Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietimme eilen!

Perjantai 5.6.2026 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä on Suomessa vuosittain 4. kesäkuuta vietettävä puolustusvoimien juhlapäivä ja virallinen liputuspäivä – luonnollisesti myös meillä…

 

 

…mökkimme lipputangossa liehui eilen siniristilippu!

 

*************

 

Sain aikoinaan reserviläisenä kaksi ylennystä; ensimmäisen Itsenäisyyspäivänä ja toisen Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä!

 

-Esko Erkkilä-

Kuusi vuotta sitten menetin perhekunnan sotilasarvoissa ykköspaikan!

Torstai 5.6.2025 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimien lippujuhlan päivä on aatoksissani eräs merkittävimmistä liputuspäivistä ja vuoden 2025 osalta se päivä oli eilen.

 

**************

 

 

Nostin siniristilipun omakotitalomme lipputankoon heti aamusella ja samoin tein…

 

 

… hieman myöhemmin mökillämme Viljakkalan Majajärvellä!

 

 

*******************

 

 

Vuonna 2019 Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä menetin perhekuntamme sotilasarvoissa ykkösaseman, kun vanhin poikamme Juha sai ylennyksen kapteeniksi!

 

Sen jälkeen olen saanut ilmoittautua Juhalle näin:

 

”Herra kapteeni, yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu!”

 

 

************

 

Hyvältä tuntuu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaposet on sotilaalliset eväät kaikilla presidenttiehdokkailla!

Perjantai 26.1.2024 - -Esko Erkkilä-

Presidentinvaalien olennainen kysymys on puolustusvoimien ylipäällikkyydestä, sillä valittava uusi presidentti tulee toimimaan myös Puolustusvoimien ylipäällikkönä.

 

Presidenttiehdokkaista vai kahdella on reserviupseerin koulutus ja heilläkin se on lähes minimaalinen.

 

Harry Harkimo on vänrikki joten tuntuukin kummalliselta, että hänet on siviiliansioistaan huolimatta unohdettu sen jälkeen ylennyksiltä.

 

Olli Rehn on Harkimon lisäksi ansioitunut RUK:n käymisellä ja hänelle on sentään myönnetty yksi ylennys, sillä hän on sotilasarvoltaan luutnantti.

 

Pidän itsestäänselvyytenä, että yhteiskunnallisesti ansioituneet RUK:n käyneet on kutsuttu useisiinkin kertausharjoituksiin, mutta näin ei ilmeisesti onnistanut edes Olli Rehn´ä eikä varsinkaan Harry Harkimoa.

 

Kymmenkunta kertaa kertausharjoituksiin kutsuttuna ja yliluutnantiksi ylennettynä tiedän, että vasta useat kertausharjoitukset luovat perustan sotilasjohtamiseen.

 

Luutnantti ja ehkä vänrikkikin antavat alustavat valmiudet Puolustusvoimien ylipäällikölle, mutta korpraalin eväät ovat siihen tehtävään kovin kapoiset.

 

**********************

Siviilipalvelusmiehen valinta presidentiksi olisi kelvoton ratkaisu ylipäälliköksi!

 

-Esko Erkkilä-

Alhainen on sotilasarvo tulevalla Puolustusvoimien ylipäälliköllä!

Sunnuntai 24.12.2023 - -Esko Erkkilä-

Presidentinvaalikampanjat ovat eri ehdokkaiden toimesta menossa ja tässä jutussani kiinnitän huomiota ehdokkaiden sotilasarvoihin, sillä tuleehan uudesta presidentistä Puolustusvoimien ylipäällikkö.

 

Istuva presidentti Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan kapteeni ja varsin alhainen sekin on, kun huomioi sen, että Tasavallan presidentti on Puolustusvoimien ylipäällikkö. Mainittakoon, että omassa perhekunnassanikin on kapteeni, sillä vanhin poikamme omaa tuon saman sotilasarvon!

 

****************

 

Itse olen yliluutnantti ja kukaan presidenttiehdokkaista ei ole yltänyt sotilasarvoissa edes sille tasolle.

 

**************

 

 

Korkein sotilasarvo presidenttiehdokkaista on Olli Rehn´llä, sillä hän on luutnantti.

 

Toiseksi parhaiten sotilasarvoissa on menestynyt Hjallis Harkimo, joka on vänrikki.

 

Rehn`n ja Harkimon lisäksi presidenttiehdokkaissa muita upseeriarvoihin ylenneitä ei olekaan ja yllätys on se, että myöskään aliupseereiden arvomerkkejä ei kenelläkään ole!

 

 

Korpraali kuuluu miehistöön ja Alexander Stubb onkin korpraali!

 

Jussi Halla-aho sekä Pekka Haavisto eivät omaa sotilasarvoa, sillä he ovat aikoinaan lusmuilleet siviilipalvelusmiehinä ja Mika Aaltola on todellinen ”kruununraakki”, koska hänet on aikoinaan vapautettu palveluksesta!

 

**************

 

Eipä hyvältä näytä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tasavallan Presidentti on Puolustusvoimien Ylipäällikkö

Lauantai 12.8.2023 - -Esko Erkkilä-

Suomessa Tasavallan Presidentti on perustuslain mukaan Puolustusvoimien Ylipäällikkö, missä ominaisuudessa hän muun muassa ylentää kaikki upseerit.

 

Olen aikoinaan saanut kolme upseeriylennystä eli vänrikiksi, luutnantiksi ja yliluutnantiksi – kaikkien noiden ylennysten myöntäjänä on toiminut Tasavallan Presidentti.

 

Seuraavat Presidentinvaalit järjestetään tammikuussa 2024 ja nyt noihin vaaleihin on ilmoittautunut vain yksi kärkiehdokas, joka on suorittanut varusmiespalveluksen eli Olli Rehn ja hän on kriteerieni mukaan ainoa kelvollinen myös Puolustusvoimien Ylipäälliköksi.

 

Olli Rehn on sotilasarvoltaan luutnantti, joten pyydän ”konsulenttien” heräävän ja huolehtivan, että Rehn ylennetään viimeistään joulukuun 6. päivänä yliluutnantiksi.

 

Pekka Haavisto, Mika Aaltola sekä Jussi Halla-aho eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta eli he eivät omaa pätevyyttä Puolustusvoimien Ylipäälliköksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoen kenttähautausmaalla lepää 126 tuntematonta suomalaista sankarivainajaa

Sunnuntai 13.2.2022 - -Esko Erkkilä-

Luovutetun Karjalan alueella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, joihin on haudattu Talvi- sekä Jatkosodassa kaatuneita suomalaisia sankarivainajia eli

 

• Kollaa

• Summa

• Säkkijärvi

• Tuulos

• Viipuri

• Äyräpää

• Taipaleenjoki

 

*****************************

 

Olen vuosien varrella päässyt vierailemaan kaikilla noilla ja tässä muutama valokuva Taipaleenjoen kenttähautausmaasta.

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaa oli pitkään suomalaisilta löytämättä, mutta everstiluutnantti Jorma Inkinen erään etsintäjoukon jäsenenä löysi sen.

 

Sain joskus olla mukana Lomalinjojen matkalla Taipaleenjoelle ja Inkinen oli tämän matkamme oppaana. Oli mielenkiintoista kuulla, että miten Inkinen lopulta paikantaen löysi Taipaleenjoen kenttähautausmaan.

 

 

Netissä on tietoja, että joku muu kuin Jorma Inkinen olisi lopulta löytänyt Taipaleenjoen kenttähautausmaan, mutta uskon enemmän Inkisen kertomaan.

 

 

*********************

 

 

Olen tuon ensimmäisen matkani jälkeen saanut muutaman kerran vierailla Taipaleenjoen kenttähautausmaalla ja nämä myöhemmät matkani ovat tapahtuneet…

 

 

 

…hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johdolla.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaan muistomerkki, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaalle on selkeä opasviitta Sakkolan ja Taipaleenjoen väliseltä tieltä.

 

 

Toivon rajojen aukenemista, jotta taas pääsemme luovutetulle alueelle jääneille taistelupaikoille kunnioittamaan sankarivainajiamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yrjö Jylhä sai ylennyksen kapteeniksi vasta Talvisodan Taipaleenjoen taistelujen jälkeen

Maanantai 27.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti päässyt käymään Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi olikin itsestäänselvyys, että halusin katsojaksi Taipaleenjoki-oopperaan, joka esitettiin…

 

 

…Tampere-talossa 28.11.2021.

 

 

 

Oopperan sävellys on Ilkka Kuusiston ja tekstit Panu Rajalan.

 

 

 

 

Oopperan ilmoituksissa ja käsiohjelmissa esiintyvät Yrjö Jylhänä oopperalaulaja Jaakko Kortekangas ja Jevgeni Dolmatovskya esittävä Jyrki Anttila.

 

 

Panu Rajalan laatimissa teksteissä tuodaan useastikin esille, että Yrjö Jylhä oli oopperassa kuvattujen Taipaleenjoen taistelujen aikana sotilasarvoltaan luutnantti, mutta ilmoituksissa ja käsiohjelmassa Jylhää esittävällä oopperalaulajalla on kapteenin arvomerkit!

 

*******************

 

Todellisuudessa Yrjö Jylhä ylennettiin luutnantiksi 14.5.1937 ja kapteeniksi hänet ylennettiin vasta 30.12.1941!

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskusta ykkösenä ja minä viitosena kuntavaaleihin Tampereella

Maanantai 17.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Kantakortti kertoo mielenkiintoisia seikkoja mm. varusmiespalveluksen ajalta

Perjantai 29.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Kantakortti on jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa.

 

Nykyään kantakortin tai oikeastaan sen kopion saaminen on haasteellista, mutta toki mahdollista.

 

Olin aikoinaan aktiivinen ja sain helposti kopion omasta kantakortistani, mutta vain siltä ajalta, jolloin olin varusmiespalveluksessa ja reservissä Maavoimissa.  Jossain vaiheessa minut siirrettiin reservissä Ilmavoimiin ja siltä ajalta olisin joutunut maksamaan kantakorttitietojen etsimisestä tuntiveloituksen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt.

 

Ihmettelen kyllä Puolustusvoimien menettelyä, että kantakorttitietojen etsimisestä voidaan uhata erillisveloituksella!

 

 

Mutta siitä kantakortistani:

 

 

Toki tiedän sotilaspassitietojeni perusteella, että kaikki arvosanani ovat varusmiesaikana olleet kiitettäviä, mutta mielenkiintoisia ovat ne esimiesteni luonnehdinnat, jotka ilmenevät kantakortissani.

 

 

 

Aliupseerikoulun aikana saamani luonnehdinnat ovat;

 

• tarmokas

• luonteva

• asiallinen

• tunnollinen

• vaativa

 

Reserviupseerikoulun opinnoista olen saanut luonnehdinnat;

 

• jämerä

• tunnollinen

• vaativa

• aloitekykyinen

 

Uutta minulle kantakortissani oli se, että olin aliupseerikoulussa Panssaritorjuntalinjan 1/25 eli priimus ja Reserviupseerikoulun kurssilla 125 kolmanneksi paras 59 oppilaan joukossa eli 3/59.

 

 

Näillä on työelämässäkin pärjätty!

Niin vielä se, että kansakoulupohjalla tässä on pärjätty, sillä eipä ole aikoinaan oppikoulua tullut käytyä ja sotilasarvoni on yliluutnantti.

Siitäkin olen tyytyväinen, että esikoisemme on sotilarvoltaan kapteeni eli joudun ilmoittautumaan pojalleni: "Herra kapteeni, yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu"!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olenko oikein suursyntisäkki, kun kävin Virossa?

Sunnuntai 9.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien ja heidän läheistensä muistelumatkat Talvi- ja Jatkosodan taistelupaikoille ovat ymmärrettävistä syistä muuttuneet sotahistoria- ja kulttuurimatkoiksi naapurimaihimme.

 

Taisi olla jo seitsemästoista tai kahdeksastoista Kyröläismatka, jolla sain alkuviikosta olla mukana – olen jo useana vuonna ollut ainoa, joka on osallistunut kaikille Kyröläismatkoille.

 

 

 

Kaikki Kyröläismatkamme ovat tapahtuneet hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johdolla ja niin myös tämä, joka suuntautui Tarttoon sekä sen lähiympäristöön.

 

Aikaisemmat Kyröläismatkamme ovat suuntautuneet Venäjälle, Baltian maihin sekä Puolaan. Blogijuttuni kaikista Kyröläismatkoistamme löytyvät Google-hauilla.

 

*******************

 

Korona-tilanteen vuoksi viime päivinä on vahvasti kritisoitu sitä, että miksi Suomesta matkaillaan Virossa.

 

Kritiikki on varmasti paikallaankin, jos matkoilla käyttäydytään holtittomasti, mutta ainakaan Kyröläismatkallamme en havainnut holtitonta käyttäytymistä.

 

Ehkä lähipäivinä kerron näillä blogisivuillani matkamme kokemuksista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala kantoi raskaan uhrin Hölmön tölväyksestä!

Torstai 14.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

Tapaan aina Viljakkalan hautausmaalla käydessäni tehdä kierroksen myös synnyinseurakuntani sankarihautausmaalla.

 

Viljakkalan seurakunta oli aikoinaan kaukokatseinen, kun sen kaiversi sankarivainajien nimikilpiin sankarivainajan nimen ja kaatumispäivän lisäksi kaatumispaikkakunnan. Tieto kaatumispaikkakunnasta on tärkeä meille sotahistoriasta kiinnostuneille ja on valitettavaa, että monilla sankarihautausmailla tieto kaatumispaikkakunnasta puuttuu.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautausmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syvä arvostukseni ja osanottoni sodanjohdon epäonnistumisen vuoksi kaatuneille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi korona-tilanne ei viivästytä hävittäjähanketta merkittävästi

Perjantai 10.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Maamme puolustuksesta vähät välittävät henkilöt ovat pitämässä yllä keskustelua, että korona-tilanne viivästyttäisi Hornet-hävittäjiä korvaavien monitoimihävittäjien hankintaa.

 

Toissaillan A-studiossa valtiovarainministeri Katri Kulmuni hapuili, kun juontaja kysyi hävittäjähankintojen toteuttamisesta.

 

Kulmuni ei osannut vastata ja katsoi apua anovasti pääministeri Sanna Marinin suuntaan.

 

Onneksi Marin otti tilanteen haltuunsa ja totesi selkeästi, että mahdolliset pienet viivästykset eivät vaikuta hallituksen päätöksentekoaikatauluun, vaan päätös tehdään alkuperäisen aikataulun mukaan.

 

Sanna Marinin vastaus oli merkittävä Suomen ulkopolitiikan ja turvallisuuden kannalta, sillä varmaa on, että maamme hävittäjähankintojen etenemistä seurataan myös niissä maissa, jotka…!!

 

*********************

Eilen hävittäjähankintojen tiimoilta tulivat julkisuuteen kaksi entistä Ilmavoimien komentajaa eli kenraaliluutnantit Heikki Nikunen ja Matti Ahola.

 

Ainakaan minulle ei ollut yllätys, että nuo kaksi entistä Ilmavoimien komentajaa kallistuivat jenkkivaihtoehtojen puolelle.

 

Arvostan pääministeri Sanna Marinin linjausta ja Ilmavoimien reserviläisenä olen kenraaliluutnanttien kanssa samaa mieltä!

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993

Lauantai 10.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti saanut käydä Äyräpään kirkonrauniolla ja arvostan, että ne saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993.

 

 

Äyräpään kirkko ja sen rauniot sijaitsevat Vuoksen rannalla Äyräpään kunnan itäosassa Pölläkkälässä Lammasniemessä.

 

 

Äyräpään ratkaisutaistelut käytiin kesä – heinäkuun vaihteessa 1944 ja taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, joka oli heidän ensisijainen päämääränsä. Äyräpään - Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttamaa laajempaa torjuntavoittoa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa.

 

 

Keskeinen toimija Äyräpään taistelussa oli silloinen everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth, joka kuitenkin joutui luovuttamaan Äyräpään kirkonseudun viholliselle.

 

 

Ehrnrooth siirsi komentopaikkansa Vuoksen toiselle puolelle Vuosalmelle, josta hän sitten joutui antamaan käskyn tulittamaan Äyräpään kirkon maastoa. Olen joskus takavuosina päässyt käymään Adolf Ehrnroothin komentopaikalla Vuosalmella.

 

 

Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993 ja silloin ne venäläisten asuntovaunut ja muut lomaromppeet saatiin häädettyä muualle tältä suomalaisille niin merkittävältä taistelupaikalta.

 

 

 

 

 

Kirkon muistomerkkiä suunniteltaessa valittiin muistomerkiksi itse kirkon rauniot. Mustasta marmorista valmistettu muistolaatta kiinnitettiin suureen teräsbetonin palaseen, jonka räjähdys oli repäissyt kirkon lattiasta ja nostanut pystyyn. Marmorilaatassa on kuva kirkosta ja laatassa teksti:

 

 

Äyräpäässä ja Vuosalmella Suomen sodissa 1939-1944 kaatuneitten suomalaisten sankarivainajien muistoa kunnioittaen

 

 

 

 

 

Suomen valtio pystytti kirkon raunion vieressä sijaitsevalle 118 tuntemattomaksi jääneen sotilaan kenttähautausmaalle muistomerkin 12.8.1996. Tämän 4,3 metriä korkean graniittisen muistopaaden suunnitteli kuvanveistäjä Ari Laitila ja siinä on suomeksi ja venäjäksi teksti

 

 

Äyräpään sankarihautausmaa

 

Toisessa maailmansodassa

kaatuneitten

tässä lepäävien

suomalaisten sotilaiden muistoksi.

 

Suomen valtio.

 

 

 

Kunnia Äyräpään ja Vuosalmen taisteluun osallistuneille, sillä heidän ansiostaan olemme saaneet elää itsenäisessä Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväyksessä kaatui ainakin neljä viljakkalalaista

Tiistai 18.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Talvisodan suomalaisessa sotahistoriassa joulukuun 23. päivä 1939 on synkkä päivä, sillä silloin suomalaiset tekivät Kannaksella kenraaliluutnantti Harald Öhquistin johdolla onnettomasti päättyneen sotatoimen eli ns. Hölmön tölväyksen.

 

 

Muistan, kun pikkupoikana kuuntelin tupakansavusta harmaana olevassa pirtissämme isäni ja vieraina olleiden sotajermujen juttuja Hölmön tölväyksestä. Juttuja vauhditti se pieni sahtitarjoilu, jota silloin meillä oli vieraille tarjolla.

 

 

Hölmön tölväyksessa kaatui nelisensataa suomalaista, haavoittui lähes 800 ja joutui kadoksiin lähemmäs parisensataa soturia.

 

 

Toivottavasti en riko 25.5.2018 voimaanastunutta henkilösuojalakia, kun liitän oheen kuvat niiden Viljakkalan sankarihautausmaalla lepäävien viljakkalalaisten sankarivainajien hautakivistä, jotka kaatuivat Summajoella Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedän, että monet pirkanmaalaispitäjät menettivät enemmän poikiaan Hölmön tölväyksessä!

***********************

 

 

 

 

Viljakkalan kauniisti hoidetulla sankarihautausmaalla lepää 86 sankarivainajaa ja heistä Hölmön tölväyksessä kaatui neljä Isänmaamme viljakkalalaista puolustajaa.

 

 

Täytyy antaa erityistunnustus Viljakkalan seurakunnan ensimmäiselle kirkkoherralle, rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukselle, joka aikoinaan päätti seurakunnan luottamushenkilöiden kanssa, että sankarivainajien hautakiviin kaiverretaan sankarivainajan kaatumispaikkakunta. Me sotahistoriasta kiinnostuneet arvostamme rovasti A. F. M. Bergiuksen päätöstä!

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaan ristissä on teksti:

 

Uskollisille pojille kiitollinen kotiseutu

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvokas luottamustehtävä

Sunnuntai 2.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain arvokkaan luottamustehtävän, kun olimme heinäkuun 11. päivänä palaamassa Latviassa Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme kohti Tallinnaa ja kotiamme.

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki valitsi minut kukkalaitteen laskijaksi sille muistomerkille, joka on pystytetty 23.4.1943 maahan syöksyneen Suomen Ilmavoimien omistaman Junkers JK-274:n putoamispaikalle.

 

 

Puhun suulla suuremmalla, kun kopion netistä Suomalaisen Klubin sivuilta löytämääni tietoa maahan syöksyneestä pommikoneesta:

 

 

****************

 

 

Junkers JK-274:n viimeinen lento

Suomen Ilmavoimat osti alkuvuodesta 1943 Saksasta 24 uudenaikaista Junkers Ju 88 A-4 -pommikonetta. Tehdas luovutti koneet tilaajalle huhtikuussa 1943 ja ne lennettiin Suomeen kahdessa erässä. Jälkimmäinen 12 koneen erä starttasi Pohjois-Saksasta Tutowista huhtikuun 22. päivänä. Yksi koneista oli JK-274, jonka miehistöön kuuluivat kersantti Urho Jääskeläinen ohjaajana, luutnantti Lauri Suhonen tähystäjänä ja kersantti Aimo Valkeeniemi radiosähköttäjänä. Lisäksi matkustajana oli alikersantti Erkki Horma, joka palveli suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa Saksassa ja oli lomamatkalla Suomeen. Koneen lentomatka päättyi traagisesti. Se sai moottorivian Riian pohjoispuolella ja syöksyi metsään lähellä Pabazin kylää, 40 km pohjoiskoilliseen Riiasta 23.4.1943 kello 11:35. Kone syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Kolmehenkinen miehistö ja matkustaja saivat välittömästi surmansa.

 

 

Muistomerkistä ja siihen liittyvästä muistomerkkihankkeesta kerrotaan samoilla nettisivuilla lisäksi näin:

 

 

Junkers JK-274:n ja sen maahansyöksyssä surmansa saaneiden neljän suomalaisen sotilaan muistomerkki sijaitsee lähellä vanhaa Saulkrasti-Riika -maantietä 40 km Riiasta, paikalla, jossa lentokone syöksyi maahan 23.4.1943. Betonisen muistomerkin metalliosaan on leikattu täsmälleen Junkers Ju 88 A-4 -pommikoneen siluetin mukainen kuvio. Muistomerkissä on metallikirjaimin teksti Junkers JK-274:n viimeinen lento päättyi tällä paikalla 23.4.1943 sekä surmansa saaneiden nimet ja syntymäajat. Muistomerkkialueen luona on opastaulu, jossa on latviaksi, suomeksi ja englanniksi kerrottu viimeisen lennon vaiheista ja esitetty mm. uhrien valokuvat sekä kuva onnettomuuspaikalta tapahtumapäivänä.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle.

 

**************

 

Tässä muutama kuva kukkalaitteemme laskemistilaisuudesta ja muistomerkistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväys vaati uhreja myös Viljakkalalta

Lauantai 7.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautasmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ********************

 

Suuri tunnustus niille Viljakkalan seurakunnan viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka jo Talvisodan aikana tekivät päätöksen, että sankarivainajien muistokiviin merkitään vainajan kaatumispaikkakunta.

 

 

 

Kunniakkaiden sotiemme historia saa aivan uudet mittasuhteet, kun voimme tänäänkin paikallistaa viljakkalalaisten sankarivainajien kaatumispaikkakunnat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vietimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Itsenäisyyspäiväjuhlaa jo eilen

Tiistai 6.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä päivän verran etuajassa, kun järjestimme jäsenillemme Itsenäisyyspäiväjuhlan jo eilen.

 

 

Tässä pieni kuvakertomus onnistuneesta juhlastamme:

 

 

 

 

 

Yhdistyksen puheenjohtajana sovin jo hyvissä ajoin Tampereen aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Marko Alamäen kanssa, että hän tulee tuomaan juhlaamme Puolustusvoimien tervehdyksen.

 

 

Varmistin asian Alamäen kanssa eilen aamulla, sillä olen kokemuksen kautta oppinut, että asiat pitää aina varmistaa.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki piti seikkaperäisen esityksen Puolustusvoimien roolista.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Salme Suonpää kiitti everstiluutnantti Alamäkeä selkeästä esityksestä.

 

 

Salme Suonpään lähiomainen on kaatunut Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa vuonna 1944.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme sihteeri Pirkko Tilvis luovutti everstiluutnantti Alamäelle Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Joululehden.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki kertoi tilaisuudesta sopiessamme, että hänen tehtäväänsä kuuluu oikean tiedon levittäminen Puolustusvoimien toiminnasta ja olikin helppo havaita, että Alamäki viihtyi tilaisuudessamme.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme emäntä Liisa Kellokumpu (vasemmalla) ja tämänkertainen apuemäntä Marja Halme olivat pukeutuneet Itsenäisyyspäivänjuhlaan hyvin soveltuviin sinisiin asuihin.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Ritva Nyberg halusi tarjota täytekakut kaikille Itsenäisyyspäiväjuhlamme osanottajille - kiitokset Ritvalle!

 

Myös Ritva oli pukeutunut itsenäisyytemme juhlaväreihin.

 

 

 

 

 

Kirsi Hellsten loihti soittimestaan Itsenäisyyspäiväjuhlaan soveltuvia säveliä.

 

 

 

 

 

Runotaitajamme Irja Lehmus esittää tavallisesti tilaisuuksissamme itse kirjoittamiaan runoja, mutta nyt hän esitti juhlaväelle Maaria Leinosen kirjoittaman runon "Vain pimeässä näkyvät tähdet".

Runon viimeinen säkeistö kuuluu näin:

On se Sinullekin annettu

tehtävä jouluna ja joulun jälkeen;

iloksi Sinutkin on tarkoitettu

iloa viemään, valoa pimeään

hymyä, hyvää sanaa

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset -

Iloa, Valoa, Rauhaa.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme musiikkivastaavan Pekka Hildenin johdolla päätimme Itsenäisyyspäiväjuhlamme yhteisesti seisaaltamme laulamaamme Lippulauluun:

" Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.-"

 

 

Kiitokset kaikille, jotka edesauttoivat hienon Itsenäisyyspäiväjuhlan onnistumisessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Esa Seppänen: "Kuka Kekkonen?" - teräväpiirtokuvaa UKK:sta

Keskiviikko 10.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan UKK-seura järjesti eilen Tampereen Vanhan kirjastotalon Luentosalissa esitelmätilaisuuden, jossa tietokirjailija, valtiotieteen tohtori ja everstiluutnantti evp Esa Seppänen kertoi toimittamastaan ja 3.9.2014 julkaistusta teoksestaan ”Kuka Kekkonen?”.

 

 

 

 

 

 

Esa Seppänen toimi presidentti Kekkosen adjutanttina vuosina 1969 – 1971.

 

 

 

Kaikesta Seppäsen sanomasta ilmeni, että hän arvostaa yhä edelleen presidentti Kekkosen toimintaa.

 

Muutamia Seppäsen presidentti Kekkoseen liittämiä luonnehdintoja:

 

• erinomainen esimies

• en ole tavannut muuta niin hyvää esimiestä

• antoi tehtävät selkeästi

• ei sotkeutunut alaistensa töihin

• tehtävänannossa oli tärkeää, että milloin tehtävä oli saatava valmiiksi

• teki nopeita päätöksiä

• työpöytä oli aina siisti

• Kekkonen ei ollut tekniikan ihmelapsi

• aina mentiin eteenpäin ja nopeasti

• maksimaalisen tehokas ajankäyttö

• UKK tapasi ihmisiä, joiden kautta hän johti Suomea

• ei järjestänyt aivoriihiä eikä kokouksia

• UKK oli henkilöjohtaja

• ei moittinut

• ei solvannut

• ei mannannut

• ei menettänyt malttiaan

 

 

 

 

 

Kekkonen työskenteli työajastaan 90 % työhuoneessaan Tamminiemessä.

 

Olen kerran päässyt käymään Kekkosen työhuoneessa ja se on yhä edelleen siinä kunnossa, kuin se oli Kekkosen aikana.

 

 

 

 

 

 

Kekkonen oli vielä 70 vuoden iässä hyvässä kunnossa.

 

Seurasaaressa oli seitsenportaiset kivirappuset ja Kekkosella oli tavoitteena, että hän pystyisi hyppäämään ylös saakka.

 

Hyppy oli kerran onnistumaisillaan, mutta Kekkonen joutui ottamaan kaiteesta tukea ja turvamiehet hylkäsivät yksimielisesti suorituksen – UKK hyväksyi turvamiesten päätöksen.

 

 

Kalastus oli Kekkoselle kutsumus, ei harrastus!

 

 

 

 

 

 

Adjutantti Esa Seppänen totesi, että Urho Kaleva Kekkosen hahmo tulee koko ajan nousemaan Suomen historiassa.

 

Seppänen kysyi:

 

• oliko presidentin valtaoikeuksien riisuminen oikea ratkaisu?

• mentiinkö presidentin valtaoikeuksien riisumisessa liian pitkälle?

 

Aiheellisia kysymyksiä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaipiaisten asema sekä Sippolan Enäjärven kylä olivat tärkeitä paikkoja Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotataipaleella

Sunnuntai 14.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi marraskuun 30. päivänä 1939, mutta Suomen neuvokkaan valtiojohdon ansiosta maamme onnistui valmistautumaan Neuvostoliiton hyökkäykseen.

 

Tuo neuvokas menettely oli YH eli Ylimääräiset harjoitukset. YH oli luonteeltaan kertausharjoitukset ja poliittisesti siten ”miedompi” menettely kuin LKP eli Liikekannallepano.

 

YH aloitettiin lokakuussa 1939 ja sen ansiosta Suomi pystyi ainakin jossain määrin kohtamaan valmistautuneena Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten komppaniat perustettiin omissa pitäjissä, mutta varsinaisen joukko-osaston eli JR 17:n perustaminen tapahtui Tampereen Yhteiskoululla ja Lyseolla 20.10.1939.

 

Joukko-osasto siirtyi junakuljetuksella Kaipiaisten asemalle, jonne se saapui seuraavana päivänä eli 21.10.1939.

 

Kaipiainen on minulle hyvinkin tuttu paikka, sillä 40 vuotta minulle leipää tarjonnut työnantajani perusti sinne 1970-luvulla nykyaikaisen rehutehtaan. Häpeä tunnustaa, että en ole koskaan poikennut Kaipiaisten asemalla, mutta Kaipiaisissa sijaitsevalla Rehuraisio Oy:n rehutehtaalla sitäkin useammin.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miehet eivät jääneet Kaipiaisiin, vaan jatkoivat matkaansa marssien kymmenkunta kilometriä Sippolan kirkonkylän ja Haminan suuntaan Enäjärvelle.

 

Enäjärvi, kuten Kaipiaisten asemakin kuuluivat tuolloin Sippolan pitäjään.

 

Sippola ja Anjala muodostivat 1975 Anjalankosken kauppalan, josta tuli Anjalankosken kaupunki vuonna 1977.

 

Kuntauudistukset jatkuivat ja Anjalankoski muodosti yhdessä Elimäen, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken sekä Valkealan kanssa Kouvolan kaupungin vuonna 2009. Tämä merkitsee, että Kaipiaisten asema ja Enäjärven kylä kuuluvat nykyään Kouvolan kaupunkiin.

 

 

 

Pysähdyimme taannoisella Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten läheisten sotahistoriamatkamme paluumatkalla Enäjärvellä.

 

Tulimme Enäjärvelle Haminan suunnasta tietä, joka on tullut minulle hyvinkin tutuksi työurani aikana.

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotaan valmistava leirikoulutus tapahtui näillä männikkökankailla hieman Enärveltä Haminan suuntaan siten, että joukko siirtyi varsinaiselle sotatoimialueelle eli Viipurin Tienhaaraan Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939.

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Enäjärvi-vaihe kesti n. 1 ½ kuukautta ja sinä aikana Neuvostoliitto ehti aloittamaan Talvisodan.

 

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on tavannut tarjota shampanjat matkalaisille aina matkan alkupuoliskolla, mutta nyt hän halusi juhlistaan matkamme loppuvaihetta niin, että shampanjat tarjottiin meille vasta Enäjärvellä.

 

 

 

 

Hyvistä yrityksistäni huolimatta en onnistunut kuvaamaan shampanjapullon korkin lentämistä!

 

 

 

 

 

Keskustelen tässä kenraali Lehtimäen kanssa ja lausun hänelle kiitoksia hienosta matkasta!

 

 

Arvostan, että matkamme aikana pääsin tutustumaan isäni sotapolun alkamiseen Kaipiaisissa ja Enäjärvellä.

 

Isäni sotapolku kesti koko Talvisodan sekä Jatkosodan ja niiden lisäksi hän oli mukana vielä Lapinsodassa, kun kenraali Hersalon joukot valtasivat ”laivakoukkauksen” tuloksena Tornion.

 

Olemme paljon velkaa näille sotasankareille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vapaussodassa Länkipohjan taistelussa 16.3.1918 kaatuneen lapualaisen talonpoikaispäällikön Matti Laurilan muistolaatta 9-tien varrella on paikka, jossa kannattaa pysähtyä

Sunnuntai 21.8.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lapuan lumiaura” – isä Matti Laurila sekä hänen poikansa Ilmari ja Matti – muodostivat Vapaussodassamme kunniakkaan sotilasperheen.

 

Ilmari Laurila ja isä ”Ukko”Laurila kaatuivat Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

 

Isä ja poika Laurilan kaatuminen kirvoitti ylipäällikkö Mannerheimia lähettämään sähkösanoman kaatumista seuraavana päivänä Lapualle.

 

Mannerheimin viesti luettiin kirkossa seuraavana sunnuntaina ja se kuului näin:

 

”Olen syystä liikutettu siitä suuresta surusta, joka on kohdannut Lapuan urhoollisia poikia, kun Lapuan sankarit Laurila ja poika kaatuivat Länkipohjan voitollisessa taistelussa. - - Luutnantti Laurilan, joka tänä lyhyenä aikana oli tullut urhoollisuudesta ylennetyksi vänrikiksi ja luutnantiksi, nimitän Vapauden Ristin kolmannen luokan ritariksi, korkein kunniamerkki, mikä tähän saakka on saatu urhoollisuudesta. Hänen poikansa nimitän Vapauden Ristin neljännen luokan ritariksi. Muistakoon ja kunnioittakoon Lapuan  kunta ja koko Suomen maa aina näiden urhojen muistoa.”

 

Lauriloiden muiston kunnioittamiseksi on pystytetty kaikkiaan kolme erillistä muistomerkkiä.

 

Isä-Laurilan kaatumispaikka sijaitsee 9-tien varrella ja sille paikalle on v. 1990 hankittu muistolaatta.

 

Tapaan 9-tietä ajaessani usein poiketa Matti Laurilan muistolaatan äärellä ja siten osoittaa kunnioitustani Länkipohjan taistelun sankarille.

 

 

 

Matti Lauilan kaatumispaikka ja paikalle vuonna 1990 pystytetty muistolaatta sijaitsevat aivan 9-tien kupeessa. Paikalle ohjaa tienviitta Länkipohjassa.

 

 

 

Muistolaatassa on teksti:

Tällä paikalla kaatui Lapuan Pataljoonan kompp. pääll. luutn. Matti Laurila Länkipohjan taistelussa 16.3.1918.

"Kunnian miehistä kaunein on luku. Sankarit vaan niin käy kuolemaan"

 

”Lapuan lumiauran” kolmas jäsen – jääkärieversti Matti Laurila selvisi Vapaussodasta ja Talvisodasta, mutta Jatkosodassa hän joutui esimiehensä eversti Hannukselan toimesta mahdottoman tehtävän eteen Kumurin taistelussa. Hannuksela salasi Laurilalta vihollistiedot ja siten saattoi eversti Laurilan mahdottomaan tilanteeseen.

 

Laurila halusi säästää miehiään ja joutui sen vuoksi esimiehensä epäsuosioon.

 

Pohjalaisista kiistakumppaneista kenraaliksi ylennetty Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen 1942, mutta eversti Laurila sai elää aina vuoteen 1983 saakka.

 

Etelä-pohjalaiset olivat aktiivisia jääkärieversti Matti Laurilan ylentämiseksi kenraaliksi. Muistan omakohtaisesti niitä keskusteluja, joita hankkeen tiimoilta Seinäjoen seudulla käytiin.

 

Predentti Kekkonen ei kuitenkaan suostunut Laurilan ylentämiseen ja siten hän kuolikin kaikkien etelä-pohjalaisten arvostamana everstinä.

 

 

-Esko Erkkilä-