Hölmön tölväys vaati uhreja myös Viljakkalalta

Lauantai 7.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautasmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ********************

 

Suuri tunnustus niille Viljakkalan seurakunnan viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka jo Talvisodan aikana tekivät päätöksen, että sankarivainajien muistokiviin merkitään vainajan kaatumispaikkakunta.

 

 

 

Kunniakkaiden sotiemme historia saa aivan uudet mittasuhteet, kun voimme tänäänkin paikallistaa viljakkalalaisten sankarivainajien kaatumispaikkakunnat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Olisiko Suomen historia jouduttu kirjoittamaan toisin?

Sunnuntai 1.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereen rautatieasemalla on muistoreliefi, jossa kerrotaan tapahtumasta 18.1.1918, joka toisin päättyessään ehkä olisi muuttanut Suomen historiankirjoituksen erilaiseksi kuin nyt on tapahtunut.

 

 

 

 

 

Reliefissä kerrotaan, että tuona päivänä Eino Lähteenmäki pelasti Tampereen rautatieasemalla Carl Gustav Emil Mannerheimin hengen.

 

Mannerheim matkusti 18.1.1918 yöjunalla Vaasaan, jossa hänen piti valkoisten ylipäällikkönä perustaa Valkoinen Armeija.

 

 

Mannerheim matkusti väärennetyllä passilla ja Tampereen rautatieasemaa silloin hallinnoineet kapinalliset epäilivät ”pietarsaarelaisen kauppias Gustav Malmberg´n” henkilöllisyyttä.

 

 

Venäjää taitava rautatievirkamies Eino Lähteenmäki onnistui junanlähettäjänä vakuuttamaan kapinalliset ja juna pääsi jatkamaan matkaansa Haapamäen ja Seinäjoen kautta Vaasaan.

 

 

Eino Lähteenmäki toimi myöhemmin Tampereen klassillisen lyseon rehtorina.

 

 

Reliefi on paljastettu 31.10.2008.

 

 

Tapahtuman taustaksi on hyvä tietää, että junanlähettäjä Lähteenmäen kutsui asiaa selvittämään silloinen asemamies Erik Hjalmar Tuomi.

 

 

Tuomen osuus Mannerheimin pelastamisessa oli niin keskeinen, että hänelle myönnettiin yhdessä Lähteenmäen kanssa sitten aikanaan Vapaudenristi!

 

 

Reliefi sijaitsee Tampereen rautatieasemalle pääovesta sisään tultaessa oikealla Rautatiekadun puoleisella seinällä – poiketkaa katsomassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hitler kahden välikättelyn takana

Lauantai 1.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin joskus juttuun, jossa todettiin, että tavallinen pulliainenkin on tavallaan hyvinkin lähellä maailman mahtavia. Näin on, jos huomioidaan ne ”pulliaisen” kättelemät henkilöt, jotka puolestaan ovat kätelleet todellisia maailman mahtavia.

 

 

Ajattelin asiaa omalta kohdaltani ja totesin, että näinhän se on!

 

 

Isäni, joka taisteli maamme puolesta Talvisodan ja Jatkosodan kokonaisuudessaan ja sen lisäksi osallistui Lapinsotaan, pääsi jossain vaiheessa kättelemään Ylipäällikkö Mannerheimia.

 

 

Isä ei tehnyt asiasta suurta numeroa, mutta näin oli tapahtunut.

 

 

Kun on varmaa, että Mannerheim kätteli useammankin kerran Adolf Hitleriä, on minulla ”kättelyketju” isäni ja Mannerheimin kautta Hitleriin!

 

 

Nykypoliitikkojen – esimerkiksi Juha Sipilän ja Paavo Väyrysen - kautta on helppo luoda ”yhden välikättelyn” kautta kättelyketju kaikkiin Suomen viimeaikojen presidentteihin Kekkosesta alkaen ja mm. Angela Merkeliin sekä Emmanuel Marcos´iin sekä moniin maailman johtaviin nykyisiin ja menneisiin valtiaisiin.

 

 

Donald Trump siitä ketjusta vielä puuttuu, mutta Vladimir Putin sekä Mihail Gorbatšov ketjuun kyllä kuuluvat.

 

 

Toissapäivänä kättelin Matti Vanhasta ja aikamoinen ”yhden välikättelyn” kohdekimara sitäkin kautta avautuu.

 

 

*******************

 

 

Tämmöistä pohdintaa ei pidä ottaa kovinkaan vakavasti, mutta näinkin voidaan asioita ajatella!

 

 

Millaisia kättelyketjuja Sinulla arvoisa lukijani on maailman mahtaviin tai vaikkapa kuuluisiin kulttuurihenkilöihin tai menestyneisiin urheilijoihin?

 

 

-Esko Erkkilä-

Mannerheim-ooppera avaa uusia näköaloja valtionhoitajan, maamme kuudennen presidentin ja Suomen marsalkan C. G. E. Mannerheimin elämään

Tiistai 20.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Jo nyt voi todeta, että Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen merkittävin aktiviteetti vuonna 2017 tulee olemaan osallistuminen Ilmajoen Musiikkijuhlilla 18.6.2017 järjestettyyn tämän vuoden viimeiseen Mannerheim-oopperaan.

 

 

Varasimme liput jo varhain vuoden 2016 syksyllä ja varhaisen varaamisen ansiosta saimme lippumme edullisesti.

 

 

 

 

 

Olen tyytyväinen, että ostin portilta oopperan käsiohjelman ja erityisen tyytyväinen olen, että samalla hankin myös oopperan libreton.

 

 

Ooppera koostuu 31:stä kohtauksesta ja niiden seuraaminen libretosta oli helppoa.

 

 

Mannerheim-ooppera on Ilmajoen Musiikkijuhlien ohjelmistossa myös ensi kesänä ja suosittelen ehdottomasti käsiohjelman sekä libreton hankkimista.

 

 

 

 

 

Oopperan lavastuksena oli koko ajan sama lavastus, mutta hienosti eri kohtaukset pystyttiin toteuttamaan samalla lavastuksella.

 

 

 

Mannerheimin roolin esitti baritoni Waltteri Torikka ja hänen vaimonsa Anastasia Arapovan rollin esitti sopraano Mia Heikkinen.

 

 

Mannerheimin vaimon Anastasia Mannerheimin (o.s. Arapova) rooli ei ole oopperassa keskeinen, mutta tässä jutussani se saa keskeisen roolin.

 

 

Mannerheim ja Arapova avioituivat vuonna 1892.

 

 

Arapova omisti Latviassa Lazan kunnassa sijaitsevan Aprikin kartanon 1898 – 1912 välisen ajan.

 

 

Sain vuonna 2012 vierailla Aprikin kartanossa ja sen vuoksi halusin Mannerheim-oopperassa seurata Mannerheimin ja Arapovan suhteen kehittymistä.

 

 

Avioparin suhdetta ei voi kuvailla rakkausavioliitoksi, mutta Mannerheimin osalta ehkä järkiavioliitoksi.

Mannerheimin ja Anastasia Arapovan avioliitto päättyi eroon vuonna 1919.

 

 

Olen vuonna 2012 laatinut tälle saitille jutun vierailustamme Aprikin kartanossa ja se löytyy, jos googlaa näin:

 

 

”Esko Erkkilä Anastasia Mannerheim”

 

 

Suosittelen varaamaan liput vuoden 2018 Mannerheim-oopperaan – saattaa tosin olla, että jo nyt kaikki ensi kesän näytökset ovat loppuunmyytyjä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

800 miljoonaa euroa ja 7 000 työpaikkaa saatavilla

Lauantai 22.4.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Urheilu- ja Messukeskuksessa alkoivat eilen ns. Supermessut.

 

 

Supermessut tarkoittavat, että kyseessä on Kotimaan Matkailu-, Puutarha-, Desingn- ja käsityötori-, OutdoorErä- sekä Keräilymessut.

 

 

Osallistuin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana kutsuvieraana Kotimaan Matkailumessuille jo aamukymmeneltä alkaen ja puolenpäivän jälkeen tutustuin messuihin tavallisena messuvierailijana.

 

 

Kotimaan Matkailumessut olivat anniltaan täysosuma, mutta muiden messujen osalta taso oli suorastaan heikko.

 

 

******************

 

 

Kotimaan Matkailumessuilta saamani informaation mukaan meillä on mahdollisuus saada vuodessa 800 miljoonaa euroa lisää yhteiseen hyvään, jos jokainen suomalainen tekisi yhden kotimaan matkan enemmän kuin nykyisin teemme!

 

 

Yksi kotimaanmatka enemmän henkilöä kohti merkitsisi työllisyysvaikutuksena, että 7 000 henkilöä työllistyisi enemmän kuin nyt.

 

*****************

 

Yllätyin kotimaan matkakohteiden tarjonnasta, sillä laadukasta tarjontaa on!

 

 

Seuraavassa muutama mielenkiintoinen matkakohde, jotka minua kiinnostivat:

 

 

 

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen matka Ilmajoen Musiikkijuhlille 18.6.2017 on loppuunmyyty.

 

 

 

 

 

Janne Kataja oli vauhdittamassa Seinäjoen Kaupunginteatteriin syksyllä tulevaa brittikomediaa, jossa hän esiintyy pääroolissa!

 

 

 

 

 

Kyrö Distillery on pystynyt hyödyntämään Isonkyrön Osuusmeijerin entiset tuotantotilat ja myy nyt niissä valmistettuja tuotteitaan kymmenissä maissa. Tunnen työelämän ajoilta Isonkyrön hyvin ja osaan arvostaa Kyrönjoen maisemia.

 

 

 

 

 

Muumimuseo ja sen 17.6.2017 tapahtuva avaaminen Tampere-talossa oli hyvin esillä Kotimaan Matkailumessuilla.

 

 

 

 

 

Tall Ships Races poikkeaa Turussa 20-23.7.2017. Kannattaa silloin suunnata matkansa Turkuun!

 

 

Kyllä kotimaassa riittää mielenkiintoisia matkailukohteita!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mannerheim-risti oli sotilasarvosta riippumatta korkein kunnianosoitus taistelijalle

Lauantai 20.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin Jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta.

 

 

Ensimmäinen Mannerheim-ristin saanut sotilas oli Ruben Lagus ja tapansa mukaan Paavo Talvela pahoitti tästä mielensä, sillä omasta mielestään hän olisi ollut oikeutettu saamaan ensimmäisen Mannerheim-ristin ritarikunnan ansiomerkin.

 

 

Puolustusvoimien komentajina toimi sotien jälkeen kolme Mannerheim-ristin ritaria: kenraalit Erik Heinrichs, Kaarlo Heiskanen ja Yrjö Keinonen.

 

 

 

 

Eläkeliiton omatoimisella  Kalevankankaan hautausmaan hautausmaankävelyllä – oppaamme, kun oli unohtanut päivämäärän, jolloin hänen piti toimia oppaanamme -  18.8.2016 kävin kahden Mannerheim-ristin ritarin haudalla.

 

 

 

 

 

 

Kenraalimajuri Aaro Pajari oli yksi niistä harvoista, joka sai Mannerheim-ristin kahdesti; ensimmäisen kerran 14.9.1941 ja toisen kerran 16.10.1944.

 

 

Pajarin lisäksi vain kolme muuta ansioitunutta sotilasta sai kahdesti Mannerheim-ristin: eversti Martti Aho, lentomestari Eino Juutilainen ja kapteeni Hans Wind.

 

 

 

 

 

Kenraali Pajari katselee hautapaadessaan tiukkailmeisenä…

 

 

 

 

 

… Kalevankankaan sankarihaudoissa lepääviä tamperelaisia sotureita, jotka sotiemme aikana antoivat Isänmaan puolesta kalleimpansa – henkensä.

 

 

 

 

 

Lentäjäkapteeni Tauno Iisalo oli Mannerheim-ristin saajista numero 168 ja myös hänen hautansa on Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla.

 

 

 

 

 

On hienoa, että Tauno Iisalon hautakivessä on muistolaatta, jossa kerrotaan hänen olevan Mannerheim-ristin ritari numero 168.

 

**************

 

 

Kenraali Pajarin hauta on helppo löytää Kalevankankaan hautausmaalta, sillä se sijaitsee lännestä katsellen sankarihautojen oikealla puolella.

 

 

Tauno Iisalon hauta sijaitsee Pajarin haudasta kohti länttä kulkevan käytävän eteläisellä puolella.

 

 

Kannustan poikkeamaan molempien Mannerheim-ristin saaneiden ritarien haudoilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sankarihautausmaalla kaatumispaikan kertominen hautapaadessa kertoo tärkeää sotahistoriaa

Perjantai 25.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Lähes kaikilla Suomen kirkkomailla on alue, johon on haudattu Talvisodan ja Jatkosodan sankarivainajia.

 

 

Eilinen Jouluaatto merkitsi jälleen kerran, että hautausmaat ja niiden sankarihautausmaat saivat ylleen kynttilöiden valomeren.

 

 

 

 

 

 

Perinteeksi on muodostunut, että käyn aattoiltana ennen Aattoillan hartaushetkeä kotiseurakuntani Viljakkalan kirkkomaalla sytyttämässä kynttilät monille sukulaisten haudoille – näin taas kerran myös eilen. 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on keskeinen kohde aattoillan hautausmaakäynnilläni.

 

 

 

 

 

 

Kolmannessa rivissä suurinpiirtein hautarivin keskellä lepää setäni Reino Erkkilä ja tapaan aina Jouluaattona viedä hänen haudalleen kynttilän.

 

 

Kiitokset Lavajärven Seudun Reservinaliupseereille, jotka jälleen kerran olivat kunniavartiossa Viljakkalan sankarihaudoilla ja huolehtivat, että jokaisen sankarivainajan hautapaaden edessä paloi kynttilä!

 

 

******************

 

 

Olen kiinnostunut sotahistoriasta ja sen vuoksi tapaan mahdollisuuksien puitteissa tutustua myös muiden seurakuntien sankarihautausmaihin kuin Viljakkalan.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on se hyvä puoli, että siellä on sankarivainajan hautakiveen kaiverrettu nimen, syntymäajan ja kaatumispäivän lisäksi kaatumispaikka.  Pidän valitettavana, että monilla sankarihautausmailla näin ei ole.

 

 

****************

 

 

Jouluaattona Viljakkalan sankarihautausmaalla tulee mieleen Talvisodan päivä 23.12.1939 eli päivä 76 vuotta sitten.

 

 

Se päivä eli 23.12.1939 on Suomen sotahistoriassa synkkä päivä, sillä silloin kenraaliluutnantti Harald Öhquist´n komentama II Armeijakunta aloitti klo 6.30 Kannaksella vastahyökkäyksen, joka epäonnistuneena keskeytettiin samana päivänä jo klo 14.30.

 

 

Vastahyökkäyksen peitenimenä oli ”Verhous”, mutta sotahistoriassa tämä kenraali Öhqvistin suunnittelema ja toteuttama vastahyökkäykseksi aiottu sotatoimi tunnetaan nimellä ”Hölmön tölväys”.

 

Puolustusvoimat eivät silloin ja eivätkä myös tänä päivänä kutsu epäonnistunutta sotatointa Hölmön tölväykseksi, mutta Puolustusvoiman nettisivuilla kerrotaan tänäkin päivänä Talvisodan 24. päivästä eli 23.12.1939 näin:

 

 

”Kannaksella alkaa suomalaisen II Armeijakunnan hajanainen vastahyökkäys aamulla klo 6.30. II Armeijakunnan komentaja keskeyttää hyökkäyksen klo 14.30. Epäonnistuneen vastahyökkäyksen kokonaistappiot ovat 1 328 miestä, 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta.”

 

 

II Armeijakunnan suorittamalle epäonnistuneelle sotatoimelle muodostui heti sen suorittamisen jälkeen nimi ”Hölmön tölväys”, sillä muistan pienenä penskana, kun isäni sotajermukaverit muistelivat sitä meille kokoontuessaan sillä nimellä jo 1950-luvulla.

 

 

Lähes kaikilla Venäjälle suuntautuneilla sotahistoriamatkoilla ”Hölmön tölväystä” käsitellään, joten se on sitäkin kautta tullut minulle tutuksi.

 

 

En tullut eilen laskeneeksi, että kuinka monta Viljakkalan miestä kaatui Hölmön tölväyksessä, mutta sen tiedän, että monesta Viljakkalan seudun miehestä tuli sankarivainaja Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

Kenraali Öhqvististä muuten sanotaan, että kenraaleista hän aiheutti eniten päänvaivaa marsalkka Mannerheimille.

 

 

-Esko Erkkilä-

Sota-ajan julisteita ja Mannerheim-nurkkaus

Perjantai 9.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupasin eilen, että ehkä jo tänään kerron muutamien valokuvien avulla niistä sota-ajan julisteista sekä Mannerheim-nurkkauksesta, jotka ovat esillä Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa

 

 

 

Aluksi muutama kuva sota-ajan julisteista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Eivät toteutuneet nämä kisat tuolloin!

 

 

Ja sitten kolme kuvaa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon Mannerheim-nurkkauksesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen käynyt useissa sotahistoriaa käsittelevissä museoissa Suomessa ja ulkomailla.

 

 

Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon näyttely on eräs parhaimmista näyttelyistä, joita sotahistorian tiimoilta on koko Euroopassa.

 

 

Kiitokset Jalasjärven sotaveteraanien työlle, että olette tallentaneet viime sotiemme vaiheita niin täydellisesti!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maamme ensimmäisen Mannerheim-patsaan paljastamisesta tuli 4.6.2015 kuluneeksi 60 vuotta!

Sunnuntai 7.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton liittokokous- ja kesäjuhlaohjelmaan 2 – 4.6.2015 kuului osallistuminen maamme ensimmäisen Mannerheim-patsaan 60-vuotismuistojuhlaan.

 

 

Muistojuhla järjestettiin Seinäjoella Lyseon puistossa, jota käsittääkseni kutsutaan myös Mannerheim puistoksi.

 

 

On luonnollista, että osallistuin tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

 

Mannerheim-patsas paljastettiin Seinäjoen Keskustorille marsalkan syntymäpäivänä 4.6.1955 ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1973.

 

 

 

 

 

 

 

Muistotilaisuus alkoi Suomen lipun sisäänmarssilla, joka aina jo sinällään on juhlahetki.

 

 

 

 

 

 

Suomen lippu asettui paikoilleen ja…

 

 

 

 

 

 

…jonka jälkeen juhlamenojen johtaja eversti evp. Jorma Jokisalo otti tilaisuuden johdon.

 

 

 

 

 

 

Kaupunkineuvos Raimo Yli-Uotila piti patsaan paljastamiseen liittyviä seikkoja valottaneen puheen.

 

 

Arvostin, että kaupunkineuvos Yli-Uotila käytti johdonmukaisesti Vapaussodasta puhuessaan termiä ”Vapaussota”.

 

 

Ihmettelen, että isänmaalliseksi luulemani Ilkka-lehti käyttää Yli-Uotilan puhetta referoidessaan Vapaussodasta termiä ”Kansalaissota” - kaupunkineuvos ei käyttänyt puheessaan kertaakaan muuta termiä kuin Vapaussota!

 

 

Toki Vapaussota oli myös kansalaissota, veljessota, kapina ja mitä muutakin tahansa, mutta kyllä se oli ensisijaisesti Vapaussota.

 

 

 

 

 

 

Seinäjoella sijaitseva Mannerheim-patsas kuvaa Mannerheimiä siinä vaiheessa, kun hän johti Seinäjoen päämajassaan Vapaussotaa.

 

 

 

 

 

 

Seinäjoen Mannerheim-patsaan on veistänyt jääkärikapteeni Lauri Leppänen vuonna 1995.

 

 

 

 

 

 

Patsaan jalustassa on teksti:

 

 

SE VALA ON KOETETTU PUHTAANA PITÄÄ

 

 

 

 

 

 

Toisella puolella patsaan jalustaa on ”omistuskirjoitus”:

 

 

YLIPÄÄLLIKÖLLEEN ETELÄ-POHJALAISET

 

 

 

 

 

 

Muistojuhlassa Eläkeliitto oli mukana laskemassa seppeltä Mannerheimin patsaan juurelle.

 

 

 

 

 

 

Eläkeliiton seppeleen laskivat edellispäivänä puheenjohtajuudesta luopunut kaupunkineuvos Hannes Manninen ja Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Merja Uusitalo.

 

 

 

 

 

 

Mainittakoon, että Rakuunakilta laski nyt ensimmäisen kerran muistoseppeleen Mannerheimin patsaalle!

 

 

 

 

 

 

Suomen lipun poistuminen päätti mieliinpainuneen tilaisuuden!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mannerheimin Kate-hevosta esittävä kipsiveistos pitää saada arvoiseensa ja nykyistä turvallisempaan paikkaan!

Perjantai 7.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Viljakkala-neuvoston kokoukseen Viljakkalassa Karhen koululla.

 

Olen käynyt monestikin Karhen koululla, mutta vasta nyt huomasin eteisessä kaapin päällä hevospatsaan.

 

 

 

 

 

 

 

Tarkempi tutkailu osoitti, että kyseessä on C. G. E. Mannerheimin Kate-hevosesta tehty kipsiveistos.

 

Patsas on 47 cm korkea ja sillä on pituutta saman verran.

 

 

 

 

 

 

Patsaan jalustassa on seuraava teksti:

 

”KATE”

 

SOTAMARSALKAN SOTARATSU 1939 – 41

 

 

 

 

 

 

 

Patsaan arvoa nostaa laatta, jossa lukee näin:

 

 

 

 

*************

 

Tutkailin patsaan taustoja ja olen todennut, että sen on veistänyt Anton Ravander-Rauas.

Patsaan valmistumisvuotena mainitaan 1949.

 

Anton Ravander-Rauas on tunnettu useista eläinaiheisista pienoispatsaistaan.

 

Hän antoi pojalleen tehtävän, että pojan piti taiteilijan kuoleman jälkeen hävittää kaikki Ravander-Rauas´n eläinpatsaiden muotit ja näin myös aikakirjojen mukaan tapahtui.

 

 

************

 

Otan esille kaksi näkökohtaa:

 

1.

Karhen koulun eteiskaapin päällä olevalle Kate-veistokselle pitää hankkia turvallisempi paikka. Paikan pitää olla Viljakkalassa ja Karhen koulu on säilytyspaikkana aivan oikea.

 

 

2.

Onko mahdollista esim. tekijänoikeuksien sekä taiteilijan viimeisen tahdon näkökulmasta, että Kate-hevospatsaasta tehtäisiin uusia valoksia?

 

 

Olen kiinnostunut kaikista lisätiedoista, jotka liittyvät Karhen koululla olevaan Kate-veistokseen. Tiedän, että samanlaisia patsaita valmistettiin tietty määrä. Onko patsaita muissa julkisissa paikoissa, kuin Karhen koululla? Entä yksityisomistuksessa olevat? Kertokaa lisätietonne vaikkapa tämän jutun kommentointeina!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

"Himmetä ei muistot koskaan saa"

Keskiviikko 30.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kultakirjaimin kirjoitettu siihen muistokiveen, joka seisoo Kuuterselän taistelun muistoksi 18.8.2006 Kanneljärven Kuuterselän kylässä paljastetussa muistomerkissä.

 

Kuuterselän taistelu oli merkittävä taistelu niiden taisteluiden joukossa, jotka varmistivat Suomelle itsenäisyyden vuonna 1944.

 

Pääsin käymään Kuuterselän taistelujen muistomerkillä 6.7.2014.

 

Olen käynyt aiemminkin muutaman kerran Kuuterselässä, mutta tunnustan, että taistelumaaston jäsentäminen ei ole ennen minulle onnistunut.

 

Totean selkeästi, että parantamisen varaa jäi tämänkin käynnin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2006 paljastettu muistomerkki auttaa hahmottamaan Kuuterselän taistelun kulkua.

 

Suomalaisten ongelmaksi koitui käsitykseni mukaan se, että muistomerkistä suomalaisten torjuntasuunnassa oikealla oleva rintamaosa murtui. Murtunut rintamanosa sijaitsee kuvassa näkyvän muistomerkin takamaastossa.

 

Ylipäällikkö Mannerheim toteaa muistelmissaan Kuuterselän taisteluista näin:

 

Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdoin kesäkuun 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin.

 

 

************

                                                                                                   

Kuuterselän muistomerkin äärellä on puna-armeijan suuntaan värittäytyneet opastintaulut, joiden teksti ei varmasti näissä kuvissa välity tämän kirjoituksen lukijoille.

 

Liitän kuitenkin kuvat opastintauluista tähän:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pystyn omalla kuvankäsittelyohjelmallani helposti lukemaan opastintauluissa olevan tekstin, mutta en sitä nyt toista tässä.

 

 

Kuuterselän taistelusta on valitettavan vähän olemassa julkista historia-aineistoa.

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan seudun veteraanien läheisistä monet halusivat ikuistaan itsensä Kuuterselän muistomerkin äärellä…

 

 

 

 

 

 

…ja näin halusin myös minä, vaikka isäni ei osallistunutkaan Kuuterselän taisteluihin!

 

 

 

 

Kannustan Suomen Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kiinnostuneita tutustumaan eri oppaiden johdolla niihin taistelupaikkoihin, joilla käydyillä taisteluilla varmistettiin Suomen itsenäisyys – Kuuterselän taistelu oli suomalaisten tappiosta huolimatta yksi näistä kunniakkaista taisteluista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen Hirvi-veistoksen alkuperäinen pronssivalos seisoo ylväänä Viipurissa

Tiistai 13.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun 7. päivänä iltakävelymme pääkohteena Viipurissa oli tutustua Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen.

 

Mielestäni se on Alpo Sailon vuonna 1935 Sortavalassa paljastetun ”Runonlaulaja”-patsaan ohella merkittävin suomalainen veistos, joka on jäänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin siis Venäjän haltuun.

 

 

 

 

Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos kuvaa nelimetrisessä komeudessaan uroshirveä.

 

 

Hirvi-veistos on monien suomalaisten pääkohde, kun he käyvät Viipurissa.

 

 

 

 

 

Halusin, että sukulaismieheni ikuistaisi minut Hirvi-veistoksen äärellä.

Valitan, että pukeutumiseni ei ole riittävän kunnioittava tähän tilaisuuteen.

 

***** 

 

Minulle oli yllätys, että Hirvi-veistoksen kopiota on paljastettu vuonna 1955 Lahdessa Erkonpuistossa, vuonna 1969 Turussa Kupiittaanpuistossa ja vielä vuonna 1972 Helsingissä Luonnontieteellisen museon edessä.

 

Minusta ainoa oikea Hirvi-veistos sijaitsee Viipurissa. Näin siitä huolimatta, että Viipuri on sodassa menetetty viholliselle.

 

 

 

Hirvi-veistos sijaitsee Torkkelinpuistossa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjastotalon vieressä. Kirjastotalo on nyt pressujen ympäröimä kunnostustöiden vuoksi ja sinne ei ole mahdollisuutta päästä tutustumaan.

 

 

 

 

 

Lähellä Hirvi-veistosta on Yrjö Liipolan vuonna 1932 veistämä ”Metsänpoika” –teos.

 

Yrjö Liipolalla on useita veistoksi mm. Tampereella ja Metsänpojan ohella hänen yksi merkittävimmistä teoksistaan on Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa.

 

Suomen Vapaudenpatsas sijaitsee Vaasan Kauppatorilla ja ajatus patsaan saamisesta Vaasaan syntyi Vapaussodan ylipäällikön C.G. E. Mannerheimin esikunnasta.

 

Viipurissa sijaitseva Metsänpoika kuuluu Yrjö Liipolan parhaimpiin töihin.

 

 

On mielestäni paikallaan, että Viipurissa suomalaiset käyvät Jussi Mäntysen Hirvi-patsaalla sekä Yrjö Liipolan Metsänpoika-patsaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolustusministeri Anneli Tainan isä oli ideoijana, kun Mannerheim julkaisi kuuluisan päiväkäskynsä Suomen Äideille

Sunnuntai 12.5.2013

Vietämme tänään Äitienpäivää ja se antaa aiheen palata yli seitsemänkymmenen vuoden taakse.

 

Näen, että ylipäällikkö Mannerheimin vuonna 1942 antamalla päiväkäskyllä on sanomaa yhä tänäänkin.

 

Jatkosodan aikana tykkimies Toivo Jussila rohkaisi itsenä ja kirjoitti marsalkka Mannerheimille ehdottaen marsalkalta huomionosoitusta ja arvonantoa Suomen äitejä kohtaan.

 

Marsalkka Mannerheim piti tykkimies Jussilan ehdotuksesta ja antoi Päämajan tiedotusosastolle tehtävän, että se laatisi luonnoksen päiväkäskyksi, jolla osoitettaisiin arvonantoa Suomen Äideille.

 

Jo tässä vaiheessa on paikallaan todeta, että Toivo Jussila oli sittemmin kahdesti ministeriksi kohonneen Anneli Tainan isä. Taina oli ministerinä ympäristöministeriössä Esko Ahon hallituksessa 1995 ja puolustusministerinä Lipposen hallituksessa 1995 – 1999.

 

Toivo Jussilasta todetaan Anneli Tainan henkilötiedoissa, että Jussila oli sotilasarvoltaan majuri ja siviiliammatiltaan kuljetuspäällikkö.

 

 

Mannerheim antoi Suomen Äideille osoittamansa päiväkäskyn toukokuun 10. päivänä 1942.

 

*************

 

 

 

Päiväkäskyn teksti on niin puhutteleva ja juhlallinen, että on paikallaan vielä kerran toistaa se näin tekstimuodossa:

 

*********

 

Viettäessämme tänä vuonna toukokuun toista sunnuntaita Suomen äideille omistettuna merkkipäivänä isänmaan puolustajat hiljenevät sodan kentillä hartain mielin ja syvä rakkaus rinnassaan muistamaan Teitä, äidit.

 

Te olette paljon antaneet tälle maalle. Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa. Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana – miestenne taistellessa rintamalla -  Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä.

 

Töin ja rukouksin Te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne. Näistä rakkaistanne Teidän on ollut luovuttava maan hyväksi kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvän osanottoni niille Suomen äideille, joiden rakkaimmat sankareina ovat uhranneet henkensä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta.

 

Kaikkien teidän työnne on ja on ollut kansamme taisteluissa arvioimattoman suuri ja uhrinne mittaamaton.

 

Suomen armeijan nimessä, suuren kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena annan tänä päivänä Isänmaamme äideille yhteisesti omistettuna

 

VAPAUDENRISTIN.

 

Olkoon se tuleville sukupolville tunnuskuvana äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa tämän kansan lapsiin palava vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden.

 

Mannerheim

 

*********

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Mannerheimin kartanolla Latviassa

Torstai 26.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Carl Gustav Emil Mannerheimin puoliso paronitar Anastasia Mannerheim omisti Latviassa Aprikin kartanon vuosina 1898 – 1912.

 

Vaikka kartanon omistikin Anastasia Mannerheim, on luonnollista että myös hänen puolisonsa Carl Gustav Emil Mannerheim osallistui kartanonpitoon.

 

Saimme taannoisella Baltian matkallamme tutustua Aprikin kartanon nykypäivään ja niihin muistoihin, joita siellä on Mannerheimeistä.

 

Latviassa sijaitseva kartano ostettiin niillä rahoilla, jotka Anastasia Mannerheim o.s. Arapova sai myytyään Venäjällä sijaitsevan kartanonsa.

 

 

Latviassa Lazan kunnassa sijaitseva Mannerheimeille kuulunut Aprikin kartano on nykyisin hyvässä kunnossa. Kartanon rakennuksien barokkityylinen kokonaisuus on muodostunut 1700-luvulla. Kartano ja sen välitön ympäristö ovat valtakunnallisesti arvokas arkkitehtuurinen kohde.

 

 

 

Vastakkaiselta puolelta kartano näyttää tältä.

 

 

 

Rakennuksessa toimii nykyisin Aprikin kylän peruskoulu.

 

 

 

Kartanon toisessa kerroksessa sijaitsee Aprikin kotiseutumuseo, jonka tarkoituksena on seudun historian esittely. Museo avattiin yleisölle 31. lokakuuta 1987.

 

 

Kotiseutumuseossa eräästä huoneesta puolet on omistettu Carl Gustav Emil Mannerheimille ja Anastasia Mannerheimille.

Mannerheimista on museossa useita kuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

****

 

 

Museossa on kuva Mannerheimista ja ote hänen puheestaan Sotainvalidien Veljesliiton perustavassa kokouksessa Jyväskylässä 18.8.1940.

 

 

 

Museossa on kuvataulu Mannerheimista julkaistuista postimerkeistä. Ensimmäinen Mannerheimista julkaistu postimerkki ilmestyi tämän taulun perusteella 1937. 

Vuonna 1941 Mannerheim-postimerkkejä ilmestyi useita ja osassa niistä oli maininta: ”ITÄ-KARJALA Sot. hallinto”.

Seuraavaksi Mannerheim-postimerkkejä julkaistiin vuonna 1952 ja vuonna 1967 Mannerheimista julkaistiin Ratsastajapatsas –postimerkki.

 

 

 

Ylipäällikön päiväkäsky 10.5.1942, jolla Mannerheim myönsi kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin.

 

 

 

Anastasia Mannerheim

 

 

 

Vuonna 1893 syntynyt Anastasie ja kaksi vuotta myöhemmin syntynyt Sophie. Tyttöjen välissä Mannerheimeille syntyi poika, mutta hän syntyi kuolleena.

 

 

 

 

Aprikin kartanonpito ei ollut Mannerheimille mikään kultakaivos – päinvastoin.

Samanaikainen sotapalvelus Pietarissa ei antanut otollisia mahdollisuuksia tuloksekkaalle talonpidolle.

Tässä kuvassa kartanon päädyssä sijaitseva lammikko, jossa Mannerheim yritti kasvattaa sampia.  Sammenkasvatus ei kuitenkaan onnistunut, sillä kalat kuolivat johonkin sairauteen ja bisnes ei siltäkään osin kannattanut.

 

 

 

Aprikin kotiseutumuseota meille esitteli koulun opettaja, joka tässä hyväntuulisena kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa.

 

 

Mannerheimin kartanonomistus Latviassa on minulla toki ollut tiedossa, mutta oli hienoa, että nyt sain paikan päällä katsella kartanoa, jonka sittemmin suosituimmaksi suomalaiseksi valittu C. G. E. Mannerheim aikoinaan omisti.

 

 

-Esko Erkkilä-

Vapaussodassa Länkipohjan taistelussa 16.3.1918 kaatuneen lapualaisen talonpoikaispäällikön Matti Laurilan muistolaatta 9-tien varrella on paikka, jossa kannattaa pysähtyä

Sunnuntai 21.8.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lapuan lumiaura” – isä Matti Laurila sekä hänen poikansa Ilmari ja Matti – muodostivat Vapaussodassamme kunniakkaan sotilasperheen.

 

Ilmari Laurila ja isä ”Ukko”Laurila kaatuivat Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

 

Isä ja poika Laurilan kaatuminen kirvoitti ylipäällikkö Mannerheimia lähettämään sähkösanoman kaatumista seuraavana päivänä Lapualle.

 

Mannerheimin viesti luettiin kirkossa seuraavana sunnuntaina ja se kuului näin:

 

”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. - - Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan  kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”

 

Lauriloiden muiston kunnioittamiseksi on pystytetty kaikkiaan kolme erillistä muistomerkkiä.

 

Isä-Laurilan kaatumispaikka sijaitsee 9-tien varrella ja sille paikalle on v. 1990 hankittu muistolaatta.

 

Tapaan 9-tietä ajaessani usein poiketa Matti Laurilan muistolaatan äärellä ja siten osoittaa kunnioitustani Länkipohjan taistelun sankarille.

 

 

 

Matti Lauilan kaatumispaikka ja paikalle vuonna 1990 pystytetty muistolaatta sijaitsevat aivan 9-tien kupeessa. Paikalle ohjaa tienviitta Länkipohjassa.

 

 

 

Muistolaatassa on teksti:

Tällä paikalla kaatui Lapuan Pataljoonan kompp. pääll. luutn. Matti Laurila Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

"Kunnian miehistä kaunein on luku. Sankarit vaan niin käy kuolemaan"

 

”Lapuan lumiauran” kolmas jäsen – jääkärieversti Matti Laurila selvisi Vapaussodasta ja Talvisodasta, mutta Jatkosodassa hän joutui esimiehensä eversti Hannukselan toimesta mahdottoman tehtävän eteen Kumurin taistelussa. Hannuksela salasi Laurilalta vihollistiedot ja siten saattoi eversti Laurilan mahdottomaan tilanteeseen.

 

Laurila halusi säästää miehiään ja joutui sen vuoksi esimiehensä epäsuosioon.

 

Pohjalaisista kiistakumppaneista kenraaliksi ylennetty Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen 1942, mutta eversti Laurila sai elää aina vuoteen 1983 saakka.

 

Etelä-pohjalaiset olivat aktiivisia jääkärieversti Matti Laurilan ylentämiseksi kenraaliksi. Muistan omakohtaisesti niitä keskusteluja, joita hankkeen tiimoilta Seinäjoen seudulla käytiin.

 

Predentti Kekkonen ei kuitenkaan suostunut Laurilan ylentämiseen ja siten hän kuolikin kaikkien etelä-pohjalaisten arvostamana everstinä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Sortavala - suomalainen kaupunki, jota koskaan ei ole asein menetetty

Tiistai 20.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Sortavala on Laatokan Karjalassa matkailleille suomalaisille tuttu kaupunki Laatokan luoteiskulmalla. Joukossamme elää hupeneva joukko suomalaisia, joilla on omakohtaisia kokemuksia Sortavalasta.

 

Suomi on menettänyt Sortavalan Neuvostoliitolle kahdesti - ensimmäisen kerran Moskovan rauhassa 1940 ja toisen kerran Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947.

 

Puna-armeija ei ole milloinkaan pystynyt asein valtaamaan Sortavalaa Suomelta. Suomi valloitti Sortavalan Neuvostoliitolta vuonna 1941 ja piti sitä hallussaan vuoteen 1944 saakka.

 

Sortavalassa on säilynyt suomalainen rakennuskanta hyvin, sillä valtausvaiheessa 1941 suomalaiset säästivät kaupungin tuhoamiselta. Mannerheim oli antanut ehdottoman kiellon, että...

Lue lisää »

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän vaikuttava muistotilaisuus Mannerheimin patsaalla Tampereen Leinolassa

Lauantai 5.6.2010 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän perinteisiin Tampereella kuuluu muistotilaisuus Mannerheimin patsaalla Leinolassa. Osallistuin muistotilaisuuteen 4.6.2010.

 

Olen talvisilla hiihtoretkilläni käynyt useasti Mannerheimin patsaalla, mutta vasta nyt kävin kesäaikaan ensi kerran Tampereen historian eräällä merkkipaikalla.

 

Paikka on sama, josta Mannerheim seurasi Tampereen valtausta Vapaussodassa 1918.

 

Muistotilaisuuden ohjelma vietiin läpi sotilaallisella täsmällisyydellä.

 

Lippulinna järjestäytyi kunniavartioon...

Lue lisää »

Suomen liput liehuvat tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivän kunniaksi

Perjantai 4.6.2010 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää.

 

Päivää on vietetty nykyisellä paikallaan vuodesta 1942 alkaen. Vuosina 1919 - 1939 juhlaa vietettiin nimellä sotaväen lippujuhlan päivä 16. toukokuuta. Silloin sen merkityksenä oli juhlia hallituksen joukkojen eli valkoisten voittoa punaisista Vapaussodassa 1918.

 

Talvisodan jälkeen kahtiajaosta muistuttava päivä haluttiin siirtää toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi kunnioittamaan Vapaussodassa ja Talvisodassa henkensä antaneiden suomalaisten muistoa. Näin alkoi Kaatuneitten muistopäivän vietto.

 

Jatkosodan aikana...

Lue lisää »

Mieliinpainuva ja juhlallinen Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhla Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 27.4.2010

Keskiviikko 28.4.2010 - -Esko Erkkilä-

Lausun suurkiitokset Tampereen kaupungille Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhlan järjestämisestä!

 

Tilaisuus järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa tiistaina 27.4.2010. Osanottajia tilaisuudessa oli n. 3.000 veteraania ja heidän omaistaan sekä tuhatkunta opiskelijaa - tilaisuus televisioitiin suorana lähetyksenä.

 

Tasavallan Presidentti kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

 

Näyttelijä Esko Roine toimi tilaisuuden juontajana. Roine totesi avauksessaan veteraanien sekä lottien mahdollistaneen toiminnallaan sen, että voimme nyt juhlia vapaassa Suomessa.

 

Myös Tampereen pormestari Timo P. Nieminen mainitsi...

Lue lisää »