Taloudellisesti terveen kaupungin aistii jo kaupungin organisaatiorakennetta tutkimalla

Torstai 27.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Taloudellisesti terveen kaupungin keskeinen toimintasektori on elinkeinotoiminnan kehittäminen ja ylläpito.

 

 

Vain tehokas elinkeinotoiminta luo mahdollisuudet asukkaiden hyvinvoinnille, koulutukselle, terveydenhoidolle, toimivalle kaupunki-infralle ja kaikelle sille hyvälle, jota asukkaat tarvitsevat ja kaipaavat.

 

 

Taloudellisesti terveen ja tulevaisuudessakin turvatun elämän asukkailleen takaavan kaupungin tunnistaa helposti, kun tarkastelee minkä tahansa kaupungin organisaatiorakennetta.

 

 

Kaupungin elinkeinoasiamies/elinkeinojohtaja on se henkilö, joka on paljon vartijana asukkaiden hyvinvoinnin kannalta.

 

 

Elinkeinotoiminta voi olla osa kunnallista organisaatiota sinänsä, mutta elinkeinotoiminta voi olla myös yhtiöitetty.

 

 

Tärkeintä kuitenkin on, että kaupungin operatiivinen elinkeinotoiminta on tiukasti sidoksissa kaupungin johtamisjärjestelmään ja se merkitsee sitä, elinkeinotoiminnan vastuuhenkilö on suoraan kaupunginjohtajan tai pormestarin alainen. Pelkkä alaisuus ei tietenkään riitä, vaan kaupunginjohtajan/pormestarin pitää aidosti olla osallisena elinkeinotoiminnan kehittämisessä.

 

 

On surkuhupaisaa, jos kaupungilla on nimettynä elinkeinojohtaja, mutta hän joutuu kuitenkin olemaan kuin ”orpo piru Kalajoen markkinoilla” eli ilman kaupungin ylimmän virkamiehen tukea.

 

 

Todella katastrofaanista on se, että kaupunginjohtajan tai pormestarin välillä elinkeinojohtajaan on yksi tai jopa kaksikin organisaatiotasoa!

 

 

Arvoisat lukijani!

 

 

Tutkailkaa suurinta tappiota vuosi vuodelta tekeviä kaupunkeja ja huomaatte, että elinkeinotoiminta on jo organisaatiorakenteessa heitetty hunningoille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauppakeskusten puutteellinen kyky uudistua tekee ne suorastaan tarpeettomiksi

Keskiviikko 26.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen lähistöllä sijaitsee kaksi kauppakeskusta, joista toinen on pystynyt uudistumaan, mutta toinen ei.

 

 

Uudistumiskykyinen on ollut Lempäälässä sijaitseva liikemies Toivo Sukarin Ideapark-luomus ja se poiskuihtuva on Ylöjärvellä sijaitseva Spondan omistama Kauppakeskus Elo.

 

 

Tuo mainintani ”poiskuihtuva” on ehkä tässä vaiheessa hieman yliampuva, mutta jotain on pian tapahduttava, jotta Elo ei poiskuihtuisi.

 

 

Ideapark tuntui sen perustamisvaiheessa melkein järjettömältä hankkeelta, mutta sen uudistumiskyky on ollut ilmiömäinen.

 

 

Ideapark´n vastuuvetäjät ovat pystyneet muuttamaan jättimäisen luomuksensa elämyskeskukseksi ja se on ollut oikea ratkaisu.  Ideapark´n vastuuvetäjät ovat olleet ajan hermolla.

 

 

Kauppakeskus Elon vaikeudet tulivat minullekin yllätyksenä, mutta viime päivien henkilökohtaiset kokemukset osoittavat, että Kauppakeskus Elon elonpäivät ovat kortilla, jos jotain ei tehdä.

 

 

Asioin maanantaina eräässä Elon pikkuliikkeessä ja totesin tiskin takana olleelle tutulleni, että bisnes kai pyörii hyvin, kun oven editse kulkee joukoittain ihmisiä.

 

 

Tuttuni totesi, että kaikkea muuta, sillä edellisviikollakin oli ollut päiviä, jolloin kassakonetta oli saanut käyttää vain kolmesti päivässä!  Minäkään en suurta katetta tuohon liikkeeseen jättänyt, sillä ostokseni oli 25 euron suuruinen.

 

 

Kuulin, että Ylöjärven kaupunki on jo jonkin aikaa antanut Spondalle viestiä, että Elon konseptia pitäisi muuttaa tai kauppakeskuksesta tulee laajempikin rasite. Viestit ovat kuitenkin kaikuneet Kehä kolmosen sisäpuolella pääkonttoriaan pitävälle yritykselle kuin kuuroille korville ja niitä ei ole huomioitu.

 

 

Kannustan Kauppakeskus Elon kehittämistä, sillä se olisi oikein sopiva ostospaikka myös perhekunnallemme, kun matkaamme Tampereen kivikylästä mökillemme Viljakkalan Majajärvelle.

 

 

Kauppakeskus Elo olisi viljakkalalaisten ja kurulaisten lisäksi sopiva tulppa kohti Tampereen Lielahdessa sijaitsevia kauppakeskuksia kiirehtiville hämeenkyröläisille ja ikaalislaisille, joiden ei tarvitsisi tungeksia Lielahden tai peräti ratikkatöiden runtelemaa Tampereen keskustaa kohti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Unikko on perennapenkin kuningatar!

Tiistai 25.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Kiipesin mökillä varaston katolle 13.6.2019 ja otin yläilmoista kuvan mökkimme perennapenkistä.

 

 

 

 

 

Tältä se silloin näytti, mutta vajaan kahden viikon kuluttua tilanne oli tyystin toinen ja muutos oli hienompaan suuntaan.

 

********************

 

Juhannuksen aikaan perennapenkin kuningatar oli unikko ja tässä nyt muutama kuva unikon kehittymisestä nuppuvaiheelta siemenkotavaiheeseen:

 

 

 

 

 

Unikonkukka on todellinen perennapenkkien kuningatar!

 

 

 

 

 

Unikon kukkanuppu…

 

 

 

 

 

…ja tässä sitten ”synnytysvaihe”, kun kukka rikkoo nupun kuoret ja ponnistaa näkyville.

 

 

 

 

 

Tässä perennapenkin kuningatar on parhaassa loistossaan!

 

 

 

 

 

Unikon kukintavaihe on nopeasti ohi ja se pääseekin sitten siemenkotavaiheeseen ja siemenet alkavat tuleentumaan.

 

 

 

 

 

Unikolla on vain neljä terälehteä, mutta hulluttelin ja kokosin puutarhapenkille tämmöisen teelmäksen – tiskiharja mittatikkuna.

 

 

 

Perennapenkkimme on niin tiukkaan ahdettu erilaisia kasveja, että nyt valmistuville unikonsiemenille on jo syksyksi löydettävä aivan uusi kasvupaikka, mutta eiköhän se löydy!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Keinusstoolinmatot ovat osa talonpoikaisperinnettä, talonpoikaistaidetta ja myös talonpoikaiskulttuuria

Maanantai 24.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Jos otsikkoni ensimmäinen sana ei kaikille avaudu, muutan sen viljakkalanmurteelta kirjakielelle ja silloin se kuuluu näin ”Keinutuolinmatot…”!

 

 

Olen vuosien saatossa ”pitänyt silmäni auki” ja minulle on sen tuloksena kertynyt muutaman keinutuolinmaton kokoelma.

 

 

Tutkailin googlettamalla ”keinutuolinmatto” –sanalla tilannetta ja huomasin, että vanhoja sekä uusia keinutuolinmattoja on tarjolla hintahaarukalla 5 – 30 euroa per kappale  + postituskulut.

 

 

Arvostan pientä kokoelmaani ja se on käytössä muutaman kerran kesän aikana – nyt viimeksi juhannuksena, kun meillä oli juhannusvieraita mökillämme.

 

 

Kokoelmani ei ole suurensuuri, sillä siihen kuuluu vain puolisentusinaa keinusstoolinmattoa, mutta tässäpä pieni kuvakimara niistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Keinutuoli kuuluu yhä monen maalaistalon pirtissä pirtin tärkeimpien huonekalujen joukkoon ja entisaikaan se oli jokaisen pirtin vakiohuonekalu.

 

 

Keinutuolin mahduttaminen nykyisiin asuntoihin on tilankäytön kannalta haasteellista ja sen vuoksi mm. meillä omakotitalossa keinutuoli on sijoitettuna lasiverannalle!

 

 

Yleensä maalaistalojen keinutuoli oli yksinistuttava, mutta esimerkiksi eräässä naapurissamme oli kahdenistuttava keinutuoli!

 

 

Vieraan piti olla taloon tullessaan tarkkana, jotta ei heti ensimmäisenä mennyt istumaan keinutuoliin, sillä monissa paikoissa pirtissä oleva keinutuoli oli isännän mieluisin istumapaikka.

*****************

 

 

Heitän tässä ideanpoikasen, että jonkun opiskelijan tai vaikkapa graduntekijän aiheena voisi olla keinutuolit talonpoikaistalon huonekaluna ja siinä sivussa olisi sitten mahdollisuus perehtyä ”keinusstoolinmattoihin”!

 

 

Idea on vapaasti käytettävissä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Itsensätykkääjät

Sunnuntai 23.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Koen facebookin hyödylliseksi, sillä vajaan seitsemänsadan fb-kaverin joukko linkittää sinne sellaista tietoa, jonka etsimiseen muualta veisi aikaa ja ei sittenkään sitä löytäisi.

 

 

Fb on lisäksi nopea tiedonsaantikanava, sillä sieltä saa monesti tietoa politiikan ja urheiluelän tapahtumista melkein reaaliajassa.

 

 

Kun hieman pidemmälti seuraa fb-kavereiden viestintää huomaa, että meistä itsekuin on tavallaan erikoistunut joihinkin aiheisiin.  Tunnistan itse olevani erikoistunut puutarha- ja kasviasioihin.

 

 

Eräs seikka minua facessa ihmetyttää ja se on se, kun jotkut tykkäävät omasta kirjoituksestaan – mielestäni fb-tykkääminen on muiden asia, ei kirjoittajan itsensä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Koivut ovipieliin ja rahkasammalmätäs portaiden eteen

Lauantai 22.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen päivän myöhässä, kun vasta nyt muistelen lapsuusaikojeni juhannusaaton hommia.

 

 

Juhannusaattona metsästä haettiin kaksi koivua, jotka rautakangen avulla laitettiin pystyyn molemmin puolin ulko-ovea.

 

 

Viljakkalalainen tapa juhannuskoivujen lisäksi oli se, kun hevosreellä haettiin suolta iso rahkasammalmätäs ulkorappujen eteen. Tämä tapa oli Viljakkalassa yleinen, mutta muualla sitä ei tunneta.

 

 

Rahkasammalmätäs irrotettiin kuokalla ja kuljetettiin reellä paikoilleen, jossa se saikin olla seuraavaan juhannukseen saakka.

 

 

En tarkemmin tunne sammalmättään alkuperää, mutta mukava siihen oli pyyhkiä likaiset saappaat!

 

 

Juhannuskoivujen ja sammalmättään hakujen lisäksi juhannusaattona tehtiin tavanomaisia maalaistalon töitä pelloilla ja navetassa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Etiketti bussipysäkkikäyttäytymisessä

Perjantai 21.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereella joukkoliikenteen tappiobudjetti on tasoa 13 miljoonaa euroa, mutta tamperelaiseen taloudenpitoon kuuluu, että kulubudjetit ylitetään ja sen vuoksi joukkoliikenteen tappio pyöriikin tasolla 15 miljoonaa euroa.

 

 

Viisitoista milliä jaettuna Tampereen asukasluvulla merkitsee, että jokainen tamperelainen ”maksaa” joukkoliikenteen riemuista 65 euroa vuodessa ja summan joutuvat maksamaan myös ne, jotka eivät käytä joukkoliikennettä – maksamaan ja maksamaan, sillä joukkoliikenteen tappio on pois kaikesta muusta kaupungin palvelutoiminnasta.

 

 

Joukkoliikenteen tappiota kutsutaan muuten kiertoilmaisulla ”joukkoliikenteen subventio”!

 

********************

Mutta nyt piti kirjoittaa bussiliikennepysäkkien etiketistä!

 

 

Otan esille kaksi asiaa ja ensimmäinen niistä on tupakointi bussipysäkillä.

 

 

Tupakoitsijat ovat valtaosiltaan fiksua väkeä ja he harjoittavat myös bussipysäkeillä pahettaan hieman etäämmällä muista.  Hyvä niin, mutta onhan se melkoisen kamalaa, kun jotkut tupakoitsijat vetävät ”viimeisen henkosensa tupakkia” juuri ennen astumistaan bussiin!

 

 

Toisena asiana bussipysäkkietiketissä otan esille nousemisjärjestyksen bussiin.

 

 

On mielestäni itsestäänselvyys, että bussiin noustaan siinä järjestyksessä kuin kukin on saapunut bussipysäkille.

 

 

Syyllistyisin varmaan vihapuheeseen, kun kertoisin esimerkkejä niistä ihmisryhmistä, jotka eivät tässä asiassa noudata bussipysäkkietikettiä!

 

 

Sen kuitenkin totean, että maahanmuuttajat ovat mielestäni tässä asiassa turhan arkoja ja he eivät kehotuksestakaan halua nousta bussiin omalla vuorollaan vaan antavat muiden kiirehtiä edelleen.

 

 

Tämmöistä mielessä tänään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuihtuuko Hämeenkyrön kirkonkylä tuppukyläksi, kun ohitustie valmistuu?

Torstai 20.6.2019 - -Esko Erkkilä-

On päivänselvää, että 3-tielle Hämeenkyrön kohdalle tarvitaan ohitustie.

 

 

Rinteen hallitus, jossa Keskusta todellisuudessa on kuskin paikalla, päätti 18.6.2019 myöntää ohitustien suunnitteluun 2,4 milj. euroa ja samalla investoinnille osoitettiin 64 miljoonan euron suuruinen valtuus.

 

 

Kolmostietä Etelä-Pohjanmaalta, Vaasan seudulta ja kauempaakin pohjoisesta Tampereelle kutsutaan ”ruokatieksi” ja sitähän se todella onkin – lihanjalostusteollisuus ja maidonjalostusteollisuus käyttävät Tampereelle suuntaavaa kolmostietä tuotteidensa logistisena valtasuonena ja puolestaan vaikkapa Ilmajoen Koskenkorvalla sijaitseva viljajalostusteollisuus tarvitsee kolmostietä etelästä kuljetettaville raaka-aineilleen logistisena väylänä.

 

 

Vietän suurimman osan kesäajastani mökillämme Viljakkalan Majajärvellä ja kesäaikana käytän suunnilleen puoliksi Ylöjärven ja Hämeenkyrön palveluja hyödykseni – Tampere ja sen keskusta on niin sekaisin ratikkatöiden vuoksi, että sinne menemistä kartan viimeiseen saakka.

 

 

 

**********************

 

 

 

Kävin eilen asioillani Hämeenkyrössä ja seurasin pienen hetken liikennevirtaa etelästä tultaessa ensimmäisessä kiertoliittymässä – olipahan aikasmoinen sumppu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hämeenkyrön kiertoliittymät eivät sovi raskaalle liikenteelle ja sitähän kolmostiellä Hämeenkyrön kohdalla on paljon!

 

 

 

Kannatan Hämeenkyrön ohitustien toteuttamista, sillä se on maamme talouselämän yhteinen tahto ja sitä kautta se tuo hyvää meille kaikille.

 

 

 

Muistutan monien muiden tapaan kuitenkin, että ohitustie saattaa kuivettaa Hämeenkyrön keskustan tuppukyläksi, sillä jo Ikaalisista tullaan ajamaan huristelemalla Ylöjärven Elon kauppakeskukseen ja Tampereen Lielahden kaupallisten palvelujen käyttäjäksi; ei tulla käyttämään ohitustiestä ”kaukana” olevan Hämeenkyrön kirkonkylän palveluja!

 

 

Ohitustien tuleminen merkitsee Hämeenkyrön kunnan virkamiehille ja luottamushenkilöille melkoista haastetta, jotta Hämeenkyrön keskustalle ei käy kalpaten!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehtokotilo on ainainen riesa

Keskiviikko 19.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Lehtokotilo (Arianta arbustorum) on 15–25 millimetrin pituinen, maalla elävä nilviäislaji.

 

 

Kun lehtokotilot ovat kerran päässeet puutarhaan ja tontille, niin niistä ei käytännössä pääse lopullisesti enää eroon.

 

 

Tampereen omakotitalotonttimme on lehtokotilosaastunut, mutta mökkitonttimme Viljakkalassa olemme ainakin toistaiseksi pystyneet pitämään kotilovapaana.

 

 

Mökkitonttimme kotilopuhtaus merkitsee mm. sitä, että emme voi käyttää samoja puutarhatyövälineitä Tampereella ja mökillämme.

 

 

On selvää, että mitään taimia emme voi Tampereelta viedä mökillemme.

 

 

Seurasin aikoinaan lehtokotilon etenemistä ja totesin lehtokotilosaastumisen etenevän 20 metriä vuodessa – kotilon etenemistä ei hidastanut yhtään sen etenemisreitille osunut asfaltoitu katu!

 

 

***********************

 

 

Meillä on hoidossamme kolme hautaa Viljakkalan hautausmaalla ja tapaamme aina keväisin viedä hoitovastuullamme oleville haudoille muoviset laatikot, joihin olemme istuttaneet orvokkeja.

 

 

 

 

 

Vein eilen hoitovastuuhaudoillemme kesäkukat ja otin talteen komeasti orvokkeja kasvavat kukkalaatikot.

 

 

Nyt pelkään, että orvokkilaatikot ovat saaneet lehtokotilosaastunnan ja sen vuoksi orvokkilaatikot saavat nyt olla muutaman päivän karanteenissa mökkimme pihakiveyksellä.

 

 

Karanteenilla pyrimme varmistamaan, että lehtokotilot eivät ole saastuttaneet orvokkilaatikoitamme.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirjojen paikka ei ole roskalavalla!

Tiistai 18.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Maksan Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle jätemaksua kolmen kiinteistön osalta eli Tampereella omakotitalosta, Viljakkalan vapaa-ajanasunnosta ja vielä maatalousyhtymämme osalta.

 

 

Omakotitalon jätteet noudetaan tontilla oleva jätesäiliö parin viikon välein tyhjentäen, mutta ”mökkiroskat” vien matkani varrella sijaitsevien jätepisteiden säiliöihin.

 

 

Vein muutama päivä sitten mökkiroskia erään jätepisteen jätesäiliöön ja huomasin säiliössä paljon kirjoja.

 

 

Mielestäni kirjojen laittaminen jätesäiliöön on verrattavissa kirjojen polttamiseen kirjarovioilla ja kirjarovioiden roihuamisesta ei maailmanhistoriassa ole seurannut mitään hyvää.

 

 

Pelastin muutaman kirjan ja mukana oli kolme todellista helmeä.

 

 

 

 

 

 

Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä…

 

 

…on Talvisodassa Lapin ryhmän komentajana toimineen kenraali K. M. Walleniuksen kirja, joka kuvaa Walleniuksen omakohtaisia kokemuksia 1920-luvulta. K. M. Wallenius oli sotilasurallaan kiisteltykin persoona, mutta hänen kirjoittamiensa kirjojen luulisi kiinnostavan kaikkia.

 

 

Hämeenmaa 7 ja sen alaotsikkona Längelmäen elämää ja oloja…

 

 

…kertoo niistä tutkimuksista ja sisältää aikalaishaastatteluja Hämäläis-Osakunnan Kotiseutukerhon vuonna 1935 Längelmäellä tekemästä työstä.

 

Kerrassaan mielenkiintoisia juttuja minullekin, jolla ei ole sen kummempia siteitä Längelmäelle.

 

 

Kalevalan laulumailta…

 

 

…on I. K. Inhan paksu teos, jonka sisältö perustuu kirjailijan vuonna 1911 tekemään matkaan Karjalan laulumaille.

 

Olen monesti ajatellut, että tuo teos pitäisi saada ja nyt se on minulla!

 

 

Nykyään nettiaikana tulee aivan liian vähän luettua kirjoja, mutta noihin kolmeen tulen perehtymään.

 

 

 

Onkohan niin, että tuo kirjojen jättäminen jätesäiliöön perustuu siihen, että perikunnan jäsenet ovat siivonneet jonkun kulttuuria arvostaneen henkilön jäämistöä ja sen vuoksi kirjat olivat päätyneet roskikseen – harmillista sinänsä, mutta onni minulle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Virkamiesten märkä uni toteutuu ja kuntalaisdemokratia kaventuu, kun Tampereen Infra Liikelaitos tänään yhtiöitetään

Maanantai 17.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Infra Liikelaitos (alussa nimeltään Tampereen Infratuotanto Liikelaitos) perustettiin vuoden 2009 alussa, kun eräitä Tampereen kaupunki-infraan liittyviä toimintoja koottiin ja keskitettiin yhdeksi vastuuyksiköksi.

 

 

Vastaperustetun liikelaitoksen palveluksessa oli 795 henkilöä.

 

 

Sain toimia silloisen Tampereen Infratuotanto Liikalaitoksen johtokunnan varapuheenjohtaja neljä vuotta ja totean, että aika oli mielenkiintoista ja haastavaa. Työelämässä hankittu tehostamis- ja saneerauskokemus olivat enemmän kuin paikallaan.

 

 

Yhtenä yönä Infran veloitushintoja laskettiin 10 % ja se aiheutti melkoisia haasteita liikelaitoksen taloudelle – hintojen alentaminen oli kuitenkin välttämätöntä, jotta uuden liikelaitoksen toiminta voitiin saada melko lyhyellä aikataululla kompensoimaan  sitä Tampereen kaupungin taloudellisesti surkeaa taivallusta joka jatkuu yhä.

 

 

Varapuheenjohtajakauteni jälkeen sain toimia johtokunnan jäsenenä vielä neljä ja puoli vuotta ja sinä aikana tamperelaiset saivat nauttia Infran kelvollisesta taloudellisesta tuloksesta. Olimme silloin ehken ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka pääsi tulostavoitteeseensa.

 

 

Infran johtokunnassa oli kokoomuslaisia, demareita, vasemmistoliittolaisia, vihreitä, perussuomalaisia ja minä keskustalaisena, mutta milloinkaan puoluepoliittiset tarkoitusperät eivät ilmenneet johtokuntatyöskentelyssä, sillä me kaikki halusimme toimia tamperelaisten parhaaksi.

 

 

Saimme liikelaitoksen talouden kahdeksan ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen liikeylijäämätasolle plussalle n. viisi miljoonaa euroa ja se on merkittävä tulos talousongelmissa rypevässä Tampereella.

 

 

*********************

 

 

Tänään kaupunginvaltuustossa siunattava Infran yhtiöittäminen on valitettava askel asukasdemokratian kannalta Tampereella.

 

 

Yhtiöittämisen jälkeen Infra siirtyy osakeyhtiölain piiriin ja silloin yhtiön hallituksen ainoa tavoite on hyvän taloudellisen tuloksen tekeminen. Painoarvoa ei ole henkilöstön mielipiteellä, yksikössä vallitsevalla yhteishengellä, eikä puhettakaan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista.

 

 

Huvittavaa, kun kaupunginvaltuutetut toistelevat, että heillä olisi mahdollisuus saada tietoja yhtiöitetyn Infran toiminnasta – turhaan toistelevat.

 

 

Valtuutetut saattavat saada jälkijättöisesti joitakin tietoja yhtiön toiminnasta, mutta minkäänlaiseen etukäteisohjaukseen valtuutetuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Liikelaitoksen johtokunta pääsi jokaisen asiakohdan kohdalla sparraamaan toimivaa johtoa ja tarvittaessa asettamaan kyseenalaiseksi kaikki pienimmätkin suunnitelmat – yhtiöittämisen jälkeen se ei ole mahdollista.

 

 

Infran yhtiöittämistä on yritetty jo monta kertaa, mutta ennen tätä päivää se ei ole onnistunut.

 

 

Virkamiehet ovat antaneet liikelaitoksena toimivalle Infran johtokunnalle aikoinaan tunnustusta, kun yhtiöittämistä on aikaisemmin yritetty.

 

 

Muistan vallan hyvin, kun eräs johtava virkamies totesi, että liikelaitoksen johtokunta teki arvokkaan työn, kun se sai toimillaan liikelaitoksen henkilömäärän alennettua 795 -> tasolle 430. Jos tätä ei johtavan virkamiehen mukaan olisi tehnyt luottamushenkilöiden johtama johtokunta ja sen olisi joutunut tekemään yhtiöitetyn osakeyhtiön hallitus, olisi siitä noussut melkoinen kalabaliikki.

 

 

 

Kiitokset kuitenkin tässäkin yhteydessä niille tamperelaisille poliittisille päättäjille, jotka luottivat kahdeksan ja puolen vuoden ajan siihen, että liike-elämässä hankkimallani tiedolla ja kokemuksella oli käyttöä kaupunkilaisten parhaaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Venlat jo maalissa ja miehet lähtivät matkaan eilen klo 23.00!

Sunnuntai 16.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Hyvää huomenta erityisesti Teille lukijani, jotka luette näitä rivejäni heti sunnuntain aamuhetkinä 16.6.2019.

 

Vanhasta kokemuksesta osaan ounastella, että Teitä on tällä saitilla aamukolmeen mennessä muutama sata aktiivia.

 

Tänään – yllätys, yllätys – muutama sana suunnistuksesta.

 

 

Olin suunnistuksesta täysin pihalla varusmiespalvelukseeni saakka, mutta silloin sain opetusta suunnistuksesta.

 

Ratkaiseva opetus oli se, kun jouduimme suunnistamaan ”valkoisella kartalla” eli kyse oli millimetripaperista, jolle oli merkitty oikeaan mittasuhteeseen vain rastipisteet.

 

 

Valkoisen kartan suunnistus opetti kompassin käytön ja samalla oli välttämätöntä se, että osasi mitata kuljetun matkan askelpareilla.

 

 

En tiedä, että vieläkö suunnistuksen ja kompassinkäytön alkeita opetetaan valkoisen kartan periaatteella, mutta minä kiitän opettajiani, sillä niin minä opin suunnistamaan.

 

 

Kartanlukutaito kehittyi sen rinnalla, että osasi käyttää kompassia!

 

 ***************

 

Varusmiespalvelukseni jälkeen opiskelin Mustialan maatalousopistossa agrologiksi ja toisena opiskeluvuotenani minut valittiin urheiluseura Mustialan Toukopojat ry:n puheenjohtajaksi. Seuramme osallistui kiinteästi Lounais-Hämeen Rastin toimintaan ja silloin suunnistustaitoni kehittyi melkoisesti.  Lounais-Hämeen Rasti järjesti 1969 aktiivisesti joka viikko harjoitussuunnistuksia ja monesti me olimme järjestävänä seurana.

 

 

Suunnistusurani suurin saavutus on Viljakkalan mestaruus miesten sarjassa – vuosi oli joskus 1970-luvun alussa.

 

 

Meitä osanottajia oli vain kaksi ja kilpailijani oli tunnettu juoksija, mutta myös piirikuntatason suunnistaja.

 

 

Mestaruuskilpailut järjestettiin Viljakkalan Hanhijärvenkulman Hyypöläisellä ja muistan, kun kilpailijani rymisteli aina rastin jälkeen ohitseni, mutta lopputulemana minä olin kuitenkin nopeampi.

 

 

Suunnistus on hieno harrastus, sillä siinä osanottaja saa aina ”palkinnon”, kun hän löytää rastin.

 

 

Jukolan viesti on eräs vuoden suurimmista televisio-ohjelmista ainakin ajallisesti ja nyt on päästy sopimukseen, että Jukolan viesti televisioidaan joka vuosi ainakin vuoteen 2023 saakka, jolloin kilpailukeskus toimii Kauhavan lentokentällä!

 

 

Aamulukijoilleni rattoista Jukolan viestin seurantaa – voittajajoukkue saattaa olla tiedossa tänään joskus aamukuuden ja aamuseitsemän tienoilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Turkistalouden harjoittamista vastustavat ääriainekset vetivät vesiperän!

Lauantai 15.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Keskustan ryhtyminen hallitusvastuuseen oli tärkeä askel suomalaisen kuluttajan, suomalaisen kotieläintuottajan ja koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta mm. sen vuoksi, että turkistalouden kieltoa havitelleet voimat saavat pitää suunnitelmilleen ainakin neljän vuoden tauon.

 

Turkistalouden lopettamista vaativat vouhottajat saivat uutta vettä myllyynsä, kun Norjan parlamentti eli suurkäräjät on hyväksynyt lain, joka kieltää turkistarhauksen vuoteen 2025 mennessä.

 

*****************

 

Lainaan vuoden 2014 tilastoja, kun totean näin:

”Vuonna 2014 turkisten viennin arvo oli 460 miljoonaa euroa. Se on osapuilleen yhtä paljon, kuin Turun telakalla usean vuoden aikana valmistettavan risteilyaluksen hinta.

Viennin arvo on valtava myös muiden tuotantoeläinalojen vientiin verrattuna. Niiden yhteen laskettu vienti on noin 1 miljardi.

Veroja turkiselinkeino maksoi 48,1 miljoonaa euroa.

Lukuisat kunnat turkistuotantoalueella ovat riippuvaisia elinkeinon tuomista veroeuroista. Vuonna 2014 turkisala tuotti yhdeksään suurimpaan tuottajakuntaan vähintään 100 euroa asukasta kohden.”

 

 ****************

Turkistalous alentaa ”jokapäiväisen leipämme” tai tarkemmin sanottuna ostamiemme jokapäiväisten lihajalosteiden hintaa, sillä turkisrehutehtaat maksavat lihanjalostusteollisuudelle muuten markkinakelvottomista rehujakeista hyvää hintaa.

 

 

Turkistaloudella on suuri taloudellinen merkitys Atrialle, HKScanille, Snellmanille ja muille lihanjalostusyrityksille – sillä turkistalous alentaa merkittävästi jokapäiväisen makkarapakettimme hintaa päivittäistavarakaupan kylmäaltaissa.

 

Maataloutemme on suuressa taloudellisessa kriisissä ja sen vuoksi on nostettava hattua turkiselinkeinolle, joka mahdollistaa Itikalle, Lihakunnalle, LSO:lle ja muille tuottajaosuuskunnille sekä lihaa hankkiville yrityksille paremman tilityskyvyn.

 

 

Jos turkisrehuyritykset eivät toimisi lihanjalostusteollisuuden rehujaemarkkinoilla – joita usein kutsutaan teurasjätemarkkinoiksi –  teurasjätteet jouduttaisiin kuljettamaan erillisiin käsittelylaitoksiin Honkajoelle ja Kaustisille, joissa ne kuivattaisiin kalliilla öljyllä lihaluujauhoksi ja se taas käytettäisiin melkein nolla-hinnalla eri paikkakuntien lämpövoimaloissa omakotitalojen, rivitaloasuntojen ja kerrostaloasuntojen kaukolämmön tuottamiseen.

 

 

On hienoa ja kannatettavaa, että Keskusta ja RKP ovat mukana Rinteen hallituksessa, sillä niiden mukanaolo päätöksenteossa estää sen, että turkistalouden harjoittamista vastustavat ääriainekset saisivat sananvallan asiassa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onkohan vieraslajeista kohkaaminen jo ylittänyt kohtuuden rajat?

Perjantai 14.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Viime aikoina on näyttävästi kohkattu vieraslajeista ja kansalaisia on syyllistetty ainakin vieraslajikasvien hellimisestä.

 

 

Ymmärrän oikein hyvin sen, että lupiinien esiintymistä pitää rajoittaa ja myös sen, että Venäjällä monissa paikoissa kasvavaa jättiputkea ei missään tapauksessa saa päästää Suomessa leviämään, mutta esimerkiksi kotipihoilla kasvavaa kurtturuusua kohtaan osoitettua suoranaista vihaa on vaikea ymmärtää.

 

 

Tein lyhyen kamerakierroksen mökkitontillani ja kamerani linssiin osui kolme vieraslajikasvia, joiden elinpäivät ovat luetut, jos noudattaa EU:n ja eri viranomaistahojen määräyksiä:

 

 

 

Kurtturuusu

 

 

 

 

 

Tunnustan, että toistakymmentä vuotta sitten kaivoin tämän kurtturuusun alkuperäistaimen maantien penkalta.

 

 

Kurtturuusumme pysyy hyvin paikallaan ja se ei voi levitä kasvupaikaltaan minnekään. Joudun kolmen vuoden kuluttua pohtimaan – jolloin kurtturuusun kasvattaminen tulee laittomaksi – että syyllistynkö kansalaistottelemattomuuteen, jos en hävitäkään kurtturuusuamme.

 

 

 

 

 

Vaatimaton, mutta kuitenkin kaunis kukka kurtturuusussa.

 

 

 

Japanintatar…

 

 

 

 

 

…kasvaa varastorakennuksemme päädyssä ja ylittää ainakin metrillä kirjallisuustiedossa kerrotun kolmen metrin korkeuden.

Pitäisi joskus antaa kunnon lannoitepläjäys ja katsoa, miten korkeaksi japanintatar kasvaakaan!

 

 

Japanintatar on meille tullut erään bisnesmiehen ”avulla”, joka oli laittanut sen kylkiäiseksi eräästä pienostoksesta.

 

 

Japanintatar pysyy hyvin sille varatulla alueella ja nopeakasvuisena se tuo vihreyttä jo varhain keväällä.

 

 

Tiedostan, että japanintatar-kasvin kasvupaikalta ei koskaan saa viedä maata muualle, sillä japanintatar lisääntyy pienestäkin juurenpalasesta.

 

 

Jokseenkin samalla paikalla kasvoi taannoin poppeli ja se oli todellinen riesa, sillä sen juuret kasvoivat jopa takana näkyvän kalustovajan alitse uuteen paikkaan – poppeli on todellinen riesa ja sitä on ehdottomasti vältettävä.

Lupiini

 

 

 

 

 

Haitallisin vieraslaji mökkitontillamme on lupiini ja sen torjuntaan on taas lähipäivinä paneuduttava.

 

 

Torjuntatoimeni rajoittuvat siihen, että kerään kaikkien kukkivien lupiinien kukat kompostiin ja jotkut lupiiniyksilöt revin maasta irti – näin olen menetellyt jo monina vuosina!

Lupiinit ovat muuten arvokasta ja haluttua raaka-ainetta kompostiin!

 

Lupiini on ehdottomasti haitallisin vieraslaji mökkitontillani.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin Yliopisto, Mikkeli, Haaga sekä P. M. A. Tigerstedt ovat alppiruusulajikkeet, jotka menestyvät hallaisellakin tontilla

Torstai 13.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Elämme kesäkuun alkupuoliskon päiviä ja alppiruusut kukkivat parhaillaan.

 

 

Alppiruusut eli rhododendronit eli rodot ovat komeita ilmestyksiä yksittäisinäkin kasveina, mutta todellisia katseenvangitsijoita ne ovat ryhmissä.

 

 

Olen tyytyväinen, että parisenkymmentä vuotta sitten istutimme mökkitonttimme männikköön yksitoista alppiruusua ja kyseessä olivat juuri nuo lajikkeet, jotka mainitsen tämän juttuni otsikossa.

 

 

Tunnen pientä kademieltä varsinais-suomalaisia alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka voivat valita lajikkeeksi melkein minkä vaan tarjolla olevista lajikkeista – Viljakkalan Majajärvellä sijaitsevalla hallaisella mökkitontilla se ei ole mahdollista.

 

 

 

 

 

Alppiruusut ja alppiruusuryhmät pitää mieluiten istuttaa mäntyjen katveeseen, sillä alppiruusut matalajuurisina kasveina sopivat hyvin syväjuuristen mäntyjen kanssa.

 

 

Alppiruusuja ei pidä istuttaa kuusten alle ja läheisyyteen, sillä kuusi ei matalajuurisena sovellu alppiruusun kaveriksi.

 

 

Alppiruusun istutuskuoppaan pitää pohjalle hankkia havupuiden risuja ja käpyjä, sillä alppiruusun kasvupaikka pitää olla sellainen, että alppiruusun juurelle pystyy helposti kaivautumaan kyynärpäitä myöten!

 

 

Tärkeintä on muistaa se, että alppiruusulle ei koskaan pidä antaa ripaustakaan kalkkia, sillä alppiruusut ovat kalkinkarttajia.

 

 

Alppiruusut ovat nyt kukkeimmillaan ja tämän juttuni lopuksi kuvakimara alppiruusuistamme:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2020 kesäkuun neljäntenä päivänä saamme taas seuraavan kerran ihailla alppiruusujen kukoistamista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikko Alatalo - Tampereen Kukkaispormestari vuonna 2019!

Keskiviikko 12.6.2019 - -Esko Erkkilä-

En kai koskaan ole liittänyt blogisivuilleni muiden ottamia valokuvia Mikko Alatalosta, vaikka useasti olenkin hänestä arvostaen näillä sivuillani kirjoittanut, mutta tänään teen poikkeuksen ja hyödynnän Tampere Tunnetuksi ry:n Mikosta ottamaa kuvaa.

Tampere Tunnetuksi ry on vuonna 1965 perustettu keskustan kehittämisyhdistys, jonka tavoitteena on pitää Tampereen keskusta-alue Suomen parhaana paikkana elää, vierailla ja yrittää. 

Nyt Tampere sai laulavan Kukkaispormestarin, kun kansantaiteilija Mikko Alatalo kruunattiin Tampereen 36. Kukkaispormestarin kunniatehtävään.

Tampere Tunnetuksi ry:n hallituksen puheenjohtaja Erika Hildén toteaa, että on ilo kutsua kotikaupungin perinteikkääseen kunniatehtävään Mikko Alatalo, joka on valtakunnallisesti profiloitunut Tampereen kasvoina. Alatalo edustaa tamperelaista kulttuurikenttää, joka on monipuolinen ja tärkeä osa elävää Tamperetta.

Onnittelen Mikko Alataloa Kukkaispormestarin tittelistä ja totean, että valinta osui nappiin!

-Esko Erkkilä-

Peräkonttimuseo on hieno keksintö ikäihmisten uudeksi, mutta niin vanhaksi kokemukseksi!

Tiistai 11.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut ja Elonpolkuja-verkosto olivat päätoimijoita, kun Tampereella Laikunlavalla, vanhan kirjastotalon puistossa ja Vanhassa kirkossa järjestettiin 5.6.2019 perinteinen Astu Suveen –tapahtuma.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistys on Elonpolkuja –verkoston jäsen ja myös meillä oli oma osastomme Astu Suveen –tapahtumassa.

 

 

********************

 

 

Tässä jutussani kerron peräkonttimuseosta, joka oli museolehtori Lila Heinolan autolla mukana Astu Suveen –tapahtumassa.

 

Tavallisesti peräkonttimuseo on liikkeellä Tampereen kaupungin autolla, mutta nyt oli poikkeus ja museotavarat olivat esillä museolehtorin oman auton takakontissa.

 

 

 

 

 

Peräkonttimuseo on tänä vuonna liikkeellä jo kuudentena vuonna ja toiminta kuuluu Tampereen kaupungin ”Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n Konkarit - ikäihmisten museopalveluja” –yksikön toimintaan.

 

 

 

 

 

Museolehtori Lila Heinola esitteli peräkonttimuseota ja hänen esittelynsä teki mm. minuun syvän vaikutuksen.

 

 

Peräkonttimuseon tilat jo asettavat esillä oleville esineille tiukat rajat ja sen vuoksi esillä on vain harvoja ja valittuja museoesineitä.

 

 

Peräkonttimuseo liikkuu ikäihmisiä tavoitellen eri puolilla kaupunkia ja se piipahtaa mm. erilaisissa kesätapahtumissa sekä paikoissa, joissa asuu ja vaikuttaa paljon ikäihmisiä.

 

 

Peräkonttimuseon esineet ovat katsojien vapaasti kosketeltavissa ja siten vieraiden on helppo palauttaa mieliin muistoja, jotka liittyvät esineisiin.

 

 

Esillä oli mm. Klubi-tupakka-aski, joka toi mieleeni 1950-luvulta sen tammikuisen päivän, jolloin naapureita oli ahtautunut pirttiimme toistakymmentä ja kaikki odottivat pääsyä isäni puheille, joka kynä savuten täytti veroplanketteja.

 

Isäni kynä savusi, mutta odottavien isäntien ja kylänmiesten tupakit savusivat vielä enemmän, jotta pirtissä ei nähnyt vastapäistä seinää.

 

 

Se on toki todettava, että miehet eivät polttaneet Klubia, vaan oikein Työmies- tai Saimaa –tupakkeja – silloin ei vielä ollut markkinoilla Nortteja tai ainakaan Viljakkalan Hanhijärvenkulman miehet eivät niitä polttaneet!

 

 

 

 

 

Kiitokset museolehtori Lila Heinolalle, joka tässä availee 4711 –parfyymipulloa, joka myös liittyi viitisenkymmentä vuotta sitten elettyyn elämään.

 

 

On suuri asia, että ikäihmiset saavat peräkonttimuseon avulla muistella nuoruutensa tapahtumia ja sitä kautta saada taas uutta otetta elämäänsä!

 

 

Tulipahan mieleeni, että Tampereen museotoiminnan virittämä ikäihmisille suuntaama peräkonttimuseo pitäisi saada kaikkien pirkanmaalaiskuntien ikäihmisten saataville – ehkä uuden hallituksemme linjaama maakuntauudistus avittaisi tätä haavettani!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Myös se on tärkeä mielipide, että ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa Viljakkalan kuntaliitoksesta Ylöjärveen

Sunnuntai 9.6.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Olen kahden kaupungin ”luottamushenkilöloukussa”, sillä Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsenyyden lisäksi toimin Ylöjärvellä asukaslautakunnan alaisen Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana.

 

 

 

 

Viljakkala-neuvosto osallistui tänään omalla osastollaan Haverin konepäiville.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tapio Lieskon kanssa yhdessä otimme vastaan viljakkalalaisten  tuntemuksia välitettäväksi Ylöjärven päättäjille.

 

 

 

 

 

Nella-onnetar nosti hedelmäkorin omistajaksi…

 

 

 

 

 

…Markku Vuorenmaan, jolle luovutimme Viljakkala-neuvoston hankkiman hedelmäkorin.

 

 

 

Seuraavan kerran Viljakkala-neuvosto kerää asukasmielipiteitä Karhen markkinoilla 29.6.2019 – tervetuloa silloin Karhelle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalkinkarttajista rodo kukkii nyt

Lauantai 8.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Kalkinkarttajakasveihin kuuluvat mm. alppiruusut eli rodot, pensasmustikka, hortensiat ja atsaleat.

 

 

Elämme kesäkuun alkupäiviä ja nyt on alppiruusujen kukinta-aika.

 

 

 

Myöhäinen kevääntulo on merkinnyt, että tavallisesti kesäkuun neljäntenä päivänä kukkaan puhjenneet rodot ovat nyt vasta eilen puhjenneet kukkaan.

 

 

 

 

 

Meillä on yksitoista rodoa mökkimaailmamme männikössä ja eilen sain lyöttäytyä rodojemme joukkoon.

 

 

Helsingin Yliopisto, Haaga, Mikkeli ja P.M.A Tigestedt ovat lajikkeet, joita meillä on kasvussa.

 

 

Rodot eli alppiruusut ovat helppohoitoisia kasveja, sillä ne eivät käytännössä vaadi istuttamisen jälkeen mitään hoitoa.

 

Rodot ovat pintajuurisia kasveja, joten männyt syväjuurisina ovat niille paras kasvukumppani – rodoja ei pidä istuttaa kuusien katveeseen, sillä matalajuuriset kasvit eivät sovi yhteen.

 

Pahin virhe rodojen kasvatuksessa on kalkita niiden kasvualustaa, sillä rodo on ääriesimerkki kalkinkarttajista!

 

 

Rodo siis männyn kaveriksi ja ei missään tapauksessa kalkkia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen perinteinen jäsenretki Viikinsaareen 4.6.2019

Perjantai 7.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Voidaan kai jo puhua perinteestä, kun Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys toteutti jo toisena vuonna peräkkäin jäsentensä virkistysmatkan Tampereen Laukontorilta Pyhäjärvellä sijaitsevaan Viikinsaareen.

 

 

 

 

 

Laivamatkaa varjosti se, että Tammerkoski-laivan pakoputki on viallinen ja laivalla haisee koko ajan pakokaasut.

 

 

Hopealinjan häpeäksi on luettava se, kun kapteeni kertoi meille, että rahaa pakoputken korjaamiseen on vasta ehkä ensi vuonna eli Viikinsaareen matkaajat ja Tammerkoski-laivalla risteilylle osallistuvat joutuvat kokemaan pakokaasujen hajua ensi vuoteen saakka – ei voi olla totta!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikinsaaresta on ensimmäiset kirjalliset tiedot jo vuodelta 1596, jolloin käräjöitiin Viikinsaaressa tapahtuneista heinävarkauksista.

 

 

Viikinsaari syntyi maankohoamisen vuoksi jo seitsemäntuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkamista, joten kyse on vanhasta saaresta.

 

 

 

 

 

Poikkesimme menomatkalla Rosendahlin laiturilla, sillä sieltä laivaan nousi orkesteriporukka, joka esiintyy kesäkauden aikana Viikinsaaren kesäteatterissa.

 

 

 

 

 

Kahdeksan hengen etujoukolla riitti grillikatoksella puuhaa, sillä kaikki piti saada valmiiksi ennen pääjoukon saapumista.

 

 

 

 

 

Olin hankkinut sata grillimakkaraa. jotta jokaiselle riitti kaksi makkaraa.

 

 

On luonnollista, että kelpuutin makkaroiksi vain kotimaisesta lihasta valmistetut makkarat ja silloin tulivat valituiksi Wilhelmi- sekä Kabanossi-grillimakkarat.

 

 

Sinikka Salo (vasemmalla) ja Terttu Styrman valmistelivat makkarat grillausvalmiiksi.

 

 

 

 

 

Suojelimme saaren luontoa ja kasvillisuutta, kun etujoukkomme grillasi makkaramme tarkoitukseen varatussa grillikatoksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme pääjoukko saapui klo 11.00 lähteneellä laivalla ja sen jälkeen vietimmekin rattoisan tapaamishetken grillimakkaraa ja salaattia maistellen.

 

 

Olin tehnyt pienen virheostoksen, kun olin ostanut juomaksi muutaman litran verran Valion mansikkakeittoa – ostos olikin lopulta nappiostos, sillä niin paljon sain kehuja hienosta ”juomasta”!

 

 

 

 

 

Yhdessäolomme päätteeksi hallituksemme jäsenet Seppo Saari (vasemmalla) ja Reijo Kauppila toimivat esilaulajina, kun yhteisesti lauloimme Puolustusvoimain lippujuhlapäivään hyvin sopivan ”Siniristilippumme”!

 

 

 

Toivottavasti Viikinsaareen taas vuonna 2020!

 

 

 

-Esko Erkkilä-