Keskitetyn tuloratkaisun perään ei pidä haikailla

Tiistai 16.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sdp) haikailee keskitettyä tulopoliittista ratkaisua.

 

Urpilaisen haikailun ymmärtää, kun tietää SAK:n vahvan panoksen hallituksessa ja ministereiden taustajoukoissa.

 

Kummastusta herättää, että EVA:n eli Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Sixten Korkman kannatti Urpilaisen haikailuja. Onko Korkman asettumassa jonkin tahon (RKP:n) presidenttiehdokkaaksi ja sen vuoksi hamuaa joidenkin piirien suosiota?

 

Elinkeinoelämän EK:n työmarkkinoista vastaava johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen tuntuu ainoana julkisuuden henkilönä olevan ”kartalla”.

 

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika alkoi vuonna 1969 Keijo Liinamaan johdolla ja niiden aika päättyi vuonna 2008.

 

Tulopoliittisella kokonaisratkaisulla olisi lukemattomia ongelmia.

 

Kokonaisratkaisu ei huomioisi eri toimialojen erilaisuutta – se olisi paluuta bresneviläiseen aikaan.

 

Työmarkkinajärjestöjen ja valtion solmima tulopoliittinen kokonaisratkaisu unohtaisi täysin maamme elintarvikehuollon alkutuotannosta vastaavan maatalousväestön toimeentulon ja tulevaisuuden.

 

Viljelijän ja kotieläintuottajan asema on jo nyt puristettu sille rajalle, että Suomen elintarvikehuolto on vaarassa. Haluammeko ajaa kotimaisen ruokatuotannon alas ja tukeutua yksinomaan tuontielintarvikkeisiin?

 

Olisiko MTK:lla paikkaa keskitettyä tupoa rustattaessa? Vastaan itse ja totean, että EI.

 

 

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli kolmikanta olisi epädemokraattinen ratkaisu, sillä sopimuspöydästä puuttuisivat maaseutuväestön lisäksi sairaat, vammaiset, eläkeläiset ja syrjäytyneet.

 

Kolmikanta olisi eettisesti kestämätön ja yhteiskunnan vahvimpien asemaa vahvistava koneisto.

 

Kannan aitoa huolta eläkeläisten, vammaisten ja sairaiden asemasta ja en hyväksy kolmikannan paluuta suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

-Esko Erkkilä-

"Pannaan puolet petäjäistä"

Maanantai 15.8.2011 - -Esko Erkkilä-

J.L. Runebergin runo, jossa kerrotaan Saarijärven Paavosta, tuli taas mieleen kun tutustuin MMM:n Tike:n  (maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) viime vuotta koskeviin viljankäyttölukuihin.

 

Saarijärven Paavo ja naapurit olivat kokeneet kaksi satovuotta, mutta kolmantena vuonna kotoinen pelto antoi hyvän sadon. Vielä silloinkin Paavo pyysi emäntäänsä laittamaan leipään puolet petäjäistä, sillä ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Mielleyhtymäni otsikon toteamukseen liittyy siihen, että rukiin kohdalla omavaraisuutemme on lukujen valossa EU-aikana toteutunut ainoastaan yhtenä satovuonna.  

 

Olen seurannut vilja-alan tapahtumia kiinteästi koko Suomen EU-ajan eli vuodesta 1996 alkaen.

 

Koko aikana rukiin jauhatusmäärät Suomessa ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla eli haarukassa 90 – vajaa 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Kotimaisen rukiin pohjanoteeraus oli satovuonna 2005/2006, sillä silloin kotimaisilta pelloilta korjattiin ruista ainoastaan 32 milj. kiloa. Kotimainen jauhatusvolyymi samana aikana oli 97 milj. kiloa eli rukiin omavaraisuus oli silloin vain vajaa kolmannes.

 

Päättyneenä satovuonna rukiin kokonaissato oli 69 milj. kiloa ja vastaavan ajan jauhatus 98 milj. kiloa eli laskennallinen omavaraisuutemme oli tasan 70 %!

 

Voidaanko tuontiruista verrata petäjäiseen?

 

Ei ehkä suoraan, mutta rukiin heikko omavaraisuutemme on kuitenkin asia, joka pitäisi laajemmin tiedostaa.

 

Yksistään huoltovarmuuteen liittyvät seikat vaativat mielestäni rukiin nykyistä suurempaa omavaraisuutta.

 

Ruis on syysvilja eli sen kylväminen tapahtuu syksyllä. Elämme siis tärkeitä aikoja ruisalan kannalta, sillä rukiin parhaana kylvöaikana pidetään elokuun viimeisintä kolmannesta. Eteläisessä Suomessa rukiin kylvö voidaan suorittaa vielä elo…syyskuun vaihteessa.

 

Nyt pitää toivoa hyviä puintikelejä, jotta viljat ehdittäisiin puimaan ja mahdollisimman suurelle alalle voitaisiin kylvää ruista!

 

-Esko Erkkilä-

K-ryhmä ja sieltä namibialaista naudan sisäfilettä ostavat kuluttajat syyllistyvät moninkertaiseen riistoon

Sunnuntai 14.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Järkytyin, kun huomasin Pirkkalan Citymarket´ssa myytävän namibialaista naudan sisäfilettä. Kyse oli erillisessä kylmäaltaassa olevasta ns. massalatauksesta.

 

Maailmassa on paljon järjettömyyksiä, mutta hyvin lähelle järjettömyyden huippua päästään, kun Suomessa myydään Namibiassa tuotettua naudanlihaa!

 

On varmaa, että namibialaisen yrityksen palveluksessa olevat paikalliset palkolliset ovat riiston kohteena.

 

Naudanlihaa Suomeen maahantuovan yrityksen edustajat perustelevat toimintaansa kauniilla sanakäänteillä – uskokoon ken tahtoo.

 

Namibialaisen naudanlihantuottajan saama hinta täsmäytetään ”takaisinpäinlaskien” siitä hinnasta, jolla tavara tekee kauppansa Suomessa.

 

Namibialaista naudanlihaa myyvät K-kaupat syyllistyvät suomalaisen naudanlihantuottajan riistoon, sillä Suomen alituotantotilanteessakin kauppa pystyy pitämään kotimaisen naudanlihan tuottajahinnan alhaisena.

 

Kotimaisen lihanjalostusteollisuuden työntekijät ovat riiston kohteena, sillä namibialainen naudanliha uhkaa heidän työpaikkojaan.

 

Hiilijalanjäljestä on turha puhua, kun kyse on Suomessa myytävästä namibialaisesta naudanlihasta.

 

Ajallisesti neljän kuukauden pituinen lihan rahtaaminen Namibiasta Suomeen, koko ajan toiminnassa oleva kylmäkuljetusketju sekä useat välivarastoinnit takaavat, että hiilijalanjäljestä tulee todella mittava.

 

Olen tottunut, että liiketoiminnan pitää olla eettisiltä arvoiltaan korkealuokkaista – namibialaisen naudanlihan rahtaaminen Suomeen ei sitä ole.

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) totesi Porissa Farmari-näyttelyssä hieman ivalliseen sävyyn, että hallitus panostaa lähi- ja luomuruokaan ”koska niillä kuulemma on kysyntää”. Nyt ymmärrän ministerin ivantavan sävyn, sillä namibialaisen naudanlihan markkinointi ei todellakaan ole lähiruokamarkkinointia!

 

Pidän lihasta ja liharuuat ovat suurta herkkuani. Pirkkalan Citymarket-kokemus herätti, sillä todennäköisesti ainakin ravintolassa tarjottavat ”häränpihvit” ovat usein valmistettu namibialaisesta naudanlihasta.

 

Olen ymmälläni!

 

-Esko Erkkilä-

Mielipiteeni Valmaan Tampereen rakennusjärjestysluonnokseen ilmalämpöpumpuista, Tampereen kaupungin korvausvastuista räjäytysvahingoissa sekä asiakirjan "Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi" päivittämistarpeesta

Lauantai 13.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kiitän niitä Tampereen kaupungin johtavia luottamushenkilöitä, jotka vaikuttivat siihen, että Tampereen kaupungin rakennusjärjestysluonnos tuli Valmaan tavallisten kaupunkilaisten kommentoitavaksi.

 

Valma-valmistelufoorumin kautta tamperelainen voi esittää mielipiteensä Tampereen kaupungin käsittelyssä olevista asioista. Tavoitteena on taata kuntalaisille mahdollisuus vaikuttaa käsiteltäviin asioihin koko valmistelutyön ajan.

 

 

Kommentointiaika päättyi 12.8.2011 ja jätin oman kommenttini 11.8.2011 eli aivan viime tippaan se jäi.

 

Kommenttini koski kolmea asiakokonaisuutta ja se kuului näin:

____________

 

1. Ilmalämpöpumppujen asentamisen luvanvaraisuus ja erityisesti luvasta perittävät maksut "eivät ole tästä päivästä".

 

Esitän, että hankkeesta luovutaan. Voidaan toki vallan hyvin laatia yleisohje ilmalämpöpumppujen asentamisperiaatteista, sillä se palvelisi asukkaita ja myös asennusliikkeitä.

 

2. Rakennusjärjestykseen olisi saatava pysyväismääräys Tampereen kaupungin korvausvelvollisuudesta niissä tapauksissa, joissa on esim. kaavamääräyksillä jouduttu tilanteeseen, jossa hankkeen toteuttaja pystyy suorittamaan lähiasuntoja/omakotitaloja vaurioittavia räjäytystöitä.

 

3. Hallituksen ja asuntoasioista vastaavan ministerin vaihtuminen asettaa Tampereen seudulla kaavaillun asiakirjan "Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi" uuteen valoon.

 

Jan Vapaavuoren vaihtuminen Krista Kiuruun merkitsee haja-asutusalueiden kunnian palauttamista. Tämä linjanmuutos päättäjien linjauksissa pitää näkyä Tampereen rakennusjärjestyksessä.

 

Muutos on välttämätön Tampereen itsensä kannalta, mutta se on välttämätön myös sen vuoksi, että Tampereen seutukunnan muut kaupungit ja kunnat seuraavat aktiivisesti Tampereen linjauksia.

 

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun haja-asutusalueita koskeviin linjauksiin voi tutustua mm. Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä 25.7.2011 julkaistun haastattelun kautta.

Toivon, että mielipiteelläni on merkitystä Tampereen uutta rakennusjärjestystä laadittaessa.

 

-Esko Erkkilä-

Asukasmielipiteeni Lahdesjärven osayleiskaavan "saatesanoiksi"

Perjantai 12.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki on taas tanssimassa liike-elämän pillin mukaan ja kaavoittamassa Lahdesjärven maastoon uutta aluetta.

 

Nyt kaavoitushanke koskee aluetta Ikeasta Helsingin suuntaan moottoritien itäpuolella.

 

Alueella joudutaan suorittamaan kallion räjäytystöitä jopa seitsemän metrin syvyyteen saakka.  Räjäytyksistä on lähialueen omakotitaloille tulossa samanlainen katastrofi kuin olivat ns. Ikea-räjäytykset.

 

Olen tyytyväinen, että Etelä-Alvari ja Palokallion Omakotiyhdistys ry vastustavat pontevasti hanketta.

 

Jätin hanketta vastustavan mielipiteeni Tampereen kaupungin kirjaamoon 11.8.2011 eli kommentointiajan viime tunneilla.

 

Asukasmielipiteeni kuului näin:

__________________

 

”Diaarinumero TRE:2905/10.02.01/2011

Yleissuunnitelman osallistumis- ja arviointisuunnitelma

23.6.2011

LAHDESJÄRVEN ETELÄOSAN TYÖPAIKKA-ALUEEN YLEISSUUNNITELMA”

 

Muistutan tässä asukasmielipiteessäni, että po. alueella ei saa aloittaa mitään maanrakennustoimenpiteitä ennen kuin (ja jos) nyt hankkeilla oleva suunnitelma yksilöityy lainvoimaiseksi asemakaavaksi.

Maanrakennustoimenpiteistä ns. Ikean tontilla on karvaita kokemuksia meillä lähialueiden asukkailla.

Ikean tapauksessa omakotitalot vaurioituivat räjäytystöiden seurauksena ja Tampereen kaupunki on näihin päiviin saakka laiminlyönyt korvausten maksamisen vaikka niiden täysimääräisestä korvaamisesta sovittiin sopimuksessa, jonka Tampereen kaupunki ja Palokallion Omakotiyhdistys ry solmivat. Kaupunkilaisissa herättää suurta epäluottamusta, että pormestarin ja kaupungin lakimiehen allekirjoittamaan sopimukseen ei voi luottaa!

Muistutan jo tässä vaiheessa, että aikanaan mahdollisesti toteutettavat räjäytystoimenpiteet on suoritettava samoilla periaatteilla kuin ne pyrittiin toimittamaan Ikean alueella. Luotan sen virkamiehen suulliseen lupaukseen, joka näin lupasikin tapahtuvan.

Nyt suunniteltavaa aluetta ei saa kallionräjäytyksin tasoittaa tasaiseksi, vaan suunnittelualue on jätettävä kumpuilevaksi. Näin menetellen Tampereen kaupunki säästyy räjäytysvahinkojen korvaamiselta ja alueen runsas arseeniesiintymä saa jäädä rauhaan.

Suunnitelma-alue kuuluu samaan arseeniesiintymäalueeseen, jonka perusteella Pirkkalaan ei voitu rakentaa jäteveden keskuspuhdistamoa.

Suunnitelma-alueen arseenitutkimuksia ei ole suoritettu ja kattavien arseenitutkimusten tekeminen onkin eräs ehto, jotta Lahdesjärven kaavahanke voi edetä.

Muistutan jo nyt, että kaikissa Palokallion alueen omakotitaloissa on ennen ensimmäistäkään kallionräjäytystä tehtävä kattava ja todistusvoimainen kartoitus talojen kunnosta. Tarkastuksessa pitää laatia jokaisen huoneen kaikista seinistä, lattioista ja katosta omistajan hyväksymä ja hänen kanssaan allekirjoitettava tarkastuspöytäkirja kaksin kappalein – yksi talon omistajalle ja toinen Tampereen kaupungille. Huonekohtaisten piirrosten lisäksi on käytettävä videointi. Videokuvat on säilytettävä siten, että ne ovat mahdollisten riitatapausten varalta käytettävissä.

Keskityn tässä asukasmielipiteessäni Lahdesjärven alueella mahdollisesti suoritettavien kallioräjäytysten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja vahinkojen sattuessa niiden korvauskysymyksiin.

Muistutan, että kaikkien räjäytysvahinkojen vastuutaho on Tampereen kaupunki. Se ei voi siirtää vastuutaan esim. rakennusfirmojen tai vielä vähemmän räjäytystöiden suorittajien vastuulle. 

On hyvä, että asukkaille varataan mahdollisuus lausua ennalta mielipiteitään suurista hankkeista. Menettely on tässä prosessissa ontunut ja siitä on esimerkkinä  Etelä-Alvarin taannoin järjestämä yleisötilaisuus, jonne ei yksikään Tampereen kaupungin virkahenkilö saapunut. Elokuun 10. päivä pidetty korvaava tapahtuma ei poista sitä ylimielisyyttä, jota virkahenkilöt poissaolollaan osoittivat.

Paheksun, että tämän suunnittelutyön valmistelussa on asukkaat sivuutettu maininnalla – toki luettelon ensimmäiseksi asetettuna - , mutta kaikenmaailman kauppakamareiden ja muiden liike-elämän taustavaikuttajien lausunnoille sekä mielihaluille  on valmisteluaineistossa annettu suuri painoarvo. Tämä menettely vahvistaa kuvaa, että Tampereen kaupunki väheksyy asukasmielipiteitä ja pomppii liike-elämän tahdissa.

Nyt kommentoitavan hankkeen valmistelutyö on monilta osiltaan kelvotonta. Aineistossa mainitaan mm., että alueella tai sen lähialueilla ei raportoitu tärinästä aiheutuneita ongelmia. Toivon, että suunnittelijat paneutuvat siihen aineistoon, jota Tampereen kaupungille on kertynyt ns. Ikea-räjäytysten tiimoilta. Uskon, että aineistoa on saatavilla myös Palokallion Omakotiyhdistys ry:n arkistoista sekä Palokallion alueen omakotitaloista!

Toivon, että Lahdesjärven kaavasuunnitelmasta jätetään runsaasti palautetta. Erityisesti toivon palautetta asukasnäkökulmasta ja sitä, että asukasmielipiteelle annettaisiin painoarvoa jatkosuunnittelussa.

Lopuksi esitän kysymyksen, että onko Lahdesjärven nyt suunnitteilla oleva kaavoitus lainkaan tarpeellinen? Vastaan itse ja totean, että se ei ole tarpeellinen ja esitän, että hankkeesta luovutaan.

 

-Esko Erkkilä-

Apinana puussa ja tuloksena muoviämpärillinen kirsikoita!

Torstai 11.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Istutimme omakotitalomme rakennusaikana tontillemme kirsikkapuun. Joskus olemme saaneet siitä satoa jopa neljä muoviämpärillistä, mutta useina vuosina sato on jäänyt nollaan.

 

Kirsikan kukinta yleensä onnistuu, mutta pölytysolosuhteet vaihtelevat. Jos kimalaiset ja muut pörriäiset eivät pääse pölytysaikana joko kylmän sään tai kovan tuulen vuoksi lentämään, on turha odottaa satoa.

 

Kirsikan osalta ratkaisevaa on se, että pystytäänkö kypsyvät marjat suojaamaan linnuilta. Jos suojausta ei tehdä, on varmaa, että jonain hetkenä puu on typötyhjä kirsikoista.

 

Viime keväänä kukinta onnistui hyvin ja pölytysolosuhteetkin olivat kohtuulliset. Kastelu jäi meillä liian vähiin ja se verotti sadonmuodostusta.

 

Verkotimme kirsikkapuumme hyvissä ajoin. Verkottamisessa lipputanko ja talon katolle kiipeäminen olivat ratkaisevassa asemassa.

 

Käytimme verkottamiseen kahta maksikokoista rastasverkkoa. Verkkojen toiset päät hilattiin lipputangon narun avulla lipputangon nuppiin saakka ja verkkojen toiset päät vedettiin puolestaan talon katolla. Sopivasti verkkoja ohjailemalla kirsikkapuu saatiin kätevästi huputettua.

 

Sadonkorjuun aika on aina mielenkiintoista aikaa ja niin on myös kirsikoiden poiminta.

 

Tikapuut ja apinana kiipeily ovat välttämättömiä, jotta linnuilta suojassa kypsyneet kirsikat saadaan korjattua talteen.

 

 

Kirsikkapuun rastasverkot on tässä jo avattu alhaalta, mutta muuten verkot ovat vielä paikoillaan.

 

 

 Apinana puussa kiipeily vaatii ketteryyttä ja taitoa. On pidettävä mielessä, että jättää sen kirsikan poimimatta, jota kohti kurkottelu pudottaisi koko "apinan" puusta.

 

 On aina pienoinen juhlahetki, kun näkee hienoja kirsikoita puussa poimintaetäisyydellä.

 

 

Kirsikoita, kirsikoita!

 

 

 

Kokonaissaalis ei ollut suuren suuri, mutta marjat olivat sitäkin maukkaampia - ja eivät tänä vuonna päätyneet rastaiden nokkaan!

 

 

 

Ymmärrän kysymyksen, että onko kymmenen litran suuruiseen muoviämpäriin mahtuva kirsikkasato vaivan ”väärtti”?

 

Mielestäni se sitä on.

 

Kaikki se, mitä Viherpeukalo pystyy toimillaan aikaansaamaan tuo suurta tyydytystä. Näin on myös pienen kirsikkasadon kohdalla.

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaavoituksesta vastaavat virkahenkilöt suorastaan haluavat kaavavalituksia?

Tiistai 9.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen näillä palstoilla monesti antanut tunnustusta Tampereen kaupungin Alvari-toiminnalle.

 

Niin teen myös nyt, mutta annan suuren epäluottamuslauseen Tampereen kaupungin kaavoitustoimintaa hoitaville pikkuvirkahenkilöille. Epäluottamuslauseeni syynä on pikkuvirkahenkilöiden ”harrastuksen puute” virkatehtäviensä suorittamisessa.

 

Tampereella on meneillään osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) Lahdesjärven eteläalueen osalta.

 

Mahdolliset mielipiteet tulee toimittaa Tampereen kaupungin kirjaamoon 11.08.2011 mennessä.

 

Etelä-Alvarin järjesti asian tiimoilta teematilaisuuden keskiviikkona 3.8.2011 Tampereen kaupungin Virastotalolla, mutta kenellekään kaavoitusasioita hoitavalle virkahenkilölle ei sopinut tulla selittämään suunnitelmaa! Parisenkymmentä asiasta kiinnostunutta kaupunkilaista odotti virkahenkilöitä turhaan!

 

Kesäloma-aika ei käy selitykseksi, sillä töiden pitää hoitua myös kesäaikana! Myöskään se ei käy selitykseksi, että tilaisuutemme alkoi vasta klo 17.30!

 

Tuntuu, että Tampereen kaupungin kaavoitusasioita hoitavat pikkuvirkahenkilöt ja heidän esimiehensä suorastaan kaipaavat kaavavalituksia, kun eivät suostu valmisteluvaiheessa taustoittamaan hankkeita.

 

Vähintään on kyse siitä, että kesäloma-aikana vastuuhenkilöiden lomansijaisuuksista sopiminen on laiminlyöty. Kuka vastaa kaavoitustoiminnasta?

 

Yleissuunnitelman osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa (Diaarinumero TRE:2905/10.02.01/2011) työn tilaaja/kaavoitusviranomainen on:

 

Tampereen kaupunki

Kaupunkiympäristön kehittäminen

Maankäytön suunnittelu

Asemakaava-arkkitehti

Sakari Leinonen

puh. 040 701 5792

Arkkitehti Anna Hyyppä

puh. 040 800 7905

 

Toivon ”Kaupunkiympäristön kehittäminen” –yksikön vastausta!

 

-Esko Erkkilä-

 

PS. Etelä-alvarilaiset saivat maanantaina 8.8.2011 tiedon, että Sakari Leinonen ja Anna Hyyppä ovat mukana Etelä-Alvarin uudessa tilaisuudessa 10.8.2011. Virkahenkilöiden "myöhäherännäisyys" ei muuta miksikään varsinaisessa blogitekstissäni toteamaani!

Nisun Metsästysmajan kirpputoripiste oli pohjanoteeraus koko kyläkirpputorisuunnistuksella

Maanantai 8.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen mainesanojen kera Viljakkalassa lauantaina elokuun 6. päivänä järjestetystä Karhen, Nisun ja Väinänperän kyläkirpputorisuunnistuksesta.

 

En halunnut siinä kirjoituksessani "tikullakaan koskea" erääseen ongelmakohtaan, joka kaivelee minua ja perhekuntaani edelleenkin - oletan, että samoin se kaivelee monia muita kyläkirpputorisuunnistukseen osallistuneita.

 

Yksi onnettomasti toteutettu kohde oli vähällä pilata koko kirpputorisuunnistuksen.

 

Onnettomasti toteutettu rasti oli pystytetty Nisun Metsästysmajalle.

 

Metsästysmajalla itse tavarantarjonta oli tyypillistä kirpputoriroinaa. Moitteeni ei kuitenkaan kohdistu siihen, vaan…

 

…kohteen teki ala-arvoiseksi ja todella vastenmieliseksi se, että Nisun Metsästysmajan rappusille oli pystytetty grillimakkaroiden myyntipiste, jonka myyjinä torkkui kaksi naishenkilöä, joilla oli tupakat suussa!

 

Kuvitelkaa, elintarvikemyynnissä henkilöitä kaksin kappalein, jotka polttivat tupakkaa!

 

Mielestäni elintarvikkeiden myyjällä ei myyntitilanteessa saa roikkua tupakka suunpielessä.

 

Valitettavasti jätin kameran autooni, joten minulla ei ole valokuvaa tapahtuneesta.

 

Peräänkuulutan myyntipisteen vastuuhenkilön vastuuta:

 

Miksi myyntipaikan vastuullinen antoi naisten torkkua grillimakkaroiden myyntipisteen takana tupakat suussa?

 

Grillimakkaroiden myyntipiste oli osa Karhen, Nisun ja Väinänperän kyläkirppurotisuunnistusta ja se loi vastanmielisen varjon koko tapahtuman ylle.

 

Yksi mätäpiste pilasi muuten erittäin hyvin onnistuneen tapahtuman.

Onneksi poikkesimme Nisulla vasta kierroksemme lopulla, joten tupakkaa polttavat ja torkkuvat naiset eivät pilanneet hyvää tunnelmaamme kuin kierroksemme lopulla.

 

En peräänkuuluta kyläkirpputorisuunnistuksen järjestäjien vastuuta, sillä eihän kukaan voi kuvitella, että joku myyjä voisi näin menetellä.

 

Ehdotan kuitenkin, että ensi vuonna Nisun Metsästysmajaa ei hyväksytä kyläkirpputorisuunnistuksen rastipisteeksi – ei ainakaan niiden henkilöiden hoidettavaksi, jotka nyt olivat pisteen järjestäjinä.

 

-Esko Erkkilä-

Karhen, Nisun ja Väinänperän kyläkirpparisuunnistuksella Viljakkalassa tapasi hienoja pihoja, silmää hiveleviä maisemia ja mukavia kyläläisiä

Sunnuntai 7.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan kyläkirpparisuunnistuksen toinen vaihe eli Karhen, Nisun ja Väinänperän alueen tapahtuma toteutettiin lauantaina elokuun 6. päivänä.

 

Kohteita oli yhteensä 15 ja ehdimme käydä neljällätoista ”rastilla”.

 

Kokemus oli hieno, sillä sen aikana tapasi paljon vanhoja tuttuja ja ”löysi” sukulaisia, näki hyvinhoidettuja pihoja ja sai avarrettua mielikuvaansa synnyinseudustaan. Myös pientä kaupantynkää tuli tehtyä.

 

Itsellä on nurkat väärällään tarpeetonta ja hieman tarpeellistakin tavaraa, joten kaupankäynti jäi väkisinkin sivuosaan. Jokunen lelu ja palapeli sentään siirtyi auton takakonttiin.

 

Mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi kierroksen parasta antia olivat erilaiset vinkit pihan uusista kasveista ja tuttujen kasvien uusista kasvatustavoista.

 

Jokunen kuva kertoo ehkä parhaiten kierroksen etenemisestä:

 

 

 

Anneli ja Yrjö Kivimäen pihassa on panostettu humalakasvustoon ja sen esilletuontiin.

 

Humalat kasvavat parin neliön alalla keskellä nurmikkoa, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Kasvuston tukena on viisi todella pitkää seivästä. Hieno idea ja toteutuu meillä ehkä jo ensi kesänä. Kiitokset ideasta!

 

 

 

Kyrönlahdentien varrella lähellä Karhen koulua sijaitsevalta terassilta avautuu mahtava näköala Karhejärvelle. On etuoikeus saada asua näiden maisemien keskellä.

 

 

 

Teiskonlahden karjatila oli eräs kirpparikohde. Tilan lehmien rantalaidun on ainakin ihmissilmin katseltuna todellinen maalaisidylli.

 

 

 

Mukana olleet 5- ja 4-vuotiaat pojantyttäret ihmettelivät erään lehmän vaivalloista kulkemista juomapaikalle. Kyseessä saattoi olla ns. satatonnari, sillä utareet ainakin antoivat siitä viitteitä. On selvää, että noin mahtavat utareet tekevät kulkemisesta "vaivalloisen" näköistä!

 

 

 

Päivi Weckström´n emännöimän maatilan koristuksena olivat vanhojen kovapyörärattaiden pyörät ja niiden väliin akselin varaan rakennettu kukka-asetelma. Hieno idea ”pihasisustukseen” sekin!

 

 

 

Pyöröpaalit on yleensä kerätty pellon laidalle, mutta kumpuilevassa peltomaisemassa ne ovat ”syntypaikoilleen” jätettyinä eräänlainen tilataideteos!

 

 

 

Marina Mironoff´n yksityinen tsasouna tarjosi hengellisen levähdyspaikan kiireiselle kirppariväelle. Harras ja hiljentävä kokemus.

 

 

 

Jukka Niittyojan rastilta kahdella eurolla tytöille hankittu ilmapatja joutui heti ”setämiehen” kokeilemaksi – hyvin pelitti!

 

Kiitokset kyläkirpparisuunnistuksen järjestäjille ja ”rastipaikkojen” isännille sekä emännille! Kokemus oli hieno – on harkittava, että josko ensi vuonna liittyisi rastiporukkaan!

 

-Esko Erkkilä-

Kauno Kleemolan patsas Kälviällä kertoo maamme historiasta

Lauantai 6.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kleemolan puistossa Kälviän kellotapulin vieressä sijaitseva eduskunnan puhemiestä ja moninkertaista ministeriä Kauno Kleemolaa esittävä patsas on eräs Keski-Pohjanmaan ja koko Suomen onnistuneimmista muistomerkeistä.

 

Kauno Kleemola syntyi Kälviällä 1906 ja hän kuoli eduskunnan puhemiehenä vuonna 1965.

 

Kleemola kuului maalaisliiton ns. K-linjaan yhdessä Urho Kekkosen, Ahti Karjalaisen ja Arvo Korsimon kanssa. K-linjaan on sanottu kuuluneen myös Matti Kekkonen, Kustaa Vilkuna sekä Raision Tehtaitten pääjohtaja Eino Kivivuori.

 

Kauno Kleemola toimi ministerinä seitsemässä hallituksessa vuosina 1950 – 1962.

 

Vuoden 1962 eduskuntavaalien jälkeen hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi ja tätä luottamustointa Kleemola hoiti kuolemaansa saakka.

 

Presidentti Kekkonen mainitsi radiossa Kauno Kleemolan muistosanoissa mm. seuraavaa:

 

”Hän oli sovinnon ja sovittelun mies, tasapuolinen ja tasoittava, henkilönä avoin ja ymmärtäväinen, jonka oli koruttomalla sydämellisyydellään helppo saada persoonallinen kosketus eri piireihin kuuluvien kansalaisten kanssa.”

 

 

Kälviällä Kleemolan puistossa kirkkotapulin vieressä sijaitsevan muistopatsaan on veistänyt presidentti Kyösti Kallion tyttären Kerttu Saalastin poika kuvanveistäjä Risto Saalasti – patsas paljastettiin v. 1981.

 

 

Kuvanveistäjä Risto Saalasti on saanut hyvin ikuistettua pronssiin puhemies Kauno Kleemolan piirteet.

 

Eduskunnan puhemies Kauno Kleemolan muistopatsas kannattaa sisällyttää käyntikohteeksi, kun liikkuu Keski-Pohjanmaalla!

 

-Esko Erkkilä-

Opetusministeri Jukka Gustafsson leikkaa kaikkien koulutusasteiden määrärahoja

Keskiviikko 3.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Jukka Koivula on haastatellut Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen tamperelaista opetusministeri Jukka Gustafsson´a ja haastattelun mukaan tiedossa on kylmää kyytiä kaikille koulutusasteille.

 

Leikkauslista on opetusministerin mukaan seuraavanlainen:

 

• hallinnonalan rakenteiden uudistaminen -> 15 milj. euroa
• perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja taiteen peruskoulutuksen perustaminen –> 20 milj. euroa
• lukioverkon karsiminen -> 30 milj. euroa
• ammatillinen lisäkoulutus -> 8 milj. euroa
• ammatillinen koulutus -> 28 milj. euroa

 

 

On siinä yhden miehen leikkauslistalla pituutta! Miljoonia häviää taivaan tuuliin yli sadan miljoonan verran.

On todennäköistä, että "eikä tässä vielä kaikki”, mutta sen aika näyttää!

Hyvää ministerin Gustafsson´n suunnitelmissa on, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja karsitaan erityisesti kulttuuri- ja media-aloilta.

 

On positiivista, että eduskunnan usein liiankin aktiivinen välihuutaja joutuu nyt vastuuseen. Nyt eivät Gustafsson´n välihuudot sekoita puhujapöntössä esiintyviä vastuullisia oppositioedustajia.

 

-Esko Erkkilä-

Onko Viljakkala jäämässä täysin ilman kiinteän postitoimipaikan palveluja ja heikkenevätkö postin palvelut samalla myös Komissa?

Tiistai 2.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan kirkonkylässä sijaitseva Valinta-Riika lopettaa toimintansa 31.8.2011. Liikkeessä on toiminut asiamiesposti ja myös se lopettaa toimintansa ainakin nykyisen yrittäjän nimissä.

 

Postinumeroalueen 39360 eli Komin asukkaat ovat Valinta-Riikan aikana saaneet hakea heille saapuneet postipaketit Valinta-Riikasta eli postitoimipaikka 39310 Viljakkalasta.

 

Valinta-Riikan lopettamispäätöksen jälkeen Itella Posti Oy alkoi suunnittelemaan Komin alueen asukkaiden osalta postipakettien uutta noutopaikkaa.

 

Komin alueen mökkiasukkaana sain asiakaskyselylomakkeen, jossa tiedusteltiin, että noutaisimmeko meille saapuneet postipaketit Hämeenkyröstä Postin myyntipisteestä Siwasta vai Postin myymälästä Ylöjärveltä.

 

Nyt on ilmennyt orastava mahdollisuus, että Valinta-Riikalle saadaan uusi yrittäjä.

 

Mahdollisen uuden yrittäjän yhteystiedot on asiakaskyselystä päättämisen jälkeen toimitettu Itella Posti Oy:lle, mutta neuvotteluja asiamiespostin tulevaisuudesta ei ole käyty.

 

Mainittakoon, että postitoimipaikka 39360:n piirissä olevat asukkaat ovat Viljakkalan (=nykyisen Ylöjärven) ja Hämeenkyrön asukkaita.

 

Hämeenkyrössä Komin lähellä sijaitsevan Lavajärven postitoimipaikan asiakkaat ovat jo aikaisemmin noutaneet postipakettinsa Ylöjärveltä Postin myymälästä.

 

Viljakkalan ja Komin tapahtumat ovat valitettava esimerkki haja-asutusalueiden palveluiden heikkenemisestä.

 

Viljakkalan ja Ylöjärven kuntaliitos oli epäonnistunut ratkaisu ja epäonnistumisen lunnaita joudutaan nyt monella tavalla maksamaan. Valitettavasti lunnaita joutuvat maksamaan myös Hämeenkyrön asukkaat.

 

Olen tyytyväinen, että Hämeenkyrö ja Ikaalinen lopulta ”löysivät” yhteistyön sävelen. Valitettavasti Viljakkalan päättäjät olivat liian hätäisiä ja valitsivat liitossuunnakseen Ylöjärven.

Epäonnistuneen liitospäätöksen todellisia syitä voidaan vain arvailla.

 

-Esko Erkkilä-

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun mielipiteet eroavat edeltäjänsä mielipiteistä edukseen kuin yö ja päivä!

Lauantai 30.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Yllätyin positiivisesti ja en ollut uskoa silmiäni, kun luin asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun (sd.) mielipiteitä Maaseudun Tulevaisuus-lehdestä 25.7.2011.

 

Ministeriä oli haastatellut toimittaja Niklas Holmberg.

 

Holmberg toteaa, että kontrasti Kiurun edeltäjään, pääkaupunkiseudun puolustajana tunnettuun Jan Vapaavuoreen (kok.) on suuri.

 

Kiuru haluaa tehdä selväksi, että hallituksen tavoitteena ei ole rajoittaa maaseudulla asumista.

 

”Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen koskee taajamia ja kaupunkien keskusta-alueita. Sillä ei ole mitään tekemistä maaseutumaisten alueiden kanssa”, Kiuru painottaa.

 

”Kaupunkiseuduilla on valtavan suuri tarve tiivistää asumista, mutta maaseutumaisilla alueilla on ihan erilaiset alueidenkäyttötavoitteet” jatkaa asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

 

Ministeri Kiuru pitää huolestuttavana sitä, että joissain kunnissa on rakentamista pyritty rajoittamaan myös varsinaisilla maaseutualueilla.

 

Kypsää ajattelua ministeri Kiuru osoittaa, kun hän toteaa, että maaseudun ihmisten syyllistäminen ympäristöperusteilla olisi syytä lopettaa.

 

”Se ei ole mikään ekologinen teko, että kaikki ihmiset pakkautuisivat kaupunkien keskustoihin. Hiilijalanjälkeä syntyy ihan yhtä lailla, jos lennän etelään lomille tai Lappiin hiihtämään”, toteaa Kiuru

 

Maaseutuasumisen puolestapuhumiseen liittyy läheisesti se, että ministeri Kiuru haluaa viedä päätökseen edellisen hallituksen aloittaman laajakaistauudistuksen.

 

Uudelle hallitukselle on povattu lyhyttä kautta.

 

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun mielipiteet ovat kuitenkin niin oikeita, kypsiä ja monia tyydyttäviä, että onko sittenkin paikallaan toivotella uudelle hallitukselle pitkää ikää?

 

Ministeri Kiurun linjauksiin tutustuessa tulee etsimättä mieleen, että ne ovat Juha Kuisman (kesk.) ajatuksia!

 

Oletan, että Kuisma vallan mielellään antaa ajatuksensa asunto- ja viestintäministerin käyttöön!

 

Uuden asunto- ja viestintäministerin linjaukset asettavat Tampereen kaupunkiseudulla kaavaillun asiakirjan ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” kokonaan uuteen valoon.

Asiakirja joudutaan nyt valmistelemaan kokonaan ”uusiin puihin”, sillä ministerin linjaukset palauttavat maaseutumaiselle asumiselle sen kunnian, jonka edellinen ministeri Vapaavuori siltä vei! 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalon vinkkelistä syksyn satonäkymät ovat hyvät

Torstai 28.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Viherpeukalo on korjannut talteen vasta mansikkasadon, mutta joitain näkymiä muidenkin puutarhakasvien syksyn sadosta voi jo nyt kaavailla.

 

Mansikan sadonkorjuuaika jäi lyhyeksi, mutta siitä huolimatta sadosta muodostui kohtuullinen. Myös laatutaso oli korkealuokkainen. Normaalisti meillä mansikka-aika kestää viisi viikkoa, mutta nyt se oli ohi hieman yli kolmessa viikossa.

 

Muistelen, että mansikkasadon määrä Suomessa on tasoa 14 miljoonaa kiloa. En ole vielä nähnyt valtakunnallista satoennustetta, mutta omakohtaisen kokemuksen perusteella ennustan kokonaissadon jäävän hieman alle 14 milj. kilon.

 

Varhaisperunaa saimme omasta pellosta heti juhannukselta. Nyt varhaisperunat ovat kasvaneet jo melkein ylisuuriksi.

 

Kustaan-päivä on vanhan kansan perunanistutuspäivä. Kalenterissa se ajoittuu kesäkuun 6. päiväksi. Istutimme silloin muutamia lajikkeita ja kaikki näyttävät ainakin varsistosta päätellen kasvavan hyvin. Ainakin vielä perunarutto on pysynyt loitolla, mutta toki rutontorjunta on koko ajan heinäkuun alusta alkaen ”ollut päällä”.

 

 

 

Tässä hienossa kukassa oleva Blue Congo-lajike. Blue Congo on perunalajike, jossa yhdistyvät jännittävä ulkonäkö ja erinomaiset maku-, käyttö- ja varastointiominaisuudet sekä terveysvaikutukset.

Violetti malto muuttuu keitettäessä tumman siniseksi. Mikrossa, höyryssä ja uunissa kypsytettynä väri säilyy kirkkaampana.

Itsenäisyyspäivänä taitava emäntä loihtii perunasalaattitarjottimelle Suomen lipun Blue Congosta ja tavallisesta perunasta!

 

Heittopyöräkoneella perunoita nostettaessa on oltava tarkkana, jotta löytää kaikki Blue Congot!

 

 

Pensasmustikasta olemme saamassa kaikkien aikojen parhaan sadon. Osansa on sillä, että verkotimme pensasmustikkamaan ajoissa, joten linnut eivät nyt pääse ”osingoille”. Pensasmustikat on poimittava samastakin pensaasta monta kertaa, sillä vain osa kypsyy kerrallaan.

 

 

 

Mustaherukat ovat lähipäivinä kypsymässä ja ne ovatkin parhaimmillaan vasta elokuun puolella.

 

 

 

Viherherukka on puutarhamarjoista hienoin. Se alkaa nyt olla poimintavalmis. Viherherukan poiminta pitää ajoittaa mahdollisimman myöhään, mutta toisaalta on varottava marjojen putoamista itsekseen. Taiteilemista riittää.

 

 

 

 

Valkoherukka on ainakin meillä ”välttämätön paha” ja se on poimittava sen vuoksi, että sitä on joskus tullut istutetuksi muutama pensas. En suosittele valkoherukkapensaiden istuttamista!

 

Viherpeukalo elää vuoden kiinnostavinta aikaa, sillä kesän viljelytoimenpiteiden tulokset alkavat varmistua.

 

Älä lannistu epäonnistumisista, vaan nauti onnistumisista!

 

-Esko Erkkilä-

Sudenpesä - Adolf Hitlerin komentopaikka yli 800 päivän ajan

Keskiviikko 27.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Taannoisen Puolaan ja Baltian maihin suuntautuneen matkamme sotahistoriallisesti merkittävin kohde oli Puolassa lähellä Ketrzyn´iä sijaitseva Adolf Hitlerin komentopaikka eli ”Hitler Headquarters Wolfsschanze” – Sudenpesä. Ketrzyn´n saksalainen nimi oli Rastenburg.

Wolfsschanze koostuu joukosta bunkkereita ja rakennuksia metsäisellä alueella ja se oli aikanaan ympäröity monimutkaisilla piikkilangoin vahvistetuilla puolustusrakennelmilla. Alueella oli myös kaksi lentokenttää ja rautatieyhteys.

Vierailimme Wolfsschanze´ssa 8.7.2011. Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki sai hankittua paikallisoppaaksemme Czeslaw Puciato´n, joka on perehtynyt  Wolfsschanze´n tapahtumiin perusteellisesti.

Puciato on kirjoittanut 44-sivuisen oppaan, jossa hän selvittää perusteellisesti Sudenpesän tapahtumat 1941 – 1944. Oppaan nimi on ”Wolfsschanze – Hitler´s headquarters in east Prussia” Ostin mainitun oppaan Puciatolta ja se maksoi 10 euroa, josta toki sain vaihtorahana 20 Puolan zlotyä. Sain Puciaton omistuskirjoituksen oppaaseen.

 

 

Oppaamme Czeslaw Puciato veti kierroksen vauhdilla ja suurella asiantuntemuksella.

 

 

 

Opaskartta Sudenpesän alueesta. Kohde 13 on Hitlerin bunkkeri.

 

 

 

Tässä selitykset edellisen kuvan kohteista.

 

 

 

Alue oli aikoinaan vahvasti miinoitettu ja vielä nytkin vierailijoita kehoitetaan pysymään merkityillä reiteillä.

 

 

 

Sudenpesän päävartiosta on nykyään jäljellä näin paljon.

 

 

 

Länsiliittoutuneet eivät koko aikana pystyneet paikallistamaan Hitlerin komentopaikkaa. Alue on lehtomaista metsää ja naamiointi huolehdittiin kunnolla. Männyissä on vielä nykyäänkin havaittavissa naamiointiverkkojen jäännöksiä.

 

 

 

Puolalaiset pioneerit raivasivat alueen miinoista puhtaaksi ja tässä muistomerkki puolalaisten pioneerien kunniaksi.

 

 

 

Saksalaiset räjäyttivät bunkkerit perääntyessään. Bunkkereiden seinät olivat paikoitellen jopa 8 metriä paksuja ja ne eivät useinkaan liikahtaneet paljoakaan.

 

Hitlerin bunkkeri oli vahvasti linnoitettu.

 

 

Tästä bunkkerista johdettiin saksalaisten sotatoimia toisen maailmansodan aikana yli 800 päivää!

 

Hitlerin komentopaikka toisen maailmansodan aikana on käynnin arvoinen paikka Puolassa!

 

-Esko Erkkilä-

Pieni kävelyretki Gdanskin keskustassa

Tiistai 26.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Tutustuimme Gdanskissa kahden merkittävän kohteen – Westerplatte´n taistelupaikka ja Gdanskin telakka – lisäksi myös Gdanskin keskustaan.

Tässä muutama kuva pikaiselta kaupunkikierrokseltamme:

 

 

Näkymä kaupunkia halkovan Moldova-joen ympäristöstä.

Taaempana vasemmalla häämöttää ”joelle päin kallellaan oleva” Gdanskin eräs tunnus eli Nosturitalo. Sen vinsseillä lastattiin laivoihin tavaroita ja myös purettiin laivoista Gdanskiin saapuneet tuontitavarat.

 

 

Tässä Nosturitalo näkyy hieman paremmin satamaan saapuvan vanhan purjelaivan takana.

 

 

Ydinkeskustaan eräs sisäänkäynneistä tapahtuu Vihreän portin kautta. Tämä talo on ollut aikoinaan kuninkaan asuntona ja nyt siinä sijaitsee mm. Lech Walesan toimisto.

 

 

Vihreän portin rakennus ydinkeskustasta katseltuna.

 

 

Neptunus-patsas on eräs Gdanskin keskustan nähtävyyksistä.

Tarinan mukaan Neptunus  auttoi kehittämään suositun Gdanskin  Goldwasser -liköörin reseptin. Suuttuneena ihmisille, jotka heittivät kolikoita suihkulähteeseen, hän iski kolmikärjellään veteen ja mursi kullan pieniin lastuihin, jotka siitä lähtien ovat koristaneet loistollaan maukasta yrttilikööriä. Goldwasser-likööri kuuluu ostaa Gdanskista, mutta valitettavasti me emme niin tehneet. Ehkä toisella kerralla sitten!

 

Maailman suurin tiilikirkko, Bazylika Mariacka eli Mariankirkko, sijaitsee Gdanskin keskustassa.

Kävimme kirkossa, johon mahtuu 25.000 sanankuulijaa kerrallaan.

 

 

Lasityö Mariankirkosta.

 

Gdanskissa on asiantuntevan oppaan johdolla paljon nähtävää ja koettavaa.

Suosittelen ehdottomasti!

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan kyläkirpputorisuunnistus oli vahva voimannäyte kylätoiminnan merkityksestä ja sen hienoista tuloksista

Maanantai 25.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaupungin kyläsihteerillä Katri Halttusella oli keskeinen rooli torstaina 21.7.2011 toteutetulla Viljakkalan kyläkirpputorisuunnistuksella.

 

Osallistuin kyläkirpputorisuunnistukselle ja vaikka ehdin käymään ainoastaan osalla ”rasteja” aikaa kului yli neljä tuntia.

 

Opin synnyinseudustani ja juuristani paljon – ehkä pystyin myös antamaan uutta tietoa ”rastiväelle” ja muille suunnistukseen osallistuneille.

 

Odotan innolla Viljakkalan Karhen, Nisun ja Väinänperän vastaavaa tapahtumaa 6.8.2011 – aion osallistua myös siihen!

 

Kulutin rahaa kirpputorikierroksella vaatimattomasti alle 20 euroa. Sain sillä rahalla toimivan öljylampun, lekan, uudenuutukaisen XXL-kokoisen Karjala-paidan ja paljon kirjoja. Paras kirjalöytö oli Viljakkalan Sotavetaraanit ry:n vuonna 2006 julkaisema 174-sivuinen kirja "Viljakkalan sotavetaraanien kertomuksia sodasta". Minulla on toki sama kirja jo ennestään, mutta hankinta oli niin edullinen, että en epäröinyt sen suorittamista.

 

Suuret euromääräiset myynnit eivät tuntuneet olevan tavoitteena edes myyjillä, vaan pääasia oli vanhojen tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien luominen. Omalta kohdaltani sain tavata henkilöitä, joiden kanssa on ollut yhteistä vuosikymmeniä sitten.

 

Tässä muutama valokuva kirpputorikierrokseltani:

 

 

Kauniston talo Viljakkalan Pikku-Pispalassa, joka on ollut pikku-pispalalaisten kylätalona jo vuosia.

Hämmästytti, että talolla ollet pikku-pispalalaiset eivät tunteneet talon historiaa lainkaan! Minä sentään muistan ainakin kolme Kauniston talon asukasta - usein he istuskelivat talon vierellä olevalla penkillä, kun polkupyörällä olin matkalla Viljakkalan kirkonkylään.

 

Kauniston seinäkello on pysähtynyt osoittamaan aikaa, jolloin Kauniston väki vielä asui talossa.

 

Eräs kirpputorirasti oli Viljakkalan vanhalla paloasemalla. Se hallitsee edelleen Viljakkalan kylämaisemaa vaikka paloasema onkin muuttanut toiseen paikkaan.

 

 

On hienoa, että Viljakkalan vaakuna on saanut pitää paikkansa Viljakkalan entisen kunnantalon sisäänkäynnin yläpuolella.

 

 

Jalavan kaupparakennukseen sisältyy paljon viljakkalalaisten muistoja.

 

 

Viljakkalan ns. lääkärintalossa taitaa nykyisin olla joitain Ylöjärven kaupungin toimintoja

 

 

Viljakkalan Härkin talosta on isäni äiti eli toinen mummuistani aikanaan lähtenyt miniäksi Karhelle.  Kuulin Härkin naapuritalon kirpputorilla aivan uutta tietoa mummuni suostuttelemisesta karhelaiseksi miniäksi!

 

Viljakkalan kyläkirpputoritapahtuma oli kyläkulttuurin vaalimista parhaimmillaan.

 

Kiitokset aktiivisille myyjille sekä kyläsihteeri Katri Halttuselle!

 

-Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus rokottaa tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien tilaajia 83 miljoonan euron tasaverolla

Sunnuntai 24.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus säätää tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille yhdeksän prosentin arvonlisäveron.

Kyse on tasaverosta, joka kirpaisee eniten vähätuloisia.

Tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille hallituksen päättämä arvonlisävero on teknisesti helppo toteuttaa, sillä nyt laissa ja asetuksissa todetaan, että ne ovat arvonlisäverollisia. Nyt toki todetaan, että arvonlisäveroprosentti niille on nolla!

Tilattavien sanomalehtien levikki on vuonna 2010 suoritetun levikintarkastuksen mukaan seuraava:

 

• Helsingin Sanomat 383.000 kappaletta
• Aamulehti 131.000 kappaletta
• Turun Sanomat 107.000 kappaletta
• Maaseudun Tulevaisuus 83.000 kappaletta

Ilta-Sanomien levikki oli 150.000 kappaletta ja Iltalehden 107.000 kappaletta.

 

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus perustelee tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille asetettavaa arvonlisäveroa kahdella syyllä. Hallitusneuvotteluissa talousryhmää vetänyt kokoomuksen tamperelaiskansanedustaja Kimmo Sasi kertoo, että lehdistön arvonlisäverolla halutaan tasapainottaa valtion taloutta (niinpä niin) ja yhdenmukaistaa viestintään kohdistuvia maksuja.

Keskustelin asiasta Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kanssa Porin Farmari- maatalousnäyttelyssä ja Kontro kertoi, että kyseessä on laskennallisesti 83 miljoonan euron suuruinen potti.

Kontro lupasi, että Maaseudun Tulevaisuus pitää tilaajahintansa samoina vuonna 2012 kuin ne ovat nyt.

Maaseudun Tulevaisuus-lehden tilaajana olen tyytyväinen Kontron lupauksesta. Harmittelen kuitenkin, että todennäköisesti Aamulehti, Hämeenkyrön Sanomat sekä Suomenmaa joutuvat korottamaan tilaajamaksujaan.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös merkinnee kohdaltani, että en tilaa ensi vuonna edes lyhyitä pätkätilauksia Helsingin Sanomia! Kaksien vaalien vaalivuonna tarkoitukseni oli tilata ainakin pari pätkää Helsingin Sanomia, mutta hallituksen arvonlisäveropäätöksen jälkeen rahat eivät siihen riitä!

Useiden lehtitalojen johto on todennut, että ne joutuvat siirtämään hallituksen määräämän lisäikeen suoraan tilaajahintoihin.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös on isku suoraan tiedonvälityksen kasvoihin.

Verolla saatava valtion lisätulo on todella laskennallinen, sillä lehtien tilaajamäärät tulevat uuden veron myötä laskemaan. Äsken kertomani oma päätökseni on siitä esimerkki.  Veropäätös on ilmiselvä tasavero ja tasavero kohtelee aina vähätuloisia tiukemmin kuin hyvä- tai keskituloisia.

Ihmettelen, että SDP sekä Vasemmistoliitto hyväksyivät tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin. Siinä Urpilainen ja Arhinmäki vähät välittivät omista kannattajistaan – hallituskipeys voitti periaatteet!

 

-Esko Erkkilä-

Haja-asutusalueiden asukkaiden omatoimisuutta pitäisi arvostaa eikä arvostella sitä

Lauantai 23.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven valtuustosalissa taannoin järjestetyssä tilaisuudessa Ylöjärven kaavoitusinsinööri vähätteli Viljakkalan Virolahden vesiosuuskunnan saavutuksia, kun vesiosuuskunnan puuhamies Jukka Niittyoja toi ne esille.

 

”Korkea Virkamies” totesi jotenkin siihen tapaan, että muutama kilometriä vesijohtoputkea ei merkitse mitään haja-asutusalueiden infrassa. Minä ja lukuisat muut läsnäolijat koimme virkamiehen sivalluksen loukkauksena haja-asutusalueiden asukkaita kohtaan.

 

Olen tyytyväinen, että Hämeenkyrön Sanomat on tehnyt 19.7.2011 ilmestyneeseen numeroonsa asiallisen jutun Viljakkalan Vironlahden vesiosuuskunnan toiminnasta. Toivottavasti Ylöjärven kaupungin virkamieskunta lukee jutun ja ottaa opikseen.

 

On yllättävää, että esimerkiksi Hämeenkyrön alueella toimii 48 vesiosuuskuntaa. Se on merkinnyt valtavaa voimainponnistusta haja-asutusalueiden asumismukavuuden kohottamisessa.

 

Haja-asutusalueiden vetovoimaisuus on yhteiskuntamme peruskysymyksiä. Kaikki eivät halua elää väestökeskittymissä. Monien haaveena on asunto lähellä luontoa ja pois taajamien kiireestä.

 

Haja-asutusalueiden kohtalo on juuri nyt ajankohtainen. Paineet monelta suunnalta merkitsevät, että rakentamista haja-asutusalueille haluttaisiin rajoittaa.

 

Onneksi virkamiesten suunnitelmat ovat kohdanneet laajaa vastustusta ja kansalaiset ovat tiedostaneet uhkaavan vaaran.

 

Kaupunkilaisena kannustan haja-asutusalueiden asukkaita ja maanomistajia puolustamaan oikeuksiaan. Arvostan niitä, jotka haluavat muuttaa maalle ja siten kohottaa maaseudun elinvoimaa.

 

Finntrio totesi jo vuonna 1978, että ”Maalla on mukavaa” – se pätee edelleenkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Gdansk - kaupunki, josta maailmaa mullistaneet tapahtumat alkoivat vuonna 1939 ja uudestaan vuonna 1980

Torstai 21.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain heinäkuun 7. päivänä vierailla puolalaisessa Gdanskin kaupungissa ja tutustua kahteen koko maailmaa mullistaneen tapahtumaan niiden aidoilla tapahtumapaikoilla. Kyse on mullistuksista, jotka alkoivat Gdanskista vuosina 1939 ja 1980.

 

Kerron tässä jutussa vuoden 1939 tapahtumista.

 

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin ja Saksan diktaattori Adolf Hitler olivat 23.8.1939 solmineet keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen, jota nimitetään Molotov-Rippentrop –sopimukseksi sen vuoksi, että Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatjeslav Molotov sekä hänen saksalainen kollegansa Joachim von Rippentrop allekirjoittivat sopimuksen.

 

Sopimuksessa Neuvostoliitto ja Saksa sopivat etupiirijaosta, joka koski Suomea, Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa sekä Romaniaa.

 

Hitler ei sopimuksen toteuttamisessa viivytellyt, sillä Saksa aloitti sodan Puolaa vastaan 1.9.1939.

 

Ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettu saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein purjehti Gdansk´n gin satamaan muka rauhanomaiselle laivastovierailulle elokuun lopulla 1939. Alus ankkuroitui kanavaan Westerplatten ja mantereen välille lähelle puolalaisten varuskuntaa. Se vietti satamassa muutaman hiljaisen päivän.

 

 

 

Gdansk’ n satamalaituri. Näillä paikoilla saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein vietti elokuun lopulla 1939 muutaman hiljaisen päivän ”rauhanomaisella” laivastovierailullaan.

 

 

 

Gdansk´n satamarakennus ja majakkatorni rannasta katseltuina.

 

 

Yllättäen 1. syyskuuta 1939 klo 04.45 paikallista aikaa taistelulaiva Schleswig-Holstein ampui täyslaidallisen 280 mm ja 150 mm tykeillään kohti Westerplatten linnoitusta.

Westerplatten sijaitsee n. kilometrin etäisyydellä Gdansk´n satamasta.

 

 

 

Westerplatten´lla on nykyisin toisen maailmasodan ensimmäisten laukausten merkiksi ja urhoollisten puolalaisten puolustajien kunnioittamiseksi 25 metriä korkea muistomerkki.

Emme käyneet muistomerkillä, sillä sinne ajaminen olisi merkinnyt useiden kymmenten kilometrien ajolenkkiä. Kuva on otettu kauko-objektiivilla Gdansk´n satamasta eli n. kilometrin etäisyydeltä.

 

Westerplatten sitkeä vastarinta ylivoimaa vastaan kannusti muuta Puolaa taistelemaan. Puolalaisten puolustukselle ei annettu juuri mahdollisuuksia, sillä pian myös toinen suurvalta, Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan vallaten maan itäosan.

 

Käynti Gdansk´n satamassa ja Westerplatt´n muistomerkin näkeminen lähietäisyydeltä ovat merkittävä kokemus.

 

Vuoden 1939 syyskuun tapahtumat tällä alueella olivat sananmukaisesti lähtölaukaus kahden vallanhimoisen diktaattorin – Stalinin ja Hitlerin – miljoonille ihmisille aiheuttamille kärsimyksille ja kuolemille. Täältä alkoi toinen maailmasota!

 

-Esko Erkkilä-