"Husu" ja Anne Berner - kaksi hienoa ehdokasta Keskustan listoilla

Keskiviikko 11.2.2015 - -Esko Erkkilä-

Keskustan eduskuntavaaliristeilyllä helmikuun 7. – 8. päivinä oli laivalastillinen eli…

 

 

 

 

 

 

…lähes 2.000 innokasta keskustalaista aloittamassa Keskustan eduskuntavaalikampanjaa.

 

 

Olin mukana risteilyllä ja sain sieltä aineistoa vaikka kuinka moneen juttuun, mutta tänään keskityn kahden hienon ehdokkaan esittelyyn muutaman valokuvan avulla.

 

 

 

 

 

 

Kyse on  tasa-arvo- ja monikulttuurisuusaktiivi ja radiopersoona Abdirahim "Husu" Husseinista sekä Uuden lastensairaalan tuki - säätiön hallituksen puheenjohtajasta Anne Berneristä.

 

Molemmat ovat kansanedustajaehdokkaina Keskustan listoilla.

 

 

 

 

 

 

Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Tuomo Puumala vastaa eduskuntaryhmässä koulutus- sekä sivistysasioista ja oli luonnollista, että hän ja Abdirahim Hussein viihtyivät hyvin yhdessä.

 

Onnittelen ”Husua”, sillä hän sai maanantaina 9.2.2015 Kansainvälisen kirjailijoiden sananvapausjärjestö "Suomen Pen" ´n myöntämän Suomen sananvapauspalkinnon!

 

 

 

 

 

 

Kuopiolainen lääkäri ja Keskustan kansanedustajaehdokas Antti Kivelä liehutteli Husun kanssa Keskustan "Suomi kuntoon" -lippua ansiokkaasti!

 

 

 

 

 

 

Anne Berner oli yksi niistä uusista Keskustan listoilta eduskuntaan ponnistavista kansanedustajaehdokkaista, jotka saivat esiintyä täydelle salille!

 

On helppo arvata, että Anne Berner sai suuret suosionosoitukset puheenvuorolleen!

 

 

*****************

 

 

Juttelin Husun kanssa ja toivon, että yhteinen suunnitelmamme hänen saapumisestaan Tampereelle toteutuu vielä ennen eduskuntavaaleja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukinkun kasvattaminen alkoi jo kesällä

Maanantai 22.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Elämme vuodenkierrossa aikaa, jolloin melkein kaikissa suomalaisperheissä ensi yönä tai viimeistään seuraavana yönä laitetaan kaupasta ostettu joulukinkku paistumaan sähköuuniin.

 

 

Joulukinkun paistaminen tuo kotiin todellisen jouluntunnun, sillä se aromi, joka kinkunpaistosta keittiöön leviää, on aitoa joulua!

 

 

Ennen maalla joulukinkun valmistaminen vaati puolen vuoden verran työtä.

 

 

Joulukinkun valmistaminen meillä alkoi, kun Aamulehden tai Hämeenkyrön Sanomien ilmoituksesta joskus kesällä nähtiin, että porsaskauppias oli liikkeellä Viljakkalassa.

 

 

Porsaskaupoille mentiin maantienvarteen odottamaan, että porsaskauppiaan auto saapui aikataulun mukaisesti ilmoituksessa ilmoitettuun paikkaan.

 

 

Porsas kuljetettiin polkupyörän tarakalla tai maitokärryillä puulaatikossa kotiin ja sen ”kotiuttaminen” alkoi.

 

 

Aluksi se sai olla navetassa omassa karsinassaan, mutta kesän edetessä jo hieman varttuneelle porsaalle tehtiin aitaus vaikkapa vilja-aitan tai navetan taakse. Oli huolehdittava, että siaksi varttuva porsas pääsi sateensuojaan ja sateensuoja toimi helteisinä päivinä myös auringonsuojana.

 

 

Oli luonnollista, että possulla oli nimi – usein possun nimi oli ”Nasu”.

 

 

1950-luvulla kasvatetun ”kotipossun” ruokinta oli tyystin toista kuin nykyään nykyaikaisissa lihasikaloissa.

 

 

Vihreän ruohon kyyditseminen possuaitaukseen oli perheen lasten huolena. Kasvimaiden perkaamisessa poistettu pihatähtimö eli vesiheinä oli possun suurinta herkkua.

 

 

Valkuaistiivisteitä ei 1950-luvulla ollut oikeastaan edes saatavilla ja ainakin niiden hankkiminen oli niin kallista, että niitä ei talon yhdelle possulle hankittu.

 

 

Myös viljaa pidettiin niin arvokkaana, että sitä ei kotipossulle annettu.

 

 

Peruna ja ruuantähteet olivat aitauksessa röhkivän sian pääasiallisin ravinto. Niitä molempia sitten annettiinkin Nasulle suurella hartaudella!

 

 

Valkuaisköyhä ja myös energian osalta vajavainen ruokinta merkitsivät, että sialle kehittyi enemmän silavaa kuin punaista lihaa, mutta se ei sen ajan ravintonäkemyksiä haitannut.

 

 

Syksyn edetessä sika pääsi taas omaan karsinaansa navettaan ja siellä se eleli lehmien, lampaiden ja vasikoiden kanssa sulassa sovussa, mutta toki omassa karsinassaan.

 

 

Marraskuun maisemissa koitti aika, jolloin sikapossun teurastaminen tuli ajankohtaiseksi.

 

 

Kylillä oli miehiä, jotka kulkivat eri taloissa teurastamassa sikoja ja lampaita – harvemmin mulleja.

 

 

Lampaat tainnutettiin kirveen hamaralla, mutta siat kohtasivat tiensä pään pistoolin laukauksella.

 

 

Muistan kerran, kun meillä oli sianteurastuspäivä ja tuttu naapuri tuli hoitamaan hommaa. Olin pikkupoika ja en tohtinut mennä navettaan, mutta kuulin kun ensimmäisen laukauksen jälkeen sika vaan paransi juoksuaan karsinassa – luoti oli vain hipaissut sikaa.

 

 

No, toinen laukaus osui ja sikapossu pötkähti pitkälleen.

 

 

Veri otettiin luonnollisesti talteen ja käytettiin veriplättyjen valmistukseen.

 

 

Sian teurastuspäivään oli valmistauduttu monella tapaa ja eräs oleellinen osa valmistautumisessa oli karjakeittiön ja myös saunan muuripadoissa tapahtunut veden lämmittäminen kiehuvan kuumaksi.

 

 

Kiehuvan kuumaa vettä tarvittiin sian kalttaamiseen eli siihen kun teräväreunaisella teräskuupalla puhdistettiin sianruho karvoista.

 

 

Kaltattu sianruho nostettiin kinnereihin kiinnitettyjen köysien avulla kinnerpuuhun ja teurastaja pystyi aloittamaan sisäelinten poistamisen.

 

 

Sianruhon puolikkaat saivat jäädä roikkumaan kinnerpuihin, sillä ilmat olivat sianteurastuksen aikoihin jo kylmenneet, jotta näin voitiin tehdä.

 

 

Sian sisäelimet käytettiin tehokkaasti hyväksi ja ne osat jotka eivät kelvanneet ruuaksi, niistä tehtiin saippuaa.

 

 

 

************

 

 

Kotitarveteurastuksen omakohtaisesti muistavien joukko alkaa harventumaan ja sen vuoksi kirjoitinkin viljakkalalaisesta sianteurastuksesta tämän jutun.

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuuliset päivät ovat kalliita veronmaksajille

Lauantai 13.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Varmaan jokainen meistä tietää, että tuulivoimaloiden pyörittäminen tulee kalliiksi veronmaksajille.

 

Tuulivoiman kalleuden lisäksi tuulivoimaa pitää karttaa sen maisema- ja meluhaittojen vuoksi.

 

Nyt kuitenkin tarkastelen ainoastaan sitä, että miten kalliiksi veronmaksajille tulee, jos tuulimyllyjen siivet pyörivät.

 

Perustan juttuni asiatiedot Talouselämä-lehden kirjoitukseen 10.12.2014.

 

Kantaverkko Fingridin mukaan tuulisähkön osuus 10.12.2014 klo 14.40 oli 4,5 % sähkön kokonaistuotannosta.

 

Tuulisähkön osuus tuona hetkenä oli poikkeuksellisen suuri ja se johtui siitä, että Suomessa oli silloin tuulinen sää.

 

Tyynen sään pakkaspäivinä tuulimyllyjen lavat ovat seisahduksissa ja tuulisähköä ei saada silloin, kun tarve olisi suurin!

 

No, keskiviikkona tuulimyllyjen lavat pyörivät ja kun ne pyörivät vinhasti, niin veronmaksajien veroeuroja sujahtaa tuulimylly-yrittäjien pankkitileille suuria summia.

 

Tuulimylly-yrittäjien pankkitilit pullistelevat tuulisina päivinä, sillä Suomeen on luotu systeemi, jonka lopputulemana veronmaksajat maksavat jokaisesta megawattitunnilta tuulimylly-yrittäjille 105,30 euroa.

 

Samaan aikaan, kun Suomessa tuulee, tuulee myös muualla ja se painaa silloin markkinoilla liikkuvan sähkön hinnan todella alas.

 

Viime keskiviikon esimerkkitapauksessa sähkön markkinahinta Suomessa oli ainoastaan 32 euroa megawattitunnilta!

 

Veronmaksajat maksoivat esimerkkitapauksessa yli kaksinkertaisen hinnan tuulimylly-yrittäjille markkinahintaan verrattuna.

 

Talouselämä oli selvittänyt, että veronmaksajien tuki tuulimylly-yrittäjille olisi tuona keskiviikkona ollut 650.000 euroa, jos tuulivoiman osuus olisi pysynyt koko vuorokauden ajan 4,5 prosentissa sähkön kokonaiskulutuksesta!

 

Veronmaksajien maksama tuulivoimatuki on sitä suurempi, mitä enemmän sähköstä tuotetaan tuulivoimalla!

***********

 

Olen pitänyt tuulivoiman rakentamista Suomeen haihatteluna ja viime keskiviikon kokemukset vahvistavat, että olen ollut oikeassa!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Marketeissa myytävät halvat puolalaiset omenat ovat meidän maksamiamme!

Lauantai 22.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Suomessa käydään parhaillaan keskustelua siitä, että Stubb, Orpo, Katainen ja Sarvamaa eivät pystyneet hankkimaan Suomelle korvausta maamme maitomarkkinoille Venäjän vientiboikotin vuoksi syntyneestä tukalasta tilanteesta.

 

Venäjän vientiboikotin vaikutukset näkyvät näinä päivinä markettien hedelmätarjonnassa, kun puolalaista omenaa tarjotaan lähes ilmaiseksi.

 

 

 

 

 

Sydäntä särki, kun eilen jouduin käskystä ostamaan Tampereen Koivistonkylän Prismasta puolalaisia omenoita.

 

Puolalaisten omenoiden laatu oli kohdallaan ja kun niiden hinta oli 0,45 €/kilo, niin henkilökohtaisesta vinkkelistä ostos oli kannattava.

 

 

 

 

 

 

Neljänkymmenenviiden sentin kilohinta merkitsee, että sillä hinnalla omenoita ei kukaan kannattavasti pysty toimittamaan.

 

Hinnassa on mukana arvonlisäveroa 14 % eli omenoiden arvonlisäveroton hinta on 39,47 euroa per kilo.

 

Kun verottomasta hinnasta huomioidaan S-ryhmän katevaatimus, joka lienee tasoa 15 – 20 euroa kiloa kohti, niin verottomaksi hinnaksi Prisman Koivistonkylän myymälässä muodostuu n. 0,25 €/kilo!

 

Jokainen ymmärtää, että kahdellakymmenellä viidellä sentillä kukaan ei pysty tuottamaan edes Puolassa omenoita, pakkaamaan ne kuljetusta varten ja kuljettamaan Puolasta Suomeen.

 

Selitys puolalaisten omenoiden superhalvalle hinnalle on se, että Puola on muiden keskisen Euroopan ja eteläisen Euroopan maiden tavoin saanut EU:lta tukea hedelmänviljelylleen sillä perusteella, että Venäjän vientikielto kohtelee rankalla kädellä puolalaista omenanviljelijää.

 

EU:lla on siis varaa tukea Venäjän viestikiellon vuoksi mm. puolalaisia omenanviljelijöitä, mutta suomalaiset kokoomuspäättäjät eivät ole pystyneet neuvottelemaan samanlaista tukea maamme vaikeuksiin joutuneelle maitosektorille!

 

Kuka vielä ihmettelee, että suomalaisten luottamus Kokoomukseen on valahtanut 17,4 %:n tasolle?

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi julkisen terveydenhoidon virkahenkilöt eivät tue syöpäpotilaan uskoa tulevaisuuteen?

Torstai 13.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Sain päivänä muutamana olla osallisena ja alustajana Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin Tampereen Keskussairaalassa järjestämässä syöpäpotilaiden ensitietotilaisuudessa.

 

Kuuntelin koko ohjelman vaikka oma alustukseni olikin ohjelmoitu tilaisuuden toiseksi viimeiseksi. Alustukseni oli Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilön puheenvuoro.

 

Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin edustajien alustukset olivat asiallisia ja rakentavia, mutta osiossa, joka käsitteli potilaan tukemista, vertaistukea ja kuntoutumista saimme kuulla alustuksen, joka ei ollut siinä tilanteessa potilaita tukeva.

 

Alustus oli Tays:n sairaalapastorin laatima, mutta nyt sen esittäjänä oli henkilö, joka ei osannut kannustavasti maalata syöpäpotilaan tulevaisuutta.

 

Näin ei saa jatkossa tapahtua edes julkisen terveydenhuollon edustajan toimesta!

 

Havahduin, että syöpäjärjestöjen vapaaehtoistyöllä on todella suuri vastuu, kun se parhaansa mukaan korjaa niitä vaurioita, joita julkinen terveydenhoito saa aikaan syöpäpotilaiden tulevaisuudenuskossa.

 

Luotan kuulemani jälkeenkin siihen lääketieteelliseen tietoon ja taitoon, jonka varassa syöpäpotilas saa edetä sairautensa hoitamisessa.

 

 

Mainitsemani tilaisuus oli kuitenkin kokemus siitä, että miten julkinen terveydenhoitojärjestelmämme kohtelee henkisesti niitä syövästä ja sen hoitotoimenpiteistä toipuvia, joiden yhteiskunta toivoo palaavan täysipainoisiksi yksilöiksi syöpähoitojen jälkeen.

 

Tähän työhön tarvitaan kolmannen sektorin toimijoita ja syövästä puheenollen tarvitaan maakunnallisia syöpäjärjestöjä ja niiden riveissä palkatonta työtään tekeviä vertaistukihenkilöitä.

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvästi Kirvesmäki!

Keskiviikko 15.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti ainakin itsekseni todennut, että ajoittain pitäisi ehtiä penkomaan tavaransa perinpohjin, sillä silloin aina löytää kadoksissa olleita mielenkiintoisia tavaroita.

 

Meillä muutettiin eräässä huoneessa kaappijärjestystä ja järjestelyjen yhteydessä paljon papereita meni poltettaviksi, mutta järjestelytyön tuloksena löysin muutaman unhon teillä olleen kirjan.

 

 

 

 

 

 

Mielestäni arvokkain löytöni huoneen kaappijärjestelyissä oli tämä pieni vihkonen eli ”Hyvästi Kirvesmäki!”, valikoima Kiirastuli-teoksen runoja näköispainoksena vuodelta 1954.

 

Tiedän vallan hyvin, että minulla on jossakin myös tuo alkuperäinen ”Kiirastuli”, mutta en tiedä, että missä se nyt on.

 

Omistamani ”Kiirastuli” on joltisenkin arvokas, sillä siinä on Yrjö Jylhän omakätinen kulmikas nimikirjoitus.

***********

 

 

Yrjö Jylhän Kiirastulen runot pohjautuvat hänen Taipaleen lohkolla talvisodan aikana kokemaansa.

 

Vihkoseenkin tallennetuissa ”Kiirastulen syntyvaiheista” –esipuheessa Jylhä taustoittaa Kiirastulen luomistaustaa. Nyt en pysty tarkistamaan, että onko sama esipuhe myös varsinaisessa Kiirastuli-teoksessa.

 

Jylhä toteaa esipuheessa  mm. näin:

 

Koska osakseni tuli kokea sota eräällä sen verisimmällä tantereella – murtumaton Taipaleen rintamahan vaati rykmenteiltään sodan raskaimmat menetykset – olen tuntenut suurimmaksi tehtäväkseni tuoda sanomani itse pääkallonpaikalta. Siellä ehdin jättää jäähyväiset sekä runoudelle että maalliselle elämälle.

 

Viime tammikuussa alkoi henkinen lataus kuitenkin purkautua lyyrillisenä virtana, ja niin syntyivät parissa kuukaudessa sotarunot. Runoilijana olen iloinen löydettyäni ilmaisun niille rintamamuistoille, jotka ovat arimmat haalistumaan. Sillä tapaukset ja kaskut säilyvät mielessä kauemmin kuin perustunnot, joita vain mukana ollut voi sanoin tulkita – mikäli se onnistuu hänellekään. Nämä runot olen ollut velkaa aseveljilleni, sekä kaatuneille että henkiin jääneille, siitä talvesta, josta muodostui elämämme järkyttävä ja unohtumaton välinäytös. Mutta tunnen silti, ettei se velka ole maksettu vielä.

 

Pääsiäisenä 1941

 

Yrjö Jylhä

 

 

Väkevää tekstiä!

 

*********** 

Olen saanut käydä moniaita kertoja Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi tunnen Kiirastulen runot omakseni.

 

 

Ehkä eniten pidän Kiirastuli-teoksen ”Kaivo” –runosta.

 

Olen kerran käynyt tuolla Yrjö Jylhän kuvaamalla kaivolla ja sen vuoksi tunnen runon omakseni.

 

 

Uudelleen löytämässäni vihkosessa on Jylhältä 11 runoa, jotka on julkaistu Kiirastulessa.

 

 

 

 

 

 

 

”Kaivo” –runo on vihkosessa toteutettu siten, että aukeaman vasemmalla puolella on runo painettuna ja…

 

 

 

 

 

 

…aukeaman oikealla puolella on kuva siitä tekstistä, jonka Jylhä on omakätisesti kirjoittanut.

 

 

Jylhä on päivännyt ”Kaivo” –runon syntyneeksi 28. I . 41 eli tammikuun 28. päivä 1941.

 

 

 

En tässä toista Kaivo-runon sanoja, sillä ne löytyvät vaikkapa siitä blogikirjoituksesta, jonka laadin tälle saitille 6.9.2009.

 

Kirjoitukseni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä kaivolla”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomus joutui jo hallituspuolueena taipumaan Keskustan energiapoliittiselle linjalle!

Perjantai 10.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Suomen talous syöksyy elokuun tullitilastojen mukaan yhä syvemmälle, sillä elokuussa vientimme oli 6 % pienempi kuin vuotta aikaisemmin ja myös tuontimme aleni, sillä se oli elokuussa 7 % miinusmerkkinen edellisvuoden elokuuhun verrattuna.

 

Luvut ovat synkkiä ja hallitus seisoo tumput suorana.

 

 

**********

 

 

”Tumput suorana” on kuitenkin nyt tarkasteltuna hieman karrikoitu ilmaisu, sillä viime tiistaina eli 7.9.2014 pääministeri Stubb ilmoitti, että Kokoomus on päätynyt Keskustan pitkään esittämälle linjalle ja päättänyt muuttaa turve- ja hakelinjauksiaan.

 

Toivottavasti pitää paikkansa, kun Stubb lupasi näin:

 

”Turpeen ja metsähakkeen osalta tulemme tekemään ratkaisuja, jotka varmistavat niiden kilpailukykyä suhteessa kivihiileen.”

 

Keskustan kansanedustaja ja ex-ministeri Mauri Pekkarinen kommentoi Stubb´n lupausta:

 

”Siperia on opettanut hallitusta. Kahden vuoden hiilivaelluksen jälkeen hallitus on kääntänyt takkinsa ja kuunnellut Keskustan röykytystä!”

 

 

 

On hyvä, että jo nykyinen hallitus lupaa tehdä keskustalaista energiapolitiikkaa. Toivottavasti Stubb´n lupaus ei jää vain lupaukseksi.

 

Stubb´n lupauksen täyttämistä helpottaa oleellisesti se, että talouden jarruporukka eli Vihreät ottivat livohkat hallituksesta. Sopii toivoa, että Vihreät pysyvät poissa hallituksesta ainakin kahden vaalikauden ajan!

 

Vihreiden jarrumiehen roolia kuvastaa hyvin tamperelaisen kansanedustaja Kimmo Sasin lausahdus:

 

”Nyt kun vihreät eivät ole enää hallituksessa, voidaan turpeesta jälleen puhua.”

 

 

Toivon, että Stubb´n lupaukset tulevat voimaan, jotta voidaan todeta, että Vihreiden sekä Kataisen ja Stubb´n hallitusten hiilenmusta energiapolitiikka on ohi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viron vapaussodan muistomerkin toteuttaminen vei 90 vuotta

Lauantai 6.9.2014 - -Esko Erkkilä-

Viron vapaussota Neuvosto-Venäjää vastaan käytiin vuosina 1918 – 1920 ja siihen osallistui virolaisten vahvistuksena myös suomalaisia.

 

Hanke vapaussodan muistomerkistä virisi Virossa jo vuonna 1919, mutta se toteutui vasta vuonna 2009, kun Tallinnan Vapaudenaukiolle paljastettiin Viron vapaussodan muistomerkki - Vapaudenpatsas.

 

Kävin Vapaudenpatsaalla elokuun 31. päivänä.

 

 

 

 

 

 

Vapaussodan muistomerkki Vapaudenpatsas hallitsee Tallinnan Vapaudenaukiota.

 

 

 

 

 

 

Muistomerkki paljastettiin kesäkuun 23. päivänä 2009 eli tasan 90 vuoden kuluttua siitä, kun hankkeen alkuajatus lausuttiin.

 

Laki muistomerkin pystyttämisestä saatiin aikaan kuitenkin vasta vuonna 1936.

 

Hanke kuitenkin viivästyi toisen maailmasodan sekä sitä seuranneen Viron neuvostomiehityksen vuoksi.

 

Neuvostomiehityksen jälkeen ajatus muistopylväästä sai uudestaan vauhtia ja niinpä järjestettyyn suunnittelukilpaan osallistui yli 40 ehdotusta.

 

Suunnittelukilpailun voitti ryhmä, jonka muodostivat Rainer Sternfeld, Andri Laidre, Kadri Kiho ja Anto Savi.

 

Työryhmän ehdotuksen nimi oli Libertas.

 

Vapaudenpatsaaksi nimetyn muistomerkin huipulla on Viron Vapaudenristi.

 

 

 

 

 

 

Vapaussodan muistomerkin eräs osa on sanat Gustav Suits´n 24.2.1919 julkaisemasta ”Nosta Lippu!” – laulusta.

 

 

 

 

 

 

Viron vapaussodan muistomerkkiä – Vapaudenpatsasta – vartioi kuusi Viron lippua, jotka ylväästi hulmuten tervehtivät satunnaista kulkijaa elokuun viimeisenä päivänä 2014!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Pionien aikaan..."

Lauantai 12.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Niin, ei se tainnut näin mennä, että ”pionien aikaan…” vaan laulussa taidettiin laulaa jotain sireeneistä ja niiden valkeasta ajasta!

 

Joka tapauksessa nyt on pionien kukinta-aika!

 

Olen oppinut, että kesäkuun 4. – 12. päivänä kukkivat alppiruusut ja niiden kukinnasta runsaan kuukauden kuluttua on pionien kukinta-aika.

 

Pioni on kukassa ollessaan puutarhamaan todellinen kaunistus.

 

 

 

*********

 

 

 

Meillä mökillä on kaksi pientä pionipenkkiä ja tässä pientä näkymää pionien kukinnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen saanut aikojen kuluessa opin, että pioni vaatii muutaman vuoden pituisen ajanjakson kasvupaikallaan jotta se kukkii.

 

Näyttää kuitenkin siltä, että pioni ei vaadi pitkää aikaa istutuksen jälkeen kukkiakseen.

 

Kannustan hankkimaan rohkeasti pionintaimia, istuttamaan ne ja pian saat ihailla puutarhan ehkä komeimmin kukkivasta kasvista – pionista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirkot Dresdenissä ja Leipzigissä olivat paikat, joista Saksojen jälleenyhdistyminen alkoi

Sunnuntai 8.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Oli mielenkiintoista taannoisella entisen DDR:n alueelle suuntautuneella matkalla tutustua paikkoihin, joilla oli keskeinen rooli Saksojen jälleenyhdistymisessä vuonna 1989.

 

Kävin sukulaismiehen kanssa Dresdenissä sekä Leipzigissä ja molemmissa paikoissa totesimme, että kirkot olivat ne paikat, joihin kokoontuneet itä-saksalaiset alkoivat vaatia muutosta.

 

 

 

 

Dresdenin Altmarktin laidalla sijaitseva Kreutzkirche eli Pyhän Ristin kirkko oli tärkeässä roolissa, kun kansalaiset alkoivat rauhanomaisin keinoin vaatia kommunistihallinnon lopettamista.

 

 

 

 

Kirkossa on kuva lokakuun 9. päivältä vuonna 1989, kun kirkko on täynnä muutosta vaativaa kansaa.

 

Kirkkoon sanotaan tänä päivänä mahtuvan 3.000 sanankuulijaa ja kuvasta ilmenee, että väkeä oli silloin paikalla paljon enemmän.

 

Ihmisiä istuu lattialla ja kaikki parvekkeet ovat väkeä täynnä.

 

Historiankirjoissa todetaan nyt, että 1980-luvulla Kreutzkirche oli ”sovittelevan rauhanprosessin ja oikeudenmukaisuuden luomus”.

 

Prosessi oli mahdollista vain kirkon seinien sisällä, sillä siellä sai puhua vapaasti.

 

 

Muutama kuva nykypäivän Kreutzkirche´n sisätiloista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä kuvasta näkee selvästi ne parvet, jotka olivat muutosta vaativaa kansaa täynnä 9.10.1989.

 

 

 

************

 

 

Paljonkin Dresdeniä merkittävimmät tapahtumat toteutuivat Leipzigissä mm. maanantaimielenosoituksina.

 

 

 

 

 

Leipzigin Nikolaikirche eli Leipzigin Pyhän Nikolauksen kirkko oli keskiössä, kun kansa vaati muutosta.

 

Leipzigin tapahtumat alkoivat jo varhain, mutta tammikuusta 1989 alkaen ne saivat yhä tiukempia muotoja.

 

Onneksi sotilaat ja viranomaiset pysyivät rauhallisina ja ei päässyt tapahtumaan mitään Kiinan ”Taivaallisen rauhan aukion” tapahtumiin verrattavaa.

 

 

Leipzigin tapahtumista löytyy yksityiskohtaista tietoa internetistä.

 

 

 

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että DDR:n kansalaisliikkeen rauhanomaisesta vallankumouksesta on aikaa kulunut vasta 25 vuotta.

 

Aika tuntuu todella lyhyeltä, sillä niin paljon jälleenyhdistynyt Saksa on saanut aikaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paavo Väyrynen sai Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 22.1.2012 Tampereelta 11.339 ääntä

Maanantai 19.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Keskustan eurovaaliehdokas Paavo Väyrynen vieraili Keskustan Vaalimökillä Tampereen Keskustorilla eilen klo 17.30.

 

Helteisestä kesäillasta huolimatta Väyrynen veti ”tuvan täyteen” kiinnostunutta yleisöä.

 

Etsimättä tuli mieleen taannoisen Presidentinvaalien ensimmäinen kierros, jolla Paavo Väyrynen osoitti, että Tampereella on paljon keskustalaisesti ajattelevia kansalaisia.

 

Presidentinvaaleissa eräiden ehdokkaiden tamperelaisäänet jakaantuivat seuraavasti:

 

 

• Paavo Väyrynen 11.339 ääntä

• Timo Soini 11.100 ääntä

• Paavo Arhinmäki 8.554 ääntä

• Paavo Lipponen 8.111 ääntä

 

Olen oppinut, että Paavo Väyrynen osaa tiukoista aikatauluistaan ja monista tilaisuuksistaan huolimatta pysyä aikataulussa ja saimme siitä taas eilen hienon esimerkin, kun Väyrynen porhalsi Keskustan Vaalimökille jo seitsemän minuuttia ennen sovittua aikataulua!

 

Minä ja monet muut arvostavat aikatauluissa pysymistä!

 

 

*************

 

 

Tampereen eilinen tilaisuus oli Väyrysellä jo kuudes samana päivänä ja seitsemäs odotti alkamistaan Lempäälässä klo 19.00!

 

Mainitsin arvostaen Väyryselle hänen monista tilaisuuksistaan ja Paavo totesi, että jos lähtee ehdokkaaksi, on kierrettävä!

 

Väyrysellä on aina myytäviä tavaroita mukanaan ja nyt hänellä oli kirjojen lisäksi myytävänä hittituotteeksi nousseen ”Paavo & Vuokko” –mukin lisäksi myös uusi ”Kuningas” –muki.

 

 

*************

 

 

Paavo Väyrynen on tehnyt paljon työtä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi ja saamme olla kiitollisia, että hän on yhä edelleen valmis uusiin haasteisiin.

 

Väyrysen toiminta ja aktiivisuus herättävät kunnioitusta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisministeriä tarvitaan vasta sitten, kun EU sanoo EI!

Sunnuntai 18.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Tämän jutun otsikkoa on hieman fiksattu sen alkuperäisestä muodosta, jonka lausui eräs kokenut myyntimies jo paljon aikaa sitten – sain olla tuon menestyneen myyntimiehen esimiehenä.

 

Alkuperäinen muoto kuuluu jotenkin siihen suuntaan, että...

...yrityksen myyntimiestä tarvitaan vasta sitten, kun asiakas aikoo ostaa kilpailijan tuotetta.

 

Vanha ja edelleen ajankohtainen viisaus tuli mieleeni, kun olen viime päivinä seurannut Keskustan Olli Rehn´n ja puheenjohtaja Juha Sipilän käynnistämää keskustelua Kokoomuksen luokattomasta menettelystä puolustaa Suomen etuja EU:n maatalouspolitiikassa.

 

Kokoomus luovutti ilman pienintäkään taistelua ne asemat, jotka Suomi sai ns. 141-pykälän muodossa EU-liittymisneuvotteluissa ja joita erityisesti keskustalainen maa- ja metsätalousministeri on pystynyt puolustamaan aina siihen saakka, kunnes kokoomuksen Jari Koskisesta tuli maa- ja metsätalousministeri.

 

141-tuki ja sen onnistuneet jatkoneuvottelut ovat olleet niin suuri kysymys, että niiden loppuunsaattamisessa on aina tarvittu Suomen pääministerin roolia.

 

Nyt kokoomus luovutti maamme alkutuotannolle, elintarviketeollisuudelle ja ennen kaikkea suomalaiselle kuluttajalle elintärkeässä kysymyksessä taistelun ilman, että pääministeri Katainen olisi korvaansa lotkauttanut tässä asiassa!

 

On hyvä, että komission varapuheenjohtaja, Keskustan eurovaaliehdokas Olli Rehn otti asian esille ja on hyvä, että samoin teki myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

 

Huvittaa – jos vakava asia nyt voi ketään huvittaa – kun kokoomuksen kyläpoliitikot ovat kilvan yhdessä pääministeri Kataisen kanssa ryhtyneet puolustelemaan kokoomuksen heikkoa toimintaa 141-neuvotteluissa.

 

Kyläpoliitikot ja Katainen perustelevat, että muka mitään ei ollut tehtävissä!

 

Näin se on ollut aina, mutta Keskustan kuluttajia, elintarviketeollisuutta ja alkutuotantoa puolustava toiminta on aina tähän mennessä tuottanut tulosta – nyt kokoomus luovutti 141-neuvotteluissa ilman taistelua.

 

 

***********

 

 

Keskustan eurovaaliehdokas Timo Kaunisto osui naulan kantaan, kun hän totesi eilen eli 17.5.2014 Uuden Suomen blogikirjoitustaan kommentoidessaan näin:

 

 

”Jos tarkoitus on lopettaa ruuan tuotanto ja siihen liittyvät 300.000 elintarvikeketjun työpaikkaa Suomesta niin sanotaan se sitten suoraan, ei kannata kiemurrella”

 

Uskaltaako kokoomus tunnustaa aikeensa suoraan ja kiemurtelematta?

 

 

-Esko Erkkilä-

Kukkivatko alppiruusut tänä vuonna Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä?

Maanantai 21.4.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen oppinut, että alppiruusut eli rhododendronit kukkivat kesäkuun alussa eli käytännössä Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä kesäkuun 4. päivänä.

 

Nyt kesäntulo on etuajassa ja on mielenkiintoista nähdä, että pitääkö vanha totuus paikkansa.

 

 

Meillä on yksi alppiruusuryhmä sisäänkäynnin kupeessa Tampereella, mutta kunnollinen alppiruusuryhmä meillä on mökillä Viljakkalan Majajärvellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alppiruusut soveltuvat pintajuurisina hyvin syväjuuristen mäntyjen kasvinkumppaneiksi, mutta niitä ei missään tapauksessa saa istuttaa lähelle pintajuurisia kuusia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meillä mökkimaailma on hallainen ja tunnenkin pientä kademieltä varsinais-suomalaisia kavereitani kohtaan, jotka voivat istuttaa tonteilleen kaikkia Suomessa tarjolla olevia alppiruusulajikkeita – meillä hallaisella tontilla kyseeseen tulevat ainoastaan;

 

• Helsingin Yliopisto
• Haaga
• Mikkeli
• P.M.A Tigerstedt

 

 

Odottelen kesäkuun 4. päivää ja silloin tulen taas kerran nauttimaan alppiruusujeni hienosta kukinnasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lembit-sukellusvene on Tallinnan Lentosatamamuseon pääkohde

Perjantai 4.4.2014 - -Esko Erkkilä-

Lentosatama on eräs Tallinnan turistinähtävyyksistä.

 

 

 

 

 

Lentosatama – viroksi Lennusadam – sijaitsee vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Tallinnan matkustajasatamasta ja sen osoite on Vesilennuki 6.

Lentosatamaan on puolen tunnin kävelymatka myös vaikkapa Viru-aukiolta.

 

Lentosataman vironkielinen nimi ja katuosoite kertovat, että sillä on ainakin joskus ollut yhteyksiä vesitasolentokoneisiin. 

 

 

Näin onkin, sillä museo sijaitsee Tallinnan lentosatamassa alkujaan vesitasohalliksi 1916–1917 rakennetussa hallissa.

 

Hallin pinta-ala 8.000 m² ja sen sisäkorkeus on korkeimmalta kohdaltaan 24 metriä.

 

Lentosatamamuseon entistäminen on edennyt ripeää tahtia, sillä työ alkoi vuonna 2010 ja vihkiäiset olivat jo toukokuussa 2012. Rahoituksesta ovat vastanneet Euroopan aluekehitysrahasto sekä Viron valtio.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Lembit” tilattiin englantilaiselta Vickers-Amstrongsilta vuonna 1934 ja se laskettiin vesille vuonna 1936 – Viroon se ehti seuraavana vuonna.

 

Vuonna 1939 ”Lembit” osallistui suomalaisten kanssa salaiseen sotaharjoitukseen, joten nyt entisöidyllä sukellusveneellä on siteitä siis myös Suomeen.

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikana ”Lembit” palveli Neuvostoliiton Baltian laivastossa.

Sodan jälkeen se oli opetussukellusveneenä Volga-joen Gorkissa.

 

Vuonna 1992 Viron merimuseo hankki ”Lembit” –sukellusveneen ja siitä tuli Viron merivoimien tärkein alus. ”Lembit” kantoi maailman vanhimman vedessä olevan sukellusveneen titteliä 21.5.2011 saakka, jolloin sen nostettiin vedestä.

 

Lembit-sukellusvene on Lentosataman merkittävin museoesine.

 

Pääsimme tutustumaan siihen perusteellisesti maaliskuisen kylpylämatkamme yhteydessä.

 

Seuraavassa kuvakavalkadi Lembit-sukellusveneen sisätiloista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsin hetkeksi istahtamaan Lembit-sukellusveneen ruorin äärelle!

 

 

Tallinnan Lentosatama on jo nähtävyys sinänsä ja kun siellä käy, on luonnollista, että poikkeaa myös Lembit-sukellusveneen sisätiloissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Mummo meni tilaisuuteen ja otti tilaisuudesta vaarin"

Keskiviikko 19.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö, sillä sen jäsenmäärä on n. 128.000 jäsentä. Muut eläkeläisjärjestöt eivät yhteensäkään yllä Eläkeliiton jäsenmäärään.

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksellä on vilkasta toimintaa, jonka runkona on joka toinen maanantai tapahtuva kokoontuminen Pirkanmaan Marttojen omistamassa Marttalassa Hämeenpuistossa.

 

Tunnen Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen, sillä olin sen johtokunnan jäsen viime vuonna ja olen toiminut yhdistyksen puheenjohtajana vuodenvaihteesta alkaen.

 

Jäsenistöömme kuuluu eri alojen taitajia ja todisteeksi tästä kerron ohjelmastamme maanantaina 10.3.2014.

 

 

 

 

 

Oli ilo kuunnella Kirsin ja Pekan reipasta sekä tuttua musiikkia!

 

 

 

 

 

Toisena esiintyjä oli valtiotieteiden tohtori, psykologi Reijo Kauppila, joka Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenenä on mukana jokseenkin kaikissa riennoissamme.

 

 

 

MMMMM

 

Nyt Reijo Kauppila esitteli meille uusimman kirjansa ”Ukin ja mummin viisaat ajatukset”.

 

Reijo Kauppilan jutustelu on mukaansatempaavaa ja sen huomaa myös silloin, kun tutkailee hänen uusinta kirjaansa.

 

 

 

 

 

Kaikki läsnä olleet pitivät Reijon jutustelusta ja sieltä on peräisin mm. tämän jutun otsikko.

 

Ehkä ajatus kulkee kuitenkin niin, että sana ”vaari” pitäisi aloittaa isolla alkukirjaimella!

 

”Mummo meni tilaisuuteen ja otti tilaisuudesta Vaarin”!

 

 

 

Tykästyin Reijon esittämään erääseen ajatukseen, jonka pyysin toimittamaan minulle sähköisenä, sillä tätä ajatusta pitää oikein ajan kanssa tutkailla ja nautiskella.

 

Näin kuuluu Sokrateen ajatuksia mukaellen Reijo Kauppilalta kirjallisesti saamani riimittely:

 

"Viisaampi on hän, joka tietää ettei tiedä, kuin hän joka ei tiedä ettei tiedä, mutta luulee tietävänsä.  Viisain on lopulta hän, joka tietää sen mitä tietää."

 

 

 

 

Reijo Kauppila on kirjoittanut useita kirjoja – tässä niistä joitain:

 

• Mielen voima
• Ihmisen tapa oppia
• Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot
• Opi ja opeta tehokkaasti.

 

 

Eräs Kauppilan aiemmista kirjoista on nimeltään ”Ikäihmisen osa” ja siitä hänen kustantajansa toteaa näin:

 

 

”Tiedätkö miten massamme kohdellaan mummoja ja ukkoja? Merkittävä osa iäkkäistä ihmisistä elää aivan erilaisessa maailmassa kuin enemmistö. Monen ikäihmisen unelmat ovat romahtaneet. Ikäihminen joutuu helposti syrjäytymisen ja syrjinnän kohteeksi. Millainen on ikäihmisen elämän osa, kun sitä tarkastellaan kriittisesti? Ovatko ikäihmisellä samat oikeudet kuin muilla? Voiko Suomessa eläkeläinen kuolla nälkään? Miten eläkeyhtiöt ryöstävät eläkeläisten varoja? Kuoleeko meillä ihmisiä ennenaikaisesti hoidon puutteeseen tai huonoon hoitoon? Millainen on ikäihmisen kuoleman kierre, entä eutanasia?”

 

 

Suosittelen tutustumista Reijo Kauppilan kirjalliseen tuotantoon!

 

 

**************

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenkunnassa on Pekka Hildén ´n sekä Reijo Kauppilan lisäksi monia muitakin taitajia ja toivon, että pääsen kertomaan heistä tälläkin saitilla joskus enemmän!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tammerkosken rannalla

Maanantai 17.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Olin päivänä muutamana liikkeellä Tammerkosken itärannalla Hämeensillasta yläjuoksun suuntaan.

 

Tapani mukaan minulla oli kamera matkassa ja kun bussin lähtöön oli muutama minuutti aikaan, niin räpsyttelin muutaman kuvan.

 

 

 

 

 

Sain mahtumaan tähän kuvaan kolme perin tamperelaista elementtiä:

 

• sähkölaitoksen kuohuva ohijuoksutus

• Finlayson –kyltti

• Näsinneula

 

Voi kun kuva olisi äänikuva, sillä niin rauhoittava ääni tulee keväisenä päivänä ohijuoksutuksesta!

 

 

 

 

Aimo Tukiaisen vuonna 1971 pronssista veistämä Virvatulet –veistos sopii hyvin Tammerkosken itärannalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun veistosta tarkastelee lähemmin huomaa, että veistoksen toinen nimi ”Suomalaisen sotilaan muistomerkki” tai sen kolmas nimi ” Tuntemattoman sotilaan muistomerkki” ovat perusteltuja.

 

 

 

Virvatulet-veistos on helppo löytää, sillä se sijaitsee Hämeensillasta hieman Tammerkosken yläjuoksun suuntaan ja kosken itärannalla.

 

Kannattaa poiketa katsomassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio työskentelevät Brysselissä eri paikoissa

Torstai 20.2.2014 - -Esko Erkkilä-

Tunnustan virhekuvitelmani, kun olen aiemmin luullut, että Euroon komissio ja Euroopan parlamentti työskentelisivät Brysselissä samassa paikassa…

 

 

 

 

 

…eli tässä rakennuksessa, jonka edessä poseeraan ja joka on TV:n uutislähetyksistä tullut tutuksi kaikille.

 

 

*********

 

 

Sain taannoisella Brysselin matkallamme omin silmin – ja omin jaloin – todeta, että näin ei ole asianlaita!

 

 

 

 

Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti sijaitsevat Brysselissä vajaan kilometrin etäisyydellä toisistaan.

 

On hyvä ja oikein, että parlamentti ja komissio sijaitsevat erillään toisistaan, sillä vahvasti oikoen komission voidaan todeta vastaavan suomalaisessa hallinnossa hallitusta ja parlamentin eduskuntaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Parlamenttitalon ympärillä on opastuskylttejä, joilla vieraat ohjataan oikean sisäänkäynnin kautta parlamenttirakennukseen.

 

 

 

 

Parlamenttiin saapuvat vieraat joutuvat läpäisemään samanlaisen turvatarkastuksen kuin lentokentilläkin.

 

Turvatarkastusmenettelyä ei saa valokuvata.

 

 

**********

 

 

Parlamenttitalon vieressä on Luxemburg-aukio ja siitä tässä muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt tiedän, että Euroopan parlamentti työskentelee Brysselin viikoillaan eri paikassa, kuin Euroopan komissio!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljasadon määrä on sääolosuhteiden armoilla ja viljanhinnat määräytyvät markkinoilla

Torstai 2.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin 40 vuotta ja 6 kuukautta kestäneen työurani aikana yli 15 vuotta vilja-asioiden parissa. Viisitoista ”viljavuottani” sijoittuivat ajanjaksoon, jolloin olin työelämässä ennen eläkkeelle siirtymistäni.

 

Vilja-asiat kiinnostavat edelleenkin ja seuraa viljamarkkinoita jatkuvasti.

 

Viljantuotannolla on keskeinen rooli elintarvikeketjussa, sillä viljan elintarvikekäytön lisäksi kaikki viljalajit ruista lukuun ottamatta muodostavat perustan myös kotieläintuotannolle.

 

 

**********

 

Maa- ja metsätalousministeriön Tilastopalvelukeskus tuottaa luotettavia viljatilastoja ja niiden antaman tiedon perusteella voidaan arvioida maamme viljatasetta.

 

Viime kesän satotilastot tarkentuvat vasta 11.2.2014, kun lopulliset satotilastot julkaistaan, mutta nyt käytettävissä olevien ennakkotietojen perusteella voidaan hyvinkin analysoida viime vuonna korjatun viljasadon määriä sekä myös laatutietoja.

 

 

 

 

 

TIKE:n 28.11.2013 julkaisema ennakkotieto kertoo, että viime vuonna korjattu viljasato oli 489 miljoonaa kiloa suurempi kuin edellisvuonna. 

 

 

Sadon määrä ei kuitenkaan ole korrelaatiossa viljasta saatuun hintaan, sillä viljojen markkinatilanne vaihtelee voimakkaasti. Markkinatilanteen vaihtelut ovat globaaleja ja ne on otettava annettuina suureina.

 

Asiantuntijat ovat laskeneet, että lähes 500 miljoonaa kiloa edellisvuotta suuremman kokonaissadon bruttoarvo on peräti 170 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2012 korjatun viljasadon bruttoarvo!

 

Uskon, että luvut tuntuvat monesta lähes käsittämättömiltä – paljon enemmän työtä, mutta rutkasti vähemmän myyntituloja!

 

 

********

 

Olen joskus aiemminkin käsitellyt näillä sivuilla ruissatomme pientä omavaraisuutta.

 

MMM:n Tilastokeskuksen 28.11.2013 julkaisemien ennakkosatotietojen perusteella Suomessa saatiin korjattu ruista viime syksynä laareihin 27,0 milj. kiloa.

 

Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa on viime vuosina ollut seuraava:

 

• vuonna 2009 91,1 milj. kiloa
• vuonna 2010 95,3 milj. kiloa
• vuonna 2011 95,1 milj. kiloa
• vuonna 2012 91,9 milj. kiloa

 

Luvut ovat rukiin kokonaiskulutuslukuja, sillä ruista ei käytetä kotieläinten ruokintaan.

 

Kun tiedämme rukiin kokonaistarpeen olevan tasoa 95 milj. kiloa vuodessa ja kun viime syksynä saatiin 27 milj. kilon suuruinen kokonaissato, on helposti laskettavissa, että alkaneena talvena kotimaista ruista riittää vain joka neljänteen leipään!

 

Kolme leipää neljästä on siis leivottava petusta eli tuontirukiista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunnallinen monopoli on pahempi kuin yksityinen?

Tiistai 24.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti julkaisi 8.9.2013 Lukijalta-palstallaan mielipidekirjoitukseni, jossa kritisoin Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Nekalan jäteaseman aukioloaikoja, sillä jäteasema avaa porttinsa asiakkaille vasta klo 10.00.

 

Julkaisin Aamulehden julkaiseman mielipidekirjoitukseni näillä palstoilla 9.9.2013.

 

Kirjoitukseni ei soveltunut Pirkanmaan alueen kuluttajajätehuollosta vastaavalle kunnalliselle monopoliyhtiölle, sillä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n logistikkapäällikkö Timo Varsala oli saanut tehtäväkseen vastata kirjoitukseeni.

 

 

 

 

Aamulehti julkaisi Varsalan kirjoituksen 17.9.2013 eli yhdeksän päivää omaa kirjoitustani myöhemmin.

 

Kirjoituksessaan Varsala luonnehtii, että Tarastenjärven sekä Koukkujärven jätteenkäsittelykeskukset ovat ”jätehuollon hypermarketteja” ja Nekala niiden rinnalla vain ”lähikorttelin kivijalkakauppa”.

 

Varsalan vertaus ontuu pahasti, sillä ainakin meidän lähikorttelin kivijalkakauppa avaa ovensa aamuisin klo 7.00 ja sulkee ne vasta klo 23.00!

 

Toimitin vastineen vastineeni Aamulehdelle 20.9.2013.

 

Saattaa olla, että Aamulehti katsoo depatin päättyneeksi ja ei kirjoitustani enää julkaise, mutta julkaisen sen tässä.

 

Vastineen vastineeni otsikko oli tämän jutun otsikko ja varsinainen juttu kuuluu näin:

 

************

 

Juhlapuheissa tavataan sanoa, että yksityinen ja kunnallinen monopoli ovat molemmat yhtä pahoja asukkaille.

 

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n toiminta Nekalan jäteaseman aukioloajoissa osoittaa, että kunnallinen monopoli voi olla pahempi kuin yksityinen monopoli.

 

On varmaa, että yksityinen monopoliyritys muuttaisi aukioloaikansa alkamista lähemmäs aamuvarhaista, jos asiakkaat sitä toivoisivat.

 

Kunnallinen monopoliyritys sen sijaan taistelee tutkainta vastaan ja haluaa avata porttinsa asiakaspalvelulle vasta hieman ennen puolta päivää.

 

Käsittämätöntä!

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

 

 

************

 

-Esko Erkkilä-

Nekalan jäteaseman aukioloa syytä muuttaa

Maanantai 9.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Nekalan jäteaseman aukioloa syytä muuttaa

 

Nykyisin portilla on aamuisin autojono odottamassa avautumista.

 

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Tarastenjärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskukset palvelevat asiakkaita arkipäivisin klo 06.30 alkaen. Sen lisäksi Koukkujärven jätteenkäsittelykeskus on avoinna lauantaisin klo 08.30 alkaen.

 

Tuntuu kummalliselta, että  Nekalan jäteaseman työntekijät saapuvat työpaikalleen maanantaisin ja tiistaisin vasta klo 10 - keskiviikosta perjantaihin sentään jo yhdeksältä.

 

Nekalan jäteaseman palvelut ovat tärkeitä esim. keittiö-, sauna- tai jotain muuta remonttia tekeville tamperelaisille.

 

Jäteasemalle haluttaisiin viedä jo aamuvarhaisella remonttitöissä syntynyttä, monesti hyvinkin hyödynnettävissä olevaa materiaalia. Se on kuitenkin mahdollista vasta, kun työpäivä on jo hyvässä vauhdissa!

 

Nekalan jäteaseman heikko palvelukyky näkyy aamuisin, kun pitkät autojonot peräkärryillään odottavat jäteaseman avautumista.

 

Hankala tilanne saattaa olla joillekin remonttijätettä tuoville kimmoke, että jätekuorma puretaankin metsäautoteiden varrelle maanomistajien vaivoiksi.

 

Esitän, että Nekalan jäteaseman aamu-aukioloaika yhtenäistetään Tarastenjärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskusten kanssa!

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

*********

Laadin tämän kirjoituksen torstaina 5.9.2013 ja toimitin sen samana päivänä Aamulehdelle, jotta hyväksyttäisiinkö se julkaistavaksi ”Lukijalta” –palstalla.

 

 

 

 

Kirjoitukseni täytti julkaisukriteerit, sillä se julkaistiin hieman kieliopillisesti fiksattuna jo sunnuntaina 8.9.2013 ilmestyneessä lehdessä.

Yllä esittämäni versio on Aamulehden toimituksen kieliopillisesti fiksaama kirjoitus.

Kirjoitus julkaistiin siis jo kolmantena päivänä sen lähettämisestä!

 

 

 

Liitin mukaan myös tämän valokuvan, mutta sitä ei lehdessä julkaistu – toimittajat ilmeisesti vakuuttuivat kuvan kertomasta niin, että juttuni läpäisi julkaisukynnyksen.

Nyt odotan, että Aamulehdessä julkaistu kirjoitukseni tehoaisi ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy muuttaisi Nekalan jäteaseman aukioloajat asiakkaiden tarpeita huomioiviksi!

 

 

-Esko Erkkilä-