Viikon verran kestävät jokiristeilyt Reinillä ovat eräs tapa tutustua Saksan ja sen naapurimaiden jokilaaksoihin

Sunnuntai 3.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Totean heti juttuni aluksi, että en omaa kokemusta muutaman päivän kestävistä jokiristeilyistä esim. Saksan joilla, mutta pääsimme taannoisella Saksan-matkallamme läheltä seuraamaan niitä puitteita, jotka ovat ”arkipäivää” esim. Rein- tai Mosel-jokien jokiristeilyillä.

 

 

 

 

Tässä laiturilta kuvattuna yleisnäkymä jokiristelyaluksesta.

Kuva on otettu Koblenz´ssa Mosel-joen puolella, mutta lähellä paikkaa, jossa Mosel yhtyy Rein-jokeen.

 

 

 

 

Tässä puolestaan Trier´ssä otettu kuva Swiss Gloria -risteilyaluksesta, joka oli saapunut kaupunkiin Mosel-jokea pitkin.

 

 

 

 

Saksassa jokialuksilla – niin henkilöliikenteen risteilyaluksilla kuin tavaraliikenteen aluksillakin – on yleinen tapa, että laivan henkilökunnan muutama auto on nostureilla nostettu laivojen takakannelle.

Kun laiva pysähtyy satamaan, on helppo nostaa auto laiturille ja ajella sillä asioita hoitamassa ”laiturikaupungissa”.

 

 

 

 

Kävelimme Koblenz´ssa laiturilla ja otin muutaman kuvan tästä sveitsiläisaluksesta.

En mielestäni syyllistynyt tirkistelyyn, sillä näköalat aluksen sisätiloihin olivat kenen tahansa töllisteltävinä.

 

 

 

 

Yläkerroksella oli tällä aluksella oleskelutilat ja sitä alemmalla kerroksella juhlasali.

 

 

 

 

Juhlasalissa kattaukset olivat valmiina useamman ruokalajin illallista varten.

 

 

 

 

Kun risteilymatkan kesto on viikon verran, on luonnollista, että pyykkitupa kuuluu risteilylaivan varustukseen.

 

 

Seuraavat kuvat on kuvattu Koblenz´ssa Ehrensbreitsteinin linnakkeelta ja kuvauskohteena on risteilylaivaliikenne Mosel-joella ja Reinillä:

 

 

 

 

Rex Rheni-niminen risteilyalus on kääntymässä Mosel-joella ja jättämässä Koblenz´n kaupungin taakseen.

Etualalla vasemmalla näkyy hieman osaa keisari Wilhelm I:n muistopatsaasta, joka sijaitsee Deutsches Eck´llä.

 

 

 

 

Laiva on saatu käännettyä myötävirtaan ja nyt keula kohisten kohti Reiniä!

 

 

 

 

Risteilylaiva Rex Rheni ohittaa Deutsches Eck:n ja pääsee Reinille. 

Huomaa väriero Mosel- ja Rein-jokien vedessä!

 

 

 

 

 

Rex Rheni jättää Koblenz´n ja suuntaa kohti Amsterdamia.

 

 

 

 

Tässä äskeisen kuvan tilanne hieman laajemmassa kuvakulmassa!

Muuten: Tämä ja edellinen kuva on otettu täsmälleen samasta paikasta ja kuvien ottamisella on aikaeroa vajaat parisenkymmentä sekuntia eli se kertoo halvahkon kamerani zoomauskyvystä!

 

 

 

************

 

Tutkailin netistä Kristina Cruises -varustamon risteilyhintoja ja totesin, että esim. ensi pääsiäisenä viikon risteily Zürich & Basel – Strasbourg – Mannheim & Heidelberg – Rüdesheim – Koblenz – Köln – Düsseldorf  – Amsterdam maksaa hyttiluokasta riippuen 2.000 – 2.500 euroa kahden hengen hyteissä.

 

Hintoihin sisältyy täyshoito laivalla sekä edestakaiset lentoliput.

 

 

Siitä vaan risteilemään Reinille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sperrmüll - saksalainen tapa päästä eroon vanhoista isokokoisista kalusteista

Maanantai 28.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksalaiset ovat tunnetusti tarkkoja, tehokkaita sekä aikaansaapia - eihän Saksa muuten pystyisi toimimaankaan koko EU:n taloudellisena vetojuhtana.

 

Eräs osoitus saksalaisten pilkuntarkkuudesta on se, että siellä sentin ja kahden sentin kolikot ovat käytössä!

 

Saimme syyskuun lopulla tutustua saksalaisten erääseen erikoistapahtumaan, jonka nimi on...

...sperrmüll.

 

Saksalaisissa kaupungeissa järjestetään muutaman kerran vuodessa sperrmüll-tapahtumia.

 

 

Kyse on vanhojen huonekalujen ja muiden isokokoisten tavaroiden kierrätyksestä!

 

 

Sperrmüll toteutetaan kaupunginosittain ja sperrmüll-päivänä asukkaat voivat viedä vanhat kalusteensa kaduille ja kadunvarsille.

 

Kalusteet saavat olla kaikkien tarkasteltavina sekä myös otettavissa pari päivää ja sen jälkeen kaupungin puhtaanapito käy keräämässä jäljelle jääneet tavarat ammattimaiseen kierrätykseen.

 

Satuimme paikalle, kun Koblenz´n kaupungin eräässä kaupunginosassa oli menossa sperrmüll-tapahtuma.

 

 

Muutama kuva havainnollistaa tapahtuman parhaiten:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll-tapahtuma antaa satunnaiselle kulkijallekin tilaisuuden hetken nauttia hieman riisuttujen kalusteiden antamasta lepomahdollisuudesta!

 

 

 

 

 

 

********

 

Sperrmüll näyttää kaduilla lähes kaoottiselta, mutta se on kuitenkin eräs lenkki siinä ketjussa, jossa kierrätys näyttäytyy ihmisille parhaimmillaan.

 

YouTubessa on runsaasti sperrmüll-videoita – käy katsomassa!

Löydät aineistoa googlettamalla vaikkapa näin: "YouTube sperrmüll" ja jos et löydä näppäimistöltäsi ü-kirjainta, niin "YouTube sperrmull" riittää vallan hyvin!

 

 

*******

 

 

Olisiko sperrmüll-tapahtumalla tarvetta myös Suomessa?

 

 

-Esko Erkkilä-

Deutsches Eck - paikka Koblenz´ssa, jossa Mosel yhtyy Reiniin

Maanantai 21.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksan joet ovat monille nimeltä tuttuja, mutta vasta henkilökohtainen tutustuminen niihin antaa todellista tuntumaa vaikkapa Rein- ja Mosel-jokiin.

 

Syys – lokakuun vaihteessa sukulaispariskunnan johdolla tekemällämme matkalla sain Rein- sekä Mosel-jokiin jonkinlaisen tuntuman.

 

Rein saa alkunsa Sveisin Alpeilta ja se laskee mereen Rotterdamissa.

 

Mosel-joki puolestaan saa alkunsa Col de Bussangista Ranskassa ja se laskee Reiniin Koblenz´ssa Saksassa. Mosel on siis Reinin sivujoki!

 

 

 

 

Saksan matkamme ensimmäinen kohde oli Koblenz ja näimme kaupungin tärkeimmän nähtävyyden eli keisari Wilhelm I:n muistopatsaan siinä kohdassa, jossa Mosel yhtyy Reiniin.

Tässä kuvassa ylhäältä virtaava Mosel yhtyy Reiniin ja jokien kohtaamispaikka on nimeltään Deutsches Eck eli Saksan kulma.

 

 

 

 

 

Deutsches Eck on täyttömaata ja sillä sijaitseva Saksan keisarin ja Preussin kuninkaan Wilhelm I:n muistopatsas on vuosien kuluessa kokenut kovia. 

Muistomerkki paljastettiin elokuussa 1897.

 

 

 

 

 

Monumentti on korkeudeltaan 37 metriä ja siitä ratsastajapatsaan osuus on 14 metriä.

 

 

 

 

 

Neuvostoliittolaisia ja venäläisiä pidetään yleisesti sodan olosuhteissa barbaareina, mutta osaavat ne amerikkalaisetkin. Siitä osoituksena se tuho, joka kohtasi keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä amerikkalaisten toimesta, kun kilpajuoksu Berliiniin oli toisen maailmansodan loppunäytöksessä menossa.

 

 

 

 

Muistomerkki paljastettiin uudestaan 25.9.1993.

Keisari Wilhelm I:n muistomerkki on vuodesta 2002 kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon ja sen lisäksi se on suojeltu Haagin yleissopimuksella.

 

 

 

 

 

Keisari Wilhelm I:n muistomerkkiä on sen suuren koon vuoksi vaikea kuvata maanpinnan tasolta, mutta tässä kuitenkin sellainen. 

Tämän jutun aiemmat kuvat on kuvattu joko Rein toisella rannalla sijaitsevalta Ehrenbreitsteinin linnoitukselta tai sinne johtavalta Reinin ylittävän köysiradan – Seilbahn - vaunuista.

 

 

 

 

 

Tässä vielä karttakuva Reinin ja Mosel-joen yhtymäkohdasta eli Deutsches Eck´stä.

 

 

Deutsches Eck ja siellä sijaitseva keisari Wilhelm I:n muistomerkki ovat kohteita, joihin Koblenz´ssa kävijän pitää tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rein ja sen jokilaakso muodostavat tehokkaan logistisen käytävän

Tiistai 15.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain syys- ja lokakuun vaihteessa matkailla perhekuntani sekä sukulaispariskunnan kanssa viikon verran Saksassa ja Luxemburgissa.

 

Lensimme Helsingistä Frankfurt´iin ja sieltä Rein- sekä Mosel-jokilaaksoja junalla aina Luxemburgiin saakka.

 

Vastasin työurallani volyymiraaka-aineiden hankinnasta, joten katselin maisemia ainakin sivusilmällä myös materiaalien kuljettamisen näkökulmasta.

 

Opin tuntemaan Suomen satamat Haminasta Ouluun sen viidentoista vuoden aikana, jona vastasin työantajani raaka-ainehankinnasta sekä satamalogistiikasta. Helsingin satamat toki jäivät ”opettelematta”, sillä ne ovat niin kaukana kaikesta (rehu)teollisesta toiminnasta.

 

Suomalaisena logistiikka-alan asiantuntijana tunnen pientä kademieltä saksalaista teollisuutta ja talouselämää kohtaan siitä edusta, jonka Saksan läpi virtaavat joet sekä niitä ympäröivät jokilaaksot tuovat Saksalle.

 

Matkasimme Reinin jokilaaksoa pitkin luotijunalla Frankfurt´sta Koblenz´iin ja näimme omin silmin hienon jokilaakson.

 

Tässä pieni kuvakavalkadi junamatkastamme ja jokunen kommentti:

 

Kuvat on otettu luotijunan ikkunasta, kun juna kulki 120…160 kilometrin nopeudella tunnissa.

 

Matkaa Frankfurt´sta Koblenz´iin on n. 130 kilometriä ja matkaan kului luotijunalla 1 tunti ja 23 minuuttia!

 

 

 

 

Veturin luodinoloinen nokka ei tule oikeuksiinsa suoraan edestä otetussa kuvassa.

 

 

 

 

 

Tästä kuvasta saa pienen tuulahduksen Reinistä ja sen jokilaaksosta logistisena käytävänä!

Molemmilla puolilla jokea kulkee rautatie ja samoin maantiet kulkevat molemmin puolin jokea.

Logistisessa käytävässä on siis yksi joki, kaksi maantietä ja kaksi rautatietä!

 

 

 

 

 

Joella raskaassa lastissa olevat jokilaivat kuljettavat monenlaisia teollisuuden tarvitsemia polttoaineita, raaka-aineita ja tarvikkeita.

 

 

 

 

 

Tämä jokilaiva kulkee joko tyhjänä tai vajaalla lastilla, sillä laiva ei ui riittävän syvällä, jotta sillä voisi olla täysi lasti.

 

 

 

 

 

Reinillä kulkee myös hinaajien työntämiä proomuja.

Tässä proomussa näkyvä Vanderwees-niminen yritys kertoo olevansa logistiikan alueella hollantilainen pioneeri ja taitavansa sekä tiekuljetukset että vesikuljetukset.

 

 

 

 

Hiilikuljetukset ovat tyypillisiä Reinillä liikkuvia kuljetuksia.

 

 

 

 

 

Risteilyalukset muodostavat Reinin vesiliikenteestä merkittävän osan…

 

 

 

 

 

…ja se onkin luonnollista, sillä maisemat Rein-jokilaaksossa ovat hienot.

 

 

 

 

 

Viihtyisiltä näyttävät kylät ja pikkukaupungit houkuttelisivat poikkeamaan, mutta luotijunan kyydissä se ei ole mahdollista.

 

 

Lyhyt junamatka Reinin jokilaaksossa vakuutti, että Saksan joet ja jokilaaksot antavat vahvan perustan Saksan hyvinvoinnille, sillä ne merkitsevät edullisia logistiikkakustannuksia saksalaiselle teollisuudelle.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tarton kauppahallissa ja torilla kannattaa poiketa!

Sunnuntai 29.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Tarton kauppahalli ja sen vieressä sijaitseva tori ovat vilkkaita kauppapaikkoja.

 

Molemmat sijaitsevat Emajoen rannalla Tarton keskustassa.

 

Emajoella on pituutta 100 kilometriä ja sen korkeusero on tuolla matkalla ainoastaan 3,6 metriä – joki laskee lännestä Peipsijärveen.

 

 

 

 

Tarton kauppahallin edustalla on ”Pronssisika” -veistos, jonka on veistänyt Mati Karmin.

 

 

 

 

Sian toisella puolella on tärkeää informaatiota, sillä sieltä saa ohjeet sianruhon oikeasta paloittelusta – käytännöllistä, kun perheenemäntä on menossa lihaostoksille kauppahalliin! 

Paloitteluohjeissa näytetään havainnollisesti, että mistä kohdasta on peräisin sisefilee ja mistä puolestaan karbonaad.

 

 

 

 

Olen aina ihaillut HK:n omistaman ja Rakveressä toimivan lihanjalostustehtaan kattomainonnan teemaa: ”Elamusi igaks päevaks!”. Se kai tarkoittaa suurin piirtein, että elämyksiä joka päiväksi.

 

 

Muutamia kuvia kauppahallin vihannes- ja juurestarjonnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

 

 

 

Emajoki virtaa leppoisasti Tarton halki ja leppoisasti tehtäväänsä suorittivat myös poliisit, jotka hiljalleen ajelivat Emajoella seuraten vilkkaan kauppa- ja tapahtumapäivän sujumista.

 

 

 

 

 

Melkein kauppahallin vieressä sijaitsee Turuhall eli torihallit, joiden myyntipöydilla on runsas tarjonta.

 

 

Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa ja siksi muutamia kuvia toritarjonnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**********

 

 

 

Pyrin ulkomaanmatkoillani aina hakeutumaan toreille ja muille sellaisille paikoille, joissa tavalliset ihmiset liikkuvat.

Kauppahalli ja torihallit ovat Emajoen rannalla paikkoja, joihin Tartossa kannattaa tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Jos Tampereen välttämättä halutaan velkaantuvan, miksi sen pitää tapahtua Rantaväylän tunnelin vuoksi?

Sunnuntai 18.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain muutama päivä sitten olla paikalla erikoisessa tilaisuudessa, kun Tampereen korkein luottamushenkilö ja kaksi johtavaa virkahenkilöä yrittivät perustella luottamushenkilöille, että kuinka tärkeää ja kuinka vaihtoehdotonta on tukea Rantaväylän tunnelin rakentamista.

 

Korkeimman luottamushenkilön puolustamiseksi on toki todettava, että hän kahteenkin kertaan lyhyessä tervehdyksessään korosti, että jokainen päättää suhtautumisensa itse.

 

Rahoitusalan expertti lateli powerpoint-kuvia, joissa perusteltiin, että Rantaväylän tunnelin rahoitus on järjesteltävissä.

 

Tampereen kaupunki saa kuulemma helposti 100.000.000 euroa (= 100 M€) uutta pitkäaikaista lainaa ja sen lisäksi kaupunki saisi vielä 50.000.000 euroa (= 50 M€) Rantaväylän tunneliin rakennusaikaista lainaa!

 

Jos Tampereen kaupunki ottaisi uutta lainaa 130.000.000 euroa (=130 M€), niin silloin Tampereen kaupungin lainamäärä kohoaisi asukasta kohti rahoitusexpertin vakuuttelujen mukaan ”vain” 3.000 euroon per asukas.

 

Ihmettelen ylimmän luottamushenkilöjohdon ja johtavien rahoitusalan virkahenkilöiden kovaa halua kasvattaa Tampereen kaupungin lainamäärää Rantaväylän tunnelin rakentamisen vuoksi.

 

Jos Tampereen kaupungin lainamäärää on ”pakko” kasvattaa, niin miksi sitä ei tehdä parantamalla esimerkiksi ikääntyneiden, lapsiperheiden, vammaisten, työttömien, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja muiden yhteiskunnan vähempiosaisten olosuhteita? Miksi Tampereen lainataakkaa halutaan kasvattaa Rantaväylän tunnelin vuoksi?

 

Omaan nelikymmenvuotisen yritystaustan ja erityisesti työurani loppupuoliskolla sain jatkuvasti painiskella taloudellisten realiteettien puristuksessa.Talousasiat kohosivat työssäni työurani lopussa tärkeiksi, sillä jouduin asemaan, jossa piti vastata vastuualueeni taloudellisesta tuloksesta.

 

Velaksi elämiseen turvautuminen on yrityselämässä kauhistus, mutta sitä se ei näytä olevan kuntamaailmassa! Miksi näin on?

 

Vastaan itse ja totean, että talousasioiden holtiton hoitaminen kuntamaailmassa on hyväksyttyä, sillä päätöksentekijät eivät koskaan joudu siitä tilille – asukkaat ja veronmaksajat maksavat holtittoman elämän ja holtittomat päätökset.  

 

Mainitsemani erikoinen tilaisuus vahvisti käsitystäni, että Rantaväylän tunnelin rakentamiseen ei ole mitään tarvetta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pelkolan raja-aseman kautta Venäjälle

Tiistai 16.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen käynyt useita kertoja Neuvostoliitossa ja Venäjällä, mutta nyt vasta matkani sinne suuntautui Pelkolan raja-aseman kautta.

 

Pelkolan raja-aseman virallinen nimi on Imatran raja-asema, sillä se sijaitsee Imatralla.

 

Pelkola on matkustajamääriltään Suomen ja Venäjän raja-asemista kolmanneksi suurin.

 

Viime vuonna vilkkain rajanylityspaikka oli Vaalimaa lähes 3,5 miljoonalla rajanylityksellään. Jokseenkin samankokoinen oli Nuijamaa, sillä sen kautta tapahtui lähes 3,4 miljoonaan rajanylitystä.

 

Pelkolassa rajanylityksiä viime vuonna tapahtui n. 2.225.000, joten vilkkaasta rajanylityspaikasta Pelkolassakin on kyse.

 

Venäläiset eivät ole investoineet Pelkolaan sitä samaa tietotekniikkaa kuin Vaalimaalla ja Nuijamaalla, sillä passin- ja viisumintarkastukseen näytti kuuluvan melkoisesti näyttöpäätteen näppäimistön naputtelua.

 

Rahanvaihto euroista rupliin kävi joutuisasti ja kurssikin oli hyvä eli yhdellä eurolla sai 42,5 ruplaa.

 

Rajanylityksen jälkeen päästiin entiseen Jääsken pitäjään ja siellä Enson tehdasyhdyskuntaan.

 

 

 

Emme poikenneet Ensossa, mutta tässä kuva tehtaanpiipuista.

Enson venäjänkielinen nimi on Svetogorsk ja se on sikäläisesti itsenäinen kaupunki.

Imatralla ja Svetogorskilla on hanke kaksoiskaupungista, mutta on oletettavaa, että sen mahdollinen toteuttaminen vaatii vielä paljon aikaa.

 

 

 

 

Heti rajanylityksen jälkeen näimme ensimmäiset jättiputkiesiintymät, jotka ovat luonteenomaisia Karjalan Kannaksella.

 

 

 

 

Jääsken eräs tunnetuimmista kohteista ennen Talvisotaa oli Jääsken Mylly.

Oletan, että tässä linja-auton ikkunan läpi ottamassani kuvassa näkyy Jääsken Mylly nykyisessä muodossaan.

Matkasimme rajalta A-124 -tietä pitkin kohti Antreaa ja vieressä kulki Imatra-Antrea –rautatie. Myllynrauniot näyttivät olevan rautatien varrella, joten silläkin perusteella oletan, että kyseessä on Jääsken Myllyn rauniot.

Karjalan Kannas oli Suomen aikana vahvaa maatalousaluetta ja eräs osoitus siitä oli suuren myllyn rakentaminen Jääskeen.

Hyvää työtä ovat suomalaiset myllynrakentajat tehneet, sillä siilot näyttävät edelleen olevan yli 70 vuoden jälkeen vankasti pystyssä.

 

 

********

 

 

Tässä joitain kuvia, jotka otin linja-auton ikkunasta matkalla Jääskestä Antreaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jokunen nykyaikainenkin omakotitalo näkyi matkallamme!

 

Rautatiet ovat Venäjän selkäranka!

 

 

Saavuimme seuraavaksi Antreaan, mutta se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen Keskusta tuntee suurta huolta Tampereen keskustan kehittämisestä

Tiistai 14.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa ei ole kysymys sanaleikistä, vaan todesta.

 

Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunnan kokouksessa 30.4.2013  esittelijänä toiminut suunnittelupäällikkö Ari Vandell esitti, että pysäköinnin ns. ykkösaluetta laajennettaisiin, Hämeenkadulla maksimipysäköintiaika rajattaisiin nykyisestä kahdesta tunnista yhteen tuntiin, maksullisuus laajennettaisiin koskemaan myös sunnuntaita ja että pysäköintimaksuja korotettaisiin.

 

Onneksi suunnittelupäällikkö Ari Vandell´n esitys päätettiin yhdyskuntalautakunnan yksimielisellä päätöksellä jättää pöydälle.

 

Suunnittelupäällikkö Vandell kuitenkin uudistaa esityksensä tänään eli 14.5.2013 pidettävässä yhdyskuntalautakunnan kokouksessa.

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry:n johtokunta käsitteli asiaa ja päätyi siihen, että vastustamme suunnittelupäällikkö Ari Vandell´n päätösehdotusta.

 

Laadimme asiasta lehdistötiedotteen, jonka toimitimme medialle eilen.

 

Lehdistötiedote kuuluu näin:

 

***********

 

Tampereen keskustan pysäköintihintojen korottaminen olisi vakava isku kaupunkikeskustan elinvoimalle

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö katsoo, että pysäköintimaksujen korottamisella olisi kaupunkikeskustan kehittymiselle näivettävä vaikutus. Kaavailtu 400.000 euron suuruinen maksutulojen vuosikasvu ei tulisi toteutumaan, sillä automarkettien ilmainen pysäköinti tulisi muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä. 

 

Keskusta ei kannata suunniteltua pysäköintimaksujen korottamista.

 

Kaupungin toimet kohdistuvat väärin, jos keskustan pysäköintimaksuja pyritään nostamaan ja ei puututa kaupunkiorganisaation rakenteellisiin ongelmiin.

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön mielestä kaupungin pitää luoda edellytyksiä keskustan kehittymiselle eikä vaarantaa elävää kaupunkikeskustaa liikkumista ja kaupanteon mahdollisuuksia rajoittaen. 

 

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry

Johtokunta

 

Lisätietoja:

 

Puheenjohtaja Esko Erkkilä, 050 556 4878

Tiedotusvastaava Kalle Kiili, 050 480 0277

 

***********

 

Toivomme, että järki voittaisi ja Tampereen kaupunki ei lähtisi ehdoin tahoin kampittamaan Tampereen keskustan kehittämistä.

 

-Esko Erkkilä-

Iso potti tuo 5,2 miljoonaa euroa, jonka Tampereen kaupunki joutuu pulittamaan virheellisestä toiminnastaan

Torstai 28.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto joutui taipumaan maanantaina 25.3.2013 ja päätyi maksamaan hoitotyöntekijöilleen 5,2 M€ hoitotehtävien palkkatasoista koskeneen erimielisyyden korvaamiseksi.

 

Kertakorvauksen lisäksi Tampere joutui nostamaan hoitohenkilöstönsä palkkasummaa arviolta miljoonalla eurolla vuodessa!

 

Tavallisena veronmaksajana on aiheellista kysyä, että kuka kaupungin viranhaltijoista on aiheutuneen lisäkustannuksen arkkitehti? Missä esimiestyö on pettänyt? Löytyykö pormestaria alemmalta tasolta henkilöä, joka on töpännyt? Onko vastuualueen apulaispormestari hoitanut tehtävänsä huonosti? Kuka oli kyseisen vastuualueen apulaispormestari, kun virheellinen menettely tapahtui?

 

On selvää, että henkilöstö on palkkansa ansainnut, mutta miksi palkkaa ei ole maksettu asiallisesti ja ajallaan?

 

Seuraava vaihe on ilmeisesti se, että vuoden 2013 talousarvio ”kusee” kuusi miljoonaa euroa enemmän kuin edellisviikon perjantaina luultiin!

 

Uinuvatko luottamushenkilöt tapahtuneen edessä tumput suorina?

 

Uskalletaanko asia puida perusteellisesti?

 

Ennusmerkit ovat perin heikot, sillä pormestari toteaa ongelmaa maton alle lakaisten näin:

 

”Hoitohenkilöstön palkkatason nosto parantaa kaupungin kilpailukykyä pätevän ja osaavan hoitohenkilöstön rekrytoimiseksi.”

 

Nukkuuko media?

 

Totuus on se, että taas meni 6 miljoonaa euroa vuoden 2013 tuloksesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.

Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Saksalaisen maidon korkeat aflatoksiinipitoisuudet ovat uusin EU:ta ravisteleva elintarvikeskandaali - Suomeen Saksasta tuotavat maidot vaaravyöhykkeessä?

Maanantai 4.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Eilen illansuussa eli sunnuntaina maaliskuun 3. päivänä saimme tietoomme, että Saksassa on aflatoksiinipitoista rehua päätynyt ainakin 3.560 maidontuotantotilalle. Näistä tiloista on lähes tuhat asetettu maidonmyyntikieltoon.

 

Maidon päätyminen myyntikieltoon perustuu sille, että maidosta on löydetty liian suuria määriä aflatoksiini-nimistä homemyrkkyä.

 

Maitoon päätyneen aflatoksiinin syynä on se, että lehmille on syötetty sellaista rehua, jossa yhtenä raaka-aineena on käytetty Serbiasta Saksaan hankittua aflatoksiinipitoista maissia.

 

Skandaalin syynä olevassa maissierässä on todettu 30 kertaa sallitun rajan ylittäviä aflatoksiinipitoisuuksia.

 

Serbialaisen maissin korkea homemyrkkypitoisuus on ollut maan viranomaisten tiedossa, sillä Serbian viranomaiset nostivat maidossa sallimansa afltatoksiinipitoisuuden jokin aika sitten kymmenkertaiseksi!

 

Serbia ei ole EU:n jäsenvaltio, joten siellä elintarvikkeiden valvontaviranomaiset voivat pelata omaa peliään kansalaisten turvallisuudesta välittämättä ja jättämättä huomioon ottamatta EU:n toksiinimääräykset.

 

Serbia keikkuu EU:n ehdokasjäsenenä ja mielestäni uusimman ruokaskandaalin pitää laittaa jäitä hattuun niille, jotka aikovat laajentaa EU:ta Serbian suuntaan.

 

Pidän kummallisena, että Saksan elintarvikevalvonnasta vastaavien viranomaisten valvonta on pettänyt. Saksalaisilla elintarvikeviranomaisilla on rehuraaka-aineiden haitta-aineilla samat turvallisuusrajat kuin muuallakin EU:ssa, mutta niistä ei näköjään välitetä.

 

Tiedän kokemuksesta, että maissi on homemyrkkyjen osalta korkean riskin omaava raaka-aine.

 

On mielestäni vastuutonta, että Saksan valvontaviranomaiset eivät ole tehneet kattavia homemyrkkyanalysointeja EU:n ulkopuolelta saapuneesta maissierästä – sallitun raja-arvon yli 30 kertainen ylitys olisi varmasti paljastunut, jos analysoinnit olisi tehty!

 

Valitettavaa on se, että myös suomalainen kuluttaja joutuu taas kerran myrskyn silmään eurooppalaisen elintarvikevalvonnan pettäessä.

 

Tietääkseni S-ryhmä tuo Saksasta luomumaidoksi kutsuttuja maitotuotteita. Myös saksalaisomisteinen Lidl-ketju myy kuulemma Saksassa valmistettuja maitoja.

 

Toivon, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ryhtyy varhain maanantaina 4.3.2013 toimenpiteisiin, joilla varmistetaan suomalaisen kuluttajan ruokaturvallisuus myös Saksasta tuotavien maitojen osalta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Fennovoiman Hanhikivi 1 -ydinvoimalahanke on koko Suomen hanke

Sunnuntai 3.3.2013

Eduskunta myönsi heinäkuun 1. päivänä 2010 luvan Fennovoima Oy:lle rakentaa ydinvoimala Pyhäjoen Hanhikivelle.

 

Päätös oli oikea ja se vahvisti Suomen energiahuollon omavaraisuutta sekä loi uskoa koko Suomen pitämiselle asuttuna.

 

Myös ympäristönäkökohdat tuli huomioitua, sillä ydinenergia säästää ympäristöä.

 

Fennovoiman hanke on tietyllä tavalla korvausinvestointi, sillä Loviisan ydinvoimalan reaktoreiden luvat ovat voimassa vain vuosiin 2027 ja 2030 saakka.

 

Fennovoiman ydinvoimalahanke sai eduskunnassa selkeän hyväksynnän, sillä hanke hyväksyttiin äänin 121 -71.

 

Pyhäjoen Hanhikiven alueelle rakennettava voimala tulee toimimaan ns. Mankala-periaatteella eli osakkaat saavat voimalan tuottamasta sähköstä omistusosuuttaan vastaavan osan omakustannushinnalla. Nykyisen omistajakunnan tarvitsemasta energiasta Fennovoima pystyy tuottamaan n. puolet.

 

Fennovoima Oy:n voimalahanke merkitsee elinkeinoelämälle piristysruisketta laajalle alueelle.

 

Rannikolla Kokkolasta Ouluun saakka on ydinaluetta, joka tulee erityisesti hyötymään Fennovoiman hankkeesta. Sisämaahan välittömät positiiviset vaikutukset tulevat ylettymään Iisalmen seuduille saakka.

 

On selvää, että Fennovoiman rakentamisajan positiivisia vaikutuksia tulee koko valtakunnan alueelle. Muistan Loviisan ydinvoimaloiden rakennustöiden työllistäneen aikoinaan mm. kotipaikkakuntani Viljakkalan ammattimiehiä – Loviisan vaikutus oli suoraan nähtävissä Viljakkalan verotustiedoista!

 

Toivon, että Kataisen hallitus pystyy puoliväliriihessään päättämään sellaisista linjauksista, jotka varmistaisivat Hanhikiven voimalan toteuttamisen nopeassa aikataulussa!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Kaksi elintarvikeuutista, jotka eivät yllättäneet

Keskiviikko 27.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Maanantaina helmikuun 25. päivänä tiedotusvälineet kertoivat kaksi elintarvikealan uutista, jotka eivät alaa tunteville tulleet lainkaan yllätyksinä.

 

*********

 

Saksassa Ala-Saksin liittovaltion maatalousministeri Ilse Aigner ilmoitti, että he epäilevät laajaa huijausta luomumunien tuotannossa.

 

Syynä huijausepäilyihin on se, että 200 tilalla epäillään olleen liian paljon kanoja neliömetrillä, jotta tuotettuja kananmunia voitaisiin kutsua luomumuniksi.

 

Ministeri Aigner toteaa, että kuluttajien pitää voida luottaa siihen, mitä pakkauksessa lukee.

 

Henkilökohtainen kantani luomutuotantoon on hyvin epäileväinen.

 

Ymmärrän ja hyväksyn luomutuotannon eräänä keinona saada alkutuottajalle parempi hinta tuotteistaan kuin kunnollisista tuotteista, mutta itse en luomutuotteita arvosta. Kartan niiden hankkimista, sillä haluan laadukkaita ja ympäristöystävällisiä elintarvikkeita.

 

********

 

Toinen markkinoita kohahduttanut uutinen oli, kun huonekalujätti Ikean lihapullista löydettiin Tsekissä hevosenlihaa.

 

Tämäkään uutinen ei hätkähdyttänyt vaan voidaan todeta, että tieto oli oikeastaan odotettu.

 

On luonnollista, että halpatuotteisiin erikoistunut yritys pyrkii mahdollisimman halpoihin ratkaisuihin myös elintarvikemyynnissään ja kun hevosenliha on halpa raaka-aine, on ollut suuri kiusaus korvata sillä lihapullissa naudan- sekä sianlihaa.

 

Onneksi Ikea jäi kiinni vilpistään!

 

Olen joutunut käymään Suomessa Ikean myymälässä kahdesti – molemmat kerrat liittyvät erään yhdistyksen kalustehankintoihin; omaan talouteeni en Ikean tuotteita hyväksy.

 

Nyt minulle varmistui, että Ikean karttamiseni on ollut perusteltua.

 

******

 

Kiitän nykyajan tekniikkaa elintarvikealan väärinkäytösten paljastamisessa.

 

Hevosenlihaskandaalissa DNA-testit ovat osoittaneet luotettavuutensa, kun elintarvikealan huijarit on pystytty paljastamaan.

 

Toivottavasti ainakin suomalainen elintarviketeollisuus on ottanut opikseen – vilunkitoiminnalla on lyhyet jäljet!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pärnun Museossa voi tehdä aikamatkan 11.000 vuoden taakse

Maanantai 11.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Pärnun Museo sijaitsee lähes keskikaupungilla Aida 3:ssa ja se on rakennettu vanhaan viljamakasiiniin.

Tutustuimme museoon taannoisella Pärnun kylpylämatkallamme.

 

Museon pysyvä näyttely ”11 000 vuotta historiaa – Elämyksiä entisiltä ajoilta” ulottuu kivikaudesta nykypäivään. Se välittää tunnelmia menneiltä ajoilta meidän päiviimme saakka.

 

 

Museon aulassa sijaitsee tsaarinaikainen kassakaappi, joka on valmistettu 1900 -luvun alussa. 

Kassakaapin oven sisäpuolelle on kuvattuna Venäjän keisarikunnan kaksipäinen kotka.

Kassakaapin omistaja oli asianajaja Jaan Leesment, joka toimi sittemmin Pärnun kaupunginjohtajana vuosina 1917 – 1919.

 

 

Museokierroksen alkupuolen piristyksiä ovat täytetyt eläimet.

 

 

  

Karhu…

 

 

 

…hylje…

 

 

 

…saksanhirvi (?)…

 

 

 

…ja metsäsika ovat saaneet paikkansa museovieraiden ihailtavina.

 

 

 

Pärnu on ollut suosittu kylpyläkaupunki jo kauan. 

Museossa on runsaasti valokuva- ja elokuva-aineistoa Pärnusta kylpyläkaupunkina 1800- ja 1900 –luvuilla.

Rantatuoli esittelee rantakalusteiden muotia 1900 – luvun alkupuoliskolta.

 

 

 

Viron synkkää miehitysjaksoa esitellään osastolla, joka keskittyy vuosien 1940 ja 1990 väliseen aikaan.

 

 

 

Virolaisten kyyditykset Siperiaan koskivat myös Pärnua. Kyyditysvaunun synkkä tunnelma kuvastuu hyvin, kun kyyditysvaunun pienistä ikkunanräppänöistä vilahtelee ohikiitäviä maisemia.

 

 

 

Salamavalon avulla kyyditysvaunusta otettu kuva paljastaa, että kyydittävinä olivat naiset, lapset ja vanhukset.

 

 

 

Neuvostomiehityksen aikana Virossa oli toteltava sirpin ja vasaran komentoa.

 

 

 

Eräs tekninen seikka Pärnun museossa miellytti erityisesti ja se oli se, että liikuntarajoitteiset oli museossa huomioitu hyvin. 

Museo toimii useassa kerroksessa, mutta liikuntarajoitteiset pääsevät vaivattomasti kaikkiin kerroksiin pienoishissin avulla!

Toinen "erikoisseikka" Pärnun Museolla on se, että museo on aktiivinen toimija facebookissa!

 

 

Pärnun Museo on eräs kohde, johon suosittelen Pärnuun saapuvia kylpylävieraita tutustumaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Liittokansleri Konrad Adenauer on antanut lisänimen Mercedes-Benz´n loistoautomallille

Lauantai 5.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Angela Merkel on Saksan kahdeksas liittokansleri.

 

Hänen edeltäjänsä ovat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard, Kurt Georg Kiesinger, Willy Brandt, Helmut Schmidt, Helmut Kohl ja Gerhard Schröder.

 

Politiikkaa seuraavat muistavat heidät kaikki.

 

Konrad Adenauer toimi Saksan ensimmäisenä liittokanslerina 1949 – 1963.

 

On luonnollista, että Saksan liittokanslerilla on runsaasti edustustehtäviä, joissa tarvitaan riittävän edustuksellista autoa.

 

Konrad Adenauer valitsi edustusautokseen Mercedes Benz 300 –sarjan auton. Adenauerilla oli virkakautenaan käytössään kaikkiaan kuusi Mercedeksen 300 –tyypin autoa. Hänen käytössään oli kyseisen mallin avoauto-, kovakatto- sekä landaulet –versioita.

 

Mercedes-Benz 300 "Adenauer" autoja valmistettiin vuosina 1951 – 1962 kaikkiaan 12.290 kappaletta. Muutama Adenauer-Mersu on päätynyt Suomeenkin.

 

 

 

 

Yksi liittokansleri Konrad Adenauerin käytössä olleista Mercedes Benz 300 –autoista on esillä Münchenissä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa.

 

 

 

Auton vierellä olevassa esittelyssä kerrotaan kuvan kera, että liittokansleri Adenauer on auton kyydissä yhdessä Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin kanssa. 

Kyseessä on Eisenhowerin vuonna 1959 Bonniin tekemä valtiovierailu. Saksa oli silloin jaettu ja sen pääkaupunki oli Bonn.

Kuvasta nähdään, että Adenauerin ja Eisenhowerin autoletkassa on toinenkin ”Adenauer Mersu”.

 

 

 

Tässä kuvasta ottamani lähikuva. Muistamme Eisenhowerin ja Adenauerin juuri tuollaisina!

 

Adenauer-Mersussa on paljon sellaisia hienouksia, joita ei silloin tavallisissa autoissa ollut. 

Huomiota kiinnittää, että tuulilasinpyyhkijät ovat tässä loistoautossa kuitenkin perin vaatimattomat.

 

 

Maailmanpolitiikkaan liittyvät pienet seikat ovat usein kiinnostavia.

 

Eräs sellainen on Saksan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin käytössä ollut Mercedes Benz 300 joka on nähtävänä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa Münchenissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Münchenistä, Mittenwaldista ja Salzburgista!

Tiistai 11.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Sain sukulaisperheen sekä perhekuntani kanssa tehdä lähes viikon mittaisen loma- ja kokemusmatkan Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin ja sitä runsaan sadan kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan alppikaupunki Mittenwaldiin. Poikkesimme päivän mittaisella reissulla myös Itävallan puolelle Salzburgiin.

 

Kohteinamme olivat joulutorit, kirkot, museot ja muut alueen mielenkiintoiset kohteet.

 

Asuimme koko ajan Münchenissä hotellissa, joka sijaitsi runsaan kahdensadan metrin etäisyydellä päärautatieasemalta.

 

Hotelliasuminen Saksassa on edullista, sillä viiden yön majoitus kolmen hengen huoneessa maksoi 202,00 €/henkilö. Hintaan sisältyi maittava ja runsas aamiainen sekä ystävällinen palvelu.

 

 

 

Suomalaisilla on varmaan paljonkin oppimista Saksasta ja yksi asia on se, että katuvalaistuksessa meillä on paljon säästämisen varaa.

 

 

 

Saksalainen katuvalaistus toteutetaan tavalla, joka Suomessa aiheuttaisi valtavan äläkän. Münchenin pääkaduilla valaistus on tuskin neljäsosaa siitä mihin olemme tottuneet.

 

Ajoin vaimoni kanssa runsas viikko sitten aamutuimaan Tampereelta Hämeenkyröön ja totesimme, että kolmostie on Tampereelta Hämeenkyröön saakka valaistu. München on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki ja siellä katuvalaistus on keskikaupungilla paljon heikompi kuin kolmostiellä Tampereen ja Hämeenkyrön välillä!

 

On ihmeellistä, että Suomessa nousee mahdoton mekkala, jos keskiyön aikaan sammutetaan joka toinen katulamppu – suosittelen protestoijille pientä tutustumismatkaa Saksaan.

 

 

 

Saksalaisissa kaupungeissa on Joulutoreja melkein jokaisessa kadunkulmassa. 

Joulutorien suosikkijuoma on Glühwein eli maustettu kuuma viini.

 

 

 

Glühweinia tarjoillaan keramiikkamukeista, joiden panttimaksu tällä myyjällä oli peräti 3,00 euroa – varsinainen viini maksoi paikasta riippuen 2,50 – 4,00 €/muki.

 

 

 

Myyntikojuja joulutoreilla on lukemattomia. Tässä myydään bratwurstia…

 

 

 

…ja tässä puolestaan monenlaisia joulukoristeita.

Saksalaisilla joulutoreilla on mukava tunnelma, mutta niillä tulee helposti mieleen vanha totuus, että kyllä maailmassa on paljon turhaa tavaraa!

 

 

 

 

Joulupukki on ainakin müncheniläisillä joulutoreilla harvinaisuus, mutta yksi hyvin todentuntuinen ja polkupyörällä matkassa ollut osui kamerani linssiin!

 

 

Tarkoitukseni on palata matkalla kokemaamme myöhemmin.

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamulehden järjestämä "Pormestarikatsastus" toi esille mielenkiintoisia seikkoja

Keskiviikko 7.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti järjesti auditoriossaan maanantaina 5.11.2012 avoimen keskustelutilaisuuden Tampereen kunnallisvaalituloksen seurauksista, tulevista taloudellisista ratkaisuista sekä pormestarin valinnasta.

 

Auditorio oli tupaten täynnä väkeä jo hyvissa ajoin ennen tilaisuuden ilmoitettua alkamisaikaa ja tämän vuoksi Pormestarikatsastukseksi nimetty tapahtuma päästiinkin aloittamaan hieman etuajassa!

 

Olin mukana tilaisuudessa.

 

 

 

Tilaisuuden juontajana toimi Aamulehden päätoimittaja Jorma Pokkinen.

 

 

Keskustelemassa olivat seuraavat henkilöt:

 

 

 

Vihreiden pormestariehdokas, nykyinen europarlamentaarikko Satu Hassi.

 

 

 

Keskustan pormestariehdokas Timo Hanhilahti.

 

 

 

Kokoomuksen ehdokasehdokas pormestariksi, kansanedustaja Harri Jaskari.

 

 

 

Kokoomuksen toinen ehdokasehdokas pormestariksi, kaupunginvaltuutettu Harri Airaksinen.

 

 

 

 

Kokoomuksen kolmas ehdokasehdokas pormestariksi, valtiosihteeri Anna-Kaisa Ikonen.

Näitä rivejä kirjoittaessani tiedän, että Anna-Kaisa Ikonen voitti Kokoomuksen pormestariehdokaskisan ja hänestä tuli Kokoomuksen ehdokas Tampereen pormestariksi.

 

 

 

SDP:n Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Atanas Aleksovski edusti demareita, sillä he eivät vielä ole päättäneet pormestariehdokastaan.

 

 

 

Pormestarikatsastusta hallitsi se ongelmien vyyhti, jonka vanha valtuusto jättää nyt valitulle uudelle kaupunginvaltuustolle.

Aamulehti on ansiokkaasti muistuttanut väistyvän kaupunginvaltuuston perinnöksi jättämistä pulmista.

Voidaan perustellusti todeta, että kaikki panelistit ovat Satu Hassia lukuunottamatta (Hassi kun ei ole nyt Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen) laiminlyöneet päättyvän valtuustokauden aikana Tampereen ongelmien ratkaisun - ainakin Atanas Aleksovski oli tämän asian tunnustamisessa rehellinen.

 

 

 

Aamulehden toimitus oli koonnut listan niistä toimenpiteistä, joista uusi kaupunginvaltuusto joutuu valitsemaan vaihtoehtoja kaupungin taloudellisen tilanteen kohentamiseksi.

Yleisö äänesti tärkeimmäksi toimenpiteeksi talouden tasapainottamisen.

Itse äänestin uuden valtuuston tärkeimmäksi työksi kaupungin organisaation tuulettamisen. Olen liike-elämässä tottunut tehokkaaseen toimintaan ja sen vuoksi tein valintani näin.

 

 

 

Seuraavassa kysymyksessä tiedusteltiin keinoja, joilla Tampereen talous saataisiin tasapainoon.

Valtaosa yleisöstä – ja myös minä – näki, että kaupungin omaa toimintaa pitää tehostaa.

”Housuihinsa kuseskelijoitakin” eli niitä, jotka uskovat veroprosentin nostamisen tenhovoimaan oli valitettavan paljon, sillä se vaihtoehto sai 11,5 %:n kannatuksen.

Onneksi lisälainan ottaminen ei saanut kenenkään kannatusta.

Suuret investointihalukkuudet merkinnevät kuitenkin, että lisälainaa on otettava.

 

 

 

Tampereen kaupungin palvelujen ulkoistamisesta on pitkin matkaa käyty vilkasta mielipiteiden vaihtoa.

Aamulehden toimitus oli sisällyttänyt palvelurakenteeseen liittyvän kysymyssarjan pormestariehdokkaiden ja myös yleisön vastattavaksi.

Yleisön vastauksissa ylivoimaisen suosion sai monituottajamalli, jossa on oman tuotannon lisäksi merkittävä rooli myös kolmannella sektorilla sekä yksityisiltä hankittavilla palveluilla.

Olin enemmistön kannalla.

 

 

Pormastarikatsastuksen lopputulemana voi todeta, että lyhyimmät ja iskevimmät vastaukset antoivat Keskustan Timo Hanhilahti sekä SDP:n Atanas Aleksovski.

Lyhyet ja täsmälliset vastaukset kertoivat kuulijoille, että he tuntevat panelisteista parhaiten Tampereen kaupungin asiat.

 

Kokoomuslaiset ehdokasehdokkaat sortuivat ylipitkiin vastauksiin ja se kertoi kuulijoille heidän heikosta tuntemuksestaan Tampereen kaupungin asioihin. Ylivertainen pitkien vastausten osalta oli Satu Hassi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuvasatoa Aamulehden ja Yle-Tampereen järjestämiltä vaalivalvojaisilta

Tiistai 30.10.2012 - -Esko Erkkilä-

Tamperelaisten puolueiden edustajat kokoontuivat ravintola Ziperiaan Yle Tampereen ja Aamulehden yhteiseen vaali-iltaan vaalipäivänä eli 28.10.2012 klo 19.30.

 

Aamulehti julkaisi nettisivuillaan mahtavan 88 kuvan kavalkadin vaali-illan tapahtumista.

 

Jään Aamulehteä selvästi heikommaksi, mutta tässä oma kuvakavalkadini samasta tilaisuudesta. Sen verran panen Aamulehteä paremmaksi, että liitän muutaman saatesanan jokaiseen kuvaan. Tämä sen vuoksi, että ounastelen monien lukijoideni olevan Tampereen ulkopuolelta.  Heidän palvelunsa vuoksi muutama saatesana jokaisen kuvan kohdalla lienee siis paikallaan! 

 

 

 

Aamulehden päätoimittaja Jorma Pokkinen ja Ylen maakuntaradion päällikkö Maaria Grönfors toimivat tilaisuuden juontajina.

 

 

 

 

Vihreiden Satu Hassi on todellisuudessa puolueen pormestariehdokas, vaikka häntä ei ole ehdokkaaksi virallisesti nimettykään.

 

 

 

 

SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja Atanas Aleksovskiin olen tottunut luottamaan, sillä hän toimii kaupunginhallituksen edustajana Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnassa.

Saan lähes jokaisessa kokouksessa todeta näin:

”Olen jyrkästi samaa mieltä Atanaksen kanssa!”

 

 

 

Keskustan pormestariehdokas Timo Hanhilahti on tässä Maaria Grönfors´n haastateltavana.

 

 

 

21-vuotias kristillisdemokraattien pormestariehdokas Lauri Kangasniemi.

 

 

 

SDP:n Pauli Ruoholahti sekä Atanas Aleksovski keskustelevat ja saman puolueen Aila Dunder-Järvinen hymyilee vieressä.

 

 

 

 

Pirkanmaan Keskustanuorten toiminnanjohtaja Matleena Mikkonen (vasemmalla) oli pitkään kiinni Keskustan varavaltuutetun paikassa, mutta ääntenlaskun edetessä tilanne muuttui hieman. Oikealla Eva Back.

 

 

  

Monien iloksi myös Matti Pitko oli paikalla.

Matilla toimittajanura vaan jatkuu, sillä hän on tehnyt Paavo Väyrysen kanssa sopimuksen, että Matti lopettaa toimittajan hommat vasta sen jälkeen, kun Paavosta tulee Suomen presidentti!

 

 

 

 

Kansanedustaja Kimmo Sasi antoi asiantuntevia vastauksia toimittajien kysymyksiin.

 

 

 

 

Keskustan Pirkanmaan piirin johtokunnan jäsen Pirjo Männistö, toiminnanjohtaja Matleena Mikkonen ja kunnallisvaaliehdokkaamme Jenna Leppänen.

 

 

 

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Harri Airaksinen ja kansanedustaja Harri Jaskari löivät kuvaajan pyynnöstä veljellisesti kättä, vaikka kisaavatkin tiukasti kokoomuksen pormestariehdokkaan paikasta.

 

 

 

 

Keskustan voimamies Matti Järvinen kohosi ensiyrittämisellä Keskustan varavaltuutetuksi.

 

 

 

Virkaiältään Suomen pitkäaikaisin apulaispormestari ja Keskustan pormestariehdokas Timo Hanhilahti koppasi kainaloonsa kokoomuksen Sointu Lankin (vas)  ja SDP:n  Aila Dunder-Järvisen.

 

 

 

 

Hyvillä arvosanoilla Keskustan järjestämässä Pormestaripaneelissa arvioitu pormestari Timo P. Nieminen on tässä Maaria Grönfors´n haastateltavana.

 

 

 

 

SDP:n Anneli Kivistö ja Keskustan Tampereen kunniapuheenjohtaja Matti Kaperi ovat Tampereella kokeneinta poliittista joukkoa.

 

 

 

Tässä sain kamerani linssiin todellisen vaikuttajanelikon tamperelaisia kokoomusnaisia.

Vasemmalta ovat kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja ja pormestaritoimeen oleva ehdokasehdokas Leena Kostiainen, kansanedustaja Sofia Vikman, apulaispormestari Irja Tulonen ja entinen kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Riitta Koskinen.

 

 

 

 

Vihreät olivat kovin harvalukuisina vaali-illassa, mutta apulaispormestari Olli-Poika Parviainen pääsi jopa toimittaja Kai Pohjasen haastateltavaksi.

Jatkan huomenissa kuvakerrontaani!

-Esko Erkkilä-

Onko oikein - kysymyssarja jatkuu!

Sunnuntai 23.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Onko oikein, että Tampereella ikäihmisille, lapsille, sairaille ja joukkoruokailuissa kaikille tamperelaisille tarjotaan kaksi viikkoa vanhaa leipää?

Esko Erkkilä (kesk.) vastaa:

Se ei ole oikein, sillä kaksi viikkoa ”syömäkelpoisen” näköisenä säilynyt leipä on todellinen doupingpommi.

 

Homeenestoaineet ja muut kemialliset yhdisteet pystyvät säilyttämään leivän syömäkelpoisen näköisenä kaksi viikkoa, mutta sellaisen leivän syöminen on terveysriski.

 

Haluammeko lasten, ikäihmisten, sairaiden ja kaikkien kaupungin joukkoruokailuja käyttävien altistuvan homeenestoaineille ja muille kemiallisille yhdisteille?

 

Ehdoton EI kaksi viikkoa vanhoille leiville!

 

-Esko Erkkilä-

Neljäkymmentä vuotta elintarvikkeiden parissa työskennellyt tamperelainen

050 556 4878

esko.erkkila@gmail.com

www.eskoerkkila.fi

Tampereen kaupungin tarjouspyyntö leipien toimittamisesta lyö lähiruoka-ajatusta molemmille korville ja lujaa

Perjantai 21.9.2012

Minä ja kaikki muut lähiruokaa kannattavat olivat pudota eilen aamulla tuoleiltaan, kun Aamulehti kertoi etusivullaan, että Tampereen kaupunki haluaa tarjouskilpailussa sellaista leipää, joka säilyy kaksi viikkoa!

 

 

Uutista ei todeksi uskoisi, jos sitä ei omin silmin näkisi.

 

 

Aamulehti oli haastatellut Tampereen Logistiikan hankintapäällikkö Sami Tapanaista ja haastattelussa tämä kirkkain otsin väittää, että leipätoimitusten tarjouspyynnön vaatimuksilla turvataan laadukkaat ruokapalvelut Tampereen kaupungissa!

 

Onko kahden viikon vaatimus leivän säilymisestä syömäkelpoisena laadukkaiden ruokapalveluiden turvaamista?

 

Toisena ihmeellisyytenä Tampereen Logistiikan tarjouspyynnössä oli se, että leipien kiinteät hinnat on tavarantoimittajan pystyttävä takaamaan 30.4.2014 saakka!

 

Tampereen Logistiikan ”asiantuntijat” elävät todellisuudesta kaukana, sillä heillä ei näytä olevan pienintäkään hajua reaalitaloudesta.

 

Kuluvan syksyn sääolot ovat olleet Suomessa niin oikukkaat, että syysviljojen kylvöt ovat olleet mahdollisia vain pienelle alalle. Nyt jo on varmaa, että ensi vuoden ruissato ei kata kuin korkeintaan kolmanneksen kokonaistarpeesta – kaksi kolmasosaa Suomessa tarvittavasta rukiista joudutaan siis tuomaan, sillä tuskin Tampereen Logistiikkakaan pystyy vaatimaan, että tamperelaisten ja muiden suomalaisten on ”pantava hampaat naulakkoon”!

 

Tuontirukiin hinnasta ei kenelläkään ole harmainta aavistusta, joten yli puolentoista vuoden päähän ulottuvan hintatakuun antaminen on mahdotonta. 

 

Omaan neljänkymmenen vuoden kokemuksen elintarviketeollisuuden palveluksessa olemisesta ja vastaan samitapanaisille, että hänen puheensa ja Tampereen Logistiikan tarjouspyyntö leipätoimituksista ovat täyttä puppua.

 

Jos leipä säilyy ulkonäöltään ”syöntikelpoisena” kaksi viikkoa, on se todellista doupingpumpattua leipää.

 

Leipään on jouduttu pumppaamaan erilaisia homeenestoaineita ja muita terveydelle vaarallisia aineosia niin paljon, että se ei todellakaan ole syömäkelpoista!

 

Tapanainen perustelee leipien kahden viikon säilymisaikaa sillä, että ne on tarkoitettu ikäihmisille, joille kotiaterioita toimitetaan usean päivän annokset kerrallaan.

 

Miksi Tampereen kaupunki rankaisee ikäihmisiä sillä, että heille kotiaterioiden yhteydessä toimitetaan kemiallisesti säilöttyä ”leipää”? Ovatko ikäihmiset ansainneet tämän kohtalon?

 

Minua suorastaan pelottaa Tampereen Logistiikan nettisivuilla oleva mainos, jossa todetaan näin:

 

• Annamme myös julkisiin hankintoihin liittyvää koulutusta ja konsultointia hankintalakimiehemme johdolla.

 

Toivon, että mahdollisimman harva yksikkö tai yritys erehtyy tukeutumaan Tampereen Logistiikan koulutuspalveluihin, sillä sen junailema leipätoimitusten kilpailuttaminen pelottaa!

 

Näen, että Tampereen leipätoimitusten kilpailuttaminen on Tampereen Logistiikalta todellinen floppi ja peräänkuulutan liikelaitoksen johtokunnalta toimenpiteitä.

 

Johtokunnan kokoonpano on seuraava:

 

Puheenjohtaja Pekka Anttila (SDP)

 

Varapuheenjohtaja Pekka Salminen (Kokoomus)

 

Jäsenet:

 

• Ritva Asula-Myllynen (Kokoomus)
• Eero Koskinen (Kristillisdemokraatit)
• Mikko Murtonen (Vihreät)
• Marjo Niemenmaa (SDP)
• Nanna Nurminen (SKP)

Miten johtokunta voi hyväksyä, että Tampereella lapsille, vanhuksille, sairaille ja kaikille kaupungin joukkoruokailuja käyttäville tarjoillaan doupingpumpattuja leipiä?

Suostuvatko Tampereen Logistiikan johtokunnan jäsenet syömään kaksi viikkoa vanhaa leipää?

Toivon johtokunnalta toimenpiteitä ja nopeasti!

 

 

-Esko Erkkilä-