Asbestin vaaroja ei vielä osattu tiedostaa 1960-luvulla

Maanantai 5.6.2017

Asbesti on nykytietämyksen mukaan terveydelle erittäin vaarallista ja siitä kertoo mm. se, että asbestin pienintä terveydelle haitallista altistusta ei tunneta.

 

 

Puheenjohtamani erään yhdistyksen käyttämän toimiston taloyhtiössä ollaan tekemässä putki- ja sähköremonttia.  Törmäsin asbestikysymykseen, kun yhdistyksemme jäsenet alkoivat kyselemään remonttihommien asbestivaaroista.

 

 ****************

 

1960-luvulla huolta ei tunnettu ja kerron huolettomuudesta esimerkin, jossa minäkin olin osallisena.

 

 

Suoritin agrologi-opintoihin tähtäävän vuosiharjoittelun Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla Hauholla vuonna 1966.

 

 

Harjoittelijoiden eräänä työtehtävänä oli purkaa saunana käytetyn tilan kaikki sisärakenteet, jotta samainen tila voitiin muokata tyystin uuteen käyttötarkoitukseen.

 

 

Saunassa oli runsaasti asbestia erilaisten palontorjuntaesteiden muodossa.

 

 

Purimme asbestilevyt ja pilkoimme ne kottikärryihin sopiviksi paloiksi.  Teimme työn paljain käsin sorkkarautaa apuna käyttäen ja palaset sorkkaraudalla pienemmiksi iskien.

 

 

Kuljetimme purkuroinan kottikärryillä erään kuusiaidan juurelle ja poltimme kaiken materiaalin nuotiolla.

 

 

Erityisen innostuneita olimme, kun heitimme nuotioon asbestinkappaleita, sillä palaessaan ne räiskyivät iloisesti ja kuuluvasti.

 

 

Asbestin palamista oli mukava seurata, sillä räiskyminen toi jännitystä elämään.

 

 

 ****************

 

 

Omakohtainen kokemukseni kertoo, että 1960-luvulla ei ollut mitään käsitystä asbestin vaarallisuudesta.

 

 

Kauppajätti Kesko olisi varmaan menetellyt toisin kuin menetteli, jos silloin olisi ollut tietoa asbestin vaarallisuudesta.

 

 

Asbesti ei poistu koskaan ihmiskehosta ja se on suuri altistava tekijä syövälle.

 

 

En tiedä asbestisaastumiseni määrää, mutta onhan sen jonkinlainen, kun paljain käsin purimme asbestiseiniä ja poltimme asbestinpalasia nuotiossa.  Ymmärsimme suojautua ojan pohjalle, kun asbestin räiskyminen oli kiivainta nuotiossa.

 

 

Onneksi en ole tupakkamies, sillä asbestialtistuminen ja tupakointi ovat paha yhdistelmä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähköpostit pitää lukea vähintään kerran päivässä

Keskiviikko 31.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Olin työpaikallani viimeisiä, ellen viimeinen, joka siirtyi sähköpostin käyttäjäksi.

 

 

Muistan, kun kopioin jotain laatimaani muistiota ja eräs työkaverini totesi, että kyllä sinun Esko myös nyt pitäisi alkaa käyttämään sähköpostia!

 

 

On nyt ajatellen ihmeellistä, että valtakunnallisessa yrityksessä ei runsaat viisitoista vuotta sitten annettu mitään sähköpostikäytön koulutusta ja ei puhettakaan, että sen käyttämiseen olisi velvoitettu.

 

 

Toki tiedän ja tunnen hyvin muutamia järjestötyössä ansioituneita kavereitani, jotka eivät vieläkään käytä sähköpostia.

 

 

Työelämässä opin, että sähköposti piti olla aina ”auki”. Muuten työkaverit ihmettelivät, että mitä se oikein tekee, kun ei vastaa sähköpostiin, vaikka aikaa on kulunut jo vartti!

 

 

*******************

 

 

Nyt järjestömaailmassa toimiessani sähköpostin käyttäminen on välttämättömyys.

 

 

En väitä, että vastaan sähköposteihin heti, mutta luen minulle saapuneet sähköpostit joko läppäriltä tai matkapuhelimelta parin tunnin viiveellä – vastaaminen saattaa jäädä joskus pidemmäksikin aikaa ja se harmittaa minua, mutta varmaan se harmittaa erityisesti vastauksen odottajaa!

 

 

On lähiympäristössä toimivien aliarvioimista, jos päästää sähköpostilaatikkonsa täyttymään ja/tai ei lue saapuneita sähköpostiviestejä vähintään kerran päivässä.

 

 

En voi ymmärtää niitä kuntapolitiikan ruohonjuuritasolla toimivia, jotka eivät seuraa heille tulleita sähköpostiviestejä.

 

 

Kysyn, että onko sellainen henkilö kypsä esimerkiksi kunnalliseen luottamustoimeen, joka ei vähintään kerran päivässä lue hänelle saapuneita sähköpostiviestejä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kesko heitti maatalouskaupassa pyyhkeen kehään!

Keskiviikko 12.4.2017 - -Esko Erkkilä-

Eilisen uutinen bisnesmaailmassa oli se, kun Kesko ilmoitti myyvänsä maatalousliiketoimintansa ruotsalaiselle Lantmännenille.

 

Uutinen ei yllättänyt minua, sillä on ollut selviö, että maatalouskauppa ei ole Keskon ydintoimintaa.

 

Kaupalla on yllättävän pienet henkilöstövaikutukset, sillä se koskee suoranaisesti ”palkkanauhatasolla” ainoastaan 45 työntekijää.

 

 

Kaupalla on ilmeisen suuret vaikutukset kuitenkin niiden 43 kauppiasyrityksen toimintaan, jotka tekevät maatalouskauppaa 78 eri toimipisteessä.

 

 

Miten kauppiasmalli sopii Lantmännenin toimintaan on suuri kysymysmerkki.

 

 

Miksi uutinen ei yllättänyt minua?

 

 

Tilakoon kasvaminen, tuottajien suorat osto kotimaiselta ja ulkomaiselta teollisuudelta, maailmanlaajuinen tietoverkkojen toiminta sekä maatalouden ahdinko ovat merkinneet, että maatalouskauppa välistävetäjänä on heikoilla.

 

Maatalouskauppa ei ole enää vuosiin pystynyt tuomaan mitään lisäarvoa tavallisen maataloustuottajan tilanteeseen.

 

 

Tämän kehityksen aistii jo pikaisellakin pistäytymisellä maatalouskaupassa, sillä siellä on tarjonnan painopiste siirtynyt hevosalan tuotteisiin ja erilaisiin harrastustuotteisiin.

 

Kukapa enää nykyään ostaa esimerkiksi tuotantoeläinten rehuseoksia maatalouskaupasta?

 

 

Keskon myytyä maatalouskauppansa Lantmännenille katoaa suomalaisomisteinen maatalouskauppa kokonaan Suomesta, sillä peitenimellä ”Hankkija” toimiva maatalouskauppa on tanskalais- ja ruotsalaisomisteisen DLA:n toimintaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Ilmoittaudun vastuulliseksi!

Tiistai 21.3.2017

Keskustan Tampereen valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen esitti eilen Tampereen kaupunginvaltuustossa

 

”Sähköisen asioinnin aiheuttaman eriarvoisuuden torjuminen”

–otsikoidun  valtuustoaloitteen.

 

 

Tunnustan ja tunnustaudun valtuustoaloitteen taustatyön tekijäksi ja kannatan eilen tehtyä valtuustoaloitetta.

 

 

Valtuustoaloite kuuluu seuraavasti:

 

 

****************************

 

 

Valtuustoaloite

 

Sähköisen asioinnin aiheuttaman eriarvoisuuden torjuminen

 

Keskustan valtuustoryhmä 20.3.2017

Tampereella on noin 60 000 -  70 000 seniori- ja muuta kansalaista, joilla ei ole tietoverkkoyhteyksiä. Kun pankkien, vakuutusyhtiöiden ja kauppojenkin asiointia siirretään yhä enemmän verkon kautta tapahtuvaksi ja konttoreita sekä asiointipisteitä jatkuvasti vähennetään, joutuvat nämä ”netittömät” kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Heidän palvelujensa saavutettavuus ja käyttö vaikeutuvat jatkuvasti.

Tampere on koko ajan siirtämässä asioiden valmisteluun liittyvää kansalaisvaikuttamista ja muuta asiointia verkon kautta tapahtuvaksi. Tämä merkitsee sitä, että lähes kolmasosalla kaupunkilaisista ei ole mahdollisuutta osallistua asioiden valmisteluun. Siten verkon kautta kerätyt kansalaisvaikuttamisen tulokset eivät myöskään edusta koko kaupunkiväestön näkemyksiä. Useimmiten juuri heikoimmassa asemassa olevien ja palveluja eniten tarvitsevien äänet jäävät kuulumattomiin.

Esitys:

 

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että Tampereen kaupunki säilyttää asioiden valmisteluun liittyvässä kansalaispalautteen keräämisessä ja muussa asioinnissa mahdollisuuden myös perinteiseen kirjalliseen asiointiin ja tiedottaa tapaus tapaukselta tästä vaihtoehdosta mahdollisimman kattavasti niille väestöryhmille, joilla ei ole mahdollisuutta tai valmiuksia sähköisen tiedonvälityksen käyttöön.

 

*********************

 

Selvää tekstiä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähköpostit pitää lukea päivittäin

Torstai 2.3.2017 - -Esko Erkkilä-

Opin työelämässä, että asioita hoidetaan paljolti sähköpostitse.

 

Nopea vastaaminen oli siihen aikaan välttämättömyys, sillä työkaverit alkoivat kyselemään jo varttitunnin kuluttua, että missä luuraat, jos et vastannut saamaasi sähköpostiviestiin sen ensimmäisen vartin aikana.

 

Nyt eläkkeellä ollessani käytän sähköpostiviestintää paljon, sillä se vilkas yhdistystoiminta johon osallistun, vaatii jatkuvaa ja päivittäistä sähköpostiviestintää.

 

Viimeksi eilen keskustelin erään henkilön kanssa, joka kertoi katsovansa saapuneet sähköpostiviestit kerran viikossa!  Käsittämätöntä!

 

 

Yhdistystoiminnassa on välttämätöntä, että yhdistysten keskeiset toimijat tutkivat saamansa sähköpostit vähintään kerran päivässä.

 

 

Minulla on läppäri avoinna 24/7 ja pyrin lukemaan minulle saapuneet sähköpostiviestit muutaman tunnin viiveellä.  Sähköposteihin nopea vastaaminen on tavoitteeni, mutta tunnustan tässä olevan viiveitä.

 

Merkittävä ongelma ovat kapasiteetiltaan pienet sähköpostilaatikot. Liian usein minäkin saan vastauksen, että viestiä ei voitu toimittaa perille koska vastaanottajan sähköpostilaatikko on täynnä.

 

Osaisin luetella sähköpostisoitteet, jotka tarjoavat asiakkaille liian pieniä sähköpostilaatikoita, mutta en siihen nyt lähde.

 

 

Mainostan gmail.com –sähköpostilaatikkoa, sillä olen käyttänyt sitä jo seitsemän vuotta hyvin kokemuksin.

 

Olen lähettänyt sen kautta tuhansia sähköpostiviestejä ja myös vastaanottanut tuhansia viestejä. Lähetetyissä viesteissä on ollut pakkaamattomina satoja, ellei yli tuhat valokuvaa, mutta edelleen sähköpostilaatikossani on tilaa – häpeän tunnustaa, että olen poistanut vain vähän minulle saapuneita tai lähettämiäni sähköpostiviestejä!

 

 

Kertaan vielä toiveeni:

 

• lukekaa saapuneet sähköpostiviestit päivittäin

• vastatkaa saapuneisiin sähköpostiviesteihin

• hankkikaa sellainen sähköpostilaatikko, jossa on tilaa tai poistakaan viestejä siten, että saapuville viesteille on aina tilaa

 

 

Näillä aatoksilla, joista ainakin keskimmäisen toiveen kohdistan myös itseeni!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen lisää tapaturmien tutkimista ja sitä kautta vauhdittaa niiden ehkäisemistä

Torstai 26.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tapaturmat ovat eräs merkittävä syy yritysten toiminnan heikkouteen.

 

 

Jokainen tapaturma on surullinen tapahtuma tapaturman kokeneelle työntekijälle, hänen läheisilleen, yritykselle, yrityksen henkilöstölle ja koko Suomen talouselämälle.

 

 

Tapaturmat ja niiden ehkäiseminen olivat työelämäni aikana esimiestyössäni keskeinen seikka ja kerran jouduin leivättömän pöydän ääreen johtamassani yksikössä tapahtuneen työtapaturman tiimoilta.  Eräs työntekijämme työnsi jotain tukosta purkaessaan yön pimeimpänä hetkenä sormensa kiilahihnan ja kiilahihnapyörän väliin niin, että yksi sormi katosi "sormien taivaaseen"!

Sain raaka-ainepäällikkönä syytteen, mutta käräjäoikeus katsoi, että olin organisaatiossa "liian kaukana" tapahtuneesta ja minut vapautettiin syytteestä, mutta alaiseni työnjohtaja sai pienen sakon, kun ei ollut riittävällä tavalla opastanut alaistaan.

Luulin pääseväni työsuojeluasioista irti, kun siirryin eläkkeelle.

 

 

Luulo ei ole kuitenkaan tässäkään asiassa tiedon väärtti, sillä luottamushenkilöasemani Tampereen kaupungin luottamushenkilönä on jatkanut sitä murehtimistani, jota sain työelämässä kokea jokaisena työpäivänäni.

 

 

Yritysmaailmassa ja kuntamaailmassa on hieman erilaiset määrittelysäännöt tapaturmille ja niiden laskentaperiaatteille, mutta esimiehen ja luottamushenkilön paineet työtapaturmien esiintymiseen, estämiseen ja niiden lukumäärän alentamiseen ovat samanlaiset.

 

 

Puhun Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa saamani kokemuksen perusteella, kun totean että Tampereella seurataan työtapaturmia ja sairaspoissaoloja yksikkökohtaisesti säännöllisesti ja koko ajan tavoitteena on nolla tapaturmaa ja nolla sairaspoissaolopäivää.

Tampereen kaupungilla työtapaturmien ehkäisyyn panostetaan, mutta nolla-tasolle ei olla päästy.

 

 

Luottamushenkilöt ja yksiköiden toimiva johto eivät syyllistä tapaturmiin tai sairaspoissaoloihin joutuneita, mutta koko ajan pyritään yhdessä henkilöstön ja henkilöstöedustajien kanssa löytämään keinoja tapaturmien ja sairaspoissaolojen vähentämiseksi.

 

 

*********************

 

 

Sain työelämässä seurata yhteistyöyritysten tilannetta ja niiden tapaa vähentää tapaturmia.

 

 

Joudun selkeästi toteamaan, että suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen merkitsi selkeää menetelmien ja systeemien kiristymistä työtapaturmiin ja yleensäkin työsuojeluun.

 

 

Itse en ollut kertaakaan tilanteessa, että työnantajani olisi siirtynyt ulkomaalaisomistukseen, mutta monet läheltä seuraamani yhteistyöyritykset saivat ulkomaisen omistajan.

 

 

Ulkomaalaisomistukseen siirtyminen tiesi aina työnantajan tiukempaa ja järjestelmällisempää suhtautumista työtapaturmiin.

 

 

Sain seurata läheltä tapauksia, joissa esim. ranskalais- tai jenkkiomistukseen siirtyneen entistä suomalaisomisteista yritystä kohdanneen työtapaturman jälkeen joko Ranskasta tai Amerikoista lensi pikapikaa Suomeen ainakin kaksi asiantuntijaa, jotka tarkoin penkoivat työtapaturmaan liittyvät syyt ja syy-yhteydet.

 

 

Totesin juttuni alussa, että jokainen työtapaturma on tragedia työtapaturman uhrille, hänen läheiselleen ja koko työyhteisölle.

 

 

Suojavälineiden tinkimätön käyttäminen, esimiesten tiukka johtamistapa työsuojeluasioissa ja ”kaverikuri” työsuojelumääräysten noudattamisessa ovat keskeisessä roolissa työtapaturmien ehkäisyssä.

 

 

Eräs seikka, jota ei voida missään tapauksessa väheksyä on ”läheltä piti” –tapausten kirjaaminen ja kirjausten välitön sekä säännöllinen läpikäyminen ovat työsuojelutyötä parhaimmillaan.

 

 

Läheltä piti –tapaukset pitää ehdottomasti käydä läpi oman henkilöstön osalta, mutta erityisen tärkeää niiden läpikäynti on ulkopuolisten komennusmiesten sekä ulkoistettujen palvelujen osalta.

 

 

Toivon, että tämä kirjoitukseni havahduttaa yritykset ja yritysjohdon sekä yritysten esimiehet panostamaan nykyistä enemmän tapaturmien ehkäisyyn ja tapahtuneiden tapaturmien analysointiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähkökatkos syynä, että aamulukijani pettyivät!

Sunnuntai 28.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Pyydän arvoisilta lukijoiltani ymmärrystä, että ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ette saaneet heti puolenyön jälkeen lukea uutta blogijuttuani - syynä on sähkökatkos, joka koettelee kovin ottein Viljakkalan Majajärven seutua ja Viljakkalan Hanhijärvenkulmaa.

Eilinen juttuni saikin aikaan paljon kiinnostusta - kiitokset Tampereen ratikkauskovaisille.

Saavuimme Rouvan kanssa kahdella autolla  puolenpäivän aikaan kivikylään puolisulaneiden pakasteiden kanssa ja nyt käyn läpi sähköpostisumaani ja kirjoitan tämän lyhyen tiedonannon.

Kertaan Keskustan toteamuksen:

Tästäkin selvitään!

-Esko Erkkilä-

Ratikkarahoilla ilmainen joukkoliikenne koko Tampereelle!

Perjantai 26.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Toistan tämän juttuni otsikossa tunnuslauseeni Tampereen ratikasta.

 

 

 

 

 

Sain eilen olla mukana mielenkiintoisessa tilaisuudessa, jossa kattoteemana oli

 

 

”Sähköbussi vai raitiotie Hämeenkadulle?”

 

 

Tilaisuudessa oli mukana osanottajia Tampereen kaikista valtuustoryhmistä – vain Vihreät loistivat poissaolollaan.

 

 

En ole kateellinen, kun tilaisuuden alustajien kantava teema sivusi omaa tunnuslausettani, sillä heidän tunnuslauseensa oli

 

 

”Ilmainen sähköbussiliikenne Hämeenkadulle!”

 

 

 

Vastustan Tampereen ratikkaa ja tiedän, että pelkkä vastustaminen ei riitä, vaan pitää pystyä esittämään vaihtoehtoinen tapa edetä.

 

 

Sain eilen vahvat eväät vaihtoehtoiselle suunnitelmalle.

 

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä selostaa tarkemmin eilen kuulemaani suunnitelmaa, mutta jo nyt voidaan todeta, että läpi Tampereen rytistävälle ratikalle ja ratikan lisäksi jatkavalle massiiviselle bussiliikenteelle Hämeenkadulla on olemassa vaihtoehto.

 

 

Vaihtoehto on se, että Hämeenkadulla kulkee vain sähköbussi nonstop-linjana Pyynikintorin ja Sampolan aukion välillä.

 

 

Minulta lainattuna ajatuksena on se, että Pyynikintorin ja Sampolan aukion välinen sähköbussilinja on ilmainen!

 

Vuoroväli vuorokaudenajasta riippuen olisi 30 sekunnista viiteen minuuttiin!

 

 **************

 

Tykästyin ehdotukseen ja en ole lainkaan pahoillani, jos teemani…

 

 

”Ratikkarahoilla ilmainen joukkoliikenne koko Tampereelle”

 

 

…jalostuisikin muotoon…

 

 

”Ilmainen sähköbussiliikenne Hämeenkadulle”!

 

 

 

Voitte olla varmoja, että tulen tällä saitilla palaamaan eilen kuulemaani ja kokemaani lähipäivinä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Huolestuttavaa, että demokratiavaje yhä vain kasvaa Tampereella

Sunnuntai 21.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Tampereella on tällä vaalikaudella koettu syvä asukasdemokratian alennustila ja demokratiavaje.  Juhlapuheissa ja julistuksissa toki toista väitetäänkin.

 

 

Asukastilaisuudet

 

 

Edellisen pormestarin eli Timo P. Niemisen valtakaudella pormestari järjesti melko säännöllisesti tilaisuuksia, joissa hän vastasi asukkaiden esittämiin kysymyksiin.

 

 

Pormestarin lisäksi vastaamassa olivat apulaispormestarit sekä myös niiden puolueiden edustajat, jotka eivät kuuluneet silloiseen valtakoalitioon.

 

 

Toki myös nyt järjestetään pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasiltoja, mutta harvakseltaan ja niissä ovat äänessä vain nykyinen valtaklikki.

 

 

Olen huomannut tilanteen ja en halua osallistua ”asukastilaisuuksiin”, joissa puhutaan silkkaa propagandaa.

 

 

Sähköinen osallistuminen…

 

 

…on vallannut Tampereella merkittävän osan ns. asukasvaikuttamisesta.

 

 

Asia on periaatteessa kannatettava, mutta pitää muistaa, että pelkästään siihen tukeutumalla suljetaan suuri osa kansalaisista asukasvaikuttamisen ulkopuolelle.

 

 

Henkilökohtaisesti ”elän” sähköisessä maailmassa päivittäin pitkään, mutta en ole kertaakaan vastannut Tampereen kaupungin erilaisiin sähköisiin kyselyihin tai osallistunut niihin foorumeihin, joita Tampereella on.

 

 

Minua risoo se, että esim. perheemme lähikoulun asioihin pureutuvan asukastilaisuuden vetäjät tukeutuivat esityksissään sähköiseen tutkimukseen, johon oli vastannut parisenkymmentä henkilöä – tutkimuksen vastaamisen oli aloittanut nelisenkymmentä asukasta, mutta puolet oli vastaamisen aikana tympääntynyt ja jättänyt vastaamisen kesken!

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana tiedän, että sähköiseen asiointiin ja sähköiseen asioiden valmisteluun siirtyminen merkitsee, että valtaosa eläkeläistä siirretään syrjään asioiden valmistelusta. 

Sähköinen osallistuminen ja asioiden sähköinen valmistelu ovat hyviä renkejä, mutta Tampereella ne on päästetty isännän asemaan!

 

 

 

Kaupunginvaltuuston päätösmahdollisuuksien rapauttaminen…

 

 

…on Tampereella kohonnut parina viime vuonna aivan uusiin mittasuhteisiin ja se onkin ”isossa kuvassa” vakavin kohta, kun keskustellaan Tampereella vallitsevasta demokratiavajeesta.

 

 

Virkahenkilöt ja valtaklikin hallitsema kaupunginhallitus ovat kaapanneet erilaisilla ohjesääntömuutoksilla sen vallan, joka aidossa kuntademokratiassa kuuluisi kaupunginvaltuustolle.

 

 

Toivon, että syksyn ja ensi kevään aikana ehdin tarkemmin pureutumaan Tampereella yhä suuremman vallan saaneeseen demokratiavajeeseen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeän, kun nelikymmenvuotinen entinen työnantajani valmistuttaa Elovena-välipalarahkan Virossa!

Torstai 18.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Olin työelämässä 40 ja puoli vuotta ja siitä ajasta viimeiset neljäkymmentä vuotta elintarvikeyhtiö Raision palveluksessa.

 

Olen ylpeä Raisio-historiastani, sillä saimme paljon aikaan.

 

 

Nyt kuitenkin olen surullinen ja jopa vihainen, sillä Raisio on tuonut markkinoille Elovena-välipalarahkan, joka valmistetaan virolaisesta maidosta Virossa!!

 

 

Olen vihainen, sillä Raision toiminta on kaiken arvostelun alapuolella.

 

 

Tietääkseni Raisio on karsinut tuotevalikoimistaan kotimaan markkinoille myytävät siipikarjan- sekä sianrehuseokset ja keskittyy kotimaan rehumarkkinoilla ainoastaan naudanrehuseosten myyntiin!

 

 

 

Tuotevalikoiman karsiminen merkitsee, että Raision kohde kotimaan rehumarkkinoilla on ainoastaan naudanrehun käyttäjät.

 

 

Elovena-välipalarahkan valmistuttaminen Virossa on Raisiolta märän rätin heittäminen ainoan rehuasiakasryhmänsä kasvoille.

 

 

Kaiken lisäksi virolaista Raision alihankkija Tere AS-nimistä meijeriä epäillään veropetoksesta!

 

 

Käsittämätöntä amatöörimaisuutta Raisiolta!

 

 

On ollut tapana, että Raision pääjohtaja saa jossain vaiheessa vuorineuvoksen arvonimen.

 

 

Nykyinen ”pääjohtaja” Matti Rihko on vain toimitusjohtaja ja toivottavasti se enteilee, että hänelle ei haeta vuorineuvoksen arvonimeä.

 

 

Häpeän entisen työnantajani menettelyä ja häpeän sitä raskaasti! 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pensasmustikan kasvattamisessa on monia haasteita

Maanantai 6.6.2016 - -Esko Erkkilä-

Elämme kesäkuun alkupäiviä ja varhaisen kesäntulon vuoksi on paras pensasmustikan kukinta-aika.

 

 

En ole suuri asiantuntija pensasmustikan viljelyssä, mutta 19 pensaan kanssa puuhaaminen on vuosien aikana tuonut jonkinlaista kokemusta tuon hienon marjan kasvattamisessa.

 

 

Kerroin, että 19 pensasta, mutta on heti todettava, että mikään pensaistamme ei ole alkuperäisiä, vaan kato kävi ensimmäisinä vuosina ja kaikki pensaat on vuosien aikana vaihdettu!

 

 

Tässä olevat kuvat on kuvattu pensasmustikkamaaltamme 5.6.2016.

 

 

 

 

 

 

Jänisaidan on oltava niin korkea, että ristihuulet eivät pääse syömään pensasmustikkapensaita edes suurimpien luminietosten aikana.

 

 

Lumipeite on pensasmustikoille tärkeä ja sen vuoksi pensasmustikkamaan laidoille kannattaa jättää erilaisia varpuja kasvamaan, jotta lumipeite pensaiden kohdalla on riittävän suojaava.

 

 

Nyt olemme selvittäneet jänikset ja huolehtineet riittävästä lumipeitteestä, mutta nämä eivät vielä riitä.

 

 

 

 

 

Pensasmustikka on happaman maan kasvi ja sen vuoksi maata ei saa missään tapauksessa kalkita.

 

 

Happamuutta lisätään – jos oikein halutaan panostaa pensasmustikan viljelyyn – tuomalla suoruoppaa vaikkapa metsäojitustyömailta tai sellaiselta pellonnurkalta, jota ei ole koskaan kalkittu.

 

 

Meillä happamuutta on lisätty sillä, että pensasmustikkamaalle on tuotu muutaman vuoden välein traktorin peräkärryllinen kuoriketta sahalta, jossa puut kuoritaan ennen sahausta.  Kuorike pitää osaltaan myös rikkakasvit kurissa.

 

 

 

 

 

Pölyttymistä edistetään ainakin kahden eri lajikkeen rinnakkaisviljelyllä – meillä on kasvamassa Alvari ja Aino.  Nykyään saattaa olla myös uudempia lajikkeita.

 

 

 

 

 

 

Marjat kypsyvät hyvin eri aikaan, joten samankin oksan poimintaa pitää suorittaa monta kertaa sadonkorjuukautena.

 

 

Linnut ovat suuri ongelma pensasmustikanviljelyssä ja sen vuoksi riittävän varhain aloitettu verkottaminen onkin välttämätöntä.

 

 

Jos lintujentorjunnasta ei ole huolehdittu, niin kypsät marjat katoavat parempiin suihin otollisena hetkenä parissa tunnissa.  Kokemusta on, että myös maahan pudonneet marjat saavat samassa yhteydessä kyytiä!

 

 

 

Pensasmustikka on hieno marja aamuisin siinä marjakimarassa, jonka voi valmistaa pakastimessa olevista eri marjoista.

 

 

Kymmenellä pensaalla pääsee hyvään alkuun, mutta pari – kolme vuotta pensaiden istuttamisen jälkeen pitää jaksaa odottaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Passin uusiminen onnistuu vaivattomasti ja nopeasti "tiskiltäkin"

Keskiviikko 17.2.2016 - -Esko Erkkilä-

Kaikissa asioissa toitotetaan nykyisin sähköisen asioinnin puolesta.

 

 

Tein kai majesteettirikoksen eilen, kun kävin uusimassa passini Tampereen Poliisitalon tiskiltä.

 

 

Kokemukseni olivat yksinomaan positiivisia vaikka en ollut edes varannut aikaa etukäteen -etukäteinen ajanvaraus ei ehkä olisi ollut mahdollistakaan, kun en tehnyt valmistelevia toimenpiteitä netissä.

 

 

Marssin Poliisitalon odotusaulaan ja tulostin jonotusnumeroni.

 

 

Odottelin aulassa 14 minuuttia ja pääsin virkailijan puheille.

 

 

Vanha passi oli mukanani ja siitä virkailija tulosti passin uusimishakemuksen, liimasi hakemukseen valokuvani ja otti sormenjäljet etusormistani.

 

 

Allekirjoitin virkailijan tulostaman hakemuksen ja virkailijan kanssa aikaa kului tasan neljä minuuttia!

 

 

Kauhukertomukset pitkistä odotusajoista eivät kohdallani toteutuneet, sillä odotusaikoineen käyntini Poliisitalolla kesti 18 minuuttia.

 

 

Jos olisin hoitanut asian netissä, niin minulta olisi kulunut aikaa paljon enemmän ja kun minulta ei ole sormenjälkiä otettu aikaisemmin, niin joka tapauksessa olisin joutunut käymään Poliisitalolla.

 

 

Lysti maksoi 48,00 euroa ja ilmeisesti maksu olisi ollut jonkun verran edullisempi, jos olisi asioinut netissä. 

 

 

Kannustan lukijoitani toki asioimaan passi-asioissa netissä – ainakin jos sormenjäljet jo ovat poliisin arkistoissa – mutta helposti passin uusiminen onnistuu tiskiltäkin!

**************

 

 

 

 

 

Olen joskus työurani aikana saanut komeat passinkannet liikelahjana ja nyt vaan odottelemaan uutta passia niiden väliin – passi tulee lähimmälle R-kioskille 5 – 8 päivän kuluttua; näin virkailija lupasi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt ei tarvitse haikailla norjalaisen kirjolohen perään!

Keskiviikko 23.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Hinta ei suinkaan aina ole määräävä tekijä ostopäätöksen tekemisessä, mutta valitettavan usein niin kuitenkin on.

 

 

En tarkasti tunne kirjolohifileiden markkinatilannetta, mutta eilen ja myös tänään Tampereen alueen Citymarketit myyvät tuoretta kirjolohifilettä edulliseen hintaan eli 8,95 €/kilo!

 

 

 

 

 

 

Edullista kirjolohifilettä sai eilen ja saa tänään ostaa kaksi pakkausta per talous.

 

 

 

 

 

 

Kyseessä on suomalainen kirjolohifilee, joka on pyydystetty 15.12.2015.

 

 *********************

 

 

Tuntisin omantunnontuskia, jos ostaisin norjalaista kalaa perheemme joulupöytään, mutta nyt ei tarvitse tuskailla, kun kotimaisen viljellyn kirjolohen kilohinta on noin edullinen.

 

 

 

 

 

 

Sain aikoinaan merkkipäivälahjakseni sähkösavustimen, joka on ollut käytössä kerran tai pari kertaa vuodessa – nyt sähkösavustimeni sai taas töitä.

 

 

 

Peräkärryn kuomun alla sähkösavustin on hyvässä paikassa ja siellä se sai toimia tälläkin kerralla.

 

 

Kiitokset Keskolle ja K-ryhmälle, että haluatte tarjota suomalaisia elintarvikkeita meille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen hiippakunnan piispanristin historia alkaa vuodesta 1805

Lauantai 21.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Tampereen hiippakunnan historiasta ja tänään aiheenani on Tampereen hiippakunnan piispanristin historia.

 

Tampereen Tuomiokapitulin istuntosalin seinillä on kuvat hiippkunnan piispoista vuodesta 1721 alkaen, jolloin piispana oli Juhana Gezelius Nepos (pojanpoika).

 

Tampereen ensimmäinen piispa oli Paavali Juusten, mutta hänestä ja häntä seuranneista 14 piispasta ei ole säilynyt muotokuvaa – piispa Juhana Gezelius Nepos on ensimmäinen, josta on muotokuva Tuomiokapitulin istuntosalin seinällä.

 

 

 

 

 

 

Tampereen piispoista Sakari Cygnaeus vanhempi on merkittävä Tampereen hiipopakunnan piispa, sillä hänen aikanaan (piispana 1792-1809) Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf lähetti kaikille piispoille kultaisen ristin, joka on vuodesta 1805 kulkenut perintönä piispalta toiselle.

 

Tampereen Tuomiokapitulin istuntosalin seinällä olevassa Sakari Cygnaeus vanhemman muotokuvassa tuota ristiä ei vielä näy, mutta kaikkien seuraavien Tampereen hiippakunnan piispojen muotokuvissa se näkyy.

 

 

Piispanristin saatuaan Cygnaeus sanoi tahtovansa…

 

…"kallista sovitusoppia julistaa ja pyhästi hoitaa”.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen Tampereen hiippakunnan piispoista, jonka muotokuvassa Kustaa IV Aadolfin lahjoittama piispanristi näkyy on hiippakunnan piispana 1809 – 1818 toiminut Maunu Alopaeus.

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

Imuroin netistä Tampereen hiippakunnan nykyisen piispan Matti Revon (2008 ->) kuvan ja siinä nähdään tuo Ruotsin kuninkaan lahjoittama piispanristi.

 

 

 

Tässä myös neljän Repoa edeltäneen Tampereen hiippakunnan piispan kuvat, joissa kaikissa näkyy sama piispanristi.

 

 

 

 

 

 

Juha Pihkala 1996 – 2008

 

 

 

 

 

 

Paavo Kortekangas 1981 – 1996

 

 

 

 

 

 

Erkki Kangasaho 1966 – 1981

(muotokuva Tuomiokapitulin seinällä)

 

 

 

 

 

 

Eelis Gulin 1945 – 1966

(muotokuva Tuomiokapitulin seinällä)

 

 

 

Tampereen hiippakunnan piispoista minulla on henkilökohtaisia kokemuksia ainoastaan Eelis Gulinista, joka aikoinaan oli suorittamassa piispantarkastusta kotiseurakunnassani Viljakkalassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Afrikkalainen sikarutto uhkaa Suomea

Keskiviikko 2.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sikatalous on pahassa kriisissä ja kriisi syvenee, jos afrikkalainen sikarutto leviää Suomeen.

 

 

Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy nyt meitä lähimpänä Venäjällä Pietarin alueella, mutta suurin vaara taudin leviämiseen Suomeen vaanii Virossa.

 

 

Virossa villisikakanta on kasvanut hallitsemattomaksi ja kun villisika toimii luonnossa afrikkalaisen sikaruton kantajana, on syytä suureen huoleen.

 

 

Villisiat ovat olleet Viron vitsaus jo jonkin aikaa, mutta nyt tilanne on pahenemassa.

 

 

Teimme viimeviikkoisella Saarenmaan kylpylälomallamme taksimatkan Kuressaaren ulkopuolelle ja taksinkuljettajamme näytti Kuressaaren kaupunginrajan läheisyydessä paikan, jossa villisiat temmeltävät yöaikaan.

 

 

Taksinkuljettaja kertoi, että yöllä saattaa tiellä tavata jopa 40 villisian suuruisia laumoja!

 

 

Viron saarilla – siis myös Saarenmaalla – ei vielä ole tavattu villisikoja, jotka kantaisivat afrikkalaista sikaruttoa ja sama tilanne on yhä edelleen laajemmaltikin Länsi-Virossa.

 

 

Virossa esiintyvä afrikkalainen sikarutto on Suomen kannalta ongelma sen vuoksi, että suomalaiset käyvät Virossa metsästämässä villisikoja, joten tartuntaketju on valmis suomalaisiin sikaloihin.

 

 

Päivitetyn tiedon mukaan Virossa on nyt jouduttu lopettamaan jo 18.000 tuotantosikaa, sillä tauti on levinnyt Viron porsastuotanto- ja lihasikaloihin.

 

 

Jos afrikkalainen sikarutto leviää Suomeen, joudutaan sellaisiin eristystoimiin, että ne koskettavat kaikkia suomalaisia.  Afrikkalaisen sikaruton saastuttaman tilan ympärille joudutaan asettamaan laaja suojavyöhyke, jolla kaikkien liikkumista joudutaan viranomaistoimin rajoittamaan.

 

 

On itsestään selvää, että suomalaisten ei nyt kannata tehdä sikalavierailuja virolaisiin sikaloihin.

 

 

Suomessa toimivat virolaiset maatalouslomittajat ja muut kotieläintilojen virolaiset työntekijät kantavat nyt suuren vastuun, jotta noudattavat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran määräyksiä karanteeniajoista ja kaikista muista menettelyistä, jotta pystyisimme pitämään Suomen vapaana afrikkalaisesta sikarutosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pönkitä, pönkitä älä uutta rakenna!

Lauantai 29.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Eräs opiskelukaverini oli aikoinaan ollut harjoittelijana Rurik Pihkalan hoitamalla sikatilalla Aitolahdessa. Rurik Pihkala oli isäntänä vaimonsa Ella Laalahden kotitilalla Laalahden rushollissa.

 

 

Rurik Pihkala oli arvostettuja Mustialiitteja, sillä hän valmistui agronomiksi Mustialan Maanviljelysopistosta vuonna 1906.

 

 

Pihkala teki pitkän ja ansiokkaan uran maatalousalan yliopistomiehenä sen rinnalla, että kunnostautui myös käytännön viljelijänä.

 

 

Pihkalan eräs johtava ajatus oli säästäväisyys ja taloudellisen toiminnan kehittäminen.

 

 

Otsikossa mainittu periaate eli

 

 

Pönkitä, pönkitä älä uutta rakenna

 

 

oli hänen linjauksensa mm. maatalouden investonneissa.

 

 

Laalahdessa vuosiharjoittelunsa suorittanut opiskelukaverini kertoi, että talon isännän ”pönkitä, pönkitä” –periaate näkyi kaikissa tilan toiminnoissa.

***************

 

 

Rurik Pihkalan opettamaa ja myös käytännössä noudattamaa periaatetta pitää arvostaa.

 

 

Kaikenmaailman halpuuttamiset ja päivittäistavaraketjujen hinnanalennuksiin keskittynyt politiikka merkitsevät, että  maataloudella ja kotieläintaloudella ei ole varaa investointeihin – on siis vaan pönkitettävä ja pönkitettävä!

 

 

Professori Pihkalan periaatteet pitäisi nykypäivänä saada entistä laajemmin käyttöön koko yhteiskunnassa.

 

 

Erityisesti ammattiyhdistysliikkeen pitäisi ymmärtää, että uusien etujen hankkiminen tai edes nykyisten etujen säilyttämiseen ei nyt ole mahdollisuuksia.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Demareilla ja Vihreiden ratikkalahkolla näyttää olevan vaikeaa eduskuntavaalien tuloksen selvittyä

Sunnuntai 10.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on ollut mielenkiintoista seurata sitä tuskaa, jota eduskuntavaalien tulos ja sitä seurannut hallituksen muodostamisprojekti on aiheuttanut demarien piirissä.

 

 

Demarien ”varmat” hallitusneuvottelijat ovat huomanneet, että heillä ei ole mitään roolia hallitusneuvotteluissa – kivistäähän se pipoa.

 

 

Eero Heinäluoma on ilmeisesti vasta nyt tajunnut, että demarien jääminen vaalituloksissa neljänneksi merkitsee, että hänen haaveensa Suomen seuraavaksi presidentiksi koki kovan kolautuksen.

 

 

Neljänneltä sijalta demareille ei ole tarjolla edes toisen puhemiehen paikkaa eduskunnassa, joten Heinäluomalla on edessään karu todellisuus välihuutoja huutelevana rivikansanedustajana.

****************

Seppo Kääriäinen luonnehtii hallitusratkaisun ulkopuolelle jääneitä "taloutemme rämettäjiksi" ja se määritelmä sopii hyvin demareille sekä Vihreille.

****************

 

 

Tampereella Vihreiden ratikkalahkon edustajat ylsivät eilen suorastaan täydellisiin mauttomuuksiin, kun Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin äänikuningas Mikko Alatalo selkeästi ilmoitti Aamulehden jutussa, että hän sanoo EI Tampereen ratikkahankkeelle ja haluaa valtion panostavan maakunnan heikkolaatuisiin teihin.

 

 

Hatunnosto Mikko Alatalolle!

 

 

Sain eilen tiedokseni ratikkalahkon erään äänekkään edustajan sähköpostiviestin Pirkanmaan Senaattorille ja olin tuskin uskoa sitä kielenkäyttöä, jota kansanedustajalle joku kehtaa suoltaa.

 

 

Vähäinen arvostukseni Vihreisiin on kadonnut!

 

 

-Esko Erkkilä-

UPM ja Stora Enso elävät luottamushenkilöidensä palkkioissa edelleen suuruutensa aikaa

Maanantai 9.2.2015 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on keskusteltu valtionyhtiöiden Neste Oil´n ja Fortumin hallitusten puheenjohtajille suunnitelluista palkkionkorotuksista.

 

 

Neste Oilin nimitystoimikunta esitti, että hallituksen puheenjohtajan palkkio nousisi 66 000 eurosta 84 000 euroon ja Fortumin osakkeenomistajien nimitystoimikunta puolestaan esitti, että yhtiön hallituksen puheenjohtajan vuosipalkkio nousee 75 000 eurosta 90 000 euroon.

 

 

Ministeri Sirpa Paatero on nyt aivan oikein torppaamassa suunnitellut palkkionkorotukset.

 

 

Jos tarkastellaan yrityksiä kokonaisuutena, niin metsäteollisuuden hallitusten puheenjohtajat – erityisesti UPM sekä Stora Enso – painivat aivan omassa sarjassaan

 

 

UPM:n hallituksen puheenjohtajalle Björn Walhroosille maksetaan nyt 175.000 euron vuosipalkkiota ja Stora Enson hallituksen puheenjohtaja Gunnar Brock´lle lähes saman verran eli 170.000 euroa. Mainittakoon, että Metsä Group´n hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta kuittaa luottamustoimestaan 76.500 euroa.

 

 

Hallitusten puheenjohtajat saavat sen palkkion, jonka yhtiökokous päättää, joten siinä ei ole nokan koputtamista.

 

 

Tuntuu kuitenkin siltä, että metsäteollisuus elää hallitusten puheenjohtajapalkkioissa vielä sitä aikaa, jolloin se kylpi rahassa.

 

 

Haluan verrata metsäteollisuusyritysten hallitusten puheenjohtajien palkkioita minulle läheisten elintarviketeollisuusyritysten hallitusten palkkioihin.

 

 

Atrian hallituksen puheenjohtajan vuosipalkkio on 75.300 euroa, Raision 60.000 euroa, HK Scan´n 53.200 euroa ja Apetit´n 39.060 euroa.

 

 

Annan arvoa elintarvikeyritysten päätöksille, että siellä hallitusjäsenten palkkiot ovat kohtuullisia, mutta metsäteollisuudessa ei tässäkään asiassa ole vielä palattu todellisuuteen.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauppaketjujen hinnanalennuskampanjat vaikeuttavat kotimaisen elintarviketeollisuuden ja alkutuottajan asemaa

Sunnuntai 25.1.2015 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on kohkattu päivittäistavarakauppaketjujen hinnanalennuskampanjoista, joissa hinnanalennukset on kohdistettu elintarvikkeisiin.

 

 

Toimenpide on sinänsä kannatettava, mutta muutama tosiasia on tiedostettava.

 

 

Käsittelen tässä kirjoituksessani sitä lisääntyvää ahdinkoa, jonka hinnanalennuskampanjat kohdistavat kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ja sitä kautta suomalaiseen kotieläintalouteen sekä viljanviljelyyn.

 

 

SOK ja S-ryhmä oli aktiivinen kertoessaan hinnanalennuksistaan, mutta sitten tuli selväksi, että K-ryhmä oli tehnyt vastaavat hinnanmuutokset jo aikaisemmin.

 

 

Minulla on käytössäni lista, jolla S-ryhmä kertoi tuotekohtaisesti hinnanalennuksistaan.

 

 

On huolestuttavaa, että S-ryhmän hinnanalennustuotteet kohdistuvat 25 ensimmäisen tuotteen osalta seuraavien kotimaassa toimivien yritysten tuotteisiin:

 

 

• Valio

• Oululainen eli Fazer

• Vaasan

• Hartwall

• Sinebrychoff

• Kariniemi eli HKScan

• Atria

 

S-ryhmän hinnanalennustuotteista osa on mainittujen yritysten lisäksi ns. private label-tuotteita sekä ”Kotimaista”-sarjaan liittyviä tuotteita, joissa SOK:n kuristusote niitä valmistaviin yrityksiin on jo nyt tiukka.

 

 

Toisaalta pitää muistaa, että kaikenlaiset rainbow- ja pirkka-tuotteet ovat surkeita kopioita ja laadultaan todellisia halpaversioita kunnon merkkituotteista. Ainakaan minun ostoskoriini rainbow- ja pirkka-tuotteilla ei ole mitään asiaa.

 

 

Elintarvikekauppaa tuntemattomalla saattaa olla mielikuva, että sanomalehtien valtavat elintarvikkeiden hintailmoitukset olisivat päivittäistavaraketjujen maksamia.

 

 

Näin ei suinkaan valtaosaltaan ole, vaan jokaisesta kauppaketjujen valikoimiin hyväksytystä tuotteesta joudutaan maksamaan kauppaketjulle kynnysraha.  Kynnysrahan lisäksi jokaisesta tuotekuvasta, joka julkaistaan kauppaketjun sanomalehti-ilmoituksessa, veloitetaan tavarantoimittajaa melkoisella summalla.

 

 

Kauppaketjut lupaavat hurskaasti, että hinnanalennusta ei vyörytetä tavarantoimittajien maksettavaksi, mutta totuus tulee olemaan karu.

 

 

Kauppaketjut valitsevat kunkin tuoteryhmän yksittäiset tuotteet tietyn aikataulun mukaan ja valinnat tapahtuvat hyvissä ajoin ennen kyseisen valikoima- ja hinnoittelujakson alkamista.

 

 

Seuraavan hinnoittelujakson hintaneuvotteluissa tavarantoimittajat pannaan selkä seinää vasten ja todetaan, että jos hintaa ei alenneta, niin tuote lentää alkavalla valikoimajaksolla valikoimista pois.

 

 

Kuka sitten päätyy hinnanalennuskampanjan maksumieheksi?

 

 

Hinnanalennusketju toimii niin, että päivittäistavarakaupan hinnanalennusrumban maksajaksi valikoituu hyvin nopealla aikataululla kotimainen kotieläintuottaja ja kotimainen viljanviljelijä!

 

 

Hintaneuvottelut päivittäistavarakauppa toki käy elintarviketeollisuuden kanssa, mutta kenenpä rahapussille elintarviketeollisuus voisi mennä ellei alkutuottajan rahapussille!

 

 

Päivittäistavarakaupan suuresti mainostamat hinnanalennukset päätyvät hyvinkin nopeasti kotieläintuottajalle ja viljanviljelijälle maksettavan hinnan alentamiseen!

 

 

Näin se vaan menee!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Varmaan Kesko kysyi luvan ja sen myös sai!

Keskiviikko 22.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Tamminiemen sauna oli presidentti Kekkosen aikaan paikka, jossa päätettiin tai ainakin pohjustettiin monia suuria asioita.

 

Sain eilen Tampereen UKK-seuran tilaisuudessa kuunnella todellista Tamminiemen sauna-asiantuntijaa eli hallinto-opin kandidaatti Jouko Loikkasta.

 

 

 

 

 

 

Viiden pääministerin sihteerinä ja Martti Miettusen III hallituksessa II valtiovarainministerinä toiminut TVH:n pitkäaikaisin pääjohtaja Jouko Loikkanen on todellinen asiantuntija Tamminiemen saunomisiin liittyvissä kysymyksissä.

 

 

*************

 

Kesko rakensi 1960-luvun puolivälissä Hauholla omistamalleen Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalle Kirrinen-järven rantaan edustussaunan, jonka pohjapiirustus on peilikuva presidentti Kekkosen Tamminiemen saunasta.

 

Kysyin Jouko Loikkaselta, että pyysikö Kesko luvan käyttää Tamminiemen saunan pohjapiirustuksia Länsi-Hahkialaan rakennetun saunan pohjapiirustuksina.

 

 

 

 

 

 

Jouko Loikkanen piti luvan pyytämistä todennäköisenä ja totesi, että luvan saantia varmaan helpotti presidentti Kekkosen ja 1957 – 1968 Keskon pääjohtajana toimineen Ilmo Olavi Nurmelan kaverisuhde.

 

Osoituksena Kekkosen ja Nurmelan hyvistä väleistä kertoo se presidentti Kekkosen vuorineuvos I.O.Nurmelalle 12.10.1965 lähettämä kirje, joka on julkaistu ”Kirjeitä myllystäni” sen ensimmäisessä osassa:

 

 

**************

 

Vuorineuvos Ilmo Nurmela           12/10 1965

Hyvä Veli,

Poissaoloni aikana olet suorittanut huomattavia ja kiitettäviä tekoja, joista esitän Sinulle kansakunnan kiitokset. Niihin yhtyy koko Tunisian kehittyvä ja ratsastava, taatelia ja lampaanrasvaa syövä kansa. (Muuten 42 haukea lyhyessä ajassa oli kyllä liian kanssa!)

Vaatimattomana osoituksena kiitollisuudesta lähetän Sinulle oheisen asiakirjan, jonka sisällöstä en ymmärrä mitään. Mutta kovasti päättelen, että se sopisi kalastusalukseksi sateenkaarilammikollesi.

 

**************

 

Sain tutustua Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilan saunaan ulkopuolelta, kun olin vuoden 1966 vuosiharjoittelijana Länsi-Hahkialassa. Tilan maatalousharjoittelijat olivat apuna, kun saunarantaa ruopattiin tammikuun kovilla pakkasilla. Minulle sattui ruoppauksen aikana ”jalkamiesviikko” ja niinhän minä availin mutaa pellolle ajaneiden traktoreiden peräkärryjen takalaitoja lähes kolmenkymmenen asteen pakkasilla!

 

Työurani aikana sitten tutustuin muutaman kerran Länsi-Hahkialan saunaan myös sisältä päin, sillä sain Keskon yhteistyökumppanina osallistua muutamiin miellyttäviin saunailtoihin ”Kekkosen saunalla”.

 

Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilan Kesko-omistus oli vuonna 1966 verhottu Kaupan Maataloussäätiön taakse, joten kyseinen säätiö oli palkanmaksajanani silloin.

 

Nykyisin Länsi-Hahkiala on Hahkialan Kartanon nimellä agrologi Karl Fazer´n omistuksessa.

 

 

-Esko Erkkilä-