Hajarakentamista käsitelleessä yleisötilaisuudessa käytettiin myös järkeviä puheenvuoroja - Timo Hanhilahti, Juha Kuisma sekä yleisö!

Perjantai 24.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen, että Ylöjärven kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen esiintyi käsittämättömästi Ylöjärven valtuustosalissa järjestetyssä yleisötilaisuudessa, jossa ruodittiin Tampereen kaupunkiseudun seutuhallituksen nimeämän virkamiestyöryhmän luonnosta seudullisten periaatteiden luomista yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi.

 

Jotta tilaisuuden anti ei jäisi sepporeiskasten esiintymisten varaan, on todettava, että tilaisuudessa käytettiin kaksi raikuvat suosionositukset saanutta esitystä.

 

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti sekä ympäristökirjailija Juha Kuisma pystyivät kohta kohdalta torppaamaan Reiskasen esittämät ajatukset.

 

 

Yleisötilaisuuden juontajana toimi Ylöjärven maaseudun kehittämislautakunnan puheenjohtaja Minna Sarvijärvi.

 

 

Eturivissä vasemmalta: Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti, ympäristökirjailija Juha Kuisma Lempäälästä ja tilaisuuden juontaja Minna Sarvijärvi Kurusta.

 

Hanhilahti totesi Tampereen seudulla olevan positiivinen vire kuntien välisen yhteistyön kehittämiseen. Hän mainitsi eräänä konkreettisena hankkeena seudullisen joukkoliikennelautakunnan nimeämisen. Mainittakoon, että apulaispormestari Hanhilahti toimii sen puheenjohtajana.

 

Hanhilahti esitti, että nyt käsiteltävänä oleva luonnos asiakirjasta ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” hylättäisiin. Hanhilahden esitys sai salintäyteiseltä yleisöltä raikuvat suosionosoitukset!

Hanhilahti kiinnitti huomiota virkamiesten laatiman luonnoksen negatiiviseen otsikkoon – on selvä, että negaatioille perustuvasta esityksestä ei voi muodostua kaupunkiseudun kehitystä aidosti generoiva lausunto!

Tuntuu lähes kuvottavalta, että työryhmässä on työn pohjustukseksi esitetty diasarja, jossa mainitaan mm., että maalla on pimeää ja siellä haisee. On mahdotonta kuvitella, että niillä evästyksillä saataisiin kaupunkilaisia ja maalaisia yhteennivova ehdotus aikaiseksi.

 

Ympäristökirjailija Juha Kuisma valotti asiakirjaluonnoksen pohjatietoina käytettyjä ”tutkimuksia”. Kuisma oli ”laskenut auki” monia asiakirjan perusteina käytettyjä ”tutkimuksia” ja todennut, että niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset olivat tuulesta temmattuja.

 

 

Seutujohtaja Päivi Nurminen joutui kovan ryöpytyksen kohteeksi ja monta kertaa häneltä loppuivatkin selitykset luonnoksen puolustamisessa.

 

Prosessin tässä vaiheessa tulee perustellusti esille kysymys siitä, että mikä merkitys Tampereen kaupunkiseudun Seutuhallinnolla oikein on, kun se työstää ”sutta ja sekundaa”. 

• Onko kyseinen organisaatio lainkaan tarpeellinen?
• Tuoko se jotain lisäarvoa Tampereen seudun kuntien omien organisaatioiden sekä Pirkanmaan Liiton lisäksi? 
• Kustannuksia sen ylläpidosta ainakin aiheutuu ja saahan sen siipien suojassa jokunen henkilö myös himoitun luottamushenkilöpestin!

 

 

Eläinlääkäri Urho Riihikoski kysyi seutujohtaja Nurmiselta, että onko virkamiestyöryhmässä lainkaan kulttuurialan koulutusta saanutta henkilöä. Nurminen kiemurteli ja joutui lopulta myöntämään, että sellaista henkilöä valmistelevaan ryhmään ei kuulunut.

On helppo olla Riihikosken kanssa samaa mieltä virkamiestyöryhmän jäsenten liian kapea-alaisesta koulutuksesta ja sitä kautta vajavaisesta kyvystä ymmärtää laajempia kokonaisuuksia.

 

Seppo Reiskaselta ja Päivi Nurmiselta olisi tilaisuuden aikana toivonut suurempaa kiinnostusta yleisöpuheenvuorojen kuuntelemisessa. Papereiden tarkoitukseton selailu ja kännykän kanssa puuhastelu tärkeiden puheenvuorojen aikana ei antanut hyvää kuvaa virkamiehen ja palkollisen kyvystä ottaa esityksistä ”onkeensa”!

 

Kannatan apulaispormestari Hanhilahden esitystä luonnoksen hylkäämiseksi.

 

Uudessa valmistelussa pitää kuulla todellisia asiantuntijoita eli kyläläisiä ja jättää virkamiesbyrokraattien ajatukset oman onnensa nojaan!

 

-Esko Erkkilä-

Puheenvuoro, joka ei suosionosoituksia ansainnut eikä niitä myöskään saanut

Torstai 23.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen käytti Ylöjärven valtuustosalissa 15.6.2011 puheenvuoron, jota ei todeksi uskoisi, ellei sitä olisi omin korvin kuullut.

Kyseessä oli yleisötilaisuus haja-asutusalueille rakentamisen rajoittamissuunnitelmista – tilaisuuden järjestäjänä oli ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke. Paikalla oli n. 80 henkilöä, joten mistään pikkutilaisuudesta ei ollut kyse.

Reiskanen alusti Seutuhallituksen nimeämän virkamiestyöryhmän linjauksia ”seudullisia periaatteita yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi”. Työtä voisi parhaiten kuvata työryhmän jätöksiksi, sillä niin ihmeellisiä virkamiesten linjaukset ovat.

Kaavoitusinsinööri Reiskanen ryyditti esitystään haja-asutusalueiden asukkaita aliarvioivilla - jopa halventavilla – ilmaisuilla.

Reiskasen erityispieksännän kohde oli Karhen kylä Viljakkalassa. Kaavoitusinsinööri kutsui Karhea ja sinne rakennettuja taloja haulikolla ammutuiksi!

Kaavoitusinsinöörin käyttämä dia-aineisto oli tarkoitushakuinen, sillä siitä ilmenivät ainoastaan ne omakotitalot, jotka ovat saaneet rakennusluvan v. 1980 tai myöhemmin.

Reiskasen dia-aineistossa olisi pitänyt olla merkittynä myös aikaisemmin Karhelle rakennetut talot ja lukemattomat vapaa-ajanasunnot. Silloin kaikille olisi muodostunut todellinen kuva elävästä maaseudusta, jossa asukkaat viihtyvät.

Maakunnassa ja kylillä pelätään Seutuhallituksen antavan haja-asutusalueiden asukkaille keppiä. Reiskasen esityksen perusteella on syytä pelätä ruoskaa!

Kuntien luottamushenkilöiden on nyt otettava se rooli, joka heille kuuluu.

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti kiteytti tilaisuudessa omana mielipiteenään, että asiakirja...

..."Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi”...

...pitää hylätä.

Kannatan Hanhilahden esitystä.

 

-Esko Erkkilä-

Rakennusliikkeet himoitsevat Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon 8,5 hehtaarin tonttia Pyhäjärven rannalta rakennusmaaksi

Keskiviikko 22.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin jäsenillä oli 23.5.2011 mahdollisuus tutustua Tampereen Veden Viinikanlahden jätevedenpuhdistamoon.

Olin mukana, sillä uskoin saavani tutustumisen aikana uutta tietoa Tampereen Veden toiminnoista. En pettynyt, sillä kuulimme ja näimme monipuolisesti uutta tietoa Tampereen vesiasioiden hoidosta ”putken molemmista päistä” eli puhtaan veden tuotannosta ja varsinkin jätevesien käsittelystä.

 

 

Käyttöpäällikkö Heikki Sandelin (seisomassa) toimi asiantuntevana oppaana, kun saimme tutustua laitoksen toimintaan. Vasemmalla Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg ja oikealla Niilo Paldanius.

 

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla jätevedet puhdistetaan mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti.

Puhdistamo valmistui vuonna 1968. Viinikanlahti oli ennen puhdistamoa uimakiellossa, mutta vuosina 1980…1982 uimakiellot voitiin purkaa.

Viinikanlahden pohjasedimentti on kuitenkin Nokian kondensaattoritehtaan toiminnan vuoksi siinä kunnossa, että sitä ei voida koskaan mennä käsittelemään. ”Ei koskaan” on ajallisesti voimakas ilmaisu pohjasedimentin rauhoittamiselle, mutta niin se nykytietämyksen ja nykytekniikan valossa on!

Mekaanisen puhdistusvaiheen jälkeen tapahtuvassa kemiallisessa puhdistuksessa käytetään vaikuttavana aineena ferrisulfaattia. Sen ”veljesainetta” ferrosulfaattia eli rautasulfaattia käytetään monissa teollisuuden prosesseissa, joten kyse ei ole mistään ongelmallisesta aineesta.

 

 

 

Puhdistamolla on monenlaista vempelettä, jotta jätevesi saadaan puhdistettua. Nämä kanavat kuuluvat puhdistamon mekaanisen puhdistamisen osaan.

 

 

 

Tässä eräs puhdistamoallas tyhjillään. Tässä vaiheessa prosessiin on lisätty ferrisulfaattia eli kyseessä on puhdistusprosessin kemiallinen vaihe.

 

 

 

Puhdistamolla jätevettä siirretään prosessissa eteenpäin kapeiden kanavien kautta. Kanavat tuovat mieleen kylpylöiden vasta- ja myötävirta-altaat - näihin kanaviin ei tosin vapaaehtoisesti kukaan mene uimaan!

 

 

 

Puhdistusprosessin viimeinen vaihe on biologinen puhdistus. Se tapahtuu  tällä allaskentällä.

Oli mieluisaa huomata, että lintuja ei puhdistamoalueella näkynyt. Siisteys jätevedenpuhdistamollakin on A ja O, jotta linnut pysyvät alueelta poissa!

 

Biologisessa puhdistusvaiheessa - josta ylläoleva kuva - ”työmiehinä” ovat tietyt bakteerit ja alkueläimet, jotka käyttävät ravinnokseen jätevedessä siinä vaiheessa vielä olevat ravinteet. Osa ravinteita syöneistä bakteereista ja alkueläimistä poistetaan ja jätevesi puhdistuu täten sellaiseksi, että se voidaan laskea turvallisin mielin Pyhäjärveen.

 

Tamperelaiset voivat ajoittain todeta, että Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla haisee.

 

Käyttöpäällikkö Sandelin vakuutti, että ainoa hajunmuodostus voi tapahtua, kun puhdistamolla syntyvää lietettä kuormataan autoon.

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla syntyy lietettä 25 tonnia tunnissa. Osa siitä mädätetään ja osa kuivataan – molemmat prosessit ovat hallittuja. Kiintoainetta syntyy Viinikanlahden puhdistamolla lopulta 50 tonnia vuorokaudessa ja se kuljetetaan Koukkujärven kaatopaikan maisemointiin. Raholan jätevedenpuhdistamolla vastaavaa materiaalia syntyy 5 autokuormaa viikossa.

Tampereella on maan alla 700 kilometriä vesijohtoverkostoa ja saman verran myös jätevesiverkostoa. Sadevesiviemäreitä Tampereella on 500 kilometriä.

 

Miksi Viinikanlahden puhdistamosta pitäisi luopua ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään?

 

Tampereella on nyt kova paine luopua Viinikanlahden jätevedenpuhdistamosta ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään. Asian poliittinen tausta selvisi, kun saimme kuulla, että rakennusliikkeet ovat kaavailemassa Viinikanlahden rannalla sijaitsevalle 8,5 hehtaarin tontille ökyrikkaille suunnattuja kerrostaloasuntoja!

Koivistonkylässä ja muuallakin Sulkavuoren ympäristössä on tulossa kovat ajat, jos ja kun Tampereen seudun jäteveden keskuspuhdistamo rakennetaan Sulkavuoren sisään. Erityisesti pelkään rakennustyön aikaisia ongelmia. Saimme esimakua Ikean rakennustyömaasta, jonka vuoksi monet omakotitalot vaurioituivat pahoin ja vaurioiden korvaajaa ei löydy mistään!

Ikean kokemusten perusteella vastustan Sulkavuoreen suunniteltua jäteveden keskuspuhdistamoa.

 

 

Tämä kaikille tamperelaisille tuttu Viinikanlahden tulopumppaamon ruuvipumppu on ollut käytössä 1971 – 1997 ja se on pumpannut vettä kaikkiaan 250 miljoonaa kuutiometriä.

 

Ruuvipumppu on nostettu nykyiselle paikalleen Viinikanlahden puhdistamon pihalle Vesilaitoksen 100-vuotisjuhlavuonna 1998.

 

Kiitän Etelä-Alvaria paljon uutta tietoa antaneen tutustumiskäynnin järjestämisestä.

 

Kiitokset myös käyttöpäällikkö Heikki Sandelin ! Pätevän ja asiantuntevan oppaan esitystä oli mielenkiintoista kuunnella!

 

-Esko Erkkilä-

Biojakeita raaka-aineenaan käyttävät ja jopa niitä tuottavat yritykset kutsuvat biojakeita jätteiksi!

Tiistai 21.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen työskennellyt elintarviketeollisuuden ja maatalouden parissa yli 40 vuotta.

 

Kummastelen, mutta toisaalta ymmärrän eräiden tahojen innon kutsua elintarviketeollisuuden ja maatalouden tuotantoprosesseissa syntyviä biojakeita jätteiksi.

 

Muistan takavuosilta, kun MTK:n ylimpään luottamushenkilöjohtoon kuulunut henkilö kutsui kotieläintalouden arvokasta rehuraaka-ainetta vehnälesettä jätteeksi! Maatalouden kokonaisnäkemys puuttui siis täysin!

 

Eniten ihmettelen myllyteollisuuden palkollisten keskuudessa vielä nytkin ilmenevää halua kutsua vaikkapa kaurankuorijauhoa sekä muita sivutuotteita jätteeksi. Käsittämätöntä oman työnsä aliarvioimista!

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy arvokasta teurasjaetta, joka on turkistaloudessa tärkeä raaka-aine ”häkkivalmiin” rehun valmistamisessa. Ymmärrän turkistalouden halun kutsua sitä teurasjätteeksi, sillä voidaanhan terminologialla ohjata tuotteen hintakuvaa halvempaan suuntaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi teurastamoteollisuus suostuu kutsumaan teurasjaettaan jätteeksi!

 

Viimeksi törmäsin ongelmaan, kun Gasum Oy:n aamupäiväseminaarissa 31.5.2011 Tampereen Vapriikissa Gasum ´n teknologiapäällikkö Sari Siitonen kutsui elintarviketeollisuuden ja maatalouden biojakeita jätteeksi.

 

Olen tyytyväinen, sillä käyttämäni puheenvuoron jälkeen Siitonen lupasi välittömästi tarkistaa dia-aineistonsa.

 

Ymmärrän biojakeita hyödyntävien yritysten halun käyttää arvokkaista raaka-aineistaan ”jäte” –termiä.  Ne haluavat terminologiallakin painaa biojakeista maksamansa hinnan alas.

 

On paljon yrityksiä, jotka vaativat biojakeita toimittavan yrityksen maksamaan siitä, että niitä hyödyntävät yritykset suostuvat vastaanottamaan biojakeita!

 

Toki on muistettava, että hulluhan ei ole se, joka vaatii kelvollisesta raaka-aineesta maksua kyytipojaksi - hullu on se, joka suostuu maksamaan!

 

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin on!

 

Mainitsin em. tilaisuudessa käyttämässäni puheenvuorossa hyvänä esimerkkinä Tampereelle suunnitellun Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitoksen. Jäte-käsitteellä melskaavat voisivat käyttää hankkeesta ”jätteenpolttolaitos” –termiä, sillä sitähän se teknisesti on.

 

Kiitokset Sari Siitoselle, jos tarkistat dia-esityksesi sanamuotoja!

 

Erityiskiitokset Tammervoiman omistajille oikean ja bisnestänne edistävän termin käyttämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Syöpäseulontojen laajentaminen toisi monelle suomalaiselle enemmän synttäreitä

Perjantai 17.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio kertoi syöpäjärjestöjen tasavuosijuhlassa Finlandia-talossa 8.6.2011 ison uutisen:

 

Syöpäseulontoja suunnitellaan laajennettavaksi eturauhassyövän sekä keuhkosyövän toteamiseksi!

 

Suomessa toteutetaan nykyään kolmen syöpätyypin väestöpohjaisia seulontoja:

 

1. Kohdunkaulansyöpää irtosolunäytteiden avulla  
2. Rintasyöpää mammografiatutkimuksin  
3. Suolistosyöpää ulosteen vereen perustuvalla menetelmällä 

 

Kohdunkaulan syövän seulonta alkoi kokeiluna Suomessa 1961. Valtakunnallinen kohdunkaulan syövän seulontaohjelma käynnistyi 1967 ja se tuli kohderyhmissä peittäväksi 1970-luvun alussa.

 

Rintasyöpäseulonnat aloitettiin vuonna 1987. Kunnat järjestävät joka toinen vuosi maksuttomia seulontoja 50-59-vuotiaille ja niille 60-69-vuotiaille, jotka ovat syntyneet vuonna 1947 tai sen jälkeen. Maksuttomat rintasyöpäseulonnat laajenevat vähitellen kaikissa kunnissa 60-69-vuotiaisiin.

 

Suolistosyövän seulonta aloitettiin Suomessa 2004. Suolistosyövän seulonta aloitettiin meillä ensimmäisenä maailmassa ja se herättääkin juuri nyt runsaasti kansainvälistä mielenkiintoa. Seulontatekniikan kehittämisessä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksellä on ollut johtava asema. Suolistosyövän seulonta laajenee vähitellen kunnissa ja kohdeväestössä.

 

Pääsihteeri Vertio kertoi syöpäjärjestöjen juhlassa, että nyt suunnitellaan syöpäseulontojen laajentamista eturauhassyövän sekä keuhkosyövän varhaistoteamiseen.

 

Oletan, että keuhkosyöpäseulonnat pitäisi kohdistaa tietylle kohderyhmälle. Tärkein asia kohderyhmämäärittelyssä lienee tupakointi, sillä 15 % tupakoitsijoista sairastuu keuhkosyöpään.

 

Omaan puutteellisesti tietoa keuhkosyöpäseulontojen menetelmistä, mutta oletan keuhkojen röntgenkuvauksen ja veriyskösten tutkimusten kuuluvan niihin. Tietokonetomografia on varmaan eräs tulevaisuuden seulontamenetelmistä.

 

Kymmenen vuoden henkilökohtaisella kokemuksella tiedän, että eturauhassyövän seulonnat ovat tuloksekkaita.

 

Minulla todettiin seulonnan avulla eturauhassyöpä v. 2001. Leikkauksen ja kuuden viikon sairasloman jälkeen palasin työelämään.

 

Olen toiminut lähes kymmenen vuotta tukihenkilönä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä, joten kokemusta on karttunut myös sitä kautta.

 

Henkilökohtaiseen kokemukseen nojautuen olen aina kannattanut eturauhassyöpäseulontoja. Niin ovat tehneet myös potilasjärjestöt. Ihmeellistä, että ”asiantuntijat” vasta nyt ovat myöntymässä seulontojen kannattajiksi.

 

Eturauhassyövän seulonta tapahtuu ns. PSA-näytteen avulla. Kyseessä on verikoe, joka otetaan käsivarresta. Tulos saadaan muutamassa päivässä.

 

Tiedän, että PSA-kokeen tulos ei ole puoleen tai toiseen vedenpitävä, mutta riittävän luotettava se on. Nyt myös asiantuntijat ovat kallistumassa samalle kannalle.

 

Kohderyhmän oikea määrittely on eturauhassyöpäseulonnassa haastavaa.

Pidän suositeltavana ensimmäisen PSA-kokeen ottamista viimeistään 50-vuotiaana ja sen jälkeen parin vuoden välein. Eturauhassyöpä on ilmeisesti ainakin jossain määrin periytyvää, joten miesten, joiden suvussa on esiintynyt eturauhassyöpää, kannattaa aloittaa PSA-seuranta jo alle viidenkymmenen vuoden iässä – näin olen poikiani ohjeistanut!

 

Kuntien saaminen eturauhassyöpäseulonnan ja keuhkosyöpäseulonnan maksumieheksi vaatii luottamushenkilöiltä paneutumista asiaan. Toivon, että viranomaiset velvoittavat kunnat toteuttamaan nämä kaksi uutta syöpäseulontaa.

Puhun kokemuksesta, kun totean, että eturauhassyövän ja keuhkosyövän seulonnoilla taattaisiin Enemmän Synttäreitä ja terveitä päiviä monelle suomalaiselle!

 

Vielä yksi asia: PSA-koe ei paljon maksa itsekään kustannettuna.

Pyydä lähete lääkäriltä ja mene verikokeeseen - saat alle satasella tiedon, että Sinulla on synttäreitä jatkossakin. Jos tulos kertoo, että jatkotutkimuksiin on aihetta, ei kannata huolestua, sillä varhaistodetun eturauhassyövän hoitoennuste on hyvä!

Puhun kokemuksen antamalla varmuudella!

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Tampereen Kansi- ja Keskusareena -hankkeelle neljän miljoonan euron lisärahoituksen

Tiistai 14.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle ollaan suunnittelemassa Näsinneulan, Särkänniemen ja Tampere-talon veroista vetonaulaa eli Tampereen Kansi- ja Keskusareenaa.

Kaupunginvaltuusto päätti kaupunginhallituksen esityksen perusteella 13.6.2011 pidetyssä kokouksessa,

että kaupunki osallistuu monitoimiareenan tontin rakennuskelpoiseksi saattamisen kustannuksiin aiemmin päätetyn 18,7 milj. euron (alv 0%) lisäksi 4,0 milj. eurolla (alv 0%).

Monipolvisessa keskustelussa esitettiin värikkäitäkin mielipiteitä, joten lopputuloksesta jouduttiin äänestämään. Kaupunginhallituksen esitys sai äänestyksessä 56 ääntä, Vasemmistoliiton ja SKP:n edustajat antoivat seitsemän vastustavaa ääntä, kolme valtuutettua äänesti tyhjää ja yksi valtuutettu oli poissa.

Mielestäni kaupunginvaltuuston päätös oli oikea ja se antaa mahdollisuuden saada Tampereelle uutta ilmettä tuova hieno kokonaisuus.

Keskustelussa kritisoitiin mm. aikoinaan Ikean Tampereelle tuloa mahdollistavaa päätöstä.

Mielestäni tämä kritiikki oli aiheellista, sillä Ikean Tampereelle tulemisen salliva päätös oli suuri virhe.

Ikean liikennejärjestelyihin Tampereen kaupungin sijoittama yli 30 miljoonaa euroa oli käsittämättömän suuri satsaus yksityisen yrityksen tukemisessa. Tampereen kaupungin Ikea-tuki merkitsee Tampereella yhtä veroäyriprosenttia, sillä yhden veroäyriprosentin korottaminen tuo Tampereen kaupungin kassaan 35 M€! Ikean rakennustöiden aikana lähialueelle aiheutetut vahingot ovat edelleen korvaamatta.

Missä ministeri Jan Vapaavuori luurasi, kun Ikean tulemisesta niukin naukin Tampereen puolelle päätettiin?

Ikean oikea paikka olisi ollut Lempäälässä tai Ylöjärvellä, sillä sen Tampereelle sijoittuminen on tuonut Tampereelle lukemattomia ongelmia.

Ikea-vetoinen Lahdesjärven alue on ongelma Tampereen keskustan kehittymiselle. Kaupan keskittyminen ”väärään paikkaan” on osoittautunut vakavaksi haasteeksi Tampereen keskustalle.

Ikean työllistämisvaikutuksia yliarvioitiin suunnittelu- ja päätösvaiheessa. Osa-aikaisten Ikea-työllistyminen merkitsee, että heille joudutaan ohjaamaan yhteiskunnan taloudellista tukea Ikean ”työllistämisen” lisäksi. Näin todettiin erään vasemmistolaisen kaupunginvaltuutetun puheenvuorossa - kerrankin saan olla samaa mieltä Vasemmistoliiton kanssa.

Toivon, että Tampereen kaupungin Ikea-päätöksistä on opittu ja vastaavia päätöksiä ei enää tehdä. Tampereen virhepäätöksestä pitäisi myös muiden kuntien ottaa opiksi.

Lisäksi vaadin, että Tampereen kaupunki noudattaa myös rakennustöiden aikaisten vahingonkorvausten osalta aikoinaan Tampereen kaupungin ja Palokallion Omakotiyhdistys ry:n kesken solmittua sopimusta.

 

-Esko Erkkilä-

Ei tullut takkia, ei ministerin raitahousuja, ei Audin nahkaista takapenkkiä, eikä edes tuluskukkaroa!

Lauantai 14.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Muistamme, kun hiiri oli sadussa kissalle räätälinä.

Huonostihan siinä kävi, sillä;

”Ei tullut takkia, tuli liivi.

Ei tullut liiviä, tuli hanskat.

Ei tullut hanskoja, tuli tuluskukkaro.”

Sadun kissalla kävi kuitenkin paljon paremmin kuin persuille eduskuntavaaleissa - persut eivät saaneet edes tuluskukkaroa!

Näemme, että persuista ei tullut ministereitä - jäi vain räksyttävä lauma tuuleen huutajia!

Jo vaali-iltana häivähti mielessä Johannes Virolaisen sanat kokoomukselle heidän erään vaalimenestyksensä jälkeen: ”Mitä aiotte tehdä vaalivoitollanne?” Virolaisen sanat tulivat vaali-iltana mieleen persuja ajatellen – mitä aiotte vaalivoitollanne tehdä?

Nyt tiedämme, että persut eivät saaneet vaalivoitollaan mitään aikaiseksi.

Persut jatkavat samalla vastuuttomuuden tiellään, jolla kulkivat Timo Soinin ja hänen ideanikkareidensa kehittämien iskulauseiden esittäjinä ennen vaaleja. Iskulauseet villitsivät tietyn osan kansasta, mutta niiden avulla ei valtakuntaa pystytä vastuullisesti hallitsemaan.

Vain diktatuureissa diktaattori voi sanella muidenkin menettelytavat. Timo Soini oletti omaavansa diktaattorin valtuudet ja luuli kaikkien muiden tanssivan hänen tahdissaan.

Erehtyi ja pahasti!

Diktaattoriksi hamuava Soini sai vahvasti kynsilleen, kun muut puolueet totesivat persut yhteistyökyvyttömiksi ja pullauttivat heidät yli hallituslaidan.

Saattoi olla ehkä niinkin, että persuryhmä laittoi Soinin aisoihin.

Soini saattoi myös tajuta, että persulaumassa ei ole hänen lisäkseen ministeriainesta omaavia yksilöitä. Mistä Soini olisi taikonut itsensä ja Raimo Vistbackan lisäksi ministerivalmiudet omaavia henkilöitä - ei mistään?

Pakka on pahasti sekaisin. Persujen epäluotettavuudesta ja saamattomuudesta saa hyvän kuvan, jos kolmasosan eduskuntapaikoistaan menettäneet Vihreät jatkavat hallituksessa ja murskavoiton saavuttaneita persuja ei hallitukseen kelpuuteta.

Näin pelaa suomalainen demokratia ja siihen on persujenkin taivuttava.

"Ei auta, vaikka olisi kuinka ison talon poika" toteaa suomalainen sananlasku!

 

-Esko Erkkilä-

Äitienpäivän tienoo ja sitä seuraava viikko ovat Viherpeukalolle kiireistä aikaa

Perjantai 13.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Kevät on tänä vuonna edennyt hyvin, sillä lämpimät säät ovat vauhdittaneet kasvukauden alkamista.

Kevääntulon nopeus on ainakin omalta kohdallani yllättänyt ja monet kevättyöt puutarhassa ovat viikon verran jäljessä siitä, mitä sääolot sallisivat.

Äitienpäiväviikonlopun aikana aloitimme kylvö- ja istutuspuuhat, vaikka ne olisi aivan hyvin voitu aloittaa jo vapun tienoilla.

Pussiperunat saatiin istutettua ja niiden päälle nelinkertaisesti kevytpeitteitä. Peitteet poistetaan runsaan parin viikon kuluttua ja niiden alta paljastuu hyvässä kasvuvauhdissa olevia perunantaimia. Tiukkaa tekee, jotta juhannuksena saadaan omasta pellosta uusia perunoita, mutta se on tavoite.

Porkkanan, tillin ja aniksen kylvöhommat saimme hyvälle mallille äitienpäivän tienoilla. Ehkä porkkanaa kylvetään vielä toukokuun puolenvälin tienoilla hieman lisää.

Sipulinsiementä ei ollut äitienpäiväksi hankittuna, joten niiden istuttaminen jää seuraavan viikonlopun hommaksi. Tavoitteena on istuttaa kahdeksan kilon verran istukas- ja punasipulia, jotta talvella ei tarvitse sipuleita ostaa kaupasta.

Myös palsternakan siemeniä ei löytynyt ylivuotisesta siemenvarastosta, joten senkin kylväminen viivästyy.

Punajuuren kylvön voi suorittaa vasta lämpimään maahan ja se merkitsee, että sen osalta kasvukauden alkaminen siirtyy kesäkuun alkupäiville.

 

Tässä muutama kuva äitienpäiväviikonlopun puutarhahommista:

 

 

 

Puutarhamaamme paras kohta on vahvamultainen kulmaus. Maa on niin vahvamultaista, että jyrsintä on toisen henkilön vedettävä köydellä, sillä terät möyhentävät maan niin syvältä, että matka ei muuten etene.

Traktoriäestystä kunnon puutarhamaalla ei voi tehdä, sillä pyörät tallaavat maan niin tiukaksi, että kasvit eivät tule menestymään.

 

 

Istutuspenkit ovat 3,5 metriä leveitä eli yksi rivi on niin pitkä. Mitoitus perustuu harsojen leveyteen. Välikäytäviä emme käytä, vaan kaikki rivit ovat rinnakkain. Riviväli meillä on 40 senttiä.

 

 

 

Kylvökepin punainen osa on siemenpesä ja väritön osa siemenpesän kansi.

Siemenet laitetaan siemenpesään ja kannen reikien asettelulla saadaan oikea rako, jotta erikokoiset siemenet tulevat maahan haluttuun tiheyteen.

Kylvökeppi on välttämätön ja se helpottaa kylvötyötä valtavasti. Kylvötöiden jälkeen puutarhaliikkeet myyvät kylvökeppejä edullisesti - kympilla saattaa saada kaksikin keppiä!

 

 

Kylvökepin siemenraoksi kannattaa säätää niin pieni rako, että halutun siemenmäärän saaminen maahan merkitsee ainakin kaksi kertaa kylvökepin kulkemista saman paikan yli - tapaan säätää raon niin pieneksi, että tarvitaan kolme kylvökepin kulkemista! 

Meillä on tapana käyttää kylväjän kävelyalustana leveää lankkua, jotta maan tiivistyminen estyy. Lankkua tarvitsee siirtää harvoin, sillä kylvökepillä yltää hyvin kylvämään kuusi riviä samalta "lankunpaikalta".

Lankkua tarvitsee myös se, joka peittää vakoon kylvökepillä kylvetyt siemenet.

 

 

Tänä vuonna oli juhlallista aloittaa puutarhakylvöt, kun mökin lipputangossa liehui Suomen lippu äitienpäivän kunniaksi!

 

-Esko Erkkilä-

 

Vietämme tänään J. V. Snellmanin päivää eli suomalaisuuden päivää

Torstai 12.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Toukokuun alkupuoliskolle ajoittuu useita liputuspäiviä.

 

Tänään eli 12. päivänä on jo kuukauden neljäs liputuspäivä, sillä nyt vietämme J. V. Snellmanin päivää, joka sai lisämääreen ”suomalaisuuden päivä” vuonna 1978.

 

Toukokuun aiemmat liputuspäivät ovat tänä vuonna olleet vappu, äitienpäivä ja Eurooppa-päivä.

 

Toukokuun 12. päivä on J. V. Snellmanin syntymäpäivä.

 

Snellmanin päivää suositeltiin liputuspäiväksi jo 1920-luvulla, mutta vasta vuonna 1952 päivä tuli almanakan liputuspäiväluetteloon.

 

Eurooppa-päivä toukokuun 9. päivänä ja suomalaisuuden päivä kolme päivää myöhemmin eli toukokuun 12. päivänä eivät ole ristiriidassa keskenään.

 

Snellmanin päivänä haluamme kunnioittaa keskeisen suomalaisuusmiehen J. V. Snellmanin muistoa ja niitä toimenpiteitä, joita hän aikaansai suomalaisuuden edistämiseksi. Eurooppa-päivä puolestaan muistuttaa meitä Euroopan yhdentymiskehityksen alkamisesta.

 

Erityisesti näinä päivinä, kun sulkeutuneisuus ja erakoituminen sekä toisaalta avoimuus käyvät maassamme poliittista vääntöä, on hyvä että Eurooppa-päivä ja suomalaisuuden päivä ovat näin lähekkäin.

 

Kannatan vahvaa suomalaisuutta, mutta tajuan, että eristäytyminen muusta maailmasta – erityisesti Euroopasta – tekisi ennen pitkää lopun myös suomalaisuudesta.

 

Suomi on osa Eurooppaa ja sen vuoksi lippusalossamme liehuu tänään suomalaisuuden päivän merkiksi Suomen lippu!

 

-Esko Erkkilä-

Suomen liput liehuivat Eurooppa-päivän merkeissä

Tiistai 10.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Eilen eli toukokuun 9. päivänä vietettiin Eurooppa-päivää.

Eurooppa-päivä on ns. vakiintunut liputuspäivä ja oli ilahduttavaa, että niin monessa lippusalossa hulmusi Suomen lippu.

Eurooppa-päivän viettäminen perustuu 9.5.1950 tapahtumiin Pariisissa, kun Ranska lausui Euroopan yhteisön syntysanat.

Toisen maailmasodan päättymisestä oli kulunut vasta muutama vuosi, joten Ranskan esitys oli todellisuudessa suurta rauhanjulistusta.

Nykypäivän Suomessa on hyvä tiedostaa, että Euroopan yhdentyminen on rauhantyötä parhaimmillaan. Me, jotka olemme saaneet kokea sodan kauhut isiemme kertomina lukemattomina sotajuttuina, osaamme arvostaa rauhaa.

Vasta viime vuosina olen tajunnut, että Munakukkalan valtauksesta kertominen tai Taipaleenjoen taistelujen käyminen lukemattomia kertoja oli isälleni ja hänen sotakavereilleen terapiaa, jota he tarvitsivat sodan kauheuksien käsittelyssä. Ei ollut terapeutteja, mutta he olivat itselleen ja toisilleen terapeutteja, kun he jatkuvasti muistelivat sotakokemuksiaan.

 

Jos arvostaa rauhaa, osaa arvostaa myös Euroopan yhdentymistä.

 

Koen Euroopan yhdentymisen käytännöllisenä toimenpiteenä, mutta tiedostan myös sen, että perimmiltään ja alkujuuriltaan Euroopan yhdentyminen takaa rauhan Eurooppaan. 

Tämän merkiksi ja Eurooppa-päivän kunnioittamiseksi meidän lippusalossa liehui eilen Suomen lippu.

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunkiseudun kunnat aikovat rajoittaa asuinpaikan valintaa

Tiistai 3.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunkiseudun ehdotus rakentamisen rajoittamisesta haja-asutusalueilla on saanut alueen asukkaat takajaloilleen.

 

Protesti on ymmärrettävä, sillä määräyksillä rajoitettaisiin haja-asutusalueille tapahtuvaa rakentamista.

 

Käsitän, että kyseessä olisi perustuslain rikkominen, sillä kaikilla suomalaisilla on vapaa oikeus päättää asuinpaikkansa.

 

Tampereen kaupunkiseudun laatima ehdotus ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” on nyt lausunnoilla alueen kunnissa eli Tampereella, Kangasalla, Lempäälässä, Vesilahdessa, Orivedellä, Pirkkalassa, Nokialla ja Ylöjärvellä.

 

Tampereen seudun kyläyhdistykset kokoontuivat torstaina 28.4.2011 Ahlmanille Tampereella ja linjasivat suhtautumisensa suunnitelmaan.

 

En päässyt tilaisuuteen, sillä olin täsmälleen samaan aikaan alustajana Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:n järjestämässä eturauhassyöpää käsittelevässä yleisötilaisuudessa.

 

Ahlmanin kokouksen 77 osanottajaa olivat valinneet keskuudestaan työryhmän, joka vie asiaa eteenpäin ja hoitaa tiedotuksen.

 

Tässä on Ahlmanin kokouksen julkilausuma. Toivon, että sitä jaetaan mahdollisimman laajasti eteenpäin:

 

 

Tampereen seudun kyläyhdistysten yhteinen kokous

28.4.2011

 

JULKILAUSUMA

Tampereen seudun kylät erittäin huolissaan - seutuhallituksen ehdotus näivettäisi maaseudun ja sen kylät

 

Me Tampereen seudun kyläyhdistykset ja maaseudun muut asukkaat olemme erittäin huolestuneita seutuhallitukselle valmistelluista ns. seudullisista periaatteista yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi. Niiden hyväksyminen kunnissa tarkoittaisi maaseudun ja sen kylien näivettymistä. Periaatteet eivät edistä alueiden kehittymistä eivätkä niiden asukkaiden hyvinvointia. Koko seudun tasolla periaatteet väheksyvät kehitystekijää nimeltä vapaus. Siis yksilöllistä valinnan ja vastuun oikeutta.

 

Ihmettelemme, että asian valmistelussa ei ole kuultu lainkaan asianosaisia. Se näkyy tekstissä valitettavan yksipuolisena ja paikoin asenteellisena lähestymistapana. Osallisuus ja maaseutunäkökulma puuttuvat, vaikka kyseessä on maaseutualueiden elinvoimaisuus! Asiasta ei ole myöskään tiedotettu ja koko asia on pysynyt laajasti kuntalaisilta piilossa. Haluaisimme lisäksi kuulla tarkemmin, mihin asiallisiin perusteisiin näin rankka asumiseen puuttuminen perustuu.

 

Hyväksymme itse tavoitteen, eli rakentamisen ja asumisen järkevän ohjaamisen. Haluamme olla lain tarkoittamalla tavalla mukana kylien kaavoituksessa. Sen sijaan emme hyväksy, että tavoitteeseen pyritään rajoittamalla ihmisten oikeuksia moninaisin kielloin ja rajoituksin. Emme hyväksy, että demokraattista päätöksentekoa heikennetään siirtämällä päätöksentekoa luottamusmiehiltä virkamiehille.

 

Lähtökohtana tulisi olla se, että yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen pyrittäisiin hyvällä ja laadukkaalla maankäytön suunnittelulla yhteistyössä kylien ihmisten ja yhteisöjen kanssa. Kylien kaavoitus ja muu suunnittelu pitää saada ajan tasalle. Tästä on jo olemassa hyviä kokemuksia Tampereen Teknillisen Yliopiston arkkitehtiopetuksessa. Osallistuvalla kyläsuunnittelulla voidaan varmistaa yhdyskuntarakenteen toimivuus ja eheys. Kun kylissä on osoitettu rakennuspaikat ja niihin voidaan rakentaa, vähenee paine rakentamiseen kylien ulkopuolelle.

 

Suunnittelun on vastattava kuntalaisten tarpeisiin, mutta tarpeet tulee ensin tunnistaa. Pehmeät keinot tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön ennen koviin keinoihin turvautumista. Perusoikeuksiin kuuluvia oikeuksia, kuten oikeutta valita oma asuinpaikkansa ei tule rajoittaa. Omistusoikeuteen esitetään puututtavaksi tavalla, jota yleinen etu ei edellytä. Tällaiset esitykset eivät kuulu oikeusvaltioon, eivätkä ne edistä kuntalaisten hyvinvointia. Myöskään MAL – sopimuksessa asetetut tavoitteet eivät edellytä tällaisten toimintatapojen hyväksymistä.

 

Vetoamme voimakkaasti Tampereen seudun kuntapäättäjiin, että seutuhallituksen lausunnolle lähettämiä periaatteita ei hyväksytä. Esitämme, että periaatteet valmistellaan uudelleen yhteistyössä niin, että arvostettaisiin asukkaiden ja yhteisöjen ajatuksia ja asiatuntemusta valmistelussa ja päätöksenteossa. Toivomme, että seutukunta voisi alueineen ja asukkaineen kokonaisuutena olla yksissä tuumin rakentamassa tämän alueen tulevaisuutta. Tämä ei ole pieni asia eikä tekninen asia.

Tämä asia testaa seudullisen yhteisvastuun. Tulemmeko kuulluiksi?

 

 

Kokouksen puolesta työryhmän jäsenet,

 

Matti Järvinen, pj Terälahden Seutu ry, Tampereen edustaja

Raili Naskali, pj Sankilan kyläyhdistys ry, Pirkkalan edustaja

Esa Alanne, pj Taivalkunnan kylät ry, Nokian edustaja

Hannu Karppila, MTK-Pirkanmaa, Kangasalan edustaja

Esko Arola, pj Takamaan kyläyhdistys ry, Ylöjärven edustaja

Ari Sutinen, Eräjärven kylä, Oriveden edustaja

Juha Kuisma, Lastusten vesihuolto-osuuskunta, Lempäälän edustaja

Marjukka-Lähdekorpi Ojala, Kylien yhteinen huomen-hanke, Vesilahden edustaja

Miika Bucktman, MHY Pohjois-Pirkan ja Länsi-Suomen Metsänomistajien liiton edustaja

Visa Merikoski, MTK-Pirkanmaan edustaja

Heikki Taulaniemi, asianajaja, Tampere

Anna Kulmakorpi, kyläasiamies, Kantri ry

 

Kokouksen 77 osallistujaa valitsivat työryhmän jäsenet asian eteenpäin viemistä ja tiedotusta varten.

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalo hyödyntää vasta nyt viime kesän parasta satoaan ja tekee työtä uuden sadon sekä kukkaloiston varmistamiseksi

Sunnuntai 24.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Omaan varmaan hamsterin vikaa, sillä vasta nyt perhekuntamme on siirtynyt käyttämään viime kesänä saamamme puutarhasadon parasta ja laadukkainta osaa.

Sain pitkäperjantaina ”vääpeliltä” määräyksen hakea kahdeksan sipulia varastosta ja kuoria ne, jotta niistä saatiin valmistettua herkullisia sipulirenkaita.

 

 

  

Tässä kuva hyvinsäilyneistä viime kesän kookkaista sipuleista. Sipulit kuivatettiin hyvin mökin sipulikuivurissa ja sen jälkeen ne on säilytetty Tampereella aluksi kattilahuoneessa ja sen jälkeen "kylmässä" varastossa - varastotappiot ovat jääneet pieniksi.

 

  

Toinen esimerkki viime kesän sadosta on tässä, jossa on 380 mm pitkä vaalea väriporkkana sekä 180 mm pitkä tavallinen porkkana. Molempien alapäästä on nipsaistu pala pois, joten porkkanoiden kokonaispituus on ollut hieman pidempi. Varsinkin väriporkkana on aikasmoinen ilmestys!

 

Kasvuolosuhteet sipuleille ja porkkanoille ovat olleet normaalit, joten mitään erikoistoimenpiteitä ei niiden suhteen viime kesänä ei tehty.

Muokkaus tapahtui tavallisella jyrsimellä, mutta toki syväjyrsintänä. Kasvinsuojelu- ja lannoituskuviot olivat normaalit – sadetus kuului luonnollisesti viljelytekniikan keinovalikoimaan!

 

Syyshortensia-aidan leikkaaminen oli ajankohtainen pitkäperjantaina

 

Syyshortensia-aidanne on parhaimmillaan ennen syyspakkasten tuloa

Syyshortensia-aita on syksyn hieno aidanne ennen ensimmäisten pakkasten saapumista.

 

 

 

Syyshortensian saa leikata vasta, kun on varmuus, että yöpakkasia ei enää tule. Tässä syyshortensia-aitamme ennen leikkausta…

 

 

 

 

…ja tässä leikkauksen jälkeen.

 

Monet sanovat, että syyshortensia-aita on parhaimmillaan leikkauksen jälkeisenä taideteoksena ja sitten syksyllä, kun se on parhaassa kukassa!

Viherpeukalon kynnet syyhyävät moniin muihin puutarhatöihin näinä päivinä. Puutarhatyöt suorastaan kaatuvat päälle, mutta järkevillä järjestelyillä ja vuosien kokemuksella tästäkin taas kerran selvitään!

 

-Esko Erkkilä-

Kuntaliitokset ja haja-asutusalueiden syrjintäpyrkimykset puhuttivat Viljakkalassa

Torstai 7.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Kansanedustajaehdokkaat Päivi Hiltunen ja Mikko Alatalo järjestivät yhteisen vaalijuhlan Viljakkalan Seurojentalolla sunnuntaina 3.4.2011. Mukana juhlassa oli myös lähipäivinä emeritus-kansanedustajaksi siirtyvä maanviljelysneuvos Klaus Pentti.

  

Keskustan Viljakkalan paikallisosaston puheenjohtaja Pekka Hietaniemi kosketteli jo avauksessaan niitä ongelmia, joita kuntaliitokset tuovat. Pekka Hietaniemi edustaa ainakin kolmannessa sukupolvessa Viljakkalan etuja ajavia ansioituneita kunnallismiehiä.

 

On aina ollut hienoa kuulla kansanedustaja Klaus Pentin selkeitä selostuksia Eduskunnassa päätetyistä ja keskustelluista asioista. Klaus Pentille on kertynyt omakohtaista eduskuntakokemusta 8 vuotta, mutta isänsä Arvo Pentin kautta hän on saanut seurata suomalaista huippupolitiikkaa vuosikymmeniä.

 

Kansanedustaja Klaus Pentti kertoi esimerkkien valossa siitä muuttuneesta käytännöstä, jota ympäristöviranomaiset ovat alkaneet soveltaa haja-asutusrakentamisessa. Uussovellusten perusteena eivät voi olla muuttuneet lait tai asetukset, sillä niitä ei ole muutettu.

Asian korjaamiseksi on välttämätöntä, että Keskusta menestyy seuraavissa vaaleissa.

 

 

Kansanedustajana kahdeksan vuotta istunut ja näissä vaaleissakin kansanedustajaehdokkaana oleva Mikko Alatalo oli edellispäivänä nimetty raikuvin suosionosoituksin Keskustan Pirkanmaan piirin toimesta ministeriehdokkaaksi.

Alatalon huolenaiheena olivat Pirkanmaan liikenneasiat, vaikka niihin onkin hänen sekä Klaus Pentin toimesta saatu paljon parannusta. Työn on kuitenkin jatkuttava, sillä mm. solmittu mittava bioenergiapaketti merkitsee alemman luokan teille kovaa käyttöä. Alempi tieverkko ei nykymenolla kestä käytön lisääntymistä.

 

 

Mikko Alatalo esitti puheenvuoronsa lopuksi herkän kappaleensa ”Hyasinttien aika”. Olen saanut kuulla sen Mikon esittämänä lukemattomia kertoja, mutta se on aina yhtä puhutteleva.

 

 

Kansanedustajaehdokas Päivi Hiltunen aloitti kunnallispoliitikon uransa edellisissä kunnallisvaaleissa ja jo nyt hän on vahvoin edellytyksin kansanedustajaehdokas.

 

Hiltunen on leimallisesti perheasioiden asiantuntija, mutta koko elämänkirjo on hänelle tuttua. Ruokaturvallisuus ja se, että elintarvikeketjun alkupään toimijoiden on saatava työlleen kohtuullinen korvaus, ovat perhe- ja mielenterveysasioiden lisäksi Päivi Hiltusen agendalla.

Päivi Hiltusen on tiedoiltaan, kokemukseltaan ja esiintymistaidoltaan henkilö, joka saa varmasti paljon aikaan Arkadianmäellä!

 

Vaalijuhlan ”jälkiparlamentissa”...

...pohdittiin keinoja, joilla Viljakkalan asemaa Ylöjärven kaupungin hylkäämänä takakylänä saataisiin kohennettua.

Hämeenkyrön toimet kunnan itsenäisyyden säilyttämisessä olivat keskeisesti esillä. Kysyttiin, että millainen osa Viljakkalasta kuuluisi elimellisesti Hämeenkyrön ja Ikaalisten mahdollisesti perustamaan Kyrösjärven kuntaan/kaupunkiin?

Kaikkia sitovaa jälkiparlamentin päätöstä ei saatu – ja ei ollut toki tarkoituskaan – aikaiseksi, mutta tärkeitä viestejä saimme annettua kansanedustajaehdokkaille.

Kiitän lämpimästi Päivi Hiltusta, Mikko Alataloa ja Klaus Penttiä, että he uhrasivat tiukasta aikatalustaan hetken Viljakkalan murheille.

Mikon ja Päivin panos merkitsee, että viljakkalalaisten kannattaa muistaa numerot 191 (Mikko Alatalo) ja 196 (Päivi Hiltunen), kun he vaalikopin yksinäisyydessä antavat äänensä alueen hyväksi työtä tekeville tuleville kansanedustajajille.

 

-Esko Erkkilä-

Pieni hymy voi rakentaa yrityskuvaa ja toisaalta yrmeä puhelinkeskus pystyy tuhoamaan yrityskuvan

Tiistai 5.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Ehdin työurani aikana toimia myyntihommissa yli neljäkymmentä vuotta. Lasken hankintahommat – joissa toimin työurani viimeiset 15 vuotta – myös myyntihommaksi, sillä ostajan pitää osata käsitellä myyjiä, jotta molempia osapuolia tyydyttävään kauppaan on mahdollista päästä.

Taustani ansiosta katselen tarkasti ja kuuntelen herkällä korvalla niitä, jotka myyvät tuotteitaan tai palvelujaan minulle.

Viime päiviltä minulla on kokemusta kahdesta molemmista äärilaidoista.

Liikun lähes päivittäin yleisellä kulkuneuvolla eli bussilla Tampereen keskustaan ja takaisin.

Lempääläntiellä kulkee kolmen yrityksen busseja/linja-autoja, jotka kuljettavat matkustajia Tampereen kaupungin matkakortilla. Yritykset ovat Tampereen Kaupunkiliikenne eli TKL, Väinö Paunu Oy sekä Valkeakosken Liikenne Oy.

Valkeakosken Liikenne Oy:n busseissa matkakortin leimauslaite on hieman erilainen kuin muilla ja sen vuoksi tumpeloinkin tässä taannoin kortin leimaamisessa.

Viehättävä naiskuljettaja ei kuitenkaan hermostunut, vaan näytti minulle oikean leimauskohdan. Sain opastuksen jälkeen vielä hienon hymyn kaupan päälle ja matkani – taisi koko päivänikin - olla pelastettu.

Hymyilevä kuljettaja muutti kertaheitolla mielessäni olevaa yrityskuvaa Valkeakosken Liikenne Oy:stä!

Päinvastaiseen kohteluun jouduin, kun 17.3.2011 soitin Tampereen Seudun Osuuspankkiin hieman ennen kello yhdeksää ja olisin varannut ajan Ylöjärven konttoriin asiakirjojen jättämistä varten ”omaan” pankkilokerooni.

Tympeä naisääni opasti minua, että pankit avautuvat vasta kello 10.00 ja sen vuoksi ajan varaaminen ei onnistu.  Tympeä-ääninen nainen alkoi esitelmöimään valtakunnallisesta palvelunumerosta, joka on avoinna ilmeisesti vuorokauden ympäri.

Pankit ovat päässeet taas jaloilleen ja niillä näkyy olevan varaa pitää yleisöpalvelutehtävissä henkilöitä, joiden oikea paikka olisi mahdollisimman kaukana ”elävästä asiakkaasta”.

Ylimmän yritysjohdon vastuulla on, että yrityksen puhelinkeskusta hoitaa henkilö, joka osaa asiansa. Puhelinkeskuksen hymyileminen ja yrityksen palveluhalun pitää kuultaa jo henkilön äänestä.

Mikäli saisin olla kouluttajana Tampereen Seudun Osuuspankin väelle, opettaisin heille, että kaikille asiakkaille olisi puhuteltava ystävällisellä äänellä, josta jo ensi hetkestä alkaen kuultaisi asenne; ”Tervetuloa meille asiakkaaksi”.

Soittopyynnön vastaanottaminen olisi usein hieno asia, mutta se ei juolahtanut mieleenkään tälle Tampereen Seudun Osuuspankin puhelinkeskusta maaliskuun 17. päivän aamuna hoitaneelle naiselle.

TSOP:n puhelinkeskus pilasi päiväni ja muutti kyseisen pankin yrityskuvaa mielessäni monta piirua heikompaan suuntaan.

Onneksi Tampereen Seudun Osuuspankin Ylöjärven konttorissa on asiakaspalvelua ja asiakasta kunnioittava eräs pankkivirkailija ja uskon, että hänelle varaamallani ajalla pääsen yli torstai-aamuna 17.3.2011 saamastani epäystävällisestä töykeilystä.

-Esko Erkkilä-

MSL-Tampereen kulttuuripalkinto Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaiselle

Sunnuntai 3.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere on vuodesta 2006 alkaen jakanut palkinnon henkilölle, joka on kunnostautunut paikallisen kulttuuritoiminnan ja sivistyksellisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä.

Palkinto on suomalainen vesuri. Vesuri kuvaa osaltaan sitä työtä, jota kulttuurin ja sivistystyön edelläkävijä joutuu tekemään, kun hän etenee yhteiskuntaa ympäröivässä ”viidakossa”.

Sentterissä keskiviikkona 30.3.2011 järjestetyssä juhlatilaisuudessa palkinnon sai tamperelainen toimistosihteeri ja kaupunginvaltuutettu Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

 

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen pitkäaikainen vapaaehtoistyö Tampereen kaupungin luottamuselimissä sekä useissa yhdistyksissä olivat perusteluja hänen palkitsemiselleen.

 

MSL-Tampere viittasi palkitsemisperusteluissaan myös siihen laajaan järjestötyöhön, jossa Rantaviita-Tiainen on ollut edistämässä kulttuuritoimintaa. Tämä työ on ollut edesauttamassa sivistyksellisen ja koulutuksellisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista.

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen monivuotinen menestyksekäs toiminta on merkinnyt naisten tasa-arvon edistymistä.

Aikaisemmin vesuripalkinnon ovat saaneet kansanedustaja Mikko Alatalo, ex-kansanedustaja Sulo Aittoniemi, edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela, valokuvaaja Jukka Rautio ja viime vuonna toimitusjohtaja Arto Huhtinen.

 

 

Palkittu Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen palkintoineen kukitettuna keskellä. 

MSL- Tampereen pitkäaikainen puheenjohtaja ja nyt hallituksessa tiedotusvastaavana toimiva Jouni Koskela (vasemmalla) sekä MSL-Tampereen nykyinen puheenjohtaja Esko Erkkilä (oikealla).

 

-Esko Erkkilä-

Turkistarhaus on keino alentaa elintarvikkeiden hintoja ja kohentaa Itämeren tilaa

Lauantai 26.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikon toteamukset saattavat ensi kuulemalta tuntua kaukaa haetuilta – jopa merkillisiltä, mutta totta ne ovat.

Jokunen selittävä sana toteamusten toteen näyttämiseksi lienee paikallaan.

Teurastamoteollisuudessa syntyy merkittäviä määriä teurasjaetta, jota ala taitamattomuuttaan ja käsittämättömästä syystä kutsuu teurasjätteeksi. Kyse ei todellakaan ole jätteestä, vaan halutusta turkistuotannon raaka-aineesta.

Teurasjätteestä, erilaisista kalaperäisistä raaka-aineista, viljarehusta ja monista muista raaka-aineista valmistetaan suurilla turkisrehutehtailla ”verkkovalmista” rehua turkiseläimille. Turkisrehutehtaat kilpailevat teurastamoiden teurasjätteestä ja maksavat tavarasta yllättävän korkeaa hintaa.

Kun teurastamot saavat ”jätteestään” hyvän hinnan, ne pystyvät myymään makkarat, lihat ja muut teurastamoteollisuuden valmistamat elintarvikkeet edullisella hinnalla päivittäistavaraketjuille.

Mainitsin jo, että turkisrehun raaka-aineena käytetään kalaa ja kalaperäisiä raaka-aineita.

Silakka on tärkeä turkiseläinrehujen raaka-aine ja kun se pyydetään ”roskakalana” Itämerestä, niin meren fosforikuorma kevenee. Silakan pyytäminen turkisrehujen raaka-aineeksi on siis Itämeren suojelua parhaimmillaan.

Jos kaikki Suomessa syntyvä teurasjäte jouduttaisiin ohjaamaan korkeariskisen eläinjätteen käsittelyä varten rakennettuihin laitoksiin käsiteltäväksi, olisi se voimavarojen tuhlausta ja kierrätysperiaatteen vastaista toimintaa. Turkisrehutehtaiden teurasjätteen tarve merkitsee, että teurastamotuotteiden ja alan sivujakeiden arvoketju toimii järkevästi.

Kun tähän lisätään merestä pyydettävä silakka ja sen Itämeren fosforitasetta pienentävä vaikutus, ovat otsikossa esitetyt seikat tulleet toteennäytetyiksi.

 

-Esko Erkkilä-

Arto Pirttilahden 205

Keskiviikko 23.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Keskustan kansanedustajaehdokas Arto Pirttilahti sai ehdokasnumeroiden arvonnassa numeron 205.

Arton poika oli heti markkinointijuonessa ajan tasalla, sillä hänellä oli ollut ”kierroksessa” Peugeot 205:n hankinta ralliautoksi.

Ehkäpä saamme lähipäivinä nähdä Pirkanmaan teillä Peugeot 205-auton teipattuna Arto Pirttilahden väreillä ja ainakin numerolla.

  

  

Tässä kuva Arto Pirttilahdesta vaaliteippauksilla varustetun pakettiautonsa vierellä (ja nyt ei ole kyse siitä Peugeot 205:stä!).

 

Arto Pirttilahti järjesti Sentterissä perjantaina 18.3.2011 ehdokastilaisuuden.

 

Tässä näemme Pirttilahden livenä ja luonnollista kokoa olevana kuvana Sentterin tilaisuudessa.

Bloginpitäjä toivottelee agrologi-veljelle menestystä vaaleissa!

 

-Esko Erkkilä-

Paikallislehdillä on tärkeä rooli kuntaliitoksissa kadonneiden kuntien identiteetin säilyttämisessä

Lauantai 12.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Asun Tampereella ja luen Aamulehden, Helsingin Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden sekä Suomenmaan lisäksi säännöllisesti Hämeenkyrön Sanomia ja Kälviän Seudun Sanomia.

Luen ”kyröläistä” sen vuoksi, että olen kotoisin Viljakkalasta ja meille on ”aina” tullut Hämeenkyrön Sanomat.

Kälviän Seudun Sanomat on meille tullut sen perustamisesta saakka eli vuodesta 1988 alkaen, jolloin lehti perustettiin. Vaimoni on kotoisin Kälviältä ja sen vuoksi Keski-Pohjanmaan tärkeän pitäjän asiat kiinnostavat.

Viljakkala ja Kälviä ovat kokeneet saman kohtalon – molemmat on itsenäisinä kuntina lopetettu. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että viljakkalalaisuus tai kälviäläisyys olisivat hävinnneet. Viljakkala on liitetty Ylöjärveen 1.1.2007 ja Kälviä Kokkolaan, mutta molempien asukkaat haluavat olla edelleen viljakkalalaisia ja kälviäläisiä.

Lopetettujen kuntien asukkaiden identiteetin säilyttämisessä paikallislehdellä on tärkeä rooli.

Hämeenkyrön Sanomien nimen alla lukee ”Hämeenkyrö – Viljakkala” ja Kälviän Seudun Sanomat kertoo nimensä alla: ”Kälviän, Lohtajan ja Ullavan sitoutumaton kotiseutulehti”.

Arvostan suuresti molempien paikallislehtien nimen alaviitteitä ja toivon, että ne säilyvät lehdissä pitkään.

Mainittakoon, että Kälviä, Lohtaja ja Ullava liittyivät Kokkolaan 1.1.2009.

Hämeenkyrön Sanomat käsittelee Viljakkalan asioita kaikissa numerossaan kiitettävästi ja samaa on luonnollisesti todettava myös Kälviän asioiden käsittelemisestä Kälviän Seudun Sanomissa.

Tämä on asukkaiden kannalta tärkeää, sillä vie varmaan vuosikymmeniä, että viljakkalalaiset mieltävät itsensä ylöjärveläisiksi. Kuntakehitys saattaa laukata niin, että seuraava siirto on se, että viljakkalalaiset ovat joskus tamperelaisia. Ei ehkä huono lopputulema lainkaan!

Kälviäläisillä ei ehkä ole Viljakkalan tapaan odotettavissa seuraavaa kuntavaihetta, sillä Kokkola lienee Keski-Pohjanmaan maakunnan keskus ja pääpaikka pitkälle tulevaisuuteen.

Kiitän Hämeenkyrön Sanomia ja Kälviän Seudun Sanomia kuntaliitoskuntien asukkaiden identiteetin säilyttämisestä.

Viljakkala ja Hämeenkyrö ovat minulle monella tapaa tärkeitä kuntia ja samaa on todettava myös Kälviästä. Sen vuoksi valitsen postin joukosta tiistaisin ja torstaisin ensimmäiseksi Hämeenkyrön Sanomat ja perjantaisin Kälviän Seudun Sanomat, sillä lehti ehtii Tampereelle vasta ilmestymistään seuraavana päivänä.

Toivon, että Viljakkalasta ja Kälviältä pois muuttaneet asukkaat jatkaisivat innokkaasti mainittujen paikallislehtien tilaamista, jotta voisimme jatkossakin lukea synnyinkuntamme asiat omasta paikallislehdestä.

Viljakkalassa ja Kälviällä syntyneet henkilöt ovat elämänsä loppuun saakka Viljakkalassa ja Kälviällä syntyneitä – mikään mahti ei voi muuttaa synnyinpaikkakunnaksemme Ylöjärveä tai Kokkolaa.

-Esko Erkkilä-

 

--------------

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Hämeenkyrön Sanomissa 8.3.2011 ja Kälviän Seudun Sanomissa 10.3.2011.

Annoin luvan fiksata kirjoitustani ja Hämeenkyrön Sanomissa otsikko oli "Paikallislehdillä on tärkeä rooli kuntaliitoskunnissa" ja Kälviän Seudun Sanomissa kirjoitukseni otsikko oli "Paikallislehti on tärkeä kuntaliitoksen jälkeenkin".

Tekstiäni kumpikaan lehti ei muuttanut.

 

-Esko Erkkilä-

 

Virkahenkilöiden viljelemä termi "kehittäminen" merkitsee kansalaisten näkökulmasta palvelujen lopettamista

Perjantai 25.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Virkahenkilöiden ja kansalaisten kielenkäytössä samat sanat merkitsevät tyystin erilaista sisältöä.

Virkahenkilöt ja rahvas käyttävät puheessaan samoja sanoja, mutta he tarkoittavat eri asioita.

Sanapari ”palvelujen kehittäminen” on hyvä esimerkki tästä.

Virkahenkilöiden puheessa sanaparilla ”palvelujen kehittäminen” pyritään verhoamaan asukkaiden kannalta palveluiden tulevat heikennykset positiivisen ilmaisun taakse.

Asukkaat ovat oppineet lukemaan virkahenkilökieltä ja tiedämme, että sanapari ”palvelujen kehittäminen” merkitsee palvelujen heikennyksiä, jopa niiden loppumista kokonaan.

Saimme tästä malliesimerkin tiistaina tammikuun 25. päivänä Tampereen Keskusvirastotalolla, jossa virkahenkilöt esittelivät Etelä-Alvarin jäsenille ikäihmisten palveluja Tampereen eteläisellä alueella.

Virkahenkilöt – Sisko Hiltunen ja Sami Uusitalo –lipsauttivat, että Palokallion aikuisneuvolan toimintaa suunnitellaan ”kehitettäväksi”.

Tartuin kiinni asiaan ja kysyin suoraan, että aiotaanko se lopettaa. Saimme kuulla, että Palokallion aikuisneuvolan toimintaa ollaan siirtämässä Lakalaivaan rakennettavaan liikekeskukseen.

Asiassa on kuitenkin iso mutta ja se on se, että Lakalaivan alueen kaavoitustyötä ei ole vielä kunnolla edes aloitettu, joten liikekeskuksen rakentaminen toteutuu vasta monen vuoden päästä.

Nyt pelkäämme Palokallion aikuisneuvolan lopettamista, sillä sitähän virkahenkilöiden kielenkäytössä termi kehittäminen merkitsee.

Palokallion aikuisneuvola palvelee laajaa aluetta eli Multisillan, Peltolammin sekä Palokallion asukkaita. Se on avoinna maanantaisin ja tiistaisin sekä tarvittaessa perjantaisin.

Palokallion aikuisneuvolaa hoitava terveydenhoitaja huolehtii Koivistonkylän aikuisneuvolasta keskiviikkoisin ja torstaisin.

Soitin päivystävälle terveydenhoitajalle ja sain kuulla, että perjantain aukioloajat ovat suuren kysynnän vuoksi välttämättömiä ja nytkin runsaan viikon kuluttua olevalle perjantaille oli jäljellä enää yksi aika! Jonotusaika Palokallion aikuisneuvolaan on siis venymässä lähelle kahta viikkoa eli palvelulla on kysyntää.

Palokallion aikuisneuvola sijaitsee kohtuullisen matkan päässä Multisillasta, Peltolammilta sekä Palokalliolta. Osa sen asiakkaista pystyy kulkemaan sinne omatoimisesti. Omatoiminen kulkeminen kauas kotokulmilta ei onnistuisi ja alueemme väki ei halua täyttää kaukana olevien aikuisneuvoloiden ja muiden vastaavien paikkojen odotustiloja. Sairaana vuoron odottaminen ei ole leikintekoa.

Multisiltalaiset, peltolammilaiset ja palokalliolaiset odottavat Palokallion aikuisneuvolaa kehitettävän kaikkina arkipäivinä aukiolevaksi. Emme hyväksy virkahenkilöiden ilmeistä suunnitelmaa sen ”kehittämiseksi” eli toiminnan lopettamista!

-Esko Erkkilä-

Vastuutonta haihattelua

Tiistai 15.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa on vuosikaudet ollut esillä Punkaharjulle suunnitteilla oleva bioetanolitehdas.

Oletin tämän pähkähullun suunnitelman olleen jo kuopattu, mutta helmikuun alkupuolella asia nousi uudestaan esille.

Projekti on muka muuten OK, mutta onneksi puuhamiehet toteavat, että rahoitus ei ole kunnossa.

Rahoituksesta puuttuu mahtavat 95 miljoonaa euroa! Rahoitusvajeen lisäksi suunnitelma lyö rajusti vastaan kansantalouden perusasioita.

Rahoituskysymyksen osalta toki kerrotaan, että alueen rutiköyhät kunnat ovat valmiit myöntämään takaukset yrityksen omarahoitukselle – ovat tainneet sen kaikessa viisaudessaan jo tehdäkin!

Sanoudun jäykästi irti Punkaharjun bioetanolihankkeen toteuttamisesta.

Innovatiivinen pitää olla, mutta haihattelullakin on oltava rajat – Punkaharjulle suunniteltu bioetanolitehdas kuuluu haihattelujen raskaimpaan sarjaan.

Meidän kaikkien eli Suomen Valtion omistama Altia Oyj teki aikoinaan päätöksen, että se ei lähde rakentamaan Ilmajoen Koskenkorvalle bioetanolitehdasta. Päätös oli oikea, sillä hankkeella ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kannattavaisuuteen. Koskenkorvalla olisi kaikki bioetanolihankkeen infra ollut valmiina, mutta siitä huolimatta Altia luopui hankkeesta.

Punkaharjulle olisi bioetanolitehtaan tarvitsema ”ensimmäinenkin paskahuusi” rakennettava, sillä tontilla ei ole mitään tuotantotoimintaa mahdollistavaa rakennettuna.                    

Punkaharjulle kaavailtu laitos on jo lähtökohdiltaan naurettava. Se ylittää moninkertaisesti kaikkein vihreimpienkin tuulivoimalaitossuunnitelmat mielettömyydellään.

Laitoksen perustamista perusteellaan Punkaharjun läheltä saatavalta metsähakkeelta, mutta unohdetaan täysin se, että laitoksen raaka-aineeksi tarvittava ohra pitäisi kuljettaa Punkaharjulle läntisestä Suomesta tai hyvin todennäköisesti tuoda Suomeen ulkomailta!

Suunnitelmissa todetaan raaka-ainetarpeeksi 228 miljoonaa kiloa ohraa vuodessa. Mistä se aiotaan hankkia Punkaharjulle? Tunnen Suomen ja itäisen Suomen ohravarannot ja tiedän, että määrän hankkiminen ei järkevästi ole mahdollista.

Suunnitelma lyö korville kotimaisen ruuantuotannon hintakilpailukykyä, sillä Punkaharjun bioetanolilaitos merkitsisi koko maan kotieläintaloudelle lisääntyviä kustannuksia ja sitä kautta kaikkien kotimaassa tuotettujen elintarvikkeiden rajua hinnannousua.

Uskon, että emme ole valmiit elintarvikkeiden suureen hinnannousuun!

Peräänkuulutan mielettömien suunnitelmien lämmittämisessä myös median vastuuta. Kokemattomia Maaseudun Tulevaisuuden toimittajia on nyt viety kuin sitä kuuluisaa sammakkoa äkeen alla, kun Punkaharjun etanolitahdashanke on saanut taas ainakin Maaseudun Tulevaisuudessa julkisuutta. Onneksi kyseisen lehden kokeneet toimittajat eivät ole langenneet ansaan.

Viljan interventiotoiminta on päättynyt, mutta se ei saa merkitä järjettömien suunnitelmien laatimista. On jokseenkin varmaa, että Suomen ohrantuotanto on kohtuullisen vientitoiminnan myötä suurin piirtein tasapainossa tulevinakin vuosina. Siihen ei tarvita järjettömiä bioetanolitehdassuunnitelmia missään tapauksessa Punkaharjulle ja ei ehkä muuallekaan Suomeen.

Toivon, että Punkaharjun haihatteluista saataisiin ainakin Valtiovarainministeriön, Maa- ja metsätalousministeriön sekä Kauppa- ja Teollisuusministeriön mielipide julkisuuteen.

 

-Esko Erkkilä-