Raisiossa hevonen meni katolle, mutta Tampereella se rysähti Hämeensillalle!

Keskiviikko 30.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Vaikka kuinka huolellinen olisi, niin työelämässä saattaa tapahtua vahinkoja.

 

 

En ollut paikalla, mutta nelikymmenvuotisen työnantajani Rehuraisio Oy:n rehuvalmistushistoriassa eräs eniten naurua aiheuttanut tapahtuma oli, kun kerran valmiit rehuseokset olivat menneet virheellisesti asennettujen putkistojen vuoksi vääriin paikkoihin.

 

 

Tapahtuma ei sinällään aiheuttanut naurua, mutta se tapahtumahetken kommentointi, jonka silloinen tuotantopäällikkö antoi, oli vuosikymmenet syynä naurunpurskahduksiin työyhteisössäni.

 

 

Kyseessä oli hevosten rehuseos Hevos-Herkku, jonka erään valmistuserän osa oli mennyt rehutehtaan katolle eikä suinkaan valmiintavaran siiloon.

 

 

Tuotantopäällikkö Tuomo Suominen oli silloin kommentoinut tapahtumaa näin:

 

 

”Hevonen meni katolle…”

 

 

Tapahtumaan liittyi se, että kananrehuseos Kana-Herkku oli myös mennyt väärään siiloon – en muista, että minkä toisen valmiin rehuseoksen päälle – ehkä Sian-Herkun päälle – ja Suominen oli jatkanut raportointiaan…

 

 

”…ja kana sian päälle!”

 

 

 

*****************

 

 

Vanha rehuraisiolainen tapahtuma tuli mieleeni, kun Tampereen Hämeenkadun yläpuolella killuneista jouluvaloista yksi hevoskuvio rysähti Hämeensillalle parhaaseen jouluvaloaikaan 20.12.2015.

 

 

On luonnollista, että varotoimenpiteisiin piti heti ryhtyä ja kaikki 22 kappaletta valopylväisiin kiinnitettyä jouluvaloa purettiin maanantaina 21.12.2015.

 

 

Tampereen valokuviot ovat vuosikymmenten perinne Tampereella ja viime syksynä käytiin vilkas keskustelu, kun pienen jonkinlaisen itsensä jouluvalopäättäjäksi julistautunut ryhmä halusi väenväkisin luopua perinteisistä Tampereen jouluvaloista.

 

 

Kuntalaismielipide sai kuitenkin aikaan sen, että perinteisistä jouluvaloista ei kuitenkaan luovuttu.

 

 

Ryhmä saa ottaa kontolleen vastuun hevoskuvioiden putoamisesta, sillä se halusi tilata kuviot itävaltalaiselta MK Illumation –nimiseltä yritykseltä – tamperelainen tai edes suomalainen metallialan yritys ei ollut Tampereen kaupungin päättäjien mukaan riittävän luotettava valokuvioiden toimittajaksi.

 

 

Tampereen Valoviikkojen 50. juhlavuosi sai synkän päätöksen, kun Tampereen kaupungin ”valoviikkopäättäjien” kommellusten vuoksi valoviikkoja ei pystytty viettämään ainakaan Jouluna 2015 ja eikä Uutena Vuotena 2016.

 

 

Tässä muutama kuva Tampereen 50. Valoviikkojen hevoskuvioista, kun ne ennen romahtamistaan vielä killuivat Hämeenkadun yllä Hämeensillalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Tässä ehkä paras kuvistani lyhytaikaisiksi jääneistä Hämeensillan hevoskuvioista!

 

 

MK Illumation –yrityksellä on toimintaa useissa maissa – missä vinku-Intiassa onkaan hitsattu nämä kuviot?

Kuka päätti ostaa Tampereen 50. Valoviikkojen valokuviot Itävallasta?

Oletan, että tarjouskilpailu on järjestetty ja eri vaihtoehtoja on vertailtu - vai onko?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Teimme traktorihankinnan, jossa annoimme painoarvoa myös muille tekijöille kuin hinnalle

Tiistai 29.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Vuodenvaihteessa tulee kuluneeksi seitsemän vuotta, kun olen saanut toimia Tampereen Infra Liikelaitoksen luottamushenkilönä.

 

 

Vaalikauden 2009 – 2012 toimin tuon liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana ja tällä vaalikaudella olen ollut johtokunnan jäsenenä.

 

 

Liikelaitoksen johtokunta jatkaa nykyisellä kokoonpanollaan 9.4.2017 pidettäviin kuntavaaleihin saakka.

 

 

***************

 

 

Tukeudun tässä jutussa johtokuntamme virallisiin ja julkisiin pöytäkirjoihin, mutta totean, että asioiden käsittely Infran johtokunnassa on koko ajan ollut yhteistyöhaluista ja tamperelaisten parhaaksi tähtäävää – puoluenäkökohtia johtokuntatyöskentelyssä ei ole harrastettu.

 

 

 

Investointibudjettimme vuonna 2015 on 1,1 M€ ja eräs investointikohteistamme tänä vuonna oli traktorin hankkiminen, josta teimme päätöksen 22.4.2015 pidetyssä kokouksessamme.

 

 

Kopioin tähän alle sen julkisen aineiston, joka traktorin hankkimisesta Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa syntyi, kun teimme hankintapäätöksen:

 

 

 

**********************

 

 

 

Traktorin hankinta

 

 

Infrajo 22.4.2015                Vs. toimitusjohtaja Tietäväinen 13.4.2015:

 

"Tampereen Logistiikka Liikelaitos pyysi tarjouksia Tampereen Infra Liikelaitoksen toimeksiannosta traktorista. Lisäksi optiona tarjoajan oli tarjottava alaterää sekä takaterää erikseen hinnoiteltuina.

 

Hankintamenettely oli avoin. Kyseessä on EU-kynnysarvon alittavan tavaran hankinta. Hankinnasta julkaistiin hankintailmoitus 13.2.2015 HILMA-palvelussa. Tarjouspyyntö oli saatavilla Tarjouspalvelu.fi - portaalissa.

 

Tarjouksen jätti määräaikaan 2.3.2015 klo 16.00 mennessä seuraavat yritykset: AGCO Suomi Oy, Hankkija Oy ja Konekesko Oy.

 

Tarjoajat täyttivät tarjouspyynnössä tarjoajan soveltuvuudelle asetetut vaatimukset ja tarjoukset vastasivat tarjouspyynnön vaatimuksia.

 

Tarjouspyynnössä ilmoitettu valintaperuste oli kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous seuraavin arviointiperustein: hinta max 70 pistettä ja laatu max 30 pistettä jakautuen seuraavasti: ajomukavuus, ergonomia, istuimen säädettävyys jne max 10 pistettä, ajettavuus ja traktorin käyttäytyminen eri tilanteissa max 10 pistettä, hallintalaitteet sekä päivittäisen huollon selkeys, tarkastukset, liittimet jne max 10 pistettä. Tarjouspyynnön mukaisille traktoreille suoritettiin koeajot.

 

Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen teki AGCO Suomi Oy saaden 97 pistettä.

 

Vertailuhinnat ja laatupisteet perusteluineen ovat nähtävissä tämän päätöksen liitteenä olevasta vertailutaulukosta sekä laatuarviointilomakkeelta.

 

Päätösesitys perusteluineen tulee julkiseksi vasta päätöksenteon jälkeen ja asiakirjat ovat liikesalaisuuksia lukuun ottamatta julkisia sopimuksen tekemisen jälkeen sekä asianosaisjulkisia hankintapäätöksen jälkeen (laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999). Asiakirjoja säilytetään Tampereen kaupungin sähköisessä arkistossa. Tarvittaessa asiakirjoja voi tiedustella Tampereen Logistiikka Liikelaitoksesta.

 

Hankintalain mukaan sopimus voidaan tehdä aikaisintaan 14 päivän kuluttua tämän hankintapäätöksen tiedoksisaannista edellytyksellä, että hankintapäätös on saanut lainvoiman.

 

Yhteyshenkilö: hankinta-asiantuntija Siru Erkkilä, puh. 040 801 6957, etunimi.sukunimi@tampere.fi

 

Päätösehdotus. Vs. toimitusjohtaja Tietäväinen:

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunta päättää,

 

että sopimus Valtra N113H5 -traktorin hankinnasta tehdään AGCO Suomi Oy:n (2395797-2) kanssa ja

 

että lisäksi tilataan optiona pyydetty takaterä hinnaltaan 6 854,00 € ja

 

että hankinnan kokonaisarvo on 76 354,00 € (alv 0 %) ja

 

että hankinta sisältyy vuoden 2015 investointeihin ja

 

että hankintapäätös on Tampereen kaupunkia sitova vasta, kun sopimus on allekirjoitettu.

 

Päätös           Päätösehdotus hyväksyttiin.

 

 

*****************

 

 

Päätöksemme perustui päätöksenteon jälkeen kaikille julkiseen vertailutaulukkoon, josta ilmenee, että Konekesko Oy tarjosi ”Massey Ferguson 5613 Dyna 4 Efficient” –merkkistä traktoria, Agcosuomi Oy ”Valtra N113H5” merkkistä traktoria ja Hankkija Oy ”John Deere 6125 M” –merkkistä traktoria.

 

 

Konekesko Oy:n tarjoama traktori sai 94,799 pistettä, Agcosuomi Oy:n tarjoama traktori 97,000 pistettä ja Hankkija Oy:n tarjoama traktori 83,452 pistettä.

 

 

Päätimme hankkia Agcosuomi Oy:n tarjoaman ”Valtra N113H5” –traktorin tarjouspyynnössä esitettyine lisälaitteineen hinnalla 69.500 euroa.

 

 

Vertailutaulukko löytyy internetistä seuraavan polun päästä: www.tampere.fi -> Päätöksenteko -> Esityslista- ja pöytäkirjahaku -> Pöytäkirjat -> Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunta -> Hae kokoukset -> 22.4.2015 klo 16.00 -> Traktorin hankinta -> Liitteet -> Vertailutaulukko.

 

 

*******************

 

 

 

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettiin 8.-10.10.2015 valtakunnallinen KoneAgria –näyttely maatalouden ammattilaisille ja siellä näin Tampereen Infra Liikelaitokselle ostamamme Valtra-traktorin ennen sen luovuttamista tilaajalle.

 

 

Tässä muutama kuva hankkimastamme traktorista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 *********

Kelpasi sitä hankintaamme minunkin ihailla!

 

 

***************

 

Huomasitte varmaan, että ostopäätöksessämme hinnalla oli ainoastaan 70 %:n painoarvo ja laatutekijöillä 30 %.

 

 

Aivan liian usein kunnallisissa hankinnoissa ostospesifikaatioissa todetaan, että ratkaisevaa on halvin hinta.

 

 

Näin ei saisi olla – näin siitä huolimatta, vaikka tässä tapauksessa voittaneella vaihtoehdolla olikin parhaiden laatupisteiden lisäksi myös halvin hinta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hanhet ja hirvet muokanneet Viljakkalassa paikannimistöä?

Maanantai 28.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tuntuu, että kotokulmillani Viljakkalassa on taannoin esiintynyt paljon hanhia ja hirviä, sillä hanhi- ja hirvialkuiset paikannimet ovat kylällä yleisiä.

 

 

Hanhijärvi, Hanhilahti ja Hanhijoki hallitsevat erään lähiaukean nimistöä – olen käynyt kansakoulunikin Hanhijärven kansakoululla!

 

 

Toisella puolella kylää esiintyvät paikannimet Hirvilahti, Hirviniemi, Hirvikoski ja nyt uudempana Hirvipolku viittaavat, että kotokylälläni Viljakkalassa on ollut runsas hirvikanta.

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

 

Vipu Viljakkala ry järjesti Hirvi-illan Viljakkalan Seurojentalolla 12.11.2015.

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuteen oli saatu huippuesiintyjä, sillä FT, tutkija (emerita) Tuire Nygren entiseltä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (nykyään osa Luonnonvarakeskusta) on yhä edelleen maamme johtava hirvitutkija.

 

 

Kun Tuire Nygrenin matkassa oli hänen miehensä Kaarlo Nygren, jonka erittyisosaaminen Luonnonvarakeskuksen tutkijana keskittyy hirven anatomiaan ja morfologiaan, hirven käyttäytymiseen, hirvieläinten loisiin, hirvieläinten biologiaan sekä hirvenmetsästyskäytäntöihin, oli Viljakkalan Seurojentalolla tuona iltana todella runsaasti hirvitietämystä.

 

 

Tieto Vipu Viljakkala ry:n järjestämästä Hirvi-illasta oli levinnyt jopa naapurimaakuntaan saakka, sillä mm. Kokemäeltä oli pikkubussilastillinen henkilöitä saapunut Viljakkalaan kuulemaan asiaa hirvestä.

 

 

 

 

 

 

Tuire Nygren jaotteli esityksensä kolmeen osioon; hirvi yksilönä, populaationa ja riistaeläimenä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen täydellisenä hirviasioiden noviisina luullut, että hirviuros on todellinen sulttaani naarashirvihaaremin keskellä, mutta näin ei olekaan.

 

 

Hirviuroksella palautusaika astumisen jälkeen on pitkä, joten se ei pysty astumaan useita naaraita lyhyessä ajassa. Hirviuroksen kivekset ovat painoltaan hyvin pienet, sillä parhaimmillaankin kivesparin paino on vain 120 grammaa.

 

 

 

 

 

 

Kun uroksen pitkään palautumisaikaan astumisen jälkeen lisätään hirvien nykyinen sukupuolijakauma, jossa naaraita on n. kaksi yhtä urosta kohti, niin tilanne ei ole hirvien lisääntymisen kannalta hyvä.

 

 

 

Emeritus-tutkija Tuire Nygrenin mukaan uroshirvien osuutta hirvilehmiin verrattuna pitäisi pystyä nostamaan.

 

 

Tutkija Nygren syytti hirvenmetsästäjiä ja jopa mediaa siitä, että kaatokuvia, joissa hirviporukka on kaatanut isosarvisen uroshirven, ihannoidaan.

 

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Tuire Nygrenille asiantuntevasta esityksestä - …

 

 

 

 

 

…kiitoksiin yhtyi myös Viljakkalan Seurojentalon salintäysi yleisö!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Runoilija V. A. Koskenniemen "Kenttäpappi" -runo liittyy Tampereen Vapaudenpatsaaseen

Sunnuntai 27.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Satuin Kangasalan kirjastoon 27.11.2015, kun siellä oli lainakirjojen poistomyynti.

 

 

Myytävien kirjojen hinta oli 0,20 €/kpl ja ostin kirjoja kahdella eurolla eli kymmenen kappaletta.

 

 

 

 

 

 

Eräs ostamistani kirjoista oli Paavo Virkkusen kirjoittama ja vuonna 1941 ilmestynyt

 

 

Suomen taistelevan armeijan henki

 

 

 

Kirja antoi arvokasta lisätietoa Tampereella Hämeenpuistossa seisovasta Vapaudenpatsaasta.

 

 

 

 

Tampereen Hämeenpuiston Vapaudenpatsas on vuonna 1921 paljastettu kuvanveistäjä Viktor Janssonin luoma taideteos, jonka mallina on ollut sittemmin kansanedustajaksi kohonnut teologian ylioppilas Elias Simojoki.

 

 

 

 

 

 

Virkkusen kirjassa on kuva Simojoesta, kun hän on lähdössä Talvisotaan.  Kuvasta nähdään, että mies on vantteroitunut sitten niiden aikojen, jolloin hän oli kuvanveistäjän mallina Vapaudenpatsasta tehtäessä.

 

 

Simojoki kaatui Laatokan jäälle Koirinojan edustalle 25.1.1940, kun hän oli lopettamassa hevosta, joka tuskissaan hirnui rintamien välissä. Simojoki onnistui taskuaseellaan lopettamaan hevosen, mutta sen jälkeen puna-armeija kohdisti Simojokeen tulensa ja Simojoesta tuli sankarivainaja.

 

 

***************

 

 

Miten runoilija V. A. Koskenniemi liittyy Tampereen Vapaudenpatsaaseen?

 

 

Lainaan 27.11.2015 Kangasalan kirjastosta kahdellakymmenellä sentillä ostamaani ”Suomen taistelevan armeijan henki” –kirjaa:

****

 

 

”Runoilija V. A. Koskenniemi, joka sattumalta saapui paikalle, kun asetoverit kuljettivat kaatuneen rannalle, on ikuistanut Elias Simojoen henkilön ja teon ”Kenttäpappi” nimisessä runoelmassaan. Siinä luemme:

 

 

Vuoks´ eläimen apua anovan

menit, pappi, kuolemaan.

Mutta alennuksessa maailman

mitä meille sa annoitkaan!

 

 

Jotais uskosta siihen, mitä ei

voi kuolema kukistaa,

mikä meitä lähemmäs määräämme vie

ja lähemmäs Jumalaa,

 

 

mikä kärsimystiellemme lohtua luo

ja valoa pimeyteen,

mikä meille voiton seppeleen suo

yli tomumme kylmenneen,

 

 

mik´ on yläpuolella vainontyön

vihan, valheon valtojen

ja yläpuolella maailmanyön:

sydän urhea ihmisen.

 

 

Sua milloinkaan ma tuntenut en,

Olit yksi sa joukosta vain.

Veli, pappi, ystävä, ihminen,

miten paljon sulta ma sain!”

***************

Toivon, että tämä juttuni antaa lukijoilleni lisäarvoa, kun katselette Tampereen Hämeenpuistossa lähellä Kirjastotalo Metsoa sijaitsevaa Vapaudenpatsasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Se on miehellä, kun puukko vie"

Lauantai 26.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa oleva vanha suomalainen sananlasku tulee mieleen, kun vertailee joulukuussa 2011 Etelä-Afrikan Durbanissa päättyneen kansainvälisen ilmastokokouksen päätöksiä nyt Pariisissa päättyneen vastaavan kokouksen päätöksiin.

 

 

Durbanin kokouksen päätöksillä Suomelle tuli rajusti turpaan, sillä Suomen metsien hiilinielusta tuli päästö!

 

 

On selvää, että Durbanin tapaiseen päätökseen Suomen osalta jouduttiin vain siksi, että siellä Suomen valtuuskuntaa johti Vihreitten Ville Niinistö.

 

 

****************

 

 

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kommentoi Durbanin ilmastokokouksen päätöksiä joulukuussa 2011 näin:

 

 

”Ei tällä ole yleisen oikeudenmukaisuuden ja maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä”.

 

 

”Ilmastonmuutosta vastaan pitää taistella kaikin käytössä olevin keinoin mutta joku roti hallituksellakin pitäisi olla Suomen etujen puolustamisessa. Ympäristöministeri Ville Niinistö on nyt tehnyt näyttävän irtioton edellisen hallituksen linjasta, jonka mukaan Suomen metsien biologinen hiilinielu ei voi yhtäkkiä muuttua laskennalliseksi päästöksi. Se on kuitenkin selvää, että tästä vääryydestä tulee Suomelle lasku ja sen laskun maksavat suomalaiset veronmaksajat”, Marttila jatkoi vuonna 2011.

 

 

”40 miljoonan puukuutiometrin hiilinielun markkinahinta olisi nykyisellä EU:n päästökauppajärjestelmän 8 euron hinnalla n. 300 miljoonaa euroa ja 25 eurolla jopa 1.000 miljoonaa euroa. Palkinnoksi hyvästä metsänhoidosta ja metsiemme kasvusta saamme nyt kymmenien miljoonien eurojen laskun”, Marttila päivitteli Durbanin sähellyksen jälkeen.

 

 

 

 

Suomalaisten onneksi hiljattain päättyneen Pariisin ilmastokokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimi keskustalainen Kimmo Tiilikainen ja kansainvälisen kokouksen lopputulokset olivat Suomen kannalta tyystin toisenlaiset kuin Ville Niinistön tyrimien Durbanin kokouksen päätökset vuonna 2011.

 

 

Pariisin ilmastokokous oli YK:n 21. ilmastokokous, jossa saavutettua sopua voidaan pitää historiallisena.

 

 

Metsäkysymykset saivat sopimuksessa ansaittua tilaa. Suomalaiset voivat olla tyytyväisiä, että globaali linjaus metsien hoidon ja kestävän metsätalouden merkityksestä hiilinielun ylläpitäjänä pysyi sopimuksessa loppuun asti.  

 

 

Uutta on se, että myös maatalous tunnustetaan osana ratkaisua. Ruokaturvan rooli sopimuksessa on selkeä. Sekä metsien rooli että ruokaturva kirjattiin perussopimukseen.

 

 

– Maan hiilinielu tarvitsee tuottavan maan, jota ilmastonmuutos uhkaa. Ilahduttavaa oli seurata maatalouden vahvaa nousua. Maatalous nähtiin monissa puheissa ensi kertaa myös keskeisenä osana ratkaisua. Ei vain ruuantuottajana mutta myös hiilen sitojana, kiittelee MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

 

 

– Oli aistittavissa, että Pariisissa päästiin lähemmäs maa- ja metsätalouden erityispiirteitä. Sektoreitamme ei enää rinnasteta suoraan pelkkiin ihmistoiminnan päästöihin, vaan ne ymmärretään osana yhteistyötä luonnon kanssa. Toimemme eivät enää ole samassa korissa piipputeollisuuden kanssa, toteaa Pietola.

 

 

Kiitokset kaikkien suomalaisten – yllätys, yllätys myös Vihreitten – kiittämälle Pariisin ilmastosopimukselle on sulka hattuun myös pääministeri Juha Sipilälle, joka hallitusta muodostaessaan yhdisti maa- ja metsätalousministerin sekä ympäristöministerin tehtävät.

 

 

Ministeripestien yhdistämisellä saavutettiin se etu, että nyt myös ympäristöministeri toimii aidosti suomalaisten parhaaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sankarihautausmaalla kaatumispaikan kertominen hautapaadessa kertoo tärkeää sotahistoriaa

Perjantai 25.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Lähes kaikilla Suomen kirkkomailla on alue, johon on haudattu Talvisodan ja Jatkosodan sankarivainajia.

 

 

Eilinen Jouluaatto merkitsi jälleen kerran, että hautausmaat ja niiden sankarihautausmaat saivat ylleen kynttilöiden valomeren.

 

 

 

 

 

 

Perinteeksi on muodostunut, että käyn aattoiltana ennen Aattoillan hartaushetkeä kotiseurakuntani Viljakkalan kirkkomaalla sytyttämässä kynttilät monille sukulaisten haudoille – näin taas kerran myös eilen. 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa on keskeinen kohde aattoillan hautausmaakäynnilläni.

 

 

 

 

 

 

Kolmannessa rivissä suurinpiirtein hautarivin keskellä lepää setäni Reino Erkkilä ja tapaan aina Jouluaattona viedä hänen haudalleen kynttilän.

 

 

Kiitokset Lavajärven Seudun Reservinaliupseereille, jotka jälleen kerran olivat kunniavartiossa Viljakkalan sankarihaudoilla ja huolehtivat, että jokaisen sankarivainajan hautapaaden edessä paloi kynttilä!

 

 

******************

 

 

Olen kiinnostunut sotahistoriasta ja sen vuoksi tapaan mahdollisuuksien puitteissa tutustua myös muiden seurakuntien sankarihautausmaihin kuin Viljakkalan.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on se hyvä puoli, että siellä on sankarivainajan hautakiveen kaiverrettu nimen, syntymäajan ja kaatumispäivän lisäksi kaatumispaikka.  Pidän valitettavana, että monilla sankarihautausmailla näin ei ole.

 

 

****************

 

 

Jouluaattona Viljakkalan sankarihautausmaalla tulee mieleen Talvisodan päivä 23.12.1939 eli päivä 76 vuotta sitten.

 

 

Se päivä eli 23.12.1939 on Suomen sotahistoriassa synkkä päivä, sillä silloin kenraaliluutnantti Harald Öhquist´n komentama II Armeijakunta aloitti klo 6.30 Kannaksella vastahyökkäyksen, joka epäonnistuneena keskeytettiin samana päivänä jo klo 14.30.

 

 

Vastahyökkäyksen peitenimenä oli ”Verhous”, mutta sotahistoriassa tämä kenraali Öhqvistin suunnittelema ja toteuttama vastahyökkäykseksi aiottu sotatoimi tunnetaan nimellä ”Hölmön tölväys”.

 

Puolustusvoimat eivät silloin ja eivätkä myös tänä päivänä kutsu epäonnistunutta sotatointa Hölmön tölväykseksi, mutta Puolustusvoiman nettisivuilla kerrotaan tänäkin päivänä Talvisodan 24. päivästä eli 23.12.1939 näin:

 

 

”Kannaksella alkaa suomalaisen II Armeijakunnan hajanainen vastahyökkäys aamulla klo 6.30. II Armeijakunnan komentaja keskeyttää hyökkäyksen klo 14.30. Epäonnistuneen vastahyökkäyksen kokonaistappiot ovat 1 328 miestä, 361 kaatunutta, 777 haavoittunutta ja 190 kadonnutta.”

 

 

II Armeijakunnan suorittamalle epäonnistuneelle sotatoimelle muodostui heti sen suorittamisen jälkeen nimi ”Hölmön tölväys”, sillä muistan pienenä penskana, kun isäni sotajermukaverit muistelivat sitä meille kokoontuessaan sillä nimellä jo 1950-luvulla.

 

 

Lähes kaikilla Venäjälle suuntautuneilla sotahistoriamatkoilla ”Hölmön tölväystä” käsitellään, joten se on sitäkin kautta tullut minulle tutuksi.

 

 

En tullut eilen laskeneeksi, että kuinka monta Viljakkalan miestä kaatui Hölmön tölväyksessä, mutta sen tiedän, että monesta Viljakkalan seudun miehestä tuli sankarivainaja Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

Kenraali Öhqvististä muuten sanotaan, että kenraaleista hän aiheutti eniten päänvaivaa marsalkka Mannerheimille.

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuottajalle kiitos!

Torstai 24.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme päivittäistavarakauppaostokset ovat viime viikkoina siirtyneet S-ryhmän Prismoista K-ryhmän Citymarkettien suuntaan.

 

 

Merkittävänä syynä ostossiirtymään on se suomalaista alkutuotantoa ja kotimaista elintarviketeollisuutta halveksiva toiminta, jota S-ryhmä entistä räikeämmin harjoittaa.

 

 

S-ryhmä haluaa kumartaa ulkomaiselle antibiootti- ja lääkejäämäiselle lihalle, thaimaalaiselle broilerille ja halpuuttamisellaan ajaa suomalaisen maataloustuotannon sekä kotimaisen elintarviketeollisuuden vielä nykyistäkin suurempaan kurimukseen..

 

 

Miksi suomalaiset elintarviketyöläiset ja heidän elantonsa ovat kuin punainen vaate S-ryhmälle?  Eikö kaupparyhmän johto tajua, että heidän viimeaikaiset toimenpiteensä merkitsevät suomalaisen alkutuotannon, elintarviketeollisuuden ja huoltovarmuutemme alasajoa?

 

 

*********************

 

Ylläolevissa ajatuksissa ostin Pirkkalan Citymarketista…

 

 

 

 

 

 

…”Tuottajalle kiitos” –kortin.

 

 

Yhden euron suuruinen tukeni suomalaiselle sikatalousyrittäjälle ei mahdottomia merkitse, mutta kun K-ryhmä laittaa sen rinnalle toisen euron ja kun toivottavasti ”Tuottajalle kiitos” –kortteja ostetaan Keskon tavoitteena oleva 250.000 kappaletta, niin 500.000 euron summalla on jo jonkinlainen merkitys tiukoilla olevalle sikataloudellemme.

 

 

Korteista saatava myyntitulo tilitetään lyhentymättömänä ja siis kaksinkertaisena suomalaisille sikatilallisille yhteistyössä MTK:n (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto) ja lihatalojen kanssa. Eli ostaessani 1€:n maksaneen possujoulukortin, tilittää K-ryhmä 2 € suomalaisille sikatilallisille.

 

 

 

Kesko toteaa ”Tuottajalle kiitos” – kampanjastaan näin:

 

 

”Olemme lähteneet liikkeelle nöyrällä ja ennakkoluulottomalla asenteella. Tuomme Tuottajalle kiitos -ajattelutavan myös muihin tuotteisiin kuten esimerkiksi osaan Pirkka-sarjan leikkeleistä, juustoista ja maidoista. Näin asiakkaamme voivat omilla valinnoillaan antaa tukensa suomalaiselle ruoantuotannolle.

 

Elintarvikkeiden kotimaisuus on meille suomalaisille tärkeää. Tuoreen Taloustutkimuksen teettämän Suomi Syö -tutkimuksen mukaan peräti 82 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä syödä kotimaista ruokaa. K-ruokakaupoissa myytävistä tuotteista noin 80 % on Suomessa valmistettuja. K-ryhmälle on tärkeää olla suomalaisen elintarviketeollisuuden luotettava kumppani – nyt ja tulevaisuudessa.”

 

*****************

 

 

 

Nyt minulla on vain yksi ongelma:

Kenelle lähetän korttini?

 

 

Pyrin löytämään monista ehdokkaista sen, jolle osoitan korttini – kerron vastaanottajan nimen tämän juttuni kommenttiosiossa lähipäivinä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt ei tarvitse haikailla norjalaisen kirjolohen perään!

Keskiviikko 23.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Hinta ei suinkaan aina ole määräävä tekijä ostopäätöksen tekemisessä, mutta valitettavan usein niin kuitenkin on.

 

 

En tarkasti tunne kirjolohifileiden markkinatilannetta, mutta eilen ja myös tänään Tampereen alueen Citymarketit myyvät tuoretta kirjolohifilettä edulliseen hintaan eli 8,95 €/kilo!

 

 

 

 

 

 

Edullista kirjolohifilettä sai eilen ja saa tänään ostaa kaksi pakkausta per talous.

 

 

 

 

 

 

Kyseessä on suomalainen kirjolohifilee, joka on pyydystetty 15.12.2015.

 

 *********************

 

 

Tuntisin omantunnontuskia, jos ostaisin norjalaista kalaa perheemme joulupöytään, mutta nyt ei tarvitse tuskailla, kun kotimaisen viljellyn kirjolohen kilohinta on noin edullinen.

 

 

 

 

 

 

Sain aikoinaan merkkipäivälahjakseni sähkösavustimen, joka on ollut käytössä kerran tai pari kertaa vuodessa – nyt sähkösavustimeni sai taas töitä.

 

 

 

Peräkärryn kuomun alla sähkösavustin on hyvässä paikassa ja siellä se sai toimia tälläkin kerralla.

 

 

Kiitokset Keskolle ja K-ryhmälle, että haluatte tarjota suomalaisia elintarvikkeita meille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

AKT kulkee Paperiliiton viitoittamalla tiellä

Tiistai 22.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Paperiliitto sai puheenjohtajansa Jouko Ahosen johdolla aikaan sen, että paperiteollisuus Suomessa on kulkenut alaspäin jo vuosikaudet.

 

 

Paperiliiton toimet ovat saaneet aikaan sen, että paperiteollisuusyritykset ovat suunnanneet investointinsa muualle kuin Suomeen ja tässä myyräntyössään Paperiliitto on onnistunut lähes täydellisesti.

 

 

Jokaiselle on viime aikoina tullut selväksi se, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry pyrkii kaikin tavoin estämään suomalaisten hyvinvoinnin.

 

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen kulkee Paperiliiton taannoisen puheenjohtaja Jouko Ahosen viitoittamalla tiellä!

 

 

Hallitus on nyt päättänyt, että myös Suomessa tullaan maaliskuusta alkaen noudattamaan kabotaasikysymyksessä EU:n säännöksiä ja silloin kumotaan kabotaasisäännösten kansalliset tulkinnat.

 

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen toteaa oman liittonsa tekemiset unohtaen liittonsa nettisivuilla, että liikenneministeri Anne Bernerin esitys on kuolinisku suomalaiselle kuljetuselinkeinolle ja liittää suomalaiset raskaan liikenteen kuljettajat jonon jatkoksi työttömien armeijaan.

 

 

Miksi Piirainen nyt unohtaa ne johtamansa liiton toimenpiteet, jotka kerta toisensa jälkeen ovat laittaneet Suomen talouselämän polvilleen ja saaneet aikaan Suomessa laajaa työttömyyttä?

 

 

On myönnettävä, että kabotaasitulkinnan muuttuminen merkitsee kotimaisille kuljetusyrityksille haasteita, mutta ainakaan AKT:n liittyminen nykyisiä kabotaasisäännöksiä puolustavaan joukkoon ei aiheuta myötätuntoa.

 

 

AKT:lle voisi todeta vaikkapa näin:

 

 

Sitä saa mitä tilaa.

 

 

tai

 

 

Koska AKT ei halua rakentaa hyvinvoivaa Suomea, niin ei kai Suomikaan tarvitse AKT:tä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on oikea toimenpide

Maanantai 21.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Pärjään oikein hyvin kauppojen nykyisilläkin aukioloajoilla, mutta tervehdin tyydytyksellä eduskunnan päätöstä kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta.

 

 

Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen puolesta äänesti 145 kansanedustajaa, sitä vastusti 38, tyhjää äänesti 7 ja poissa oli 16 kansanedustajaa.

 

 

Kauppojen aukioloaikojen sääntely on ollut jäänne vanhoilta ajoilta ja nyt oli aika tulla nykyaikaan.

 

 

Kuten totesin, niin minulle olisi riittänyt vanhatkin aukioloajat, mutta seuraan nuorisoa, jolla on toisenlainen vuorokausirytmi kuin minulla.

 

 

On selvää, että aukioloaikojen vapauttaminen merkitsee haasteita myyjille ja kassatyöntekijöille, mutta joutuvathan sairaanhoitajat ja monet muut olemaan työvalmiudessa työvuorolistojen mukaan 24 h/vrk.

 

 

On todennäköistä, että aukioloaikojen vapauttamisella on työllistäviä vaikutuksia.

 

 

Ammattiyhdistysliikkeen kellokkaat ovat luonnollisesti asettuneet tässäkin vastarannan kiiskiksi ja perustelevat, että nyt tehty päätös lisää osa-aikaisia työsuhteita. Näin saattaa ollakin, mutta parempi se kuin täystyöttömyys!

 

 

Ihmeellistä on ollut se, että kampaamot ja parturit ovat tähän saakka joutuneet anomaan erityisluvan kirkollisena juhlapäivänä, vapunpäivänä, äitienpäivänä, isänpäivänä tai itsenäisyyspäivänä toimimiseen.  Ihmeellisyyttä lisää se, että erityislupa on maksanut 200 euroa!

 

 

Kauppojen aukiolorajoitusten poistaminen on ensimmäisiä askeleita Sipilän hallituksen byrokratian purkutalkoissa.

 

 

Toivon byrokratian purkutalkoiden vauhdittumista, sillä työsarkaa riittää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Raaka-aine-erän salmonellapuhdistukset tapahtuvat satamien karanteenivarastoissa

Lauantai 19.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tutkailin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran – www.evira.fi – nettisivuilla olevaa…

 

 

”Rehuvalvonnan raportti 2014”

 

 

…nimistä asiakirjaa ja kun totesin viime vuonna esiintyneen monessa raaka-aineparttiassa salmonellaa, tuli taas kerran mieleeni operaatiot Mustolan satamassa, jotka kuuluivat työelämässä ollessani vastuulleni.

 

 

Kyseinen raportti tosiaan löytyy Eviran nettisivuilta ja se kertoo, että valvova viranomainen määräsi viime vuonna 49 erälle kieltoja, määräyksiä tai muita viranomaistoimenpiteitä.

 

 

Nopealla silmäyksellä totesin, että ainakin viidessätoista (15) tapauksessa oli kyse salmonellalöydöksestä.

 

 

Viime vuonna tavatut salmonellatyypit olivat raportin mukaan seuraavat:

 

• S. Mbandaka
• S. Agona
• S. Spp
• S. Abony
• S. ssp 1
• S. Altona
• S. Tennessee
• S. Senftenberg
• S. Breney
• S. Typhimurium
• S. Riseen
• S. Lexington
• S. Meleagridis
• S. Infantis
• S. Umbilo

 

Valtaosa löydetyistä tyypeistä on minulle tuttuja veijareita, mutta jonkin verran näyttävät Suomeen pyrkivät salmonellatyypit ”uudistuneen”.

 

 

Huomiotani kiinnitti se, että kotimaisesta vehnäleseestä on viime vuonna löydetty minulle täysin outo tyyppi eli Salmonella Breney.  Kyseessä saattaa olla tuontiviljan mukana Suomeen saapunut salmonellatyyppi.

 

 

Joissakin pahiten kontaminoituneissa erissä oli ollut useitakin salmonellatyyppejä.

 

 

 

On tärkeää, että maahantuoduissa raaka-aineissa todetut salmonellat löydetään, sillä ne pystytään tietyin menetelmin tuhoamaan ja saattamaan raaka-aine-erä käyttökuntoon.

 

 

Aiemmin salmonellakäsittelyt tehtiin kuumentamalla, mutta useiden miljoonien kilojen erille se ei ole mahdollista.

 

 

Kemiallinen käsittely on varma, suhteellisen nopea, kohtuullisen kustannustehokas ja tuloksiltaan hyvä käsittelymenetelmä.

 

 

Kemiallisessa käsittelyssä raaka-aineeseen suihkutetaan määrättyä nestettä, joka tuhoaa salmonellan – käsittelyaineella ei ole raaka-aineeseen haitallisia sivuvaikutuksia, mutta työskentelyyn osallistuvien pitää huolehtia henkilökohtaisten suojainten käyttämisestä.

 

 

Salmonellakäsittelyt tehdään viranomaisten antamien määräysten mukaan ja heidän valvonnassaan.

 

 

Käsitelty erä hyväksytään käytettäväksi, jos viranomaisnäytteet ja omavalvontanäytteet ovat puhtaita käsittelyn jälkeen

 

 

Mustolan satama on eräs paikka, jossa olen vastannut raaka-aine-erän salmonellakäsittelystä – kyse oli Saksasta tuodusta rapsirouheparttiasta.

 

 

On toki todettava, että olen saanut vuosien saatossa junailla samanlaisia operaatioita monissa muissa Suomen satamissa!

 

 

Salmonellan puhdistuskäsittely on iso ruljanssi, sillä kyse on tavallisesti vähintään 2.000 tonnin suuruisesta erästä. Jo se, että tarvitaan tuplasti varastotilaa – likainen tavara ja puhdistettu tavara - merkitsee pienissä satamissa melkoista haastetta.

 

 

Mukailen hieman eilisen juttuni lopputoteamusta, kun totean, että homman hoitaminen vaati monipuolista kokemusta ja ammattitaitoa, mutta sitä vartenhan yritykset ovat palkanneet päteviä henkilöitä riveihinsä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saimaan kanavan nykyinen ja kolmas versio vihittiin käyttöönsä vuonna 1968

Torstai 17.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain juuri luettua Ritva Muhosen kirjoittaman ja vuonna 1988 julkaistun kirjan…

 

 

 

 

…Kanavalla URHO KIUKAS.

 

 

Maaherra Urho Kiukas toimi Suomen ensimmäisenä kanavavaltuutettuna 17 vuotta, vuodesta 1963 vuoteen 1980.

 

 

Sain työurani aikana olla useaankin otteeseen tekemisissä Saimaan kanavan kanssa ja sen vuoksi eräs muistelus, joka liittyy Saimaan kanavaan.

 

 

Työhöni liittyvä ensimmäinen Saimaan kanavaan liittyvä juttu tapahtui vuonna 1982, kun sain vaimoni kanssa osallistua pienen asiakasryhmän kanssa vierailuun Viipurissa.

 

 

Teimme matkan Lappeenrannasta Viipuriin ja takaisin laivalla kanavaa pitkin. Yövyimme Hotelli Druzhba´ssa.

 

 

Kyseessä oli kananmunantuottajien opinto- ja kokousmatka ja kun olimme kananmunatuotannon merkeissä matkalla, niin pitihän poiketa Viipurin Kauppahallissa tutustumassa kananmunien myyntiin Neuvostoliitossa.

 

 

Viipurin Kauppahallissa oli isoissa kennoissa myytävänä kananmunia, mutta suuomalaisittain oli yllätys, että lähes kaikki avokennoissa tarjolla olleet kananmunat olivat rikki.

 

 

Kananmunista oli tallella keltuainen ja osa valkuaistakin, mutta perin harvat kananmunat olivat ehjiä.

 

 

Ostajat kallistelivat rikkinäisiä kananmunia ja varmaan arvioivat, että paljonko rikkinäisissä kananmunissa oli sisällystä jäljellä.

 

 

Vaimoni ei pitänyt lainkaan näkemästään ja vaatikin parisenkymmentä vuotta ennen kuin hän suostui lähtemään seuraavan kerran Viipuriin.

 

 

Olot ovat Viipurin Kauppahallissa nykyään aivan toiset kuin yli 30 vuotta sitten.

 

 

Vakio-ostokseni Viipurin Kauppahallista on nykyään valkosipulit, joita ostan kauppahallin takaosassa sijaitsevalta azerbaitsanilaiselta kauppiaalta.

 

 

Olen jo monena syksynä laittanut maahan azer-kauppiaalta ostamiani valkosipuleita ja hyvin ovatkin kasvaneet!

 

 

Saa nähdä, että pääsenkö ensi vuoden aikana käymään Viipurin Kauppahallissa ja ostamaan sieltä valkosipulin siemensipuleita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos Urho Kekkonen eläisi presidenttinä, hän nostaisi sormeaan

Keskiviikko 16.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain 1.12.2015 olla läsnä Pirkanmaan UKK-Seuran tilaisuudessa, jossa vuosina 1977-1984 tasavallan presidentin kansliapäällikkönä toiminut OTT Juhani Perttunen muisteli vanhoja ja kertoi näkemyksiään Urho Kekkosen poliittisten oppien soveltamisesta nykypäivään.

 

 

Tilaisuus oli mielenkiintoinen, vaikka kansliapäällikkö Perttunen ei paljastanutkaan mitään ”valtakunnan salaisuuksia”.

 

 

 

 

 

 

Kansliapäällikkö Perttunen kertoi, että hänen isänsä oli Kekkosen kilpajuoksijakumppani jo Kajaanin Kipinän aikoihin.

 

 

 

 

 

 

Perttunen on OTT ja hän kertoi, kun Kekkonen kävi heidän osakunnassaan ja painotti, että nauttikaa opiskeluajasta, sillä sitä aikaa ei enää myöhemmin tule.

 

 

 

 

 

 

Kekkonen teki kansliapäällikkönsä kanssa Sinun-kaupat, mutta niitä ei saanut väärinkäyttää, sillä aina piti pienessäkin piirissä presidenttiä puhutella vähintäänkin näin: ”Sinä Herra Presidentti”.

 

 

 

 

 

 

Kekkosen työskentelytapa oli Perttusen mukaan jopa toverillinen. Presidentti kuunteli aina loppuun saakka muiden asian ja ei keskeyttänyt hänelle asiaansa esittävää.

 

 

 

 

 

 

Kansliapäällikkö Perttusen näkemys oli, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa Kekkonen nostaisi ulkopolitiikan osalta sormeaan ja viittaisi Suomen maantieteelliseen sijaintiin.

 

 

Sisäpolitiikan osalta Kekkonen kutsuisi Perttusen mukaan eräitä henkilöitä Tamminiemeen!

 

 

************

 

 

Kysyin kansliapäällikkö Juhani Perttuselta kahta asiaa ja kysymykseni olivat;

 

 

• miten Perttunen tuntee presidentti Kekkosen viisi päivää kestäneen ”kuvanveistojakson” Kimmo Pyykön ateljeessa?

 

ja

 

• millaiset suhteet presidentti Kekkosella oli Perttusen kansliapäällikköaikana Kalle Kaihariin ja kävikö Kekkonen sinä aikana Kaiharin kesämökillä Hämeenkyrön Lavajärvellä?

 

Kekkosen ”kuvanveistojakso” Kimmo Pyykön ateljeessa oli tapahtunut ennen Juhani Perttusen kansliapäällikköaikaa, joten hänellä ei ollut siitä kommentoitavaa.

 

 

Perttunen oli mukana, kun Kekkonen kävi Tampereella tapaamassa kauppaneuvos Kalle Kaiharia, mutta Hämeenkyrön Lavajärvellä he eivät silloin käyneet.

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

Tilaisuuden lopuksi Pirkanmaan UKK-Seuran puheenjohtaja Antti Juva kiitti kansliapäällikkö Juhani Perttusta mielenkiintoisista muisteluksista.

 

 

Kiitän Pirkanmaan UKK-Seuraa, että saimme kuulla Kekkosen lähellä vaikuttaneen aikalaisen muisteluksia arvostamamme presidentin elämästä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On paljon suomalaisia, joille Urho Kekkonen on yhä edelleen ainoa presidentti

Tiistai 15.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Olin 8-vuotias, kun helmikuun 15. päivänä 1956 radioitiin presidentinvaalitoimitus, jossa Urho Kekkonen valittiin kolmannella kierroksella Tasavallan Presidentiksi.

 

 

Kuuntelin vanhempieni kanssa vaalitoimitusta ja mieleeni on jäänyt, kun Väinö Leskinen luki viiden nipun sarjoissa Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

 

 

Kuulun siihen sukupolveen, jolle Urho Kekkonen on yhä edelleen Suomen ainoa ja oikea presidentti!

 

 

Pääsin näkemään Urho Kekkosen ainoastaan kahdesti.

 

 

Vuonna 1959 Hämeenkyrössä järjestettiin Maatalousnäyttely ja pääsin mukaan, kun kaksi tätiäni halusivat mennä näyttelyyn.

 

 

Katselin kaukaa, kun presidentti Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen istuivat näyttelyn pääjuhlassa yleisön edessä tilavissa nojatuoleissa.

 

 

Toisen kerran näin presidentti Kekkosen, kun hän osallistui Lapualla järjestettyyn vaalitilaisuuteen, joka tähtäsi vuonna 1978 järjestettäviin presidentinvaaleihin.

 

 

En ole varma, että järjestettiinkö Lapuan vaalitilaisuus vuoden 1977 lopulla vaiko vuoden 1978 alussa.

 

 

Olin kuitenkin paikalla ”takapenkin-Taavina” ja muistan, kun Kekkonen muutamalla harppauksella nousi puhujalavalle.

 

 

Olen jälkeenpäin saanut lukea siitä voimakkaasta taustapelistä, jota Veikko Pihlajamäki ja Eino Uusitalo keskustalaisine taustajoukkoineen kävivät keskenään siitä, että kumpi vahvoista vaikuttajista sai avata Kekkosen vaalitilaisuuden.

 

 

Kiista päätyi ns. Mustaan tusinaan kuuluneen Pihlajamäen voittoon ja Eino Uusitalo joutui tyytymään siihen.

 

 

Lapuan vaalitilaisuudesta vielä sen verran, että Kekkosen esiintyessä narikkamiehinä olleet keskenkasvuiset pojat kokeilivat narikkaan jätettyä Kekkosen palttoota ja totesivat, että raskas mantteli on Kekkosella!

 

 

Suuri arvostukseni Urho Kaleva Kekkoselle, sillä hän on minulle yhä edelleen ainoa Suomen Tasavallan Presidentti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-  

Häviö tuli, vaikka Hämeensillan patsaatkin kannustivat Suomea

Sunnuntai 13.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereella Hakametsän hallissa järjestettiin 4.-12.12.2015 naisten kymmenennet salibandyn maailmanmestaruuskilpailut.

 

 

Kisojen loppuottelussa kohtasivat eilen Suomi ja Ruotsi.

 

 

Ottelu oli huippujännittävä ja se ei ratkennut edes viisi laukausta käsittäneessä rangaistuslaukauskilpailussa, vaan tarvittiin ”kerrasta poikki” –rangaistuslaukauskilpailu.

 

 

Ottelu ratkesi Ruotsin voittoon.

 

 

*****************

 

 

Näin kävi, vaikka kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Hämeensillalla olevat Pirkkalaisveistoksetkin kannattivat Suomea.

 

 

On melko harvinaista, että Hämeensillan veistokset saavat ylleen vaatetusta, mutta nyt näin tapahtui.

 

 

 

 

 

 

Kaikkien neljän veistoksen yllä olevissa vaatteissa oli teksti:

 

 

10th IFF Women´s World Floorball

Championships 2015

4.-12.12. Tampere Finland

 

****************

 

 

Tässä kuvat puetuista veistoksista:

 

 

 

 

 

 

Suomen neito

 

 

 

 

 

 

Veronkantaja

 

 

 

 

 

 

Kauppias

 

 

 

 

 

 

Eränkävijä

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikko Kiio - lehdellä soittaja, joka ei jää lehdellä soittelemaan!

Lauantai 12.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen olla mielenkiintoisessa tilaisuudessa, kun osallistuin Keskustan puurojuhlaan Tampereella Keskustan piiritoimistolla.

 

 

Ohrapuuro ja väskynäkeitto tekivät hyvin kauppansa, kun Tampereen ja maakunnan keskustaväki poikkesi perinteisellä joulupuurotarjoilulla.

 

 

Tarjosimme puuroa tykötarpeineen non stop-menetelmällä runsaan kolmen tunnin ajan ja tunnelma oli jouluinen ja luottavainen.

 

 

Koko kolmituntisen ajan oli paikalla Mikko Kiio Kangasalta.

 

 

Mikko kuuluu jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkimaanantaina järjestettävien Maanantaimarkkinoiden talkooväkeen, kun Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö osallistuu omalla osastollaan Maanantaimarkkinoille.

 

 

 

Joulupuurotarjoilulle Mikko oli varustautunut hyvin, sillä hän oli ottanut mukaansa soittopelin, jotta pystyi viihdyttämään puurotarjoilun pariin tulleita.

 

 

Tuo soittopeli oli kultaköynnöksen lehti, jonka Mikko oli ottanut kotinsa kultaköynnöksestä.

 

 

 

 

 

 

Mikko esitti fanfaarina ”Sä kasvoit neito kaunoinen” Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Riitta Koskiselle, kun Riitta saapui puurojuhlaan!

 

 

 

 

 

 

Mikolla oli mukanaan ainoastaan yksi kultaköynnöksen lehti, mutta hyvin se kesti kolmituntisen, vaikka Mikko esittikin sen aikana puolentusinan verran erilaisia sävellyksiä.

 

 

 

Kuulimme ainakin seuraavat teokset:

 

• Jo valkenee kaukainen ranta
• Metsässä ei liikahda lehtikään
• Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani
• Finlandia-hymni

 

 

Tiedän Mikko Kiion taidot ”lehdellä soittajana”, sillä hän kävi kesällä mökilläni ja puutarhamaita katseltuamme hän otti sireenipensaasta lehden ja kajautti sen avulla Finlandia-hymnin!

 

 

Oli erikoinen ja väkevä kokemus!

 

 

Mikko Kiion soittimet ovat taatusti ekologisia, sillä kesäaikaan ei ole mitään puutteita soittovälineistä.

 

 

Näin talvisaikaan saattaa asia olla hieman toinen, sillä tuskinpa Mikon kultaköynnöksessä on loputtomiin soittimiksi kelpaavia lehtiä!

 

 

******************

 

 

Voitte tutustua Mikko Kiion lehdellä soittamaan ”Kesäpäivä Kangasalla”, kun googlaatte näin:

 

youtube Mikko Kiio kesäpäivä Kangasalla

 

 

Kannattaa katsoa ja ihailla, että miten korkealle Mikko pääsee sävelasteikolla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tupailta Kinnulan Osuuskaupan Saarenkylän myymälän alueella

Perjantai 11.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tänään muistelen erikoista tupailtaa, jossa sain olla esiintyjänä - taisi olla vuosi 1971 tai 1972.

 

 

Olin silloin Rehuraision myyntimiehenä Kokkolassa ja sain myyntimieskaverini kanssa kutsun saapua esiintymään Kinnulan Osuuskaupan järjestämään yleisötilaisuuteen osuuskaupan Saaren myymälän alueella.

 

 

Kinnulan Osuuskappa järjesti yleisötilaisuuden sen vuoksi, että se oli viimeisenä SOK Kokkolan alueen osuuskauppana lyönyt poikki suhteensa sittemmin konkurssiin ajautuneen Keskusosuusliike Hankkijan kanssa ja nyt Kinnulan Osuuskauppa etsi vahvaa yhteistyökumppania rehualan yrityksistä. Osuuskauppa oli päätynyt aloittamaan yhteistyön Rehuraisio Oy:n kanssa.

 

 

Tilaisuus pidettiin paikallisen kansakoulun voimistelusalissa ja paikalla oli toistasataa kyläläistä – yleisöä oli vauvasta vaariin!

 

 

Kinnulan Osuuskaupan Saaren myymälän myymälänhoitaja oli noutanut asiakkaitaan Ladallaan jo parin tunnin ajan ennen tilaisuuden alkamista kansakoululle ja tunnelma oli korkealla.  Tunnelmaa lisäsi kun tiedettiin, että tilaisuudessa olisi ”Raision herroja Kokkolasta saakka”!

 

 

Kinnula ei kuulunut myyntivastuualueeseeni, mutta kun olin ainoa Raision Kokkolan myyntimiehistä, jolla oli maataloudellinen koulutus, niin aiheenani oli pitää esitys mullien ruokinnasta.

 

 

Esitystäni oli tarkoitus elävöittää lyhytfilmillä, jossa kerrottiin mullien ruokinnasta.  Eräässä kohdin filmiä mullit juoksevat vinhaa vauhtia aitauksessa ja kun sen kohdan kelasi filmiprojektorissa väärinpäin, niin johan katsojat nauroivat!

 

 

Kinnulan Osuuskauppa tarjosi asiakkailleen maittavat kahvit nisupullan kanssa ja tarjolla oli suuressa kulhossa Marianne-karkkeja, joita asiakkaat kahmivat taskuihinsa suuret määrät.

 

 

Saarenkylällä pääelinkeino oli metsätyöt, mutta siitä huolimatta yleisö odotti ”Kokkolan herrojen” filmiesitystä ja esitystä mullien ruokinnasta.

 

 

Filmiesityksestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä kansakoululla ei ollut sähköä, vaan valaistus hoidettiin kaasuvalolla!

 

 

Ilman sähkövaloa olleella kansakoululla pitämäni esitys mullien ruokinnasta ja esityksen "oheisraamit" ovat kuitenkin säilyneet mielessäni eräänä helmenä, jonka olen saanut aikojen saatossa kokea!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika nauttia kesän aherruksista!

Keskiviikko 9.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Kesä on hienoa aikaa puurtaa kasvimailla ja nähdä joka päivä se kasvunihme, joka saa juurekset, marjat ja hedelmät kasvamaan korjuukelpoisiksi.

 

 

Nyt on puolestaan alkanut se ajanjakso vuodesta, jolloin viherpeukalo pääsee nauttimaan töittensä tuloksista.

 

 

Tässä muutama kuva niistä hetkistä, jolloin sain päivänä muutamana olla Rouvan apuna, kun valmistin oman maan juureksia ruuaksi.

 

 

 

 

 

 

Varastoimme porkkanat kuivassa hiekassa muovisankoihin ladottuina kellarissa.

 

Varastointi on onnistunut hyvin ja nyt hyvin säilyneet porkkanat kuoritaan.

 

 

 

 

 

 

Kuoritut porkkanat palastellaan, niiden joukkoon lisätään hieman rypsiöljyä ja suolaa.

 

 

 

 

 

 

Palastellut porkkanat laitetaan uuniin ja tässä on lopputulos!

 

 

 

 

 

 

Punajuuret käsitellään samoin kuin porkkanat.

 

 

 

 

 

 

Sipulit kuoritaan ja ne voidaan pieniä kuten porkkanat ja punajuuret, mutta meillä sipulit ajetaan kuorimisen jälkeen yleiskoneen ”silppurin” kautta tasaiseksi uunivalmiiksi massaksi.

 

 

 

 

 

 

Sipulimassa kuumennetaan sähköuunissa ja jäähdyttämisen jälkeen se laitetaan pakastuspurkkeihin myöhempää käyttöä odottamaan.  Sipulimassa on niin herkullista, että osa siitä katoaa parempiin suihin ennen pakkaseen ehtimistään!

 

 

 

 

 

 

Valkosipuli on puutarhamaan aatelia ja osa siitä meillä päätyy tavallisen sipulimassan joukkoon makua antamaan.

 

 

 

Tässä kerrotut tavat ja menetelmät muodostavat vain osan niistä tavoista, joiden lopputulemana puutarhamaan juurekset päätyvät ruokapöytäämme.

 

 

Bon Appétit!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Fazer´n kotimaiseen rukiinviljelyyn panostaminen syy, että maamme on nyt rukiin osalta omavarainen?

Tiistai 8.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskuksen 27.11.2015 julkistaman ennakkotiedon mukaan Suomen viljatasearvio tulee tänä vuonna olemaan rukiin kotimaan käytön osalta 104 miljoonaa kiloa.

 

 

Määrästä käytetään;

 

• siemeneksi 6 milj. kg
• rehuksi 1 milj. kg
• teolliseen käyttöön 3 milj. kg
• ruuaksi 92 milj. kg
• vientiin 2 milj. kg

 

 

Samainen Luonnonvarakeskus julkisti 26.11.2015 ennakkotiedon satoarvioksi, joka päätyi ruissadon osalta tarkalleen 108,6 miljoonaan kiloon.

 

 

Luvut merkitsevät, että viiteentoista vuoteen ensimmäisen kerran suomalaisten ei tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta, jossa on pylväikköinä kuvattu maamme ruissadot 1980 – 2015 eli kolmenkymmenviiden kuluneen vuoden osalta.

Pylväikön mitta-asteikolta näkyy 100 miljoonan kilon taso ja sata miljoonaa kiloa merkitsee, että hieman sen ylittävä satotaso riittää kattamaan rukiin vuotuisen tarpeen.

Ennen EU-aikaa Suomessa oli kaksi "hullua" rukiinviljelyvuotta ja silloin ennätykselliset kokonaissadot saatiin poikkeuksellisen suurilla rahallisilla tukitoimenpiteillä, joihin EU-aikana ei ole mahdollisuuksia.

 

Nähdään, että olemme EU-aikana vain kerran aikaisemmin päässeet rukiin kohdalla omavaraisuuteen, kun vuonna 2000 kokonaissato oli 108 miljoonaa kiloa.

 

***********

 

Uskallan sanoa, että opin työaikanani tuntemaan maamme viljatalouden ja viljabisneksen läpikotaisin koko EU-jäsenyytemme aikana. En tunne viljabisnestä "bresneviläisyyden aikana" eli ennen EU-aikaa, sillä en silloin tehnyt viljakauppaa.

 

 

Sain paneutua maamme viljatilanteeseemme täysillä heti 16.10.1994 järjestetyn EU-kansanäänestyksen jälkeen.

 

 

EU-jäsenyyden alkamisen jälkeen Suomen viljatilanne on ollut tiiviisti kytköksissä EU:n viljatilanteeseen ja sitä kautta myös maailman viljataseet, valuuttakurssimuutokset ja muut ”ison kuvan” asiat olivat jokapäiväisiä työtehtäviä.  Eläkevaarina olen halunnut säilyttää jonkinlaisen tuntuman vilja-asioihin.

 

 

 

Olen iloinen, että pitkästä aikaa Suomi on saavuttanut omavaraisuuden rukiin osalta.

 

 

Annan tilanteesta suuren tunnustuksen entiselle yhteistyökumppanilleni Fazer´lle, jonka vahva panostaminen on mielestäni merkittävä syy siihen, että nyt olemme rukiissa omavaraisia.

 

 

Oy Karl Fazer Ab Fazer Mylly Lahdessa oli työnantajani kilpailija konsernitasolla, mutta minulle Yhtymän rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana ”Lahden Oululaisen mylly” oli merkittävä tavarantoimittaja.  Muistelen lämmöllä sitä yhteistyötä, jonka sain rakentaa työnantajani ja Karl Fazer´n Lahden myllyn välille.

 

 

 

*****************

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Opimme tästä sen, että yksittäisen teollisen aktiivinen toiminta saattaa muuttaa isojakin asioita valtakunnassa.

 

 

Vastaan siis otsikkokysymykseeni:

 

 

Kyllä!

 

 

Kiitokset Fazer´lle ja yrityksen miellyttäville sekä taidokkaille henkilöille, jotka ovat työllään olleet ratkaisevassa asemassa, jotta suomalaisen kuluttajan ei nyt tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti Kekkonen ahkeroi vuonna 1975 viitenä päivänä Kimmo Pyykön ateljeessa

Maanantai 7.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupasin eilen, että ehkä kerron käynnistäni Kimmo Pyykkö –taidemuseossa Kangasalla.

 

 

Olen täysi amatööri kuvanveiston tuntemisessa, joten juttuni ei täytä taidekriitikon tunnusmerkkejä.

 

 

 

Kimmo Pyykön –taidemuseo sijaitsee kolmessa kerroksessa Kangasala-talossa ja museon pinta-ala on 450 neliömetriä eli n. 150 neliömetriä per kerros.

 

 

Museon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on esillä teemanäyttelyitä Kimmo Pyykön tuotannosta. Kolmannessa kerroksessa on Pyykön teosten pysyvä näyttely, joka kertoo myös Pyykön urasta.

 

 

Kimmo Pyykkö –taidemuseossa esilläolevien teosten materiaalina on pääasiassa alumiini ja tervaleppä.

 

 

Museon kahteen alimpaan kerrokseen kannattaa tutustua hitaasti, sillä silloin teoksista saa eniten ”irti”.

 

 

Hätkähdyttävät tuoliasetelmat, erikokoiset rotat, sähkölangoilla istuvat linnut ja monet muut veistokset ovat uutta kokemuspiiriä, johon pääsee tutustumaan kahdessa alimmassa kerroksessa.

 

 

Kahden ensimmäisen kerroksen näyttelyt ovat avoinna 10.1.2016 saakka ja sen jälkeen molempien kerrosten näyttelyt uudistuvat – suosittelen käymään museossa ennen kahden alimman kerroksen näyttelyiden uudistumista!

 

 

Näyttelyt avautuvat uudistuneina 29.1.2016.

 

 

***************

 

 

Taidemuseon kolmannen kerroksen anti antaa uutta perspektiiviä jopa Suomen historialle.

 

 

Kimmo Pyykkö on luonut mitalit tai reliefit mm. Juho Kusti Paasikivestä, Mauno Koivistosta, Martti Ahtisaaresta ja Tarja Halosesta. Pyykön luomistyön tulokset ovat nähtävillä museossa.

 

 

Presidenteistämme Kimmo Pyykön yhteistyö Urho Kekkosen kanssa on ollut tiivistä.

 

 

Vuonna 1975 presidentti Kekkonen työskenteli Kimmo Pyykön ateljeessa viitenä päivänä.

 

 

Tunnetuin Kekkosen töistä tänä aikana on hänen tekemä omakuva, jossa päänä on käytetty vanhaa leipälapiota ja hevosen kuolaimet ovat puolestaan omakuvan silmälasit!

 

 

Naisfiguuri ”Niin on jos siltä näyttää” syntyi Kekkoselta Pyykön ateljeessa samaan aikaan kuin omakuva.

 

 

Elävässä arkistossa on hyvä 20 minuutin pituinen pätkä, jossa näytetään, kun presidentti Kekkonen valmistaa tuota naisfiguuria – googleta ”Urho Kekkonen taitelijana” ja katso omin silmin!

 

 

Kimmo Pyykkö – taidemuseon kolmannessa kerroksessa on naulassa se suojatakki, joka näkyy Elävän arkiston filmipätkässä ja joka oli Kekkosen päällä, kun hän teki omakuvaansa ja tuota naisfiguuria.

 

 

Historiankirjat kertovat, että Kimmo Pyykkö sai kiinnittää tuolle naisfiguurille nännit!

 

 

Poiketkaa ihmeessä Kimmo Pyykkö –taidemuseossa Kangasalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-