.

 

Metsähake- ja turvepäätöksen jälkeen Stubb´n hallituksen uusi ympäristöministeri sai tehtäväkseen ilmoittaa, että hallitus vetäytyy pakkolunastuspainotteisesta soidensuojeluohjelmasta.

 

Kaikki nämä päätökset ovat olleet todellista myrkkyä Vihreille.

 

 

Vihreiden katkerat kommentit osoittavat nyt kaikelle kansalle, että heidän mukanaolonsa hallitusvastuussa ovat olleet muiden hallituspuolueiden vastuuttomuutta!

 

 

************

 

 

Metsähakkeen tuen nostamisesta ja turpeen verotuksen alentamisesta pääministeri Stubb on todennut näin (lainaus Maaseudun Tulevaisuus-lehdestä 7.10.2014):

 

”Kotimaisen turpeen ja metsähakkeen käyttö kivihiilen sijasta olisi ilmastoystävällisempää, parantaisi kauppatasetta jättäen rahat kotimaahan, ja olisi satsaus suomalaiseen työhön. Tulemme tekemään turpeen ja metsähakkeen osalta ratkaisuja, jotka varmistavat niiden kilpailukyvyn suhteessa kivihiileen”.

 

Stubb´n lausunto kuulostaa kovin keskustalaiselta ja oikein hyvä niin, että oppi on tavoittanut myös Kokoomuksen!

 

 

***********

 

 

Ministeri Sanni Gran-Laasonen toteaa soidensuojeluohjelman pysäyttämisestä mm. näin (lainaukset Ympäristöministeriön tiedotteesta 15.10.2014):

 

 

”Metsien suojeluun tähtäävässä METSO-ohjelmassa vapaaehtoisesta suojelusta on saatu erittäin hyviä kokemuksia ja sitä ovat kiitelleet kaikki. Haluan selvittää, voitaisiinko vapaaehtoisuuteen perustuvalla suojelulla saada hyviä tuloksia aikaan myös soidensuojelussa".

 

Ja näin:

 

"Jos rakennamme maanomistajien kanssa hyvää yhteistyötä vapaaehtoisuuden pohjalta, rakennamme samalla luottamusta ja positiivista asennetta luonnonsuojelua kohtaan. Tätä asennetta me tarvitsemme, sillä Suomen luonnosta ja ympäristöstä huolehdimme me kaikki yhdessä. Vastakkainasettelun sijaan etsitään uutta tapaa toimia; yhteistyötä ja vapaaehtoista tahtoa toteuttaa samat soidensuojelutavoitteet".

 

 

Näen, että on annettava tunnustusta myös muiden puolueiden toimille, jos ne ovat kannatettavia.

 

Keskustalaisena totean, että nyt on tunnustuksen paikka Kokoomukselle, kun se ja sen ministerit ovat linjanneet hallituksen suhtautumista metsähakkeen tukeen, turpeen verotukseen ja soidensuojeluohjelmaan!

Pelkään kuitenkin, että Kokoomuksen linjauksissa on pukinsorkka haudattuna eli nyt vaalihuumassa annetut lupaukset unohdetaan huhtikuun 19. päivän jälkeen - "unohtamisen" ainoa estämiskeino on se, että Keskusta on kevään eduskuntavaalien jälkeen Suomen suurin puolue!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pitihän Toscanassa ekspresso-kahvia maistaa!

Torstai 16.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen pysynyt kahvinjuonnista erossa 1970-luvun loppupuolelta saakka eli olen elänyt kahvitonta aikaa jo n. 35 vuotta.

 

En suinkaan ole kahvin vihollinen, mutta se ei kerta kaikkiaan sovi minulle. Monesti kahvin aromi tuntuu minusta suorastaan hienolta – kahvia juomaan hienoinkaan kahvin aromi ei minua toki houkuta!

 

Pienenkin kahvimäärän nauttiminen merkitsee, että saan valvoa ainakin seuraavan yön ja usein kaksikin yötä.

 

Työelämän aikana hyödynsin kahvin virkistävää vaikutusta mm. siten, että kun lähdin omalla autolla ajamaan Oulusta kohti Tamperetta, niin maistelin kahvia parin ruokalusikallisen verran – oli ”satavarmaa”, että en varmasti nukahtanut auton rattiin koko matkalla!

 

Taannoisella Toscanan matkallamme halusin maistaa ekspresso-kahvia, vaikka kahvia sekin on.

 

 

 

 

 

 

Käydessämme Arezzon kaupungin turisti-informaatiopisteellä rohkaisin mieleni ja tilasin kupillisen ekspressoa.

 

 

Ekspresso on kahvia, joka nautitaan pienistä kupeista.  Se valmistetaan pakottamalla lähes kiehuva vesi korkealla paineella hienoksi jauhetun kahvinjauheen läpi nopeasti – prosessi kestää parisenkymmentä sekuntia.

 

 

 

 

 

 

Ekspressokahveja on lukemattomia erilaisia tyyppejä ja tarkoitukseni oli maistella ”caffe ekspressoa” eli normaalia peruskahvia.

 

 

Maalaispoikana kuitenkin hämäännyin tilausvaiheessa, kun myyjä kysyi: ”Caffe corretto?”

 

Minun olisi pitänyt muistaa oppaan ohjeet, että ”caffe corretto” on viinalla terästetty ekspresso.

 

Vastasin myöntävästi ja sain myyjältä luettelon erilaisista terästyksistä – ymmärsin terästyksistä ainoastaan sanan ”grappa” ja päädyin tilaamaan grapalla terästetyn ekspresson.

 

Grappahan on italialainen pontikka, joka valmistetaan viinirypäleitten kuoria ja muita viininvalmistuksen sivujakeita hyödyntämällä.

 

Myyjä kaatoi ekspressokuppiini tujauksen grappaa…

 

 

 

 

 

 

…ja vajaan kahden euron hintainen grapalla terästetty caffe corretto oli valmis nautittavaksi!

 

 

 

 

 

 

Grappa peitti ekspresso-annoksestani kahvin maun niin täydellisesti, että tavanomaisen ekspressokahvin nauttiminen taisi jäädä odottamaan seuraavaa matkaamme Italiaan!

 

 

 

Matkailu avartaa ja nyt tiedän, että;

 

• caffe ekspresso on normaalia ekspresso-kahvia

• caffe corretto on erilaisilla viinoilla terästettyä ekspresso-kahvia

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvästi Kirvesmäki!

Keskiviikko 15.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti ainakin itsekseni todennut, että ajoittain pitäisi ehtiä penkomaan tavaransa perinpohjin, sillä silloin aina löytää kadoksissa olleita mielenkiintoisia tavaroita.

 

Meillä muutettiin eräässä huoneessa kaappijärjestystä ja järjestelyjen yhteydessä paljon papereita meni poltettaviksi, mutta järjestelytyön tuloksena löysin muutaman unhon teillä olleen kirjan.

 

 

 

 

 

 

Mielestäni arvokkain löytöni huoneen kaappijärjestelyissä oli tämä pieni vihkonen eli ”Hyvästi Kirvesmäki!”, valikoima Kiirastuli-teoksen runoja näköispainoksena vuodelta 1954.

 

Tiedän vallan hyvin, että minulla on jossakin myös tuo alkuperäinen ”Kiirastuli”, mutta en tiedä, että missä se nyt on.

 

Omistamani ”Kiirastuli” on joltisenkin arvokas, sillä siinä on Yrjö Jylhän omakätinen kulmikas nimikirjoitus.

***********

 

 

Yrjö Jylhän Kiirastulen runot pohjautuvat hänen Taipaleen lohkolla talvisodan aikana kokemaansa.

 

Vihkoseenkin tallennetuissa ”Kiirastulen syntyvaiheista” –esipuheessa Jylhä taustoittaa Kiirastulen luomistaustaa. Nyt en pysty tarkistamaan, että onko sama esipuhe myös varsinaisessa Kiirastuli-teoksessa.

 

Jylhä toteaa esipuheessa  mm. näin:

 

Koska osakseni tuli kokea sota eräällä sen verisimmällä tantereella – murtumaton Taipaleen rintamahan vaati rykmenteiltään sodan raskaimmat menetykset – olen tuntenut suurimmaksi tehtäväkseni tuoda sanomani itse pääkallonpaikalta. Siellä ehdin jättää jäähyväiset sekä runoudelle että maalliselle elämälle.

 

Viime tammikuussa alkoi henkinen lataus kuitenkin purkautua lyyrillisenä virtana, ja niin syntyivät parissa kuukaudessa sotarunot. Runoilijana olen iloinen löydettyäni ilmaisun niille rintamamuistoille, jotka ovat arimmat haalistumaan. Sillä tapaukset ja kaskut säilyvät mielessä kauemmin kuin perustunnot, joita vain mukana ollut voi sanoin tulkita – mikäli se onnistuu hänellekään. Nämä runot olen ollut velkaa aseveljilleni, sekä kaatuneille että henkiin jääneille, siitä talvesta, josta muodostui elämämme järkyttävä ja unohtumaton välinäytös. Mutta tunnen silti, ettei se velka ole maksettu vielä.

 

Pääsiäisenä 1941

 

Yrjö Jylhä

 

 

Väkevää tekstiä!

 

*********** 

Olen saanut käydä moniaita kertoja Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi tunnen Kiirastulen runot omakseni.

 

 

Ehkä eniten pidän Kiirastuli-teoksen ”Kaivo” –runosta.

 

Olen kerran käynyt tuolla Yrjö Jylhän kuvaamalla kaivolla ja sen vuoksi tunnen runon omakseni.

 

 

Uudelleen löytämässäni vihkosessa on Jylhältä 11 runoa, jotka on julkaistu Kiirastulessa.

 

 

 

 

 

 

 

”Kaivo” –runo on vihkosessa toteutettu siten, että aukeaman vasemmalla puolella on runo painettuna ja…

 

 

 

 

 

 

…aukeaman oikealla puolella on kuva siitä tekstistä, jonka Jylhä on omakätisesti kirjoittanut.

 

 

Jylhä on päivännyt ”Kaivo” –runon syntyneeksi 28. I . 41 eli tammikuun 28. päivä 1941.

 

 

 

En tässä toista Kaivo-runon sanoja, sillä ne löytyvät vaikkapa siitä blogikirjoituksesta, jonka laadin tälle saitille 6.9.2009.

 

Kirjoitukseni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä kaivolla”.

 

 

-Esko Erkkilä-