Maakaasulla on monia hyviä puolia, mutta huoltovarmuusnäkökohdat rajaavat sen osuuden nykytasolle

Maanantai 13.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Gasum Oy järjesti 31.5.2011 Tampereella Vapriikissa päättäjille suunnatun aamupäiväseminaarin.

 

Olin mukana Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana.

 

Esitykset olivat mielenkiintoisia ja ne sekä osanottajien puheenvuorot ja kysymykset valottivat monia asioita.

 

Gasum Oy markkinoi itseään kotimaisena yrityksenä ja niin yrityksen omistuspohjaa tarkasti tutkien asia onkin.

 

Yrityksen omistajat ja niiden osuudet ovat seuraavat:

 

• Fortum Heat and Gas  Oy 31 %
• Suomen valtio 24 %
• OAO Gazprom 25 %
• E.ON Ruhrgas International GmbH 20 %

Yrityksestä neljännes on siis venäläisomistuksessa ja viidennes saksalaisomistuksessa eli RUS/GER -omistusosuus on 45 %!

 

Saasteettomuus ja logistiikka ovat maakaasun kiistattomat edut.

 

Maakaasuputken rakentamisen jälkeen rekka-, rautatie- tai merikuljetuksia ei tarvita, sillä kaasu kulkee Siperian kaasukentiltä käyttöpaikalle lähes ilmaiseksi.

 

Kannan huolta maamme huoltovarmuudesta, jos venäläinen maakaasu saa liian suuren osuuden Suomen energialähteenä.

 

Venäläinen kulttuuri ja toimenpiteet luotettavana tavarantoimittajana sekä myös asiakkaana ovat länsimaisesti ajatellen edelleen arvaamattomia. Tämä on muistettava myös silloin, kun tarkastellaan heidän kykyään ja haluaan luotettavana maakaasuntoimittajana.

 

Inkoosta Tallinnaan suunniteltu maakaasuputki tulisi kytkemään Suomen maakaasuverkoston yhteen Baltian kaasuverkon kanssa. Suunnitelma on kannatettava, sillä se saattaisi parantaa maakaasun toimitusvarmuutta Suomeen.

 

Suunniteltu yhteys risteäisi Venäjältä Saksaan kulkevan ”Nord Stream” –kaasuputken kanssa, mutta keskinäistä yhteyttä niillä ei olisi.

 

Maakaasun verotuspolitiikka on poliittisten päättäjien näpeissä. Niin pitää ollakin, jotta eri energiamuotojen kokonaisjärkevyyttä voidaan puntaroida.

Aamupäiväseminaarin aikana varmistui, että Gasum Oy:n toimiva johto on realistinen, sillä yrityksen tavoite on säilyttää Suomessa maakaasulla lähivuosina nykytaso.

 

-Esko Erkkilä-

Vesijuoksumahdollisuudet järvissä ovat nyt mahtavat!

Sunnuntai 12.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Vesijuoksu on liikuntamuoto, johon avovesissä on tavallisesti mahdollisuudet ainoastaan heinäkuussa ja elokuun alkupuoliskolla.

 

Kesäkuun hellekausi on merkinnyt, että vesijuoksumahdollisuudet järvissä ovat olleet vallan erinomaiset eli jo ennen kesäkuun puoltaväliä.

 

Olen hyödyntänyt Luojan suoman mahdollisuuden ja sitonut vesijuoksuvyön ylleni ainakin kahdesti päivittäin, kun olen ollut järven äärellä.

 

Tilanne on uusi, sillä milloinkaan aikaisemmin järvivesien lämpötila ei ole ollut näin korkea ennen kesäkuun puoltaväliä. Olen yllättynyt, että vedet ovat lämmenneet myös syvemmältä, sillä vesijuostessa kylmää vesikerrosta ei tunnu lainkaan.

 

Vesijuoksun ongelmana on se, että riittävän syvää on ainoastaan uimahalleissa ja avovesissä. Uimahallit eivät ole houkuttelevia kesäkuumalla, sillä luontoelämyksiä ne eivät pysty tarjoamaan.

 

Käymme vuoden mittaan muutaman kerran virolaisissa kylpylöissä. Niissä vesijuoksumahdollisuudet ovat rajalliset, sillä uima-altaiden syvyys ei anna mahdollisuuksia vesijuoksulle.

 

Kolme kyynärää (yksi kyynärä on 60 senttiä) pitkälle miehelle 160 sentin syväys merkitsee sitä, että jalat ottavat jatkuvasti pohjaan vesijuoksussa. Tästä minulla on kokemuksia viimeksi toukokuulta, kun majoituimme muuten laadukkaaseen Aqua Spa-kylpylään Viron Rakveressä. Sadankuudenkymmenen sentin syväys on muuten huippuja virolaisissa kylpylöissä ja siihen ei päästä missään suomalaisissa kylpylöissä!

 

Kesällä pitää päästä uimaan monta kertaa päivässä, joten siihenkään tarpeeseen uimahallit eivät pysty vastaamaan.

 

Uimahalleissa vesijuoksijoille on omat ratansa. Se on hyvä asia, mutta harmittaa, että vesijuoksijoille varatuilla radoilla monet uivat vesijuoksuvyöt päällään! Todellisen vesijuoksijan ohi mennään suurella joukolla ja tietysti uiden – ei hyvä niin!

 

Vesijuoksu merkitsee juoksemista vedessä – ei uimista vesijuoksuvyön kannattelemana.

 

Hyvien vesijuoksusäiden jatkumista toivoen

 

-Esko Erkkilä-

Päättäjien pitäisi osata antaa arvoa asiantuntijoiden mielipiteille

Lauantai 11.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Tulevaisuus on 1.6.2011 ilmestyneessä lehdessään julkaisut Fortum Oyj:n toimitusjohtaja Tapio Kuulan haastattelun.

 

Kuulalla on ajatuksia, joita poliittisten päättäjien pitäisi hallitusta rakentaessaan kuunnella.

 

Toimitusjohtaja Kuula tyrmää Suomeen rakennetut ja suunniteltavat tuulivoimalat. ”Tänne ei kannattaisi rakentaa tuulivoimaa käytännössä lainkaan”, sanoo hän.

 

Olen Kuulan kanssa samaa mieltä.

 

Arvostan SDP:stä perussuomalaisten vaalityömieheksi siirtyneen Matti Putkosen mielipiteitä yhdessä asiassa:

 

Kerrotaan, että Putkonen on todennut toimivan tuulivoimalan perusratkaisuksi sen, että tuulivoimalan alaosassa dieselmoottori jyskyttää ja siitä vedetyllä hihnavedolla pyöritetään tuulivoimalan siipiä!

 

Kuula peräänkuuluttaa Pohjoismaiden kesken työnjakoa uusiutuvan energian markkinoilla. Hän esittää, että Norja keskittyisi tuulivoiman kehittämiseen, sillä siellä luontaiset olosuhteet ovat myönteiset tuulivoimalle.

 

Bioenergia on sarka, johon Fortum Oyj:n toimitusjohtaja Kuula patistaa Suomea.

 

”Energiapuussa Suomen mahdollisuudet ovat ainutlaatuiset, sillä metsien tuotto hyödynnetään nyt vain osittain. Kasvua riittää sekä metsäteollisuudelle että energiaksi”, viestittää Kuula.

 

Tuulienergian ongelmien ja energiapuun lisäämisen jatkoksi toimitusjohtaja Kuula toteaa, että Fortum ei tyydy nyt toimitusministeriönä toimivan hallituksen päätökseen, jolla se hylkäsi Loviisa 3:n ydinvoimalaluvan. Se hevosista puhuu, joka hevosella ajaa!

 

Mielestäni hallitus teki oikean ydinvoimapäätöksen, kun se myönsi luvan uudelle voimalalla Olkiluotoon ja luvan myöskin pohjois-Suomeen rakennettavalle voimalalle.

 

Loviisa ykkösen käyttölupa päättyy vuonna 2027 ja kakkosen 2030. Jotta Loviisa kolmonen olisi käytössä 2020-luvulla, lupapäätöksiä tarvitaan jo alkaneella eduskuntakaudella, toteaa Kuula.

 

Kaikkeen kuultuun, luettuun ja nähtyyn pätee se, että lähdekritiikki on muistettava eli kuka sanoo, mitä kirjoittaa ja mitä tekee.

 

Lähdekritiikin jälkeenkin Kuulan esittämät seikat kannattaisi huomioida uutta vauhtia saaneissa hallitusneuvotteluissa.

 

-Esko Erkkilä-

Perennapenkin uudistaminen onnistuu kolmenkymmenen asteen helteelläkin

Perjantai 10.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Vanha totuus on, että sateen sattuessa armeija marssii sateessa.

 

Sama totuus hieman muunneltuna pätee myös meillä, kun kyse on perennapenkin uudistamisesta eli helteen sattuessa meillä perennapenkki uudistetaan helteessä!

 

Uudistamisen kohteena oli kymmenkunnan neliömetrin suuruinen perennapenkki ja sen uudistaminen oli päätetty tapahtuvaksi tiistaina kesäkuun 7. päivä. Suunnitelmia ei muutettu, vaikka päivän lämpötilan ennustettiinkin kohoavan lähelle kolmeakymmentä astetta!

 

Kasvilajitelma perennapenkissä oli varsin vaatimaton, sillä siinä kasvoi kevätesikkoa, kuunliljaa, narsisseja, kahdentyyppistä jaloangervoa sekä lemmikkiä. Uusia kasvilajeja ei ollut tarkoitus lisätä, mutta kaikki entiset oli meininki laittaa edelleen mukaan.

 

Työn edistyminen selviää ehkä parhaiten valokuvasarjan avulla:

 

Uudistettava perennapenkki on uudistettu edellisen kerran ehkä kahdeksan vuotta sitten eli uudistamisen tarve oli ilmeinen.

 

Tässä keskeisimmät tarvikkeet, jotka tarvitaan perennapenkin uudistamisessa. Lapio, karkeaa salaojasoraa, kalkkia, lannoitetta ja tyhjiä astiota, joihin maasta nostetut perennat voidaan välivarastoida. "Vesivarastointi" erityisesti hellesäällä on tärkeää, jotta perennat säilyttävät kasvukuntonsa.

 

 

Kalkki on erinomaisen tärkeä aine perennapenkin uudistamisessa. Suomessa on kaksi merkittävää kalkintoimittajaa; Nordkalk Oyj sekä SMA Mineral Oy. Tunnen työurani ajalta molemmat yritykset ja heidän vastuuhenkilönsä erinomaisen hyvin - kelpo kauppakumppaneita molemmissa yrityksissä ja molempien yritysten toimittaman kalkin laatuun voi luottaa.

 

Meidän valintamme kohdistui tällä kerralla SMA Mineral Oy:n tuotteeseen. Kalkkisäkki ei paljon maksa, sillä tämän 40 kilon säkin hinta oli 6,05 €! Käytän yksinomaan jauheista muotoa, sillä on mielestäni täysin turhaa ja kasvien kannalta jopa huonompi, jos kalkki on rakeistettu.

 

 

Vanhassa penkissä kasvaneet perennat on saatu ämpäreihin, saaveihin sekä muovilaatikoihin ja nyt on huohdittava niiden kastelusta, jotta juuret eivät pääse kuivumaan. Erityisesti hellesäällä on tärkeää, että vanhasta kasvuasennosta nostetut perannat saadaan uuteen istutukseen nopeasti.

 

Vanhat kasvit on saatu poistettua ja runsas kalkkikerros on levitetty perennapenkkiin. Samalla on huolehdittava riittävästä lannoituksesta, jos aikoo perennapenkin kukoistavan jo loppukesällä ja erityisesti ensi keväänä sekä tulevina vuosina.

Ennen kalkitusta levitimme kymmenen neliön suuruiselle perennapenkille neljänneskuution verran salaojasoraa, sillä ennen uudistusta perennapenkkimme oli rakenteeltaan liian tiivis.

Seuraavana vuorossa on runsaan lapionpiston syvyinen maan kääntäminen ja...

 

 

...sen jälkeen perennapenkki onkin valmis - ainoastaan taimet puuttuvat!

 

 

Tässä valmis uudistettu perennapenkki!

Valokuvassa ei paljon huomaa muutosta kuvasarjan ensimmäiseen kuvaan, mutta nyt kasveilla on tyystin toisenlaiset kasvuedellytykset. Maan rakenne on soralisäyksen ansioista kohentunut, runsas kalkitus ja riittävä lannoitus antavat paremmat kasvuedellytykset perennoille kuin ennen.

 

Perennapenkin uudistaminen n. viiden vuoden välein on välttämättömyys.

Useimmat perennat pitävät muutaman vuoden välein tapahtuvasta jakamisesta, mutta on toki poikkeuksiakin. Nyt mm. emme koskeneet päivänliljoihin, sillä ne kasvavat ja kukoistavat parhaiten, jos niihin ei kajota. Myöa pionien siirtämiseen on suhtauduttava varoen.

 

-Esko Erkkilä-

"Enemmän Synttäreitä"

Torstai 9.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkohuudahdus oli kutsuvierastilaisuuden mottona, johon sain osallistua Finlandia-talolla keskiviikkona 8.6.2011.

Kyse oli Suomen Syöpäyhdistys ry:n 75 -vuotisjuhlasta ja samalla juhlimme myös Suomen Syöpäpotilaat ry:n 40 –vuotistaivalta.

 

 

 

Finlandia-talon lippurivistö kuvattuna hieman epätavanomaisesta suunnasta eli Finlandia-talon sisäänkäynniltä kohti Kansallismuseota!

 

 

 

Juhlatilaisuuden motto "Enemmän Synttäreitä" esiintyi Finlandia-talolla monessa paikassa. Tämä juliste sijaitsi sisääntuloaulassa.

”Enemmän Synttäreitä” pitää paikkansa, sillä molempien järjestöjen työn tuloksena lukemattomat suomalaiset ovat saaneet viettää enemmän synttäreitä, koska kuluneiden vuosien aikana syöpätietoisuus on kasvanut ja taistelu syöpää vastaan on edennyt.

Suomen Syöpäyhdistys ry on maamme suurimpia kansanterveysjärjestöjä. Valtakunnalliseen keskusjärjestöön kuuluu 12 maakunnallista syöpäyhdistystä ja viisi potilasyhdistystä. Yhteensä jäsenjärjestöihin kuuluu noin 140 000 jäsentä – olen yksi jäsenistä.

Jäsenjärjestöineen yhdistys tukee ja kuntouttaa syöpäpotilaita ja heidän läheisiään sekä kannustaa väestöä entistä vastuullisempaan käyttäytymiseen edistämällä terveyttä, tiedottamalla syövästä, ylläpitämällä syöpäpoliklinikoita sekä solu- ja kudoslaboratorioita ja tukemalla tieteellistä syöpätutkimusta.

Suomen Syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry:n MISSIO on vähentää syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa ja turvata syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen paras mahdollinen tuki hoidon ja kuntoutumisen aikana.

 

Tilaisuuden juontajana hääri esittävän taiteen monitoimimies Nicke Lignell.

Hänen lisäkseen asiantuntijajuontajana toimi Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.

 

 

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula ja professori Mats Brommels pohtivat Harri Vertion vetämässä keskustelussa kolmannen sektorin merkitystä terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa.

 

Keskustelijat totesivat, että vapaaehtoisuuteen perustuvien järjestöjen aika ei ole ohi. Kumpula ja Brommels näkivät, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tuo vapaaehtoisen järjestötyön piiriin kokeneita kansalaisia, joiden avulla pystytään rakentamaan uusia siltoja sukupolvien välille.

 

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi peruspalveluministeri Paula Risikko.

Risikko kiitti syöpäjärjestöjä monipuolisesta työstä ja mainitsi erikseen syöpäjärjestöjen taloudellisen tuen syöpätutkimukselle – se on määrältään n. 4 M€ vuodessa!

 

Ministeri Risikko piti mahdollisena Kansallisen Syöpäkeskuksen perustamista lähivuosina.

 

Kirjailija Niina Repo taustoitti kiinnostavalla tavalla omasta rintasyövästään kertovaa Arpi-teosta, johon Laura Malmivaara on valokuvannut kirjailijan eri vaiheet taistelussa syöpää vastaan.

 

Ylen ajankohtaisohjelmien toimittaja Tiina Merikanto – joka on tehnyt lukuisia vanhusten elämää ja arkipäivää käsitteleviä televisio-ohjelmia – sekä Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pohtivat keskustelussaan median ja syövän suhdetta. Keskustelijat totesivat, että syöpä ja siihen liittyvät pelot, selviämiset ja muut seikat kiinnostavat mediaa.

 

 

 

Juhlatilaisuuden musiikki- ja lauluannista vastasivat Esa Niemisen orkesteri, Johanna Kurkela, Riki Sorsa sekä Medicanto-kuoro.

Tässä he kaikki juhlan päättäneessä yhteisesiintymisessään.

 

Riki Sorsa sai tilaisuuden suurimmat suosionosoitukset, kun saimme kuulla hänen ”Muuttohaukka” –esityksenä. Sorsa sairastui v. 2006 kurkkusyöpään, mutta on kuntoutunut siitä.

Medicanto-kuoro koostuu 25 lääkäristä, jotka harrastavat sekakuorolaulua. Hienosti heiltä onnistui eteläpohjalaishenkisen kansanlaulun ”Veret tuli mun silimihini” esittäminen.

 

 

 

Hieno tilaisuus päättyi kahvitilaisuuteen ja yli 500 juhlavierasta nauttivat suurella mielihyvällä yhdeksän metriä pitkästä vadelma-valkosuklaa –täytekakusta  isot palaset ennen kotimatkan alkamista!

 

Kiitän Suomen Syöpäyhdistystä ja Suomen Syöpäpotilaita mielenkiintoisen ja hyvin järjestetyn tilaisuuden aikaansaamisesta.

Erityiskiitos Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:lle, joka järjesti juhlaan bussikuljetuksen ja siten mahdollisti mm. syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden osallistumisen juhlaan!

 

Tilaisuudessa ennakoitiin ”ISOA UUTISTA”, mutta siitä erikseen lähipäivinä tälläkin palstalla!

 

-Esko Erkkilä-

Kyykäärmeen tappaminen on luvallista

Keskiviikko 8.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Viime talvi oli kyykäärmeiden talvehtimisen kannalta otollinen ja se myös näkyy, sillä niitä esiintyy nyt poikkeuksellisen runsaasti.

Mökkitonttimme on ”miesmuistin” kuulunut alueeseen, jossa kyitä esiintyy runsaasti. Edes alueelle aikoinaan rakennettu Tampare-Parkano-Seinäjoki –rautatie ei ajanut kyykäärmeitä pois.

Pyrimme pitämään kyyt kurissa tappamalla niitä. Kyy ei ole rauhoitettu eläin, joten sen tappaminen on täysin luvallista.

Kevään kahtena viikonloppuna olemme joutuneet lopettamaan neljä kookasta kyytä.

Sanotaan, että nurmikon pitäminen lyhyenä auttaisi, mutta mökillämme sekään ei auta.

Mansikkamaan musta muovi ja sen alle luikertaminen on erityisen haluttua puuhaa kyille. Puolet tappamistamme kyykäärmeistä on mansikkamaan kevättöiden yhteydessä tavattu mansikkamuovin alta.

Mansikoita riittää hieman myyntiinkin, joten voidaan todeta, että kyyt haittaavat meillä elinkeinotoimintaa!

Mökillämme vierailee säännöllisesti neljä alle kouluikäistä lasta, joten kyyntorjunta on heidänkin kannaltaan tärkeää.

Jouduin itse kyyn puremaksi opiskeluaikana, kun olin opiskelukavereiden kanssa keräämässä kasveja. Agrologiopiskeluun kun ainakin silloin kuului mittavan kasvi- ja siemenlajitelman kerääminen.

 

Väite, että kyy karkottuisi töminällä ei ainakaan minun tapauksessani pitänyt paikkaansa, sillä tulin vasta kolmantena jonossa, kun kuljimme kasveja etsimässä lehtomaisessa maastossa.

 

Kyy puri minua lenkkitossun yläpuolelle – joku kyynsuojelija sanoisi tietysti, että maastoon ei saa mennä lenkkitossuilla!

 

Minut vietiin taksilla Tampereen Keskussairaalan ensiapuun ja siellä minut ohjattiin kaiken muun jonon ohi operointipöydälle, jossa lääkäri pisti nilkkaani vasta-ainepistoksen. Ohjeeksi annettiin liikkumisen välttäminen ja viisi päivää sairaslomaa.

 

Kyynpurema ei koskaan ole pikkujuttu, vaan se vaatii aina nopeaa hakeutumista hoitoon.

 

Tiedän ja tunnen hyvin tapauksen, jossa kyynpureman saanut marjastaja odotti yön yli aamuun ja meni vasta silloin lääkärille. Potilas matkasi lääkärin vastaanotolle polkupyörällä ja se varmisti, että myrkky levisi tehokkaasti koko kehoon. Kyseinen henkilö kärsi koko loppuelämänsä kyynpureman jälkiseurauksista.

Vanha kansa tunsi ns. käärmeennousupaikat. Ne ovat paikkoja, joissa kyyt talvehtivat.

 

Tiedän Keski-Pohjanmaalla erään käärmeennousupaikan sijainnin. Vanhaan aikaan paikalliset ihmiset saivat tapettua keväisin tällä käärmeennousupaikalla lukemattomia kyitä. Nyt ei enää niin tehdä ja sielläkin kyyt ovat vaarallisesti yleistyneet.

 

Maaseudun autioituminen merkitsee, että ennen ”kyyvapailta” alueilta niitä tavataan.

Kyykäärme on tietyllä tavalla kaunis matelija, mutta myrkyllisyytensä ja runsaan esiintymisensä vuoksi se joutuu ainakin meillä joka kerta ajojahdin kohteeksi. Ajojahdin tulos on useimmiten se, että kyy saadaan tapetuksi.

Pahinta on, että koko ajan joutuu tarkkailemaan lähiympäristöä, jotta ei astu kyyn päälle.

Korostan, että kyyn tappaminen on täysin sallittua, sillä Suomen kyykanta luokitellaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa ”Least Concern” (LC) -luokkaan. Se merkitsee, että Suomessa kyykanta tunnetaan hyvin ja kanta on runsas sekä vakaa eli kyseessä on elinvoimainen laji.

Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen vuonna 1983. Viisas päätös!

-Esko Erkkilä-

Ovatko pavunidut koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-skandaalin syytä?

Tiistai 7.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksaa ja jopa koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-epidemian alkusyy ei minulle eikä monille muillekaan ole yllätys, jos syyksi paljastuvat idut.

 

Asiasta ei vielä ole varmuutta, mutta jotain asiasta uskallan sanoa.

 

Suosin vihanneksia, mutta ituihin en koske vaikka kyse olisi kuinka hienosta ruokapaikasta tahansa.

 

Itujen kasvualustana ja kastelussa käytettävän veden laatu on itukasvatuksessa kaiken perusta.

 

En olisi uskonut, että Saksassa itujen kasteluun käytetään paskavettä, mutta niin nyt ilmeisesti on tapahtunut.

 

Ainakin takavuosina Suomeen tuotiin ituja jopa Pakistanista ja muista eksoottisista maista saakka. Siellä paskaveden käyttäminen kasteluvetenä itujen kasvattamisessa on tavallista.

 

Suomessa ei ole todettu iduista peräisin olevia EHEC-epidemioita. Sen sijaan Suomessa on esiintynyt kaksi itujen aiheuttamaa salmonella-ruokamyrkytysepidemiaa vuosina 2007 ja 2009. Kyseessä olivat maahantuodut sinimailasen idut.

 

Siementen idättäminen on jo sinällään herkkä prosessi ja se merkitsee mikrobiologisesti oivallisen kasvualustan muodostumista haitallisille mikro-organismeille. Kun siihen lisätään ulosteiden kanssa kontaminoitunut kasteluvesi (= paskavesi), on selvää, että idut eivät sovellu elintarvikkeeksi.

 

Nyt Saksan terveydenhoitojärjestelmän polvilleen laittanut EHEC-kanta on tyypiltään uusi. Se merkitsee tavatonta riskiä, sillä tuntematon vihollinen on aina vaarallinen.

 

EHEC-kolibakteeri voi aiheuttaa hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän, joka vaikuttaa verisoluihin, munuaisiin ja mahdollisesti myös hermostoon. Sairaustapauksia on Saksan lisäksi ilmennyt Itävallassa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Britanniassa.

 

Epidemiaan kuolleiden lukumäärä kohosi sunnuntaina 5.6.2011 jo 22:een.

 

Saksalaiset aiheuttivat dioksiiniskandaalillaan kestämättömän tilanteen suomalaiselle sianlihantuotannolle, sillä skandaalin akuutissa vaiheessa jouduttiin saksalaista sianlihaa pakastamaan paljon.

 

Nyt saksalaisen sianlihan pakkasvarastoja puretaan ja sianlihan hinta Euroopassa on sukeltanut ennätysmäisen alas.  Tilanne merkitsee sitä, että sianlihantuotanto on Suomessa täysin kannattamatonta.

 

Pelkään, että vihannesten EHEC-skandaali aiheuttaa suuria ongelmia suomalaiselle vihannestuotannolle. Vihannesten kulutus laskee, hinnat alenevat ja tuotanto on kannattamatonta.

 

Kyseenalainen kiitos kuuluu saksalaiselle kotieläintuotannolle ja heidän vihannestuotannolleen!

 

-Esko Erkkilä-

Kaljaasi Ansio kastetaan ja lasketaan vesille Kalajoella tänään

Sunnuntai 5.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Totean monesti blogikirjoitukseni alussa, että ”olin mukana tilaisuudessa”, ”olin kutsuvieraana mukana” tai jotain muuta vastaavaa.

 

Tänään joudun toteamaan, että "valitettavasti en ole mukana tilaisuudessa".

 

Kyse on kaljaasi Ansion kastamistilaisuudesta ja vesillelaskusta Kalajoen satamassa.

 

Sain toki kutsun tilaisuuteen, mutta muiden kiireideni vuoksi en pääse paikalle. Oletan, että sain kutsun arvokkaaseen tilaisuuteen sen vuoksi, kun sain työni puolesta olla kehittämässä Kalajoen sataman liikennettä - kiitokset kutsusta satamajohtaja Esa Anttiolle ja Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskarille!

 

Kaljaasi Ansion rakentaminen on kalajokisen kylän – Plassin – projekti, joka pääsee tänään maaliinsa.

 

Plassi on viehättävä kylä Kalajoella aivan keskustan tuntumassa. Suosittelen viereilua kyläyhdistyksen www.plassi.fi -nettisivuilla ja poikkeamista kylällä, kun ajatte Rantatietä kohti Oulua!

 

Plassin kyläyhdistys ry:n Tuulta Purjeisiin -hanke kaljaasi Ansion rakentamiseksi on vaatinut paljon talkootunteja kyläyhdistyksen väeltä.

 

Kaljaasi on rakennettu Plassin omalla telakalla. Vuodesta 2007 alkaen on tehty 20 hengen voimin huikeat 16.000 talkootuntia.

 

Kaljaasin kokonaispituus on 25 metriä, leveys 5,2 metriä, syväys 1,5 metriä ja paino n. 60 tonnia. Purjeiden pinta-ala on 200 neliömetriä.

 

Laivalla on tilaa 40 hengelle ja sen esikuvana on v. 1891 valmistunut kaljaasi ”Ansio”.

 

Tänään vesillelaskettavasta kaljaasi Ansiosta tulee Kalajoen kaupungin ja Kalajoen sataman lippulaiva.

 

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Tuen myönsi Rieska-Leader ry.

 

Olen saanut seurata Ansio-projektia läheltä, sillä sisareni Liisi Tuuna yhdessä miehensä Mauri Tuunan kanssa Kälviältä lahjoitti hankkeelle 150 kpl hiukan luonnonvääriä tukkeja, jotka sopivat erinomaisesti Ansion kansipalkeiksi. Tukeista saatiin myös laivan pitkittäisjäykkääjät. Ansion rakentamisesta vastaavat henkilöt kävivät Kälviällä valitsemassa pystymetsästä puut, jotka parhaiten sopivat Ansion rakennuspuiksi.

 

Liisi ja Mauri Tuuna ovat lahjoituksensa ansiosta saaneet nimikko-osuuden Ansiosta.

 

Aaro Himanka Kalajoelta on tehnyt Amerikasta hankkimiensa piirustusten perusteella Yellow Jak-vaakavannesahan, jolla luonnonväärien tukkien sahaus onnistui. Luonnonväärät tukit saatiin siten onnistuneesti haluttuun muotoon ja laivahallille taapeleihin kuivumaan.

 

Myös kansanedustaja Mikko Alatalo on osallistunut "Ansio" -projektiin, sillä hän on useasti esiintynyt projektin tiimoilta järjestetyissä tilaisuuksissa.

 

En tunne laivan kastamiseen ja vesillelaskuun liittyviä etikettisääntöjä, joten en uskalla toivotella kaljaasille mitään, sillä eihän kalamiehellekään saa koskaan toivotella hyviä kalansaaliita.

Tyydyn tässä toivottamaan Kalajoen kaupungille uusia ennätyksiä alkaneen kesän matkailussa ja Kalajoen Satamalle uusia ennätyksiä sataman kautta kulkevassa liikenteessä! Satamalle on paikallaan näin hellekautena toivotella myös hieman lauhkeampia talvia kuin nyt on ollut, sillä talvimerenkulun turvaaminen ympäri vuoden on Kalajoen Rahjan satamalle tosi tärkeä asia - omaan kokemusta niistä haasteista, joita kova talvi tuo satamille.

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää

Lauantai 4.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme.

Kyseessä on Suomen marsalkka Gustav Mannerheimin syntymäpäivä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen on vakiinnuttanut nimensä Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

Jatkosodan aikana Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta 4.6.1942. Mannerheim ylennettiin tuolloin Suomen Marsalkaksi ja hänen syntymäpäiväänsä 4.6. vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Puolustusvoimat haluaa lippujuhlan päivänä kunnioittaa paitsi sotiemme ylipäällikköä, myös koko veteraanisukupolvea, joka turvasi maamme vapauden ja loi pohjan nykyiselle hyvinvointivaltiollemme.

Lippujuhlapäivänä jaetaan myönnetyt kunniamerkit ja ylennetään ansioituneita sotilaita sekä reserviläisiä. Puolustusvoimat pitää valtakunnallisen paraatikatselmuksen sekä ohimarssin ja tänä vuonna niiden tapahtumapaikkana on Rovaniemi.

Ohimarssi tapahtuu Jätkänkynttiläsillalla ja sen vastaanottaa Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara seurassaan Lapin Aluehallintoviraston ylijohtaja Timo E. Korva, Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer sekä Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Onni Toljamo.

Paraatin komentajana toimii Pohjois-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Jukka Haaksiala.

Paraatijoukon vahvuus on 1500 henkilöä ja noin 130 ajoneuvoa.

Mainittakoon, että Suomen itsenäisyyden juhlavuosina eli joka kymmenes vuosi paraati järjestetään aina Helsingissä.

Viime vuonna valtakunnallisen paraatin juhlallisuudet järjestettiin Kotkassa.

Valitan, että Suomen lippu ei hulmua omakotitalomme lippusalossa tänään. Syynä on perhekuntamme viikonlopun viettäminen maalla, joten liputus ei sen vuoksi onnistu.

On kuitenkin varmaa, että vapaa-ajanasuntomme lipputangossa Viljakkalan Majajärvellä liehuu Suomen lippu Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi!

-Esko Erkkilä-

Tätäkö perussuomalaisia äänestäneet naiset, sotaveteraanit ja vammaiset tarkoittivat?

Maanantai 30.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä julkisti keskiviikkona 25.5.2011 julkilausuman, jota se kutsuu julistukseksi "syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan".

Julkilausuma on herättänyt suurta huomiota, mutta se on hyvin tervetullut, koska se avaa persujen ajatusmaailman syrjintään sekä suosimiseen.

Valitettavasti julkilausuma tulee julkisuuteen vasta nyt, sillä ennen eduskuntavaaleja julkaistuna se olisi paljastanut ”persujen todelliset karvat” kansalaisille jo ennen äänestyskopilla käyntiä.

Vähäväkisten suosimisen kieltäminen on julkilausuman suuri asia.

 

Julkilausumassa päästellään mm. seuraavanlaista tekstiä: 

 

”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.”

Julistus jatkuu…

 

”Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.”

 

Oikeusoppineet tulkitsevat persujen julkilausuman yksimielisesti perustuslain vastaiseksi. Se on heidän mielestään myös ristiriidassa Suomen solmimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

 

Helsingin Sanomat on haastatellut kolmea professoritason erityisasiantuntijaa persujen julkilausumasta ja he kaikki pitävät julistusta perustuslain vastaisena.

Haastattelut on julkaistu Helsingin Sanomissa 28.5.2011.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori pitää julkilausumaa ”erittäin ongelmallisena”.

 

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta näkee, että julkilausuman toteutuminen merkitsisi tasa-arvon heikkenemistä nopeasti.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Tuomas Ojanen sanoo, että julkilausuma on kamala ja se pitää tuomita.

 

Suomalainen lainsäädäntö perustuu mm. siihen, että sukupuolten välistä tasa-arvoa yritetään edistää määräämällä laissa, että valtion komiteoissa on oltava tietty määrä naisia.

Myös koko vammaislainsäädäntö joutuisi suurten muutosten kohteeksi, jos persujen julistus hyväksyttäisiin, sillä koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua. Persut haluavat romuttaa periaatteen, että vammaisia kohdellaan lainsäädännössä positiivisesti. Persujen julistuksen hyväksyminen merkitsisi mm. sitä, että vammaisille myönnetyt taksikuljetukset olisi tasapäistettävä normaalikuntoisten kansalaisten kanssa. Kuvottavaa!

Sotaveteraanit ovat vuosien aikana saaneet tiettyjä etuja mm. kuntoutuksen saralla. Kummastuttaa, että persut haluavat kumota sotaveteraaneille muiden mielestä kuuluvat vaatimattomat etuudet! 

Ovatko sotiemme veteraanit tietoisia persujen linjasta?

Persut haluavat romuttaa kaikki ne pienet etuudet, jonka sotiemme veteraanit ovat vuosikymmenten taistelulle itselleen saaneet – tätä en olisi uskonut edes persujen ehdottavan.

 

Tuomitsen jyrkästi persujen esittämän julkilausuman, sillä haluan säilyttää mm. naisilla, vammaisilla ja sotaveteraaneilla ne etuudet, jotka heille on ennen persuja saatu hankittua.

 

-Esko Erkkilä-

Viron nykypäivää ja maan historiaa nähtävillä Rakveressä

Lauantai 28.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen kerran aikaisemmin pikaisesti poikennut Rakveressä, mutta nyt saimme perhekuntamme kanssa viettää siellä kokonaisen päivän, kun osallistuimme Türin kukkamarkkinoille suuntautuneelle kolmen päivän Viron-matkalle.

Rakvere on vanha kaupunki, sillä se sai kaupunkioikeudet jo v. 1302. Asukkaita Rakveressä on hieman alle 17.000 henkeä.

 

 

Asuimme Kylpylähotelli Aqua Spa´ssa. Kuvassa näkyy Q-kirjaimen yllä Rakveren linnoituksessa liehuva Viron lippu pienenä pisteenä. Matkaa kylpylästä linnoitukselle on n. 300 metriä. Matka on jyrkkää ylämäkeä, mutta betonirappuset ovat hyvät.

 

Olemme vierailleet lähes kaikissa virolaisissa kylpylöissä ja v. 2008 valmistunut AQVA Hotel & Spa on eräs parhaista virolaisista kylpylöistä. Voin ehdottomasti suositella!

Hoitoja kylpylässä ei käytännössä ole mahdollista saada ja siinä varmaan syy, että sinne järjestetään Suomesta kovin vähän matkoja.

Kylpyläosasto on hotellivieraille avoinna lähes koko päivän, mutta kun hotelli sijaitsee kaupungin keskustassa, on uinti- ja saunomistuokioiden välissä helppo poiketa kaupungilla.

Rakveren kivilinnoitus ja sen lähellä sijaitseva Tarvas-härkäpatsas ovat kaupungin merkittävimmät nähtävyydet, mutta ne sivuutan tässä jutussa maininnalla – palaan niihin myöhemmin.

 

Rakveren kaupunginaukio on moderni ja viihtyisä.

 

Aukiolla on muutama keltainen sateenvarjomainen kello. Kun yhden kellon alitse kulkee, alkaa kuulumaan hienoa musiikkia.

 

”Musiikkkikellon” vierellä on poika polkupyörän kanssa ja torikiveykseen upotetussa pyöränjäljessä lukee: ”Noormees jalgrattaga muusikat kuulemas. Tänulikult Arvo Pärdile Rakvere linnalt”.

 

Voisikohan tekstin suomentaa vaikkapa näin:” Pyöräilevä nuorimies musiikkia kuuntelemassa. Taiteillut Arvo Pärdile Rakverestä.”

Rakveren tori sijaitsee lähellä keskusaukiota. Näin toukokuussa torilla on runsaasti tarjolla taimia, kukkia ja tuonti- sekä kotimaisia vihanneksia.

Pihvitomaattien hinnassa oli sama ilmiö kuin Suomessa usean elintarvikkeen kohdalla eli tuontitavara on halvempaa kuin kotimainen! Virolainen pihvitomaatti maksoi 5,00 €/kg, kun puolalaisesta joutui maksamaan ainoastaan 3,00 €/kg!

 

Rakveren torilla taimia myyvät mummot osasivat kaupanteon, sillä kerrottuamme olevamme huomisin menossa Türin kukkamarkkinoille, ha tiesivät hintojen olevan siellä kolminkertaiset omiin hintoihinsa verrattuna. Mummot taisivat olla oikeassa!

 

Rakveressä muistetaan Viron historiaa

Rakveressä on laajat puistot ja eräässä puistossa on kaksi sotiin liittyvää muistomerkkiä:

 

"1918 - 1920 Wapadussojas langenneille" eli Viron Vapaussodassa 1918 - 1920 kaatuneille oli muistomerkki  lähellä L.Koidula -katua. On paikallaan huomioida, että Lydia Koidulaa muistetaan Rakveressäkin, sillä hänelle on nimetty katu kaupungin keskustasta.

Mainittakoon, että suomalaisista kaksi joukko-osastoa eli Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko ja Pohjan Pojat osallistuivat Viron Vapaussotaan.

 

Viron Vapaussodan muistomerkin läheisyydessä sijaitsee muistomerkki, joka on pystytetty Suuressa Isänmaallisessa Sodassa Neuvostoliiton puolesta kaatuneiden rakvereläisten muistoksi. Suuri Isänmaallinen Sota ajoittuu neuvostotulkinnan mukaan vuosille 1941 - 1945, sillä Neuvostoliiton Suomea vastaan aloittama Talvisota 1939 - 1940 oli vain "pieni rajakahakka".

 

 

Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkissä on kuvattuna Neuvostoliiton keskeiset tunnusmerkit: viisisakarainen punatähti, sirppi ja vasara.

 

Rakveren turistikartassa on mainittuna kaksi kirkkoa keskikaupungilla. Ne ovat Rakvere Kolmainu kirik ja Rakvere Pauluse kirik.

Kolmainu kirik oli avoinna päivällä ainoastaan kolmisen tuntia ja sen aukioloaika ei sopinut ohjelmaani.

Rakvere Pauluse kirik´n löysin helposti, mutta paikalla ei nykyisin ole kirkkoa, vaan Kalevi Hall - nimen saanut vanha temppelirakennus.

 

Kiersin komean kaksitornisen tiilirakennuksen ympäri, mutta totesin, että kaikki ovet ovat olleet kauan suljettuina. Tornien välissä oli suurilla kirjaimilla Kalevi Hall, mutta rakennuksen nykykäyttö jäi minulle täysin hämäräksi.

 

Vanhaa Rakvereä

 

Aitoa vanhaa Rakvereä on Pikk-katu ja sen varressa sijaitsevat rakennukset.

 

 

 

Näkymä Pikk-kadulta.

 

Vallimäellä sijaitsevat Rakveren kuuluisimmat nähtävyydet. Sinne toki pääsee autollakin, mutta parhaat (ja hengästyttävimmät) elämykset kokee, jos nousee kävellen Vallimäelle.

 

 

Vallimäen tuulimyllyllä on vain yksi siipi jotakuinkin kunnossa ja...

 

...tuulimyllyn ovi on ilmeisesti vuosikausia ollut tiukasti lukossa.

Sopii kuitenkin uskoa, että lähivuosina Vallimäen tuulimylly avaa ovensa ja Rakvereen saapuvat turistit voivat nauttia tuulimyllyllä maittavia kahviannoksia sekä ihailla mäen juurella elävää kaupunkia.

 

Vallimäki on nimensä mukainen ja sen vallit liittyvät oleellisena osana Rakveren linnoituksen puolustusjärjestelmiin.

Vallimäen vallien toiseen päähän on rakennettu laululava sekä sen eteen esiintymistasanne. Vallit toimivat hienosti luontaisena katsomona ja voi vain kuvitella isoja kuorotapahtumia laululavalle. Nyt paikalla ei ollut lisäkseni ketään.

 

 

Vallimäen tuulimyllyltä ja laululavan kohdalta näkyy Vallimäen toisella laidalla sijaitseva Rakveren linna.

Linnasta ja siihen tutustumisesta kuitenkin omia juttuja aikanaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Türin mielenkiintoiset kukkamarkkinat

Perjantai 27.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Viron kevätpääkaupungissa Türissä järjestettiin kukkamarkkinat 18…20.5.2011.

Türin kukkamarkkinat – Türi Lillelaat – järjestettiin nyt jo 34. kerran.

Myös suomalaiset markanjärjestäjät ovat todenneet Türin kukkamarkkinoiden vetovoiman, sillä jo avajaispäivänä paikalla oli useita bussilastillisia suomalaisia.

 

Ensimmäisten joukossa – ehkä peräti ensimmäinen – suomalaisista matkanjärjestäjistä on ollut V-H Tuovinen Oy, joka nytkin oli mukana kahdella bussilla. Tässä Tuovisen bussit bussien parkkipaikalla rinnakkain.

 

Olin perhekuntani kanssa Tuovisen matkassa kolmen päivän reissulla. Me yövyimme Rakveressä ja Tuovisen toinen bussilastillinen - joka oli kahden päivän reissulla - yöpyi Vihulan Kartanossa.

 

Türin kukkamarkkinat on monipuolinen tapahtumakokonaisuus.

 

Pääpaino on taimien ja kukkien myyntitoiminnassa, mutta oheen mahtuu paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää.

 

Puutarhatekniikalla on tietty osuus markkinatarjonnassa, mutta sen merkitys rajoittuu paljon vähäisemmäksi kuin esim. Lepaan puutarhanäyttelyssä. Virossa puutarhanhoito tapahtuu ainakin harrastelijatasolla käsityökaluin ja siten sen alan tarjontaa ei kannata esitellä kukkamarkkinoilla.

 

Pieni kuvakimara antaa ehkä parhaan kuvan Türin kukkamarkkinoista ja tapahtuman monipuolisesta tarjonnasta:

 

 

Markkina-alueelle oli useita sisäänpääsyportteja. Tässä kuva käytävästä, joka alkoi sisäänpääsyporttimme kohdalta. Tällä käytävällä oli myynnissä kaikkea muuta kuin puutarhanhoitoon liittyviä tavaroita.

Markkinoiden sisäänpääsymaksu oli suomalaisittain kohtuullinen eli kaksi euroa per henkilö!

 

 

 

Markkinapäivänä oli lämmin sää ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Vaimoni halusi ostaa hellehatun ja kas kummaa - heti ensimmäinen oli sopiva!

Pientä opettelua virolaisille euro vielä merkitsee, sillä ainoastaan venäjää puhunut myyjä kirjoitti euron merkin sakarat sojottamaan vasemmalle!

Oikean merkin nähtyään myyjä kovasti kiitteli saamastaan pienestä oppitunnista.

Kukkien amppelitarjonta markkinoilla oli runsasta.Tässä erään myyjän  amppeleita...

 

 

...ja tässä erään toisen myyjän amppeleita!

 

 

Taimien esillepanossa oli lukemattomia viritelmiä. Tästä telineestä oli helppo valita haluttuja taimia.

 

 

 

"Peipsläärne seemne sibull" eli peipsiläinen siemensipuli oli markkinoiden eräs hittituote. Se oli myös varsin hintavaa, sillä kilohintahaarukka oli 15,00...18,00 €/kg.

Ostin sitä kympillä eli sain siemensipulia sillä rahalla 667 grammaa! Oletan, että kyseessä on ryvässipuli, mutta varmuus asiasta saadaan vasta kesän mittaan.

Kuvassa siemensipulipalmikon vieressä on peipsiläistä lahikasta. Käsitän, että kyseessä oli kuivattu lahna. Joku voi ihmetellä, että miten kuivattu lahna kuuluu kukkamarkkinoille, mutta kyllä se markkinatarjontaan usealla osastolla kuului!

 

 

Tällä myyjällä oli myynnissä mahtavia tomaatteja ja kasvihuoneessa kasvatettuja mansikoita.

 

 

Kivikkoryhmään sopivat mehikasvit (oikealla maassa) kiinnostivat meitä. Ne olivat hyvinvoivan näköisiä ja suuria. Hintaa mehikasveilla oli 2,50 €/kpl ja kympin kaupat teimmekin niistä!

 

 

"Oma talu kaup" merkitsee kai suoramyyntitilaa.

 

Vielä muutama kuva osastoista, jotka enemmän tai vähemmän liittyivät puutarhanhoitoon:

 

 

Kananpoikia ja ankanpoikasia oli eräällä myyjällä myytävänä ja hyvin näkyi kauppa käyvän.

 

 

Vuohenmaitosaippuan liittyminen puutarhateemaan oli hieman vaikeampi käsittää, mutta se on varmaa, että asiakaskontakteja syntyi vilkkaan käytävän varrella.

 

 

Löytyihän kukkamarkkinoilta myös tuppeensahattua lautaa. Polttotekniikalla tuppeensahattuun lautaan kirjaillut lauseet ja sananparret olivat osuvia.

 

Yhteenvetona...

 

...Türin kukkamarkkinoista on todettava, että kyseessä on mielenkiintoinen tapahtuma.

Euroopan yhdentyminen merkitsee, että rajat ovat kasvienkin osalta madaltuneet ja voimme tuoda Suomeen monia mielenkiintoisia kasveja, siemeniä ja taimia mm. Virosta. Ennen EU:ta se ei ollut mahdollista.

 

 

Meidän perhekuntamme toi kymmenkunnan erilaisen puutarhakasvin taimia. On haastavaa nähdä, että menestyvätkö ne Suomessa.

Tässä kuva Tuovisen bussin peräkärrytilasta, joka täyttyi isojenkin puutarhakasvien taimista!

 

Kiitokset V-H Tuovinen Oy:lle hienon matkan järjestämisestä. Jokohan pitää alkaa valmistautua uuteen matkaan toukokuussa 2012?

 

-Esko Erkkilä-

Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi Türin kukkamarkkinat perjantaina 20.5.2011

Torstai 26.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain perhekuntani kanssa olla mukana mielenkiintoisella matkalla, jonka nokialainen matkanjärjestäjä V-H Tuovinen Oy järjesti Viroon Türin kukkamarkkinoille.

 

Lähdimme matkaan jo keskiviikkona 18.5.2011, vaikka kukkamarkkinoiden ensimmäinen päivä olikin vasta perjantaina. Matkasimme Tallinnan kautta Rakvereen, vietimme siellä kylpyläpäivän torstaina ja matkasimme Türiin Rakverestä varhain perjantai-aamuna.

 

Suosittelen Türin kukkamarkkinamatkaksi kahden yön ja kolmen päivän matkaa, sillä silloin ehtii näkemään Virossa paljon mielenkiintoista.

 

Türi sijaitsee keski-Virossa, joten sinne on lyhyt matka kaikkialta Virosta.

 

Türi on Viron kevätpääkaupunki. Tämän arvonimen saavuttamisessa on jokakeväisillä kukkamarkkinoilla – Lillelaat – ollut tärkeä merkitys. Nyt järjestetyt olivat järjestyksessä jo 34. markkinat.

 

 

 

Türin kukkamarkkinat ovat tärkeä tapahtuma koko Viron kannalta. Me juhlaväkenä saimme siitä vakuuttavan kuvan, kun Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi markkinat.

 

Seeder käsitteli lyhyessä puheessaan Viroa ja sen asemaa EU-perheen täysivaltaisena jäsenenä. Hän näki paljon myönteistä Viron EU-jäsenyydessä.

 

 

 

Seeder oli käänteissään niin nopea, että en ehtinyt kuvaamaan, kun hän toi Viron valtiovallan tervehdyksen kukkamarkkinoille ja suoritti niiden virallisen avauksen. Ehdin Seederin vauhtiin, kun hän veti salkoon Viron lipun kukkamarkkinoiden juhlakentällä.

 

Seederin vieressä kukkamarkkinoiden lippua vetää salkoon puuhakas naishenkilö messutoimistosta.

 

 

 

Löysin Suomen Tallinnan suurlähetystön nettisivuilta kuvan, jossa Suomen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sekä Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder ovat kesäisessä virolaismaisemassa. Vahvoja vaikuttajia molemmat!

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan enemmän kukkamarkkinoiden kuulumisia, mutta myös muusta Viron matkallamme näkemästämme ja kokemastamme.

 

-Esko Erkkilä-

 

Tampereen röllimetsät, lintukodot, takapihat, olohuoneet, kävelykuopat, kohtaamispaikat sekä kaupungin ylpeydenaiheet ja tapahtumaideat

Keskiviikko 25.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa 2011 toteutettuun avoimeen vetovoimaisuuskyselyyn saatiin 947 vastausta. Kysely oli perustiedon hankkimista osaksi kaupunkikeskustojen tutkimushanketta. Kyse oli EVE-tutkimushankkeesta.

Tutkimushankkeen yleisötilaisuus pidettiin perjantaina 13. päivä toukokuuta Tampereen kaupungin valtuustosalissa.

Olin paikalla mielenkiintoisessa tilaisuudessa.

Kysely tuotti 4.991 näkemystä ja kehitysideaa kaupunkikeskustan nykytilanteesta ja kehitysideoista.

Käyn läpi muutamia kysymyksiä ja niihin saatuja vastauksia. Voin jo nyt todeta, että vastaukset vastaavat omia näkemyksiäni, joten allekirjoitan ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan.

Kerron, että sama paikka saattaa eri ihmisten mielissä olla tyystin toisessa laidassa kuin toisen mielestä. Sen vuoksi sama paikka saattaa esiintyä esim.  röllimetsänä ja lintukotona, vaikka niillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan toistensa vastakohtia.

 

Röllimetsiä...

...tiedusteleva kysymys halusi tietää keskikaupungilta paikat, joissa tamperelaiset suorastaan pelkäävät tai ovat ainakin varuillaan. Vastauksia tähän kysymykseen kertyi 1.349 eli huolestuttavan paljon.

• Keskustori
• Rautatieaseman puisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Vanhan kirjastotalon puisto
• Koskipuisto

 

Lintukoto...

...on paikka, jossa tamperelainen viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi. Lintukodot saivat 852 mainintaa.

• Hämeenkatu
• Hämeenpuisto
• Keskustori
• Laukontori
• Tavaratalot
• Finlayson
• yleensä sisätilat keskikaupungilla

 

Takapihat...

...tarkoittivat tässä tutkimuksessa paikkoja, jotka ovat ympäristöltään heikkoja ja arveluttavia. Niitä yksilöitiin tässä tutkimuksessa 924.

• Keskustori
• Koskipuisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Koskikeskus

Henkilökohtaisesti yllätyin, että Koskikeskus ei noussut listan kärkeen, sillä varsinkin sen Ratinan puoleisen takasisäänkäynnin vaiheilla on perin epäsiistiä ja levotonta meininkiä. Ehkä kaupunkilaiset eivät siellä joudu (iltaisin) liikkumaan?

 

Olohuone...

...tarkoitti tässä tutkimuksessa paikkaa, jossa tamperelainen viihtyy. ”Olohuoneita” mainittiin 1.288 kertaa eli Tampereelta löytyy paljon paikkoja, joissa kaupunkilaiset tuntevat viihtyvänsä – se on mainio asia.

• Koskipuisto
• Hämeenpuisto
• Finlayson

 

Kävelykuopat...

 

...ovat paikkoja, jossa vastaajat aistivat jalankululle esteitä.

• Hämeenkatu sai eniten mainintoja, mutta ei toki kaikkia 882 vastauksesta

 

Kohtaamispaikkoja...

...tamperelaiset nimesivät yhteensä 1.606 kertaa eli eniten kaikista nimetyistä paikoista. Suuri vastausmäärä kertoo sen, että tamperelaiset kokevat keskikaupungin kokonaisuudessaan viihtyisäksi paikaksi. Lista muodostui seuraavaksi:

• Kahvilat
• Sokos
• Kauppahalli
• Stockman
• Koskikeskus
• Laukontori
• Keskustori

Finlaysonin puuttuminen listalta hämmentää, mutta se saattaa vastaajien mielestä olla liian kaukana, sillä onhan sinne matkaa ydinkeskustasta peräti parisataa metriä!

 

Ylpeydenaiheina...

...tamperelaiset nimesivät tutkimuksessa paikkoja yhteensä 1.069 kertaa.

• Tammerkoski
  • kaupunginvaltuutettu Matti Heinivaho halusi seminaarin tässä kohdin käyttää puheenvuoron ja korostaa Tammerkosken hienoa valaistusta. Heinivahon kanssa on helppo olla samaa mieltä
• Finlayson
• Koskipuisto
• Laukontori
• ”vanhat” –termi nousi tällä kohtaa hyvin näkyvästi esille. Se varmaan tarkoittaa useitakin Tampereen ydinkeskustan vanhoja rakennuksia.

Tapahtumaideat...

...keskittyivät kolmen termin ympärille ja ne ovat:

• Keskustori
• Konsertteja
• Kesällä

Niistä on helppo luoda tamperelaisten tapahtumaidea: ”Keskustorille konsertteja kesällä”!

Muistuu mieleen pormestari Timo P. Niemisen tervetulotervehdys Mikko Alatalon 60-vuotiskonsertissa Tampere-talossa, jossa pormestari toivotteli taiteilija Mikko Alatalon pitämään yhteislaulutilaisuuksia kohta kuntoon saatavassa Vanhan kirjastotalon puistossa!

Kiitän apulaispormestari Timo Hanhilahtea sekä arkkitehti Veikko Vänskää mielenkiintoisen seminaarin järjestämisestä 13.5.2011. Mielestäni sen parasta antia olivat tässä jutussa esitellyt asiat.

-Esko Erkkilä-

Tampereella on puute autojen pysäköintipaikoista, mutta joukkoliikenneyhteydet pelaavat hyvin ja polkupyöräilijät mahtuvat aina ohjaustangon levyisestä paikasta

Tiistai 24.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa tehtyyn keskustan elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkutta tutkivaan EVE-tutkimukseen vastasi 947 henkilöä.

Vastanneet olivat pääasiassa urbeja eli keskikaupungilla asuvia.

Tutkimusta esiteltiin Tampereen valtuustosalissa 13.5.2011.

Henkilöautoliikennettä, pysäköintiä, julkista liikennettä sekä pyöräilyä koskevat tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia.

Tutkimuksentekijät havainnollistivat vastausten yhteenvetoa plussilla ja miinuksilla. Plussat merkitsivät tilanteen olevan kunnossa ja miinukset taas sitä, että asia ei ole kunnossa.

Tässä joidenkin seikkojen plussat ja miinukset:

• pysäköintipaikkojen määrä –
• pysäköintipaikkojen sijainti –
• joukkoliikenneyhteyksien riittävyys ++
• joukkoliikennepysäkkien sijainti +
• pyöräteiden riittävyys –
• pyörien säilytyspaikkojen sijainti –

Samaan tutkimuslohkoon kuului myös kysymys siitä, että onko keskikaupungilla liukkaudentorjunta kunnossa. Muistiinpanoissani lukee OK ja sen vuoksi ihmettelenkin, että Tampereen kaupungin nettisivuilla todetaan saman tilaisuuden annista näin: ”Vastaajista 35 % pitää ydinkeskustan liukkauden torjuntaa epäonnistuneena.”  

Näin eri tavalla me tulkitsemme saman sanoman! Miksi Tampereen kaupungin tiedottaja ei kirjoittanut vaikkapa, että kaksi kolmasosaa tamperelaisista pitää keskikaupungin liukkaudentorjuntaa onnistuneena?

Eräs seminaariosanottaja käytti mielestäni tässä kohtaa ansiokkaan puheenvuoron, kun hän totesi tamperelaisen polkupyöräilijän mahtuvan aina sellaisesta välistä, joka on polkupyörän ohjaustangon levyinen!

Puheenvuoron käyttäjä täsmensi, että paikalla ei ole mitään väliä – yleensä paikka on sellainen, jossa polkupyöräily ei ole lainkaan sallittua!

-Esko Erkkilä-

Tampere on mukana kaupunkikeskustojen elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkuutta seuraavassa vertailussa

Maanantai 23.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tamperelaisilta kysyttiin huhtikuussa kaupungin keskustan vetovoimaisuuteen liittyviä tuntemuksia mm. turvallisuuteen, asiointiin ja keskustan yleiseen ilmeeseen liittyen.

Kysely oli osa laajempaa EVE-tutkimusta, jota esiteltiin seminaarissa 13.5.2011.

Osallistuin seminaariin.

Tampereen osalta hanke kuuluu apulaispormestari Timo Hanhilahden vastuualueelle ja hän avasikin seminaarin.

Hanhilahti totesi, että tamperelaiset ovat aiheellisesti ylpeitä kaupunkikeskustastaan. Siihen on perusteluina mm. se, että Tampereen keskusta on pärjännyt hyvin erilaisissa kyselyissä.

Saattaa kuitenkin olla, että emme ehkä näe kaikkia kehittämiskohteita ja sen vuoksi ulkopuolisen näkemyksen kuuleminen on tärkeää, mainitsi Hanhilahti.

Liikkujan, vierailijan, asukkaan ja matkailijan mielialojen, mielikuvien sekä tunnelmien tietäminen on tärkeää, jotta voimme rakentaa kaupunkikeskustamme entistä turvallisemmaksi, miellyttävämmäksi ja sujuvammaksi, jatkoi apulaispormestari Hanhilahti.

Tampereen kaupungin virkamiehistä projektiarkkitehti Veikko Vänskä kaupunkikehitysryhmän keskustahankkeesta toimii yhdyshenkilönä konsulttiyritysten suuntaan.

Kaupunkikeskustojen EVE index™ -mallinnusjärjestelmä vertailee tutkimuksessa mukanaolevien kaupunkien kaupunkikeskustojen ekotehokkuutta, vetovoimaa ja elinvoimaisuutta – sen vuoksi puhutaan EVE indeksistä.

EVE-tutkimushankkeessa ovat mukana nyt seuraavat kaupungit:

• Jyväskylä
• Kokkola
• Kotka
• Kouvola
• Kuopio
• Mikkeli
• Oulu
• Tampere
• Turku 

Olen aina huolestunut rahasta ja erityisen huolestunut olen yhteisten rahojemme käytöstä.

EVE-tutkimushankkeessa huolestuttaa se, että mukana (rahastamassa) on monia konsulttiyrityksiä sekä eräitä muita tahoja.

Hankkeen tavoite on kasvattaa muutamassa vuodessa nyt mukanaolevien yhdeksän kaupungin lukumäärää tasolle 30…40. Kun sen lisäksi asukkaiden kyselytutkimus tullaan uusimaan kahden vuoden välein, on varmaa, että konsulttiyritykset tulevat pärjäämään hyvin.

Kustannusten välttämiseksi käytinkin seminaarissa puheenvuoron, jossa toki annoin tunnustusta seminaariannille, mutta kannustin Veikko Vänskää tinkimään konsulteille maksettavat summat puoleen nykyisestä. On todettava, että konsulttien palkkioista ja niiden määrästä seminaarissa ei keskusteltu!

Mittavissa projekteissa on hyvä tuntea hankkeen taustayhteisöt ainakin nimeltä.

EVE-tutkimushankkeessa mukana ovat pääyhteistyökumppaneina:

• Stockman
• Sokos
• Kiinko eli Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oy ja Kiinteistöalan Koulutussäätiö
• Tekes
• Ympäristöministeriö
• Elävä Kaupunkikeskusta EKK ry

Hankkeen muut yhteistyökumppanit ovat:

• PTY eli Päivittäistavarakauppa ry
• Erikoiskaupan Liitto ry
• Suomen Kauppakeskusyhdistys ry
• Suomalainen Kirjakauppa Oy

Projektin toimijat ovat eli käsittääkseni nämä veloittavat Tampereen kaupunkia tekemästään työstä:

• Art Director Arkkitehdit Oy
• Kotialue Oy
• Promenade Research Oy
• Metael Oy
• Tuula Pohjola Consulting Oy
• Crnet Oy

Toivon, että pääyhteistyökumppaneiden, muiden yhteistyökumppaneiden sekä projetin toimijoiden tietäminen auttaa, kun lähdekritiikkiä käyttäen arvioimme EVE-tutkimustuloksia.

Seminaarin anti oli mielenkiintoista ja palaan siihen näillä palstoilla myöhemmin.

-Esko Erkkilä-

Käsittämätöntä, että Tampereen kaupunki päivittää vammaispoliittisen ohjelmansa vain kymmenen vuoden välein

Sunnuntai 22.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin nettisivuille ilmestyi 29.4.2011 tiedote, että esitys Tampereen kaupungin vammaispoliittiseksi ohjelmaksi vuosille 2011-2016 luovutettiin pormestarille samana päivänä.

Samassa tiedotteessa kerrotaan, että aiempi ohjelma oli peräisin vuodelta 2001.

On mielestäni käsittämätöntä, että vammaispoliittinen ohjelma päivitetään ainoastaan kymmenen vuoden välein! En jaksa ymmärtää, sillä yhteiskunta on tänään tyystin toisenlainen kuin kymmenen vuotta sitten.

Arvosteluni ei välttämättä koske sitä, että vammaisten asiat olisivat Tampereella retuperällä, mutta kymmenen vuoden välein tapahtuva tarkastelu ei ole tästä maailmasta.

Ovatko vammaisjärjestöt nukahtaneet vai onko kyseessä byrokratian välinpitämättömyys?

Tässä vaiheessa purkaustani haluan antaa tunnustuksen Tampereen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukolalle, jonka määrätietoinen työ on vienyt vammaisasiaa Tampereella eteenpäin. Ilman Kaukolan joviaalia asioiden hoitamista vammaisten asiat olisivat Tampereella todella huonolla tolalla.

Kritisoin vammaispoliittisen ohjelman laadinnassa myös sitä, että ohjelmaa ei viedä valtuustokäsittelyyn.

Muistan jostain lukeneeni, että pormestarille luovuttamisen jälkeen ohjelma viedään tiedoksi kaupunginhallitukselle.

On helppo arvata, että sen jälkeen ohjelma haudataan arkistoihin taas kymmeneksi vuodeksi, jotta päättäjien ei tarvitsisi tikullakaan koskea vammaisia koskevia asioita!

Mistä löytyy se rohkea luottamushenkilö, joka uskaltaa ottaa vammaisten asian kunnolla esille?

-----------

Edelläolevien rivien kirjoittamisen jälkeen sain tiedon ja kutsun tilaisuuteen, jossa vammaispoliittista ohjelmaa käydään tarkemmin läpi.

Tilaisuus pidetään Tampereen valtuustosalissa 25.5.2011 klo 16.30. Valittelen, että en pääse tilaisuuteen, mutta toivon sinne runsasta osanottoa.

-Esko Erkkilä-

Sentteri-aika siirtyi muistojen joukkoon

Lauantai 21.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Luovutimme Hallituskadulla sijainneen Keskustan vaalihuoneiston avaimet vuokranantajalle maanantaina 9.5.2011.

Muistorikas ja paljon miellyttäviä kokemuksia sisältänyt aika jäi taakse. Oli hieno tehdä talkootyötä keskustaväen kanssa!

Sentteri vei ajastani valtaosan lähes viiden kuukauden ajan.

Sentteriajan huippuhetkiä olivat monet tilaisuudet, jotka Keskustan Tampereen Kunnallisjärjestö sekä Keskustan Pirkanmaan piiri vaalikampanjan aikana siellä järjestivät.

Pääministeri Mari Kiviniemi, ympäristöministeri Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sekä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vierailivat vaalikampanjan aikana Sentterissä.

Myös europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki sekä Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen vierailivat Sentterissä.

Lehdistö oli kiinnostunut Sentteri-vieraista ja joissakin tilaisuuksissa Sentterin ”ministerihuoneeksi” ristimämme henkilökunnan lepotila kävi ahtaaksi.

Pirkanmaalaiset Keskustan kansanedustajaehdokkaat tarjosivat Sentterissä kuulijoille monet maukkaat tarjoilut. Mielestäni Tarja-Riitta Koskisen tarjoamat uunijuustot olivat yliveto!

Eräs parhaista tilaisuuksista oli Keskustan naisehdokkaiden järjestämä yhteisesiintyminen. Koko päivän ajan oli hienoa ohjelmatarjontaa ja tarjoamiset toinen toistaan herkullisempia.

Sentterissä vierailleiden arvovieraiden osalta kansanedustaja Mikko Alatalon työ ja hyvät suhteet valtakunnan ykköspäättäjiin olivat keskeisiä. Ilman Mikkoa Sentteri-vieraiden lista olisi paljon toteutunutta lyhyempi. 

Jätimme Sentterin siistiin kuntoon odottamaan seuraavia vuokralaisia.

Talo menee syksyn alkaessa täysremonttiin ja siitä on remontin jälkeen tulossa eräs Tampereen keskikaupungin arvokiinteistöistä.

 

Tässä vielä muutama kuva hiljentyneestä Sentteri-tilasta:

  

 

Sentterin yleisilme sai laajaa tunnustusta raikkailla väreillään ja onnistuneilla yksityiskohdillaan. Kunnia tästä kuuluu Sentteri-emäntä Titta Mattilalle, joka muiden naisten kanssa oli onnistuneen sisustuksen "arkkitehtejä".

 

 

 

Yläsalon tasanteen Keskusta-logo ja sen viereen jättämämme pääministeri Mari Kiviniemen kuva jäivät odottamaan aikaa parempaa.

 

 

Alasalin seinällä Arkadianmäelle ensikertaa valittu Arto Pirttilahti sekä kolmannelle kaudelle valtakirjansa uusinut Mikko Alatalo jäivät odottamaan Sentteri-tilan uusia vuokralaisia.

 

 

Sentterin alasalin Keskusta-logon alla pidettiin monta mielenkiintoista ja tärkeää neuvonpitoa.

 

Kiitän kaikkia Pirkanmaan keskustalaisia, että sain toimia vaalikampanjan aikana Sentteri-isäntänä. Ilman Teidän valtuutustanne olisin jäänyt vaille hiehoja kokemuksia. Yhteistyö Sentteri-emäntä Titta Mattilan kanssa oli saumatonta.

 

Opin kampanjan aikana tuntemaan laajan joukon pirkanmaalaista keskustaväkeä, joka on luottavaisin mielin valmis uusiin koitoksiin.

 

Emme jää lepäämään, vaan seuraamme tiiviisti vaalivoittajien tekemisiä ja tulemme harjoittamaan tiukkaa oppositiopolitiikkaa!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

"Konsteilla meillä pannaan eikä suurilla munilla"

Perjantai 20.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa todettua vanhaa viljakkalalaista kansanviisautta käytettiin, kun pystyttiin keksimään joku hyvä uusi menetelmä tai työtapa jonkin eteentulleen ongelman ratkaisemiseksi. Kansanviisaus tuli mieleeni, kun kehittelin systeemiä, jolla syksyn ja kevään haravointijäte parhaiten saataisiin valkosipulimaan katteeksi.

 

Valkosipulimaan katetteessa ei todellisuudessa ole kyseessä jätteestä, vaan lehtipuhaltimella kerätystä arvokkaasta lehti- ja muuta ainesta sisältävästä materiaalista.

 

Lehtipuhallin on Viherpeukalon työvälineenä todellinen aarre, mutta se asia onkin ihan oman ”messunsa” aihe!

 

Valkosipulia meillä on satakunta rivimetriä ja tänä vuonna sen kehittyminen näyttää parhaalta moniin vuosiin.

 

Valkosipulin kynnet istutetaan syys…lokakuun vaihteessa ja näin ne pääsevät hyvään kasvuvauhtiin heti kevään koittaessa.

 

 

Tässä terhakoita valkosipuleita 14.5.2011.

Oikealla näkyy viime syksynä ja nyt keväällä valkosipulimaan äärelle kasattua haravointijätettä.

 

Keväällä valkosipulin hoitotoimenpiteisiin kuuluvat haraus, voimakas typpilannoitus sekä rivivälien kattaminen lehtijätteellä. On luonnollista ja välttämätöntä, että valkosipulimaan kastelusta huolehditaan heti varhaisesta keväästä alkaen.

 

Meillä kesämökkitontin nurmikkoalueen puhaltaminen suoritetaan syksyin ja keväisin.

 

Lehtipuhaltimella kerätty aines kuljetetaan kottikärryillä valkosipulimaan äärelle. Siitä se keväällä toukokuun puolenvälin tietämillä ujutetaan valkosipulimaan katteeksi.

 

Tänä keväänä kehittelin katteenlevittämistä helpottavan rakennelman ja onnistuin mielestäni hyvin. Uskallan suositella samanlaisen viritelmän kyhäämistä.

 

Valkosipulimaalla riviväli meillä on 40 senttiä. ”Katteenlevittämiskarsinan” ulkoleveys on 30 senttiä, joten kyhäelmä mahtuu hyvin rivien väliin.

 

”Karsina-aitojen” väliin, kun karsina on asennettu valkosipulirivien väliin, mahtuu vallan mainiosti puhaltimella kerättyä materiaalia riittävästi, jotta katevaikutus saadaan aikaiseksi.

 

Rakensin kyhäelmän jätelaudoista, joita tontille oli vuosien varrella kertynyt. Ainoa todellinen kustannus oli naulakustannus, mutta niitäkin on vuosien saatossa kertynyt mökin varastoon aivan liiaksi.

 

Tässä vielä muutama kuva projektistani:

 

 

Jätelaudoista kyhäämäni "karsina" odottaa ensimmäisiä lehtiään. Vieressä vasemmalla työskentelysiltana toimiva lankku, jolla estetään liiallinen tallaaminen.

 

 

Työn alussa haravointijätettä tuntui olevan liiankin kanssa, mutta kaikki se saatiin sijoitettua paikalleen. On selvää, että noin suuri määrä haravointijätettä on arvokas maanparannuslisä seuraavaa vuotta ajatellen.

 

 Ensimmäinen kaukalollinen haravointijätettä on kaukalossa!

Työn edistyessä opin, että kaukalossa olevaa haravointijätettä kannatti hieman tiivistää, jotta se ei kaukalon poistamisen jälkeen menisi valkosipulinnaattien päälle.

 

 

Työ on edennyt, sillä oikealla on jo monta riviväliä saanut katteensa.

 

Kertaan valkosipulinkasvattamisen tärkeät pointit:

• istuttaminen syyskuun lopulla hyvin lannoitettuun ja syvältä jyrsittyyn muhevaan maahan, riviväli 40 senttiä
• hienojen valkosipulintaimien ihailemista toukokuun alkupuoliskolla
• rivivälien haraaminen, voimakas typpilannoitus ja lehtikatteen luominen toukokuun puolenvälin tietämillä
• kastelu, kastelu, kastelu, kastelu
• typpilannoittaminen kasvukauden aikana ainakin kahdesti
• muista kukka-aihioiden erinomaisuus esimerkiksi pannulla ”grillattuina”
• sadonkorjuu tarpeen mukaan ja syksyn lähetessä
• kuivaa valkosipulit kunnolla
• valkosipulin säilöminen antaa hienon aromin keittiöön; nauti syksyllä siitäkin

 

Yksi asia vielä; valkosipulinviljelyssä ei näyttäisi olevan monokulttuuriviljelyn ongelmia.

 

Meillä valkosipulia on viljelty lähes kymmenen vuotta samalla paikalla ja ongelmia ei ole esiintynyt – edes rivivälien suuntaa ei ole muutettu!

 

Plussaa valkosipulinviljelyssä on se, että varsinaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä ei tarvita. Lannoituksesta on tietysti huolehdittava!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhla oli arvokas tilaisuus

Torstai 19.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Syöpään liittyvä yhdistystoiminta alkoi Suomessa v. 1936, koska silloin perustettiin Suomen Syöpäyhdistys.

Sotavuodet viivästyttivät maakunnallisten syöpäyhdistysten perustamista, sillä ensimmäinen maakunnallinen syöpäyhdistys perustettiin Turkuun vasta 12.4.1951.

Tampereelle perustettiin maakunnallinen syöpäyhdistys 10.5.1951 ja se ehtikin ensimmäisenä maakunnallisena yhdistyksenä yhdistysrekisteriin!

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry vietti 60-vuotisjuhliaan Komediateatterin Juhlatalossa Tampereella tiistaina 10.5.2011.

Olen toiminut syöpäyhdistyksessä tukihenkilönä vajaan kymmenen vuotta ja sen vuoksi olinkin kutsuvieraana mukana juhlassa.

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:n puheenjohtaja sosiaalineuvos Seppo Rantanen käsitteli tervehdyssanoissaan yhdistyksen perustamista sekä tiettyjä virstanpylväitä vuosien varrelta.

Yhdistys perustettiin Hotelli Tammerissa arvovaltaisten tamperelaisten toimesta. Perustajina oli 20 henkilöä, jotka olivat silloin ja myöhemminkin keskeisessä asemassa Tampereella.

Rantanen mainitsi puheessaan ”aseveliakselin” toimineen syöpäyhdistystä perustettaessa. Rantanen oli poliittisen uransa aikana keskeinen toimija Tampereen aseveliakselin päättäjänä ja sen vuoksi – tai siitä huolimatta - poliittisen muisteluksen sisällyttäminen arvokkaan ja puolueettoman juhlan tervetulotoivotukseen voidaan perustellusti kyseenalaistaan.

Pirkanmaan Hoitokodin perustaminen v. 1988 saattohoitoa varten sekä suolistosyövän seulontamenetelmien kehittäminen ovat Rantasen mukaan olleet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tärkeitä saavutuksia vuosien varrella – näiden osalta Rantasen ajatuksiin on helppo yhtyä.

Rantanen päätti juhlan avaussanansa ajatukseen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen valoisasta tulevaisuudesta.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuoran juhlapuheen teemana oli: ”Elämä, arvot ja etiikka”.

Pastori Olkinuora on tunnettu ja arvostettu mielipiteiden kiteyttäjä. Olen lukenut Olkinuoran tekstejä, mutta kuulin häntä ”livenä” vasta nyt ensimmäisen kerran.

Ei ehkä ole oikeudenmukaista, että esitän pastori Olkinuoran ajatuksia vain teemoina ranskalaisin viivoin, mutta rohkenen sen kuitenkin niin tehdä:

• medisiini ja militarismi ottavat maailmassa tasapäisesti yhteen
• me tuleva, entinen hyvinvointivaltio…
• hoitosuoritteita kirjataan, mutta unohdetaan terveys
• viina, vauraus ja terveyskeskuskäynnit kasaantuvat samoille yksilöille
• ihmiset ovat terveydenhuollon kannalta kahden kerroksen väkeä; ne jotka ovat työterveyshuollon piirissä ja ne, jotka eivät sen piiriin kuulu

Vähän humoristisena, mutta vakavana asiana pastori Olkinuora kertoi nuorten lääkärien keskuudessa tehdystä kyselystä, jossa kysyttiin nuorten lääkärien mielikuvaa hankalasta potilaasta. Epäsuosituin potilas nuorten lääkärien mielestä on ”vanha ämmä, jolla on remppoja”, kertoi Hilkka Olkinuora juhlapuheessaan.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuora kiteytti juhlapuheensa lopuksi, että juhlikaamme tätä työtä!

 

Potilaan puheenvuoron käytti Pirkko Lehtonen.

Lehtosen runomittainen, pitkä ja liikehdintää sekä hieman kulissejakin vaatinut esitys oli kerrassaan mainio. Puheenjohtaja Seppo Rantasen kommentti oli: ”Ainutlaatuinen puheenvuoro”. Rantasen kommenttiin on helppo yhtyä.

Juhlassa palkittiin parisenkymmentä syöpätyössä ansioitunutta yhdistyksen jäsentä, lääkäriä ja yhdistyksen työntekijää.

Juhlan musiikista vastasi Pushkin Qintett.

Juhla oli arvokas ja mieliinpainuva meille n. seitsemällekymmenelle henkilölle, jotka olimme paikalla.

On paikallaan, että vapaaehtoistyöhön osallistuneita huomioidaan. Myös sellaisten henkilöiden extra-huomiointi on paikallaan, jotka saavat palkan syöpää vastaan tekemästään työstä – näin huomioidaan muitakin palkollisia.  Huomioitujen joukossa oli myös tahoja, jotka ovat taloudellisesti tukeneet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toimintaa.

Juhlan aikana tulivat mieleeni ne lukemattomat syöpäpotilaat, jotka parhaillaan kamppailevat syövän kanssa.

Moniko palkituista on henkilökohtaisesti kokenut syövän? Kuinka hyvin me juhlayleisönä osasimme asettautua heidän tilanteeseensa?

Pystyimmekö tällä juhlatilaisuudella auttamaan ja tukemaan todellisessa tilanteessa olevia syöpää sairastavia tai syöpää sairastaneita läheisimpiämme?

Erityisesti juhlan hetkellä on pystyttävä kriittisesti arvioimaan kokonaisuuksia.

-Esko Erkkilä-