Elinkeinojen kehittäminen laiminlyödään kuntaliitoksen tapahduttua

Keskiviikko 2.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Kalajoki, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala ja Haapavesi olisivat ministeri Virkkusen kuntakartalla tulevaisuudessa yhtä kuntaa.

 

Olen työurani alkuvaiheessa liikkunut työkseni kaikkien näiden kuntien – osa on nykyisin kaupunkeja – alueella. Työnantajani Ylivieskaan rakentama uusi rehutehdas ja sen raaka-ainehankkinnoista vastaaminen saivat aikaan sen, että sain liikkua mm. Kalajokilaaksossa tiiviisti vielä 2000 luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.  Tunnen juttuni alussa mainitsemani kunnat, niiden keskinäiset suhteet, yhteiset voimavarat sekä myös keskinäiset jännitteet.

 

Entinen kuntaministeri Tapani Tölli tuntee mainitut kunnat minua paremmin ja hän käsittelikin niiden kehittymistä taannoisessa MSL-Tampereen järjestämässä kuntaseminaarissa.

 

Tapani Tölli, jota monet puoluekantaan katsomatta pitävät Suomen parhaana kunta-asiantuntijana, mainitsi Kalajokilaaksosta kaksi onnistunutta hankekokonaisuutta, jotka eivät olisi toteutuneet, jos ministeri Virkkusen nyt haahuilema kuntakartta olisi ollut voimassa.

 

Töllin mainitsemat hankekokonaisuudet ovat Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuus ja Nivalan Teollisuuskylä –hanke.

 

Tunnen toki Nivalan, mutta Nivalan Teollisuuskylä Oy:n tunnen ainoastaan nettitutkailun perusteella.

 

Sitäkin paremmin tunnen Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuuden. Olen ex-kuntaministeri Töllin kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun hän totesi, että osana suurkuntaa Kalajoen Hiekkasärkkiä ei koskaan olisi toteutettu nykyisenkaltaiseksi kokonaisuudeksi.

 

Omaan kokemusta, kun totean, että Kalajoen Hiekkasärkät sekä siihen läheisesti liittyvä Kalajoen Satama ovat Kalajoen kaupungin silmäterä ja aikaansaannos, joita ei olisi olemassa, jos ministeri Henna Virkkusen kuntakartta olisi ollut todellisuutta. Niitä ei olisi olemassa ja niitä ei olisi kehitetty, jos Kalajokilaakson mammuttikuntaa olisi johdettu Ylivieskasta – kaikki kunnia kuitenkin ylivieskalaisille.

 

Ajatukseni palasivat Tapani Töllin esittämiin seikkoihin, kun jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Teiskon elinkeinoelämän näivettymisestä Tampereeseen liittymisen jälkeen.

 

Teiskon kanssa saman kohtalon on nyt kokemassa synnyin-, maatila- ja mökkikuntani Viljakkala, kun se liittyi Ylöjärveen.

 

Viljakkalassa viimeinen oli jo sammuttamassa valot, kun Jämijärven Osuuspankki päätti huhtikuussa 2012 avata siellä pankkikonttorin.

 

Tämän kirjoituksen ”opetus” on se, että itsenäiset kunnat ovat ainoita, jotka huolehtivat alueiden elinvoimaisuudesta ja se tapahtuu alueiden elinkeinoelämää tukemalla sekä sitä aktivoimalla.

 

Ministeri Virkkusen haahuilemat suurkunnat unohtaisivat haja-asutusalueiden kehittämisen ja keskittäisivät toiminnot muutamaan kivikylään.

 

Niin ei saa päästää tapahtumaan, vaan on huolehdittava koko Suomen pitämisestä elinvoimaisena!

 

-Esko Erkkilä-

Hämeensillan veistokset saivat ylleen vappuhepeneitä!

Tiistai 1.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Sara Hilden-akatemian opiskelijat pukivat Tampereella Hämeensillan Suomi-neidolle sekä pirkkalaisveistoksille värikkäät vappuasusteet huhtikuun 13. päivä.

 

Sara Hilden-akatemia on vapaa-ajan oppilaitos, jonka päätehtävänä on antaa kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille.

 

Akatemian omistaa Tampereen kaupunki ja se kuuluu itsenäisenä yksikkönä Tampereen työväenopistoon.

 

Hämeensilta on valmistunut v. 1929 ja syyskuun lopulla sillan valmistumisvuonna Wäinö Aaltosen veistokset sijoitettiin sillan päihin.

 

Veistokset on lahjoittanut Tampereen kaupungille kauppaneuvos Rafael Haarla.

 

 

Veronkantaja sai kaulaansa narrin kauluksen.

 

 

Eränkävijän Sara Hilden-akatemian opiskelijat koristelivat otsalle, kaulalle ja käsivarrelle sijoitetulla punotulla köynnöksellä. Eränkävijällä on Wäinö Aaltosen luomana ilves olallaan.

 

 

Sillan Kyttälän puoleisessa päässä sijaitseva Kauppias sai opiskelijoilta silinterihatun päähänsä ja kaulaliinan kaulaansa.

Tamperelaiset tietävät, että Kauppias pudottaa kädessään pitelemänsä oravannahan maahan, jos patsaan ohittaa 17-vuotias impi – eipä ole vielä milloinkaan oravannahka pudonnut Hämeensillalle!

 

 

Suomi-neito sai opiskelijoilta kunniakäädyt harteilleen. Myös vappunaamari on ilmestynyt neidon silmille.

Suomi-neito on Hämeensillan veistoksista ainoa, joka on matkaillut. Vuonna 1931 se käväisi Sveitsin Zürich´ssä ja vuonna 1965 se vieraili Essenissä Saksassa.

 

Hämeensillan veistosten leikkimielinen koristelu on ollut hyvän maun mukaista ja se on piristänyt Vappua vastaanottamaan valmistautuvaa Tampereen kaupunkia.

 

-Esko Erkkilä-

Harmillista, mutta kuntamaailmassa ilmeisen tyypillistä, että kunnan virkahenkilöillä ei ole toimivaa keskusteluyhteyttä muiden virallisten organisaatioiden eikä kolmannen sektorin kanssa

Maanantai 30.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampere on saamassa ensimmäisen luonnonsuojeluohjelman, josta on nyt valmistunut luonnos asukkaiden kommentoitavaksi.

 

Ohjelmasta järjestettiin yleisötilaisuus palvelupiste Frenckellissä 26.4.2012. Olin mukana tilaisuudessa.

 

Ohjelmassa on paljon hyvää. Siinä esitetään 67 uutta suojeltavaa aluetta. Hyvää on se, että suojeltavat alueet sijaitsevat Tampereen kaupungin mailla tai sellaisten maanomistajien mailla, jotka ovat vapaaehtoisesti antaneet alueet suojeltaviksi.

 

Ohjelman toteutuminen merkitsee, että Tampereella on luonnonsuojelualueita 1,4 % pinta-alasta. Pinta-alaltaan suuressa kaupungissa se on hyvä asia – eritoten sen vuoksi, että kaupungin ydinalueella luonnossuojelualueita on runsaslukuisasti.

 

 

Esitelty luonnos luonnonsuojeluohjelmaksi käsittää vuodet 2012 – 2020 ja se ilmenee myös ohjelman onnistuneesta tunnuskuvasta.

 

 

Ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg avasi tilaisuuden.

 

 

 

 

Ympäristösuunnittelija Lasse Kosonen kertoi olevansa koulutukseltaan biologi ja hän johdatteli ansiokkaasti paikalle saapuneet tamperelaiset syventymään suunnitelmaan.

 

Yleisön joukosta pidettiin ohjelman tavoitetta eli 1,4 % kaupungin pinta-alasta vaatimattomana, mutta Kosonen totesi, että ei kannata lähteä kilpajuoksuun siitä, että minkä suuren kaupungin pinta-alasta eniten on luonnonsuojelualuetta.

Terve mielipide virkahenkilöltä!

 

Kososen esitystä oli miellyttävä kuunnella, sillä hän ei tuntunut olevan yltiöpäinen ”luonnonsuojelija” vaan suhtautui kysymykseen realistisesti.

 

Käytin tilaisuudessa parikin puheenvuoroa ja kiitin Tampereen kaupunkia, että nyt saadaan 67 aluetta virallisen luonnonsuojeluohjelman piiriin. Lausuin erityiskiitoksen siitä, että useat alueet sijaitsevat ”ydinkaupungin” alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

 

Muistutin Tampereen kaupungin ympäristönhallinnon virkahenkilöitä siitä, että jatkossakin on muistettava ympäristöhallinnon virkahenkilöiden panostavan esim. meluongelman vähentämiseen ja kaupungin saastumisen estämiseen ja vähentämiseen.

 

Mainitsin esimerkkinä Houkanojan myrkkyskandaalin, josta olen joutunut käymään mielipiteidenvaihtoa julkisuudessa mm. ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg´n kanssa.

 

Oletan tietäväni jotain metsälain 10 pykälästä (kiitokset Matti Äijölle Ikaalisiin!), joka asettaa tiukat rajoitukset metsänhoitotoimenpiteille monilla luonnonsuojelun kannalta tärkeillä alueilla.

 

Huomasin, että metsälain ns. ”kymppipykälä” oli jokseenkin tuntematon Tampereen kaupungin ympäristöasioiden vastuuhenkilöille!

Epäilyni vastuuhenkilöiden heikosta asiantuntemuksesta saivat vahvistusta, kun ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg totesi, että eivätpä he paljon saa tietoa Pirkanmaan Metsäkeskukselta!

 

Eikö Tampereen kaupungin virkahenkilöille ole pälkähtänyt mieleen, että he voisivat olla aktiivisia Metsäkeskuksen suuntaan?

 

Toinen suunta, johon Tampereen kaupungin ympäristöasioita käsittelevät virkahenkilöt tuntuvan elävän umpiossa, on yhteistyö kolmannen sektorin kanssa. Asukasyhdistykset ja omakotiyhdistykset ovat tahoja, jotka joutuvat joka hetki elämään lähellä luontoa ja kunnioittamaan sitä. Toivon, että Tampereen kaupungin ympäristöhallinnon virkahenkilöt tekevät itseään tunnetuiksi myös siihen suuntaan.

 

Arvostan Tampereen kaupungin virkahenkilöiden aikaansaamaa luonnosta luonnossuojeluohjelmaksi. Totean, että se ei saa olla ”kiveen hakattu” asiakirja kahdeksan vuoden jaksolle (2012 – 2020), vaan sitä pitää pystyä tarkistamaan ja säätämään ainakin joka toinen vuosi.

 

Uudistan tässä Harri Willberg´lle ja Lasse Kososelle yleisötilaisuudessa toteamani:

 

"Kyllä Teillä töitä riittää!"

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan esittämä kuntayhteistyötä rakentava lausuntoesitys sai Tampereen kaupunginvaltuustossa kannatusta yli puoluerajojen

Sunnuntai 29.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Kokoomusjohtoinen hallitus hakkaa pääministeri Jyrki Kataisen ja kuntaministeri Henna Virkkusen johdolla edelleenkin päätään mäntyyn, kun se ajaa kuntauudistusta kuin käärmettä pyssyyn.

 

Tampereen kaupunki sai pyytämänsä lisäajan oman lausuntonsa jättämiselle kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitykseen ja se päättikin Tampereen lausunnosta vasta 16.4.2012 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa.

 

Kaupunginhallitus esitti lausunnoksi virkamiesten valmistelemaa 21 –sivuista naapurikuntien päättäjiä ja kuntalaisia osoittelevaa syytekirjelmää.

 

On selvää, että Keskusta ei voinut hyväksyä virkamiesten vihapäissään laatimaa muistiota lausunnoksi ja sen vuoksi keskustalaiset kaupunginvaltuutetut esittivät jo keskustelun aikana virkamiesten syytekirjelmästä poikkeavia näkökohtia.

 

Seurasin kaupunginvaltuuston kokousta netin kautta suorana videolähetyksenä.

 

Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Kriikku teki keskustelun aikana seuraavan muutosesityksen Tampereen kaupungin lausunnoksi kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitykseen:

 

**************

 

TAMPEREEN KAUPUNGIN LAUSUNTO KUNNALLISHALLINNON
RAKENNETYÖRYHMÄN SELVITYKSEEN


Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys korostaa nykyisen kuntarakenteen ongelmia erityisesti suurten kaupunkiseutujen näkökulmasta.

Tampereen seudulla näin ei ole ja sen vuoksi Tampereen kaupunki pitääkin kunta- ja palvelurakenteen tarkastelun jatkamista Paras-hankkeen pohjalta yhteistyössä muiden kuntien kanssa tarpeellisena.


Tampereen kaupunkiseudulla on tehty maankäytön ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa
yhteistyötä kuntien kesken sekä myös seututasolla jo pitkään. Yhteistyö on ollut onnistunutta, ja siitä ovat hyötyneet Tampereen seutukunnan kunnat sekä niiden asukkaat. Tampereen kaupunki haluaa kehittää hyvin sujunutta kuntien välistä yhteistyötä eikä näe tarpeelliseksi kunnallishallinnon rakennetyöryhmän ehdottamaa selvitystä.

Ylikunnalliset hankkeet ovat haaste, jonka ratkaisemiseen löytyy useita käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Näitä hankkeita Tampereen seudulla ovat mm. keskusjätevedenpuhdistamo, suuret kaupalliset hankkeet sekä Tampereen seudun joukkoliikenteen kehittämiseen liittyvät kysymykset.

Esitetty uusi kunta olisi maantieteellisesti liian laaja ja sen hallinto kasvattaisi byrokratian hallitsemattomaksi ja kustannustehottomaksi. Pirkanmaan olosuhteissa se merkitsisi maakunnan entistä voimakkaampaa kahtiajakoa paremmin ja heikommin menestyneisiin alueisiin.

Lähidemokratian kehittämiseen Tampereella on panostettu. Asukasvaikuttaminen on Tampereella saanut mm. Alvari-toiminnan ansiosta virallisen aseman kaupungin kehittämisessä.

Jos kunnallishallinnon rakennetyöryhmän esittämä suurkunta syntyisi, olisi lähidemokratiasta huolehtiminen ylivoimaista. Kunta on asukkaita varten ja Suur-Tampereessa se periaate ei toteutuisi.


Tampereen kaupunki toteaa, että mahdollinen kuntarakenteen kehittäminen on tapahduttava yhteistyössä Tampereen seudun kuntien kesken. On todennäköistä, että Tampereen seudulla on valmius perustaa kuntien yhteinen työryhmä vapaaehtoisuuden pohjalla.

Ministeriön esittämään ja kustantamaan kuntajakoselvitykseen Tampereen kaupunki ei näe olevan tarvetta eikä mahdollisuuksia.



Kuntatyöryhmän esitykseen kuntien rahoitusjärjestelmän muutoksiin Tampereen kaupunki toteaa, että se kuuluisi pakottavien keinojen valikkoon eikä siten ole käyttökelpoinen eikä hyväksyttävä.

Velvoittavan lainsäädännön käyttäminen kuntauudistuksen toteuttamisessa ei ole Tampereen
kaupungin kannalta tarkoituksenmukaista, koska uudessa kunnassa olisi tärkeää, että osapuolet
sitoutuvat uudistukseen ja näkevät tulevaisuuden yhdenmukaisella tavalla.


Tampereen kaupunki toteaa, että kuntien itsenäisyys oman alueensa asumisen ja sisäisen liikenteen suunnittelusta sekä paikallisista palveluista on tarpeen säilyttää. Raskaat ja ylikunnallista vaikutusta omaavat palvelut ja hankkeet tulisi toteuttaa yhtenäisellä alueella ylikunnallisen demokraattisen toimielimen päätöksillä.


Tampereen kaupunki toteaa, että maankäytön, liikenneympäristön tai joukkoliikenteen suunnittelu ja kehittäminen eivät edellytä uudenlaista kuntarakennetta, mutta yhteistyötä kylläkin.

Tampereen kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen liittyvät liikenneverkko-
ja kunnallistekniikan ratkaisut on jo pitkään hoidettu seudun kuntien kanssa yhdessä
sopimuspohjaisesti. Muun muassa pelastustoimi ja jätehuolto toimivat ylikunnallisesti.

Tampereen merkitys liikenteen solmukohtana on suuri ja tilanteen kehittäminen vaatii luottamuksellisia yhteistyösuhteita Tampereen seudun kuntien kesken - kuntaliitokset pysähdyttäisivät hyvään alkuun päässeen kuntien välisen yhteistyön ehkä jopa vuosikymmeniksi. Raideliikenteeseen panostaminen ja Tampere-Pirkkalan lentoaseman
tietoinen ja voimakas kehittäminen ovat keskeisiä toimenpiteitä tulevaisuudessa, kun
halutaan turvata Tampereen seudun tasapainoinen kehitys.

Tampereella on jo suunnitteilla katuraitiotiejärjestelmä, joka voi jatkossa ulottua useamman
kunnan alueelle. Tampereen seudulla ja koko Pirkanmaalla Sastamalaan, Parkanoon, Jämsään ja myös etelän suuntaan on tärkeätä saada kaupunkiseudun katuraitiotien lisäksi rataverkkoa hyödyntävä henkilölähiliikenne käyntiin kohtuullisella aikavälillä.


Maakuntakaavan 2. vaihekaavan mukainen rataoikaisu kaupungin eteläpuolelta
mahdollistaa tavaraliikenteen siirtymisen pois ydinkeskustasta ja nykyisen henkilöliikenteen
kapasiteetin kolminkertaistamisen. Siksi eteläinen oikorata on tärkeä hanke kaupunkiseudun
ja sen yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta. Lähijunaliikenteen käynnistyminen
liittäisi myös Oriveden radanvarsikuntana entistä selkeämmin Tampereen taajamarakenteeseen ja tarjoaisi uuden houkuttelevan kaupunkirakenteen kehityssuunnan.


Elinkeinotoiminta on kunnan talouden perusta ja yhdessä toteutettu elinkeinojen kehittäminen, kuten Tampereen seudulla Tredea Oy , pystyy parhaiten vastaamaan haasteisiin tarkoituksenmukaisesta kehittämisestä koko seudun näkökulmasta antaen tilaa kunkin kunnan omien vahvuuksien edelleen kehittämiseen.

Yhteenvetonaan Tampereen kaupunki toteaa, että kuntarakenne on onnistunut, kun se vastaa ihmisten arjen tarpeisiin kuntarajoista riippumattomasti.

Tampereen kaupunki haluaa kehittää Tampereen seudun kuntayhteistyötä kuntien ja kansalaisten yhdenvertaisuuden ja hallinnon kustannustehokkuuden lähtökohdista.

Kuntien välillä pitää olla tervettä kilpailua ja sen kuntatyöryhmän esitys Tampereen seudulta tukahduttaisi.

Tampereen kaupunki haluaa jatkossakin kehittää Tampereen seudulla kuntien välistä luottamuksellista yhteistyötä ja sen kehittämistä, eikä kannata kuntarakennetyöryhmän esittämää kuntamuutosta Tampereen seutukunnan alueella.

 

****************

 

Asia meni äänestykseen ja siinä Keskustan esittämä lausunto sai kannatusta yli puoluerajojen, sillä sen puolesta äänestivät Keskustan neljän kaupunginvaltuutetun (Mikko Kriikku, Mikko Alatalo, Timo Hanhilahti ja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen) lisäksi kaikki perussuomalaiset (Heikki Luoto, Laina Koskela, Markku Talonen ja Jouni Viitanen), molemmat sitoutumattomat (Lasse Oksanen ja Matti Joki) sekä SKP:n Jari Heinonen ja vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukonen.

 

Vaikka virkamiesten esitys voittikin äänestyksen luvuin 55 – 12, oli Keskustan esittämä lausuntoluonnos kuitenkin voitto Tampereen kaupunkilaisille.

Keskustan lausunnon ansiosta tamperelaiset voivat nyt pystypäin kohdata naapurikuntien asukkaita ja muistuttaa, että Tampereellakin on päättäjiä, jotka arvostavat naapurikuntien asukkaita ja heidän kunnallista itsenäisyyttään sekä itsemääräämisoikeuttaan.

 

-Esko Erkkilä-

Unkarilaisen vehnänviljelijän ei tarvitse kuivata satoaan

Lauantai 28.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tilakäyntimme unkarilaisella viljanviljelytilalla jäi pintapuoliseksi raapaisuksi, sillä informaatiokatkos aikatauluista sovittaessa merkitsi, että emme tavanneet lainkaan tilan isäntäväkeä.

 

Saavuimme tilalle sovittuna aikana, mutta tapasimme tilalla ainoastaan päivän töitään lopettelevan työmiehen. ”Pehtoori” oli yksi tilan kymmenestä työntekijästä. Hän oli avulias ja hyvin tietoinen tilan asioista, joten jotain sentään saimme tilakäynnin aikana kuulla sekä nähdä.

 

 

Olen Unkarin maatalousjuttujeni alkajaisiksi aina esitellyt kunkin maatilan vesitornin ja tällä viljanviljelytilalla se oli tämän näköinen.

 

Tilan pinta-ala oli 1.300 hehtaaria ja niillä viljeltiin vehnää (350 ha), hernettä (280 ha), auringonkukkaa (120 ha) ja loput alasta oli rapsin sekä maissin viljelyksessä.

 

Syysvehnän satotaso oli n. 10.000 kg/ha ja myös syysrapsin kohdalla päästiin suomalaisittain ajatellen todella mahtaviin satotasoihin.

 

 

 

Tilan traktorikalusto oli kokonaan Massey-Fergusoneja ja tässä eräs niistä.

 

 

 

Traktorin peräkärryt olivat todellisuudessa perävaunuja.

 

 

Tässä on muutamia kuvia ilman kuvakohtaisia selityksiä näkemistämme tilan koneista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 *******

 

Kiinnitin huomiotani kalustovajan seinälle varastoituihin kuormalavoihin ja muistin vakuutusyhtiön aikanaan minulle antaman määräyksen, että kuormalavoja ei koskaan saa varastoida rakennusten seinille.

 Vakuutusyhtiön perustelu kiellolle on se, että kuormalavat muodostavat suuren vaaran, sillä ne merkitsevät paloturvallisuusriskiä. Jos vaikkapa joku huumehörhö pääsee leikittelemään kuormalavapinon ääressä tulitikuilla ja sytyttää kuormalavat, ovat suuret vahingot tosiasia.

Tämän vuoksi vakuutusyhtiöt vaativat kuormalavat pois rakennusten seinien viereltä.

 

 

 

Tilalla oli moderni, mutta viljamääriin verrattuna pienehkö viljankäsittelylaitos.

 

Unkarin sääolot saavat suomalaisen viljanviljelijän kademielelle, sillä käyntikohteemme ”pehtoori” kertoi, että ainoastaan siemenherne ja rapsi kuivataan – vehnää ei kuivata lainkaan!

 

Maissin osalta kuivaaminen jäi selvittämättä. Oma kokemukseni on, että nimenomaan maissi on viljalaji, joka ehdottomasti pitäisi kuivata.

 

Kuivurin energialähteenä käytettiin nestekaasua.

 

Yleisvaikutelmaksi viljatilasta jäi positiivinen tunne, sillä työkoneet olivat hyvässä ojennuksessa ja puhtaita. Rakennusten tienoot olivat siistit ja valtaosa piha-alueesta oli betonipintaista. Opiksi otettavaa itsellekin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Unkarilla on EU:n myöntämä oikeus käyttää pálinka-nimeä hedelmistä tislatuille viinoille

Perjantai 27.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Unkarissa kävijän lienee mahdottomuus olla tutustumatta pálinkaan eli hedelmistä kahdesti tislattuun viinaan.

 

Pálinkan raaka-aineina käytetään omenoita, kirsikoita, aprikooseja, päärynöitä tai luumuja.

 

Unkari sai vuonna 2004 EU:lta luvan käyttää pálinka-nimeä tavaramerkkinä. Unkarin lisäksi nimeä saa käyttää neljä Itävallan maakuntaa hedelmäviinoilleen.

 

Agardissa sijaitseva pálinka-tislaamo oli eräs kohteemme Unkarin matkallamme maaliskuun lopulla.

 

Agárdi Distillery on aloittanut toimintansa v. 2002 ja sen vuosituotanto on nyt 30.000 pullollista.

 

Sadasta kilosta hedelmiä saadaan 10 litraa pálinkaa.

 

 

Bussistamme noustuamme saimme heti käteemme pálinka-lasilliset ja pääsimme tutustumaan hedelmäviinan valmistuksen saloihin.

 

 

 

Tislaamon toimintaa meille esitteli yrityksen kaupallinen johtaja, joka tässä vasemmalla matkaoppaamme ja tulkkimme vierellä.

Kuvassa näkyvä kaakeloitu tila on se, johon tislaamolle saapuvat hedelmäkuormat puretaan.

Raaka-aineen vastaanottotilat olivat puhtaat, vaikka nyt ei hedelmiä vastaanotettukaan.

 

 

Hedelmäviinamäski valmistuu suurissa säiliöissä, jotka ovat ruostumatonta terästä.

 

 

 

Puhtausvaade on viinanvalmistuksessa korkea, sillä virhekäymisen vaara on aina vaanimassa.

 

 

 

Varsinaiset tislauslaitteet olivat kaikkien nähtävillä. Laitoksen puhtaus oli jokaisen havaittavissa.

 

 

 

Maistajaiset ovat aina elintarvikkeita valmistavien tuotantolaitosvierailujen kohokohta.  Näin erityisesti, kun on kyse panimosta tai tislaamosta.

Maistajaishuoneessa oli tarjolla edellisen pálinka-laadun maun häivyttämiseksi ”kotona” leivottuja maukkaita pullia.

 

 

 

Omenasta valmistettu pálinka muistuttaa ulkonäöltään ja myös aromiltaan Calvados`a.

 

 

 

Retkikuntamme on tässä arvioimassa erilaisia pálinka-laatuja.

 

 

 

Osa Agárdi Distillery`n saamista palkinnoista oli kävijöiden ihailtavana tislaamon esittelytasolla.

 

 

 

Tislaamovierailumme päätteeksi saimme ”maksaa” maistiaisemme tekemällä tislaamon myymälässä tuliaisostoksia!

 

Isäntämme kertoivat Unkarin alkoholin valmistuspolitiikasta, että kaikki voivat valmistaa viinaa 50 litraa vuodessa, mutta sitä ei saa myydä.

 

Kovin erilaista on veljeskansamme alkoholipolitiikka meihin verrattuna!

 

-Esko Erkkilä-

Lehtipuhallin on Viherpeukalon korvaamaton työväline

Torstai 26.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Suomen luonnonsuojeluliiton julkaiseman Suomen Luonto –nimisen lehden ”Vuoden turhake” –valinnat ovat pääosin osuneet kohdalleen.

 

Ensimmäisellä kerralla vuonna 2000 Suomen Luonto kuitenkin munasi itsensä raskaasti, kun se valitsi vuoden turhakkeeksi lehtipuhaltimen.

 

Lehtipuhallin on Viherpeukalon yksi tärkeimmistä työkaluista. Omaan lukuisten muiden Viherpeukaloiden tapaan monipuolista kokemusta lehtipuhaltimesta ja sen mahdollisuuksista.

 

 

Meillä on Stihl-merkkinen lehtipuhallin ja olemme siihen erittäin tyytyväisiä. Lehtipuhallin on hankittu "hovihankkijaltamme" Tampereen Pienkoneliikkeeltä!

 Lehtipuhaltimeen on lisävarusteeksi hankittu kasvinsuojeluvarustus ja sen ansiosta lehtipuhallin onkin meillä tiiviissä käytössä.

 

 

 

Tämän vuoden ensimmäinen lehtipuhaltimen käyttökerta tapahtui toissapäivänä, kun suoritin marjapensaiden ja hedelmäpuiden kevätruiskutukset.

 

Lehtipuhallin hörähti ensimmäisillä vedoilla käyntiin, vaikka huoltotoimenpiteet ovatkin jääneet melkein kokonaan tekemättä. Syksyllä polttoainetankkiin jääneet bensatkin olivat täyttä tavaraa.

 

Meillä on runsaat satakunta mustaherukka-, punaherukka-, viherherukka-, valkoherukka- ja karviaispensasta sekä muutamia omenapuita, kirsikkapuita ja luumupuita. Kaikki saivat parafiinikäsittelyn ”Ei ötököitä” tai "Sun 7E" –kevätruiskutteilla.

 

 

Mustaherukkapensaiden kohdalla syysleikkauksen idea on se, että leikkauksen jälkeen pensaan läpi pystyy heittämään karvalakin.

Tätä periaatetta pyrin aina syksyisin noudattamaan ja tämä mustaherukkapensas saa toimia todisteena, että riittävä väljyys on saatu aikaiseksi.

 

Mökkitontillamme herukkapensaiden terveystilanne on kunnossa, mutta maatilallamme mustaherukkapensaat ovat äkämäpunkin vaivaamia.

 

 

 

Tässä on lähikuva äkämäpunkin vaivaamasta mustaherukkapensaan oksasta. Äkämäpunkin vaivaamat silmut ovat pullistuneet ja koko oksa tulee kuivumaan jo kevään aikana.

************

 

On todennäköistä, että joudumme kaivamaan äkämäpunkin saastuttamat mustaherukkapensaat ylös ja hävittämään ne polttamalla.

 

Äkämäpunkin leviämisvaara on aina olemassa. Sen vuoksi suoritin ruiskutustyön ensiksi puhtaalla palstalla ja vasta sen jälkeen saastuneella lohkolla.

 

Äkämäpunkki ei ole vaarallinen ihmisille, mutta se tyrehdyttää herukkapensaan kasvun ja sitä kautta sadonmenetykset ovat mittavia.

 

-Esko Erkkilä-

Kevään ensimmäiset mökkivieraat odottelivat järven jäällä isäntäväkeä saapuvaksi paikalle

Keskiviikko 25.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Ensimmäisten kevään puutarhatöiden joukkoon kuuluvat marjapensaiden ja hedelmäpuiden kevätruiskutukset.

 

Suoritin ne mökillä eilen.

 

Huomasin mökille ehtiessäni, että ensimmäiset mökkivieraamme olivat jo saapuneet, sillä…

 

 

 

…näin, että jäällä oli joutsenpariskunta. Otin kuvan jo kaukaa rannalta, sillä oletin joutsenten pelkäävän minua ja lähtevän lentoon.

 

 

Huoleni pikaisesta lentoonlähdöstä olivat kuitenkin turhia, sillä joutsenpari jatkoi oleiluaan rannassamme ja äänteli voimakkaasti.

 Joutsenet olivat parinkymmenen metrin etäisyydellä laituristamme ja sain laiturilla istuen vapaasti valokuvata niitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiersin rannalla toiseen paikkaan ja jatkoi kuvaamistani sieltä.

 

 

 

***********

Aloitin marjapensaiden kevätruiskutukset, mutta joutsenet jatkoivat oleiluaan jäällä vaikka moottorikäyttöinen kasvinsuojeluruisku pitikin aikamoista ääntä ja vaikka työskentelin lähellä järven rantaa.

 

Hain ruiskutuksessa tarvittavaa vettä järvestä ja ”keskustelin” joutsenten kanssa.

 

Toista tankillista tankatessani joutsenet lähtivät – pelästyivätkö hiljaisuutta vai tuliko niille vaan muuten lähtemisen hetki!

 

Uskon, että joutsenpari palaa mökkijärvelle, sillä jo monena keväänä joutsenpari on keväällä viivähtänyt monta päivää järvellä ja pitänyt siellä ”isoa ääntä”.

 

Jokohan nyt tänä vuonna joutsenille kelpaisi mökkijärvemme pesimäjärveksi?

Ainakin minä olen toivottamassa ne tervetulleiksi!

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika leikata syyshortensiat

Tiistai 24.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Näyttää, että yöpakkaskausi on päättynyt. Yöpakkasten loppuminen merkitsee, että syyshortensiat voidaan leikata.

 

Syyshortensia-aidallamme on ikää yli 20 vuotta, mutta jokakeväisen leikkaamisen ansiosta siitä on ensi syksynäkin odotettavissa komea näky.

 

Leikkaaminen olisi ollut mahdollista jo muutama päivä aikaisemmin, mutta vasta eilen suoritin leikkaamisen.

 

 

Viime talvi oli kova koettelemus syyshortensia-aidallemme. Aidan vieressä kulkeva kevyenliikenteen väylä ja sen aurauslumet ränsistyttivät aitamme surkeaan kuntoon.

 

 

 

 

Syyshortensia-aitamme näytti aikasmoiselta työmaalta ennen leikkaamisen aloittamista.

 

 

 

Poikkeuksellisen monet vanhat yksilöt olivat kokeneet kovia ja ne joutuivatkin peräkärryn kyytiin kohti Tarastenjärven kaatopaikkaa.

Isojen oksien leikkaamiseen pitää käyttää voimasaksia, mutta pienten oksien leikkaamiseen parhaat ovat pienet oksasakset.

 

 

 

Muutaman tunnin työskentelyn tuloksena aita alkoi näyttämään siedettävältä.

 

 

 

 

Eipä näitä leikattuja yksilöitä uskoisi samoiksi kuin edellisissä kuvissa nähty ryteikkö.

 

 

 

Yhdestä asiasta muistutan:

 

Muistattehan, että tontilla syntyneitä leikkaustuotoksia tai nurmikolta haravoituja puutarhajätteitä ei saa kipata lähiluontoon, vaan ne on vietävä asianmukaisesti kunnan kaatopaikalle tai jätteenkäsittelyalueelle!

Siellä ne haketetaan ja käytetään kompostoinnin raaka-aineeksi.

Tampereella tämän säännön noudattaminen merkitsee keväisin ja syksyisin ainakin meillä vähintään yhtä kuomullisella peräkärryllä tapahtuvaa puutarhajätteen kyyditsemiskäyntiä Tarastenjärven jätteenkäsittelyasemalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen luottamushenkilöt ovat sallineet luvattoman heikon seurantajärjestelmän

Maanantai 23.4.2012 - -Esko Erkkilä-

MSL-Tampere järjesti kaikille avoimen kuntakoulutustilaisuuden Kirjastotalo Metsossa huhtikuun 19. päivänä 2012.

 

Koulutustilaisuuden aihe oli kuntien budjetoinnin vuosikello ja ajankohtaiset talousnäkymät suuressa kaupungissa eli Tampereella ja samat näkymät pienessä kaupungissa eli Parkanossa.

 

Alun perin Tampereen alustuksen oli lupautunut pitämään talous- ja rahoitusryhmän johtaja Juha Yli-Rajala, mutta hänelle tuli este ja kuulimme Tampereen puheenvuoron suunnittelupäällikkö Jukka Männikön esittämänä.

 

Männikkö kertoi jo julkisuudessakin olleen tiedon, että Tampere on tekemässä tänä vuonna 31,8 miljoonaan päätyvän alijäämäisen taloudellisen tuloksen!

 

Kysyin, että kuinka usein Tampereen päättäjät saavat ennusteita kuluvan vuoden talousennusteesta.

 

Hämmästykseni oli suuri, kun Männikkö kertoi, että tulosennuste kerrotaan kaupunginhallitukselle vain joka toinen kuukausi – kesäkaudella ”pimeä ajanjakso” on pidempikin.

Todennäköistä on, että kaupunginvaltuutetut eivät saa tulosennustetta milloinkaan!!!

 

Yritysmaailmassa päättäjät haluavat tietää yrityksen tulosennusteen vähintään kerran kuukaudessa. Uskon, että on häviävän pieni se yritysjohtajien joukko, joka tyytyy kerran kuukaudessa päivitettävään tulosennusteeseen.

 

Olemme Tampereen Infrassa päätyneet siihen, että toimiva johto tuo kuluvan koko vuoden tulosennusteen johtokunnan käsittelyyn kuukausittain. Tammi- ja helmikuussa emme sitä vaadi, mutta maaliskuun tuloksen ”valmistumisen” jälkeen saamme sen käsiteltäväksemme kuukausittain.

 

Yritysmäinen tulosennustaminen soveltuu siis erinomaisen hyvin kunnallisen liikelaitoksen johtamiseen – toki se vaatii luottamushenkilöiltä jämäkkää otetta ja liikelaitoksen johdolta yrityskokemusta.

 

Peräänkuulutan ”infralaista” menettelyä menettelytavaksi koko Tampereen konserniin.

 

Pidän sopivana, että Tampereen talouspuolen virkamiesjohto raportoisi kerran kuukaudessa kuluvan koko vuoden tulosennusteesta kaupunginhallitukselle ja esitän, että kaupungin taloudellinen tilanne kerrotaan kaupunginvaltuustolle joka toinen kuukausi.

 

Vain riittävän nopealla puuttumisella luottamushenkilöt voivat saada budjettiylityksiin taipuvaiset virkahenkilöt aisoihin ja tehostamaan vastuualueensa toimintaa.

On selvää, että virkahenkilöt haluavat toimia itsenäisesti ja eivät halua luottamushenkilöiden seuraavan heidän tekemisiään. Tähän on saatava muutos!

Ei riitä, että pormestari kerran tai pari vuodessa kutsuu johtavat virkahenkilöt puhutteluun. Tiedän kokemuksesta, että parin tunnin saarnan kestää helposti, kun tietää, että seuraavan saarnan kuuntelemiseen menee taas puoli vuotta. Kunnan palveluksessa olevan virkahenkilön näkökulmasta on olemassa sekin "etu", että heikoistakaan tuloksista ei joudu poispotkituksi, joka keino liike-elämässä on joka hetki käytössä.

 

Syksyllä valittavan uuden kaupunginvaltuuston on tartuttava tiukasti Tampereen kaupungin johtamisjärjestelmiin ja muutettava niitä siten, että päättäjät voivat tiiviisti seurata taloustilanteen kehittymistä. Vain tiivis seuraaminen mahdollistaa luottamushenkilöiden ripeän puuttumisen havaittuihin epäkohtiin.

 

-Esko Erkkilä-

Harmaapoppeli soveltuu pioneeripuulajiksi Unkarin kuiville hiekkakankaille

Sunnuntai 22.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Unkarin metsämaiden karu maaperä ja maan vähäinen sademäärä rajoittavat unkarilaisen metsän puulajivalikoímaa.

 

Saimme Unkarin matkallamme tutustua vähäravinteisen ja kuivan hiekkakankaan keinolliseen uudistamiseen.

 

 

Saavuimme Pilisissä sijaitsevalle karulle n. kolmen hehtaarin suuruiselle ”Saharalle” ja pääsimme seuraamaan hiekkakankaan metsittämistä.

 

 

Unkarilaisen yksityismetsänomistajan arjen haasteista meille kertoi erään yhteismetsän osakas (keskellä) sekä metsänhoitoalalla toimivan yrityksen edustaja (oikealla).

Metsäalan yritys toimii varsinaisten metsänhoitotöiden lisäksi mm. puuntaimien taimikasvatuksessa ja jopa viljan varastointibisneksessä – todellinen monialayrittäjä siis!

 

 

Uudistettavalta alueelta olivat vanhat kannot ja hakkutähteet raivattu kahdelle karholle, joten varsinainen uudistettava ala oli täysin putipuhdasta hiekkakenttää.

 

 

Taimien istuttaminen tapahtui koneellisesti hieman suomalaista perunanistutuskonetta muistuttavalla laitteella. Koneen päällä istuneet istuttajat laittoivat vuorotellen taimen koneen vetämään vakoon, jonka sitten koneen lautasvantaat muovasivat hieman muuta maastoa korkeammaksi penkiksi.

 

 

Istutettavat taimet olivat harmaapoppelin taimia. Harmaapoppeli on metsähaavan ja hopeapoppelin luonnollinen risteymä.

 Meitä hieman ihmetytti, että harmaapoppelitaimien juuret olivat istuttajilla täysin ilman suojaa ja siten helle pääsi niitä kuivattamaan. Todennäköisesti harmaapoppeli on kuitenkin niin elinvoimainen, että sen juuret saivat olla ilman kosteuttavaa säkkikangasta tai jotain muuta hellesuojaa.

 

 

Harmaapoppelintaimet istutettiin n. 40 sentin taimivälillä.

 

 

Ihmetystä herätti sekin, että istutuskoneen perässä kulki mies, joka katkaisi jokaisen juuri-istutetun taimen maanpinnan alta ja tökkäsi katkaisemansa latvuksen taimen juuriosan viereen. Ilmeisesti harmaapoppeli on niin ”kasvuhaluinen”, että sekä juuriosa ja myös katkaistu latvus lähtevät kasvamaan!

 

 

Työvoimakustannus Unkarissa on vaatimaton ja siitä kertoi sekin, että istutustyössä oli mukana kuusi miestä niiden kolmen lisäksi, jotka työskentelivät työmaalla traktorinkuljettajana sekä istuttajina.

Työnjohto mukaanlukien työmaalla hääri siis kymmenen miestä!

 

Nyt istutettava harmaapoppelimetsä tullaan 40 vuoden kuluttua korjaamaan energiapuuksi, sillä harmaapoppeli ei sovellu muuhun käyttöön.

 

Hiekkamailla neljänkymmenen vuoden kierto merkitsee, että metsänomistaja pysyy omillaan, mutta rikastumaan karujen metsämaiden omistaja ei pääse.

 

Yhteismetsän osakas mainitsi osuvasti, että hoidettu metsä suojelee maata!

 

Metsänomistaja kertoi, että ns. luonnossuojelijat ovat yksityismetsänomistajien kannalta suuri ongelma.

 

Ns. luonnossuojelijoiden aiheuttama ongelma on kasvamassa ja he kiusaavat jo nyt mm. metsätyöntekijöitä. Näin siitä huolimatta, vaikka metsänomistajat ja metsätyöntekijät ovat suurimpia luonnossuojelijoita.

 

Mediaa kiinnostaa ns. luonnossuojelijoiden tempaukset.

 

Kysyimme, että ovatko ns. luonnonsuojelijat ryhmittyneet poliittiseksi puolueeksi tai tukeeko jokin puolue heitä erityisesti. Isäntämme vastasivat, että luonnonsuojelijat eivät ole ryhmittyneet puolueeksi ja mikään poliittinen puolue ei tue heitä erityisesti.

 

-Esko Erkkilä-

Unkarin vaikea taloudellinen tilanne luo haasteita myös maan hevosbisnekselle

Lauantai 21.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Unkarin erään suurimman kotieläintilan - Enyingi Agro Private Limited Company´n nautakarja- sekä kasvinviljelytaloudesta.

Tilalla on myös kolmas tuotantosuunta ja se on hevostalous.

Enyingi Agro Private Limited Company´n hevostaloutta harjoittava yksikkö sijaitsee n. 30 kilometrin etäisyydellä päätilasta.

 

 

Ajomatkalla hevostilalle näimme sadontuottoikäisiä ja myös vastaistutettuja viinitarhoja.

 

 

Syysviljakylvökset näyttivät talvehtineen hyvin.

 

 

Unkarissa kylvötyöt olivat maaliskuun lopulla edenneet jo pitkälle. Tässä oli kylvettynä joko maissia tai sokerijuurikasta.

Maissista Unkarissa voi saada 12.000 kilon hehtaarisadon ja sokerijuurikassato nousee tasolle 60.000 kg/ha. Sokeripitoisuus kohoaa haarukkaan 21 – 24 %!

 

 

Saavuimme hevostilalle ja siellä oli tilan komea hevostenkuljetusauto valmiina lähtemään kilpailumatkalle.

 

 

Hevosia kuljetusautossa ei vielä ollut, mutta…

 

 

 

…niiden ”matkaeväät” oli jo pakattu mukaan.

 

Hevostilaa meille esitellyt tilan eläköitynyt ”hevosmaisteri” oli niin nopealiikkeinen ukko, että sain valokuvattua hänet vain tähän tallikuvaan. Hevosmaisteri häärii kuvan alareunassa toisena oikealta sininen lippalakki päässä!

 

Hevostilalla oli 70 hevosta ja 8 työntekijää. Tila toimi erillisenä osakeyhtiönä, mutta se oli samojen omistajien omistuksessa kuin Enyingi Agro Private Limited Company.

 

Unkarin heikon taloudellisen tilanteen johdosta ”hevosten ostajia ei ole jonossa”, vaikka tilan hevoset ovatkin Unkarin huippuja este- ja kouluratsastuksessa. Ravihevosia tilalle ei ole.

 

Hevosmaisteri kertoi, että Unkarin karsinnat Lontoon olympiakisoihin ovat vielä kesken ja tilan hevosilla on tietyt mahdollisuudet päästä ensi kesän olympialaisiin.

 

Hevosille tilalla on aluetta 150 hehtaaria.

 

 

Tallit on sijoitettu väljästi tilakeskuksen liepeille.

 

Muutamia kuvia ilman yksityiskohtaisia selityksiä hevosista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsat ovat aina hellyttävä näky:

 

 

Hevosmaisterin kutsusta eräs tamma saapui varsansa kanssa lähietäisyydelle.

 

 

Toinen tamma varsoineen jäi hieman etäämmälle, mutta kauko-objektilla sain sen ”lähelle”.

 

 

 

Saimme nähdä myös edellispäivänä syntyneen varsan. Tomerasti se imi emänsä maitoa!

 

 

 

Tilalla on oma maneesi, jolla erityisesti kouluratsastuksen osalta järjestetään harjoituksia sekä kilpailuja.

 

 

Maneesin päädyssä lattiatason yläpuolella on korkeatasoinen baari, josta kilpailujen seuraaminen vaikkapa Palinka-lasillisen ääressä on mukavaa.

 

 

Maneesibaarin seinillä on esillä lukuisia tilan hevosten saavuttamia palkintoja.

 

Enyingi Agro Private Limited Company´n omistajien omistama hevostila tekee tällä hetkellä nolla-tulosta ja Unkarin yhä kiristyvä taloustilanne ei lupaa tuloksen nopeaa kohentumista.

Hienosta ja mielenkiintoisesta harrastuksesta ovat omistajat kuitenkin valmiit maksamaan ja päätös siitä on yksinomaan heidän!

 

-Esko Erkkilä-

Unkarilaisen maidontuotantotilan - Enyingi Agro Private Limited Company - Magda-lehmä lypsi 14. laktaatiokauden aikana 152.000 kiloa maitoa!

Perjantai 20.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Läntisten MTK-liittojen – Pirkanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi – maaliskuun lopulla Unkariin järjestämän opintomatkan toinen kotieläinkohde oli yksi maan suurimmista ja vanhimmista maatalousyrityksistä eli Enyingi Agro Private Limited Company.

 

Kohde oli joillekin retkikuntamme jäsenistä jo aikaisemmilta käynneiltä tuttu, sillä tila on suosittu käyntikohde ulkomaisille retkikunnille.

 

Tilalla on 9.000 hehtaaria viljelypinta-alaa ja niillä viljellään mm. maissia, syysvehnää, syysohraa, kevätohraa, hernettä, sinimailasta ja sokerijuurikasta. Taloudellisista syistä öljykasvien eli soijapavun ja rapsin viljelystä on luovuttu.

 

Sokerijuurikkaan osalta tila on Unkarin suurin ja se toimittaa sokerijuurikasta jalostukseen vuodessa n. 50 miljoonaa kiloa. Mainittakoon, että viime vuonna Suomessa sokerijuurikkaan sato oli 675 miljoonaa kiloa eli tämä unkarilainen tila tuottaa sokerijuurikasta n. 7,5 % Suomen kokonaissadosta.

 

Unkarissa maissin keskisato on 9.000 kg/ha, mutta tällä tilalla päästään 12.000 kilon hehtaarisatoihin.

 

Sokerijuurikkaan hehtaarisato on 60.000 kg ja sokeripitoisuus vaihtelee 21…24 %:n välillä. Unkarilaisen jurtin sokeripitoisuus vahvistaa vanhan ja koetun säännön eli sen, että 100 kilometriä etelään nostaa sokeripitoisuutta 1 %-yksiköllä – opin säännön jo siihen aikaan, kun Suomessa oli kaksi sokerijuurikastehdasta eli Salossa ja Säkylässä.

 

Tilan vilja-alasta n. 40 % on siementuotannossa.

 

Yrityksen toiminta jakaantuu kolmelle toimialalle; maidontuotantoon, kasvinviljelyyn ja hevostalouteen.

 

Tilakäynnille tutustuimme maidontuotantoon ja sen jälkeen ajoimme n. 30 kilometrin päähän ja tutustuimme tilan hevostalouteen – hevostaloudesta huomenissa oma juttunsa.

 

Tilan karja oli alun perin kokonaan holsteinia, mutta nyt holsteinin osuus on 35 % ja holsteinin ja friisiläisen risteytystä on 65 %.

 

Nautakarjaa tilalla on 3.500 ja niistä lypsylehmiä 1.800. Lehmät ovat karjan koko huomioiden korkeatuottoisia. Kaikkiaan 14 lehmää on yltänyt satatonnareiksi ja paras lehmä – Magda – on 14:n maidontuotantokauden tuloksena yltänyt 152.000 kilon maidontuotantoon!

 

Lehmien ruokinta perustuu luserni-, sinimailas- ja maissisäilörehuun sekä viljaväkirehuna maissin, ohran ja vehnän käyttämiseen. Ruokinta toteutetaan seosrehuruokintana ja tarvittava valkuais-, kivennäis- sekä vitamiinitäydennys hankitaan premixeinä. Peltopinta-alaa rehuntuotannolle on 2.000 hehtaaria.

 

Alkionsiirto-ohjelma on ollut käytössä yli 20 vuotta, mutta nyt siitä on luovuttu maidon epävakaan markkinatilanteen ja siitoseläinten heikon kysynnän vuoksi.

 

Tilalla on viljalle varastointitilaa 50 miljoonalle kilolle ja tilalla on myös viljankuivuri, jonka kuivausteho on 50 tonnia tunnissa.

 

Tilan traktorit ovat merkiltään New Holland. Isoja traktoreita (yli 200 hv) on 9 kpl ja keskikokoisia (100 – 200 hv) 7 kpl.

Jutun lopuksi muutama valokuva selityksineen:

 

Unkarilaiseen maatilaympäristöön oleellisena osa kuuluva vesitorni oli tällä tilalla tämän näköinen.

 

 

 

Asiantunteva karjamestari kertoi kokeneen opastajan rutiinilla tilan nautakarjataloudesta. Oppaamme Tünde oppi tilakäynnin aikana runsaasti uusia karjatalouteen liittyviä suomenkielisiä sanoja.

 

Tilan päärakennuksen kattoterassilta oli hyvät näköalat karjarakennusten suuntaan.

 

 

 

Amerikalaisvalmisteinen ja Xpressway-merkkinen lypsyasema oli kooltaan 2 x 32 paikkaa.

 

Lypsyasemalla työskentelee 3 lypsäjää työvuorossa ja neljäs henkilö tuo lehmiä lypsypaikalle sekä suorittaa lypsypaikan desinfioinnin aina lypsämisen jälkeen.

 

Lypsyasema toimii pesutaukoja lukuun ottamatta 24 tuntia vuorokaudessa.

 

Ihmistyövoimalla suoritettava lypsytyö on halvan työvoimakustannuksen vuoksi edullisempaa kuin lypsyrobottien hankkiminen.

 

Lehmät lypsetään kolme kertaa päivässä. Maitoa tulee päivässä 40.000 – 50.000 litraa ja sen jäähdyttäminen tapahtuu nopeasti – maitoauto käy tilalla kahdesti päivässä.

 

Maidon rasvapitoisuus on 4,2 % ja valkuaispitoisuus 3,6 %.

 

Maidosta saatava hinta on 60 HUF/litra eli n. 0,20 €/litra.

 

 

Ulkosalla oli lukuisia puurakenteisia vasikkaigluja…

 

 

 

…mutta lasikuiturakenteiset vasikkaiglut olivat valtaamassa alaa.

 

 

 

Igluissa vasikoiden oli ilmiselvästi mukava köllötellä.

 

 

 

Saimme vilkaista myös poikimaosastolle, jossa vasikka oli parhaillaan näkemässä ensimmäistä kertaa päivänvaloa.

 

 

 

Pukeuduimme asianmukaisesti valkoisiin suojatakkeihin, mutta jalkinesuojia ei riittänyt kaikille.

 On muistettava, että ulkomaisella kotieläintilalla käynnin jälkeen ei saa mennä kotimaisella kotieläintilalla karjasuojiin kuin vasta 72 tunnin pituisen varoajan jälkeen.

 

 

Kaikki satatonnarit olivat saaneet kunniakirjat sekä seppeleet ja niillä oli arvoisensa kunniapaikka kokoushuoneen seinillä.

 

 

Elinaikanaan 152.000 kilon maitotuotokseen yltäneen Magdan kuva oli tilaa esitelleen karjamestarin ylpeydenaihe.

 

 

Satatonnareiden komeita pyttyjä sekä…

 

 

 

…kauniita lehmäveistoksia oli kokoushuoneessa ja käytävillä runsaasti.

 

 

 

Tilalta lähdettäessä kuvaamani voikukka toi mieleen kohta Suomeenkin ehtivän kevään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Charolais-karja ja paprikan, kirsikan, aprikoosien sekä luumujen viljely muodostavat perinteisen unkarilaisen maatilan

Torstai 19.4.2012

Forssan Matkatoimisto oli taannoisen Unkarin maa- ja metsätalousmatkamme tekninen toteuttaja.

 

Matkatoimiston esittelyteksti kuvasi matkamme ensimmäistä kotieläintilaa otsikossa ilmenevällä luonnehdinnalla.

 

Tutustumisohjelmamme Lajosmizsessä sijaitsevan tilan tuotantoon keskittyi ainoastaan kotieläintalouteen tutustumiseen. Saimme toki vierailumme päätteeksi nauttia tilan tuottamista kirsikoista, aprikooseista ja luumuista jalostettuja arvojuomia!

 

Tilan nimi on lyhyesti ”Charolais Kft.” eli suomeksi Charolais Oy.

 

 

Toimitusjohtaja Martin Bujdosó esitteli meille tilaa, mutta…

 

 

…aluksi hänen Zille-tyttärensä johdolla tutustuimme tilan charolais-karjaan sekä rakennuksiin ja työkoneisiin.

 

Tilalla on yhteensä 1.200 nautaeläintä, joista emolehmiä on 650. Siitossonneja tilalla on 20…35, vaikka tilan vasikkatuotanto perustuukin keinosiemennykseen.

 

Karja laiduntaa Kiskunsagin kansallispuistolta vuokratuilla laitumilla, joiden pinta-ala on n. 600 hehtaaria.

 

Lehmien poikiminen keskittyy helmi…maaliskuulle. Vasikat myydään 6…12 kuukauden ikäisinä Italiaan, Kreikkaan ja Turkkiin.

 

Emolehmät joutuvat teuraaksi 10…12 vuoden ikäisinä.

 

Tilan maiden keskellä sijaitsee pieni rehutehdas, mutta käyntikohteemme ei käytä rehutehtaan valmistamia rehuseoksia karjansa ruokinnassa. Syynä on tuikitavallinen syy - rehuseokset ovat liian kalliita!

 

Ruokinta perustuu täysmaissin sekä maissin käyttöön. Dieettiä täydennetään auringonkukalla, lusernilla sekä nurmirehulla. Ruokinnassa on 6…7 eri ruokintaluokkaa ja talon isäntä suorittaa reseptioptimoinnin.

 

Lehmien poikimiset ovat onnistuneet hyvin, sillä viime vuonna oli n. 500 poikimista ja niistä ainoastaan kahdessa tapauksessa jouduttiin käyttämään keisarinleikkausta. Nyt alkuvuonna on ollut 292 poikimista ja keisarinleikkauksia on ollut neljästi.

 

Emme tutustuneet lainkaan tilan hedelmäviljelyksiin, mutta ne tuovat tilan tuloksesta puolet ja toinen puolisko kertyy nautakarjataloudesta.

 

Tässä on jutun lopuksi vielä kuvakavalkaadi tilalla nähdystä:

 

 

Vesitorni kuuluu jokaisen unkarilaisen maatilan vakiovarustuksiin.

Kuvassa myös tilan tuotantorakennusten keskellä sijainnut rehutehdas, joka oli ulkopuolisten omistuksessa.

 

 

 

Traktorikaluston järein yksikkö oli unkarilaisvalmisteinen traktori, johon varaosien saanti nykyään on vaikeaa.

 

 

 

Lautasäkeellä oli jo muokattu kevään ensimmäiset pellot kylvökuntoon, vaikka elettiinkin vasta maaliskuuta.

 

 

 

Traktorikalustoon kuului myös moderni Massey Ferguson,…

 

 

 

 

…kunnon Belarus…

 

 

 

…sekä myös tämä merkiltään arvoitukseksi jäänyt vetopeli.

 

 

 

Charolais-vasikoilla oli niin mukavat oltavat, että melkein teki mieli kellahtaa niiden seuraksi kuiville oljille!

 

 

 

EU:n korvamerkkivaatimusten noudattaminen tekee sööteistä nykyvasikoista melkein kuin ”joulukuusia” - harmi!

 

 

 

Tilan todellinen ylpeys oli 1.500 kiloinen lauhkea sonni - POMO…

 

 

 

…jonka massiivinen ja rauhallinen olemus sai Peter-autonkuljettajammekin (kyykyssä) ikuistamaan sonnin omaan valokuvakokoelmaansa.

 

 

Naudat on korvamerkkien putoamisvaaran vuoksi merkittävä myös tatuoimalla korvaan.

Tässä tatuointilaite…

 

 

 

…ja tässä pyynnöstäni tatuointilaitteella isännän muistiinpanovihkooni tekemä merkintä.

Huomaa tulitikkurasian havainnollistama mittakaava!

 

 

 

Lehmät söivät suurella mielihyvällä niille tarjottua seosrehua.

Kuvasta ilmenee Unkarin ja Suomen ilmastollinen ero. Suomen navetoissa tarvitaan kunnolliset lämpöeristykset, mutta Unkarissa niitä ei tarvita. Kilpaile siinä sitten samoilla markkinoilla!

 

 

 

Lajosmizsen Charolais-tilan palkintokaappi kertoi monista onnistumisista karjanhoidossa!

 

 

Toimitusjohtaja Martin Bujdosó´n toteamukseen...

 

Aivot eivät pääse lepäämään, sillä pakko on aina ajatella asioita

 

...on myös suomalaisen kotieläintuottajan helppo yhtyä!

Kiitokset Lajosmizsen charolaistilalle paljon uusia ajatuksia herättäneistä kokemuksista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sain pyytämäni eron Tampereen kaupungin Keskusvaalilautakunnan jäsenyydestä

Keskiviikko 18.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto valitsi minut Keskusvaalilautakunnan jäseneksi v. 2010.

 

Pyysin eroa Keskusvaalilautakunnan jäsenyydestä, sillä minua on alustavasti kyselty ryhtymään ehdolle Keskustan kunnallisvaaliehdokkaaksi ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

 

On selvää, että kunnallisvaaliehdokas ei voi olla Keskusvaalilautakunnan jäsen. Jotta pystyisin vapaasti harkitsemaan ehdokkuuttani kunnallisvaaliehdokkaaksi, pyysinkin 28.2.2012 eroa Keskusvaalilautakunnan jäsenyydestä.

 

Osoitin eronpyyntöni sähköpostitse kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisella ja se kuului lyhyesti näin:

 

”Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja!

 

Olen saanut alustavia kyselyjä asettumisesta ehdolle syksyn kunnallisvaaliehdokkaaksi.

 

Jotta voin aidosti arvioida ehdokasehdokkuuttani, pyydän eroa Keskusvaalilautakunnan jäsenyydestä ja uuden jäsenen valitsemista tilalleni jäljellä olevaksi vaalikaudeksi.

 

-Esko Erkkilä-”

 

Jäsenyyteni aikana sain läheltä seurata vaalitoimintaa kolmissa vaaleissa; viime kevään eduskuntavaaleissa, presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella tammikuussa ja presidentinvaalien toisella kierroksella helmikuussa.

 

Keskusvaalilautakunnan jäsenyys oli mielenkiintoinen sekä avartava kokemus – kiitokset Keskustan Tampereen kunnallisjärjestölle ja viime kädessä Tampereen kaupunginvaltuustolle, joka minut tehtävään valitsi!

 

Keskusvaalilautakunnan toiminta on tiukasti lakeihin sidottua toimintaa ja siellä yksittäisellä jäsenellä ei ole sellaista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, kuin on esimerkiksi toisella luottamushenkilöpostillani eli Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana. Keskusvaalilautakunnan kokoukset ovat tavallisesti lyhyitä, mutta vaaleja edeltävät kokoukset sekä vaali-illan kokoukset venyvät pitkiksi, sillä silloin toimintaa riittää.

 

Tampereella Keskusvaalilautakuntaan kuuluu viisi jäsentä.

 

Puheenjohtajana toimii Kirsti Asunta (kokoomus) ja varapuheenjohtajana Marko Koskinen (SDP). Jäseniä ovat lisäkseni olleet Pirjo Salmi (vasemmistoliitto) sekä Ulla Stenman (RKP).

 

Hallintoelinten sukupuolisäännökset merkitsevät, että paikalleni oli valittava mies. Eroanomukseni valmistelutekstissä todetaankin näin:

 

”Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4 a §:n mukaan kunnallisissa toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Koska keskusvaalilautakunnassa on jäseninä kolme naista ja kaksi miestä, tulee uudeksi jäseneksi valita mies.”

 

Tampereen kaupunginvaltuusto valitsi 16.4.2012 pitämässään kokouksessa minulta vapautuneelle paikalle Keskusvaalilautakunnan jäseneksi Matti Kaperin. Kaperi on ansioitunut kunnallismies ja hän on mm. Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kunniapuheenjohtaja.

 

Olen nyt vapaa mies harkitsemaan ehdokkaaksi ryhtymistä Suomen Keskustan kunnallisvaaliehdokkaaksi Tampereen kaupunginvaltuustoon.

Painotan sanoja ”ehdokkaaksi ryhtymistä kunnallisvaaliehdokkaaksi”, sillä Keskustan listoille Tampereella tuntuu olevan pyrkyä.

On hieno asia, että Keskustan toiminta Tampereella koetaan mielekkääksi ja sen luottamustehtäviin pyritään!

 

-Esko Erkkilä-

Merkittävien päätösten iltapuhde Tampereella ja Kangasalla

Tiistai 17.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Maanantaina huhtikuun 16. päivänä Tampereen kaupunginvaltuusto ja Kangasalan kunnanvaltuusto tekivät merkittäviä päätöksiä.

 

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti äänin 55 – 12 heittää tiskirätin päin kehyskuntien päättäjien ja asukkaiden kasvoja, kun se hyväksyi Tampereen virkamiesten laatiman 21- sivuisen syytekirjelmän kehyskuntien tekemistä synneistä lausunnoksi kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitykseen.

 

Onneksi Tampereen valtuustosta löytyi 12 kaupunginvaltuutettua, joiden ansiosta tamperelaiset voivat pystyssäpäin kohdata jatkossakin kehyskuntien asukkaita!

 

Tunneliäänestyksessä ”pupu” meni tamperelaisten päättäjien pöksyihin, kun he siirsivät tunnelipäätöksen ainakin kuukauden verran lähemmäs syksyn kunnallisvaaleja. Kunnallisvaalien lähestyminen ei lupaa hyvää tunnelihankkeen toteutumiselle.

 

On todennäköistä, että Tampereen kaupunginvaltuuston enemmistön päätös tiskirätin heittämisestä kehyskuntien asukkaiden silmille torppaa myös tunnelihankkeen.

 

Maanantai-illan merkittävimmän pirkanmaalaispäätöksen teki Kangasalan kunnanvaltuusto, kun se tosiasiallisesti päätti luopua Tavasesta.

 

Harmi, että eräiden kuvioiden tuloksena Kangasala ei välittömästi henno luopua Tavasesta.

 

Toivottavasti Kangasalan päätös on vihdoinkin selkeä signaali Tampereen päättäjille, jotta he pystyvät lyömään lopullisen naulan mielettömän Tavase-hankkeen arkkuun!

 

Jos istuva Tampereen kaupunginvaltuusto ei pysty Tavasea lopettavaa päätöstä tekemään, on se syksyllä valittavan uuden kaupunginvaltuuston ensimmäisiä toimenpiteitä.

 

-Esko Erkkilä-

Paavo ja Vuokko-mukien suosio oli Vahannassa niin suurta, että Paavon oli käytävä hakemassa täydennystä "keskusvarastolta"!

Maanantai 16.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry järjesti Vahannan Nuorisoseurantalolla 15.4.2012 hienon sunnuntailounastapahtuman, jonka arvovieraiksi oli saatu kansanedustaja Mikko Alatalo sekä VTT Paavo Väyrynen yhdessä Vuokko-vaimonsa kanssa.

 

 

 

Vahannan Nuorisoseurantalon juhlasali oli täynnä väkeä ja myös sivuhuoneiden tilat olivat juhlayleisön käytössä ja täyteen varattuja.

 

Sain kutsun tilaisuuteen Keskustan Viljakkalan paikallisyhdistys ry:n puheenjohtaja Pekka Hietaniemeltä ja tässä kuva kutsun sisäaukeamalta.

Pitopöytä oli anniltaan herkullinen, sillä perustuivathan sen ainekset kotimaiseen ruokaan.

 

 

 

Paavo ja Vuokko Väyrynen saapuivat tapansa mukaan tilaisuuteen hyvissä ajoin. Olen saanut seurata moniaita VTT Paavo Väyrysen tilaisuuksia ja aina tilaisuuden arvovieras on saapunut paikalle hyvissä ajoin. Arvostan ajoissa saapumista, sillä se kertoo vieraan arvostavan kuulijoitaan.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry:n varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsen Esko Arola keskusteli innokkaasti ennen tilaisuuden alkamista Vuokko Väyrysen kanssa.

 

 

Väyrysten isäntänä ruokapöydässä toimi Keskustan Ylöjärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Tapani Tienari.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Pirkko Vuolle Viljakkalan Karhelta toimi lounastilaisuuden juontajana.

Kunnallisneuvos Pirkko Vuolle toimii myös Pirkanmaan Keskustanaisten toiminnanjohtajana.

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo ehti kiireidensä keskellä tilaisuuteen ja aloitti puheenvuoronsa aina koskettavalla kappaleellaan ”Hyasinttien aika”.

 

Laulun sanat ovat joka kerta Mikon esittämänä yhtä puhuttelevat:

 

”On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin”

 

Kansanedustaja Mikko Alatalon tilaisuudessa esittämä lyhyt eduskunta-asioiden katsaus oli myös puhutteleva.

 

Alatalo keskittyi eduskunnassa budjettikehyskeskustelussa esittämiinsä asioihin ja ne saivatkin lounasyleisöltä vankkumattoman kannatuksen.

 

Kehysriihen tulokset olivat kylmää kyytiä maakunnille ja maaseudulle, totesi Alatalo.

 

Ammattikorkeakoulujen osalta hallituksen toimet ovat suorastaan suonenisku maakunnille ja niin myös Pirkanmaalle, vaikka maakunnalla muka onkin nyt oma ministeri asioita hoitamassa!

 

Hallituksen liikennepoliittinen selonteko on syystäkin Alatalolle läheinen asia, sillä hän on aikaisemmin ollut keskeinen vaikuttaja, kun liikennehankkeiden määrärahalinjauksia on tehty.  Nyt Pirkanmaa jäi osattomaksi, mutta pääkaupunkiseudun tieverkon kehittämiseen kokoomus, demarit ja city-vihreät myönsivät tieverkkomäärärahoja 150 miljoonaa euroa.

 

Todellinen määräraharohmu oli kuitenkin Kymenlaakso, joka sai kokoomusministeri Häkämiehen kotikulmana peräti 400 miljoonan euron satsauksen.

 

Pirkanmaalaiset hallituspuolueiden kansanedustajat monissa valiokunnissa suostuivat tähän ja eivät olleet saaneet suutaan auki määrärahoista päätettäessä. Siinä meillä Pirkanmaan puolestapuhujat!

 

Kansanedustaja Alatalo peräänkuulutti Suomelta IT-huumassa pientä askelta taaksepäin, jotta pystyisimme ottamaan ison harppauksen eteenpäin. Iso harppaus eteenpäin olisi mahdollista panostamalla maakuntien osaamiseen ja maakunnissa lepääviin mahdollisuuksiin; puuhun, metalliin sekä uusiutuviin luonnonvaroihin.

 

 

VTT Paavo Väyrysen juhlapuhe oli hänen tapaansa sytyttävä ja johdonmukainen, vaikka hän pitikin sen ilman muistiinpanoja.

 

Ministeri Virkkusen kuntakartan perusteita Väyrynen piti perusteettomina, kun se perustuu työssäkäyntialueisiin. Kuntarajat on määriteltävä asutuksen, ei työssäkäyntialueiden perusteella.

 

Otan esimerkin omasta tilanteestani: Kävin Tampereelta töissä Hämeenlinnassa kaksi vuotta, Pöytyällä runsaan vuoden ja Raisiossa runsaasti yli kymmenen vuotta. Olisiko minun pitänyt maksaa osa verostani Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja Raisioon, vaikka käytinkin ainoastaan Tampereen palveluja? Kieroutunut käsitys Virkkusella ja kokoomuksella sekä demareilla!

 

Väyrynen muistutti, että huoltosuhde ja siihen liittyvät luvut ovat keinotekoista jargonia kuntaliitosten peräämisessä. Eläkeläiset ovat hyviä veronmaksajia ja he ovat tulevaisuudessa haluttu ja merkittävä taloudellinen voimavara kunnille. Juuri näin koen itsekin, sillä en koe itseäni rasitteeksi, vaan todelliseksi voimavaraksi Tampereelle!

 

Väyrynen ei yksinomaan kritisoinut Virkkusen esitystä, vaan toi voimallisesti esille keskustalaisen näkemyksen kuntakentän kehittämiseen.

 

Väyrysen mukaan on uudistettava hallintoa ja palveluja Paras-hankkeen pohjalta. Työssä pitää käyttää järkeä ja joustavuutta.

 

Maakuntahallinto ja sen vahvistaminen ovat Väyrysen mukaan tapa kehittää asukkaiden parasta. Väyrynen mainitsi SDP:n Johannes Koskisen toimivan vahvana maakuntahallinnon kehittämisen puhemiehenä.

 

Vaihtotaseen ja kauppataseen alijäämäisyys huolestuttivat VTT Paavo Väyrystä.  Osaan arvostaa Paavo Väyrystä kauppapolitiikassa tulevaisuuden näkijänä.

 

Hän pystyi ensimmäisenä varoittamaan Venäjän talousromahduksesta, joka sitten tapahtui elokuun 17. päivänä 1998.

 

Muistan elävästi tuon ajan, sillä työnantajani koki romahduksen menekin hiipumisena Venäjälle ja tilattujen raaka-ainetoimitusten saapumisen kouriintuntuvan kovana, kun menekki tyssäsi kertaheitolla.  Väyrynen oli ainoa joka osasi ennakoida tulevan, mutta eihän häntä silloinkaan uskottu – olisi sietänyt uskoa!

 

 

Tilaisuuden keskusteluosuudessa Riitta Koskinen, joka on ylöjärveläinen ja Pirkanmaan edustaja Keskustan puoluehallituksessa, kysyi Väyryseltä, että tuleeko Rovaniemen puoluekokouksesta Keskustan rivejä repivä?

 

 

Väyrynen vastasi, että kaikki Keskustan puheenjohtajiksi pyrkivät ovat hyviä henkilöitä. On puoluekokouksen osanottajien arvioitava, että kenen johdolla Keskusta pystyy nousemaan Suomen suurimmaksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Väyrynen muistutti, että presidentinvaaleissa Keskusta sai puolueen kootuksi ja jos nyt jatkamme yhtä yksituumaisina, niin Keskustalla on hyvät mahdollisuudet suurimmaksi puolueeksi.

Väyrynen totesi Keskustan aatteellisen ja poliittisen perinnön vaativan johtajien jalkautumista kansan pariin.

”Keskustalla on äärettömän tärkeitä tehtäviä tulevaisuudessa” oli Väyrysen muistutus.

 

 

Ylöjärven kaupunginvaltuutettu Minna Sarvijärvi osoitti myyntitaitonsa, sillä hän pystyi myymään kunnallisjärjestön arpoja myös Väyryselle!

Ostin niitä minäkin, mutta voitot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

 

 

Olen oppinut, että pätevällä johtajalla ei koskaan saa olla kiireen tuntua.

Paavo ja Vuokko Väyrynen noudattivat Vahannassa tätä periaatetta ja jatkoivat läsnäoloaan myös virallisen ohjelman jälkeen.

Tässä Väyryset, Tapani Tienari sekä Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Ritva Männistö jatkavat keskustelujaan tilaisuuden virallisen osuuden jo päätyttyä.

 

 

Paavo Väyrynen kaupitteli Paavo&Vuokko –mukeja yleisölle puheensa jälkeen.

Tässä rajanaapurini Jari Kirmo yhdessä Vuokko Väyrysen kanssa sen jälkeen, kun kolmenkympin arvoinen muki oli siirtynyt Jarin omistukseen.

 

 

Mukikauppa kävikin Vahannassa niin hyvällä vauhdilla, että Paavo joutui kesken kaupanteon käymään ”keskusvarastolla” eli Väyrysten auton takakontilla täydentämässä mukivarastojaan!

 

Kiitokset Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestölle hienon tilaisuuden järjestämisestä – saimme nauttia hienosta sunnuntailounaasta ja saimme vahvistusta myös sille, että Keskustan suunta on oikea!

 

-Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike on taas lyömässä yhden naulan omaan arkkuunsa

Sunnuntai 15.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen laatinut tämän kirjoituksen 12.4.2012 eli ennen, kuin ammattiyhdistysliike taipui koululaisharjoittelijoiden työharjoittelussa järkevän ratkaisun kannalle.

Julkaisen kirjoituksen 12.4.2012 laatimassani muodossa vaikka tiedänkin, että myönteiseen ratkaisuun ollaan pääsemässä!

**************

On ollut uskomatonta seurata, kun Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on torppaamassa koululaisharjoittelijoiden työharjoittelua kaupanalan yrityksissä.

 

PAM käyttää keppihevosenaan sitä, että koululaisharjoittelijat eivät saisi suorittaa harjoitteluaan ns. järjestäytymättömien työnantajien yrityksissä.

 

On suorastaan ennenkuulumatonta, että ammattiyhdistysliike pyrkii määräilemään yrityksiä sen perusteella, että ovatko ne ammattiyhdistysliikkeen talutusnuorassa.

 

Suomeen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajaksi Ruotsista 23.4.2012 palaava Juhana Vartiainen totesi demaritaustastaan huolimatta Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa maaliskuun 7. päivänä, että...

...ay-liike jähmettää päätöksiä Suomessa.

PAM:n tapauksessa juuri näin on.

 

Vartiaisen mielipiteeseen on helppo yhtyä.

 

Tutustu ja tienaa -sopimus on ollut voimassa jo useita vuosia. Siinä nuori on työssä kaksi viikkoa ja tienaa reilut 300 euroa. Tämän nuorten mahdollisuuden tutustua työelämään PAM nyt haluaa torpata!

 

Pääministeri Jyrki Kataiselle on ollut viime aikoina mahdotonta antaa tunnustusta mistään hänen toimistaan. Nyt on kuitenkin annettava tunnustus Kataiselle, kun hän patistaa PAM:ia luopumaan syrjintäpolitiikastaan.

Jään kuitenkin odottamaan työministeri Lauri Ihalaisen jyrähtämistä, sillä uskon, että ainoastaan hän pystyy ohjaamaan PAM:n ruotuun - siihen eivät pojanklopit pysty!

 

Ei voi olla oikein, että nuorilta viedään mahdollisuus tutustua työelämään ja saamaan kahden viikon kestävästä työjaksostaan vaatimaton korvaus.

 

PAM:n toiminta tulee voimistamaan ammattiyhdistysliikkeeseen kohdistuvaa karttamista ja kaikki sen toimenpiteet satavat suoraan YTK:n eli ns. Loimaan kassan hyväksi.

 

On selvää, että kaikkien palkkatyössä toimivien pitää varmistaa toimeentulonsa työttömyyden varalta.

 

Varmistin aikoinaan työttömyysturvani YTK:n kautta ja vaikka en työttömyysturvaa koskaan tarvinnutkaan, pidän ”Loimaan kassan” nykyistäkin työttömyysturvan takaamista 99 euron vuosimaksulla edullisena.

 

Kannustan kaikki kaupanalan työntekijöitä hoitamaan työttömyysturvansa YTK:n kautta – se maksaa vain 99,00 euroa vuodessa!

 

-Esko Erkkilä-

Messujen superviikonvaihteen ehtii vielä kokemaan Tampereen Pirkka-hallissa

Lauantai 14.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Pirkka-hallissa  järjestettiin eilen ja järjestetään vielä tänään sekä huomenna todellinen messujen superviikonvaihde.

 

Siellä järjestetään puutarha-alan ja piharakentamisen messutapahtuma Puutarha 2012-, kotimaan matkailumessut, Tampereen Kirjamessut sekä Tampereen Viinimessut. Niiden lisäksi yksi Pirkka-hallin messuhalleista on varattu Keräily-tapahtuman käyttöön.

 

Kerrassaan hieno messutapahtuma, jossa on katseltavaa ja koettavaa kaikkeen makuun ja koko perheelle.

 

Kaikkiin näihin tapahtumiin pääsee ”samoilta jalansijoilta” ja samalla lipun hinnalla!

 

Asun kävelymatkan etäisyydellä Pirkka-hallista ja vietin siellä eilen monta tuntia.

 

Matkailumessuilla vietin suurimman osan ajastani. Totesin, että kyseessä eivät olleetkaan pelkästään kotimaan matkailumessut, sillä mukana oli mm. Bremenin osasto.

 

 

Bremenin osastolla Sirpa Furtenbacher kertoi Grimmin satuun liittyvän ja kuvassa näkyvän veistoksen kaksoiskappaleen sijaitsevan Bremenin lisäksi Latvian Riikassa. Näin sen vuoksi, että Riika on Bremenin kummikuntakaupunki ja Bremen on lahjoittanut patsaan Riikaan.

Olen nähnyt aasia, koiraa, kissaa sekä kukkoa esittävän kuvanveistoksen Riikassa.

Grimmin sadussa aasi, koira, kissa ja kukko karkasivat isänniltään, sillä isännät kohtelivat eläimiä heikosti. Eläimet matkasivat Bremeniin, jossa eläimet saattoivat elää ilman omistajiaan ja joka on kuuluisa vapaudestaan.

Sirpa Furtenbacher on yksityisyrittäjä ja hän on valmis vetämään Bremenissä suomenkielisiä opastuskierroksia.

 

 

Tampereen kukkaispormestari Tampereen Työväen Teatterin teatterinjohtaja, näyttelijä, stand up -koomikko Riku Suokas avasi Tampereen superviikonvaihteen mittavan messutapahtuman.

Olin hieman myöhäjunassa ja en ehtinyt kuvata Suokasta avajaishetkellä, mutta kukkaispormestari poseerasi pyynnöstäni minulle ihan privaatisti ja tässä on poseeraamisen tulos!

 

 

Kauhavan osastolla oli esillä todellinen ”tuppiroska” ja sen pituus sekä paino olivat yleisön arvuuteltavana.

 

 

Matkailumessuilla oli esillä runsaasti myös tamperelaista tarjontaa. Tuli suorastaan huono omatunto, että kuinka vajavaisesti on ehtinyt perehtyä tamperelaiseen matkailu- ja elämystarjontaan – se helpottaa, että en ole varmaan ainoa tamperelainen, joka joutuu tunnustamaan samoin.

 

 

 

Viinimessuille oli vapaa pääsy, mutta viininmaistamiskupongeista oli erikseen maksettava. Järjestely oli oikea ja varmaan myös lainsäädäntömme mukainen.

 

 

”Mikä viini” –osasto osoittautui Wennerco Oy:n osastoksi

Suomalaisen Wennerco Oy:n osastolla toimineen mieshenkilön käyttäytyminen hämmästytti, sillä hän ilmiselvästi halusi salata yrityksen omistuspohjan. Miehen käyttäytyminen oli kummallista, sillä yrityksen omistaa Suomen valtion omistama Altia Corporation!

En ole aikaisemmin kokenut, että palkollinen haluaa pimittää yrityksen omistuspohjan. Siihen ehkä olisi perusteita, jos kyseessä olisi hämäräperäinen omistaja, mutta kun kyseessä on Suomen valtio, en ymmärrä salailupyrkimyksiä!

No, liityin ilmaiseen Altia Corporation Oy:n omistaman Wennerco Oy:n viiniklubiin ja odotan saavani sähköpostiini ajantasaista viinitietoutta!

 

 

 

Kirjamessuilla oli niin valtava tarjonta, että luovutin heti kättelyssä ja en alkanut penkomaan myyjien varastoja.

Tähtäimessäni on nyt Elna Pelkosen vuonna 1959 julkaistu teos ”Karjalan meren äärellä”, mutta yhden kyselyn jälkeen luovuin näillä messuilla sen metsästämisestä.

 

 

Keräily-tapahtuman hallissa oli määrätön määrä kiinnostavia esineitä. Nyt en kuitenkaan paneutunut tarjontaan lainkaan. Keräily-tapahtumahallin tarjontaan perehtyminen olisi vaatinut koko näyttelypäivän ajan!

 

 

Puutarhamessujen kohokohta oli upea noin 700 neliömetrin kokoinen Valopuutarha, jossa esiteltiin erilaisia valaistusratkaisuja ja niiden uusimpia trendejä.

 

 

 

Valopuutarhan hienoja toteutuksia olivat bioetanolitakat, jotka antoivat ympäristölleen valoa sekä aitoa lämpöä. Biotakkoja maahantuo NOA Home-niminen yritys, joka sanoo olevansa Suomen johtava hormittomiin biotakkoihin erikoistunut yritys.

 

 

 

Suomen Kukkakauppiasliitto Hämeen piiri ry on järjestänyt Puutarhamessuille ”Hämeen hehkuvin morsiuskimppu” –kilpailun ja kilpailutyöt ovat messuyleisön arvosteltavina sunnuntaihin saakka.

 

 

Kannustan menemään Pirkka-halliin joko tänään tai huomenna – nähtävää ja koettavaa riittää varmasti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kokemuksia johtokuntatyöskentelystä Tampereen Infrassa

Perjantai 13.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto valitsi minut vuonna 2009 juuri perustetun Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajaksi vuosiksi 2009 ja 2010.

 

Sain uusintapestin samaan luottamushenkilötoimeen myös valtuustokauden loppupuoliskolle eli vuosille 2011 ja 2012.

 

Tampereen Infratuotanto Liikelaitos  tarjoaa yhdyskuntatekniikan suunnittelua, paikkatietopalveluja, rakentamis- ja kunnossapitopalveluja sekä kuljetus- ja korjaamopalveluja.

 

Kunnallisena liikalaitoksena suurin asiakasryhmämme ovat Tampereen kaupungin eri tulosyksiköt.

 

Tampereen Infran perustamishetkellä liikelaitoksen palveluksessa oli lähes 800 henkilöä, mutta tehostamistoimenpiteiden tuloksena henkilöstömäärä on nyt n. 550 henkilöä.

 

Monet ovat sanoneet, että Tampereen Infra on ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka on pystynyt tehostamaan toimintaansa päättymässä olevan valtuustokauden aikana.

 

Tampereen Infran nopean tehostamistyön eräs osa-alue on ollut hienosti kehittynyt sisäinen tiedostuslehti.

 

Liikelaitoksen toimitusjohtaja Sakari Suominen on antanut tiedotuspäällikkö Jyrki Ristilälle mahdollisuuden luoda liikelaitoksen tiedotuslehdestä ”Infralainen” liikelaitoksen henkilöstöä yhteennivovan voimatekijän. Liikelaitoksen luottamushenkilöjohto eli johtokunta on antanut tälle työlle vankkumattoman tukensa.

 

Infralainen –lehden vastuullinen julkaisutaho pyysi minulta otsikkoaiheista kirjoitusta lehden huhtikuun numeroon. Kirjoitukseni julkaistiin 12.4.2012 julkaistussa Infralaisessa.

 

Koska ”Infralainen” –lehteä jaetaan myös muille kuin henkilöstölle, katson mahdolliseksi julkaista kirjoitukseni myös tällä saitilla.

 

Kirjoitukseni kuului näin:

*************

 

”Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen neljäs toimintavuosi on hyvässä vauhdissa. Samoin on myös liikelaitoksen johtokunnan osalta – seitsemän kaupunginvaltuuston valitsemaa luottamushenkilöä vahvistettuna kaupunginhallituksen nimeämällä edustajalla on tehnyt tiivistä yhteistyötä saman ajan.

 

Liikelaitoksen johtokuntatyöskentely vastaa yrityksen hallitustyöskentelyä.

 

Johtokunnan jäsenet on valittu poliittisten ryhmien toimesta, mutta johtokuntatyöskentelyssä kaikkien toiminta tähtää liikelaitoksen, sen henkilökunnan ja kaupunkilaisten parhaaksi.

 

Yrityksen ja liikelaitoksen henkilökunta on se voimavara, jonka varaan toiminta rakennetaan – tämä periaate on ollut kirkkaana mielessä Infran johtokunnalla, kun se on päätöksiään tehnyt.

 

Johtokunnassa oli toisilleen tuntemattomia henkilöitä, kun se vuonna 2009 aloitti toimintansa.  Vaati suurta perehtymistä, kun samaan aikaan oli tiedostettava, että vastasyntyneen Infran taustalla oli useita erillisiä yksiköitä, joiden piti nopealla aikataululla hitsautua yhtenäiseksi Infraksi. Onnistuimme haasteessamme!

 

Toimiva johto on koko ajan nauttinut johtokunnan luottamusta. Ilman luottamusta luottamushenkilöjohdon ja toimivan johdon välillä ne muutokset, joita kuluneen kolmen vuoden aikana on saatu aikaiseksi, eivät olisi olleet mahdollisia.

 

Infra on hitsautunut yhdeksi kokonaisuudeksi.  Uskon, että myös kaikki infralaiset kokevat samoin. Tehdyt tilaratkaisut ja jo varhain aikaansaatu yhteinen graafinen ilme ovat olleet kokonaisuuden luomisessa tärkeitä.

 

Tulos on yrityksen tärkein arvostuksen mittari. Sama pätee myös kunnallisen liikelaitoksen onnistumisen arvioinnissa.

 

Henkilöstön keskuudessa tulostietoisuus on kasvanut. Johtokunnan kokouksissa vierailleet yksiköiden päälliköt ovat kertoneet oman yksikkönsä tuloksista ja tulevaisuuden näkymistä. Olemme huomanneet kaikkien sisäistäneen, että ainoastaan kannattavalla ja asetettuihin tavoitteisiin pystyvällä yksiköllä on mahdollisuus tulevaisuuteen.

 

Luottamushenkilöjohto arvostaa, että se on kutsuttu useimpiin Infran henkilöstö- ja asiakastilaisuuksiin – niissä on päässyt tutustumaan Infran henkilökuntaan sekä asiakkaisiin.   

 

On ollut helppo havaita, että henkilöstö arvostaa toimivaa johtoa. Tämä antaa lisävarmuutta luottamushenkilöjohdolle – olemme voineet luottaa, että Infrassa asiat ovat mallillaan.

 

Vuosi 2012 on tuloksenteon osalta vasta alkuvaiheessaan, vaikka vuodesta jo neljäsosa onkin selvillä.

 

Tulostavoite vuodelle 2013 on nolla-tulos. Yritysmaailmassa nolla-tulostavoitetta ei hyväksyttäisi, mutta kunnallisen liikelaitoksen tuloksena se kaikkien niiden toimenpiteiden jälkeen joita on tehty, on kunniallinen tavoite.

 

Infran tulostavoite on pilkottu yksikkökohtaisiin tavoitteisiin ja luotan, että yksikkökohtaiset tulostavoitteet ovat jokaisen tiedossa.

 

On välttämätöntä, että yksikön vastuuhenkilöt seuraavat tulostavoitteen toteutumista päivittäin. Heidän vastuullaan on myös se, että tulosseuranta pysyy kaikkien infralaisten tietoisuudessa. Johtokunta seuraa tulostavoitteen toteutumista kuukausittain ja saa silloin toimivalta johdolta luvut myös koko kuluvan vuoden tulosennusteesta.

 

Kiitän kaikkia infralaisia tehokkaasta ja tuloksekkaasta toiminnasta kuluneen runsaan kolmen vuoden aikana.

 

Olemme osoittaneet, että meillä on tärkeä paikka Tampereen kaupungin organisaatiossa ja kaupunkilaisten palvelijana tulevaisuudessakin!

 

-Esko Erkkilä-”