Toivo Sukarin pitäisi käydä Maskun Ylöjärven myymälässä

Sunnuntai 31.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Maskun Kalustetalo Oy on kehittänyt Tampereen alueella Ylöjärven sekä Ideapark´n myymälöihinsä hienon sisäänvetoartikkelin – yhdentoista kilon kaasupullon vaihto maksaa ainoastaan 18,90 euroa!

 

Nostan hattua hienolle idealle ja olen häpeilemättömästi hyödyntänyt sitä kesän aikana jo kahdesti. Toki olemme tehneet kalustehankintoja Maskusta, joten omantunnon tuskia tarjouksen hyödyntämisestä en tunne.

 

Ylöjärven myymälän myyntimiehet ansaitsevat toiminnalleen täyden kympin, sillä heidän puolellaan palvelu on nopeaa ja suuret kiitokset ansaitsevaa.

 

Maskun Ylöjärven myymälän palvelu klikkaa kuitenkin pahasti varastomiesten puolella.

 

Palvelu sielläkin on kohtuullista, mutta noutovaraston ovensuun tienoo on kaameassa kunnossa.

 

Tupakantumppeja on lattialla määrättömästi ja niitä on myös noutovaraston oven edessä vaikka kuinka paljon. Näkee, että myymälänhoitaja ei ole vaivautunut käymään tarkastamassa noutovaraston tilannetta.

 

Kuivalla säällä tupakantumpit eivät ehkä tartu asiakkaiden jalkineiden pohjiin, mutta sadesäällä tilanne on toinen.

 

Olen joskus painiskellut autossani tuntuvan tupakanhajun kanssa. Lopulta olen todennut, että kenkieni pohjassa on autooni kulkeutunut tupakantumppi ja se on inhottavan hajun syy.

 

Maskun Kalustetalo Oy:n Ylöjärven myymälästä kalusteita hankkivan asiakkaan vaarana on saada autoonsa inhottava tupakanhaju. Syy on Ylöjärven myymälän noutovaraston kerrassaan kelvoton siisteys.

 

Toivon, että Toivo Sukari laittaa alaisensa järjestykseen, jotta ongelma saadaan poistettua.

 

Olen varma, että siisti noutovarasto ja sen edusta houkuttelisivat asiakkaita myös uusille ostoksille.

 

Ylöjärven Maskun tilanne on tyypillinen monille yrityksille – myynti ja markkinointi hoitavat oman osuutensa kiitettävästi, mutta tavarantoimitus asiakkaalle tyrii kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin!

 

Asian kuntoon laittaminen on yrityksen ylimmän johdon vastuulla ja sitä peräänkuulutan tässäkin tapauksessa.

 

-Esko Erkkilä-

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun mielipiteet eroavat edeltäjänsä mielipiteistä edukseen kuin yö ja päivä!

Lauantai 30.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Yllätyin positiivisesti ja en ollut uskoa silmiäni, kun luin asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun (sd.) mielipiteitä Maaseudun Tulevaisuus-lehdestä 25.7.2011.

 

Ministeriä oli haastatellut toimittaja Niklas Holmberg.

 

Holmberg toteaa, että kontrasti Kiurun edeltäjään, pääkaupunkiseudun puolustajana tunnettuun Jan Vapaavuoreen (kok.) on suuri.

 

Kiuru haluaa tehdä selväksi, että hallituksen tavoitteena ei ole rajoittaa maaseudulla asumista.

 

”Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen koskee taajamia ja kaupunkien keskusta-alueita. Sillä ei ole mitään tekemistä maaseutumaisten alueiden kanssa”, Kiuru painottaa.

 

”Kaupunkiseuduilla on valtavan suuri tarve tiivistää asumista, mutta maaseutumaisilla alueilla on ihan erilaiset alueidenkäyttötavoitteet” jatkaa asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

 

Ministeri Kiuru pitää huolestuttavana sitä, että joissain kunnissa on rakentamista pyritty rajoittamaan myös varsinaisilla maaseutualueilla.

 

Kypsää ajattelua ministeri Kiuru osoittaa, kun hän toteaa, että maaseudun ihmisten syyllistäminen ympäristöperusteilla olisi syytä lopettaa.

 

”Se ei ole mikään ekologinen teko, että kaikki ihmiset pakkautuisivat kaupunkien keskustoihin. Hiilijalanjälkeä syntyy ihan yhtä lailla, jos lennän etelään lomille tai Lappiin hiihtämään”, toteaa Kiuru

 

Maaseutuasumisen puolestapuhumiseen liittyy läheisesti se, että ministeri Kiuru haluaa viedä päätökseen edellisen hallituksen aloittaman laajakaistauudistuksen.

 

Uudelle hallitukselle on povattu lyhyttä kautta.

 

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun mielipiteet ovat kuitenkin niin oikeita, kypsiä ja monia tyydyttäviä, että onko sittenkin paikallaan toivotella uudelle hallitukselle pitkää ikää?

 

Ministeri Kiurun linjauksiin tutustuessa tulee etsimättä mieleen, että ne ovat Juha Kuisman (kesk.) ajatuksia!

 

Oletan, että Kuisma vallan mielellään antaa ajatuksensa asunto- ja viestintäministerin käyttöön!

 

Uuden asunto- ja viestintäministerin linjaukset asettavat Tampereen kaupunkiseudulla kaavaillun asiakirjan ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” kokonaan uuteen valoon.

Asiakirja joudutaan nyt valmistelemaan kokonaan ”uusiin puihin”, sillä ministerin linjaukset palauttavat maaseutumaiselle asumiselle sen kunnian, jonka edellinen ministeri Vapaavuori siltä vei! 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalon vinkkelistä syksyn satonäkymät ovat hyvät

Torstai 28.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Viherpeukalo on korjannut talteen vasta mansikkasadon, mutta joitain näkymiä muidenkin puutarhakasvien syksyn sadosta voi jo nyt kaavailla.

 

Mansikan sadonkorjuuaika jäi lyhyeksi, mutta siitä huolimatta sadosta muodostui kohtuullinen. Myös laatutaso oli korkealuokkainen. Normaalisti meillä mansikka-aika kestää viisi viikkoa, mutta nyt se oli ohi hieman yli kolmessa viikossa.

 

Muistelen, että mansikkasadon määrä Suomessa on tasoa 14 miljoonaa kiloa. En ole vielä nähnyt valtakunnallista satoennustetta, mutta omakohtaisen kokemuksen perusteella ennustan kokonaissadon jäävän hieman alle 14 milj. kilon.

 

Varhaisperunaa saimme omasta pellosta heti juhannukselta. Nyt varhaisperunat ovat kasvaneet jo melkein ylisuuriksi.

 

Kustaan-päivä on vanhan kansan perunanistutuspäivä. Kalenterissa se ajoittuu kesäkuun 6. päiväksi. Istutimme silloin muutamia lajikkeita ja kaikki näyttävät ainakin varsistosta päätellen kasvavan hyvin. Ainakin vielä perunarutto on pysynyt loitolla, mutta toki rutontorjunta on koko ajan heinäkuun alusta alkaen ”ollut päällä”.

 

 

 

Tässä hienossa kukassa oleva Blue Congo-lajike. Blue Congo on perunalajike, jossa yhdistyvät jännittävä ulkonäkö ja erinomaiset maku-, käyttö- ja varastointiominaisuudet sekä terveysvaikutukset.

Violetti malto muuttuu keitettäessä tumman siniseksi. Mikrossa, höyryssä ja uunissa kypsytettynä väri säilyy kirkkaampana.

Itsenäisyyspäivänä taitava emäntä loihtii perunasalaattitarjottimelle Suomen lipun Blue Congosta ja tavallisesta perunasta!

 

Heittopyöräkoneella perunoita nostettaessa on oltava tarkkana, jotta löytää kaikki Blue Congot!

 

 

Pensasmustikasta olemme saamassa kaikkien aikojen parhaan sadon. Osansa on sillä, että verkotimme pensasmustikkamaan ajoissa, joten linnut eivät nyt pääse ”osingoille”. Pensasmustikat on poimittava samastakin pensaasta monta kertaa, sillä vain osa kypsyy kerrallaan.

 

 

 

Mustaherukat ovat lähipäivinä kypsymässä ja ne ovatkin parhaimmillaan vasta elokuun puolella.

 

 

 

Viherherukka on puutarhamarjoista hienoin. Se alkaa nyt olla poimintavalmis. Viherherukan poiminta pitää ajoittaa mahdollisimman myöhään, mutta toisaalta on varottava marjojen putoamista itsekseen. Taiteilemista riittää.

 

 

 

 

Valkoherukka on ainakin meillä ”välttämätön paha” ja se on poimittava sen vuoksi, että sitä on joskus tullut istutetuksi muutama pensas. En suosittele valkoherukkapensaiden istuttamista!

 

Viherpeukalo elää vuoden kiinnostavinta aikaa, sillä kesän viljelytoimenpiteiden tulokset alkavat varmistua.

 

Älä lannistu epäonnistumisista, vaan nauti onnistumisista!

 

-Esko Erkkilä-

Pieni kävelyretki Gdanskin keskustassa

Tiistai 26.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Tutustuimme Gdanskissa kahden merkittävän kohteen – Westerplatte´n taistelupaikka ja Gdanskin telakka – lisäksi myös Gdanskin keskustaan.

Tässä muutama kuva pikaiselta kaupunkikierrokseltamme:

 

 

Näkymä kaupunkia halkovan Moldova-joen ympäristöstä.

Taaempana vasemmalla häämöttää ”joelle päin kallellaan oleva” Gdanskin eräs tunnus eli Nosturitalo. Sen vinsseillä lastattiin laivoihin tavaroita ja myös purettiin laivoista Gdanskiin saapuneet tuontitavarat.

 

 

Tässä Nosturitalo näkyy hieman paremmin satamaan saapuvan vanhan purjelaivan takana.

 

 

Ydinkeskustaan eräs sisäänkäynneistä tapahtuu Vihreän portin kautta. Tämä talo on ollut aikoinaan kuninkaan asuntona ja nyt siinä sijaitsee mm. Lech Walesan toimisto.

 

 

Vihreän portin rakennus ydinkeskustasta katseltuna.

 

 

Neptunus-patsas on eräs Gdanskin keskustan nähtävyyksistä.

Tarinan mukaan Neptunus  auttoi kehittämään suositun Gdanskin  Goldwasser -liköörin reseptin. Suuttuneena ihmisille, jotka heittivät kolikoita suihkulähteeseen, hän iski kolmikärjellään veteen ja mursi kullan pieniin lastuihin, jotka siitä lähtien ovat koristaneet loistollaan maukasta yrttilikööriä. Goldwasser-likööri kuuluu ostaa Gdanskista, mutta valitettavasti me emme niin tehneet. Ehkä toisella kerralla sitten!

 

Maailman suurin tiilikirkko, Bazylika Mariacka eli Mariankirkko, sijaitsee Gdanskin keskustassa.

Kävimme kirkossa, johon mahtuu 25.000 sanankuulijaa kerrallaan.

 

 

Lasityö Mariankirkosta.

 

Gdanskissa on asiantuntevan oppaan johdolla paljon nähtävää ja koettavaa.

Suosittelen ehdottomasti!

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan kyläkirpputorisuunnistus oli vahva voimannäyte kylätoiminnan merkityksestä ja sen hienoista tuloksista

Maanantai 25.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaupungin kyläsihteerillä Katri Halttusella oli keskeinen rooli torstaina 21.7.2011 toteutetulla Viljakkalan kyläkirpputorisuunnistuksella.

 

Osallistuin kyläkirpputorisuunnistukselle ja vaikka ehdin käymään ainoastaan osalla ”rasteja” aikaa kului yli neljä tuntia.

 

Opin synnyinseudustani ja juuristani paljon – ehkä pystyin myös antamaan uutta tietoa ”rastiväelle” ja muille suunnistukseen osallistuneille.

 

Odotan innolla Viljakkalan Karhen, Nisun ja Väinänperän vastaavaa tapahtumaa 6.8.2011 – aion osallistua myös siihen!

 

Kulutin rahaa kirpputorikierroksella vaatimattomasti alle 20 euroa. Sain sillä rahalla toimivan öljylampun, lekan, uudenuutukaisen XXL-kokoisen Karjala-paidan ja paljon kirjoja. Paras kirjalöytö oli Viljakkalan Sotavetaraanit ry:n vuonna 2006 julkaisema 174-sivuinen kirja "Viljakkalan sotavetaraanien kertomuksia sodasta". Minulla on toki sama kirja jo ennestään, mutta hankinta oli niin edullinen, että en epäröinyt sen suorittamista.

 

Suuret euromääräiset myynnit eivät tuntuneet olevan tavoitteena edes myyjillä, vaan pääasia oli vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien luominen. Omalta kohdaltani sain tavata henkilöitä, joiden kanssa on ollut yhteistä vuosikymmeniä sitten.

 

Tässä muutama valokuva kirpputorikierrokseltani:

 

 

Kauniston talo Viljakkalan Pikku-Pispalassa, joka on ollut pikku-pispalalaisten kylätalona jo vuosia.

Hämmästytti, että talolla ollet pikku-pispalalaiset eivät tunteneet talon historiaa lainkaan! Minä sentään muistan ainakin kolme Kauniston talon asukasta - usein he istuskelivat talon vierellä olevalla penkillä, kun polkupyörällä olin matkalla Viljakkalan kirkonkylään.

 

Kauniston seinäkello on pysähtynyt osoittamaan aikaa, jolloin Kauniston väki vielä asui talossa.

 

Eräs kirpputorirasti oli Viljakkalan vanhalla paloasemalla. Se hallitsee edelleen Viljakkalan kylämaisemaa vaikka paloasema onkin muuttanut toiseen paikkaan.

 

 

On hienoa, että Viljakkalan vaakuna on saanut pitää paikkansa Viljakkalan entisen kunnantalon sisäänkäynnin yläpuolella.

 

 

Jalavan kaupparakennukseen sisältyy paljon viljakkalalaisten muistoja.

 

 

Viljakkalan ns. lääkärintalossa taitaa nykyisin olla joitain Ylöjärven kaupungin toimintoja

 

 

Viljakkalan Härkin talosta on isäni äiti eli toinen mummuistani aikanaan lähtenyt miniäksi Karhelle.  Kuulin Härkin naapuritalon kirpputorilla aivan uutta tietoa mummuni suostuttelemisesta karhelaiseksi miniäksi!

 

Viljakkalan kyläkirpputoritapahtuma oli kyläkulttuurin vaalimista parhaimmillaan.

 

Kiitokset aktiivisille myyjille sekä kyläsihteeri Katri Halttuselle!

 

-Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus rokottaa tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien tilaajia 83 miljoonan euron tasaverolla

Sunnuntai 24.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus säätää tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille yhdeksän prosentin arvonlisäveron.

Kyse on tasaverosta, joka kirpaisee eniten vähätuloisia.

Tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille hallituksen päättämä arvonlisävero on teknisesti helppo toteuttaa, sillä nyt laissa ja asetuksissa todetaan, että ne ovat arvonlisäverollisia. Nyt toki todetaan, että arvonlisäveroprosentti niille on nolla!

Tilattavien sanomalehtien levikki on vuonna 2010 suoritetun levikintarkastuksen mukaan seuraava:

 

• Helsingin Sanomat 383.000 kappaletta
• Aamulehti 131.000 kappaletta
• Turun Sanomat 107.000 kappaletta
• Maaseudun Tulevaisuus 83.000 kappaletta

Ilta-Sanomien levikki oli 150.000 kappaletta ja Iltalehden 107.000 kappaletta.

 

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus perustelee tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille asetettavaa arvonlisäveroa kahdella syyllä. Hallitusneuvotteluissa talousryhmää vetänyt kokoomuksen tamperelaiskansanedustaja Kimmo Sasi kertoo, että lehdistön arvonlisäverolla halutaan tasapainottaa valtion taloutta (niinpä niin) ja yhdenmukaistaa viestintään kohdistuvia maksuja.

Keskustelin asiasta Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kanssa Porin Farmari- maatalousnäyttelyssä ja Kontro kertoi, että kyseessä on laskennallisesti 83 miljoonan euron suuruinen potti.

Kontro lupasi, että Maaseudun Tulevaisuus pitää tilaajahintansa samoina vuonna 2012 kuin ne ovat nyt.

Maaseudun Tulevaisuus-lehden tilaajana olen tyytyväinen Kontron lupauksesta. Harmittelen kuitenkin, että todennäköisesti Aamulehti, Hämeenkyrön Sanomat sekä Suomenmaa joutuvat korottamaan tilaajamaksujaan.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös merkinnee kohdaltani, että en tilaa ensi vuonna edes lyhyitä pätkätilauksia Helsingin Sanomia! Kaksien vaalien vaalivuonna tarkoitukseni oli tilata ainakin pari pätkää Helsingin Sanomia, mutta hallituksen arvonlisäveropäätöksen jälkeen rahat eivät siihen riitä!

Useiden lehtitalojen johto on todennut, että ne joutuvat siirtämään hallituksen määräämän lisäikeen suoraan tilaajahintoihin.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös on isku suoraan tiedonvälityksen kasvoihin.

Verolla saatava valtion lisätulo on todella laskennallinen, sillä lehtien tilaajamäärät tulevat uuden veron myötä laskemaan. Äsken kertomani oma päätökseni on siitä esimerkki.  Veropäätös on ilmiselvä tasavero ja tasavero kohtelee aina vähätuloisia tiukemmin kuin hyvä- tai keskituloisia.

Ihmettelen, että SDP sekä Vasemmistoliitto hyväksyivät tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin. Siinä Urpilainen ja Arhinmäki vähät välittivät omista kannattajistaan – hallituskipeys voitti periaatteet!

 

-Esko Erkkilä-

Haja-asutusalueiden asukkaiden omatoimisuutta pitäisi arvostaa eikä arvostella sitä

Lauantai 23.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven valtuustosalissa taannoin järjestetyssä tilaisuudessa Ylöjärven kaavoitusinsinööri vähätteli Viljakkalan Virolahden vesiosuuskunnan saavutuksia, kun vesiosuuskunnan puuhamies Jukka Niittyoja toi ne esille.

 

”Korkea Virkamies” totesi jotenkin siihen tapaan, että muutama kilometriä vesijohtoputkea ei merkitse mitään haja-asutusalueiden infrassa. Minä ja lukuisat muut läsnäolijat koimme virkamiehen sivalluksen loukkauksena haja-asutusalueiden asukkaita kohtaan.

 

Olen tyytyväinen, että Hämeenkyrön Sanomat on tehnyt 19.7.2011 ilmestyneeseen numeroonsa asiallisen jutun Viljakkalan Vironlahden vesiosuuskunnan toiminnasta. Toivottavasti Ylöjärven kaupungin virkamieskunta lukee jutun ja ottaa opikseen.

 

On yllättävää, että esimerkiksi Hämeenkyrön alueella toimii 48 vesiosuuskuntaa. Se on merkinnyt valtavaa voimainponnistusta haja-asutusalueiden asumismukavuuden kohottamisessa.

 

Haja-asutusalueiden vetovoimaisuus on yhteiskuntamme peruskysymyksiä. Kaikki eivät halua elää väestökeskittymissä. Monien haaveena on asunto lähellä luontoa ja pois taajamien kiireestä.

 

Haja-asutusalueiden kohtalo on juuri nyt ajankohtainen. Paineet monelta suunnalta merkitsevät, että rakentamista haja-asutusalueille haluttaisiin rajoittaa.

 

Onneksi virkamiesten suunnitelmat ovat kohdanneet laajaa vastustusta ja kansalaiset ovat tiedostaneet uhkaavan vaaran.

 

Kaupunkilaisena kannustan haja-asutusalueiden asukkaita ja maanomistajia puolustamaan oikeuksiaan. Arvostan niitä, jotka haluavat muuttaa maalle ja siten kohottaa maaseudun elinvoimaa.

 

Finntrio totesi jo vuonna 1978, että ”Maalla on mukavaa” – se pätee edelleenkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Gdansk - kaupunki, josta maailmaa mullistaneet tapahtumat alkoivat vuonna 1939 ja uudestaan vuonna 1980

Torstai 21.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain heinäkuun 7. päivänä vierailla puolalaisessa Gdanskin kaupungissa ja tutustua kahteen koko maailmaa mullistaneen tapahtumaan niiden aidoilla tapahtumapaikoilla. Kyse on mullistuksista, jotka alkoivat Gdanskista vuosina 1939 ja 1980.

 

Kerron tässä jutussa vuoden 1939 tapahtumista.

 

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin ja Saksan diktaattori Adolf Hitler olivat 23.8.1939 solmineet keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen, jota nimitetään Molotov-Rippentrop –sopimukseksi sen vuoksi, että Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatjeslav Molotov sekä hänen saksalainen kollegansa Joachim von Rippentrop allekirjoittivat sopimuksen.

 

Sopimuksessa Neuvostoliitto ja Saksa sopivat etupiirijaosta, joka koski Suomea, Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa sekä Romaniaa.

 

Hitler ei sopimuksen toteuttamisessa viivytellyt, sillä Saksa aloitti sodan Puolaa vastaan 1.9.1939.

 

Ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettu saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein purjehti Gdansk´n gin satamaan muka rauhanomaiselle laivastovierailulle elokuun lopulla 1939. Alus ankkuroitui kanavaan Westerplatten ja mantereen välille lähelle puolalaisten varuskuntaa. Se vietti satamassa muutaman hiljaisen päivän.

 

 

 

Gdansk’ n satamalaituri. Näillä paikoilla saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein vietti elokuun lopulla 1939 muutaman hiljaisen päivän ”rauhanomaisella” laivastovierailullaan.

 

 

 

Gdansk´n satamarakennus ja majakkatorni rannasta katseltuina.

 

 

Yllättäen 1. syyskuuta 1939 klo 04.45 paikallista aikaa taistelulaiva Schleswig-Holstein ampui täyslaidallisen 280 mm ja 150 mm tykeillään kohti Westerplatten linnoitusta.

Westerplatten sijaitsee n. kilometrin etäisyydellä Gdansk´n satamasta.

 

 

 

Westerplatten´lla on nykyisin toisen maailmasodan ensimmäisten laukausten merkiksi ja urhoollisten puolalaisten puolustajien kunnioittamiseksi 25 metriä korkea muistomerkki.

Emme käyneet muistomerkillä, sillä sinne ajaminen olisi merkinnyt useiden kymmenten kilometrien ajolenkkiä. Kuva on otettu kauko-objektiivilla Gdansk´n satamasta eli n. kilometrin etäisyydeltä.

 

Westerplatten sitkeä vastarinta ylivoimaa vastaan kannusti muuta Puolaa taistelemaan. Puolalaisten puolustukselle ei annettu juuri mahdollisuuksia, sillä pian myös toinen suurvalta, Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan vallaten maan itäosan.

 

Käynti Gdansk´n satamassa ja Westerplatt´n muistomerkin näkeminen lähietäisyydeltä ovat merkittävä kokemus.

 

Vuoden 1939 syyskuun tapahtumat tällä alueella olivat sananmukaisesti lähtölaukaus kahden vallanhimoisen diktaattorin – Stalinin ja Hitlerin – miljoonille ihmisille aiheuttamille kärsimyksille ja kuolemille. Täältä alkoi toinen maailmasota!

 

-Esko Erkkilä-

Mitä Hitlerin murhayritys olisi onnistuessaan merkinnyt Suomelle?

Keskiviikko 20.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on kulunut tasan 67 vuotta, kun eversti kreivi Claus von Stauffenberg yritti murhata Hitlerin hänen komentoalueellaan Sudenpesässä – Führerhauptquartier Wolfsschanze´ssa – 20.7.1944.

 

Murhayritys epäonnistui ja Hitler jäi henkiin. Hän vastaanotti Italian diktaattori Benito Mussolinin jo muutaman tunnin kuluttua murhayrityksestä. 

 

Sain vierailla Sudenpesässä muutama päivä sitten.

Käynti lisäsi tietoani Hitlerin komentopaikasta paljon. Sudenpesä sijaitsee nykyisen Puolan alueella ja on sotahistoriasta kiinnostuneelle mielenkiintoinen kokemus. Se toimi Hitlerin komentopaikkana yli 800 päivän ajan.

Pohdimme käyntiämme ennen ja erityisesti käynnin jälkeen, että mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos Stauffenberg´n murhayritys olisi onnistunut.

Olisiko Saksa antautunut välittömästi?

Miten Suomen olisi käynyt? Olisiko myös Suomen pitänyt antautua? Olisimmeko kokeneet Baltian maiden tapaan monikymmenvuotisen neuvostomiehityksen? Olisimmeko vieläkään vapaita?

Iso kysymys on se, että olisiko koko maailma toisenlainen, jos Hitlerin murhayritys olisi onnistunut?

On ilmeisen selvää, että lukemattomia ihmishenkiä olisi säästynyt, mutta miten olisi käynyt Suomen?

Siihen emme saa vastausta koskaan.

-Esko Erkkilä-

Sopot on kulttuuri- ja vapaa-ajanvieton kaupunki kolmoiskaupunkiketjun keskellä pohjois-Puolassa

Maanantai 18.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolalainen Sopot tunnetaan takavuosilta Interviisujen järjestämisestä.

 

Sopot sijaitsee pohjois-Puolassa rantakaupunki Gdynian ja monipuolisen historiakaupunki Gdanskin välissä.

Sopot on monipuolinen kulttuurin ja vapaa-ajanvieton keskus.

Piipahdimme taannoisella Puolan-matkallamme Sopotissa. Piipahtamisemme jäi kovin pintapuoliseksi, sillä turistibussilla pääseminen Sopotin keskustaan on matalien alikäytävien vuoksi vaikeaa ja paikoitustiloja busseille ei ole Sopotin keskustassa.

 

 

Matalat alikäytävät haittaavat monissa paikoissa Puolaa turisteja. Nykyaikaiset turistibussit ovat n. 3,4 metrin korkeita ja niillä ei ole mitään asiaa sen matalampiin alikäytäviin. Moni paikka jää bussilla matkustavilta sen vuoksi näkemättä tai ainakin joudutaan käyttämään kohtuuttoman pitkiä kiertoteitä.

 

 

Kuva Sopotin keskustasta.

 

Sopotissa on Euroopan pisin puusta rakennettu laituri – Molo. Se jäi meiltä kuitenkin nyt näkemättä.

 

Sopot on kuuluisa laulufestivaaleistaan.

 

Vuonna 1974 Sopotissa järjestetyn Grand Prix de disque -kisan voitti Marion Rung kappaleella ”El Bimbo”.

 

Rung voitti myös 1980 Sopotissa järjestetyn Intervision Song Contest –kilpailun eli Interviisut ja hänen kappaleensa oli nyt ”Hyvästi yö”.

 

Vuonna 1981 Suomen interviisukarsinnat voitti Mikko Alatalo kappaleellaan ”Taitaa tulla kesä”.  Sopotin festivaaleille Mikko ei kuitenkaan koskaan päässyt. Ne peruttiin, kun Lech Walesa aloitti Puolassa lakon Solidaarisuus-liikkeensä kanssa. Lakollahan oli maailmanhistoriallinen merkitys, sillä siitä alkoi Itä-Euroopan muutos.

Mikko kertoo useasti ”Taitaa tulla kesä” – kappaleensa alkujuonnossa, että puolalaiset muusikot ovat aina kovin mielissään, ”kun Alatalo ei päässyt esiintymään Sopotissa vuonna 1981”. Ei heillä tietenkään ole mitään Mikkoa vastaan, mutta he arvostavat Walesan aloittaman lakon merkitystä puolalaisille ja lopulta koko maailmalle.

Sopot  on eurohenkinen ja kansainvälinen kaupunki.

Eräs osoitus tästä on Gdynian ja Sopotin välisen tien varrella olevat valaisinpylväät. Lähes kaikissa valaisinpylväissä on pienet lipputangot. Lippuja on kaksi tai neljä valaisinpylväässä. Jokaisessa valaisinpylväässä liehuu EU-lippu ja pylvään muissa pienoislipputangoissa jonkin maan lippu. Myös Suomen lippuja näimme Gdynian ja Sopotin välillä useita.

 

Sopot on kokemisen arvoinen paikka, mutta kulkuvälineenä pitää olla henkilöauto, jotta pääsee kulkemaan matalista alikäytävistä. Myös julkiset liikennevälineet näyttivät toimivan hyvin, sillä busseja, johdinautoja ja ratikoita oli liikkeellä paljon.

-Esko Erkkilä-

Gdynia - pohjoinen portti Itämereltä Puolaan

Sunnuntai 17.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Gdynia on satamakaupunki pohjois-Puolassa Itämeren rannalla.

Se on eräs päätepiste Helsingin Vuosaaren satamasta keski-Eurooppaan suuntautuville Finnlines`n rahti- ja matkustajalaivareiteille.

Gdyniassa on n. 250.000 asukasta ja se on pohjoisin osa kolmoiskaupunkien ketjussa, jossa muut kaupungit ovat Sopot sekä Gdansk.

Tutustuimme n. miljoonan asukkaan kolmoiskaupunkiketjuun heinäkuun alkupuolella.

Gdynia on leimallisesti satamakaupunki.

 

Poikkesimme satamassa ja saimme siellä nähdä paljon mielenkiintoista:

 

 

Rantabulevardin näkymät olivat aidosti puolalaiset, sillä ylikansallisten hampurilais- ja juomajättien mainoksia ei näkynyt…

 

 

…vaan puolalaismerkit olivat vahvasti esillä.

 

 

Hienoja huvijahteja oli ankkuroituna satamassa ”pilvin pimein”.

 

 

Alueen kehittämisessä EU:n myöntämällä rahoituksella on tärkeä rooli.

 

 

Satamassa sijaitsevaan Aquariumiin oli monien kymmenten metrien pituinen jono jopa rakennuksen ulkopuolella. Aquarium on Puolan ainoa tämäntyyppinen yleisöaquarium.

 

 

Siisteys oli Gdyniassa ja koko Puolassa kunniassaan.

 

 

Vuonna 1909 Hampurissa rakennettu purjelaiva DAR POMORZA  on Gdynian sataman merkittävin nähtävyys. Se ostettiin Puolaan vuonna 1930 kansalaiskeräyksellä hankituilla varoilla ja alus palveli yli 50 vuotta Merikoulun koululaivana. Se teki 105 koulutuspurjehdusta, joiden aikana sen lokikirjaan tulivat merkinnät käynneistä 383 satamassa.

 

Pomorzan viereen on ankkuroituna OPR BLYSKAWICA –hävittäjäalus.

Alus on rakennettu Englannissa ja se luovutettiin Puolan laivastolle Gdyniassa vuonna 1937. Tuolloin se oli maan laivaston nykyaikaisin alus. Toisessa maailmansodassa laiva taisteli länsiliittoutuneiden laivastoissa Pohjanmerellä, Välimerellä, Englannin kanaalissa ja Biskajan lahdella.

 

 

Gdynian sataman lukuisat kukkaistukset ovat hyvinhoidettuja ja ne luovat kuvaa kehittyneestä Puolasta.

 

-Esko Erkkilä-

 

Rauhallista ja mukavaa matkustamista Finnlines´n ro/ro-aluksella Helsingistä Puolan Gdyniaan

Lauantai 16.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Matkasimme taannoisella Puolan ja Baltian kierroksellamme alkumatkan Helsingistä Puolan Gdyniaan Finnlines´n Europalink –aluksella.

Alus on yhdistetty ro/ro – ja matkustaja-alus, sillä siihen mahtuu 500 matkustajaa.

Finnlines´llä on useita vastaavia aluksia ja ne liikennöivät Itämeren alueella.

Tukholman- ja erityisesti Tallinnan-laivojen kiihkeätempoiseen elämään tottuneena matkustaminen rahtilaivalla on melkein hermolepoa.

Laivalla on hyttejä, mutta myös ilman hyttivarausta pääsee mukaan. Matkasimme kolmen hengen hytissä ja se vastasi laatutasoltaan Ruotsin-laivojen hyttitasoa.

Ruoka on mainiota ja ainakaan yhden päivällisen, yhden aamupalan ja yhden lounaan aikana ei huomannut ”samoissa laduissa ajamista”. Juomatarjonta on riittävää, sillä pari baaria ja silloin tällöin auki oleva myymälä pitävät siitä huolen.

Matka Helsingistä Gdyniaan kestää n. 22 tuntia.

 

Tässä pieni kuvareportaasi 5.7.2011 alkaneelta laivamatkaltamme:

 

 Matkamme alkoi Helsingin Vuosaaren satamasta.

 

 Lomasesonki oli juuri alkamassa, mutta laivalla oli hyvin tilaa. Tässä bussimme laivan kannelta kuvattuna.

 

 

Europalink-aluksemme yläkannella oli kontteja, mutta hyvin sinne mahtui iso joukko autojakin.

 

 

Sen verran poliikkaakin tähän juttuun, että tässä laivalta kuvattuna sitä osaa vanhaa Sipoosta, joka pakkoliitettiin asukkaiden ja Sipoon kunnan tahdonvastaisesti Helsinkiin.

 

 

Auringonlasku Itämerellä.

 

 

Merellä Europalink´n mastossa ei liehunut mitään lippua, mutta Gdyniaa lähetyttäessä laivan komentosillan yläpuolelle ilmestyivät varustamon lipun lisäksi Ruotsin lippu sekä Puolan lippu. Europalink´n kotisatama on Malmö, joten Ruotsin lippu liehui kotisataman merkeissä.

 

 

 

Gdynian satamaa lähestyttäessä oli paljon nähtävää. Satamassa oli lähtövalmiudessa mm. puolisentusinaa sota-aluksia. Puola on Naton jäsen.

 

 

Jo laivan kannelta saimme havaita, että puolalaiset ovat ahkeria ja työteliäitä. Satamassa sijaitsevalla konepajalla rälläkät lauloivat ja hitsipillit suhisivat siihen malliin, että valmista tuli joutuisasti.

 

 

Kun Europalink purjehti merellä täysillä kierroksilla, niin savupiipuista ei tullut mitään silmillä havaittavia pakokaasuja.  Satamassa, kun koneita joudutaan ajamaan vajaateholla, niin pakoputkista tuli ajoittain paksuakin savua.

 

Samoinhan se on mm. maataloudessa, sillä tehokkaassa tuotannossa päästöt ovat pienet suhteessa tuotantoon, mutta leväperäisyys ja alhaiset tuotantotulokset aiheuttavat suuret päästöt tuotettua yksikköä kohti.

 

Laivamatkaa Helsingistä vaikkapa juuri Gdyniaan voi vallan mainiosti suositella, sillä se on jo sinänsä elämys!

 

-Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Prisma menetti 79,52 euron arvosta elintarvikemyyntiä!

Keskiviikko 13.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme kotiutui kuuden päivän mittaiselta lomamatkalta ja totesimme, että jääkaappimme oli tyhjä.

Vaimoni laati kauppalistan ja lähetti minut ostoksille. 

Lähikauppamme Tampereella on Koivistonkylän Prisma, mutta kun ostoslistaan sisältyi viisi ”HK balkan 300 g kevyt/viipale” –tuotetta, Prisma ei tullut ostospaikkana kyseeseen.

SOK on Rainbow-innostuksessaan karsinut HK:n valmistaman merkkituotteen valikoimistaan. Sitä ei siis löydy Prismojen kylmäaltaista.

Ihmettelen, että SOK:n sisäänostajat ovat pystyneet höynäyttämään HK:n ylimmän johdon Rainbow-tuotteen valmistajaksi myös ”kevytbalkan” -sarjassa. S-ryhmän kylmäaltaista siis löytyy Rainbow-kevytbalkan ja valmistajana on HK!

 

 

Onneksi HK on säilyttänyt kyseisen merkkituotteen valmistusohjelmassaan ja sitä on saatavissa mm. K-Citymarketeista.

 

Lomamatkamme jälkeinen jääkaapin täyttäminen maksoi 79,52 euroa ja HK:n kevytbalkanin vuoksi koko potti meni ohi Prisman ja päätyi Pirkkalan K-Citymarketin kassalle.

Rainbow-tuotteet ovat tärkeä osa SOK:n harjoittamalla talonpojan tappolinjalla ja samalla he yrittävät lopettaa suomalaisen elintarviketeollisuuden sekä sitoa kuluttajaparan entistä tiukemmin otteeseensa.

 HK:n kevytbalkan on kehityksestä hyvä esimerkki:

 

• aluksi on varmaan todettu, että SOK siirtyy kevytbalkaneissaan Rainbow-linjalle
• HK on mennyt ansaan ja tehnyt edullisen tarjouksen muka vastaavan tuotteen valmistamisesta. Asiantuntijamme kertoo, että SOK:n Rainbow-kevytbalkan ei laadultaan vastaa HK:n kevytbalkania, vaikka valmistaja molemmissa tuotteissa onkin HK.
• ei tarvitse omata kummoisiakaan ennustajanlahjoja, kun ennustaa, että lyhyen siirtymäkauden jälkeen SOK:lle Prismoihin, S-marketteihin, Alepoihin, Sale-myymälöihin sekä ABC-liikenneasemille kevytbalkanin toimittaa ulkomainen lihanjalostaja. Myös laadustaan tunnetut SOKOS-tavaratalojen elintarvikeosastot ovat ilmeisessä Rainbow-vaarassa!

 

Näin menetellen SOK on taas saanut kangettua muutaman sikatilallisen konkurssin partaalle, moni suomalainen elintarviketyöläinen on YT-neuvottelujen tuloksena paiskattu työttömyyskortistoon ja S-ryhmän kauppoihin on saatu hygienialtaan ja turvallisuudeltaan arveluttavaa ”merkitöntä” tuotetta.

Jatkamme HK:n kevytbalkan –asiakkaina ja se merkitsee, että muutaman kerran kuukaudessa suuntaamme elintarvikeostoksemme muualle kuin lähikauppaamme Koivistonkylän Prismaan.

Peräänkuulutan kuluttajilta elintarvikkeiden alkuperävalvontaa, sillä vain siten kauppaketjujen yhä lisääntyvä ulkomaisen ruuan tarjonta pystytään pitämään kohtuudessa.

On tiedostettava, että kaupan private label-tuotteet ovat pitkä askel kotimaisten elintarvikkeiden syrjimisessä – näin siitä huolimatta, että ne jollakin päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla saattavat olla kotimaisen teollisuuden valmistamia. Sen vuoksi ne eivät mielestäni täytä lähiruuan käsitettä – eivät silloinkaan, kun ne sattumalta ovat kotimaista valmistetta.

 

-Esko Erkkilä-

"Maaseudulla haisee" ja "Maaseudulla on pimeää"

Tiistai 12.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkolainaukset ovat suoria lainauksia diasarjasta, jolla Tampereen kaupunkiseudun kaavoitusjohtajat, kaavoitusinsinöörit ja vastaavat satraapit ovat vahvistaneet omaa sekä valmistelevan työryhmän muiden jäsenten uskoa maaseudun haja-asutusalueiden sopimattomuutta asuinympäristökseksi.

Tietoni ovat peräisin ”tavallisesti luotettavilta” tahoilta.

Tampereen kaupunkiseutu kattaa kahdeksan kuntaa: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi.

Kaupunkiseudun virkamiehet ovat valmistelleet asiakirjan ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” ja sen laadinnassa on tarvittu väkeviä ilmaisuja evästyksiksi, jotta ehdotuksesta tulisi varmasti haja-asutusalueiden nykyisiä ja erityisesti tulevia asukkaita halventava.

Tutkailin synnyinkotini läheistä maaseutua 4.7.2011 tarkoituksella saada virkamiesten toteamalle haisemisella sekä pimeydelle todisteita.

Tulokset olivat virkamiesten kannalta hyvin huonoja, sillä löysin ainoastaan hienoja näkymiä.

 

Tässä muutama kuva Viljakkalasta Hanhijärven aukeilta:

 

 

Rypsipelto Rapa-ahteen viereltä.

 

 

 

Rypsipellon tuottama kasviöljy päätyy aikanaan korkealaatuiseksi elintarvikkeeksi kotimaahan tai vientiin. Tässä näkyy myös osa Neste Oil Oyj:n ”öljykentästä”, sillä osa kotimaisesta rypsiöljystä päätyy Porvoon jalostamon raaka-aineeksi.

 

 

 

 

Koivuniemen tilan rakennukset ja parhaassa kukassa oleva rypsipelto ovat hieno kokonaisuus. Liputuspäivänä näkymä lähentelisi täydellisyyttä!

 

Toivon, että virkamiesbyrokraatit tulisivat joskus käymään maaseudulla. Uskon, että sen jälkeen he eivät esittäisi kalvosarjoja, joissa kerrotaan maaseudulla haisevan ja että siellä on pimeää!

 

-Esko Erkkilä-

Lähiruoka - nyt se on määritelty, mutta kaupan omat merkit eivät mielestäni täytä lähiruuan kriteerejä!

Maanantai 11.7.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lähiruoka on tuoretta, mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään.”

 

Näin on MTK:n johtokunta määritellyt lähiruuan toukokuun lopulla pitämässään kokouksessa.

Kysyin eduskuntavaalitaistelun aikana useissa tilaisuuksissa juontajana toimiessani Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin ehdokkailta, että mitä tarkoittaa lähiruoka.

Olin tyytyväinen, että aina Keskustan ehdokkaat vastasit kysymykseeni siten, kuin lähiruoka nyt on määritelty.

Lähiruoka –termin määrittelemiseen osallistuivat MTK:n johtokunta ja järjestön luottamus- sekä toimihenkilöt.

Onnitteluni onnistuneesta määritelmästä!

 

Ehdin työelämässä toimia elintarviketeollisuuden, maatalouden ja kotieläintalouden parissa yli 40 vuotta, joten uskon omaavani taustaa lähiruuan määrittelemisessä.

 

Lähiruoan täytyy olla kotimaista

On selvää, että lähiruuan pitää olla kotimaista. Ruotsista, Virosta tai Venäjältä tuotuja elintarvikkeita ei voi kutsua lähiruuaksi, vaikka kuljetusmatka tuottajalta kuluttajalle olisi lyhytkin.

Lähiruuan alkuperä pitää olla tiedossa

Lähiruuan osalta kuluttajan on tiedettävä sen tuottaja ja/tai valmistaja.

Henkilökohtaisesti haluan lisätä tähän kohtaan, että kuluttajan on pitkäjänteisesti tiedettävä lähiruuan tuottaja ja/tai valmistaja.

Tarkennukseni sulkee lähiruoka –käsitteen ulkopuolelle ns. kaupan omat merkit. Perustelen tätä sillä, että yhdellä päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla jokin Pirkka-, Rainbow- tai Eldorado-tuotemerkin omaava elintarvike voi olla suomalaisen yrityksen valmistama, mutta seuraavalla hinnoittelujaksolla taas ei!

 

Karsastan kaupan omia merkkejä ja henkilökohtaisesti en niitä ainakaan elintarvikkeiden kohdalla ostoskärryyni salli.

Kunnioitan ja arvostan suomalaista ruuantuottajaa ja elintarviketyöntekijää siten, että en hyväksy kaupan omia tuotemerkkejä. Lyhytaikaisesti ne voivat toki olla suomalaisia, mutta yleensä niiden valmistaminen valuu ulkomaille lyhyen ”kuherruskuukauden” jälkeen.

 

Erittäin valitettavaa on se, että kaupan omien merkkien "kankivaikutuksella" päivittäistavarakaupan sisäänostajat painavat alas todellisen lähiruuan hintaa. Tämä vaarantaa koko kotimaisen elintarviketuotannon!

 

Tätä me kuluttajat emme todellakaan halua!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Tampereen Ateria hankkii tuontikurkkuja, vaikka kotimaiset kurkut ovat ennätysmäisen edullisia?

Sunnuntai 10.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puutun jälkijunassa ongelmaan, joka tosin näyttää kaiken aikaa vaanivan tamperelaisessa ja myös koko suomalaisessa laitosruokamaailmassa.

 

Kyse on puutteellisesta ruuan raaka-aineiden alkuperävalvonnasta.

 

Aamulehdessä kerrottiin seitsemän palstan juttuna kesäkuun 1. päivänä näin:

 

”Lasten pelättiin syöneen riskikurkkua Tampereella”

 

Kurkkuihin silloin yhdistetty EHEC-kohu oli alkuvaiheessaan ja kiivaimmillaan. Kaikille vähänkin asioita seuraaville piti olla selviö, että tuontikurkut ovat suuri riskitekijä.

 

Vaan eipäs ollut Tampereen Aterialle, sillä liikelaitoksen eri yksiköille oli hankittu alkuperältään tuntemattomia tuontikurkkuja!

 

Anteeksiantamatonta tussarointia, kun juostiin muutamaa senttiä halvemman hinnan perässä, mutta unohdettiin elintarvikkeiden jäljitettävyys ja turvallisuus.

 

Tarkistusten jälkeen Tampereen Aterialla todettiin, että suurin osa kurkuista oli alkuperältään suomalaisia ja pieni osa Hollannista. Näin kertoi Aamulehden uutisen mukaan Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo.

 

Etsimättä herää kysymys, että miksi hollantilaisia kurkkuja on hankittu, vaikka turvalliset ja helposti jäljitettävät kotimaiset kurkut ovat halvimmillaan ja varmasti pystyvät kilpailemaan myös hinnaltaan hollantilaisten tuontikurkkujen kanssa?

 

Ovatko Tampereen Aterian hankintaspelialistit kuulleet hiilijalanjäljestä ja osaavatko he soveltaa sen periaatteita hankintoihin?

 

Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalon asenne ihmetyttää, sillä hän toteaa, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeiden mukaan nyt pitää välttää vain espanjalaisia kurkkuja. Onko toimitusjohtaja niin yksinkertainen, että ei parhaana kotimaisen kurkuntuotannon jaksona osaa keskittyä yksinomaan kotimaisen kurkun käyttämiseen.

 

Pitääkö nytkin ”urheilla” riskialttiiden, kalliiden ja mauttomien tuontikurkkujen kanssa????

 

Toivon, että Tampereen Ateria Liikelaitoksen johtokunta laittaa toimitusjohtajansa ojennukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Syrjäkylät Viljakkala ja Kuru esillä Ylöjärven markkinoilla 28.5.2011, mutta...

Lauantai 9.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven Markkinat on kahden paikallisen leijonaklubin – LC Teivo ja LC-Ylöjärvi/Keijärvi – yhteinen aktiviteetti.

 

Markkinoiden historia yltää lähes kolmenkymmenen vuoden taakse. Tämänvuotiset markkinat järjestettiin Elo-kauppakeskuksen piha-alueella lauantaina 28.5.2011.

 

Emme olleet etukäteen tietoisia tapahtumasta, mutta matkalla mökille näimme kauppakeskuksen piha-alueen täynnä menoa sekä meininkiä ja poikkesimme paikalle.

 

Yllätyimme iloisesti, sillä markkinoilla oli edustettuna myös nykyisen Ylöjärven syrjäkulmat – tuskin osaatte uskoa, kuinka pahalta tuntuu kutsua vaikkapa Viljakkalaa Ylöjärveen kuuluvaksi!

 

Kuru liitettiin osaksi Ylöjärveä vuoden 2009 alussa.

 

Oli mukava todeta, että Kurun Lehti oli ensimmäinen tutustumiskohde markkinoilla. Viehättävä nuori nainen jakoi toukokuun 5. päivä 2011 ilmestynyttä numeroa näyttelyvieraille.

 

Otin luonnollisesti uuden paikallislehden vastaan ja totesin, että siinä käsiteltiin varsin laajasti yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä.

 

Paikallislehti on siis ajan hermolla!

 

 

Suomen Keskusta oli vahvasti esillä Ylöjärven Markkinoilla, sillä…

 

 

…Kurun ja Ylöjärven monitoiminainen Minna Sarvijärvi veti innolla monenlaista toimintaa Keskustan teltalla! Oli mukava nähdä, että Ylöjärveltä, Viljakkalasta ja Kurusta valitut Keskustan valtuustojäsenet olivat näkyvästi paikalla!

 

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin näkyvästä pisteestä olen erittäin otettu.

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin nimikkodiakoni Minna-Liisa Pajunen kertoi, että hänen toimenkuvansa kohdistuu yksinomaan Viljakkalaan – mainio asia!

 

Ylöjärven seurakunnan osastolta sain heidän ”Kirkko näkyy” –lehtensä, mutta valittaen on todettava, että Viljakkalan osuus lehdessä on painettu minimiin.

 

Kuntaliitos on vakava paikka myös seurakuntaväelle ja siitä on osoituksena se lapsipuolen asema, joka Viljakkalan seurakuntaväelle on koitunut kuntaliitoksesta Ylöjärveen!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Kokoomuksen ministeriryhmässä on miesylivalta 4 - 2?

Perjantai 8.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Sukupuolten tasa-arvo on viime vuosina merkinnyt mm. sitä, että puolueiden ministeriryhmät ovat tasavahvat miesten ja naisten lukumäärissä.

 

Sen vuoksi saattaakin ihmetyttää, että Kokoomuksen vasemmistohallituksessa päähallituspuolueen sukupuolijakauma on miesten hyväksi 4 – 2.

 

Selitys lienee suhteellisen yksinkertainen. Kataisen oli itsensä lisäksi ”pakko” valita miesministereiksi hengenheimolaisensa Alexander Stubb sekä Jyri Häkämies.

 

Kuka kuudenneksi ministeriksi Henna Virkkusen ja Paula Risikon lisäksi – siinä Kataisen loppuvaiheen pulma?

 

Katainen teki puolueensa ministeriryhmän vääristyneestä sukupuolijakaumasta huolimatta viisaan päätöksen, kun valitsi Jari Koskisen uudeksi maa- ja metsätalousministeriksi.

 

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kiittelee Koskisen valintaa maatalousministeriksi.

 

Marttila toteaa, että maatalousministerin tuleminen suurimmasta puolueesta on selviö. Koskisen valinta on ”parasta mitä kokoomuksesta löytyy”.

 

On selvää, että Jari Koskinen joutuu hankkimaan uudet saappaat, sillä Sirkka-Liisa Anttilan hänelle jättämät ”ministerisaappaat” ovat liian suuret.

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisella on todella haastava paikka.

 

Kaikki uutiset kertovat, että ruuan hinta on voimakkaasti kohoamassa. Samaan aikaan – vai juuriko sen vuoksi – erilaiset ruokaan liittyvät väärinkäytökset erityisesti Kiinassa lisääntyvät ja Euroopan maissa puhkeaa viikoittain mittavia elintarvikeskandaaleja.

 

Suomalaisten ruokaturvallisuus on ollut hyvällä tasolla, mutta elintarviketuonnin jatkuvasti lisääntyessä maatalousministerillä on keskeinen rooli suomalaisen ruokaturvallisuuden säilyttämisessä.

 

Hallitusohjelmaan sisältyy mittavia leikkauksia alkutuotannon harjoittamiselle. Pystyykö uusi maatalousministeri säilyttämään Suomessa maataloustuotannon?

 

Isojen kysymysten paimentajaksi hauholainen Jari Koskinen on asetettu!

 

-Esko Erkkilä-

Glyfosaatti on hyvä renki, mutta huono isäntä

Torstai 7.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Glyfosaatti ja sen käyttäminen ovat nousseet viime päivinä julkisuuteen Helsingin Sanomissa 22.6.2011 ja Aamulehdessä 23.6.2011 olleiden juttujen ansiosta.

 

Pidän itseäni jonkinmoisena asiantuntijana glyfosaatin käyttöön liittyvissä kysymyksissä ja minulle kyseiset artikkelit eivät tuo mitään uutta tietoa.

 

Glyfosaatti on torjunta-aine, jota käytetään haitallisten rikkakasvien kemiallisessa torjunnassa. Kyse on aineesta, joka kuihduttaa kaiken vihreän kasvuston ruiskutuksesta kahden…neljän viikon kuluttua.

 

Glyfosaatin tunnetuin kauppanimi on Roundup, mutta nykyään glyfosaattivalmisteita saa myös lukuisilla muilla tuotemerkeillä.

 

Glyfosaattivalmisteet sopivat viljelemättömien alueiden rikkakasvitorjuntaan ja rikkakasvien hävittämiseen pelloilta sadonkorjuun jälkeen.  

 

Suomen ulkopuolella glyfosaattivalmisteita käytetään myös esim. leipäviljoilla nopeuttamassa kasvuston tuleentumista. Viljakasvustot ruiskutetaan glyfosaattivalmisteilla ennen puintia, jotta kasvuston vihreät osat kuihtuvat pois ja puintityö helpottuu.

 

Glyfosaatin käyttäminen viljoilla on Suomessakin periaatteessa sallittua, sillä kuulummehan Euroopan Unioniin. Suomalaiset vilja-alan yritykset ovat kuitenkin linjanneet, että ne eivät vastaanota leipä- tai rehuviljaa, joka on ennen puintia käsitelty glyfosaatilla. Omaan henkilökohtaista kokemusta, että sääntöä myös valvotaan.

 

Glyfosaatin vaikutukset emakoiden hedelmällisyyteen ovat olleet suomalaisten ruokinta-asiantuntijoiden tiedossa jo vuosikymmenet. Sika ja ihminen ovat ruuansulautuskanavaltaan paljolti samanlaisia, joten samat vaikutukset glyfosaatilla lienevät myös ihmisille.

 

Mainitsemiani tutkimustuloksia ei ole salattu, vaan päinvastoin niistä on tiedotettu kotieläintalouden sekä vilja-alan asiantuntijoita jatkuvasti.

 

Monissa päivittäistavaraliikkeissä paistetaan uunituoreita sämpylöitä suoraan myyntiin. Miellyttävä kotileipomisen tunne leviää koko myymälään ja se saa asiakkaat ostamaan leipäherkkuja lisää.

 

Lähes kaikki myymälöissä paistettavat sämpylät ja muut leivonnaisherkut tuodaan taikinana ulkomailta – vain kypsennys tapahtuu marketissa!

 

Koska monissa naapurimaissamme ja eritoten keski-Euroopassa glyfosaatin käyttäminen on yleistä viljan puintikuntoon saattamisessa, on jokseenkin varmaa, että marketin paistotuoreiden sämpylöiden valmistukseen käytetty viljaraaka-aine on käsitelty glyfosaatilla.

 

Se siis myymälöissä paistettavien sämpylöiden puhtaudesta!

 

Osoituksena asioiden julkisuudesta tässä pätkä Keskustan kansanedustaja Anne Kalmarin nettisivuilta 2.4.2006 eli yli viisi vuotta sitten:

”Puhdas ruoka vaatii tietoa ja valintoja

 

…sitä (glyfosaattia = blogistin tarkennus) on pitkät ajat käytetty viljan pakkotuleennuttamiseen muualla Euroopassa. Keski-Euroopassahan ei juuri viljoja kuivailla, vaan tarvittaessa ruiskutetaan ennen puintia. Kun glyfosaatti lopettaa elintoiminnot kasvista, mattimyöhäisetkin versot lopettavat kasvunsa. Näin saadaan puitua kuivempi sato.”

Vastuulliset piirit eivät siis ole tietoja pihdanneet vaan ne ovat niitä jakaneet aktiivisesti!

 

-Esko Erkkilä-

Vahvaa asiaa luomusta

Keskiviikko 6.7.2011 - -Esko Erkkilä-

En tapaa toistella blogissani muiden aikaansaannoksia, mutta Aamulehti julkaisi nettisivuillaan ja myös paperiversiossaan ansiokkaan jutun luomusta 4.7.2011.

Liitän sen sellaisenaan tähän juttuun, mutta haluan sanoa luomuvouhotuksesta muutaman sanan ensiksi itsekin.

Kiinnitän huomiota siihen, että luomuvouhotus asettaa suomalaisen puhtaan ruuantuotannon sellaiseen valoon, että se olisi jotenkin epäkelpoa. Näin ei suinkaan ole, vaan suomalainen ruoka on ilman luomuiluakin puhdasta ja kaikilta osiltaan korkealuokkaista.

Luomun ongelma on, että sen periaatteilla tuotettu ruoka sisältää monesti runsain mitoin monia ongelmia tavanomaisin keinoin tuotettuun ruokaan verrattuna. Viimeisin pysähdyttävä tieto oli se, kun alasaksilaisen luomutilan idut aiheuttivat lähes viidenkymmenen henkilön kuoleman Saksassa ja valitettavasti myös mm. Ruotsissa.

Veronmaksajana en voi hyväksyä sitä, että erilaisten yhteiskuntamme maksamien luomusaarnaajien armeija on suuri. Luomun puolestapuhujien palkollisten määrä on alkutuotannon neuvonnassa mittaamaton ja heidän määränsä on käsittämättömän suuri erilaisten EU:n rahoittamien projektien sekä kansallista rahoitusta nauttivien organisaatioiden piirissä.

Luomu on hyvä keino yksittäisen tilan tulonmuodostuksessa, jos luomun extrakustannukset pystytään ulosmittaamaan tuotteiden myyntihinnassa. Erityistukea luomulle ei yhteiskunnan taholta pidä maksaa, sillä se ei ole oikein.

Ja sitten se Aamulehdessä julkaistu juttu:

 

”Valtion virkamies Heikki Jokipii hermostui luomuhössötykseen kymmenen vuotta sitten. Luonnonmukaisuudesta oli yhtäkkiä tullut ruokakeskustelun kuumin asia, ja suomalaisia patistettiin suosimaan luomua mitä monipuolisimmin perustein.

Jokipii päätti ottaa selvää, mistä luomussa on oikeastaan kyse. Nyt hän listaa seitsemän perustetta, miksi luomu on vain suuri kupla.

1 Luomu ei ole hyväksi ihmisille.

Luomutuotteet eivät ole ravitsevampia, turvallisempia tai maukkaampia kuin muut elintarvikkeet.

Luomun ravitsevuudesta on esitetty useita tutkimuksia, mutta ne on kerta toisensa jälkeen kumottu.

Ihmisiä pelotellaan tavanomaisten elintarvikkeiden torjunta-ainejäämillä, mutta todellisuudessa jäämät ovat aivan mitättömiä.

Makutesteissä luomutuotteet eivät erotu edukseen, paitsi jos testihenkilöille on etukäteen kerrottu, että tarjolla on luomua. Silloin se pärjää, koska ennakkoasenteet ohjaavat valitsemaan luomun.

2 Luomu ei säästä luontoa.

On totta, että luomupeltojen ravinnepäästöt ovat jonkin verran pienemmät kuin tavallisten peltojen. Päästöt pitää kuitenkin suhteuttaa tuotettuun ruokamäärään.

Luomun satomäärät ovat niin paljon tavanomaista viljelyä pienemmät, että kaikkiaan luomuviljely ei ole erityisen ympäristöystävällistä. Tavanomaisessa viljelyssä käytettävät torjunta-aineet hajoavat nykyään hyvin nopeasti, eivätkä rasita luontoa samaan tapaan kuin ennen.

3 Luomu ei ole hyväksi Suomelle.

Suomen maabrändityöryhmä ehdotti, että luomun osuus Suomen maanviljelystä pitäisi nostaa 50 prosenttiin. Tällä saavutettaisiin vain se, että ruoan hinta nousisi. Luomun hinta on jo vuosikausia ollut kaksinkertainen perinteisiin tuotteisiin verrattuna, eikä se merkittävästi laskisi, vaikka kysyntä lisääntyisi.

Luomua on markkinoitu päättäjille tehokkaasti, ja tuloksia on saatu. Jostain syystä melkein kaikki puolueet ovat alkaneet kannattaa luomua.

4 Maailman ruokapula ei kestä luomua.

Satomääriä on kasvatettava, jotta maailman väestö saadaan ruokittua. Seuraavien 40 vuoden aikana ruoantuotanto pitää tuplata.

Viljelymaan määrää on vaikea lisätä tuhoamatta tärkeitä luontoarvoja. Maata pitäisi raivata valtavasti, jos tarvittavat satomäärät haluttaisiin tuottaa luomumenetelmillä. Esimerkiksi Afrikassa pitäisi ehdottomasti satsata tehoviljelyyn, koska sen avulla on mahdollista nostaa satomääriä nopeasti.

5 Luomun kysyntää vääristellään.

Luomun kysynnästä kerrotaan tavattoman suurentelevia juttuja. Ihmisille kerrotaan, että muualla maailmassa luomua käytetään paljon enemmän ja että Suomi on luomun kehitysmaa.

Kun tutustuu faktoihin, niin huomaa, että luomun kysyntä on yleensä muutaman prosentin luokkaa.

Suurinta kysyntä on Tanskassa, missä se on seitsemän prosenttia.

6 Luomua markkinoidaan valheilla.

Luomun puolesta ei löydy pitäviä perusteluja, joten sen markkinoinnissa käytetään hyväksi myyttejä.

Luomun puolustajat levittävät mielellään mielikuvaa, että kaikki muu ruoka on jotenkin epäilyttävää tai likaista. Muu kuin luomuruoka esitetään moskana, joka on täynnä kaikenlaisia myrkkyjä.

Ihmisille annetaan käsitys, että suomalaiseen tai eurooppalaiseen ruokaan ei voisi luottaa. Eurooppalainen elintarvikevalvonta on kuitenkin äärimmäisen tiukkaa.

7 Luomu on muoti-ilmiö.

Ihmiset rakentavat identiteettiään kuluttamisen avulla, ja tässä ruoalla on yhä tärkeämpi osa. Yltiöpäisestä tuhlaamisesta on kuitenkin tullut junttimaista, ja tilalle on tullut tiedostava kuluttaminen. Kalliit luomutuotteet ovat tehokas työkalu kuluttajaidentiteetin rakentamisessa.”

 

Täyttä asiaa ja on hienoa, että monet ruuantuottajat sekä kuluttajat ovat kommentoineet Aamulehden juttua samoin!

 

-Esko Erkkilä-