Yhdessä yössä vänrikistä pakanaksi!

Tiistai 11.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Siitä on 54 vuotta, kun tammikuun 10. päivän ja tammikuun 11. päivän välisenä yönä muutuin vänrikistä pakanaksi!

 

Sain virallisen ylennyksen vänrikiksi tammikuun 10. päivänä vuonna 1968.  Joukko-osastoni oli Panssarintorjuntakomppania Säkylässä Porin Prikaatissa.

 

Opiskelu kuitenkin kutsui tai oli oikeastaan jo kutsunutkin, sillä menin kolmisen päivää myöhästyneenä opiskelemaan agrologiksi Mustialan Maatalousopistoon Tammelaan.

************

 

Muut kurssilaiset oli edellisyönä kastettu Nuoriksi Veljiksi, mutta minä onneton jäin siis pakanaksi.

 

Kaikki lukemattomat puheet alkoivat ruokalassa näin:

 

”Arvoisat Vanhat Veljet, Nuoret Veljet ja se yksi pakana!”

 

En toki menettänyt mielenrauhaani, mutta hartaasti toivoin, että pian saisin kasteen ja pääsisin pois pakanuudestani.

 

Vanhoilla Veljillä oli kuitenkin kiireitä ja viikon verran sain kuunnella noita ”…ja se yksi pakana” –puheita!

 

Pakanuudestakin selvisin ja keväällä 1970 oli aika valmistua agrologiksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tappajan katse"

Sunnuntai 18.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja osallistui vielä saksalaisia vastaan käytyihin sotatoimiin Lapinsodassa.

 

Jatkosodassa hänen aseenaan oli Degtarjev-pikakivääri eli ”Emma”.

 

Isäni oli siis pikakivääriampuja ja hänen apulaisenaan oli saman kylän mies Simo Niittunen – monet olivat ne ”taistelut”, joita sotakaverukset kävivät kahvikupin ääressä meidän pirtissä 1950-luvulla!  Väkeviä muistelusten yhteydessä ei nautittu, sillä Simo oli kuorma-autoilija ja siinä hommassa väkevillä ei ollut edes tuolloin tilaa!

 

 

 

 

Näin Gertarjev-pikakiväärin viimeksi taannoisella Kyröläismatkallemme, kun tutustuimme Simo Häyhä-museoon Rautjärvellä.

 

 

Olen toki minäkin saanut ampua Emmalla, mutta oikeastaan vain näytösluontoisesti eräiden kertausharjoitusten yhteydessä.

 

 

Degtarjev-pikakivääri on neuvostoliittolaisvalmisteinen, mutta saimme niitä sotasaaliiksi runsaasti Talvi- sekä Jatkosotien aikana – kerrotaan, että saimme sotasaaliiksi 9.000 Degtarjev-pikakivääriä.

 

 

*******************

 

 

Viljakkalan sotaveteraanit tekivät joskus 1960- tai 1970-luvuilla tutustumisretken Säkylässä toimivaan Porin Prikaatiin ja siellä veteraanimme olivat päässeet tutustumaan mm. erilaisiin aseisiin.

 

 

Kerrotaan, että isäni silmiin oli syttynyt ”tappajan katse”, kun hän oli nähnyt sota-aikaisen työkalunsa eli Degtarjev-pikakiväärin!

 

-Esko Erkkilä-

Kantakortti kertoo mielenkiintoisia seikkoja mm. varusmiespalveluksen ajalta

Perjantai 29.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Kantakortti on jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa.

 

Nykyään kantakortin tai oikeastaan sen kopion saaminen on haasteellista, mutta toki mahdollista.

 

Olin aikoinaan aktiivinen ja sain helposti kopion omasta kantakortistani, mutta vain siltä ajalta, jolloin olin varusmiespalveluksessa ja reservissä Maavoimissa.  Jossain vaiheessa minut siirrettiin reservissä Ilmavoimiin ja siltä ajalta olisin joutunut maksamaan kantakorttitietojen etsimisestä tuntiveloituksen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt.

 

Ihmettelen kyllä Puolustusvoimien menettelyä, että kantakorttitietojen etsimisestä voidaan uhata erillisveloituksella!

 

 

Mutta siitä kantakortistani:

 

 

Toki tiedän sotilaspassitietojeni perusteella, että kaikki arvosanani ovat varusmiesaikana olleet kiitettäviä, mutta mielenkiintoisia ovat ne esimiesteni luonnehdinnat, jotka ilmenevät kantakortissani.

 

 

 

Aliupseerikoulun aikana saamani luonnehdinnat ovat;

 

• tarmokas

• luonteva

• asiallinen

• tunnollinen

• vaativa

 

Reserviupseerikoulun opinnoista olen saanut luonnehdinnat;

 

• jämerä

• tunnollinen

• vaativa

• aloitekykyinen

 

Uutta minulle kantakortissani oli se, että olin aliupseerikoulussa Panssaritorjuntalinjan 1/25 eli priimus ja Reserviupseerikoulun kurssilla 125 kolmanneksi paras 59 oppilaan joukossa eli 3/59.

 

 

Näillä on työelämässäkin pärjätty!

Niin vielä se, että kansakoulupohjalla tässä on pärjätty, sillä eipä ole aikoinaan oppikoulua tullut käytyä ja sotilasarvoni on yliluutnantti.

Siitäkin olen tyytyväinen, että esikoisemme on sotilarvoltaan kapteeni eli joudun ilmoittautumaan pojalleni: "Herra kapteeni, yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu"!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tappajan katse

Maanantai 16.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni Oiva Erkkilä palveli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja oli Hersalon joukoissa vielä ajamassa saksalaisia pois maasta Lapin sodassa.

 

Isäni oli molemmissa sodissa pikakivääriampujana ja hänen aseenaan oli neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, jonka suomalaiset ristivät Emmaksi. Emmaksi sen vuoksi, että sota-ajan eräs suosikki-iskelmä oli ”Emma” ja kun Degtjarjov ´n lipas oli pyöreä kiekko, joka pyöri aseen päällä muistuttaen gramofonilevyä.

 

Pikakivääriampujalla oli taisteluparinaan lataaja ja isälläni lataajana toimi viljakkalalainen Simo Niittunen – Simo ansaitsi sotien jälkeen leipänsä sorayrittäjänä ja olihan aivan varmaa, että Simo Niittunen hoiti meidän kaikki sorantarpeemme eri rakennushankkeissa!

 

Monet olivat ne kerrat, kun isäni ja Simo muistelivat sotatietään meidän pirtissä – taisipa Simolta ”unohtua” muistelusten takia jonkun sorakuormankin noutaminen!

 

 

*****************

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanit järjestivät joskus 1960-luvulla matkan Porin Prikaatin Säkylän varuskuntaan.

 

Vuonna 1923 syntynyt viljakkalalainen sotaveteraani Paavo Mäntyniemi on kertonut minulle monesti, että kun eräs luutnantti esitteli veteraaneille aseita, niin isäni silmiin syttyi tappajan katse, kun hän näki Degtjarjov`n eli Emman!

 

 

Olen minäkin joskus kertausharjoituksissa päässyt ampumaan Emmalla, mutta minulle ei ole tuohon aseeseen ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta kuin isälleni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Asiallista pohdintaa

Sunnuntai 17.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Säätiö järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla seminaarin, jonka otsikko oli

 

”Suomi sodasta syntynyt”.

 

 

Seminaariannista on aineksia useampaankin blogikirjoitukseen, mutta keskityn nyt sen puheenvuoron käsittelyyn, jonka kansanedustaja Pertti Hakanen piti seminaarin yhteenvetopuheenvuorona.

 

 

Kansanedustaja Hakasen työhistoriaan kuului toimiminen opistoupseerina varusmiesten kouluttamisessa Porin Prikaatissa Säkylässä.

 

 

Kansanedustaja Pertti Hakanen toimii Karjalan Liiton puheenjohtajana ja jo ennen sitä sekä valintansa jälkeen hän saanut tutustua luovutetulla alueella Talvi- sekä Jatkosodan kunniakkaisiin taistelupaikkoihin.

 

 

 

 

 

Hakanen kysyi oikeastaan itseltään eilisessä puheenvuorossaan, että olisiko hän pystynyt parempaan varusmiesten koulutustyöhön, jos hän olisi ennen koulutustyötään saanut tutustua sotiemme taistelupaikkoihin?

 

 

 

*********************

 

 

 

Olen tavallaan joutunut samaan tilanteeseen kuin Hakanen, mutta hieman eri perspektiivistä.

 

 

Varusmiehen peruskoulutusjaksolla ja ei ehkä vielä aliupseerikoulutuksessakaan olisi ollut hyötyä tutustumisesta sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Reserviupseerikoulutuksessa asia olisi kohdaltani ollut toinen, sillä mm. joukkojen sijoittamisessa puolustustaisteluun olisi ollut hyötyä, jos pohjana olisi ollut tutustuminen sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Joukkojen sijoittamisessa mittasuhteet ovat todellisessa sodassa tyystin toiset kuin opetustilanteissa.

 

 

Opetustilanteissa joukkueet ja komppaniat sijoiteltiin ainakin omalla RUK-aikanani liian sumppuun ja sijoittelu ei vastannut tositilannetta.  Sumppusijoittelu olisi estynyt, jos RUK-oppilaat olisivat päässeet tutustumaan todellisiin taistelupaikkoihin.

 

 

Tunnen vaikkapa Taipaleenjoen taistelumaaston melko hyvin ja tiedän ryhmityksemme syvyyden, joka oli etulinjan taistelijoiden takana.  Syvyyttä oli Taipaleenjoelta aina Keljaan saakka tai oikeastaan Sakkolan asemalle tai jopa Kiviniemeen saakka. Jos vihollinen olisi saanut läpimurron Taipaleessa,sen jatkoeteneminen olisi ollut vaikeaa.

 

 

Olen laatinut Taipaleenjoen taistelupaikkoihin tutustumisistani useitakin kirjoituksia ja ne löytyvät, jos googlaa: ”Esko Erkkilä Taipaleenjoki”!

 

 

*****************

 

 

Sain varusmiespalveluksen jälkeen osallistua varsin moniin kertausharjoituksiin ja niissä toki päästiin joukkojen sijoittelussa oikeisiin mittasuhteisiin.

 

 

Vastaukseni Pertti Hakasen kysymykseen on se, että sotiemme taistelupaikkoihin tutustuminen toisi arvokasta taustatietoa siihen koulutustyöhön, jolla kantahenkilöstö kouluttaa varusmiehiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laukon kartanon rappusilla ja puistossa sijaitsevat patsaat ovat osa suomalaista kuvanveistohistoriaa

Torstai 4.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen eli 3.8.2016 vierailla Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen elämysmatkalla Laukon kartanossa Vesilahdella ja tällä matkalla keräsin paljon aineksia tämän saitin juttuihini.

 

 

Aloitan patsaista, joita näin Laukossa:

 

 

 

 

 

Evert Porilan vuonna 1933 veistämä patsas Elias Lönnrot´sta kartanon puistossa on muisto niistä ajoista, joita Lönnrot vietti Laukon kartanossa vuodesta 1824 aina 1850-luvulle saakka.

 

 

Lönnrot päiväsi Kalevala-teoksensa II painoksen Laukossa 17.4.1849.

 

 

 

 

 

Puistossa sijaitsevan patsaan takana kasvava koivu on pistokas siitä koivusta, jonka Lönnrot istutti samalle paikalle joskus 1850-luvun tienoilla.

 

 

Lönnrotia esittävän patsaan on puistoon hankkinut kuvanveistäjä Evert Porilalta Rafael Haarla eli entinen Laukon kartanon omistaja.

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä Jussi Hietasen ”Laukon neito” on valmistunut n. vuonna 1935.

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä Evert Porila on veistänyt jo vuonna 1917 patsaan ”Oitin kanuuna Elmer Niklander”, joka nyt on yksi Laukon kartanon puistossa sijaitsevista patsaista.

 

 

 

 

 

Elmer Niklander oli kiekonheittäjä, kuulantyöntäjä ja kiekonheiton olympiavoittaja Antwerpenin olympialaisista vuonna 1920. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Oitin kanuuna”.

 

 

***************

 

 

Mielestäni Laukon kartanon puistossa sijaitsevista patsaista merkittävimmät ovat kuvanveistäjä Jussi Mäntysen vuosina 1934 ja 1935 luomat veistokset.

 

 

 

 

 

Jussi Mäntynen on veistänyt teoksen ”Laukon kurjet” vuonna 1930.

 

 

Kartanon aiempi omistaja Rafael Haarla on teettänyt kurkia esittävän veistoksen Jussi Mäntysellä kartanoa aikoinaan hallinneen Kurki-suvun kunnioittamiseksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

 

Kartanon rappusten porraspielissä makoilevat hirvet ovat kuvanveistäjä Jussi Mäntysen tuotantoa vuodelta 1934.

 

 

Mielestäni Jussi Mäntysen kuuluisin veistos sijaitsee Viipurissa Torkkelinpuistossa ja on nimeltään ”Hirvi” – Jussi Mäntystä pidetäänkin Suomen parhaana hirviä esittävien patsaiden kuvanveistäjänä!

 

 

 

Laukon kartanolla on pitkä sekä mielenkiintoinen historia ja eräs osa tästä historiasta ovat ne patsaat, jotka sijaitsevat kartanon puistossa!

 

 

Suosittelen, että vierailette Laukon kartanossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Teki tiukkaa, että Neuvosto-Viron aikana Hotelli Virusta sai vuokrattua neuvotteluhuoneen, koska sama neuvotteluhuone oli jo varattuna samana päivänä eri aikaan toisille

Lauantai 17.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain työelämässä ollessani toimia päivälleen 40 vuotta Rehuraisio Oy:n palveluksessa.

 

Aloitin myyntihommissa 1.12.1970 ja kaksikymmentäviisi vuotta kestäneen myyntiurani jälkeen toimin yhtiön raaka-ainehankinnan vastuuhenkilönä 15 vuotta kunnes siirryin eläkkeelle.

 

Työajastani Raisiolla on pelkästään myönteisiä kokemuksia.

 

Muistelen nyt erästä palkintomatkaa Viroon ja siellä Viru-hotelliin. Järjestämämme matka oli palkintona hyvistä rehunmyyntituloksista Porin Keskon alueen kauppiaille ja heidän myyntimiehilleen.

 

 

Emme olleet etukäteen varanneet neuvotteluhuonetta, jossa olisimme voineet järjestää palkintojenjakamistilaisuuden sekä nauttia pienet näkäräiset palkintojenjaon ohella.

 

 

Neuvotteluhuoneita kyllä oli, mutta ongelmaksi paljastui se, että kaikkiin neuvotteluhuoneisiin oli jo yksi varaus samalle päivälle.

 

 

Hotelli Virun neuvonnassa kun asiaa selviteltiin, niin hotellin neuvotteluhuoneiden myynnistä vastaaville ei ollut heidän mielestään lainkaan mahdollista, että samaa neuvotteluhuonetta voisi samana päivänä eri aikaan käyttää kaksi asiakasryhmää.

 

 

Neuvostoliittolainen ajatus kulki silloin niin, että kun neuvotteluhuone on varattu jollekin asiakkaalle vaikkapa klo 18.00 alkaen, niin sinne ei voi päästää toista asiakasta esimerkiksi klo 10.00 – 12.00!

 

No, pitkällisten neuvottelujen jälkeen Hotelli Virun henkilökunta päästi meidät päivällä pariksi tunniksi sellaiseen neuvotteluhuoneeseen, jonne illan tullen saapui toinen asiakasryhmä!

 

 

Olen ollut siis mukana, kun neukkulaan on ajettu kapitalistista ajatusta, että saman neuvottelutilan myyminen eri aikaan, mutta samana päivänä kahdelle asiakkaalle on mahdollista ja että se merkitsee myös hotellille suurempaa tehokkuutta sekä lisääntyviä tuloja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Liikenneministeri Kyllösen giljotiiniohjeistus oli sittenkin totta!

Sunnuntai 18.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Kaikilla on tuoreessa muistissa nykyhallituksen kuntakartta, jonka olemassaolon Kataisen-Virkkusen-Urpilaisen –kopla kiisti, kun Suomen Kuvalehti sen aikoinaan julkaisi.

 

Muutaman ajan kuluttua kaikille selvisi, että mainittu kuntakartta oli kuitenkin olemassa, vaikka se Suomen Kuvalehden kertomana yritettiinkin hallituksen toimesta kiistää.

 

Nyt liikenneministeri Merja Kyllösen giljotiinisuunnitelma tiehankkeiden torppaamiseksi on kokemassa täsmälleen saman kohtalon kuin Virkkusen kuntakartta.

 

Eduskunnan kyselytunnilla torstaina 15. marraskuuta 2012 klo 16.00 kansanedustaja Mikko Alatalon ansiokas toiminta ja Helsingin Sanomien lauantaina 17.11.2012 julkaistu artikkeli ovat karua kertomaa ja todistavat ministeri Kyllösen päätöksistä sekä yli miljardin euron suuruisen giljotiinilistan olemassaolosta.

 

Kansanedustaja Alatalo kysyi näin:

 

Arvoisa puhemies!  Arvoisa ministeri Kyllönen!

Julkisuuteen on tullut niin sanottu giljotiinilista, jolla leikataan maakunnille tärkeistä tiehankkeista lähes miljardi euroa. Ylen uutisten mukaan leikkauslista tuli teille, ministeri, yllätyksenä. Kuitenkin on tullut tietoa siitä, että Liikennevirastossa on suunniteltu tieremonttien leikkauksia jo kesästä saakka ja nimenomaan ministerin ohjaamana. Työryhmää ohjastetaan niin sanottuun uudelleenarviointiin, mikä tarkoittaa tiehankkeiden paloittelua, rahojen rajuja leikkauksia, entisten suunnittelurahojen hukkaamista sekä hankkeiden viivästymistä.

Olette maininnut kyllä, arvoisa ministeri, uudelleenarvioinnista, mutta onko teillä todella ollut mandaatti kaikilta hallituspuolueilta teettää peräti miljardin euron leikkaukset vai ovatko virkamiehet leikanneet tuon miljardin vasten tahtoanne, vaikka tehän ette hyväksy sellaisia virkamiehiä, jotka eivät nauti teidän luottamustanne?

Mikko Alatalon aloittama keskustelu lainehti eduskunnassa monien tiehankkeiden ympärillä. Sen aikana monet kansanedustajat käyttivät puheenvuoroja joissa käsiteltiin useita tiehankkeita eri puolilla maata.

 

Jossain vaiheessa päästiin VT8:n kohdalle ja siitä perussuomalaisten Ritva Elomaa sekä ministeri Merja Kyllönen sanailivat näin:

 

Ritva Elomaa/ps:

Arvoisa puhemies!

Valtatie 8 puhuttaa, ja vielä kerran koko kansan edessä haluaisin kysyä. Maskun ympäristölupa umpeutuu ensi vuonna, saadaanko siihen rahat, alkaako Kasitien parannus?

 

Liikenneministeri Merja Kyllönen:

 Arvoisa herra puhemies!

Koska kertaus on opintojen äiti, niin toistan vielä kerran, että me teemme kaikkemme, jotta Maskun ympäristölupa ei vanhene ja lapio - mikä kirves ja hakku, mikä tarvitaan - on maassa 2013.

 

Mikko Alatalon aloittaman mielenkiintoisen eduskuntakeskustelun pöytäkirja kannattaa lukea. Se löytyy seuraavanlaista polkua seuraten:

www.eduskunta.fi -> täysistunto -> viimeisimmät täysistuntopöytäkirjat -> PTK 111/2012 vp - Täysistunto ja suullinen kyselytunti ja siellä kohta "HTM" -> Tiehankkeiden leikkaussuunnitelmat

*********

 

Helsingin Sanomat julkisti lauantaina 17.11.2012 sivullaan A4 ”Kyllösen giljotiinin” olleen liikenne- ja viestintäministeriön Liikennevirastolle määräämä ohjeistus.

 

Kirjeet ohjeistuksista on Helsingin Sanomien saamien tietojen mukaan päivätty 4. kesäkuuta ja 19. syyskuuta.

 

Liikenne- ja viestintäministeriön 4.6.2012 lähettämissä kirjeissä todetaan, että ”uudelleenarvioinnin” kohteiksi määrätään seuraavat tiesuunnitelmat:

 

• VT6 Taavetti – Lappeenranta
• VT8 Turku – Pori
• VT3 Tampere –Vaasa
• VT4 Jyväskylä – Oulu
• VT5 Mikkeli – Juva
• VT 9 Tampere –Orivesi
• VT 12 Lahden eteläinen kehätie

 

On enemmän kuin surullista, että maakuntien tiehankkeet on nyt Kataisen – Urpilaisen – Kyllösen päätöksillä torpattu.

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli sata osanottajaa yhdestätoista eri maasta osallistui Tapahtumien Yössä MSL-Tampereen järjestämään pärekorinheittokisaan Tampereen Keskustorilla

Lauantai 11.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry järjesti torstaina 9.8.2012 Tampereella Tapahtumien Yössä tempauksen, joka sai ennennäkemättömän suosion.

 

Järjestimme Keskustorilla Raatihuoneen edustalla pärekorinheiton näytöskilpailun, johon kaikki halukkaat saivat osallistua.

 

Tempauksemme sai suuren suosion, sillä osanottajia oli 114 heittäjää, joista 109 heitti pärekoria ensimmäisen kerran elämässään. Heittosuorituksia kirjattiin 121, sillä jotkut kokeilijat halusivat ottaa tarkemmin tuntumaa pärekorinheittoon. Jokaisella oli käytettävissään kaksi heittoa, joten pärekori lensi torilla yli 240 kertaa!

 

Voimme myös todeta, että MSL-Tampere laajensi toimintaansa vahvasti kansainväliseen suuntaan, sillä heittäjät edustivat yhtätoista eri maata!

 

 

Pärekorinheittokisan avausheiton heitti apulaispormestari  Timo Hanhilahti ja hyvin heittikin, sillä tulokseksi mitattiin 10,62 metriä!

 

 

 

MSL-Tampereen pärekorinheittojaoston puheenjohtaja Jouni Koskela – jonka hallussa on pärekorinheiton maailmanennätys 18,57 metriä – luovutti apulaispormestari Hanhilahdelle pienoispärekorin muistoksi hienosta avausheitosta!

 

 

 

Pärekorinheitto on MSL-Tampereen kehittämä laji, jossa kilpaillaan kaksisankaisen peräkorin heittämisestä mahdollisimman pitkälle. 

Lajissa järjestetään MM-kisat joka vuosi ja ne järjestetään pärekorien kehdossa eli Porin torilla. Järjestelyistä vastaavat Satakunnan Viikko ja MSL-Tampere.

 

 

Kisaa oli parhaimmillaan seuraamassa n. 400 katsojaa ja kaikkiaan kaksituntisen kisan katsojamäärä ylitti tuhat innostunutta katsojaa.

 

 

 

Pärekorinheiton tuloksista pidetään maailmatilastoa ja sen kahdennensadannen tuloksen saavutti Antero Hiltunen Kuusamosta. Hiltusen tulos oli hieno 11,28 metriä!

Kuvasta huomataan, että pärekorinheitossa pätee sama ilmiö kuin tennisottelussa - katsojat seuraavat pelivälineen, tässä tapauksessa heittovälineen liikettä!

 

 

Antero Hiltunen sai erikoispalkinnon ja sen luovutti hänelle lajin hallitseva maailmanennätysmies Jouni Koskela.

 

 

 

Näytöskisan pisimmän heiton heitti Jarno Yliniemelä tuloksella 14,77 metriä. Tulos on ylämäkeen heitettynä kunnioitettava.

 

 

 

Jouni Koskelan nimissä oleva maailmanennätystulos 18,57 metriä ei ollut kisan aikana hetkeäkään uhattuna…

 

 

 

…ja myös lempääläläisen Helmi Hopun nimissä oleva naisten maailmanennätystulos ei ollut illan aikana edes miesten uhkaama.

 

 

 

Naisten maailmanennätystuloksen haltija Helmi Hoppu esiintyi kisassa, mutta ei nyt pystynyt hätyyttelemään omissa nimissään olevaa maailmanennätystä.

 

 

Erityisen ilahtuneita olemme, että nuoret ja lapset olivat innokkaita kokeilemaan pärekorinheittoa.

 

Tässä muutamia esimerkkejä nuorimpien heittotyyleistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****

 

Kilpailun erään viimeisimmistä heitoista heitti Tampereen kaupunginvaltuuston Vihreän valtuustoryhmän jäsen, poliisi ja yhteiskuntatieteiden maisteri Anna-Kaisa Heinämäki. 

Keskustalainen Tarmo Aaltonen (oikealla) kannustaa Anna-Kaisaa oikein tosissaan!

 

*****

 

Aamulehden toimittaja Vilma-Lotta Lehtinen poikkesi kisapaikalla ja myös hän osallistui kilpailuun. Vilma-Lotta heitti hyvän tuloksen 8,71.

 

Hän kirjoitti tempauksestamme Aamulehden sähköiseen versioon seuraavanmoisen jutun:

 

 

 

”Villi meno Keskustorilla: Kori lensi kansanmusiikin tahdissa

Tampereen Keskustorilla oli torstai-iltana villi meno. Irkkupoljentoista kansanmusiikkia soittava Kansahölömö tanssitti yleisöä menevällä musiikillaan. Paikalla oli ainakin sata ihmistä.

Kansahölömö tahditti myös pärekorinheittokisaa. Kori lensi pisimmälle Jarno Yliniemelän kourasta, kunnioitettavat 14 metriä ja 77 senttimetriä. Maailmanennätys miehillä on 18 metriä ja 57 senttimetriä, naisilla vastaava ennätys 14 metriä ja 99 senttimetriä.

Yliniemelä oli kisassa mukana ensimmäistä kertaa, ja kommentoi ennätysheiton jälkeen, että voittajafiilis on.

Ennätystä pääsi rikkomaan Raatihuoneen edessä iltayhdeksään asti. Kilpailu on Maaseudun sivistysliiton kulttuuri- ja opintoyhdistyksen Tampereen jaoston järjestämä. Puheenjohtaja Esko Erkkilä arvioi, että kisaa on ollut seuraamassa parhaimmillaan 400 ihmistä yhtä aikaa.”

 

Kiitän kaikkia heittäjiä, heittäjien huoltojoukkoja, katsojia ja MSL-Tampereen järjestäjäjoukkoja hienon tilaisuuden läpiviennistä!

 

On hienoa, että osaamme tehdä kulttuuria hymynkare suupielessämme!

 

-Esko Erkkilä-

Porilaisille kultaa henkilö- ja joukkuekohtaisissa pärekorinheiton MM-kisoissa, mutta maailmanennätykset säilyivät edelleen tamperelaisilla

Sunnuntai 25.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Kuluva vuosi on Porin Päivän juhlavuosi. Maan suurimpiin kotiseutujuhliin kuuluva tapahtuma täyttää pyöreät 50 vuotta.

 

Porin Päivän pääjuhlaa vietettiin Porin torilla lauantaina 24. syyskuuta.

 

Pääjuhlaan kuuluu jo perinteeksi muodostuneet pärekorinheiton MM-kilpailut, jotka Satakunnan Viikko järjestää yhdessä Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry:n kanssa.

 

Pärekorinheiton MM-kilpailut ovat avoimet kaikille ja niiden yhteydessä käytiin haasteottelu Porin ja Tampereen kesken.

 

MM-kisoja suosi kuiva ja ajankohtaan kuuluva viileähkö sää. Tuuliolosuhteet olivat mielenkiintoiset, sillä tuuli teki tepposet monelle kilpailijalle.

 

Tulostalo jäi odotettua laimeammaksi, mutta miesten kilpailun voittanut porilainen Mika Parkkali onnistui viimeisellä heitollaan löytämään hyvän tuuliraon ja heiton pituus kolkuttelikin lajin maailmanennätystä.

 

Pieni kuvakertomus lajin MM-koitoksesta:

 

 

Naisten sarjan todellinen yllättäjä oli Anna-Mari Vuollet Porista, joka pienellä lajiharjoittelulla ja ”siviilikamppeissa” nappasi pronssimitalin tuloksella 11.50.

 

Naisten hallitseva maailmanennätysnainen Helmi Hoppu edustaa Tamperetta ja hän käyttää heittotyylinään alakautta tapahtuvaa heittämistä.  Porin torilla – pärekorin kehdossa – pidetyissä MM-kisoissa Hopun tulos 11.70 merkitsi hopeatilan varmistumista.

 

 

Naisten maailmanmestariksi heitti porilainen Suomen paras naisten sarjan painonnostaja Anna Everi. Hänen tuloksensa jäi Helmi Hopun nimissä olevasta maailmanennätyksestä vain runsaat kaksi metriä – Everin tulos oli 12.89. 

 

 

Naisten MM-mitalikolmikko poseerasi pokaalienjaon jälkeen hymyilevänä. Oikealla Anna Everi, keskellä Helmi Hoppu ja vasemmalla kolmanneksi heittänyt Anna-Mari Vuollet.

 

Miesten maailmaennätystä hätyytelleen Mika Parkkalin heitot olivat tasapainoisia ja pysyivät hyvin heittosektorissa. Kaikkien aikojen maailmantilastoa ei tätä kirjoitettaessa vielä ole päivitetty, mutta Parkkalin tulos saattaa yltää tilastossa toiselle sijalle.

 

Maailmanennätyksen haltija tamperelainen Jouni Koskela sijoittui toiseksi tuloksella 14.25. Tulos jäi Koskelan maailmanennätyksestä hieman yli neljä metriä.

Tuomo Hakkarainen oli tuloksissa kolmanneksi paras tamperelainen ja hänen tuloksensa kisassa oli 11.99. Toiseksi paras tamperelainen oli Ari Hirvikoski, joka esiintyy tämän jutun useissa kuvissa kirjurina.

 

 

MSL-Tampereen varapuheenjohtaja Atte Nikkanen heitti tuloksen 11.01 ja sijoittui sillä tuloksella sijaluvulle 21.

 

 

Miesten MM-kisan mitalikolmikon muodostivat maailmanmestari Mika Parkkali (keskellä), hopeamitalimies Jouni Koskela (oikealla) ja pronssipystin palkintokaappiinsa saalistanut porilainen Mika Hakanen (vasemmalla).

 

Pärekorinheitto sai Porin MM-kisoissa paljon uusia ystäviä, sillä neljänkymmenenkuuden ilmoittautuneen heittokisaa seurasi monisatapäinen yleisö.

 

Vuoden kuluttua tapaamme taas Porin torilla – pärekorien kehdossa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomus-ministerin tyrmistyttävä päätös

Keskiviikko 10.3.2010 klo 22.47 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuslainen sisäministeri Anne Holmlund on tehnyt käsittämättömän päätöksen Pirkanmaan ja Satakunnan yhteisen hätäkeskuksen sijoittamisesta Poriin. Tampereella nyt sijaitseva hätäkeskus lakkautetaan viimeistään vuonna 2013.

Kaikki asiantuntijat - mukaan luettuna kokoomusministerin puoluetoverit - pitävät päätöstä käsittämättömänä. Toki kaikki tietävät, että ministeri Holmlundin aikaisemmatkaan poliittiset näytöt eivät ole olleet vakuuttavia.

Päätöksen myötä asukasturvallisuus tulee heikentymään Pirkanmaalla. Porista ei pystytä...

Lue lisää »