Svenskt Näringsliv eli Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto on oikeilla jäljillä

Tiistai 5.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ruotsalainen Aftonbladet uutisoi Svenskt Näringsliv´n eli Ruotsin elinkeinoelämän keskusliiton esittävän, että humanisteille on maksettava pienempää opintorahaa kuin teekkareille.

Mielestäni ajatus on oikeansuuntainen ja siihen suuntaan pitäisi myös Suomessa toimia.

Ehdin ennen eläkkeelle siirtymistäni toimia yhtäjaksoisesti elinkeinoelämän palveluksessa 40 ja puoli vuotta, joista viimeiset neljäkymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa. Uskon omaavani jonkinmoista näkemystä yhteiskuntaa parhaiten hyödyntävistä ammateista.

Tulevaisuuden ennustajat povaavat Suomeen työvoimapulaa. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ennustaneen, että filosofeista ja muista taivaanrannan maalareista olisi tulevaisuudessakaan pulaa – pulaa on tekevistä käsipareista.

Ammatilliseen eli suorittavan työn suorittajiin työvoimapula iskee ensiksi, ei taivaanrannan maalareihin, sillä heitä kyllä nykyisillä koulutusmäärillä riittää. Lasken taivaanrannan maalareihin myös erilaiset taideaineiden opiskelijat.

Sairaanhoitoalan henkilökunnasta, viilareista, sorvaajista, siistijöistä, autonkuljettajista ja muista käytännön alojen taitajista tulee puutetta.

Pirkanmaalaisella opetusministerillä on haastetta, jos hän osaa toimia kaukokatseisesti.

Taideyliopistolle Gustafsson´n alustavasti hallituskauden puolivälin tietämillä lupailema parisenkymmentä miljoonaa euroa ei kuitenkaan hyvää ennusta.

Entisenä Murikan rehtorina Gustafsson´lta odottaisi, että hän toimisi rautakourien ja muiden ”kunnollista” työtä tekevien hyväksi.

Jos valtiolla olisi ollut osoittaa hankkeeseen 17–18 miljoonaa euroa, Teatterikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian yhdistävä taideyliopisto olisi voinut aloittaa vuonna 2013.

Nostan toisaalta hattuani, kun eduskunnassa Gustafsson yritti lohduttautua sillä, että kahden vuoden kuluttua hallitusohjelman puolivälitarkistuksen yhteydessä hankkeeseen ehkä löydetään rahaa, jos talouden kehitys on ollut suotuisa.

Yleinen näkemys kuitenkin on, että vuositarkistusten yhteydessä todennäköisemmin kiristetään kuin löysennetään vyötä. Oma mielipiteeni vastaa täsmälleen ”yleistä mielipidettä” eli jakovaraa ei Kataisen vasemmistohallituksen aikana pääse syntymään.

Gustafsson´n on poliittisesti helppo puhua hallituskauden puolivälin jälkeen pilkottavista positiivisista näkymistä, sillä demarithan ovat linjanneet, että silloin nykyinen demariministerien ikämieskaarti laitetaan kiertoon ja se merkitsee, että Gustafsson saa silloin siirtyä tutulle paikalleen eli ahkeraksi välihuutajaksi, nyt toki demarileirin eturiviin.

-Esko Erkkilä-

Kylän asukas, olympiavoittaja Toni Nieminen toimi Karhen Markkinoilla tilaisuuden juontajana ja kuuluttajana

Maanantai 4.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa sijaitsevan Karhen koulun vanhempainyhdistys järjesti Karhen koululla 2.7.2011 perinteiset Karhen Markkinat.

Markkinat ovat koko kylän hieno voimainponnistus, jonka ei luulisi toteutuvan, jos uskoisi Ylöjärven kaupungininsinöörin pilkkapuhetta Karhen kylästä, jonka Suuri Virkamies piti Ylöjärven valtuustosalissa 15.6.2011.

Kaupungininsinööri Seppo Reiskanen luonnehti Karhen kylää haulikolla ammutuksi kyläksi!

 

Viljakkalasta päin tultaessa Karhen kyläkeskusta alkaa tästä!

 

 

Kylän keskus on Karhen koulu. Mainittakoon, että Ylöjärven kaupungin kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen esitti kaikkien aikojen ensimmäisen kerran sitten koulun perustamisen jälkeen, että Karhen koulu voidaan lopettaa. Suuren Virkamiehen toteamus oli kylmä suihku kyläläisten kasvoille.

 

 

Koulun vieressä sijaitseva Soukon silta kuuluu oleellisena osana karhelaiseen kylämiljööseen.

 

 

Näkymä Soukon sillalta etelään…

 

 

…ja pohjoiseen.

 

 

Markkinoiden juontajana ja kuuluttajana toimi karhelainen Toni Nieminen.

Hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluu vuonna1992 Albertvillen talviolympialaisissa, vain 16 vuoden iässä, saavutettu suurmäen kulta. Nieminen oli Albertvillessä mukana myös kultaa hypänneessä joukkueessa, sekä otti normaalimäessä pronssia. Samana vuonna hän voitti myös sekä Keski-Euroopan mäkiviikon että maailmacupin kokonaiskilpailut. Toni Nieminen on edelleen kaikkien aikojen nuorin mäkiviikon kokonaiskilpailun voittoon yltänyt hyppääjä.

Nykyään Nieminen on karhelainen!

 

 

 

Markkinatarjontaan kuuluivat maailman suurimmissa metropoleissa tarjolla olevat meikit sekä ihonhoitoaineet ja läheisen Soukon Taimiston hienot kukka-amppelit sekä kaikki siltä väliltä!

Tässä kuva Soukon Taimiston kukkaosaston markkinatarjonnasta.

 

 

Moottorisahataiteilija Juha Käkelä esiintyi markkinoilla omalla osastollaan.

 

 

 

Käkelän sahavarustukseen kuuluu kymmenkunta Stihl-moottorisahaa, mutta markkinaveistossa hän käyttää yleensä vain näitä kolmea sahaa. Oli mielenkiintoista havaita, että minulla on maatilakäytössä samanlainen saha – Stihl MS 200 – jota Käkelä piti parhaana puuveistosten teossa!

 

 

Karhejärven eteläperukassa sijaitseva Korpilahden talo on malliesimerkki hienolla paikalla sijaitsevasta yritteliään veljeskatraan ylläpitämästä maatalouteen ja monipuoliseen yrittämiseen keskittyneestä tilasta.

 

Toivon, että Karhen Markkinat voisivat osaltaan kääntää kuntabyrokraattien mielialat hajarakentamista suosivaan suuntaan!

 

-Esko Erkkilä-

Pääministeri Jyrki Katainen vaikenee ruotsiksi - vaikeneeko hän myös saksaksi?

Sunnuntai 3.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Jyrki Katainen suoritti ensimmäisen vierailumatkansa pääministerinä perinteiden mukaisesti Ruotsiin. Vierailu tapahtui 27.6.2011.

 

Hämmästystä herätti, että Katainen joutui käymään keskustelut ruotsalaisen virkaveljensä pääministeri Fredrik Reinfeldt´n kanssa englanniksi!

 

Voiko maamme pääministeri tätä suurempaa floppia tehdä? Vastaan itse: ei voi!

 

Ruotsi on Suomen virallinen kieli ja maan pääministeri ei osaa sitä!

 

Olemme pääministerin kielitaidossa palanneet 1930-luvulle eli 80-vuotta taaksepäin.

 

Lainaan Ilta-Sanomain uutista 28.6.2010:

 

”Ruotsin pääministeri kehui Kiviniemen kielitaitoa

Julkaistu: 28.06.2010 16:18

Tuore pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) on saanut Tukholmassa paljon kehuja sujuvasta ruotsin taidostaan.

Hänen kielitaitoaan kehuivat muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldt, jonka kanssa Kiviniemi kävi vierailullaan keskustelut kokonaan ruotsiksi.

…

Myös Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt oli vaikuttunut Kiviniemen kielitaidosta.”

 

Sujuva kielitaito on nykypäivänä poliittisen päättäjän ykköstaitoja. Jos sitä ei ole, on ennuste hyvällä johtajuudelle heikko.

Mari Kiviniemi kävi kaikki keskustelut Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa saksaksi ja sai sen ansiosta paljon positiivista aikaan Euroopan talousveturin Saksan kanssa.

Lähipäivinä näemme, että vaikeneeko Jyrki Katainen myös saksaksi!

-Esko Erkkilä-

"Parasta mitä Kokoomus voi tarjota"

Lauantai 2.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkolausahdus on MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan antama arvio Jyrki Kataisen vasemmistohallituksen maa- ja metsätalousministeriksi nimitetystä Jari Koskisesta.

 

Olen Juha Marttilan kanssa samaa mieltä.

 

Mielipiteeni sai vahvistusta, kun tietoon tuli, että ministeri Koskinen on valinnut valtiosihteerikseen EU-komission virkamiehen Risto Artjoen.

 

Artjoki on yksi kokeneimmista EU:n maatalous- ja maaseutupolitiikan tuntijoista. 

 

Viime vuodet Artjoki on seurannut maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikkaa komissaari Olli Rehnin kabinetissa ja on aiemmin työskennellyt komission maatalouden pääosastolla sekä sitä ennen Suomen EU-edustustossa ja MTK:n Brysselin toimistolla.

 

Sirkka-Liisa Anttila sai ministeriaikanaan luotua EU-komission edelliseen maatalouskomissaariin tanskalaiseeen Mariann Fischer Boel´iin ja nykyiseen maatalouskomissaariin romanialaiseen Dacian Ciolos´iin hyvät sekä luottamukselliset suhteet. Anttila pystyi vakuuttamaan molemmat komissaarit siitä, että Suomi tarvitsee pohjoisen sijaintinsa vuoksi erityiskohtelua EU:ssa.

 

Jari Koskinen maa- ja metsätalousministerinä sekä Risto Artjoki hänen valtiosihteerinään ovat parasta mitä Kokoomus pystyy tarjoamaan suomalaiselle ruuantuotannolle.

 

Kylmänväreet kulkivat jo monen suomalaisen selkäpiissä, kun Ville Itälä oli kautta rantain kaupittelemassa itseään maa- ja metsätalousministerin pestiin. Onneksi Itälä itse tunsi rajalliset kykynsä ja ilmoitti, että ei ole käytettävissä.

 

Toivottelen vilpittömästi onnistumisia ministeri Koskiselle ja valtiosihteeri Artjoelle, jotta Suomen ruokaturvallisuus ei vajoaisi muun Euroopan tasolle, sillä emme todellakaan kaipaa Suomeen EHEC-ongelmia tai dioksiinikriisejä!

-Esko Erkkilä-

Saksalainen luomutila on aiheuttanut EHEC-bakteerin saastuttamilla pavuniduillaan jo 47 kuolemaa ja suurta rahanmenoa kaikille EU-kansalaisille

Perjantai 1.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ehec-epidemiaan kuolleiden määrä lähestyy jo 50:tä Saksassa, kertoivat maan terveysviranomaiset 28.6.2011. Kuolleita oli silloin 47.

Kaikki paitsi yksi kuolleista on ollut saksalaisia. Ainoa poikkeus on ollut ruotsalaisnainen, joka oli sairastunut käytyään Saksassa.

 

Tappavan epidemian alkuperäksi on paljastunut alasaksilainen luomutila, jonka pavuniduista bakteerit ovat levinneet ympäri Eurooppaa.

 

Kyse on mittavan luokan ruokaskandaalista, sillä Ehec-epidemiaan on sairastunut kaikkiaan 3 800 ihmistä 16 maassa. Sairastuneista noin 850 on kärsinyt sairauden vakavana, kertoo Maailman terveysjärjestö WHO.

 

Huolestuttavaa on, että Saksasta Eurooppaan levinneen ehec-bakteeriepidemian kantaa vastaavia ehec-tartuntoja on todettu myös Ruotsissa ja Ranskassa. Kuinka laajasta ruokakatastrofista onkaan kyse?

 

Aluksi taudinaiheuttajaksi epäiltiin espanjalaisia kurkkuja. Kurkkuboikotti aiheutti espanjalaisille viljelijöille valtavat tappiot.

 

Aiheettoman boikotin kohteeksi joutuneet espanjalaiset kurkunviljelijät saavat EU:lta mittavat korvaukset. Se merkitsee, että jokainen suomalainen joutuu maksamaan saksalaisen luomutilan tussaroinnista!

 

Itujen paljastuminen ehec-epidemian lähteeksi ei yllättänyt asiantuntijoita. Pidän itseäni asiantuntijana näissä asioissa ja sen vuoksi itujen paljastuminen ruokakriisin aiheuttajaksi ei yllättänyt minua. Toki yllätyin kriisin rajuudesta – nyt jo lähes 50 kuollutta!

 

Ituja kasvatetaan vedessä siemenistä, joita huuhdellaan päivittäin. Saksalaisviranomaisilla ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, olivatko itujen siemenet alun perin saastuneita vai saastuivatko idut likaisesta vedestä. Veikkaan, että luomutilalla on siementen idättämisessä käytetty ”paskavettä”.

 

Koen harmillisena, että Keskustan aina esilläpitämää ruokaturvallisuutta ei käsitelty vaalien alla riittävällä vakavuudella.

 

Alkutuotannon kannattavuudesta huolehtiminen, ruuan alkuperämerkintöjen vaatiminen ja ruoka-aineiden jäljitettävyydestä huolehtiminen ovat tae, että jatkossakin saamme turvallista kotimaista ruokaa.

Toivon, että myös Kataisen vasemmistohallitus muistaa tämän!

 

-Esko Erkkilä-

Tavase Oy:n vähäinenkin arvovalta ja merkitys karisee, sillä se hävisi oikeudessa Pälkäneen kunnalle ja tuomittiin maksamaan kunnan oikeudenkäyntikulut

Torstai 30.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tavase Oy haastoi Pälkäneen kunnan käräjäoikeuteen ja vaati kunnalta noin 60 000 euroa vahingonkorvauksia korkoineen.

Tavase haastoi Pälkäneen oikeuteen, koska kunta ei suostunut maksamaan osaa laskusta, joka aiheutui Tavasen tutkimusputkelle tehdystä ilkivallasta.

Käräjöinti tuli Tavaselle kalliiksi, sillä sen pitää maksaa Pälkäneelle oikeudenkäyntikuluja noin 19 000 euroa.

Tuomittu summa on Tavasen maksukyvylle suuri, sillä yhtiö oli juuri anelemassa viittä miljoonaa euroa toimintansa jatkamiseksi. Onneksi Tampereen päättäjät eivät suostuneet lisärahoitukseen.

Surullisen kuuluisan Tavase Oy:n toiminta käynnistyi vuoden 2003 alkupuolella. Yhtiön tarkoituksena on hankkia tarvittava raakavesi, valmistaa tekopohjavesi ja myydä se osakkaille.

Yhtiön suurin osakas on Tampere, sillä se omistaa Tavase Oy:n osakekannasta lähes 70 %.

Tekopohjaveden valmistamiseksi Tavase Oy suunnittelee sadettavansa Roineen järvivettä Kangasalan ja Pälkäneen harjumaisemiin 863 metriä vuodessa – luitte aivan oikein eli Tavase Oy:n suunnitelmissa on sadettaa lähes kilometrin korkuinen vesipatsas Suomen kauneimpiin harjumaisemiin!

Kun tiedämme, että Suomessa keskimääräinen sademäärä on n. 70 senttiä vuodessa, on varmaa, että jokainen toteaa Tavase Oy:n suunnitelmien mielettömyyden.

Tampereen kaupungin omistama liikelaitos – Tampereen Vesi – on ennakoinut Tavase Oy:n suunnitelmien epärealistisuuden ja on aloittanut koeajot Näsijärven veden hyödyntämiseksi Tampereen seudun vesihuollossa. Tampereen Kaupissa sijaitseva vesilaitos on koekäytössä ja se toimittaa jo nyt Näsijärven vedestä puhdistettua vettä Tampereen vesijohtoverkostoon.

Toivon, että Tampereen päättäjät ottavat ”järjen käteensä” ja lopettavat järjettömän Tavase-hankkeen!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi itsestään selvää asiaa piti selvitellä YVA-prosessin kautta?

Keskiviikko 29.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteisesti omistaman Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitos sijoittuu Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

 

Sijoituspaikka oli itsestäänselvyys koko ajan, mutta Tarastenjärven valikoituminen virallisesti hyötyvoimalan sijoituspaikaksi oli pitkä ja tuskallinen prosessi.

 

Prosessissa kului aikaa ja tupakkia. Turha prosessi työllisti melkoisen joukon Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) palkollisia ja myös Ramboll Finland Oy kietaisi melkoiset summat ”konsultoinneistaan”.

 

Hyötyvoimalaitoshankkeesta tehtiin siis laaja ympäristövaikutusten arviointi, jossa tarkasteltiin neljää voimalaitoksen sijaintipaikkavaihtoehtoa eli Lielahti, Peltolammi, Rusko ja Tarastenjärvi.

 

Harmittaa ja osin huvittaakin, että Peltolammin sijoituspaikkavaihtoehdosta käytettiin prosessin aikana nimeä ”Sarankulma”. Näin meitä tamperelaisia ”uunotetaan”!

 

Kannatan hyötyvoimalaitoksen rakentamista, mutta protestoin sitä, että yhteistä rahaa kulutettiin itsestään selvään lopputulokseen pääsemisessä.

 

Onko yhteiskuntamme niin rakennettu, että itsestäänselvyyksillekin on hankittava satoja tuhansia euroja maksavat vertailut. Minäkin osallistuin muutamaan tilaisuuteen, joissa yksiselitteisesti päädyttiin Tarastenjärvi-vaihtoehtoon. En saanut osallistumisestani sentinkään korvausta, mutta monet virkahenkilöt saivat hankkeen parissa kulumaan lukemattomia tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia. Miksi moinen rumba?

 

Hanke tarvitsee vielä ympäristöluvan sekä Tampereen kaupungin investointipäätöksen. Toivon, että ne ovat läpihuutojuttuja, jotta Tarastenjärvellä päästään kaikkia hyödyntävään toimintaan mahdollisimman pian.

 

Mainittakoon, että Oulun Energia rakentaa parhaillaan Oulun Laanilaan hyötyvoimalaitosta, joka valmistuu kaupalliseen käyttöön runsaan vuoden kuluttua.

 

Oulun laitoksen polttokapasiteetti on hieman Tarastenjärvelle tulevaa laitosta pienempi, sillä Oulussa tullaa jätettä polttamaan 120.000 tonnia vuodessa, kun Tarastenjärvellä vastaava luku on 120.000...180.000 tonnia.

 

On huomattava, että Tarastenjärven vaihtoehtoon sisältyvässä biokaasulaitoksessa käsitellään 90 000 tonnia vuodessa pääasiassa asumisen ja palvelutoiminnan biojätteitä, jäteveden puhdistamoiden lietteitä, teurasjätettä, karjanlantaa tai muuta biomassoja, joista muodostuva metaani hyödynnetään energiantuotannossa.

Biokaasulaitos olisi joka tapauksessa rakennettu Tarastenjärvelle ja tämä tekee hyötyvoimalan sijoituspaikkarumban todella tarpeettomaksi.

Ei kai kukaan voinut todellisuudessa ajatella, että biokaasulaitos rakennetaan Tarastenjärvelle ja hyötyvoimalaitos jonnekin muualle?

 

-Esko Erkkilä-

Muuntogeenisen soijarouheen osuus oli maahantuodusta soijarouheesta viime vuonna jo 13 %

Tiistai 28.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulee voimassa olevan lannoitevalmiste- ja rehulainsäädännön mukaan julkaista rehujen ja lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta oleelliset tulokset puolivuosittain.

Olen kiinnostunut elintarvikkeisiin, ruokaturvallisuuteen, maatalouteen sekä kotieläintalouteen liittyvistä asioista ja sen vuoksi olen hankkiutunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran postituslistalle. Saan tämän ansiosta Eviralta tietoa melkein päivittäin.

Kesäkuun 20. päivänä sähköpostiini tuli Eviralta viesti, joka kertoi, että rehujen ja lannoitevalmisteiden valvontanäytteiden tulokset loppuvuodelta 2010 on julkaistu.

 

Kyse on niiden valvontasuunnitelmien mukaan otettujen näytteiden analyysituloksista, jotka ovat valmistuneet ajanjaksona 1.7.–31.12.2010.

 

Mielenkiintoista on se, että raportti sisältää myös rehujen muuntogeenisyyden valvontatulokset koko vuodelta 2010.

Muuntogeenistä soijarouhetta tuotiin Suomeen viime vuonna 20 269 tonnia.

 

Muuntogeenisen soijan osuus soijan kokonaistuontimäärästä vuonna 2010 oli 13 %.

 

Annettujen viranomaislukujen perustella on helppo laskea, että Suomeen tuotiin viime vuonna n. 156 miljoonaa kiloa soijarouhetta. Soijarouhetuonnissa keskimääräinen laivakoko on hieman alle 3.000 tonnia, joten Suomeen tuotiin viime vuonna soijarouhetta keskimäärin yksi laivalastillinen per viikko!

 

Muuntogeenisen soijan osuus on kasvanut joka vuosi. Eviran tilaston mukaan muuntogeenisen soijan suhteellinen osuus soijan koko tuontimäärästä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna kolme prosenttiyksikköä.

 

Rehujen muuntogeenisyyden valvonnassa löytyi kolme lainsäädännönvastaista näytettä viime vuonna.

 

Lähes humoristiselta kuulostaa, että yksi lainsäädännön vastainen muuntogeenistä ainesta sisältänyt näyte oli kissanruoka, joka oli merkitty luonnonmukaisesti tuotetuksi eli luomuväki kunnostautui taas oikein kunnolla. Luonnollisesti erä asetettiin markkinointikieltoon, sillä luomusäännösten mukaan luomussa GMO-aineksen käyttäminen ei ole sallittua.

 

Suomeen tuoduissa muuntogeenistä soijarouhetta sisältävissä laivalasteissa ei ole mitään laitonta.

Tuojan pitää toki huolehtia, että kyseessä on sellainen soijalajike, jonka muuntogeenisyys on hyväksytty EU:ssa.

Muuntogeenisen soijarouheen käyttäminen raaka-aineena merkitsee rehunvalmistajalle, että sitä sisältävä rehuseos on merkittävä muuntogeenistä ainesta sisältäväksi.

 

Saattaa olla, että muuntogeenisen soijarouheen käyttämisestä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nousee tiettyjen piirien nostama haloo.

 

GMO-soijarouhe on halvempaa kuin ns. perinteinen soijarouhe, joten ymmärrän kotieläintuottajain suuntautumisen GMO-soijarouheen käyttäjiksi. Sika- sekä siipikarjatalouden harjoittaminen on nykyään selkeästi tappiollista, joten ymmärrän tuottajien halun tätäkin kautta täysin laillisesti taistella elinkeinonsa kannattavaisuuden puolesta.

 

-Esko Erkkilä-

Lasten ja nuorten lautakunta näytti Tampereella päätöksenteon mallia ja päätti erityisopetuksen järjestämisestä toisin kuin virkamiehet esittivät

Maanantai 27.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen vastavalittu lasten ja nuorten palvelujen apulaispormestari Leena Kostiainen oli Etelä-Alvarin kevätkauden päätöstilaisuuden vieraana 15.6.2011.

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen puhuu ja Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg johtaa etelä-alvarilaisten puhetta!

 

 

Kostiainen keskittyi esityksessään kertomaan johtamansa lautakunnan – lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan eli LANULA:n - kokouksen päätöstä erityisopetuksen järjestämistä Tampereella.

 

Olin aikoinaan tyytyväinen, kun Tampereen kouluverkkouudistuksessa erityisopetukseen ei puututtu, vaan päätös sen osalta siirrettiin vuoden 2012 loppuun saakka.

 

Toin monissa eri yhteyksissä esille, että erityisopetuksen uudistamisen valmistelutyössä virkamiehet huomioisivat Tampereella toimivat erityislasten vanhempien moninaiset yhdistykset.

 

Toiveeni ja esitykseni kaikuivat kuuroille korville, sillä virkamiehet päättivät suuressa viisaudessaan lakkauttaa Tampereella toimivat erityisopetukseen erikoistuneet koulut. Ei siinä kyselty mitään erityislasten vanhemmilta - ei kai yhdeltäkään yhdistykseltä, jotka sentään olisivat olleet asian parhaita asiantuntijoita!

 

Lasten ja nuorten lautakunta teki 8.6.2011 pitämässään kokouksessa viisaan päätöksen, kun se päätti, että valmistelua jatketaan siltä pohjalta, että erityiskoulut säilytetään.

 

Lautakunnan päätös oli yksimielinen, joten virkamiehet saivat tuta luottamushenkilöiden todellisen vallan.

 

Kostiainen muistutti, että apulaispormestarit johtavat asioiden valmistelua. Kostiaisen mukaan hänen edeltäjänsä Kristiina Järvelä pyrki vaikuttamaan virkamiesvalmisteluun, ”mutta häntä ei uskottu”, kuten Leena Kostiainen kertoi.

 

Virkamiesten erityiskoulut lopettamaan pyrkivä linjaus oli moneltakin kantilta epäkelpo.

 

Tampereen kouluista vain harvat täyttävät esteettömyyden vaatimukset ja mm. tätä seikkaa virkamiehet eivät olleet huomioineet lainkaan.

 

Myös sitä, että erityislapset eivät olisi kerta kaikkiaan mahtuneet Tampereen ”tavallisiin” kouluihin, eivät virkamiehet olleet huomioineet.

 

Tampereella on n. 400 erityisopetusta tarvitsevaa lasta. Määrä merkitsee paria prosenttia tamperelaisista koululaisista.

 

Epätietoisuus erityisopetuksen tulevaisuudesta on koetellut monia tamperelaisia perheitä.

 

Erityislasten perheiden elämä on jo muutenkin hankalaa, joten on enemmän kuin paikallaan ihmetellä virkamiesten aikeita, että miksi siitä heidän toimillaan piti tehdä vielä hankalampaa.

 

Kiitän lasten ja nuorten lautakuntaa oikeasta päätöksestä.

 

Toivon, että virkamiehet ottavat luottamushenkilöiden linjauksesta opikseen, mutta eivät koe sitä liian suurena näpäytyksenä itselleen.

 

Nyt virkamiesten pitää panostaa täysillä luottamushenkilöiden päätöksen toteuttamiseen ja heidän tulee unohtaa omat valmistelunsa.

 

-Esko Erkkilä-

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjassa pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmantilastossa

Sunnuntai 26.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmatilasto laitettiin osittain uuteen uskoon Tampereella Vaakonpuistossa kesäkuun 23. päivänä pidetyissä kilpailuissa.

 

Valitettavasti naisia ei ollut paikalla lainkaan ja se merkitsi, että asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjan kaikkien aikojen maailmantilastossa.

 

Krista Kiuru on heittänyt tuloksen 10,20 metriä Porin torilla järjestetyssä kisassa vuonna 2010 ja sillä hän pitää edelleenkin hallussaan maailmantilaston 13. sijaa naisten sarjassa.

 

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere on nostanut viime vuosien toiminnallaan pärekorinheiton suosituksi lajiksi. Yhteistoiminta Suomen pärekorikehdon Porin kanssa on ollut tässä toiminnassa tärkeää.

 

Vanha totuushan on, että kun mennään Poriin, siellä pistetään pärekoriin ja vedetään pitkin torii.

MSL-Tampereen yhteistyökumppanina Porissa järjestettävissä pärekorinheiton MM-kisoissa on Satakunnan Viikko.

 

Mutta ne pärekorinheiton kilpailut 23.6.2011.

 

Tässä MSL-Tampereen nettisivuille Jouni Koskelan toimesta kilpailupäivän iltana ilmestynyt uutinen:

”Juhannuksen läheisyys ja kaksi tuntia ennen kisaa alkanut kova sade verottivat osanottoa MSL-Tampereen piirikunnallisiin pärekorinheittokisoihin. Sivumyötäinen tuuli suosi heittäjiä niin, että kaikki heittäjät heittivät vuoden parhaat tuloksensa. Kilpailun voittanut Jouni Koskela heitti kuluvan vuoden maailman kärkituloksen 17.29. Tulos on Koskelan paras kahteen vuoteen.

Toiseksi heittänyt MSL-Tampereen puheenjohtaja Esko Erkkilä heitti pärekoria ensimmäistä kertaa ja saavutti heti hyvän tuloksen 14.01.

Tulokset:

1. Jouni Koskela 17.29 

2. Esko Erkkilä 14.01 

3. Ari Hirvikoski 13.50 

4. Tuomo Hakkarainen 13.13 

5. Harri Erkkilä 10.05 

6. Johannes Jonov 10.00 

7. Joona Koskela 7.60” 

 

 

 

 

Heittovälineenä on kaksisankainen ns. torikori. Pärekorin on oltava siinä kunnossa, kuin korintekijä on sen valmistanut, sillä mm. ilmastointiteipin käyttäminen korin reikien tukkimisessa on kielletty.

Heitto tapahtuu paikaltaan lankun takaa ja vauhtia – esimerkiksi pyörähdystä – ei saa käyttää.

Heittotekniikoita on tällä hetkellä kolme; alakautta heittäminen, kiekonheittäjän tapaan sivulta heittäminen ja eräät kokeneet heittourheilijat käyttävät yliolan heittoteknikkaa tyyliin ”keihäänheittäjä”.

Heittosektori on sama kuin kuulantyönnössä.

 

 

 

Heittopaikalle oli merkittynä naisten ME-heiton pituus eli 14.99 – ennätystä pitää hallussaan Helmi Hoppu sekä…

 

 

…miesten ME-heiton pituus 18.57, jota pitää hallussaan tämänkin kisan voittanut Jouni Koskela. Koskela heitti kisassa yhden todella pitkän heiton, mutta sektorirajojen ylittäneenä sitä ei luonnollisestikaan mitattu.

 

 

 

ME-mies Jouni Koskela käyttää kiekonheittotyyliä. Tässä hänen heittämänsä pärekori on kadonnut kuvan ulkopuolelle. Heittoa seuraavat vasemmalta Johannes Jonov, Harri Erkkilä sekä Ari Hirvikoski.

 

 

 

Alakautta tapahtuvaa heittoteknikkaa käyttävän Johannes Jonov`n tyylinäyte.

 

Kisan jälkeen näyttää siltä, että epävirallisen tarkastelun mukaan nyt pidetyn kisan ensikertalaiset sijoittuvat kaikkien aikojen maailmantilastossa miesten sarjassa seuraavasti:

 

• Esko Erkkilä sijalle 23 ja…
• …Harri Erkkilä sijalle 63

 

Pärekorinheiton avoimet Tampereen mestaruuskisat järjestetään Vaakonpuistossa 20.8.2011 klo 12.00 ja kesän MM-kisat sekä haasteottelu Tampere – Pori, Porin torilla 24.9.2011.

 

Tervetuloa mukaan!

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Juhannusta, vaikka oikea Juhannus oli jo eilen

Lauantai 25.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Juhannus – keskikesän juhla.

Juhannuksella on monta merkitystä. Juhannus on virallinen liputuspäivä eli se on Suomen lipun päivä.

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi Juhannus tuli vuonna 1934.

Uskonnolliselta merkitykseltään Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Johanneksen alkuperäinen nimi oli Juhannus. Raamatun mukaan Johannes syntyi noin kuusi kuukautta ennen Jeesusta ja sen vuoksi Juhannuksen ”oikea” päivämäärä on kuusi kuukautta ennen Joulua. Se merkitsee, että Juhannuksen oikea päivä on kesäkuun 24. päivä.

Lapsuuden Juhannukseeni (kirjoitan tahallani ”Juhannuksen” ja ”Joulun” isoilla alkukirjaimilla, sillä ne ovat minulle suuria juhlapäiviä) kuului juhannuskoivut sekä suolta rappusten eteen haettu iso sammalmätäs. Sammalmätäs noudettiin suolta hevosreellä ja se sai olla paikallaan seuraavaan Juhannukseen saakka.

Juhannuskoivujen ja ”suotuoreen” sammalmättään haju merkitsivät, että kesä oli kukkeimmillaan.

Juhannuskoivut kuuluvat edelleen meillä Juhannukseen. Viime vuonna haimme myös sammalmättään, mutta nyt se jäi noutamatta.

 

Suomen lipun liehuminen lippusalossa luo juhlavaa tunnelmaa Juhannuksen viettämiselle. Lippu tuo arvokkuutta koko päivään ja se sopivasti rajoittaa esimerkiksi moottorisahan, traktorin tai jyrsimen käyttämistä Juhannuksena. Tänä vuonna Juhannusaattona oli tyyni sää ja Suomen lippu vain riippui lippusalossa.

 

 

Juhannusruusut kuuluvat Juhannukseen. Niiden tuoksu kertoo jostain syvällisemmästä kuin tavallisen kukan tuoksu. Tänä vuonna juhannusruusut ehtivät sopivasti kukkaan Juhannuksena.

 

 

Nyt Juhannuksena Luoja palkitsi Viherpeukalon (ja räkättirastaat) kesän ensimmäisillä mansikoilla. Ensimmäisten mansikoiden ilmestyminen on aina Juhlahetki!

 

 

Myös pionit ehtivät kukkaan Juhannuksena. Tuemme pionit erityisillä tuilla, mutta runsaat vesisateet saattavat kuitenkin piiskata puutarhan parhaat kukat poikki ja ruman näköisiksi. Nyt ne loistavat parhaimmillaan.

 

 

Keltakurjenmiekka pukkaa Juhannuksena hienoa keltaista kukkaansa ja luo osaltaan kuvaa keskikesän värirunsaudesta.

 

Juhannukselta alkaa matka kohti syksyä.

On levollista kuitenkin tietää, että pari kuukautta – jopa kolme kuukautta – tästä eteenpäin on parasta kesäaikaa.

Sadonkorjuuaika koittaa ja saamme korjata monenlaista hyvää.

 

Nauttikaamme siitä!

 

-Esko Erkkilä-

Hajarakentamista käsitelleessä yleisötilaisuudessa käytettiin myös järkeviä puheenvuoroja - Timo Hanhilahti, Juha Kuisma sekä yleisö!

Perjantai 24.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen, että Ylöjärven kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen esiintyi käsittämättömästi Ylöjärven valtuustosalissa järjestetyssä yleisötilaisuudessa, jossa ruodittiin Tampereen kaupunkiseudun seutuhallituksen nimeämän virkamiestyöryhmän luonnosta seudullisten periaatteiden luomista yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi.

 

Jotta tilaisuuden anti ei jäisi sepporeiskasten esiintymisten varaan, on todettava, että tilaisuudessa käytettiin kaksi raikuvat suosionositukset saanutta esitystä.

 

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti sekä ympäristökirjailija Juha Kuisma pystyivät kohta kohdalta torppaamaan Reiskasen esittämät ajatukset.

 

 

Yleisötilaisuuden juontajana toimi Ylöjärven maaseudun kehittämislautakunnan puheenjohtaja Minna Sarvijärvi.

 

 

Eturivissä vasemmalta: Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti, ympäristökirjailija Juha Kuisma Lempäälästä ja tilaisuuden juontaja Minna Sarvijärvi Kurusta.

 

Hanhilahti totesi Tampereen seudulla olevan positiivinen vire kuntien välisen yhteistyön kehittämiseen. Hän mainitsi eräänä konkreettisena hankkeena seudullisen joukkoliikennelautakunnan nimeämisen. Mainittakoon, että apulaispormestari Hanhilahti toimii sen puheenjohtajana.

 

Hanhilahti esitti, että nyt käsiteltävänä oleva luonnos asiakirjasta ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” hylättäisiin. Hanhilahden esitys sai salintäyteiseltä yleisöltä raikuvat suosionosoitukset!

Hanhilahti kiinnitti huomiota virkamiesten laatiman luonnoksen negatiiviseen otsikkoon – on selvä, että negaatioille perustuvasta esityksestä ei voi muodostua kaupunkiseudun kehitystä aidosti generoiva lausunto!

Tuntuu lähes kuvottavalta, että työryhmässä on työn pohjustukseksi esitetty diasarja, jossa mainitaan mm., että maalla on pimeää ja siellä haisee. On mahdotonta kuvitella, että niillä evästyksillä saataisiin kaupunkilaisia ja maalaisia yhteennivova ehdotus aikaiseksi.

 

Ympäristökirjailija Juha Kuisma valotti asiakirjaluonnoksen pohjatietoina käytettyjä ”tutkimuksia”. Kuisma oli ”laskenut auki” monia asiakirjan perusteina käytettyjä ”tutkimuksia” ja todennut, että niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset olivat tuulesta temmattuja.

 

 

Seutujohtaja Päivi Nurminen joutui kovan ryöpytyksen kohteeksi ja monta kertaa häneltä loppuivatkin selitykset luonnoksen puolustamisessa.

 

Prosessin tässä vaiheessa tulee perustellusti esille kysymys siitä, että mikä merkitys Tampereen kaupunkiseudun Seutuhallinnolla oikein on, kun se työstää ”sutta ja sekundaa”. 

• Onko kyseinen organisaatio lainkaan tarpeellinen?
• Tuoko se jotain lisäarvoa Tampereen seudun kuntien omien organisaatioiden sekä Pirkanmaan Liiton lisäksi? 
• Kustannuksia sen ylläpidosta ainakin aiheutuu ja saahan sen siipien suojassa jokunen henkilö myös himoitun luottamushenkilöpestin!

 

 

Eläinlääkäri Urho Riihikoski kysyi seutujohtaja Nurmiselta, että onko virkamiestyöryhmässä lainkaan kulttuurialan koulutusta saanutta henkilöä. Nurminen kiemurteli ja joutui lopulta myöntämään, että sellaista henkilöä valmistelevaan ryhmään ei kuulunut.

On helppo olla Riihikosken kanssa samaa mieltä virkamiestyöryhmän jäsenten liian kapea-alaisesta koulutuksesta ja sitä kautta vajavaisesta kyvystä ymmärtää laajempia kokonaisuuksia.

 

Seppo Reiskaselta ja Päivi Nurmiselta olisi tilaisuuden aikana toivonut suurempaa kiinnostusta yleisöpuheenvuorojen kuuntelemisessa. Papereiden tarkoitukseton selailu ja kännykän kanssa puuhastelu tärkeiden puheenvuorojen aikana ei antanut hyvää kuvaa virkamiehen ja palkollisen kyvystä ottaa esityksistä ”onkeensa”!

 

Kannatan apulaispormestari Hanhilahden esitystä luonnoksen hylkäämiseksi.

 

Uudessa valmistelussa pitää kuulla todellisia asiantuntijoita eli kyläläisiä ja jättää virkamiesbyrokraattien ajatukset oman onnensa nojaan!

 

-Esko Erkkilä-

Puheenvuoro, joka ei suosionosoituksia ansainnut eikä niitä myöskään saanut

Torstai 23.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen käytti Ylöjärven valtuustosalissa 15.6.2011 puheenvuoron, jota ei todeksi uskoisi, ellei sitä olisi omin korvin kuullut.

Kyseessä oli yleisötilaisuus haja-asutusalueille rakentamisen rajoittamissuunnitelmista – tilaisuuden järjestäjänä oli ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke. Paikalla oli n. 80 henkilöä, joten mistään pikkutilaisuudesta ei ollut kyse.

Reiskanen alusti Seutuhallituksen nimeämän virkamiestyöryhmän linjauksia ”seudullisia periaatteita yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi”. Työtä voisi parhaiten kuvata työryhmän jätöksiksi, sillä niin ihmeellisiä virkamiesten linjaukset ovat.

Kaavoitusinsinööri Reiskanen ryyditti esitystään haja-asutusalueiden asukkaita aliarvioivilla - jopa halventavilla – ilmaisuilla.

Reiskasen erityispieksännän kohde oli Karhen kylä Viljakkalassa. Kaavoitusinsinööri kutsui Karhea ja sinne rakennettuja taloja haulikolla ammutuiksi!

Kaavoitusinsinöörin käyttämä dia-aineisto oli tarkoitushakuinen, sillä siitä ilmenivät ainoastaan ne omakotitalot, jotka ovat saaneet rakennusluvan v. 1980 tai myöhemmin.

Reiskasen dia-aineistossa olisi pitänyt olla merkittynä myös aikaisemmin Karhelle rakennetut talot ja lukemattomat vapaa-ajanasunnot. Silloin kaikille olisi muodostunut todellinen kuva elävästä maaseudusta, jossa asukkaat viihtyvät.

Maakunnassa ja kylillä pelätään Seutuhallituksen antavan haja-asutusalueiden asukkaille keppiä. Reiskasen esityksen perusteella on syytä pelätä ruoskaa!

Kuntien luottamushenkilöiden on nyt otettava se rooli, joka heille kuuluu.

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti kiteytti tilaisuudessa omana mielipiteenään, että asiakirja...

..."Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi”...

...pitää hylätä.

Kannatan Hanhilahden esitystä.

 

-Esko Erkkilä-

Rakennusliikkeet himoitsevat Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon 8,5 hehtaarin tonttia Pyhäjärven rannalta rakennusmaaksi

Keskiviikko 22.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin jäsenillä oli 23.5.2011 mahdollisuus tutustua Tampereen Veden Viinikanlahden jätevedenpuhdistamoon.

Olin mukana, sillä uskoin saavani tutustumisen aikana uutta tietoa Tampereen Veden toiminnoista. En pettynyt, sillä kuulimme ja näimme monipuolisesti uutta tietoa Tampereen vesiasioiden hoidosta ”putken molemmista päistä” eli puhtaan veden tuotannosta ja varsinkin jätevesien käsittelystä.

 

 

Käyttöpäällikkö Heikki Sandelin (seisomassa) toimi asiantuntevana oppaana, kun saimme tutustua laitoksen toimintaan. Vasemmalla Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg ja oikealla Niilo Paldanius.

 

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla jätevedet puhdistetaan mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti.

Puhdistamo valmistui vuonna 1968. Viinikanlahti oli ennen puhdistamoa uimakiellossa, mutta vuosina 1980…1982 uimakiellot voitiin purkaa.

Viinikanlahden pohjasedimentti on kuitenkin Nokian kondensaattoritehtaan toiminnan vuoksi siinä kunnossa, että sitä ei voida koskaan mennä käsittelemään. ”Ei koskaan” on ajallisesti voimakas ilmaisu pohjasedimentin rauhoittamiselle, mutta niin se nykytietämyksen ja nykytekniikan valossa on!

Mekaanisen puhdistusvaiheen jälkeen tapahtuvassa kemiallisessa puhdistuksessa käytetään vaikuttavana aineena ferrisulfaattia. Sen ”veljesainetta” ferrosulfaattia eli rautasulfaattia käytetään monissa teollisuuden prosesseissa, joten kyse ei ole mistään ongelmallisesta aineesta.

 

 

 

Puhdistamolla on monenlaista vempelettä, jotta jätevesi saadaan puhdistettua. Nämä kanavat kuuluvat puhdistamon mekaanisen puhdistamisen osaan.

 

 

 

Tässä eräs puhdistamoallas tyhjillään. Tässä vaiheessa prosessiin on lisätty ferrisulfaattia eli kyseessä on puhdistusprosessin kemiallinen vaihe.

 

 

 

Puhdistamolla jätevettä siirretään prosessissa eteenpäin kapeiden kanavien kautta. Kanavat tuovat mieleen kylpylöiden vasta- ja myötävirta-altaat - näihin kanaviin ei tosin vapaaehtoisesti kukaan mene uimaan!

 

 

 

Puhdistusprosessin viimeinen vaihe on biologinen puhdistus. Se tapahtuu  tällä allaskentällä.

Oli mieluisaa huomata, että lintuja ei puhdistamoalueella näkynyt. Siisteys jätevedenpuhdistamollakin on A ja O, jotta linnut pysyvät alueelta poissa!

 

Biologisessa puhdistusvaiheessa - josta ylläoleva kuva - ”työmiehinä” ovat tietyt bakteerit ja alkueläimet, jotka käyttävät ravinnokseen jätevedessä siinä vaiheessa vielä olevat ravinteet. Osa ravinteita syöneistä bakteereista ja alkueläimistä poistetaan ja jätevesi puhdistuu täten sellaiseksi, että se voidaan laskea turvallisin mielin Pyhäjärveen.

 

Tamperelaiset voivat ajoittain todeta, että Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla haisee.

 

Käyttöpäällikkö Sandelin vakuutti, että ainoa hajunmuodostus voi tapahtua, kun puhdistamolla syntyvää lietettä kuormataan autoon.

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla syntyy lietettä 25 tonnia tunnissa. Osa siitä mädätetään ja osa kuivataan – molemmat prosessit ovat hallittuja. Kiintoainetta syntyy Viinikanlahden puhdistamolla lopulta 50 tonnia vuorokaudessa ja se kuljetetaan Koukkujärven kaatopaikan maisemointiin. Raholan jätevedenpuhdistamolla vastaavaa materiaalia syntyy 5 autokuormaa viikossa.

Tampereella on maan alla 700 kilometriä vesijohtoverkostoa ja saman verran myös jätevesiverkostoa. Sadevesiviemäreitä Tampereella on 500 kilometriä.

 

Miksi Viinikanlahden puhdistamosta pitäisi luopua ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään?

 

Tampereella on nyt kova paine luopua Viinikanlahden jätevedenpuhdistamosta ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään. Asian poliittinen tausta selvisi, kun saimme kuulla, että rakennusliikkeet ovat kaavailemassa Viinikanlahden rannalla sijaitsevalle 8,5 hehtaarin tontille ökyrikkaille suunnattuja kerrostaloasuntoja!

Koivistonkylässä ja muuallakin Sulkavuoren ympäristössä on tulossa kovat ajat, jos ja kun Tampereen seudun jäteveden keskuspuhdistamo rakennetaan Sulkavuoren sisään. Erityisesti pelkään rakennustyön aikaisia ongelmia. Saimme esimakua Ikean rakennustyömaasta, jonka vuoksi monet omakotitalot vaurioituivat pahoin ja vaurioiden korvaajaa ei löydy mistään!

Ikean kokemusten perusteella vastustan Sulkavuoreen suunniteltua jäteveden keskuspuhdistamoa.

 

 

Tämä kaikille tamperelaisille tuttu Viinikanlahden tulopumppaamon ruuvipumppu on ollut käytössä 1971 – 1997 ja se on pumpannut vettä kaikkiaan 250 miljoonaa kuutiometriä.

 

Ruuvipumppu on nostettu nykyiselle paikalleen Viinikanlahden puhdistamon pihalle Vesilaitoksen 100-vuotisjuhlavuonna 1998.

 

Kiitän Etelä-Alvaria paljon uutta tietoa antaneen tutustumiskäynnin järjestämisestä.

 

Kiitokset myös käyttöpäällikkö Heikki Sandelin ! Pätevän ja asiantuntevan oppaan esitystä oli mielenkiintoista kuunnella!

 

-Esko Erkkilä-

Biojakeita raaka-aineenaan käyttävät ja jopa niitä tuottavat yritykset kutsuvat biojakeita jätteiksi!

Tiistai 21.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen työskennellyt elintarviketeollisuuden ja maatalouden parissa yli 40 vuotta.

 

Kummastelen, mutta toisaalta ymmärrän eräiden tahojen innon kutsua elintarviketeollisuuden ja maatalouden tuotantoprosesseissa syntyviä biojakeita jätteiksi.

 

Muistan takavuosilta, kun MTK:n ylimpään luottamushenkilöjohtoon kuulunut henkilö kutsui kotieläintalouden arvokasta rehuraaka-ainetta vehnälesettä jätteeksi! Maatalouden kokonaisnäkemys puuttui siis täysin!

 

Eniten ihmettelen myllyteollisuuden palkollisten keskuudessa vielä nytkin ilmenevää halua kutsua vaikkapa kaurankuorijauhoa sekä muita sivutuotteita jätteeksi. Käsittämätöntä oman työnsä aliarvioimista!

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy arvokasta teurasjaetta, joka on turkistaloudessa tärkeä raaka-aine ”häkkivalmiin” rehun valmistamisessa. Ymmärrän turkistalouden halun kutsua sitä teurasjätteeksi, sillä voidaanhan terminologialla ohjata tuotteen hintakuvaa halvempaan suuntaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi teurastamoteollisuus suostuu kutsumaan teurasjaettaan jätteeksi!

 

Viimeksi törmäsin ongelmaan, kun Gasum Oy:n aamupäiväseminaarissa 31.5.2011 Tampereen Vapriikissa Gasum ´n teknologiapäällikkö Sari Siitonen kutsui elintarviketeollisuuden ja maatalouden biojakeita jätteeksi.

 

Olen tyytyväinen, sillä käyttämäni puheenvuoron jälkeen Siitonen lupasi välittömästi tarkistaa dia-aineistonsa.

 

Ymmärrän biojakeita hyödyntävien yritysten halun käyttää arvokkaista raaka-aineistaan ”jäte” –termiä.  Ne haluavat terminologiallakin painaa biojakeista maksamansa hinnan alas.

 

On paljon yrityksiä, jotka vaativat biojakeita toimittavan yrityksen maksamaan siitä, että niitä hyödyntävät yritykset suostuvat vastaanottamaan biojakeita!

 

Toki on muistettava, että hulluhan ei ole se, joka vaatii kelvollisesta raaka-aineesta maksua kyytipojaksi - hullu on se, joka suostuu maksamaan!

 

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin on!

 

Mainitsin em. tilaisuudessa käyttämässäni puheenvuorossa hyvänä esimerkkinä Tampereelle suunnitellun Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitoksen. Jäte-käsitteellä melskaavat voisivat käyttää hankkeesta ”jätteenpolttolaitos” –termiä, sillä sitähän se teknisesti on.

 

Kiitokset Sari Siitoselle, jos tarkistat dia-esityksesi sanamuotoja!

 

Erityiskiitokset Tammervoiman omistajille oikean ja bisnestänne edistävän termin käyttämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Pahin sittenkin vältettiin - Vapaavuori on ministerivuoronsa käyttänyt

Sunnuntai 19.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen perin tyytyväinen, että eilisen blogikirjoitukseni lähteenä käyttämäni kokoomusvaikuttajat eivät olleet ”kartalla” - Jan Vapaavuoresta ei sittenkään tule uuteen hallitukseen kuntaministeriä.

 

Helsinkiläisen kansanedustajan istuttaminen kuntaministerin pestille olisi tietänyt verisen kuntateurastamisen alkamista. Nyt niin ei ilmeisesti käy, sillä persujen ja Keskustan pelko merkitsee varovaisuutta kuntateurastuksissa.

 

Jokunen ajatus muistakin ministerikaavailuista. Ajatukset ovat täysin omiani:

 

• SDP:n ministerivalinnan ”pahnanpohjimmainen” eli Jukka Gustaffson on sopiva valinta, jos hallitukseen piti saada pirkanmaalainen demari. Toisen sukupuolen edustaja ei puolueensa varapuheenjohtajuuden siivittämänäkään olisi ollut viisas valinta. Gustaffsonilla on edes jonkinmoista kokemusta todellisesta elämästä. Aktiivisen välihuutajan eduskunta nyt kuitenkin menettää.
• Erkki Tuomiojan nimittäminen ulkoministeriksi on vakava taka-askel Suomen ulkopolitiikan kannalta. Stubb selitti itku kurkussa, että Suomen linja ei muutu, mutta uskokoon ken tahtoo.
• kenraalikunta on varmasti mielissään Stefan Wallin´n nimittämisestä puolustusministeriksi. Syy on yksinkertainen – kenraalit haluavat edelleenkin mennä kuselle nurkan taakse puolustusministerin kanssa!
• kristillisdemokraatit taisivat jujuttaa koko porukan – Päivi Räsäsestä saattaa kuoriutua ihan kelvollinen poliisiministeri!

 

Hallituskuvioista vielä se, että eipä olisi muutama vuosikymmenen sitten uskonut Kansallisen Kokoomuksen johdolla syntyvän Suomeen vasemmistohallitusta. Nyt sekin ihme on koettu!

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomusta vietiin kuin metrin mittaa

Lauantai 18.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Uuden hallituksen salkkujako ja eräät ennakoidut ministerivalinnat on julkistettu ja se on kovaa kuultavaa keskustalaisen ajatusmaailman omaavalle – kokoomus joutui maksamaan todella kovan hinnan pääministeriydestä!

Kokoomuksen ainoa toinen painava salkku pääministeriyden lisäksi on maa- ja metsätalousministerin salkku. Toisaalta hyvä edes näin – jos kokoomus löytää maa- ja metsätalousministeripostin hoitajaksi pystyvän henkilön. Uudet saappaat uusi kokoomusministeri joka tapauksessa joutuu hankkimaan, sillä Sirkka-Liisa Anttilalta jäävät saappaat ovat liian suuret!

Kokoomukselle paalutettu elinkeinoministerin pesti on tietenkin tärkeä, mutta Mauri Pekkarisen tasolle tehtävään kaavaillulla Jyri Häkämiehellä on pitkä taival.

 

Tässä salkkujako:

Kokoomus:

• pääministeri
• sosiaali- ja terveysministeri
• elinkeinoministeri
• hallinto- ja kuntaministeri
• ulkomaan kauppa ja eurooppaministeri
• maa- ja metsätalousministeri

Sdp:

• valtiovarainministeri
• ulkoasiainministeri
• peruspalveluministeri
• opetusministeri
• työministeri
• asunto- ja viestintäministeri

Vasemmistoliitto:

• liikenneministeri
• kulttuuri- ja urheiluministeri

Vihreät:

• ympäristöministeri
• kehitysyhteistyöministeri

Rkp:

• oikeusministeri
• puolustusministeri

Kristillisdemokraatit:

• sisäasiainministeri

 

Demareiden saama valtiovarainministerin paikka olisi ”entisessä maailmassa” merkittävä posti, mutta nyt se on yhdessä työministerin salkun kanssa todellinen kusivirka!

Se, että kokoomus joutui luopumaan ulkoministerin postista, on vahva osoitus kokoomuksen joutumisesta rähmälleen hallitusneuvotteluissa.

Kokoomuksen Vapaavuoren todennäköinen istuminen kuntaministerin tontille tietää todella kylmää kyytiä Suomen kunnille. Kuntateurastus alkaa!

 

Epätietoisuuden päättyminen on hyvä asia. Nyt oppositio – jonka todellisena johtajana Keskustalla on vaativa rooli – pääsee vihdoin paneutumaan Kataisen lauman paimentamiseen ja sen ohjaamiseen.

 

-Esko Erkkilä-

Miksi osallistuminen ja vaikuttaminen eivät kiinnosta?

Torstai 16.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Kuntademokratiayksikkö osallistui omalla osastollaan Keskustorin markkinoille maanantaina kesäkuun 6. päivänä.

Osastolla olivat esittelyssä mm. Valma-valmistelufoorumi, Alvari eli alueellinen vaikuttamiskanava, Mansetori eli paikallinen yhteisöportaali, josta löytyvät eri kaupunginosien sivut seä pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillat.

Kuntademokratiayksikkö oli nähnyt paljon vaivaa osaston järjestämisessä, sillä mukana torilla olivat vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola, vanhusasiamies Päivi Kemppainen sekä kolme neljästä apulaispormestarista eli Timo Hanhilahti, Leena Kostiainen ja Anna-Kaisa Ikonen.

 

Poikkesin osastolla puolenpäivän jälkeen, jolloin ohjelman mukaisesti paikalla olivat vanhusasiamies sekä kolme apulaispormestaria.

Hämmästyin, sillä asioista kiinnostuneita tamperelaisia oli paikalla ainoastaan muutama.

Miksi yhteiset asiat eivät kiinnosta ainakaan silloin, jos paikalle on saatu asioista päättäviä?

 

 

Apulaispormestari Timo Hanhilahti – joka tässä keskustelee Länsi-Alvarin vuorovaikutussuunnittelija Birgitta Tunturin kanssa -  vastaa yhdyskuntapalveluista, johon kuuluvat

• maaomaisuuden hallinta ja kehittäminen
• kaupunkiympäristön rakentaminen ja ylläpito
• viranomaispalvelut
• joukkoliikenne ja
• pelastustoimi

 

 

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen (vasemmalla) vastaa seuraavista alueista:

toimintakykyä ja terveyttä edistävät palvelut, johon kuuluvat

• vammaispalvelut
• perusterveydenhuollon avopalvelut
• päihde- ja mielenterveyspalvelut
• erikoissairaanhoito
• sosiaalisen tuen palvelut

ikäihmisten palvelut, johon kuuluvat

• kotona asumista tukevat palvelut
• asumis- hoito- ja kuntoutuspalvelut
• pitkäaikaishoidon ja –hoivan palvelut

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen kuvassa vanhusasiamies Päivi Kemppaisen kanssa.

 

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen - joka kuvassa kirjaa muistiin kaupunkilaisen asioita - vastaa lasten ja nuorten palveluista, johon kuuluvat

• päivähoito
• perusopetus
• neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut
• psykososiaalisen tuen palvelut
• vapaa-ajan palvelut

Paikalla olleiden apulaispormestareiden vastuualueet ovat laajat ja koskettavat jokaista kaupunkilaista.

Olisin suonut, että enemmän tamperelaisia olisi ollut paikalla osallistumassa ja vaikuttamassa.

Kiitän Kuntademokratiayksikön vuorovaikutussuunnittelijoita osallistumisesta Keskustorin markkinoille - jaksakaa pitää osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävää asukasvaikuttamista yllä!

 

-Esko Erkkilä-

Lämpötilalukemat alenivat runsaan vuorokauden aikana kaksikymmentä astetta!

Keskiviikko 15.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Kesäkuun alkupuoliskolla vallinnut poikkeuksellinen hellekausi vaihtui nopeasti kaksikymmentä astetta viileämmäksi.

Säätilamuutokset ovat muuttuneet aikaisempaa nopeampirytmisemmiksi, vai tuntuvatko ne vain siltä?

Kesäkuun 12. päivänä lämpötilat huitelivat yli kolmenkymmenen asteen, mutta jo seuraavana päivänä mittarilukemat töin tuskin ylsivät yli kymmenen asteen – lämpötilamuutos vuorokauden aikana oli siis kaksikymmentä astetta!

Lämpötilamuutoksen keskeinen syy olivat sateet.

Sade oli Viherpeukalon kannalta toivottu. Tarkkailin sadetta ja totesin, että se oli runsasta, mutta ei vielä aiheuttanut kasveille suurempia ongelmia. Onneksi ukkoskuuroja ei sattunut kohdalle, sillä ne olisivat rajuudellaan saaneet aikaan pahaa jälkeä.

Mökillämme on kastelulaitteet ja ”vesikaupat” ovat järven rannalla hyvät. Pitkä hellekausi merkitsee kuitenkin sitä, että mitkään sadetukset eivät ole riittäviä.

Tässä muutama valokuva kesäkuun 13. päivältä, kun kunnon sateet ovat kastelleet luonnon kolmituntisten sateiden tuloksena:

 

 

 

Valkosipulimaata on keinokasteltu säännöllisesti, mutta luonnonsade on kuitenkin sitä oikeaa kastelua. Satonäkymät ovat mukavat!

 

 

Valkoherukka-, viherherukka- ja mustaherukkapensaat notkuvat sateen jäljiltä. Punaherukkapensaat ovat niin tukevia, että ne säilyttivät ryhtinsä myös sateiden jälkeen.

 

 

Sanotaan, että peruna tarvitsee vettä ainoastaan keitettäessä. Kyllä peruna kaipaa vettä myös kasvaessaan. Oikealla pussiperunaa, josta on toiveita saada maistiaiset juhannuksena. Vasemmalla kaksi penkkiä samana päivänä istutettua perunaa, joka on idätetty tavalliseen tapaan – ero on huomattava!

 

 

 

Järvellä oli sateen jälkeen ja kymmenen asteen lämpötilassa erikoinen ilmiö – veteen kertynyt lämpö pakeni sananmukaisesti taivaan tuuliin siten, että vastarannalle ei kunnolla vedestä nousevan usvan vuoksi nähnyt. Saa nähdä, että milloin veteen uskaltaa taas mennä vesijuoksemaan?

 

 

Onneksi herukkamaan nurmikko tuli parturoitua lyhyeksi ennen sateita – nyt ei heti haittaa, vaikka herukkapensaat notkuvatkin, sillä nurmikkoa ei tarvitse juuri nyt lyhentää.

 

On hienoa seurata luonnonilmiöitä läheltä. Kaikki luonnonilmiöt eivät ole positiivisia Viherpeukalon ja lomailijan näkökulmasta, mutta kaikki ne on hyväksyttävä!

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Tampereen Kansi- ja Keskusareena -hankkeelle neljän miljoonan euron lisärahoituksen

Tiistai 14.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle ollaan suunnittelemassa Näsinneulan, Särkänniemen ja Tampere-talon veroista vetonaulaa eli Tampereen Kansi- ja Keskusareenaa.

Kaupunginvaltuusto päätti kaupunginhallituksen esityksen perusteella 13.6.2011 pidetyssä kokouksessa,

että kaupunki osallistuu monitoimiareenan tontin rakennuskelpoiseksi saattamisen kustannuksiin aiemmin päätetyn 18,7 milj. euron (alv 0%) lisäksi 4,0 milj. eurolla (alv 0%).

Monipolvisessa keskustelussa esitettiin värikkäitäkin mielipiteitä, joten lopputuloksesta jouduttiin äänestämään. Kaupunginhallituksen esitys sai äänestyksessä 56 ääntä, Vasemmistoliiton ja SKP:n edustajat antoivat seitsemän vastustavaa ääntä, kolme valtuutettua äänesti tyhjää ja yksi valtuutettu oli poissa.

Mielestäni kaupunginvaltuuston päätös oli oikea ja se antaa mahdollisuuden saada Tampereelle uutta ilmettä tuova hieno kokonaisuus.

Keskustelussa kritisoitiin mm. aikoinaan Ikean Tampereelle tuloa mahdollistavaa päätöstä.

Mielestäni tämä kritiikki oli aiheellista, sillä Ikean Tampereelle tulemisen salliva päätös oli suuri virhe.

Ikean liikennejärjestelyihin Tampereen kaupungin sijoittama yli 30 miljoonaa euroa oli käsittämättömän suuri satsaus yksityisen yrityksen tukemisessa. Tampereen kaupungin Ikea-tuki merkitsee Tampereella yhtä veroäyriprosenttia, sillä yhden veroäyriprosentin korottaminen tuo Tampereen kaupungin kassaan 35 M€! Ikean rakennustöiden aikana lähialueelle aiheutetut vahingot ovat edelleen korvaamatta.

Missä ministeri Jan Vapaavuori luurasi, kun Ikean tulemisesta niukin naukin Tampereen puolelle päätettiin?

Ikean oikea paikka olisi ollut Lempäälässä tai Ylöjärvellä, sillä sen Tampereelle sijoittuminen on tuonut Tampereelle lukemattomia ongelmia.

Ikea-vetoinen Lahdesjärven alue on ongelma Tampereen keskustan kehittymiselle. Kaupan keskittyminen ”väärään paikkaan” on osoittautunut vakavaksi haasteeksi Tampereen keskustalle.

Ikean työllistämisvaikutuksia yliarvioitiin suunnittelu- ja päätösvaiheessa. Osa-aikaisten Ikea-työllistyminen merkitsee, että heille joudutaan ohjaamaan yhteiskunnan taloudellista tukea Ikean ”työllistämisen” lisäksi. Näin todettiin erään vasemmistolaisen kaupunginvaltuutetun puheenvuorossa - kerrankin saan olla samaa mieltä Vasemmistoliiton kanssa.

Toivon, että Tampereen kaupungin Ikea-päätöksistä on opittu ja vastaavia päätöksiä ei enää tehdä. Tampereen virhepäätöksestä pitäisi myös muiden kuntien ottaa opiksi.

Lisäksi vaadin, että Tampereen kaupunki noudattaa myös rakennustöiden aikaisten vahingonkorvausten osalta aikoinaan Tampereen kaupungin ja Palokallion Omakotiyhdistys ry:n kesken solmittua sopimusta.

 

-Esko Erkkilä-