Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kaaduitte nuorna, nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon"

Sunnuntai 4.8.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Otsikossa olevat sanat on kaiverrettu siihen muistomerkkiin, joka sijaitsee Salmin hautausmaalla ja kertoo meille ns. Aunuksen retkestä.

 

 

Sain jälleen kerran poiketa tuolla kunniakkaalla muistomerkillä, kun me kyröläismatkaajat osallistuimme Kyröläismatkalle heinäkuun alkupäivinä.

 

 

Aunuksen retken tarkoituksena oli liittää aunuksenkarjalaiset ja vepsäläiset maa-aloineen Suomen lipun alle. Eduskunnan päätöksellä retken rahoitti Suomen valtio. Hyökkäysosastot, joita oli kolme, lähtivät etenemään huhtikuussa 1919.

 

 

Kaikki kolme taisteluosastoa kärsivät kukin suunnallaan tappiota ja ne olivat pakotettu palaamaan Suomeen eli Aunus jäi vapauttamatta.

 

 

Retken muistoksi pystytettiin Salmin hautausmaalle muistomerkki ja sen paljastustilaisuudessa 7.7.1929 erästä taisteluosastoa johtanut silloinen jääkärimajuri Paavo Talvela – joka Itsenäisyyspäivänä 1966 sai ylennyksen jalkaväenkenraaliksi - piti puheen ja lausui muun muassa seuraavaa:

 

 

”Olemme saapuneet tänne kunnioittamaan muistoa niiden vainajien, jotka kymmenen vuotta sitten uhrasivat henkensä koettaessaan siirtää Isänmaamme rajoja sinne, minne luonto on ne määrännyt. Kohtalo ei silloin kuitenkaan sallinut yrityksen toteutuvan, mutta sitä ei voida pitää turhana. Kun Suomi vuonna 1918 karisti päältään orjan ikeen, ei se suinkaan ollut hetken työ vaan vuosisatojen määrätietoisen toiminnan tulos. Emme sen vuoksi voi epäillä, etteikö Karjalakin kerran ole vapautuva.”

 

 

Vasta tätä juttuani kirjoittaessani huomasin, että olimme paikalla tasan 90 –vuotta siitä, kun muistomerkki paljastettiin!

 

 

 

********************

 

 

 

 

Kyröläismatkamme johtaja, hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki kertoi paikan päällä meille muistomerkin historiasta.

 

 

******************

 

 

Hautakumparetta ja sen siipiä reunustavat kivilaatat, joihin kuhunkin on merkittynä kaatuneen nimi, kotipaikka ja kaatumisaika. Laattoja on 24, ja yksi niistä on omistettu neljälletoista tuntemattomalle kaatuneelle.

 

 

Tässä kuvia joistakin muistolaatoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ansaitsee suuren arvostuksen, että Aunuksen retken muistomerkki on saanut olla Salmin hautausmaalla jo yhdeksänkymmentä vuotta rauhassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On harmillista, mutta ilmeisen totta, että Aunus on kuihtuvaa aluetta!

Perjantai 2.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuisella Kyröläismatkallamme ajoimme Petroskoista lähettyämme Aunuksen kautta kohti Salmia ja edelleen Käkisalmeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ologna hotellin sisäänkäyntiportaiden vieressä ollutta parsakasvustoa olen aina kademielin katsellut, mutta nyt ei ole syytä olla kademielinen, sillä ennen niin rehevän parsakasvuston paikalla rehottaa saunakukkakasvusto!

 

 

 

 

 

Aunuksessa on jotain merkkejä elämästäkin, sillä paikallinen market on valikoimiltaan oikein kunnollinen ja…

 

 

 

 

 

…sen vieressä sijainneesta kenkä- ja sukkakaupasta ostin kuusi paria oikein laadukkaita sukkia.  Ihmeellistä oli se, että pikkuputiikissa kävi maksuvälineenä Visa-luottokortti ja sukkien hinnatkin olivat oikein kohtuulliset.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme Aunuksen viljelylakeuksien läpi ja minusta tuntui, että näillä pelloilla on viime vuosina tehty määrätietoista työtä viljelyolosuhteisen parantamiseksi, sillä sarkaojien paikalla olleita pajupuskistoja on kovalla kädellä perattu ja hienoa viljelysmaata ollaan palauttamassa tehokkaan viljelyn piiriin.

 

 

 

**********************

 

Aunuksesta, tai oikeammin Aunuksen Kuujärven kylästä, jossa pääsin taannoin käymään, on mieleeni jäänyt ne kaksimetriset digitaaliskukat, jotka siellä mummujen pihoilla kukkivat. Olivat ne jotain todella hienoa!

 

 

Liitän tämän juttuni lopuksi Yrjö Jylhän vuonna 1942 kirjottaman pitkähkön runon ”Laulu Kuujärvestä”!

 

 

"Oli marssittu Aunuksen teitä

ja taisteltu, tottavie;

tomupilvet peittivät meitä,

jalan alla upposi tie.

 

Oli meitä paahtanut helle,

tuli tykkien kärventänyt,

oli rynnätty lakeudelle,

taas korpeen painuttu nyt.

 

Joka mies oli taas lopen kuitti,

lepotaukoa vartosi vain,

asemekkonsa hiessä uitti,

janon poltteessa taivaltain.

 

Kovin houkutti sammalmättäin

salon siimeessä viileä maa:

hyvä siinä taakkansa jättäin

ois soturin uinahtaa.

 

Mitä silloin äkkiä näimme,

sitä näitkö unissakaan?

Havahduimme ja mykkinä jäimme

yli maiseman tuijottamaan.

 

Niin pehmeä kumpujen kaarre,

niin kummasti kimaltaen

lepäs järvi kuin simpukan aarre

sylis´armaan vehreyden -

 

kylä harmaja niemekkeessä,

kylä heimomme vainotun:

koti siin´ oli silmäimme eessä,

koti ihmisen, sun ja mun!

 

Miten autuas iäti olla,

oi järvi, sun huomassas ois,

miten vilvasta kuutamolla

sinun laineillas lipua pois!

 

Oli kolme veikkoa meitä,

ja me päätimme, koska taas

me marssimme Aunuksen teitä,

laulaa sun kunniaas:

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu

pilviä päin kuvastuu...

 

Ja se laulu lyhensi matkaa,

säe toiseen kun liittyi näin.

Piti laulua vieläkin jatkaa

sitä seutua vain ylistäin.

 

Mut kalliit on laulujen lunnaat -

sana suurten runoilijain -

ja sen tuntevat Karjalan kunnaat

läpi aikain katoavain.

 

Tyly kohtalo, valtias jäinen

sitä meille sallinut ei:

tulitaistelu ensimmäinen

ne veikot, ne laulajat vei.

 

Jäin yksin kolmesta meistä,

jäi kesken laulumme tää;

en lohtua saa säveleistä,

ja kesken se iäksi jää.

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu -

siinä mun lauluni taas tukahtuu,

siinä mun silmäni taas sumentuu."

 

 

-Esko Erkkilä-

Kierros Kizhin saarella on kokemisen arvoinen!

Keskiviikko 31.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisella Kyröläismatkallamme Kizhin saarelle aamun varhaisimmalla kantosiipialuksella 6.7.2019 ja aloimme tutustumaan tuohon jopa tarunhohtoiseen saareen.

 

 

 

 

 

Saari on pituudeltaan viitisen kilometriä ja leveydeltään leveimmältä kohdaltaan n. 800 metriä. Saari on Unescon maailmanperintökohde.

 

 

 

 

 

Oppaanamme oli Tatyana, joka paria kielioppivirhettä lukuunottamatta osasi hyvin suomenkielen.

 

 

 

 

 

Tässä Tayana yhdessä hymyilevän matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa toivottaa meidät tervetulleiksi Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Oikealla näkyvä Preobrazhenskaja (Kristuksen kirkastuksen) 22-kupolinen kesäkirkko (v. 1714) on saaren arvokkain puurakennustaiteen luomus ja sen vieressä vasemmalla oleva Pokrovskaja (Pyhän Neitsyen esirukouksen) talvikirkko (v. 1764) on toiseksi merkittävin Kizhin pogostin kirkkoryhmässä.

 

 

Kesäkirkko on ollut remontissa jo vuosikymmenet ja sinne ei turisteilla ole pääsyä, mutta talvikirkko on avoinna saarella vieraileville.

 

 

 

 

 

Talvikirkon ikonostaasi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme munkkikaapuihin pukeutunutta miestä esittivät meille mieleenpainuvasti ortodoksisen laulun!

 

 

 

 

 

Jatkoimme Tatyanan johdolla…

 

 

 

 

 

 

…seuraavaan kohteeseen, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

Matkalla sinne kuvasin vielä kerran sekä kesäkirkon, että talvikirkon.

 

 

 

 

 

Seuraava kohde oli siis tämä iso talo, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakennuksen ”pirtissä” paulotti helmiä täydellistä suomea puhuva nainen, joka olisi mielellään myynyt paulottamiaan helminauhoja.

 

 

 

**********

 

 

 

 

Poistuimme rakennuksesta sen jälkeen, kun vielä olimme tutustuneet saarella käytettyihin veneisiin ja kalanpyydyksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiertomatkamme loppupuolella pysähdyimme ja meitä tuli tervehtimään kaksikin sorsapoikuetta, jotka olivat tottuneet turistien antamiin makupaloihin.

 

 

 

 

 

Matkailu Venäjällä ei ole mitään, jos ei pääse tutustumaan venäläiseen vessaan, jossa tarpeet tehdään nousemalla pytyn reunoille seisomaan!

 

 

 

 

 

Loppumatkalla satamaan saimme katsella edellämme lähteneen kantosiipialuksen riehakasta menoa kohti Petroskoita!

 

 

 

 

 

Sitten oli meidänkin vuoro luovuttaa Kizhin vierailulle oikeuttavat kaulanauhat laivapojille ja nousta paluumatkaa varten Meteor-luokan kantosiipialukseen!

 

 

 

Kizhi tuli nähtyä ja koettua – suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Matka kantosiipialuksella Petroskoista Kizhin saarelle on jo elämys sinänsä!

Tiistai 30.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Valamo Laatokalla ja Kizhi Äänisellä ovat paikkoja, joilla soisin kaikkien Venäjällä kävijöiden pääsevän vierailemaan.

 

 

Pari vuotta sitten pääsin käymään Valamossa ja nyt heinäkuun alussa Kyröläismatkallamme sitten Kizhissä.

 

 

 

 

 

Kizhille matkataan Petroskoin satamasta kantosiipialuksilla neljästi päivässä ja me lähdimme 6.7.2019 matkaan päivän ensimmäisellä vuorolla klo 9.15.

 

 

 

 

 

Kantosiipialuksella on matkustamon etu- ja takaosien välissä avoin tila ja sieltä oli mukava seurata ohjaamon työskentelyä.

 

 

**********

 

 

Äänisen maisemia oli elämys seurata ja tarkkailla – mainio sää mahdollisti näkymistä nauttimisen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Vastaantulijoitakin oli:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

 

 

Saimme esimakua tulevasta jo ennen laituriin saapumistamme!

 

 

 

 

 

Kantosiipialuksemme jäi laituriin, kun me matkalaiset…

 

 

 

 

 

 

…rantauduimme Kizhiin ja…

 

 

 

 

 

…aloimme tutustumaan tähän jopa hieman tarunhohtoiseen Äänisen saareen, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Melkoisia vesipetoja nuo venäläiset kantosiipialukset!

Maanantai 29.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Venäläiset kantosiipialukset liikennöivät Laatokalla ainakin Valamoon ja Äänisellä Kizhin saarelle.

 

 

Olen muutama vuosi sitten päässyt matkaamaan tuolla vesihirmulla Sortavalasta Valamoon ja takaisin ja nyt heinäkuisella Kyröläismatkallamme vierailimme kantosiipialuksella Petroskoista Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Petroskoin satamassa aamulla näitä vesipetoja on asiakkaita odottamassa muutama.

 

 

 

 

 

Osaa se kantosiipialuskin edetä hissukseen, mutta vain satama-alueella!

 

 

 

 

 

Venäläisissä kantosiipialuksissa on etu- ja takaosan matkustajaosastojen välissä avoin tila, josta voi katsella eteenpäin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laivahenkilöstö opastaa matkustajia oikeaan käyttäytymiseen kantosiipialuksella.

 

 

 

 

 

Kapeiden kohtien kohtaamistilanteissa kantosiipialuksemme ”pudotti” vauhdin alas ja se merkitsi myös sitä, että jatkoimme matkaamme tavallisen laivan tavoin!

 

 

 

 

 

Laivamatka kantosiipialuksella Kizhiin on takana, sillä olemme Kizhin satamassa!

 

 

 

 

 

Tässä edeltämme Kizhistä Petroskoihin lähtenyt kantosiipialus täydessä lennossa!

 

 

On siinä menemisen meininkiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Petroskoin hotellit tarjoavat laadukkaat majoitusvaihtoehdot

Sunnuntai 28.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Kaivelin muistini sopukoista ja kamerani muistikorteilta kuvia ja mielikuvia niistä Petroskoin hotelleista, joissa olen vuosien saatossa yöpynyt.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakokoelma siis niistä Petroskoin hotelleista, jotka ovat minulle yöpymismielessä tulleet vuosien saatossa tutuiksi:

 

 

 

 

 

Useimmiten ole yöpynyt Severnaja hotellissa, jota myös Pohjola hotelliksi kutsutaan.

 

 

Severnaja hotellin oheispalveluihin ainakin takavuosina kuului myös se, että hotellin käytävillä liikuskelevat naiset tarjosivat ”pilua”. Minua ”pilu”-tarjoukset eivät kiinnostaneet, mutta ehkä kuitenkin joitain miesvieraita!

 

 

 

 

 

Peter Inn Petrozavodsk sijaitsee aivan Petroskoin rautatieaseman vierellä ja se on liikemiesten suosima hotelli – myös minä olen eräällä bisnesmatkallani yöpynyt siellä.

Valitan kuvan heikkoa laatua!

 

 

 

 

 

Kuvasin SPA Hotel Karelian ”Äänisen aalloilta”, sillä se näkyy kauas.

 

 

Mieliinpainuvin ilta Hotel Kareliassa oli joskus, kun erään retkueemme laulutaitoiset kokoontuivat hotellihuoneeseemme ja kajautimme aidossa ympäristössä ”Äänisen aallot” – todelliset Äänisen aallot loiskuivat alkusyksyisenä yönä hienoa taustamusiikkiaan!

 

 

 

 

 

Hotelli Maski sijaitsee Kirovin aukion laidalla Karjalan musiikkiteatterin vierellä.

 

 

Maskin erikoisuus on hotellin pyöreä muoto ja se, että hotellihuoneet ovat ”keskilattian” parvekkeella – vallan erikoinen ratkaisu!

 

 

 

 

 

Hotelli Frigatella on loistava sijainti nähtävyyksien, virkistymisen ja liikkumisen kannalta, sillä se sijaitsee aivan Äänisen laivasataman äärellä.

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme yövyimme Frigat´ssa ja parempaa hotellia Petroskoista on Peter Inn´n lisäksi vaikeaa löytää!

 

 

Mukavia hotelliyöpymisiä Petroskoissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauno Kleemola oli merkittävä keski-pohjalainen valtiomies

Lauantai 27.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Minulle Keski-Pohjanmaa merkitsee huomattavasti suurempaa aluetta, kuin se nykyisin määritellään.

 

 

Pohjoisessa minun keski-pohjanmaahani kuuluvat Kalajoki, Oulainen, Haapavesi ja Kärsämäki –linjan kunnat ja idässä Haapajärvi sekä Reisjärvi kuuluvat minun keski-pohjanmaahani.

 

 

Aloitin työurani Keski-Pohjanmaalla ja sen ansiosta tunnen alueen kunnat.

 

 

Keski-Pohjanmaalta on kohonnut useita henkilöitä vuosien saatossa Suomen valtiomiehiksi ja korkeimmalle heistä kohosi Nivalasta syntyisin ollut Kyösti Kallio.

 

 *****************

 

Maanviljelysneuvos Kauno Kleemola (1906 - 1965) on ollut eräs merkittävistä keski-pohjalaisista valtiomiehistä:

 

 

 

 

Eduskunnan puhemies Kauno Kleemolan hauta sijaitsee Kälviän kirkkomaalla eli maanviljelysneuvos on saanut viimeisen lepopaikkansa synnyinseurakuntansa mullassa.

 

 

 

 

 

Kauno Kleemolan muistopatsas sijaitsee Kälviän kirkon äärellä pitäjän parhaalla paikalla.

 

Patsaan on veistänyt presidentti Kyösti Kallion tyttären Kerttu Saalastin poika kuvanveistäjä Risto Saalasti – patsas paljastettiin v. 1981.

 

 

 

 

 

Risto Saalasti on onnistunut taltioimaan patsaaseen sitä jämeryyttä ja kaukokatseisuutta, joka oli luonteenomaista Kauno Kleemolalle.

 

 

 

 

 

Vuonna 1943 Kauno Kleemola valittiin Kannuksen Maamieskoulun johtajaksi ja silloin hän muutti Kälviältä Kannukseen.

 

 

Kannuksen kaupunki kunnioittaa Kleemolan elämäntyötä, sillä kaupungin virastotalon edustalle paljastettiin ”Elämän pelto ja pöytä” – niminen Riitta Helevän veistämä patsas 9.9.1990.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laukaan suuri poika valvoo nykyisin kalastusta Äänisellä!

Keskiviikko 24.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Petroskoissa käyntien pakollisiin kuvioihin suomalaisilta kuuluu käynti Laukaan Suuren Pojan ja maanpetturin Otto Wille Kuusisen muistopatsaalla Äänisen rannalla – niin myös minulle viimeksi Kyröläismatkallamme 6.7.2019.

 

 

Otto Wille Kuusisen patsasta kommentoidaan Petroskoissa, että siellä hän valvoo kalastusta Äänisellä!

 

 

 

 

 

Olen joskus takavuosina keskustellut Laukaan poliittisten päättäjien kanssa ja he ovat perin vaitonaisia, kun ottaa puheeksi Otto Wille Kuusisen synnyintaustat – ymmärrän laukaalaisia!

 

 

Otto Wille Kuusinen syntyi Laukaassa vuonna 1881.

 

 

Kuusisen poliittinen ura alkoi 1900-luvun alussa Suomessa, jossa hän toimi vuosina 1911-13 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana.

 

 

Oletan, että Suomen SDP:n korkein nykyjohto ei lyö voimallisesti rintoihinsa, kun keskustelu kääntyy heidän edeltäjäänsä vuosina 1911 – 1913!

 

 

 

Kuusinen kuului vuosikymmenien ajan Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon, mutta suurimmalle osalle suomalaisia hän oli silloin ja on yhä edelleen maanpetturi, sillä Kuusinen johti Talvisodan aikana Stalinin asettamaa Terijoen hallitusta ja solmi sen nimissä mm. ”suhteet” Neuvostoliiton kanssa.

 

 

Vasta jokin aikaa sitten minulle kerrottiin, että Kuusisen piti perustaa maanpetturihallituksensa Käkisalmeen, mutta se ei onnistunut, sillä Neuvostoliitto ei milloinkaan ole pystynyt asein valloittamaan Käkisalmea.

 

 

 

 

 

Kuusinen kuoli maksasyöpään vuonna 1964 ja hän sai tuolloin korkean kunnianosoituksen: hänet haudattiin Kremlin muuriin.

 

 

Maanpetturi mikä maanpetturi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Myös Aleksandr Sergejevits Puskinilla on patsas Petroskoissa

Tiistai 23.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan juttujani kertomalla Petroskoissa patsaskävelylläni 5.7.2019 tapaamastani Puškinin patsaasta.

 

 

 

 

 

Aleksandr Sergejevitš Puškin (1799 – 1837) oli venäläinen runoilija ja kirjailija, jota on pidetty koko venäläisen kirjallisuuden ja sen kultakauden synnyttäjänä – paljon sanottu!

 

 

 

 

 

Puškinin tuotanto on varsin monipuolista: kuuluisimpien romaanien Jevgeni Oneginin, Patarouvan ja Kapteenin tyttären lisäksi hän on kirjoittanut mm. tragedian Boris Godunov, näytelmiä ja satuja.

 

 

 

 

 

Puskinin patsas tai venäläisittäin monumentti sijaitsee Petroskoissa osoitteessa Pushkinskaya 5, mutta erityistä syytä Puskinin patsaan sijoittumiseen Petroskoihin en tunne.  Toivottavasti saan juttuni kommenttikenttään lisätietoja asiasta!

 

 

 

Puskin kuoli varsin nuorena ja hänen kuolinsyynsä oli kaksintaistelussa saamansa vammat.

 

 

On hyvä muistaa, että päättyyhän myös kirjailijan pääteos Jevgeni Onegin traagiseen kaksintaisteluun.

 

 

Jos ketä kiinnostaa Puskinin viimeiseksi jäänyt kaksintaistelunsa, tarkka kertomus siitä löytyy, jos googlaa ” Aleksandr Puskin – Hannu Mäkelä”.

 

-Esko Erkkilä-

He vaan jaksavat fundeerata!

Perjantai 19.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Tapaan pitää Petroskoissa käydessäni Karl Marx´n ja Fridrikh Engels´n patsaalla käymistä ykköskohteenani ja niin myös kun sain vierailla Petroskoissa 5.7.2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Patsas sijaitsee Kirovin aukion laidalla ja siinä Karl Marx sekä Fridrikh Engels keskustelevat sosialismiin liittyvistä asioista.

 

 

Marx (5.5.1818 – 14.3.1883) ja Engels (28.11.1820 – 5.8.1895) toimivat yhteistyössä kommunistisen teorian luomisessa. Yhdessä he julkaisivat Kommunistisen manifestin 1848. Engels toimitti kaksi osaa Pääomaa Marxin kuoleman jälkeen.

 

 

En tunne Kommunistista manifestia ja en pidä sen tuntemista tärkeänäkään, sillä mielestäni kommunismi ei vie yhteiskuntaamme eteenpäin.

 

 

Vaikka en tunnekaan kommunismia omakseni, siitä huolimatta arvostan sitä patsasta, jossa nuo veijarit Petroskoin keskustassa fundeeraavat maailman asioita.

 

 

-Esko Erkkilä-

Läskelästä proomulasti sahatavaraa Pietarin kautta Koivistolle!

Lauantai 13.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella Kyröläismatkallamme pysähdyimme Harlun Läskelässä, jossa Suomen aikana toimi tuloksekas puujalostustehdas.

Tuon tehtaan näkeminen tuo aina mieleeni vuonna 1915 syntyneen anoppini tosikertomuksen, kun hän pääsi mukaan isänsä matkalle Läskelästä eli Laatokan pohjoisreunalta yli Laatokan ja Pietarin kautta aina Koivistolle saakka.

*******************

Tässä Läskelän koski kamerani tallentamana 5.7.2019.

Läskelään toi elinvoimaa Jänisjärvestä Laatokkaan virtaava Jänisjoki, jonka voimallinen koski oli keskeinen voimatekijä Läskelän hyvinvoinnille.

****************

Mutta siihen anoppini vuonna 1927 kokemaan:

Vuonna 1915 syntynyt anoppini kertoi vuonna 1927 tapahtuneesta matkastaan Harlun Läskelästä Pietarin kautta Koivistolle seuraavaa:

 

 

Salmin Mantsinsaarella asunut anoppini isä toimi talvet kraatarina Salmissa ja kesät puolestaan Laatokalla proomujen lautturina.

 

 

Vuonna 1927 anoppini isä oli ottanut Raisa-tyttärensä – tulevan anoppini – mukaansa, kun hän proomunkuljettajana vei Harlun Läskelästä proomukuormallisen lankkuja Laatokan yli ja Nevaa pitkin Suomenlahdelle Koivistolle, jossa lankut lastattiin valtamerilaivaan, joka vei lankkulastin Englantiin.

 

 

Mukana proomun vetoaluksessa oli myös anoppini äiti, joka huolehti matkan aikana perheen ruokahuollosta.

 

 

Laatokan ylittäminen onnistui vaikeuksitta, mutta Nevan yläjuoksulla joutuivat odottamaan, jotta Pietarin kohdalla ehdittiin avaamaan Nevan sillat, sillä ilman siltojen avaamista retkue ei olisi päässyt Suomenlahdelle.

 

 

Anoppini kertoi, että Pietarin valot olivat siltojen avautumista odotellessa hieno näky.

 

 

Laatokan ja Suomenlahden korkeusero on vain nelisen metriä, joten ”hiljaa virtaa Neva”!

 

 

Kaksitoistavuotias Raisa Ahven, avioliiton myötä Raisa Jääskä, sai menomatkasta tarpeekseen ja hän suorittikin paluumatkan Salmiin yksikseen rautateitse Elisevaaran kautta – melkoinen suoritus 12 – vuotiaalta tytöltä!

 

 

Salmista Raisalla oli kävelymatkaa kotiinsa Mantsinsaaren Työmpäisiin yli kaksikymmentä kilometriä ja matkalla piti lossilla ylittää Laatokan yli Pöllästä Mantsiin n. seitsemänsataa metriä leveä vesitie.

 

 

Väinö Linnan Tuntematon sotilas – kirjassa esitetty vesistönylitys perustuu muuten Mantsinsaaren ja Pöllän välisen vesistön ylitykseen.

-Esko Erkkilä-

"Laatokka on seitsemän meren järvi!"

Perjantai 12.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden vuosien, jopa vuosikymmenten aikana saanut tutustua Laatokkaan, sillä muutaman kerran Laatokan kiertäneenä ja moniaita kertoja sen rantoja kolunneena uskallan todeta, että otsikkoteema pitää paikkansa.

 

 

Kyröläismatkallamme heinäkuun alussa tutustuimme taas kerran Laatokkaan ja menomatkalla Sortavalasta Pitkärantaa kohti Laatokan Kirjavalahteen.

 

 

Sortavalasta kohti Pitkärantaa kuljettaessa Kirjavalahti on koko ajan polveilevan tien oikealla puolella ja näkymät ovat niille todella mahtavat, jotka istuvat bussissa menosuunnassa oikealla puolella.

 

 

Seuraavassa muutamia kuvia bussin ikkunan läpi kuvattuina Kirjavalahdesta (harmittelen, että matalalla roikkuvat puhelin- ja sähköjohdot häiritsevät kuvanautintoja):

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

Apteekkari Jääskeläisen huvila Kirjavalahden rannalla on eräs merkittävä kohde vielä nykyäänkin.  Olen aikoinaan saanut poiketa apteekkari Jääskeläisen huvilassa, kun se vielä oli avoinna kaikille kulkijoille.

 

 

Kuvani apteekkari Jääskeläisen huvilasta ei bussin ikkunasta kuvattuna onnistunut, mutta lainaan Suomen Sotahistoriallinen Seura ry:n verkkosivuilla olevaa selitystä Jääskeläisen huvilasta:

 

 

 

”Kirjavalahti on yksi Laatokan vuonomaisista lahdista. Sen rannalla on sortavalalaissyntyisen apteekkari Tauno Jääskeläisen rakennuttama erikoinen huvila, jonka seinien ulkopinta on koristeltu pienillä kivenlohkareilla. Huvilan on suunnitellut arkkitehti Pauli Blomstedt, ja se valmistui vuonna 1935. Sota-aikana rakennuksella ei ollut juuri käyttöä, mutta Jatkosodan loppuvaiheissa huvila oli Rannikkotykistörykmentti 13:sta sairastupana ja komentotoimiston työtilana. Nykyisin rakennuksessa toimii venäläisten taiteilijoiden (mm. muusikoiden) kesäkoti.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Olavi Virta -musikaali Sappeen kesäteatterissa on elämys!

Torstai 11.7.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kiitokset Tampereen kaupungille, joka Raatihuoneen liputuksella eilen juhlisti Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen lähtöä Vanhalta kirkolta Sappeen kesäteatteriin, jossa…

 

 

 

 

 

…saimme osallistua osana täyttä katsomoa Olavi Virta – musikaalin tunnelmiin!

 

 

 

 

 

Musikaalin yleisö klo 14.00 alkaneessa näytöksessä oli jokseenkin sataprosenttisesti yli 60-vuotiaita ja en varmasti ollut ainoa, jolle tuli mieleen ministeri Maria Ohisalon (vihreät) avustaja Petra Laitin tannoinen twitter-viesti, jossa hän totesi, että ei kuuntelisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa 60 – 70 –vuotiaita!

 

 

Hämmästys lausuman johdosta on edelleen suuri, sillä ministeri ei ole mitenkään kommentoinut tai pyydellyt anteeksi avustajansa möhläilyjä!

 

 

 

 

 

Kiitokset myös Pälkäneen kunnalle, joka musikaaliyleisön käyttöön varatuissa pefleteissä totesi;

 

 

PÄLKÄNE

PARASTA AIKAA

 

 

*****************

 

Kesäteatteriesitys oli mahtavaa ilotulitusta varsinkin ensimmäisellä puoliajalla, sillä silloin käsiteltiin Olavi Virran loistokkainta aikaa.

 

 

Toinen puoliaika käsitteli Olavi Virran hiipumisen aikaa ja se painoi väliajan jälkeiselle näytökselle oman raskaan, mutta realistisen tunnelman.

 

 

Sain vain kerran nähdä Olavi Virran lavalla ja kun se asettui hänen hiipumisensa ajanjaksoon, oli hienoa kokea ensimmäisen näytöksen aikana se aika, jolloin Olavi Virta oli parhaimmillaan.

 

 

Tanssi- ja laulukohtaukset ovat Sappeen Olavi Virta –musikaalissa mahtavia kokemuksia ja osoittavat, että ammattinäyttelijät osaavat ottaa yleisönsä.

 

 

 

 

 

Sappeen kesäteatterissa on vielä monta esitystä Olavi Virta –musikaalinäytäntöjä jäljellä ja suosittelen, että kiiruhtakaa katsomaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy"

Keskiviikko 10.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen vetämälle Kyröläismatkalle Venäjälle 4. – 8.7.2019.

 

 

Kyröläismatkat saivat alkunsa, kun hämeenkyröläissyntyinen kenraali järjesti omistamansa Vihdin Liikenne Oy:n/VL-Matkat toimesta ensimmäisen sotahistoriamatkan hämeenkyröläisille ja viljakkalalaisille sotaveteraaneille viisitoista vuotta sitten.  Olen osallistunut kaikille Kyröläismatkoille, joista osa on Venäjän lisäksi suuntautunut Baltian maihin sekä Puolaan.

 

 

Otsikossa oleva lausahdus on tuttu monesta seikasta Venäjällä, mutta meidän matkallamme kaikki toimi ja kaikki järjestyi.

 

 

Kiertomatkamme pääkohteet olivat Sortavala, Petroskoi, Kizhin saari, Aunus, Rajakontu, Salmi, Sortavala uudestaan, Käkisalmi sekä Viipuri.

 

 

Sain matkalta paljon uutta aineistoa ja pyrin kertomaan matkastamme tarkemmin lähipäivinä.

 

 

 

*********************

 

 

 

Yövyimme matkallamme neljä yötä ja olimme kaikkiaan kolmessa eri hotellissa;

 

 

 

 

 

Sortavalassa Piipun Piha on majoitusolosuhteiltaan ja myös aamiais- sekä illallistarjoiluineen oikein kelvollinen hotelli. Olen aikaisemminkin yöpynyt Piipun Pihassa.

 

 

 

 

 

Petroskoissa yövyimme kaksi yötä laadukkaassa Hotelli Fregatissa. Majoitusolosuhteet Fregatissa ovat suorastaan huippulaadukkaat ja samaa on sanottava myös sen aamiais- sekä illallistarjonnasta. Toisena iltana ruokailimme Hotelli Pohjolan ravintolasalissa.

Olen yöpynyt monissa hotelleissa Petroskoissa, mutta Fregatissa ensimmäisen kerran vasta nyt.

 

 

 

 

 

Käkisalmessa ei hotellien osalta ole paljon valinnanvaraa, mutta Hotelli Korela täyttää kaikki vaatimattoman matkaajan toiveet - olen yöpynyt Korelassa useasti.

 

 

 

Hotellin ja ravintoloiden henkilökunnan palvelutahto on korkealla tasolla ja ymmärtäähän sen, sillä matkailijoiden viihtyminen on hotellien henkilökunnan kannalta tulevaisuudessa ainoa elinehto!

 

 

Uskallan suositella kaikkia käyttämiämme hotelleja muillekin Karjalan matkaajille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Komea kukka rippilahjaksi!

Tiistai 9.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Rouva osallistui myyjänä Karhen Markkinoille 29.6.2019 ja myyntiartikkeleina hänellä olivat mökkitontillamme Viljakkalan Majajärvellä kasvattamamme kukat sekä taimet.

 

 

Kauppa kävi hyvin ja Rouva oli tyytyväinen päivän myyntiin.

 

 

 

 

 

Kallein myynnissä ollut kukka oli kolmekymmentä euroa maksanut kalla.

 

 

Tämä kalla oli löytänyt sellaisen ostajan, joka etsiskeli rippilahjakukkaa kummitytölleen.

 

 

Voin todeta, että ostaja teki hyvän päätöksen, sillä kallasta saa oikealla hoidolla monivuotisen ilon!

 

 

********************

 

 

Kalla on näyttävä kukka ja huomaan, että esimerkiksi Wikipediassa siitä liikkuu yksipuolista tietoa.

 

 

Kallan mukulat istutetaan keväällä melko tilaviin ruukkuihin, ruukut säilytetään vaikkapa autotallissa ja aletaan odottamaan kallan taimettumista.  Niukka kastelu on kallan kasvatuksessa koko ajan ohjenuorana.

 

 

Kalla pitää valosta ja niukasta kosteudesta, joten sen oikea paikka on aurinkoinen paikka – kalla ”viettää” koko kesän istutusruukussaan.

 

 

Syksyllä kallan kukat kuihtuvat, mutta kallan elinkaari ei suinkaan ole lopussa, sillä nyt sillä on talvilevon aika.

 

 

Kallan mukulat kuivaillaan, puhdistetaan mullasta ja laitetaan talvisäilytykseen.

 

 

Eräs tutuksi tullut myyjä suosittelee, että kallan mukulat laitetaan paperipussiin ja pussi siivouskomeroon odottamaan maaliskuista kevättä, jotta uusi vuosikierto voi alkaa - meillä kallan mukulat talvehtivat pahvilaatikossa, jolla on paikka autotallissa.

 

 

Hankkikaahan kallan mukuloita ensi kevään puutarhamarkkinoilta ja ryhtykää kasvattamaan kalloja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Sulla ne paimennettavat vaihtuvat"!

Sunnuntai 7.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden kymmenkunnan vuoden aikana saanut aitiopaikalla seurata, että miten Suomessa ministereiden turvallisuuden vahtimistilanne on muuttunut.

 

 

Muistan vallan hyvin, kun muutama vuosi sitten ympäristöministeri Paula Lehtomäki saapui Keskustan vapputilaisuuteen yksikseen kahta kättä heilutellen Kirjastotalo Metson edessä järjestämäämme tilaisuuteen juhlapuhujaksi.

 

 

Samoin muistan oikein hyvin, kun silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen saapui tavallisena kadun kulkijana erääseen tilaisuuteemme, jonka järjestimme Tampereen Hervannassa DUO-kauppakeskuksessa.

 

 

Tänä päivänä tuo ei olisi mahdollista!

 

 

Olen vuosien aikana tullut kättelytutuksi erään turvamiehen kanssa, jolla on keskeinen rooli Tampereella ja Tampereen lähiseuduilla tapahtuvissa ministerivierailuissa.

 

 

Kyseinen kaveri on aina läsnä, kun kuka tahansa ministeri vierailee Tampereella tai lähikunnissa.

 

 

Viimeksi kättelin häntä 1.7.20129 Hämeenkyrön kirjastolla, kun hän oli kahden paikallisen poliisi kanssa varmistamassa liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin esiintymistä.

 

 

Totesin tuntemalleni turvamiehelle kätellessämme, että Sulla ne paimennettavat vaihtuvat – turvamies, jonka nimeä en tunne ja sitä minun ei tarvitse tunteakaan – vastasi, että tämä on mielenkiintoista!

 

 **************

 

”Tavallisilla” ministereillä on nähdäkseni autonkuljettajan lisäksi vain yksi paikallinen turvamies, mutta pääministerin turvallisuudesta maakuntavierailuilla huolehtii puolenkymmentä turvamiestä.

 

 

Ministereiden turvamiehiin on kokemukseni mukaan mahdollista saada inhimillinen kontakti, mutta pääministerin turvamiehet ovat työssään tunteettomia – näin pitää ollakin!

 

 

Joskus jollain kepu-risteilyllä olin samassa kerroksessa laivalla kuin pääministeri Sipilän turvamiehet ja silloin sain pienen häivähdyksen verran kontaktia pääministerin turvamiehiin.

 

 

Hallituksen jäsenten turvajärjestelyt ovat kokemukseni mukaan oikein mitoitetut!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruusujen talvehdittaminen ulkosalla

Lauantai 6.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme ruusuvalikoima täydentyy käytännössä vain sillä äitienpäiväruusulla, jonka tapaan vuosittain hankkia vaimolleni äitienpäiväkukaksi.

 

 

 

 

 

Kokosin ”mökkiruusumme” yhteiskuvaan kesäkuun viimeisenä päivänä.

 

 

Ruusumme eivät silloin vielä olleet juhlakunnossa, sillä monien kohdalla oli menossa vasta nuppuvaihe.

 

 

Mutta piti kertoa ruusujen talvehdittamisesta meillä!

 

 

Meillä ruusut talvehtivat lehtikasassa nurmikolla.

 

 

Tapaamme syksyisin lehtipuhaltimen avulla puhaltaa nurmikot puhtaaksi lehdistä.

 

 

Valtaosan lehdistä kuljetamme valkosipulimaan vierelle, jossa ne saavat odottaa kevättä ja sitä, että ne käytetään valkosipulimaan katteeksi.

 

 

Teemme osasta lehdistä muutaman lehtikasan nurmikolle ja laitamme ruusut talvehtimaan lehtikasaan.

 

 

On huolehdittava, että ämpärit joissa ruusut ovat, tulee aseteltua ”alamäkeen” jotta syksyinen sade tai sulava lumi eivät pääse ruusuämpäriin.

 

 

On luonnollista, että lehtien eristävä vaikutus ei estä ruusuämpärin jäätymistä, mutta se ei näytä ruusuja haittaavan!

 

 

Ruusuämpärit otetaan päivänvaloon joskus huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen ruusut leikataan siisteiksi, jotta ne voivat aloittaa jälleen kerran uuden vuosikertaelämän.

 

 

Helppoa kuin heinänteko!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eduskuntavaalien tulos on jo vahvistettu!

Lauantai 29.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Osoitan tämän juttuni otsikkohuudahduksen Aarne Raevaaralle ja Heli Piiraiselle, joiden eduskuntavaalimainokset ainakin vielä eilen olivat Viljakkalan seudulla maanteiden varsilla sähköpylväisiin kiinnitettyinä julistamassa kyseisten ehdokkaiden erinomaisuutta kansanedustajiksi!

 

 

 

 

Paavo Väyrysen Tähtiliikkeen riveissä kansanedustajaehdokkaana viime eduskuntavaaleissa ollut tamperelainen Aarne Raevaara sai 236 ääntä ja sillä äänimäärällä senaattoripaikka ei irronnut.

 

 

Aarne Raevaara toimii Tampereen kaupunginvaltuustossa kaupunginvaltuutettuna ja hän taitaa olla ”puheliain” kaupunginvaltuutettu valtuuston kokouksissa.

 

 

Raevaara on VaihtoehtoTampereen ainoa kaupunginvaltuutettu.

 

 

Tunnen Aarnen kohtuullisen hyvin ja hänellä on kuntapoliitikkona monia hyviä ajatuksia, mutta hänen ehdotuksensa saavat vain harvoin kannatusta kaupunginvaltuustossa.

 

 

Aarne Raevaara mainostaa edelleen itseään maantie 2773:n varrella olevassa sähköpylväässä hieman Lavajärven Päivölästä Tampereelle päin.

 

 

 

 

 

Vasemmistoliiton listoilta Pirkanmaan vaalipiirissä kansanedustajaksi ponnistautunutta Heli Piiraista en tunne, mutta 505 pirkanmaalaista hänet varmaankin eduskuntavaalien aikana tunsi, sillä se oli hänen äänimääränsä.

 

 

Heli Piiraisella on ilmeisen vankka kannatus Viljakkalan kirkonkylän liepeillä, sillä hänen eduskuntavaalimainoksiaan on yhä edelleen monia niillä seutuvilla.

 

 

 

********************

 

 

Vakavasti puhuen on harmillista, että kansanedustajaehdokkaat itse tai heidän tukiryhmäläisensä eivät ole vieläkään poistaneet kellokkaansa vaalimainoksia.

 

 

Mielestäni vaalimainonta teiden varsilla olevissa sähkö- ja valaisinpylväissä ei ole sallittua ennen vaalejakaan, mutta erityisen huonon kuvan se antaa sellaisesta henkilöstä, jotka sallivat vaalimainostensa esilläolon luvattomilla paikoilla yli kaksi kuukautta vaalien jälkeen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Merkitseekö Tampereen ratikkahullutus, että myös Kangasala, Pirkkala sekä Ylöjärvi joutuvat keskinäisen kisailun vuoksi tarttumaan ratikkaan?

Perjantai 28.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen ratikkahullutus, joka aikoinaan syntyi tunnelipäätöksen tiiviinä kylkiäisenä, on miljardi-investointi, jota tulevat sukupolvet maksavat hamaan kauas tulevaisuuteen saakka.

 

 

Tunnelipäätöksellä Kokoomus sai tahtonsa läpi, mutta sen kalliina lunnaana oli Vihreitten tuki ja vaatimus ratikan saamisesta!

 

 

Ratikkahullutus heijastelee nyt myös muutamaan Tampereen ympäryskuntaan ja pahimmassa liemessä ovat Kangasala, Pirkkala sekä Ylöjärvi.

 

 

Kontaktieni avulla olen kuullut ja tiedän, että sijoituspaikkakuntaa etsivät yritykset kiristävät Tampereen ympäryskuntia, että ratikan saaminen on eräs edellytys yrityksen sijoittumiselle kyseisen kunnan/kaupungin alueelle.

 

 

Lyhytnäköistä toimintaa yrityksiltä, sillä olisihan niidenkin kannalta parempi, että tuleva kotipaikkakunta olisi hyvin toimeentuleva eikä ratikan rakentamisen kuihduttama kyläpahanen, jossa ei ole varaa muuhun kuin ratikkakustannusten maksamiseen.

 

 

On Lempäälän ja Nokian onni, että ne eivät ole joutuneet ratikkakiristyksen kohteiksi, sillä ne sijoittuvat jo nyt toimivien kiskoyhteyksien varrella – Lempäälän läpi kulkee maamme päärata ja Nokia on Tampere-Pori –radan varrella, joten kumpaakaan yritysten ratikkakiristys ei koske.

 

 

Toivon Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven päättäjiltä järjen käyttämistä ja pidättäytymistä ratikkahullutuksilta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-