Kuressaaren torilla sai viime kesänä opastusta maataloustuotteiden käyttämisestä

Keskiviikko 28.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Vihjasin eilen, että näimme elokuisella kylpylälomallamme Kuressaaren torilla miten viljelijät ja neuvontajärjestöt valistivat kansalaisia juuresten käyttämisessä.

 

 

Olisiko tässä opiksi otettavaa MTK:lla, Martoilla ja tuotteidensa menekistä huolehtivilla viljelijöillä?

 

 

 

 

Neljapäeval eli torstaina elokuun 27. päivänä toriesittelyssä olivat seuraavat tuotteet

 

• kartul eli peruna
• kaalikas eli lanttu
• peet eli punajuuri
• porgand eli porkkana

 

 

Seurasin varsin pitkään perunan käyttöopastusta ja hetken porkkanan käyttöopastusta.

 

 

 

 

 

 

”Minun keittiöni torilla” oli nelituntisen havaintoesityksen teemana.

 

 

Tilaisuuden järjesti Saare O.T.T ja jälkeenpäin huomasin ”järjestävän seuran” fb-sivuilta, että perunaosuuden vetäneen asiantuntijan nimi oli Veeve Kaasik.

 

 

Tässä pieni kuvakimara perunaosuudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*********

 

 

 

 

On luonnollista, että havaintoesitysten ohella pitää tilaisuuden maksajien saada aikaiseksi myös myyntiä ja sen vuoksi esiteltäviä tuotteita oli läheisillä pöydillä myös myynnissä.

 

 

 

 

 

 

Kuulijajoukko oli melko harvalukuinen, mutta kun kuulijoina oli myös median edustajia, niin sanoma levisi lehdistön avulla koko saarelle ja varmaan laajemmaltikin Viroon.

 

 

 

Perunan satotasosta se, että Saarenmaalla saatiin viime kesänä hyvä perunasato, sillä tietojeni mukaan siellä hehtaarisato oli n. 40.000 kiloa.  Suomessa perunan keskisato oli Luke:n (Luonnonvarakeskus) mukaan viime vuonna 27.300 kiloa/hehtaari.

 

 

 

 

 

 

Porkkanan esittelyosuudessa valmistettiin herkullisia porkkanajuomia…

 

 

 

 

 

 

…ja niitä pääsi maistelemaan myös suomalainen torivieras!

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä yhteenvetona Kuressaaren torilla Saare O.T.T:n viime kesänä järjestämät menekinedistämistilaisuudet, jotka olivat alkaneet jo kesäkuussa ja jatkuivat aina syyskuulle saakka.

Kannattaa tutustua Saare O.T.T:n toimintaan vaikkapa heidän fb-sivujensa kautta. Sieltä löytyy kattava reportaasi mm. tästä tilaisuudesta, josta tässä jutussani kerron!

 

 

 

Olisiko suomalaisilla tuottajilla jotain opittavaa saarenmaalaisten menekinedistämiskampanjasta?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaaren tori - kannattaa käydä!

Tiistai 27.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Torit ovat aina paikkoja, joissa matkoilla kannattaa poiketa.

 

 

Kuressaaren tori sijaitsee keskellä kaupunkia ja meillä oli sen suhteen onni elokuun lopun kylpylämatkallamme, että tori sijaitsi melkein SPA-kylpylämme naapurissa.

 

 

Georg Ots-, Meri- ja Ryytli –SPA-kylpylöistä kävelymatkaa torille kertyy vajaa kilometri.

 

 

Tässä pienoinen kuvakertomus Kuressaaren torimaailmasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän myyntipöydän äärellä leijaili hieno katajantuoksu!

 

 

Hauki 4 €/kg!

 

 

 

 

Venäjällä ja Virossakin useimmilla toreilla vaatemyyjät ovat valkovenäläisiä tai entisten neuvostotasavaltojen alueelta, mutta Kuressaaren torilla vaatetavara on alkuperältään virolaista - siitä pisteet kuressaarelaisille!

 

 

 

 

 

Minun tuntevat tietävät, että ulkomailla minut tapaa toreilta sen myyjän myyntipöydän luota, joka myy valkosipuleita - näin myös Kuressaaressa!

Halusin ostaa tältä mummulta kymmenellä eurolla valkosipuleita, mutta en osannut viestiä siten, että mummu olisi ymmärtänyt. Onneksi viereinen myyjä tuli apuun ja sain komeita valkosipuleita kympillä - mummukin oli tyytyväinen!

 

 

 

 

 

 

Toriostokseni jäivät valkosipuliostoksiin, mutta ehkä jo huomenissa kerron toritapahtumasta, josta suomalaiset viljelijät voisivat ottaa oppia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Konsernin sisäiset veloitukset ja yksiköiden väliset siirtohinnat ovat ainaisen kädenväännön aihe

Maanantai 26.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänään eilen alkamaani otsikkoasian käsittelyä ja pohjana on se kokemus, jonka sain toimiessani yritysmaailmassa.

 

 

Merkittävä pohjatieto on myös se vuosien varrella hankittu kokemus Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen toiminnasta, johon olen saanut tutustua erään Tilakeskuksen asiakkaana olevan toisen liikelaitoksen – Tampereen Infra Liikelaitoksen – johtokunnan varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Sain myös arvokasta lisätietoa, kun Tilakeskuksen toimitusjohtaja kaikille avoimessa tilaisuudessa 22.10.2015 esitteli johtamansa liikelaitoksen toimintaa.

 

 

Opin bisnesmaailmassa, että konsernin kannalta paras taloudellinen tulos saavutetaan, kun samasta tuotteesta tai palvelusta konsernin eri tulosyksiköt saavat ansaitsemansa tulossiivun.

 

 

Eri yksiköiden tulossiivun määrittely on konsernissa aina haasteellista, sillä jokaisen tulosyksikön vastuuhenkilön mielestä juuri hänen johtamansa yksikön maksama hinta on liian korkea tai siitä saatu korvaus on liian matala.

 

 

 

***************

 

 

 

Merkittävimmät tuotteet, joiden konsernin sisäinen hinnoittelu koski vastuualuettani työelämässä olivat soijarouhe, rypsirouhe, kasviöljyt ja viljanjalostusteollisuuden rehujakeet.

 

 

Vakaa pyrkimys oli hakea näille raaka-aineille sisäisessä hinnoittelussa markkinahintaa.

 

 

Soijarouheen osalta perusteena käytettiin soijarouheen hintaa Chicagon pörssissä eli CBOT hintaa (Chicago Board of Trade Buildding).

 

 

Chicagon hintaan lisättiin kokemuspohjaiset lisähinnat, jotka aiheutuisivat tavaran kuljettamisesta amerikoista Suomeen.

 

 

Oman lisänsä siirtohintalaskentaan toi valuuttakurssimuutokset ja siinä olikin päättämistä, että mikä hetki olisi edullisin fiksaushetki – jälkiviisaista ei ollut puutetta, mutta fiksaushetkellä raaka-ainepäällikkö eli minä olin yksinäinen toimija.

 

 

Kasviöljyjen osalta menettely vastasi soijarouheen hinnoittelua.

 

 

Rypsirouheen viitehintana käytettiin ranskalaisen MATIF-pörssin noteerauksia ja Matif´n osalta ei ollut haasteita valuuttakurssin osalta, sillä Ranskahan on euroaluetta.

 

 

Viljajakeiden kohdalla kehitin hinnoittelukorin, jossa perustana olivat eri viljalajien keskihinnat ja keskihinnalle kertoimen, jolla viljanjalostusteollisuuden rehujakeiden siirtohinta kytkettiin rehuviljojen markkinahintoihin.

 

 

Luomani menettely sai kaikkien osapuolten hyväksynnän – vain kertoimesta jouduimme ajoittain käymään osin värikkäitäkin keskusteluja.

 

 

*************

 

 

 

Tampereen kaupunkimaailmassa päättäjät määrittelevät budjetointivaiheessa eri yksiköille tulostavoitteen.

 

 

Tampereen Tilakeskus Liikelaitokselle määrätty tulostavoite on muille yksiköille kustannus. Näin pitää ollakin ja muiden yksiköiden pitää pystyä maksamaan käytössään olevista tiloista se vuokra, jonka Tilakeskus jyvittää tilojen vuokraksi.

 

 

On selvää, että muiden yksiköiden vastuuhenkilöt pitävät niille asetettuja toimitilavuokria liian korkeina, mutta kokonaisuus vaatii, että jokaisen yksikön on tehostettava toimintaansa, jotta pystyy maksamaan toimitilavuokransa.

 

 

Pidän menettelyä oikeana, sillä Tampereen kaupungin taloustilanne vaatii edes yhden liikelaitoksistaan tekevän kunnollista tulosta.

 

 

Vielä se, että kokemuksesta tiedän eri tulosyksiköiden pystyvän tuhlaamaan myös ne rahat, jotka niille tulisivat, vaikka yksikön käytössä olevat toimitilat olisivat ilmaisia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen Tilakeskus Liikelaitos - Tampereen kaupungin kruununjalokivi!

Sunnuntai 25.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen vahvasti tietoinen, että kaikki eivät pidä tämänpäiväisen juttuni otsikosta.

 

 

Omaan yli neljänkymmenen vuoden kokemuksen yritysmaailmasta ja tiedän oikein hyvin, että konsernin sisäiset siirtohinnat ovat monesti vaikeimmin sovittavat asiat konsernissa.

 

 

Näin on myös Tampereen kaupungissa ja kun asiaan sotkeutuvat kaikkitietävät omaa hiekkalaatikkoaan puolustavat virkahenkilöt, luottamushenkilöt ja kokonaisuuksista kaukana olevat kaupunkilaiset, on vastustus otsikolleni ymmärrettävää.

 

 

 

 

 

 

Sain osallistua viime torstaina tilaisuuteen, jossa Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen toimitusjohtaja Virpi Ekholm esitteli johtamaansa liikelaitosta.

 

 

Pidin toimitusjohtaja Ekholmin esityksestä ja tunsin, että olisin tullut työelämässä toimeen hänelle raportoivana alaisena.

 

 

Ekholmin tapa esittää isoja asioita hymyssäsuin on juuri sitä johtajan toimintaa, jota alaiset, asiakkaat ja sidosryhmät kaipaavat.

 

 

Tampereen Tilakeskus Liikelaitos on kaupungin liikelaitoksista se, joka pitää ”opissa ja ojennuksessa” Tampereen kaupungin muut yksiköt.

 

 

Opissa ja ojennuksessa pitäminen tapahtuu sillä, että yksiköiden tarvitsemista tiloista peritään kunnollinen vuokra, jota kokonaisuutta hahmottamaan pystymättömät pitävät liian korkeana.

 

 

Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen liikevaihto on 167 M€ ja sillä liikevaihdolla tänä vuonna ennusteiden mukaan syntyy liikeylijäämää 39,0 M€.  Kunnollinen tulos ja sille pitää nostaa hattua. On toki muistettava, että liikeylijäämätavoite tälle vuodelle on 42,5 M€ eli tavoitteesta tullaan jäämään 3,5 M€.

 

 

Henkilöstömäärän kehityksessä Tampereen Tilakeskus Liikelaitos on päässyt eteenpäin, sillä vuonna 2013 henkilöstömäärä oli 415 henkilöä, viime vuonna 395 ja tämän vuoden tilinpäätösennuste on 370 henkilöä.

 

 

Kiinnitän huomiota tämän vuoden henkilöstömäärän huonoon ennakointiin, sillä ennuste tälle vuodelle oli peräti 402 henkilöä – kiitokset johtokunnalle ja toimitusjohtajalle, että henkilöstömäärän kehittyminen tulee olemaan ennakoitua parempaa.

 

 

Positiivinen henkilöstömäärän kehittyminen näkyy suoraan liikelaitoksen liikeylijäämässä, sillä henkilöstökulujen ennakoidaan olevan 15,7 M€, kun vuosisuunnitelmassa varauduttiin 18,5 miljoonaan euroon!

 

 

Olen kantapään kautta yritysmaailmassa oppinut, että samasta tuotteesta tai palvelusta pitää pystyä lohkaisemaan monen yksikön oma tulossiivunsa, jotta kokonaistulos konsernin kannalta on paras mahdollinen.

 

 

Näin tapahtuu Tampereella, kun Tampereen Tilakeskus Liikelaitos pakottaa tilavuokrillaan tehostamaan Tampereen muiden yksiköiden toimintaa.

 

 

 

*************

 

 

Kiitän MSL-Tamperetta, joka viime torstaina järjesti mielenkiintoisen ja avartavan tilaisuuden.

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuden avasi MSL-Tampereen sihteeri Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen…

 

 

 

 

 

 

…ja puheenvuoroja jakoi kaupunginvaltuutettu Timo Hanhilahti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhdistysten vastuuhenkilöiden valinnat

Lauantai 24.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin lukemattomat yhdistykset pitävät syyskokouksiaan ja valitsevat uusia vastuuhenkilöitä huolehtimaan yhdistyksen asioista.

 

 

Yhdistyksen puheenjohtaja valitaan tavallisesti vuodeksi kerrallaan ja jos yhdistyksen jäsenet elävät ajan hermolla, niin he vaihtavat yhdistyksen puheenjohtajan jos siihen on tarvetta.

 

 

Monesti yhdistyksen puheenjohtajakin valitaan ”valitaan entinen” –periaatteella ja se ei useinkaan ole yhdistyksen kannalta viisas ratkaisu.

 

 

Entinen puheenjohtaja usein vauhdittaa omaa jatkovalintaansa, kun ilmoittaa hyvissä ajoin ”olevansa käytettävissä”.

 

 

Tietty jatkuvuus puheenjohtajan pestillä on paikallaan, mutta pidän neljää vuotta maksimiaikana, jonka saman henkilön olisi viisasta toimia yhdistyksen puheenjohtajana.

 

 

On surkuhupaisaa, että veteraanipuheenjohtajat rehvastelevat sillä, että olen ollut tämän yhdistyksen puheenjohtajana vaikkapa kuusi vuotta ja jotkut jopa kymmenen vuotta. 

 

 

Tiedän erään omakotiyhdistyksen, jota sama puheenjohtaja luotsasi kaksikymmentä vuotta yhteen pötköön. No, lopulta jäseniä yhdistyksessä oli vähemmän kuin puheenjohtajalla oli vuosia takanaan puheenjohtajana vaikka kyseessä olikin yli sadan omakotitalon alue!

 

 

Yhdistyksen hallituksen/johtokunnan jäsenten valintatavoissa on erilaisia tapoja.

 

 

Mielestäni ei ole hyvä, että kaikki jäsenet vaihtuvat kertaheitolla – hyvä systeemi on kahden vuoden pestit, jolloin puolet hallituksen jäsenistä vaihtuu tai ainakin voidaan vaihtaa kerralla.

 

 

Hallituksen/johtokunnan jäsenillä on vastuu yhdistyksen taloudesta ja jos jäsenenä on vain vuoden, niin vastuu yhdistyksen pitkäjänteisestä taloudenhoidosta ei toteudu.  Vuoden jäsenyysaikana hallituksen jäsen kantaa huolta yhdistyksen taloudesta korkeintaan puoli vuotta, mutta loppuvuosi menee ”vaihtoa odoteltaessa”.

 

 

Oma lukunsa ovat ne yhdistykset, joiden säännöissä on pykälä, että hallituksen/johtokunnan jäsenenä voi toimia ”vain” kuusi vuotta.

 

Vaikka jäsenyysaika olisikin katkolla joka toinen vuosi, niin paikastaan pitävä henkilö saattaa todeta, että minulla on vielä vaikkapa kaksi vuotta aikaa olla paikallani.  Myös valitettavan monet yhdistysten jäsenet käsittävät, että kun joku on yhdistyksen johtokuntaan/hallitukseen valittu, niin hän istuu siellä sen kuusi vuotta!

 

 

Yritän muistaa tässä kirjoittamani asiat, kun niihin yhdistyksiin taas valitaan vastuuhenkilöitä, joissa nyt toimin vastuullisissa tehtävissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maalaispojan 40-vuotisjuhlakiertue alkoi Tampere-talon Isossa Salissa!

Perjantai 23.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain olla kutsuvieraspaikalla Tampere-talon Ison Salin toisella tuolirivillä, kun maalaispoika Mikko Alatalo aloitti 40-vuorisjuhlakiertueensa keskiviikkona 21.10.2015.

 

 

 

 

 

 

Tampere-talon Iso Sali antoi mittavat puitteet Mikon juhlakiertueen avajaiskonsertille.

 

 

 

 

 

 

Suomalaisten tunteiden tulkki – Mikko Alatalo.

 

 

 

 

 

 

Olin otettu, kun ennen konserttia pääsin yhteiskuvaan Seija Alatalon kanssa!

 

 

 

 

 

 

Konsertissa ei luonnollisesti saanut kuvata, mutta toki yleisö alkoi konsertin lopulla hieman ”soveltamaan” kuvaamiskieltoa.

 

 

Tässä Mikko oikein nuorena…

 

 

 

 

 

 

 

…ja tässä nuorena!

 

 

 

 

 

 

 

Kuulimme vauhdikkaassa tahdissa Mikon ja Harri Rinteen hittejä vuosien varrelta

 

 

• ·         Viivy vielä hetki
• ·         Ihmisen ikävä toisen luo
• ·         Hän hymyilee kuin lapsi
• ·         Vicky Lee
• ·         Tytöt tahtoo pitää hauskaa
• ·         11 virran maa
• ·         Kiiminkijoki
• ·         Maalaispoika oon

 

 

Mikon itsensä sanoittama ja säveltämä "Hyasinttien aikaan" on aina yhtä puhutteleva! Hän on sen luonut synnyinkodissaan samana päivänä sen jälkeen, jolloin saatteli äitinsä haudanlepoon.

 

 

 

 

 

 

Mikon Jaska-pojan Ronja-tytär valloitti Tampere-talon yleisön kahdesti.

Mihin Ronja vielä ehtiikään!

 

 

 

 

 

 

Konsertin jälkeen ”juhlakalu” sai kirjoittaa kynä savuten omistuskirjoituksia kuuden cd-levyn juhlaboksiinsa, joka ilmestyi 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

 

 

Kerrassaan hieno tilaisuus – kiitos Mikko, Seija ja kumppanit!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalkinsuosijat ja kalkinkarttajat

Torstai 22.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Maatalouskemian alkeita opiskelleille on tietona, että kalkitus nostaa satotasoa.

 

 

Satotason kohoaminen perustuu sille, että kalkituksen avulla kasvit pystyvät helpommin hyödyntämään maaperässä olevat ravinteet.

 

 

Näin asiat pääsääntöisesti onkin peltoviljelypuolella, mutta puutarha- ja koristekasveilla asia ei olekaan niin yksiselitteinen.

 

 

Puutarhassa löytyy eräitä kasveja, joille kalkitus ei sovi lainkaan ja siitä on ehdottomasti pidättäydyttävä.

 

 

Mökkitontillamme kasvaa ainakin kolme eri kasvilajia, joille kalkkia ei saa antaa.

 

 

Kalkinkarttajamme ovat pensasmustikka, syyshortensia sekä alppiruusut.

 

 

Miten pensasmustikan, syyshortensian ja alppiruusujen ”kalkinkarttamisominaisuutta” hoidetaan?

 

 

Alppiruusujen ihanteellinen kasvupaikka on mäntyjen juurella ja kun männynneulaset ovat happamia ja kun ne putoilevat alppiruusujen päälle, niin sitä kautta alppiruusut saavat happamuutta kasvupaikalleen.

 

 

Ihanteellinen tapa huolehtia syyshortensian ja pensasmustikan kasvupaikan happamuudesta on se, että niiden juurille tuotaisiin vaikkapa kolmen vuoden välein hapanta suorutaa eli suolta kaivettua hapanta turvemaata.

 

 

Ihanteellista olisi kaivaa suorutaa metsäojien penkalta tai sitten sellaisesta paikasta pellolla, jota ei ole milloinkaan kalkittu.

 

 

Tunnustan, että olen siinä mielessä tyypillinen henkilö, kun kerron miten pitäisi menetellä, niin omien kasvieni kanssa en siten kuitenkaan tee – ainakin siitä on vuosia, kun olen tuonut suorutaa syyshortensioille ja pensasmustikkamaalle.

 

 

Mikä puutarhakasvi tavanomaisten juuresten ja muiden kalkinsuosijoiden lisäksi on sellainen, joka erityisesti pitää kalkituksesta?

 

 

Vastaus on tyrni.

 

 

Tyrni on kalkinsuosija ja sen ominaisuutensa lisäksi se on sellainen, jota ei saa lannoittaa.

 

 

Tyrni on palkokasvien ja lepän tapaan kasvi, joka juurinystyröiden avulla pystyy hyödyntämään ilmassa olevan typen.

 

 

Jos tyrnille antaa lannoitetta, sen systeemit saattavat mennä sekaisin ja se voi pahoin.

 

 

Siis:

• kalkkia tyrnille

• ei missään nimessä kalkkia pensasmustikalle, syyshortensialle eikä alppiruusuille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko ennen helpompaa - tuskin?

Keskiviikko 21.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen seurannut fb-kavereideni ongelmia työpaikansaannissa.

 

 

Työpaikka on nykyään varmaan tiukemmassa kuin ennen, mutta ehkä syitä on niin sysissä kuin sepissäkin.

 

 

Surkea esimerkki työttömästä sairaanhoitajasta on SDP:n kunnanvaltuutettu Meri Venäläinen, josta on juttu Yle Pohjois-Karjalan sivuilla.

 

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”työtön sairaanhoitaja Tohmajärvi”.

 

 

En voi pienimmässäkään määrin arvostaa henkilöä, joka irtisanoutuu 15 vuotta kestäneestä sairaanhoitajatyöstään ja alkaa ”opiskelemaan” teatteria ja etsii nyt töitä kulttuurialalta!

 

 

Kuinka monella ”työttömällä” on samantapainen tilanne eli on valittu sellainen työnhakupolku, jolla kerta kaikkiaan ei ole työllistymismahdollisuuksia?

 

 

Kulttuuri- ja media-ala ovat käsittääkseni juuri sellaisia, joille pyrkimällä pääsee helposti työttömäksi.

 

 

**************

 

 

Valmistuin agrologiksi vuonna 1970 ja silloinkin työllistyminen oli vaikeaa.

 

 

Olin onneksi suorittanut vuosiharjoitteluni Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla Hauholla ja soitinkin muutama kuukausi ennen valmistumista Keskolle Antti J. Jussilalle ja esitin, että tottahan Kesko työllistää sitten aikanaan harjoittelijansa.

 

 

Antti J. – jonka näin ”männäviikolla" KoneAgria 2015 –näyttelyssä – sanoi, että eiköhän asia järjesty.

 

 

Sain sitten työpaikan Kauhajoella K-Maatalouskeskuksessa ja palkkani, joka muuten oli 700 markkaa, maksoi puoliksi kyseinen kauppias ja puoliksi Kesko.

Opin tekemään kaikenlaisia kaupassa esiintulleita töitä.  Maatalouskaupan lisäksi kauppiaspariskunnalla oli samassa kiinteistössä päivittäistavarakauppa.

Roskien polttaminen, maidon noutaminen kesken päivän meijeriltä ja lukemattomat muut hanttihommat kuuluivat tehtäviini. Työ opetti tuntemaan maatalous- ja päivittäistavarakaupan rutiinit.

Oli hyvä, että kaikkiviisas nuori agrologi joutui kantamaan asiakkaan henkilöautoon yhden säkin Mullin-Herkkua, kun sitten aikanaan teki vastuualueensa myyntibudjettia, johon saattoi sisältyä vaikkapa 10.000 tonnin tai 15.000 tonnin vuosimyynti samaista tuotetta!

 

 

Laadin elämäni ainoan työpaikkahakemuksen Kauhajoella ja minut valittiin Rehuraision myyntimieheksi 1.12.1970 alkaen.

 

 

Aloituspalkkani oli 1.100 markkaa kuukaudessa.

 

 

Olin saman työnantajan palveluksessa tasan 40 vuotta lukemattomissa eri tehtävissä.

 

 

Olen monta kertaa sanonut, että työurani oli koko ajan alaspäin menemistä, sillä aloitin hommat Kokkolassa, josta sitten valuin Seinäjoelle, Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja lopulta syrjä-Suomeen Raisioon. Asuin aina kotona ja koti oli työurani aikana Kokkolassa, Seinäjoella ja Tampereella – Kokkolassa se toki oli vain asunto, mutta Seinäjoella ja Tampereella koti.

 

 

 

*****************

 

 

 

Tahdon oman työhistoriani kautta kertoa nykynuorille, että kaikenlaista työtä pitää etsiä ja vastaanottaa.

 

 

Jos haluaa tehdä vain sellaista työtä, joka tuntuu mukavalta, niin hakemuksia saa lähetellä, mutta työhönkutsua on turha odottaa.

 

 

Olen työurani aikana saanut palkata lukemattomia henkilöitä erilaisiin työtehtäviin ja valinnassa eräs tärkeimmistä seikoista on se, että henkilön työhistoriassa ei ole suuria aukkoja.

 

 

Henkilön työtehtävät työhistorian aikana ovat toissijaisia, sillä oleellista on se, että työhistoriassa ei ole pitkiä aukkoja.

 

 

Kannustan työhakijoita olemaan aktiivisia ja muistamaan, että työhakuprosessi on vaativa myyntityö, jossa myytävänä on oma työpanos!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarenmaan hyväntahtoinen jättiläinen Suur-Tölli ja vaimonsa Piret

Maanantai 19.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Saarenmaalainen tarina kertoo, että muinoin saarella eleli suurikokoinen ja voimakas jättiläinen nimeltään Tölli.

 

 

Tölli asui yhdessä vaimonsa Piretin kanssa.

 

 

Tölli oli suuresta koostaan huolimatta ystävällinen ja hän puolusti saarenmaalaisia sekä auttoi hätään joutuneita kalastajia.

 

 

Tölli ja Piret elävät edelleen saarenmaalaisten mielissä sankarihahmoina.

 

 

 

 

 

 

Tölli ja Pieret ovat saaneet vuonna 2002 patsaan Kuressaareen.

 

 

Patsaan on veistänyt tunnettu virolainen kuvanveistäjä Tauno Kangro.

 

 

Kangron hyvin tunnettu toinen veistos eli ”Tarvas” seisoo ylväänä Viron toisella laidalla eli Rakveren muinaislinnan vierellä.

Huomaan nyt, että siitä on jo kauan, kun olimme perhekuntana viikon kylpylälomalla SPA-hotelli Meressä - silloin tätä patsasta ei vielä ollut!

 

 

 

 

 

 

Tölliä ja Piret´ä esittävä veistos sijaitsee SPA-hotelli Meren edessä – veistos näkyy tässä kaukaa otetussa kuvassa heikosti, mutta se näkyy tarkasti katsoen kuvan vasemmassa alalaidassa.

 

 

 

 

 

 

Patsaan selityksessä todetaan, että Suur-Tölli ja Piret ovat tässä saaneet suuren kalansaaliin – no, sehän ilmenee ilman selityksiäkin! Yksi kala on pudonnut pariskunnan kantamasta veneestäkin!

 

 

Veistoksen selityksessä todetaan myös se, että se on paljastettu 24.4.2002 ja sen materiaalina on pronssi sekä dolomiittikivi – dolomiittikiveä esiintyy Saarenmaalla yleisesti.

 

 

 

 

 

 

Tässä veistos on toisesta suunnasta kuvattuna.

 

 

 

Tölliä ja hänen vaimoaan esittävä veistos sijaitsee lähellä Georg Ots-, Mere- sekä Ryytli- SPA-kylpylöitä ja Kuressaaren keskustasta sen luokse on kävelymatkaa kilometrin verran!

 

 

-Esko Erkkilä-

Teki tiukkaa, että Neuvosto-Viron aikana Hotelli Virusta sai vuokrattua neuvotteluhuoneen, koska sama neuvotteluhuone oli jo varattuna samana päivänä eri aikaan toisille

Lauantai 17.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain työelämässä ollessani toimia päivälleen 40 vuotta Rehuraisio Oy:n palveluksessa.

 

Aloitin myyntihommissa 1.12.1970 ja kaksikymmentäviisi vuotta kestäneen myyntiurani jälkeen toimin yhtiön raaka-ainehankinnan vastuuhenkilönä 15 vuotta kunnes siirryin eläkkeelle.

 

Työajastani Raisiolla on pelkästään myönteisiä kokemuksia.

 

Muistelen nyt erästä palkintomatkaa Viroon ja siellä Viru-hotelliin. Järjestämämme matka oli palkintona hyvistä rehunmyyntituloksista Porin Keskon alueen kauppiaille ja heidän myyntimiehilleen.

 

 

Emme olleet etukäteen varanneet neuvotteluhuonetta, jossa olisimme voineet järjestää palkintojenjakamistilaisuuden sekä nauttia pienet näkäräiset palkintojenjaon ohella.

 

 

Neuvotteluhuoneita kyllä oli, mutta ongelmaksi paljastui se, että kaikkiin neuvotteluhuoneisiin oli jo yksi varaus samalle päivälle.

 

 

Hotelli Virun neuvonnassa kun asiaa selviteltiin, niin hotellin neuvotteluhuoneiden myynnistä vastaaville ei ollut heidän mielestään lainkaan mahdollista, että samaa neuvotteluhuonetta voisi samana päivänä eri aikaan käyttää kaksi asiakasryhmää.

 

 

Neuvostoliittolainen ajatus kulki silloin niin, että kun neuvotteluhuone on varattu jollekin asiakkaalle vaikkapa klo 18.00 alkaen, niin sinne ei voi päästää toista asiakasta esimerkiksi klo 10.00 – 12.00!

 

No, pitkällisten neuvottelujen jälkeen Hotelli Virun henkilökunta päästi meidät päivällä pariksi tunniksi sellaiseen neuvotteluhuoneeseen, jonne illan tullen saapui toinen asiakasryhmä!

 

 

Olen ollut siis mukana, kun neukkulaan on ajettu kapitalistista ajatusta, että saman neuvottelutilan myyminen eri aikaan, mutta samana päivänä kahdelle asiakkaalle on mahdollista ja että se merkitsee myös hotellille suurempaa tehokkuutta sekä lisääntyviä tuloja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Työ jatkuu

Perjantai 16.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö syyskokousti keskiviikkona 14.10.2015 ja valitsi mm. puheenjohtajan vuodelle 2016.

 

Sain yksimielisen luottamuksen kunnallisjärjestömme puheenjohtajaksi nyt jo kolmannelle vuodelle.

 

Kiitän tässäkin siitä luottamuksesta, jonka sain jäsenistöltämme toissailtana.

 

Yksimielinen valinta on nöyrän kiitoksen paikka ja velvoittaa jatkossakin kuuntelemaan jäsenistöä sekä laajemmaltikin tamperelaisia ja myös pirkanmaalaisia, sillä onhan Tampere Pirkanmaan veturi.

 

 

***************

 

 

Jotain olemme varmaan tehneet oikeinkin, mutta paljossa on parantamisen varaa.

 

Vuosi 2016 on vuonna 2017 suoritettavien kuntavaalien edeltävä vuosi.  Erityisesti jo ensi vuoden loppupuolisko on tiukkaa vääntöä, kun mielessä on kuntavaalit huhtikuun 9. päivänä 2017.

***********

 

Koskettelin toissailtaisen kokouksemme avauspuheessani valmistautumista vuoden 2017 kuntavaaleihin ja painotin, että jokaisen keskustalaisen pitää säilyttää sekä kehittää hyviä henkilökohtaisia suhteita kaikkiin muihin puolueisiin.

 

On selvää, että asiakysymyksissä eri puolueiden näkemykset poikkeavat toisistaan, mutta sen ei saa häiritä henkilökohtaisia suhteita.

 

Opin liike-elämässä, että tämän päivän kovin kilpailija voi huomenissa olla Sinun suurin asiakkaasi tai esimiehesi – silloin kysytään, että millaiset henkilökohtaiset suhteet Sinulla on tämän päiväiseen kilpailijaasi!

 

Sama perusasetelma pätee myös politiikassa.

 

Toinen seikka, jota painotin avauspuheessani oli, että nuorten roolia pitää pystyä puoluetyössä kohottamaan.

 

Nuoret eivät kaikin ajoin muista, että he ovat entisiä nuoria kolmekymmentä vuotta täytettyään ja silloin viimeistään heidän on otettava vastuu puolueen suunnasta.

 

 

 

 

Lähden luottavaisin mielin kolmannelle puheenjohtajakaudelleni, sillä yksimielisyys valinnassa antaa selkänojaa jatkossakin niille toimille, joita olemme vuosina 2014 ja 2015 toteuttaneet.

 

Uutta pitää löytää ja vakaasti uskonkin, että löydämme toimintatapoja, jotka vievät keskustalaisuutta Tampereella eteenpäin myös vuonna 2016!

 

 

-Esko Erkkilä-

Anton Hansen Tammsaare - Viron kansalliskirjailija

Keskiviikko 14.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Päivä Tallinnassa antaa matkailijalle monia mahdollisuuksia.

 

 

Minulle päivä Tallinnassa viime viikolla antoi mm. sen mahdollisuuden, että tutustuin Viron kansalliskirjailija Anton Hansen Tammsaaren patsaaseen Tammsaarenpuistossa Viru-keskuksen ja Estonia-teatterin välissä.

 

 

 

 

 

 

Anton Hansen Tammsaare syntyi 1878 ja kuoli 1940.

 

 

Tammsaare on kuvattu istumassa penkillä paikassa, jossa hän tapasi katsella ihmisiä.

 

 

Patsaan ovat valmistaneet kuvanveistäjä Jaan Soans sekä arkkitehti Rein Luup.

 

  

**********************

 

 

Tammsaaren viisiosainen romaanisarja – Totuus ja oikeus – on käännetty myös suomeksi.

 

 

Sarjan ensimmäinen osa ”Maan lupaus” käsittelee aikaa jolloin Viro oli Venäjän vallan alla 1870-luvulla ja viides osa ”Kotiinpaluu” puolestaan aikaa itsenäisessä Virossa 1930-luvulla.

 

 

Sarjan toisen osan nimi on ”Koulutie”, kolmas osa nimeltään ”Surmatulet” ja neljännen osan nimi on ”Kuolemantanssi”.

 

 

 

*********************

 

 

Tallinnassa käydessä kannattaa poiketa Viru-keskuksen vierellä sijaitsevaan Tammsaarepuistoon ja pysähtyä hetkeksi Totuus ja oikeus romaanisarjallaan Viron kansalliskirjailijaksi kohonneen Anton Hansen Tammsaaren patsaan äärelle.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kas sul on pilet ostetud?

Tiistai 13.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa oleva lause on tuttu niille, jotka matkustavat Tallinnassa julkisilla liikennevälineillä ja se kuuluu vapaasti suomennettuna ”Kai sinulla on matkalippu ostettuna?”

 

 

 

 

Jos matkalippua ei ole ostettuna ja tarkastaja sattuu tulemaan paikalle, niin tarkastusmaksu on 40,00 euroa.

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Jos Tallinnassa on vaikkapa päivän, niin kannattaa ostaa matkakortti kahdella eurolla, johon voi ladata haluamansa summan, jotta voi vapaasti käyttää bussia, raitiovaunuja ja trolleibusseja.

 

 

Yhden päivän tai oikeammin 24 tunnin ”ajo-oikeus” maksaa 3,00 euroa eli matkakortin hankinnan huomioiden vuorokauden matkat maksavat viisi euroa.

 

 

Kolmen vuorokauden (72 tuntia) lippu maksaa 5,00 euroa ja viiden vuorokauden (120 tuntia) lippu 6,00 euroa.

Matkakortilla saa matkustaa julkisilla liikennevälineillä ostamansa ajan aikana rajattomasti!

Matkakortti kannattaa laittaa Tallinnasta paluun jälkeen varmaan paikkaan ja ottaa se mukaan seuraavalle Tallinnan-käynnille, jotta voi siellä esimerkiksi R-kirjassa ladata sille taas rahaa joko päiväksi, kolmeksi päiväksi tai viideksi päiväksi.

 

 

 

 

 

Liikennevälineissä on ovensuussa lukijalaite, jonka edessä matkalippua vilauttamalla sähköinen järjestelmä kuittaa vihreää valoa vilkauttaen, että matka on maksettu!

Lukijalaite lukee matkakortin tiedot tehokkaasti, sillä katselin, kun joku nainen heilautti laukkuaan lukijalaitteen suuntaan ja vihreää vilkkui!

Luin jostain, että liikennevälineen kääntöpaikalta lähdettäessä matkakorttia pitää käyttää lukijalaitteessa, jotta paluumatkalla ei tule mahdollisten tarkastajien kanssa ongelmia.

 

 

 

 

 

 

Toki matkansa voi maksaa myös käteisellä, kun maksaa kuljettajan selän takana olevaan ”kuppiin” 1,60 euroa, mutta jo kahden matkan tekeminen tulee halvemmaksi kolmen euron päivälipun hankkimisella.

Käteisellä kertalipun maksettaessa toivotaan tasarahaa ja suurin seteli, joka käteisellä maksettaessa hyväksytään, on 10,00 euroa.

 

 

 

 

 

 

Osa raitiovaunuista on laadukkaita, mutta vanhimmat tuntuvat ainakin talvisaikaan huterilta ja kylmiltä.

 

 

 

Hyvää matkaa, mutta…

 

 

…kas sul on pilet ostetud?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari muistelusta neuvostoajan Tallinnasta

Maanantai 12.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Varmaan meillä lähes kaikilla on omakohtaisia muistoja siitä ajasta, kun Virossa oli neuvostomiehitys.

 

 

Tässä pari pientä muistelusta – muistelukset tulivat mieleeni, kun edellisviikolla vierailin Rouvan kanssa Tallinnassa kolmipäiväisellä omatoimimatkalla.

 

 

************

 

 

Elettiin Juri Andropovin lyhyeksi jäänyttä aikaa (12.11.1982 – 9.2.1984) Neuvostoliiton johtajana eli virallisesti NKP:n pääsihteerinä.

 

 

Olimme Rouvan kanssa Agrologien Liiton Viroon suuntautuneella ”opintomatkalla” ja samalla laivalla – Georg Ots – oli mukana myös silloinen Suomen valtiovarainministeri Ahti Pekkala.

 

 

Ahti Pekkala oli kotiseutunsa Haapaveden tanhuporukan mukana käymässä Virossa.

 

 

Pekkala oli matkalla siis yksityishenkilönä ja seurasin viereisestä jonosta, kun Pekkala meidän muiden mukana odotti kolme tuntia Tallinnan satamassa tullitarkastusta.

 

 

Nykypäivänä on käsittämätöntä, että Tallinnan satamassa 1980-luvun alkupuolella jouduttiin odottamaan Viron (=Neuvostoliiton) tullissa maahanpääsyä kolme tuntia!

 

 

*******************

 

 

Toinen nyt kertomani muistelus liittyy Tallinnan vanhassa kaupungissa Raatihuoneentorilla sijaitsevaan Vana Toomas –ravintolaan.

 

 

 

 

Kyse oli varmaan samaisesta agrologien matkasta, kun Rouvan kanssa pyrimme sisään Vana Toomakseen.

 

 

Keräsin taskujeni pohjalta ison joukon ruplia ja kopeekkoja, jotka annoin portsarille.

 

 

Arvioin kolikkojen painon ja lukumäärän perusteella, että summa kelpaisi sisäänpäänsyyn.

 

 

Portsari vatkasi rahoja kourastaan toiseen ja sanoi:

”Onpa pieni pääsylippu”,...

...mutta päästi kuitenkin meidät sisään.

 

 

Jotain piti tietenkin ostaa ravintolassa ja pyysin perinteisen ”vodka-sprite”, joka siihen maailmanaikaan oli kaikkialla tunnettu coctail.

 

 

”Vodka-sprite” tuli ja tuli myös lasku, jossa oli kertakaikkiaan huomioitu se, että maksamani ”pääsylippuhinta” oli liian vaatimaton!

 

 

 

**************  

 

 

Neuvostoliiton aikainen Tallinna oli edullinen paikka esimerkiksi asiakasyritystemme myyntimiesten palkkiomatkojen kohteena.

 

 

Myyntikilpailu, jossa palkintona oli viikonloppumatka Tallinnaan, tuotti aina hyviä myyntituloksia!

 

 

Siltäkin saralta on mielessä monia ikimuistoisia juttuja, mutta jääköön ne nyt toiseen kertaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Betoniverkoista voi tehdä hyvät tilapäisvarastot polttopuille!

Lauantai 10.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Puhun kokemuksesta, kun totean, että on tilanteita, jolloin kaikki metsästä kerättävät polttopuut eivät mahdu kattojen alle.

 

 

Näin tapahtui minulle ja poikieni kanssa omistamalle maatalousyhtymälle, kun raivasimme metsiämme ja halusimme kuitenkin varata kaikki metsänperkauksessa syntyneet polttopuut omaan käyttöön.

 

 

 

 

 

 

 

Ratkaisuksi oli helppo valita systeemi, jossa kytkimme neljä tai viisi betoniverkkoa yhteen ja laitoimme klapikoneen purkauselevaattorin siihen asentoon, jossa se heitti klapit heittokuutioina betoniverkoista muodostettuun ”torniin”.

 

 

 

On huolehdittava, että betoniverkkotorni sijoitetaan maasta erilleen riittävän korkealle – kuormalavat ovat mainio ratkaisu betoniverkkovaraston pohjaksi!

 

 

 

 

 

 

En ole insinööri, mutta laskin, että ”betoniverkkotorneihin” mahtui polttopuita 20 – 25 heittokuutiometriä riippuen siitä, että oliko torni rakennettu neljästä vaiko viidestä betoniverkosta.

 

 

 

 

 

 

 

Aluksi verkkovarastojen purkaminen tapahtuu verkon silmäaukoista purkaen, mutta nopeasti päästään siihen, että yksi betoniverkko voidaan poistaa ja näin muodostuneesta aukosta on helppoa ottaa polttopuut peräkärryyn tai laatikoihin, joilla puut voidaan kuljettaa kätevästi tulipesän eteen.

 

 

 

 

 

 

Parhaimmillaan tai pahimmillaan meillä oli metsässä seitsemän betoniverkkotornillista polttopuita, mutta nyt ”viimeistä viedään”!

 

 

 

Suosittelen tarvittaessa käyttämään polttopuiden ulkovarastointiin betoniverkkosysteemiä – on kuitenkin huomioitava, että varaston kattamisesta on huolehdittava; kunnollisen kattamisen avulla polttopuut säilyvät ulkovarastoinnissa jopa kymmenen vuotta -…

 

 

 

…kokemusta on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sota-ajan julisteita ja Mannerheim-nurkkaus

Perjantai 9.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupasin eilen, että ehkä jo tänään kerron muutamien valokuvien avulla niistä sota-ajan julisteista sekä Mannerheim-nurkkauksesta, jotka ovat esillä Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa

 

 

 

Aluksi muutama kuva sota-ajan julisteista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Eivät toteutuneet nämä kisat tuolloin!

 

 

Ja sitten kolme kuvaa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon Mannerheim-nurkkauksesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen käynyt useissa sotahistoriaa käsittelevissä museoissa Suomessa ja ulkomailla.

 

 

Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalon näyttely on eräs parhaimmista näyttelyistä, joita sotahistorian tiimoilta on koko Euroopassa.

 

 

Kiitokset Jalasjärven sotaveteraanien työlle, että olette tallentaneet viime sotiemme vaiheita niin täydellisesti!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jalasjärven sotaveteraanien perinnetaloon kannattaa tutustua

Torstai 8.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Jalasjärven kotiseutumuseon alueella sijaitsee Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalo, jossa on Jalasjärven suojeluskuntaan ja Talvisotaan sekä Jatkosotaan liittyviä esineitä.

 

 

Poikkesin talossa 5.8.2015, kun olin perhekuntamme voimin matkalla Tampereelta Keski-Pohjanmaalle.

 

 

 

 

 

 

Perinnetalo on avoinna talkoovoimin ja oli onnemme, että se oli avoinna matkustuspäivänämme.

 

 

 

**************

 

Tässä kuvasatoa perinnetalon esineistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Huomatkaa, että tätä saadaan myydä vain Päämajan int. os. välityksellä sotatoimialueella ja sotasairaalan potilaille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aineistoa Jalasjärven sotaveteraanien perinnetalossa oli niin paljon, että kuvat siellä olleista julisteista sekä kuvat Mannerheim-nurkkauksesta jäävät huomiseen!

 

 

 

Toivottavasti odottavan aika ei ole liian pitkä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asukastilaisuus turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskuksen sijoittumisesta melkein naapuriimme oli rakentava kokemus

Keskiviikko 7.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olin kuuntelijana eilen, kun Tampereen kaupunki järjesti asukastilaisuuden Multisillan koululle järjestetyn turvapaikanhakijoiden hätämajoituksesta.

 

 

Oikeastaan en ollut pelkkä kuuntelija, sillä osallistuin ennen tilaisuutta YLE-Tampereen Radion suoraan radiolähetykseen, jossa toimittaja Kai Pohjanen kyseli ennakkotunnelmia koordinaattori Marja Huttuselta sekä minulta.

 

 

Totesin, että turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskus sijaitsee 800 metrin etäisyydellä omakotitalostamme ja odotan saavani tilaisuudessa lisätietoja asiasta.

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juontanut Tampereen kaupungin viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu kertoi asukastilaisuuden aluksi, että Pirkanmaalle on nyt saapunut 850 turvapaikanhakijaa ja heistä on Tampereelle sijoitettu hätämajoitukseen n. 550 henkilöä.

 

 

 

 

 

 

Tampereen kaupungin koordinaattori Marja Huttunen selvitteli turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen ja hätämajoituskeskuksen eroja.

 

 

Hätämajoituskeskuksessa turvapaikanhakijat saavat katon päänsä päälle sekä patjamajoituksen hätämajoituskeskuksen lattialla.

 

 

Tampereen hätämajoituskeskuksiin ruuan toimittaa Tampereen Ateria ja ruoka on samaa, jota Tampereen Ateria toimittaa Tampereen eri laitoksille.

 

 

 

 

 

 

SPR:n Anu Rohima Mylläri…

 

 

 

 

 

 

…sekä rikoskomisario Ari Luoto Sisä-Suomen poliisilaitokselta jakoivat asukastilaisuudessa runsaasti tietoa – kiitos siitä heille!

 

 

 

 

 

 

Yleisökysymyksessä tiedusteltiin, että pitääkö suomalaisnaisten muuttaa esimerkiksi pukeutumiskäytöstään, jotta eivät anna virheellistä viestiä turvapaikanhakijamiehille.

 

 

Apulaispormestari Mikko Aaltonen vastasi kysyjälle selkeästi, että omaa pukeutumista tai käyttäytymistä ei tarvitse turvapaikanhakijoiden vuoksi muuttaa.

 

 

***********

 

Yleinen kysymys asukastilaisuudessa oli, että kuinka kauan hätämajoituskeskukset ja vastaanottokeskukset joutuvat toimimaan?

 

 

 

Kysymykseen vastanneet totesivat, että hätämajoituskeskusten toiminta-ajaksi on kaavailtu 2 – 4 viikkoa, mutta realismia on todennäköisesti se, että ajanjaksot tulevat olemaan pidempiä.

 

 

Vastaanottokeskusten toiminta-ajasta kun puhutaan, niin kyseessä saattaa olla vuosikausia.

 

 

Turvapaikanhakupäätökset ovat todennäköisesti pitkä prosessi ja mahdolliset valitukset turvapaikanhakupäätöksistä tulevat pidentämään vastaanottokeskusten toiminta-aikaa.

*************

 

 

 

Viestintäjohtaja Anne-Mari Maunon toteama vanha suomalainen toteamus…

 

 

Maltti on valttia

 

 

…tulee ilmeisesti olemaan hyvä ohjenuora, kun ennakoidaan turvapaikanhakijoiden asioiden lopullista ratkaisua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kukapa olisi vuonna 1981 uskonut, että sanomalehtien lukeminen alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua!

Tiistai 6.10.2015

Tampereella seisoo Hämeenpuistossa vastapäätä Kirjastotalo Metson sisäänkäyntiä patsas jonka nimi ”Uutinen”.

 

 

Patsaan on teettänyt Aamulehti 100-vuotisjuhliensa kunniaksi ja se paljastettiin joulukuussa 1981.

 

 

Teos on kuvanveistäjä Heikki Varjan (1918 – 1986) veistämä.

 

 

Taiteilija Varja totesi aikoinaan, että lehdenlukutilanne oli ennen tärkeä toimenpide; isä luki lehteä ja muut kurkkivat takana.

 

 

Patsasta nyt tarkastellessa tulee etsimättä mieleen se kiivas tahti, jonka myllerryksessä lehtiala on ollut viime vuodet ja näyttää siltä, että myllerrys vaan kiihtyy.

 

 

Tunnen myllerryksen omakohtaisesti, kun huomaan oman käytökseni muuttuneen rajusti vajaan kahden vuoden aikana.

 

 

Meille toki tulee Aamulehti, mutta useinkin sen paperiversion lukeminen jää pääkirjoituksen lukemiseen ja ”Lukijalta” –palstan pikaiseen silmäilyyn.

 

 

Olen hankkinut käyttöoikeuden Aamulehden sähköiseen näköisversioon ja erityisesti mökkimaailmassa ollessani selaan sitä kautta Aamulehteä. On toki todettava, että näköislehdestäkin luen ainoastaan pääkirjoituksen sekä Lukijalta-palstalla olevat jutut.

 

 

Uskallan sanoa, että seuraan uutismaailmaa tiiviisti vaikka en juuri luekaan sanomalehteä ja sanomalehtien printtiversioita en lue oikeastaan lainkaan.

 

 

Ammennan tietoni netistä ja saan tiedot sitä kautta tuoreina. Kun seuraa netissä eri medioita, saa monipuolisen kuvan maailman menosta.

 

 

Patsaat tuovat monesti mieleemme entisajat – on hämmästyttävää, että vuonna 1981 paljastettu ”Uutinen” –patsas kertoo meille jo tänään menneestä ajasta!

Sen verran politiikkaa, että kuvassa oikealla näkyvällä aukiolla Keskusta järjestää aina Vappuna Tampereella Keskustan vappujuhlan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylpylähoidot kannattaa keskittää kehon niille alueille, joilla on ongelmanpoikasia

Maanantai 5.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden viidentoista vuoden aikana viettänyt perhekuntani kanssa moniaita kylpyläviikkoja virolaisissa kylpylöissä.

 

 

Olen aiemmin suhtautunut kylpylöiden tarjoamiin hoitoihin enemmänkin ajanviihteenä, mutta kun iän karttuessa alkaa ilmetä todellisia ongelmapoikasia, niin nyt hoidoista etsii todellista apua.

 

 

Vietimme elokuun lopulla kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa ja silloin keskitin matkaan hintaan sisältyneet 18 hoitoa jalkoihin – polviin ja nilkkoihin.

 

 

 

 

 

 

Kylpyläviikko virolaisissa kylpylöissä alkaa lyhyellä lääkärintarkastuksella, jonka aikana jutellaan mukavia lääkärin kanssa.

 

 

 

Monesti lääkäri määrää hoidot ja sen jälkeen ne pitää mennä varaamaan eri paikasta.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaren kylpylässämme – Grand Rose SPA Hotel – oli kuitenkin niin kehittyneet tietoliikenneolosuhteet, että lääkäri pystyi itse antamaan ajat koko viikon hoidoille.

 

 

 

****************

 

 

 

 

En ole mitenkään hierontoihin ihastunut, mutta virolaisissa kylpylöissä hieronnat on melkein pakko vastaanottaa hoitoina.

 

 

Kylpylähierojien ammattitaitoa on laidasta laitaan – jotkut osaavat todella hyvin ammattinsa, kun taas toiset vaan ”silittelevät” asiakkaan selkää tai jalkoja.

 

 

Hierojien toiminnasta kannattaa antaa palautetta heidän työnjohtajilleen, hotellin neuvontaan tai suoraan lääkärille.

 

 

 

 

 

 Mutta piti kertoa hoitojen keskittämisestä polviin ja nilkkoihin!

 

 

 

 

 

Osokeriitti-parafiinihoito on lämpöhoito, joka vaikuttaa paikallisesti nivel- tai lihasvaivoihin. Hoitoon käytetään parafiinin ja osokeriitin seosta, jonka lämpötila on 52 ºC.

 

 

Tässä hoitaja kapaloi koipiani.

 

 

 

 

 

 

Koivet alkavat olla kapaloituina…

 

 

 

 

 

 

…ja nyt parisenkymmentä minuuttia nautiskellen!

 

 

 

Otin osan osokeriitti-parafiinihoidoista nilkkoihin ja osan polviin.

 

 

 ****

 

 

 

 

 

Toinen nilkkoihin ottamani hoito oli nimeltään mielenkiintoinen:

”Lämpimät teepuuöljysukat”!

 

 

Hoito oli kynttilän valamiseen verrattavaa hommaa.

 

 

Jalat kastetaan astiassa, jossa on sopivan kuumaa steariinia.  Jalat kastetaan kolmesti ja toisen sekä kolmannen kastamisen pitää tapahtua nopeasti, jotta aiempien kastamisten aikana iholle kiinnittynyt steariini ei pääse sulamaan pois.

 

 

 

 

 

 

Kolmesti kastetut koivet ja…

 

 

 

 

 

 

…nyt sitten villasukat koipien päälle.

 

 

Hoito päättyy usein pikkunokosiin ja kuorsaukseen eli hyvältä tuntuu!

 

 *************

 

Tarinan opetus on se, että keskittämällä hoitoja nilkkoihin ja polviin sain ilmiselvää helpotusta jalkojeni orastaviin ongelmiin.

 

 

On selvää, että viikon lepojakso teki myös hyvää rasittuneilla jaloille!

 

 

Toivottelen lukijoilleni mukavia kylpyläviikkoja Virossa ja miksei myös Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-