Keskustan Länsi-Tampereen paikallisyhdistys ry avasi pelin!

Keskiviikko 20.11.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen mieluisan tekstiviestin, kun Keskustan Länsi-Tampereen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Raija Moilanen ilmoitti, että paikallisyhdistys on päättänyt ehdottaa kansantaitelija, kansanedustaja Mikko Alataloa kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

 

Keskustan Länsi-Tampereen paikallisyhdistyksen ehdotus merkitsee, että Mikko Alatalo on ensimmäinen Keskustan Pirkanmaan piirin paikallisyhdistysten jäsenistä, jota on virallisesti ehdotettu kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

 

Kansanedustaja Arto Pirttilahti ilmoitti Keskustan Pirkanmaan piirin syyskokouksessa lauantaina 16.11.2013, että hän on käytettävissä eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Ei varmaan tarvitse odottaa montaakaan päivää, kun jokin Keskustan Pirkanmaan piirin paikallisyhdistyksistä ilmoittaa virallisesti ehdottavansa Pirttilahtea kansanedustajaehdokkaaksi.

 

 

**********

 

Keskustan kansanedustajaehdokkuuden tavoitteleminen vuoden 2015 eduskuntavaaleissa on tiukka päätös, sillä on selvää, että Kataisen-Urpilaisen hallituksen rakenteleman konkurssipesän selvittäminen ei tule olemaan helppo tehtävä.

 

Onneksi – näin vahvasti uskon - kansa antaa vahvan luottamuslauseen Keskustalle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vaalikampanjassa on keskustalaisten kuitenkin pidettävä mielessä, että ”konkurssin” korjaustoimenpiteet tulevat olemaan raskaita ja niiden toteuttamiseen tarvitaan vahva mandaatti seuraavissa eduskuntavaaleissa.

 

Käytin tarkoituksellisesti termiä ”seuraavissa eduskuntavaaleissa”, sillä ennenaikaiset eduskuntavaalit ovat hyvinkin mahdolliset.

 

*********

 

Toimin Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön vaalipäällikkönä vuoden 2012 kunnallisvaaleissa ja osaan antaa arvoa sille, että ehdokasasettelu on nopeaa ja aktiivista.  En pitänyt lainkaan siitä, että jotkut ehdokkaat pihtasivat ehdokkuuttaan viime tunneille saakka ja sitten ”korvat luimussa” kävivät viime minuuteilla allekirjoittamassa ehdokaspaperit piiritoimistolla.

 

 

*********

 

Keskustan Pirkanmaan piirin piirihallitus on linjannut, että paikallisyhdistysten pitää ilmoittaa ehdottamiensa kansanedustajaehdokkaiden nimet piirihallitukselle 14.2.2014 mennessä.

 

Odotan lähipäivinä ja lähiviikkoina runsaasti ilmoituksia henkilöistä, joita paikallisyhdistykset ehdottavat kansanedustajaehdokkaiksi.

 

*********

 

Oletan, toivon ja pidän todennäköisenä kansanedustajaehdokkaita ilmestyvän Keskustan listoille niin paljon, että saamme Pirkanmaalla järjestää jäsenäänestyksen niistä henkilöistä, jotka pääsevät kansanedustajaehdokkaiksi.

 

Toivon, että jäsenäänestyksiin päädytään myös muissa Keskustan piirijärjestöissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suuret ikäluokat ovat edelleen vahva voimatekijä Suomen taloudelle

Keskiviikko 17.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Suuriksi ikäluokiksi kutsutaan vuosiluokkia, jotka ovat syntyneet 1945 – 1950 välisenä aikana.

 

Kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen ylpeä siitä.

 

Suurten ikäluokkien isät ja äidit taistelivat Suomen itsenäisyyden jatkumisen puolesta ja loivat sotiemme jälkeen perustan, jolle me pystyimme rakentamaan nyky-Suomen hyvinvoinnin.

 

”Märkäkorva”-sukupolvet eivät kaikilta osin osaa antaa meille sitä arvoa, jonka olemme ansainneet. Nuorissa on toki myös niitä, jotka arvostavat suurten ikäluokkien työtä.

 

Suuriin ikäluokkiin panostaminen vaati yhteiskunnalta satsauksia silloin, kun olimme lapsia ja nuoria. Oli rakennettava uusia kouluja ja erilaisten opintomahdollisuuksien takaamiseen tarvittiin panostamista.

 

Harvat suurten ikäluokkien edustajat olivat opiskeluaikoinaan ”iki-opiskelijoita”, sillä olimme oppineet vanhemmiltamme, että työn syrjään pitää päästä viivyttelemättä.

 

Suurten ikäluokkien edustajat saavuttavat tänä vuonna 68 – 63 vuoden iän – osa meistä on jo siirtynyt hyvin ansaituille eläkepäiville, mutta vielä jokunen meistä ahertaa edelleen.

 

Olemme rakentaneet Suomea nelisenkymmentä vuotta, mutta on muistettava, että olemme sen koko ajan olleet myös Kuluttajia oikein isolla K-kirjaimella ilmaistuna.

 

Kuluttaja-roolimme on oikeastaan vahvistumassa, kun eläkepäivät koittavat.

 

Eläkeläiset ovat suuri kuluttajaryhmä, jonka suuntaan mm. matkailualan ”kynnet syyhyävät”. Hyvä niin, sillä meillä on nyt hieman paremmin aikaa matkustella.

 

Huomasin omakohtaisesti eilen, että suuret ikäluokat ovat merkittävä asiakasryhmä rakennusaineteollisuudelle ja rakennustarvikekaupalle sekä remonttimiehille!

 

Meillä on meneillään keittiöremontti, jossa koko keittiö uusitaan kattoa lukuun ottamatta.

 

Remonttimiesten kanssa keskustellessa tuli ilmi, että heille tärkeä asiakasryhmä ovat omakoti- ja rivitalojen omistajat, jotka remontoivat 25 – 30 vuotta sitten rakentamiaan omakotitaloja tai silloin hankkimiaan rivitaloasuntoja. Remonttimiesten asiakkaat ovat usein suuriin ikäluokkiin kuuluvia.

 

Keskustelujen jälkeen huomasin, että monet ikätoverimme ovat parhaillaan samoissa puuhissa kuin me eli remontoimassa omakotitalojaan tai rivitaloasuntojaan. Myös kerrostalojen putkiremontit tapahtuvat usein sellaisissa kerrostaloissa, joiden osakkaat kuuluvat suuriin ikäluokkiin.

 

Haluan tällä pohdiskelulla kannustaa lukijoitani arvostamaan suurten ikäluokkien merkittävää roolia Suomen talouden pönkittämisessä myös sen jälkeen, kun olemme luovuttaneet paikkamme ”verokirjatyöskentelyssä” nuoremmillemme!

 

-Esko Erkkilä-

Iso potti tuo 5,2 miljoonaa euroa, jonka Tampereen kaupunki joutuu pulittamaan virheellisestä toiminnastaan

Torstai 28.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto joutui taipumaan maanantaina 25.3.2013 ja päätyi maksamaan hoitotyöntekijöilleen 5,2 M€ hoitotehtävien palkkatasoista koskeneen erimielisyyden korvaamiseksi.

 

Kertakorvauksen lisäksi Tampere joutui nostamaan hoitohenkilöstönsä palkkasummaa arviolta miljoonalla eurolla vuodessa!

 

Tavallisena veronmaksajana on aiheellista kysyä, että kuka kaupungin viranhaltijoista on aiheutuneen lisäkustannuksen arkkitehti? Missä esimiestyö on pettänyt? Löytyykö pormestaria alemmalta tasolta henkilöä, joka on töpännyt? Onko vastuualueen apulaispormestari hoitanut tehtävänsä huonosti? Kuka oli kyseisen vastuualueen apulaispormestari, kun virheellinen menettely tapahtui?

 

On selvää, että henkilöstö on palkkansa ansainnut, mutta miksi palkkaa ei ole maksettu asiallisesti ja ajallaan?

 

Seuraava vaihe on ilmeisesti se, että vuoden 2013 talousarvio ”kusee” kuusi miljoonaa euroa enemmän kuin edellisviikon perjantaina luultiin!

 

Uinuvatko luottamushenkilöt tapahtuneen edessä tumput suorina?

 

Uskalletaanko asia puida perusteellisesti?

 

Ennusmerkit ovat perin heikot, sillä pormestari toteaa ongelmaa maton alle lakaisten näin:

 

”Hoitohenkilöstön palkkatason nosto parantaa kaupungin kilpailukykyä pätevän ja osaavan hoitohenkilöstön rekrytoimiseksi.”

 

Nukkuuko media?

 

Totuus on se, että taas meni 6 miljoonaa euroa vuoden 2013 tuloksesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Beethoven-konsertti Pärnun konserttitalossa oli elämys

Perjantai 8.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Harrastimme tuttavapariskunnan kanssa musiikkikulttuuria, kun tammikuun lopulla sisällytimme Pärnun kylpyläviikon ohjelmaamme käynnin Beethoven-konsertissa Pärnun hienossa konserttitalossa.

 

 

 

Pärnun konserttitalo (Pärnu kontserdimaja) sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Port Arthur –tavarataloja ja linja-autoasemaa. 

Vuonna 2005 Pärnun konserttitalo oli vaarassa joutua keskikaupungin sijainnistaan huolimatta tulvan uhriksi. Merenpinnan taso kohosi silloin Pärnussä 2,95 metriä ja vesi oli neljää senttiä vaille konserttitalon kynnyksiä!

Uskomatonta!

 

 

 

Konsertissa ei luonnollisesti voinut kuvata, joten nyt joudumme kuvien osalta tyytymään konserttijulisteisiin…

 

 

 

…sekä konserttitalon lämpiössä pyörineeseen kuvaruutumainokseen.

 

 

Kyseessä oli teemaltaan perhekonsertti – Kultainen klassikko - ja ohjelma koostui seuraavista teoksista:

• Beethovenin ”Konsertti viululle, sellolle ja pianolle C-duuri op. 56 (Kolmikkontsert)”…

• …ja väliajan jälkeen Beethovenin ”Sinfonia nro. 7 A-duuri, op. 92”.

 

Konsertin järjesti Viron Konsertti ja kyseessä oli kolmen erillisen konsertin ensimmäinen esiintyminen, sillä seuraavana päivänä sama konsertti oli nautittavissa Tallinnassa Estonia konserttisalissa ja sitä seuraavana iltana vielä Jöhvin konserttitalossa.

 

Pärnun kaupunginorkesterissa oli mukana kaikkiaan 35 soittajaa – osa heistä oli orkesterin vahvistuksia Tallinnasta.

 

Konserttiliput maksoivat 5,00 euroa henkilöltä ja siihen hintaan sai myös narikkapalvelun.

 

Varasimme ennen konserttia väliaikatarjoilun ja se olikin hieman haastava juttu.

 

Kaikki kuitenkin sujui hienosti sen jälkeen, kun löysimme väliaikaa tarkoittavan vironkielisen sanan ”vaheaeg”.

 

Varasimme vaheaeg-tarjoiluksi kolme caputsinoa, yhden teen, kolme isoa valkosuklaalla päällystettyä leivosta, kolme Hennessy-konjakkia sekä yhden kermaliköörin.

Tilatut ja maksetut tarjoilut odottivat meitä vaheaeg´lla ”ykkös-pöydässä” ja ne maksoivat yhteensä 24 euroa – ei paha hinta!

 

Hieman ihmetytti, että n. neljänsadan konserttivieraan joukosta vain me neljän hengen seurueena olimme varanneet etukäteen väliaikatarjoilun.

 

Varsinainen konsertti oli otsikkoa lainaten elämys.

 

Kolmekymmentäviisi-jäsenisen orkesterin solisteina toimivat;

 

• Arvo Leibur, viulu
• Henry-David Varema, sello
• Jüri Alperten, piano

 

Jüri Alperten toimi myös orkesterin kapellimestarina.

 

Yhden euron maksaneesta konsertin monipuolisesta ja 12-sivuisesta ohjelmalehdestä ilmeni, että konsertin solistit olivat varsin paljon maailmaa nähneitä musiikkitaiteilijoita - taitaapa heidän toimestaan virolainen musiikkitaitelija olla esiintynyt kaikilla maailman mantereilla!

 

Mielenkiintoista, että viulutaiteilija Arvo Leibur on työskennellyt mm. Kuopion konservatoriossa.

 

 

 

Konsertin jälkeen kipaisin konserttitalon toiseen kerrokseen ja otin tämän kuvan.

 

 

 

Konserttisaliin mahtuu 800 – 900 kuuntelijaa ja kertoivatpa lipunmyyjät, että oikein kun tiukkaan ihmiset laittautuvat, niin tuhat ihmistä mahtuu kuuntelemaan musiikkia.

 

 

Kannustan, että Pärnun lomaviikon aikana kannattaa käydä nauttimassa Pärnun konserttitalon tarjonnasta – voin vakuuttaa, että kokemus on hieno ja todeta, että se ei tee suurta lovea matkakassaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Väyrynen on ajoituksen mestari!

Lauantai 2.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Keskustan vaalivankkurit lähtivät hienosti liikkeelle kohti ensi vuoden Europarlamenttivaaleja ja seuraavan vuoden Eduskuntavaaleja, kun VTT Paavo Väyrynen ilmoitti olevansa ehdokkaana molemmissa vaaleissa.

 

Paavo Väyrynen ilmoitti asiasta blogissaan 29.1.2013.

 

Väyrynen taustoittaa ehdokkaaksi lähtemistään näin:

 

”Ilmoitan ehdokkuuksistani jo nyt ennen muuta Britannian pääministerin David Cameronin äskettäisen linjapuheen innoittamana. Cameronin avaus käynnistää todellisen keskustelun EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta.”

 

Suosittelen lukemaan Väyrysen blogin osoitteessa www.vayrynen.com.

 

Uskallan ennustaa, että tuota nettiosoitetta tullaan kaikkien politiikasta kiinnostuneiden toimesta seuraamaan tiiviisti ainakin seuraavat kaksi ja puoli vuotta!

 

Keskustalla tulee olemaan vahva ehdokaslista runsaan vuoden kuluttua järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Sanon näin, vaikka osaan arvailla vasta osan ehdokasnimistä.

 

Keskustan istuvista mepeistä Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula ovat jo nyt vahvistaneet olevansa ehdokkaina 8.6.2014 järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Toivon, että myös Riikka Manner päätyy siihen, että asettuu uudelleen ehdokkaaksi.

 

Jäätteenmäki, Takkula, Manner ja Väyrynen olisi sellainen kvartetti, että muilla puolueilla ei ole esittää vastaavaa ehdokasjoukkoa.

 

On varmaa, että myös muita keskustalaisia kiinnostaa Europarlamenttivaaliehdokkuus, sillä veikkaan tästä kvartetista löytyvän ministereitä vuonna 2015 muodostettavaan Juha Sipilän ensimmäiseen hallitukseen.

 

Viides ja ilmeisesti myös kuudes sija Keskustan listalla Europarlamenttivaaleissa 2014 merkinnevät paikkaa Brysselin koneessa vuoden 2015 keväästä eteenpäin, sillä seuraavat Eduskuntavaalit järjestetään 19.4.2015!

 

Toivon, että tapaan Anneli Jäätteenmäen, Hannu Takkulan, Riikka Mannerin ja Paavo Väyrysen tänään sekä huomenna Helsingissä järjestettävillä Keskustan toiminta- ja politiikkapäivillä sekä ”maaohjelman” jälkeen toteutettavalla Tallinnan-risteilyllä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pärnu on Viron kesäpääkaupunki, mutta löytyy sieltä nähtävää ja koettavaa talvellakin

Tiistai 29.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen palannut Pärnuun tekemältämme kahdeksan päivää kestäneeltä kylpylälomalta takaisin Suomeen.

 

Tämä oli jo viides viikon mittainen kylpylälomamme Pärnussa – yhteensä olemme viettäneet virolaisissa kylpylöissä nyt yksitoista viikon mittaista lomaa. Olemme viettäneet kylpylälomamme joka kerta eri kylpylässä.

 

 

 

Estonian Roheline Maja eli Vihreä Talo oli tämänkertainen kylpylämme. 

Pärnussa sijaitsevat Estonia-kylpylät tekevät tiivistä yhteistyötä, sillä nytkin saimme raveja eli hoitoja kaikissa kolmessa Estonia-kylpylässä. Vihreän Talon lisäksi samaan kokonaisuuteen kuuluvat Valkoinen Talo eli Valge Maja sekä Puistotalo eli Pargi Maja.

 

 

 

Vihreä Talo (oikealla) ja Valkoinen Talo ovat yhdistetty käytävällä, mutta Puistotaloon matkaa kertyy n. 300 metriä.

Se, että Vihreän Talon asukkaille osa raveista eli mm. vesivoimistelu annetaan Puistotalossa, on merkittävä epäkohta ja toivon monien kylpylävieraiden tapaan, että asiaan saataisiin muutos.

 

 

 

Viro vapautui neuvostomiehityksestä v. 1991 ja sen jälkeen Viron lippu on saanut hulmuta vapaasti kaikkialla Virossa. 

Pärnussa Viron lipun seurassa oli melkein joka paikassa Pärnun oma lippu eli valkoinen risti sinisellä pohjalla.

 

 

 

Pärnun vaakunassa pilvestä esiin ojentuva käsi kannattelee ristiä ja ristin vierellä on avain.

En tiedä, että voidaanko vaakunaheraldiikkaa ja kirkkotaidetta verrata toisiinsa, mutta kirkkotaiteessa pilvestä esiin ojentuva käsi kertoo Jumalasta lahjojen antajana ja kaiken luojana.

 

 

Pärnussa vanha ja uusi rakennuskanta sijaitsevat usein aivan rinnakkain.

 

 

 

Tämä vanha puutalo…

 

 

 

…ja kadun toisella puolella sijaitseva nykyaikainen kivitalo ovat kuvattu täsmälleen samoilta jalansijoilta.

Näytti siltä, että kivitalo ei ollut lainkaan asuttu - ovatko rahat loppuneet rakennusprojektin viime hetkillä?

 

 

 

Pärnussa on hyvin tavallista, että Müüa-kylttejä näkyy kaupungilla runsaasti. Kyse on myytävänä olevista kohteista. 

Tammikuussa 2005 myrskytuulet ja tulvat aiheuttivat kaupungissa suuria vahinkoja. Merivesi nousi silloin lähes kolme metriä normaalitasoaan ylemmäs.

On luonnollista, että varsinkin alavilla seuduilla ja lähellä merenrantaa Pärnussa näkee runsaasti Müüa-kylttejä, mutta…

 

 

 

…näkee niitä kaupungin keskustaan rakennettujen hienojen lasipalatsienkin ikkunoissa!

 

**********

 

Valitettavasti kaikki Pärnuun suuntautuneet käyntini ovat ajoittuneet talviaikaan, joten Pärnu kesäkaupunkina on minulta jäänyt kokematta.

 

Vaikka minulla on omakohtaista kokemusta Pärnusta ainoastaan talvelta, uskallan suositella matkan suuntaamista tähän Viron neljänneksi suurimpaan kaupunkiin niin kesällä kuin talvellakin!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa Münchenissä on kolme hallia täynnä mielenkiintoisia kuljetustekniikan välineitä menneiltä vuosikymmeniltä

Lauantai 29.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Münchenissä käydessä kannattaa poiketa Deutsches Museum´n sivumuseossa Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa tutustumassa kuljetustekniikkaan liittyviin menneiden aikojen kuljetusvälineisiin ja alan saavutuksiin.

 

Me teimme niin, kun olimme lähes viikon mittaisella lomamatkalla Münchenissä.

 

Museon osoite on Theresienhöhe 15 ja sinne kertyy kävellen matkaa Münchenin keskustasta vajaat kaksi kilometriä. U4- ja U5- linjojen pysäkki ”Schwanthalerhöhe” on museon lähipysäkki ja sieltä on kävelyosuuden opastus museolle.

 

 

Tässä kaksi innokasta suomalaista Münchenin matkaajaa ja kuvaaja kolmantena ovat menossa museoon 3.12.2012 klo 15.15. 

Näyttelyt suljettiin klo 17.00, mutta hyvin ehdimme tehdä pintapuolisen tutustumisen museon kaikkien kolmen hallin tarjontaan.

 

 

 

Museon pihalla on isokokoinen patsas hieman hitaammin liikkuvasta kulkijasta!

 

 

 

Museon ykköshallin teemana on kaupunkiliikenne ja tässä yleiskuva hallin tarjonnasta.

 

 

 

Vuonna 1982 valmistetulla taksi-Mersulla on takanaan 1.500.000 ajokilometriä.

 

 

 

Tämä kupla-Volkkari on valmistettu Mexicossa ja siellä se on myös toiminut taksina.

 

 

 

Trabant, …

 

 

 

…Wartburg ja…

 

 

 

…Ford Capri sekä…

 

 

 

…vuonna 1972 valmistettu NSU ovat saaneet arvoisensa paikan näyttelyhallissa.

 

 

 

Sata vuotta vanha Adler ja…

 

 

 

…vuonna 1932 valmistettu Mercedes-Benz 370 S ”Mannheim” Sportcabriolet ovat tämän osaston helmiä.

 

 

Kakkoshallin teemana on matkustaminen.

 

 

Heti kakkoshallin ovella ovat rinnakkain saksalainen veturi vuodelta 1912 ja nykyaikainen luotijuna.

 

 

 

Mercedes ”Simplex” vuodelta 1905, jonka huippunopeus on 60 kilometriä tunnissa.

 

 

Opel 4/12 PS ”Laubfroch” vuodelta 1924 taittoi tunnissa matkaa 65 kilometrin huippunopeudella.

 

 

 

Vaikka kyse onkin saksalaisesta museosta, niin ulkomaistakaan autonvalmistusta ei ole unohdettu.

 

 

 

Kolmoshallin teemana on liikkuminen ja siihen liittyvä teknologia.

 

 

Kierroksen alussa esitellään lumella ja jäällä tapahtuvan liikkumisen välineitä.

 

 

 

Tähän joukkoon ovat päässeet myös suomalaiset sukset vuodelta 1895 – melkoinen saavutus Suomelta!

 

 

 

Hallin varmaankin arvokkain esine on ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto vuodelta 1886.

 

 

Auton esittelyteksti tässä.

 

 

Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa kannattaa käydä, jos haluaa tutustua yli 4.500 maaliikenteeseen liittyvään museoesineeseen.

 

Museon nettiesitteessä todetaan, että liikenne ja liikkuminen ovat tärkeimpiä perustuksia taloudessa ja yhteiskunnassa.

 

"Vain ne, jotka tietävät historiasta, voivat muovata tulevaisuutta tarkoituksella."

 

Taidatkos sen paremmin sanoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Tampereen vaarallisin bussipysäkki sijaitsee Automiehenkatu 2:ssa bussilinjalla numero 5!

Lauantai 8.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Joukkoliikenteen viimeisin aikataulumuutos kohteli kaltoin Peltolammilla ja Palokalliolla asuvia tamperelaisia.

 

Linjan 26 vuoroväli muuttui 20 minuutista puoleen tuntiin.

 

Ongelmaa lievittämään luotiin uusi bussilinja numero 5, mutta sen vaikutusalue on rajallinen Peltolammin osalta ja täysin mitätön Palokallion asukkaiden kohdalla.

 

Viitoslinja palvelee tyydyttävästi Automiehenkadulta keskustan suuntaan, mutta keskustasta Automiehenkadulle matkustajat joutuvat poistumaan bussista Tampereen heikoimmalla ja vaarallisimmalla bussipysäkillä.

 

Automiehenkatu 2:ssa sijaitsevaa bussien pysähtymispaikkaa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua bussipysäkiksi, sillä se ei täytä alkeellisintakaan bussipysäkin kriteeriä.

 

 

Linjan numero 5 bussi on saapunut keskustan suunnasta Automiehenkatu 2:ssa sijaitsevalle ”bussipysäkille”.

Huomaathan, että paikalla ei ole pienintäkään pysäkkilevennystä, vaan bussi joutuu pysähtymään ajoradalle.

 

 

 

Matkustajat joutuvat poistumaan bussista suoraan nurmikolle.

Varusteina pitää kesäaikaan olla kumisaappaat ja talvella talvijalkineiden lisäksi oma lumilapio, jotta pystyy hangessa saamaan itselleen jonkinlaisen kulku-uran.

Voi vain kuvitella, että miltä tuntuu poistua bussista korkean lumivallin päälle. Toinen vaihtoehto on se, että bussi koukkaa "bussipysäkillä" lähelle ajoradan keskiviivaa ja antaa matkustajille mahdollisuuden poistua bussista ajoradalle.

 

 

 

Bussin lähettyä jatkamaan matkaansa on matkustajien jatkettava tarpomistaan kohti Lempääläntien jalkakäytävää kesäaikana nurmikolla ja talvella hangessa…

 

 

 

 

…tai toinen vaihtoehto on kulkea ajoradalla. Ajoradalla kulkeminen on vaarallista, sillä Automiehenkatu on vilkasliikeinen läpiajokatu, jonka varrella sijaitsevat mm. Biltema sekä Tampereen Ikea.

 

 

 

Kesäaikaan nurmikolla kulkeminen on haasteellista, sillä rapakoita pitää väistellä, jos aikoo kuivin jaloin selvitä Lempääläntien jalkakäytävälle.

 

 

Bussilinjalla 5 sijaitseva Automiehenkatu 2:n ns. ”bussipysäkki” on bussipysäkin irvikuva.

 

On ollut asioiden luokatonta valmistelua, että linja numero 5 perustettiin ilman asianmukaisten bussipysäkkien rakentamista.

 

Milloin ja kuinka nopeasti tilanne aiotaan korjata?

 

 

-Esko Erkkilä-

Liikenneministeri Kyllösen giljotiiniohjeistus oli sittenkin totta!

Sunnuntai 18.11.2012 - -Esko Erkkilä-

Kaikilla on tuoreessa muistissa nykyhallituksen kuntakartta, jonka olemassaolon Kataisen-Virkkusen-Urpilaisen –kopla kiisti, kun Suomen Kuvalehti sen aikoinaan julkaisi.

 

Muutaman ajan kuluttua kaikille selvisi, että mainittu kuntakartta oli kuitenkin olemassa, vaikka se Suomen Kuvalehden kertomana yritettiinkin hallituksen toimesta kiistää.

 

Nyt liikenneministeri Merja Kyllösen giljotiinisuunnitelma tiehankkeiden torppaamiseksi on kokemassa täsmälleen saman kohtalon kuin Virkkusen kuntakartta.

 

Eduskunnan kyselytunnilla torstaina 15. marraskuuta 2012 klo 16.00 kansanedustaja Mikko Alatalon ansiokas toiminta ja Helsingin Sanomien lauantaina 17.11.2012 julkaistu artikkeli ovat karua kertomaa ja todistavat ministeri Kyllösen päätöksistä sekä yli miljardin euron suuruisen giljotiinilistan olemassaolosta.

 

Kansanedustaja Alatalo kysyi näin:

 

Arvoisa puhemies!  Arvoisa ministeri Kyllönen!

Julkisuuteen on tullut niin sanottu giljotiinilista, jolla leikataan maakunnille tärkeistä tiehankkeista lähes miljardi euroa. Ylen uutisten mukaan leikkauslista tuli teille, ministeri, yllätyksenä. Kuitenkin on tullut tietoa siitä, että Liikennevirastossa on suunniteltu tieremonttien leikkauksia jo kesästä saakka ja nimenomaan ministerin ohjaamana. Työryhmää ohjastetaan niin sanottuun uudelleenarviointiin, mikä tarkoittaa tiehankkeiden paloittelua, rahojen rajuja leikkauksia, entisten suunnittelurahojen hukkaamista sekä hankkeiden viivästymistä.

Olette maininnut kyllä, arvoisa ministeri, uudelleenarvioinnista, mutta onko teillä todella ollut mandaatti kaikilta hallituspuolueilta teettää peräti miljardin euron leikkaukset vai ovatko virkamiehet leikanneet tuon miljardin vasten tahtoanne, vaikka tehän ette hyväksy sellaisia virkamiehiä, jotka eivät nauti teidän luottamustanne?

Mikko Alatalon aloittama keskustelu lainehti eduskunnassa monien tiehankkeiden ympärillä. Sen aikana monet kansanedustajat käyttivät puheenvuoroja joissa käsiteltiin useita tiehankkeita eri puolilla maata.

 

Jossain vaiheessa päästiin VT8:n kohdalle ja siitä perussuomalaisten Ritva Elomaa sekä ministeri Merja Kyllönen sanailivat näin:

 

Ritva Elomaa/ps:

Arvoisa puhemies!

Valtatie 8 puhuttaa, ja vielä kerran koko kansan edessä haluaisin kysyä. Maskun ympäristölupa umpeutuu ensi vuonna, saadaanko siihen rahat, alkaako Kasitien parannus?

 

Liikenneministeri Merja Kyllönen:

 Arvoisa herra puhemies!

Koska kertaus on opintojen äiti, niin toistan vielä kerran, että me teemme kaikkemme, jotta Maskun ympäristölupa ei vanhene ja lapio - mikä kirves ja hakku, mikä tarvitaan - on maassa 2013.

 

Mikko Alatalon aloittaman mielenkiintoisen eduskuntakeskustelun pöytäkirja kannattaa lukea. Se löytyy seuraavanlaista polkua seuraten:

www.eduskunta.fi -> täysistunto -> viimeisimmät täysistuntopöytäkirjat -> PTK 111/2012 vp - Täysistunto ja suullinen kyselytunti ja siellä kohta "HTM" -> Tiehankkeiden leikkaussuunnitelmat

*********

 

Helsingin Sanomat julkisti lauantaina 17.11.2012 sivullaan A4 ”Kyllösen giljotiinin” olleen liikenne- ja viestintäministeriön Liikennevirastolle määräämä ohjeistus.

 

Kirjeet ohjeistuksista on Helsingin Sanomien saamien tietojen mukaan päivätty 4. kesäkuuta ja 19. syyskuuta.

 

Liikenne- ja viestintäministeriön 4.6.2012 lähettämissä kirjeissä todetaan, että ”uudelleenarvioinnin” kohteiksi määrätään seuraavat tiesuunnitelmat:

 

• VT6 Taavetti – Lappeenranta
• VT8 Turku – Pori
• VT3 Tampere –Vaasa
• VT4 Jyväskylä – Oulu
• VT5 Mikkeli – Juva
• VT 9 Tampere –Orivesi
• VT 12 Lahden eteläinen kehätie

 

On enemmän kuin surullista, että maakuntien tiehankkeet on nyt Kataisen – Urpilaisen – Kyllösen päätöksillä torpattu.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kapteeni yrittää jättää hukkuvan laivan?

Torstai 30.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Valkeakosken Sanomat jysäytti elokuun 28. päivänä todellisen uutispommin, kun se kertoi, että Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokela on hakenut Valkeakosken kaupungin teknisen johtajan toimeen.

 

Lehti otsikoi jymyuutisensa näin:

 

 

Tavasen toimitusjohtaja hakee Valkeakoskelle

 

Lehti taustoittaa uutistaan mm. näin:

 

”Tekopohjavesiyhtiön Tavasen toimitusjohtaja Petri Jokela on yksi niistä 21:stä, jotka hakevat Valkeakosken teknisen johtajan paikkaa…

 

…Tavasen tiimoilta niin valkeakoskelaisille kuin muillekin lähikuntien asukkaille tutuksi tullut Jokela sanoo, että hakee paikkaa, koska se on merkittävä ja mielenkiintoinen.

 

– Olen ollut sekä yksityissektorilla että julkisella puolella töissä. Tavasessa olen ollut mukana vuodesta 2005, Jokela toteaa.

 

Valkeakoski hakee uutta teknistä johtajaa Pentti Bergmannin eläköitymisen vuoksi.”

 

Minulla ei ole pienintäkään sananvaltaa, eikä edes halua puuttua Valkeakosken kaupungin teknisen johtajan valintaan, mutta siitä huolimatta viime perjantaina päättynyt hakuprosessi on minulle ja muille Tavase-vastustajille hyvin merkityksellinen.

 

Tavase Oy:n toimitusjohtajan halu jättää tekopohjavesihanke on vahva viesti koko hankkeen mielettömyydestä. Yrityksen toimitusjohtaja näkee aivan oikein, että lähtö tästä kuitenkin tulee.

 

Toivon, että Petri Jokelan hakemus Valkeakosken teknisen johtajan toimeen herättää viimein myös tamperelaiset Tavase-uskovaiset todellisuuteen.

 

Tampere ja sen lähikunnat eivät mielestäni voi olla tekopohjavesiyhtiön takana.

 

Luettelen taas kerran muutaman keskeisen argumentin Tavase-suunnitelmia vastaan:

 

• Näsijärvi on pitkäjänteisen toiminnan tuloksena puhdistunut niin, että Tampereen vedenkulutuksen kasvu voidaan vallan hyvin tuottaa todellisena lähivetenä Näsijärvestä

 

• Näsijärven rannalla sijaitsevan Kaupinojan vesilaitoksen saneeraukseen sijoitetut rahat ovat pieni murto-osa niistä mammuttikustannuksista, jotka muodostuisivat jos Pälkäneelle ja Kangasalle sekä ennen pitkää Hämeenkyrön, Ylöjärven ja Nokian Pinsiöön rakennettaisiin ympäristöä tuhoavat tekopohjaveden imeytyskentät

 

 

• Suomen kauneimpia harjumaisemia ei saa pilata sadettamalla Kangasalan ja Pälkäneen harjumaisemiin joka toinen vuosi 863 metriä korkea vesipatsas. Tavasen suunnittelemat sadetusmäärät olisivat yli 1.000-kertaisia alueen normaaliin sademäärään verrattuina!

 

 

Tavase Oy:n kansalaismielipidettä halveksiva toimintatapa ”ei ole nykypäivää”.

 

Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen triatlonisti Pauli Kiuru pyysi Aamulehdessä 30.7.2012 Tavasen suurimmalta omistajalta eli Tampereen kaupungilta avoimia vastauksia esittämiinsä kysymyksiin!

 

Myös Tavase Oy:lle hän esitti kysymyksiä.

 

Toivoin, että Tampereen luottamushenkilöt ja Tavase Oy:n hallituksen jäsenet olisivat vastanneet Kiurun kysymyksiin.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

 

Koen, että Valkeakosken Sanominen uutispommi toimitusjohtaja Jokelan halusta irrottautua tekopohjavesihanke Tavasesta on paras vastaus kansanedustaja Pauli Kiurun esittämiin kysymyksiin.

 

Kaikesta näkee, että Tavase Oy vetelee viimeisiä henkosiaan.

 

Tavase Oy:n loppuminen on hyvä asia, mutta surettaa, että mieletön hanke on ehtinyt kuluttaa tamperelaisten ja lähikuntien asukkaiden verovaroja lähes kymmenen miljoonaa euroa!

Tampereen kaupunki rypee suurissa taloudellisissa ongelmissa.

Ymmärrän Tampereen kaupungin virkamiesjohdon murheet, kun kaupunki joutuu Tavasen alasajossa kirjaamaan omistusosuutensa mukaisen tappion hankkeen loppumisesta.

Tampereen kaupunki omistaa Tavasesta 69,5 %, joten tappiota kertyy tekopohjavesiseikkailusta monta miljoonaa.

 

Ironisesti voidaan toki ajatella, että kymmenen miljoonan euron panostuksella saadaan säästettyä 200 miljoonan euron uhraaminen luonnon ja ympäristön tuhoamiseen!

 

-Esko Erkkilä-

Viroon haudattujen suomalaislentäjien muistomerkillä Viron Velisessä

Sunnuntai 5.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Poikkesimme taannoisella Baltian matkallamme Viron Velisessä sijaitsevalla suomalaislentäjien muistomerkillä, joka on pystytetty hämeenkyröläisen lentäjä Pentti Antilan sekä hänen Helsingin maalaiskunnasta kotoisin olleen tähystäjänsä Antti Sarion muistolle.

 

Kaksi vuotta sitten samanlaiselta kenraali Pentti Lehtimäen johtamalta matkalta palatessamme poikkesimme samalla paikalla ja kirjoitin silloin näille palstoille näin:

 

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917 eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen

 

Suomen valtio

 

 

****

 

Kaksi vuotta sitten blogikirjoitukseni ei sisältänyt valokuvia, mutta nyt lisään tähän muutaman kuvan 10.7.2012 tapahtuneesta vierailustamme muistomerkillä.

 

 

Muistomerkki on suomalaista graniittia ja se kuvaa lentokoneen potkuria.

Hyvinhoidettu muistomerkin ympäristö kertoo, että virolaiset arvostavat Viroon haudattuja suomalaislentäjiä. Muistomerkistä huolehtii Märjamaan kunta. Märjamaa on Vihannin ystävyyskunta.

 

 

 

Lentäjien henkilötiedot on kirjattu muistokiveen.

 

 

 

Järjestimme muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuuden ja luonnonkukista kerätyn kukkakimpun laskivat muistomerkille Tuomo Linnainmaa (vasemmalla), Tuire Luukkanen ja Jarmo Puntalo.

 

 

 

 

Paavo Poussa (vasemmalla) ja Jarmo Puntalo kunnioittivat lentäjien muistoa sotilaallisella kunnianosoituksella.

 

Myös minä pääsin nuorimman poikani ikuistamana kuvaan lentäjien muistomerkillä.

 

 

Käynti suomalaislentäjien muistomerkillä oli monelle seurueemme jäsenelle tärkeä, sillä useat tuntevat hyvin kaatuneen Pentti Antilan kotitalon sekä ovat tunteneet ja tuntevat edelleen myös hänen lähisukulaisiaan.

 

Olen matkamme jälkeen tehnyt internet-tiedusteluja Pentti Antilan ja Antti Sarion sankarikuolemaan päätyneestä lennosta ja löysin Matti Haran asiasta Sotainvalidi-lehteen vuonna 2007 kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin. Lainaan sen tähän:

 

****

Suomalaislentäjät katosivat - iskikö paniikki?

Kaksi suomalaista sotilaslentäjää katosi 16.8.1941 ja menehtyi pakkolaskussa. Heidän piti lentää Nummelasta Hankoon. Tosiasiassa lensivätkin Viroon ja siellä noin 70 kilometriä Tallinnan eteläpuolelle Märjamaan kunnassa sijaitsevaan Velisen kylään. Virallinen taho väittää, että lentäjät eksyivät.

Uskoni eksymiseen alkoi horjua, kun osallistuin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen 31.7.2007 järjestämään muistotilaisuuden Velisen kylässä, jonne Suomen valtion toimesta on kymmenen vuotta sitten pystytetty muistomerkki.

Muistotilaisuuteen osallistui myös virolainen metsäveli Arseeni Saare (99) tyttärensä Milvi Lõhmuksen kanssa.

Saare oli niiden metsäveljien kanssa, metsäveljien, jotka ensimmäisinä tulivat turmapaikalle. Saare muisteli 66 vuotta sitten sattunutta tapahtumaa kuin eilistä päivää:

”Olin toisten metsäveljien kanssa partioimassa. Kuulimme lähestyvän lentokoneen moottorin äänen. Moottorin ääni oli sen verran voimakas, että kiinnitimme siihen huomiota ja uskoimme sen lentävän lähellä ja hyvin matalalla. Kohta moottorin ääni lakkasi ja kuului voimakas rysähdys. Kiiruhdimme ääntä kohti. Löysimme metsään pudonneen koneen hylyn. Päästyämme koneen luo, totesimme koneen kaksi lentäjää kuolleiksi. Heidän auttamisekseen emme voineet tehdä mitään. Kun koneessa oli Suomen tunnukset, ihmettelimme; millä asioilla Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksilla varustettu kone oli liikkeellä Eestissä? Epätietoisuuttamme lisäsi se, että koneessa oli venäjänkielisiä ja saksankielisiä lentolehtisiä? Meitä ihmetytti, missä mielessä lentolehtiset oli tarkoitettu alueella liikkuville venäläisille ja saksalaisille sotilaille? Meidän oli joka tapauksessa toimittava nopeasti, koska paikalle saattoi tulla missä vaiheessa tahansa toisia etsijöitä. Niinpä päätimme polttaa koneen ja siinä olevat lentolehtiset. Koneen putoamisesta emme ilmoittaneet kenellekään”, Saare muisteli.

”Emme halunneet jättää todistusaineistoa paikalle, koska alueella liikkui jo tähän aikaan saksalaisia ja venäläisiä sotilaita. Lentäjät me hautasimme lähelle koneen putoamispaikkaa”, Saare perusteli koneen välitöntä polttamista.

Saaren muistelu oli vakuuttava. Voiko olla mahdollista, että eksyy näin karkeasti? Antilakin oli jo sen verran kokenut lentäjä, että en usko hänen harhautuneen niin perusteellisesti, mitä virallinen tieto asiasta väittää.

Jotakin olen saanut selville.

Tiedän, että alikersantit Pentti Antila (s.1917) Hämeenkyröstä ja Antti Sairio (s.1919) Helsingin pitäjästä kuuluivat Lentolaivue 6:een, joka oli sijoitettu Nummelan kentälle. Laivueen toiminta-alueena oli 1941 Hangon rintama ja Suomenlahden merialue. Anttila kuului laivueen ohjaajiin ja Sairio lentomekaanikkoihin. Turmalennolla Sairio toimi tähystäjänä.

Seuraavassa sekoitan tosiasiat ja omat kuvitelmani.

16.8.1941 Antila ja Sairio saivat lentotehtävän. Tehtävän suorittamista varten he saivat käyttöönsä hollantilaisvalmisteisen Koolhoven FK.52:n. Se oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen tiedustelukone. Suomella oli näitä koneita kaksi. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen lahjoitti ne ilmavoimille.

Koneen varusteisiin kuului magneettinen kompassi ja kello. Jo näillä kahdella lentosuunnistuksessa käytetyllä perusvälineillä pysyy varmasti Suomen ilmatilassa. Antilallakin oli sen verran lentotunteja takana, että lentäminen Nummelasta Hankoon on pikkujuttu. Säänkin äkillisesti muuttuessa, Antila tuskin lähtisi hoikailemaan etelään, yli Suomenlahden. Itse olisin nopeasti vääntänyt koneen pohjoiseen.

Mikäli kysymyksessä oli todellakin lentäminen Nummelasta Hankoon, tehtävä oli helppo. Nummelan tukikohdasta on sata kilometriä Hankoon. Suunnistustehtävänä lento Nummelasta Hankoon on helppo näkölento-olosuhteissa, koska sinne pääsee rautatien rataa seuraamalla. Kompassiakaan tuskin tarvitsee.

Uskon, että lentotehtävän antajan kanssa he kävivät läpi lentoon liittyvät yksityiskohdat.

He päättivät, että Hankoa on hyvä lähestyä itäpuolelta, riittävän kaukaa ja matalalla. Tällä yllätyksellä vältetään venäläisten vahva ilmatorjunta, eivätkä venäläisten torjuntahävittäjät Täcktomin kentältä ehdi nousta ilmaan ja torjuntaan. Tehtävän suorittamisen jälkeen heidän on palattava takaisin Nummelaan. Mikäli sää yllättäen heikkenee, varalaskupaikkoina voisivat olla Kiikala, Hyvinkää ja Malmi.

Lentoonlähtö tapahtui kello 22. Puolen tunnin kuluttua koneesta ja sen lentäjistä tehtiin Snappertunan ilmavalvonta-asemalla havainto. Se oli viimeinen tieto koneesta ja lentäjistä.

On hyvä muistaa, että tapahtuman kelloaikaan Suomessa ei käytössä ollut ns. kesäaika. Joten elokuussa 1941 ilta oli jo pimeä, kun he lähtivät Nummelasta. Pimeys ei silti ollut este lentotehtävän suorittamiselle. Se oli pikemminkin etu kuin haitta.

Oliko lennolla sittenkin joku toinen tarkoitus kuin pudottaa lentolehtiset Hankoon?

Yhtenä mahdollisena tarkoituksena Viroon suuntautuneella lennolla olisi saattanut olla saksalaisten ja neuvostoliittolaisten senhetkisten rintamalinjojen sijainnin todentaminen. Voisi olettaa, että Suomen sotilasjohto, vaikka sillä oli käytettävissä saksalaisten tiedustelutiedot, halusi ”omin silmin” varmentaa linjojen sijainnin.

Venäläisten Virossa olevien lentokenttien paikantaminen saattaisi olla mahdollista. Näiden jossittelujen haittana on, että lento suoritettiin yölentona ja elokuussa on pimeätä jo siinä vaiheessa kun lähdettiin matkaan. Tässä on hyvä vielä toistaa, että nykyisenä ns. kesäaikana iltakymmeneltä on vielä suhteellisen valoisaa, mutta pilvisellä säällä iltayhdeltätoista on jo lähes säkkipimeää.

Saare mainitsi sään olleen huono. Silti en usko, että Antila olisi lähtenyt Suomenlahden eteläpuolelta etsimään pakkolaskupaikkaa. Olen siinä uskossa, että lentäjät lähetettiin Viroon tiedustelulennolle.

Valitettavasti metsäveljet polttivat kaikki lehtolehtiset. Saaren tilaisuudessa mainitsemista saksan- ja venäjänkielisistä lentolehtisistä ja niiden teksteistä ei ole jäänyt tietoa meille. Se vain ihmetyttää, miksi heillä oli matkassa saksankielisiä lentolehtisiä?

Toivon, että ”eksymiselle” joku keksii paremman selityksen kuin allekirjoittanut.

Yhden mahdollisen tulkinnan kuulin Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotiastoritapahtumassa, kun kerroin Antilan ja Sarion lennosta neljälle ilmavoimien lentäjäveteraanille, pilvenveikoille. He eivät pitäneet eksymistä mahdottomana. Syyksi he epäilivät paniikkia. Sellaistakin kuulemma sattui. Tähän tulkintaan on kaiketi uskottava - tai sitten ei.

****

Kiitokset Matti Haralle artikkelista joka antaa ainakin joitain lisätietoja hämeenkyröläisen Pentti Antilan viimeisestä lennosta. Toki artikkeli herättää paljon myös kysymyksiä.

 

Haran artikkelissa mainittu Arseeni Saare on ilmeisesti sama henkilö, jonka kenraali Lehtimäki mainitsee tavanneensa muistomerkin paljastustilaisuudessa.

 

Näyttää, että Pentti Antilan ja Antti Sarion Viron Veliseen päätyneen lentomatkan todellinen tarkoitus jää ikiajoiksi selvittämättä – vai jääkö?

 

Jään monien muiden tavoin odottamaan, että löytyykö Sota-arkistosta, Puolustusvoimain tai Ilmavoimien arkistoista Antilan ja Sarion lennon todellista tehtävänantoa! Nyt sen voisi vallan hyvin kertoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Unkarin kansannousun jälkiä on Budapestissä yhä nähtävissä

Keskiviikko 11.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Kuulun ikäluokkaan, jolla on hataria omakohtaisia muistoja Unkarin vuonna 1956 tapahtuneesta kansannoususta.

 

Nimi Imre Nagy jäi silloin pienen pojan muistoihin pysyvästi. Vasta myöhemmin hänen roolinsa Unkarin historiassa on pikkuhiljaa selvinnyt.

 

Neuvostojoukot kukistivat verisesti Unkarin pyrkimyksen päästä pois miehitysvallan ikeestä.

 

Unkarin kansannousun muistopäivää (Az 1956-os forradalom emléknapja) vietetään lokakuun 23. päivänä.

 

Kansannousun muistopäivä on Unkarin nuorin juhlapäivä ja sitä juhlitaan paitsi vuoden 1956 muistojuhlana myös Unkarin vuonna 1989 tapahtuneen tasavallaksi julistautumisen juhlana.

 

Juhla alkaa muiden valtiollisten juhlien tapaan lipunnostolla Parlamenttitalon edessä, iltapäivällä siirrytään Uudelle hautausmaalle, jossa lasketaan muistoseppeleet palstalle 301 aikoinaan nimettömiin hautoihin haudatuille kansannousun uhreille.

 

Juhlapäivän symboli on kansannousun aikana käytetty "reikälippu", josta tuolloin oli leikattu pois stalinistinen vaakuna.

 

Jälkeenpäin on helppo todeta, että unkarilaisten uhraukset eivät olleet turhia, sillä itäisen Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton miehityksestä alkoi tavallaan jo Unkarin kansannoususta v. 1956.

 

Kuulimme Unkarin matkallamme, että miehittäjä kiristi unkarilaisten elämää monin tavoin sen jälkeen, kun se kukisti Unkarin kansannousun.

 

Neuvostoliiton tukahduttamispolitiikka kansannousua seuranneina vuosina oli kovaa; ”ihmiskasvoista sosialismia” kannattanut pääministeri Imre Nagy teloitettiin, kuolemantuomioita jaettiin myös muille unkarilaisille ja poliittiset vangit täyttivät vankilat.

 

Vaikka 1950-luvun loppupuoli olikin Unkarissa miehittäjän toimesta vankkaa koston aikaa, se ei pystynyt lannistamaan kansaa.

 

Unkarin johtoon Neuvostoliiton marionettina nostettu Janos Kadar osasi ”lukea” unkarilaisten syvimmät tunnot ja hän pyrki kansalaisten hyvinvointia kehittämällä saamaan unkarilaisten hyväksynnän.

 

Unkarin armeija ei ollut miehittäjän näkökulmasta luotettava, sillä se oli kansannousun aikana mennyt kansan puolelle. Mm. tämä merkitsi, että Unkarin ei tarvinnut panostaa sotateollisuuteen samalla painoarvolla kuin muiden Neuvostoliiton vasallimaiden.

 

Voidaan tietyllä tavalla nähdä yhtäläisyyksiä Unkarin Imre Nagyn, Tsekkoslovakian Alexander Dubček´n sekä Puolan Lech Wałęsan kesken.

 

Miehittäjä tosin teloitti Nagyn ja myös Dubček kärsi toiminnastaan - vasta Wałęsa pystyi kunnolla selättämään Neuvostoliiton. Siitä huolimatta ainakin minä uskallan ruohonjuuritason tapahtumaseurailijana vetää yhtäläisyysmerkin näiden kolmen ansiokkaan valtiomiehen välille.

 

Unkarin kansannoususta muistuttavia paikkoja on Budapestissä varmaan useitakin.

 

 

Me näimme niistä yhden eli Budan puolella olevan rakennuksen, jonka seinissä on useita raskaiden aseiden luodiniskemiä.

 

 

Toivottavasti tämä rakennus saa luodiniskemineen olla paikoillaan muistuttamassa syksyn 1956 tapahtumista!

 

-Esko Erkkilä-

Pääministeri hikoilee

Maanantai 19.3.2012 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Jyrki Katainen on hikoillut silminnähden voimakkaasti viime päivinä esiintyessään television uutislähetyksissä.

 

Hikoileminen on luonnollista, sillä niin vahvaa palturia pääministeri-parka on lasketellut kansalaisten kuultavaksi.

 

Erityisen hikiseksi pääministeri Kataisen urakka on muodostunut sen jälkeen, kun hän itse ja hänen johtamansa hallituksen puolustusministeri jäivät kiinni muunnetun totuuden puhumisesta kansanedustajille, tiedotusvälineillä ja Suomen kansalle.

 

Eduskunnan pöytäkirjoissa (Täysistunnon pöytäkirja PTK 15/2012 vp) on kirjattuna keskiviikkona 29. helmikuuta 2012 klo 14.03 pääministeri Kataisen käyttämä puheenvuoro, jossa hän toteaa sanatarkasti mm. näin:

 

”Hallitus ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan perusteella, ei minkään muunkaan politiikan perusteella, vaan ainoastaan luottanut siihen, että puolustuksen asiantuntijat tekevät maanpuolustuksen kannalta parhaimmat ratkaisut. Tämä on absoluuttinen fakta. Jos joillakuilla on toisenlaisia näkemyksiä, niin kertokaa,…”

 

 

Kannattaa huomioida Kataisen sanat;

 

”…ei ole näpelöinyt varuskuntauudistusta aluepolitiikan, ei minkään muunkaan politiikan perusteella,..”.

 

Eikö kielipolitiikka ole muuta politiikkaa?

 

Jokainen voi nykytiedon perusteella arvioida, että vastasiko pääministerin helmikuun viimeisenä päivänä Eduskunnalle kertoma totuutta!

 

Voiko Jyrki Katainen jatkaa Suomen pääministerinä?

 

Oman konkelonsa lisäksi Katainen on antanut täyden tukensa puolustusministeri Stefan Wallin´lle, vaikka tämä onkin muuttanut kertomustaan Dragsvik´n varuskunnan säilyttämisestä Puolustusvoimain alasajossa.

 

Syyt pääministerin hikoilemiselle ovat siis häntä itseään lainaten ”absoluuttinen fakta”!

 

Puolustusministerin jääminen kiinni muunnetun totuuden kertomisesta on kova paikka pääministeri Jyrki Kataiselle (kok).

 

Pääministerin ja/tai ministerin eroaminen tai joutuminen ehkä peräti Valtakunnanoikeuteen kaataisi Kataisen hallituksen ja sitä kokoomus ei missään nimessä nyt tahtoisi. Samalla linjalla on varmasti myös SDP, sillä uudet vaalit tässä vaiheessa suistaisivat demarit ennennäkemättömään suohon.

 

Uudet vaalit eivät ehkä tässä vaiheessa olisi myöskään Keskustan puoluepoliittinen etu, sillä "parempaa" on Keskustan kannalta tulossa joka päivä – siitä Kataisen hallitus pitää kyllä huolen.

 

Kansalaisten edun kannalta uudet vaalit olisivat jo nyt välttämättömyys, sillä niin kaameita toimenpiteitä Kataisen – Urpilaisen hallitukselta on lähipäivinä odotettavissa.

 

Nyt tarvittaisiin rohkeita kokoomus- ja demaripolitiikkoja, jotka uskaltaisivat asettaa järkevän toiminnan ryhmäkurin edelle. Ilman kokoomuksen ja SDP:n kansanedustajien tukea Keskustan ja perussuomalaisten voimat eivät riitä saattamaan hallitusta eronpyyntöön.

Kansakunta on nykyhallituksen vuoksi rappiotilassa.

Puolustusvoimain alasajoon liittyy Pirkanmaalla hupaisa piirre – jos puolustuksemme alasajosta voi käyttää termiä ”hupaisa” -, kun untuvikkokansanedustaja Sofia Wikman on todistellut Puolustusvoimain alasajon olleen kenraalien tahto.

 

Nyt pirkanmaalaisille ja kaikelle kansalle on tullut tietoon Puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloisen lausunto, joka todistaa Kataisen hallituksen puolustusministerin antaneen ”poliittista ohjausta” puolustuksemme alasajossa.

Kansanedustaja Wikman on hyökännyt Mänttä-Vilppulasta kotoisin olevan kansanedustaja Arto Pirttilahden mielipiteitä vastaan Puolustusvoimain alasajossa ja vakuutellut untuvikkoedustajan kaikella varmuudella, että kenraalit ovat suunnitelleet Puolustusvoimain alasajon.

Julkisuuteen saadut tiedot ovat osoittaneet Pirttilahden tiedot todeksi ja Wikman´lla olisi Kataisen tapaan nyt tarvetta ”hikoiluun”!

 

-Esko Erkkilä-

Talvisota päättyi 72 vuotta sitten

Tiistai 13.3.2012 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliiton Suomea vastaan marraskuun 30. päivänä 1939 aloittama Talvisota päättyi tasan 72 vuotta sitten. Sota kesti 105 kunnian päivää.

 

Talvisodassa yhtenäinen Suomi taisteli kaikkien suomalaisten yhteistä vihollista vastaan. Yhtenäisyys sai aikaan sen, että jälkipolvet voivat puhua Talvisodan ihmeestä.

 

Talvisodan taisteluissa kaatui ja joutui kadoksiin 23.000 suomalaista sotilasta. He ja heidän aseveljensä sekä myöhemmän Jatkosodan uhrit ja veteraanit ansaitsevat kunnioituksemme.

 

On selvää, että Talvisodan veteraaneja on joukossamme enää harvoja. Velvollisuutemme on pystyä viestimään heille ja kaikille sotiemme veteraaneille vankan arvostuksemme, sillä sen he ansaitsevat.

 

Olen saanut lahjaksi henkilökohtaisen muistoesineen Talvisodan ajoilta.

 

 

Kyse on luusta valmistetusta pikkupuukosta ja sen luisesta puukontupesta.

Puukontuppeen on polttamalla kirjailtu ”Mantsisaari 1940”

 

 

Puukontupessa on toisella puolella kuvattu lipputanko ja liehuva siniristilippu. Lisäksi tuppeen on kuvattu juokseva sarvipäinen hirvi.

Puukkoon on kuvattu sarvipäinen hirvenpää.

 

Mantsinsaari sijaitsee Laatokalla Salmin pitäjässä. Saari on anoppini synnyinsaari ja olen käynyt Mantsissa muutaman kerran.

 

Saarella toimi koko Talvisodan ajan kahden tykin Canet-patteri.

 

Olen käynyt patterilla ja tykkiasemat ovat edelleen paikoillaan.

 

Mantsi pysyi suomalaisten hallussa Talvisodan päättymiseen saakka, vaikka puna-armeija etenikin Laatokan pohjoisrannalla kauas sen ohi Sortavalan suuntaan.

 

Mantsin patterin tulitus oli tarkkaa ja se häiritsi neuvostojoukkojen toimintaa Talvisodan loppuun saakka.

 

Mantsin miehet luovuttivat Mantsinsaaren Neuvostoliitolle vasta Talvisodan rauhanteon jälkeen.

 

Oletan, että lahjaksi saamani puukko tuppineen on Mantsin patterin tykistösotilaan veistämä.

Mantsinsaari oli Talvisodan ajan tärkeä alue, jolta suomalaisjoukot pystyivät tehokkaasti häiritsemään puna-armeijan liikennettä Aunuksen- Salmin-Pitkärannan välisellä tiellä. Puukko voi olla siis myös jalkaväkisotilaan valmistama.

 

Sukulaisperheeltä lahjaksi saamani Mantsinsaaren puukko on tärkeä esine minulle.

 

Se muistuttaa Mantsinsaaresta ja olosuhteista Mantsissa, joissa suomalaisjoukot varsinaisen rintamalinjan takana jatkoivat sotaansa puna-armeijaa vastaan.

Talvisodan päättymisen muistopäivänä on helppo todeta:

Kunnia Mantsin miehille!

 

-Esko Erkkilä-

Arto Pirttilahden 205

Keskiviikko 23.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Keskustan kansanedustajaehdokas Arto Pirttilahti sai ehdokasnumeroiden arvonnassa numeron 205.

Arton poika oli heti markkinointijuonessa ajan tasalla, sillä hänellä oli ollut ”kierroksessa” Peugeot 205:n hankinta ralliautoksi.

Ehkäpä saamme lähipäivinä nähdä Pirkanmaan teillä Peugeot 205-auton teipattuna Arto Pirttilahden väreillä ja ainakin numerolla.

  

  

Tässä kuva Arto Pirttilahdesta vaaliteippauksilla varustetun pakettiautonsa vierellä (ja nyt ei ole kyse siitä Peugeot 205:stä!).

 

Arto Pirttilahti järjesti Sentterissä perjantaina 18.3.2011 ehdokastilaisuuden.

 

Tässä näemme Pirttilahden livenä ja luonnollista kokoa olevana kuvana Sentterin tilaisuudessa.

Bloginpitäjä toivottelee agrologi-veljelle menestystä vaaleissa!

 

-Esko Erkkilä-

Onko Pertti Hakasesta tulossa Arkadianmäelle Suomen johtava maanpuolustuksen asiantuntija?

Tiistai 22.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Keskustan kansanedustajaehdokas Pertti Hakasen ja kansanedustaja Minna Sirnön (vas) vaalikaksintaistelu tamperelaisessa Radio 957:ssa 16.3.2011 osoitti, että Suomi on saamassa Pertti Hakasesta peräti Juha Korkeaojan manttelinperijän maanpuolustuksen asiantuntijana.

 

Tässä Radio 957:n ennakkomainos ohjelmasta:

”Radio 957:n Vaalikaksintaistelussa on tänään aiheena maanpuolustus. Keskustelemassa ovat Keskustan Pertti Hakanen ja Vasemmistoliiton Minna Sirnö. Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Tulisiko varusmiespalveluksen minimiaikaa lyhentää? Tulisiko koko ikäluokan käydä joko varusmies- tai siviilipalvelus?

Pertti Hakasella on yli kymmenen vuoden sotilasura taustallaan, Minna Sirnö puolestaan kävi hiljattain Afganistanissa tutustumassa kansainvälisten joukkojen toimintaan. Mitkä ovat Suomen tämänhetkiset turvallisuusuhat ja vastaako nykyinen armeija ja koulutus niihin?”

 

Vaalikaksintaistelu käytiin 16.3.2011 klo ”aamupäivällä”. En ehtinyt kuuntelemaan keskustelua livenä, mutta nykytekniikan avulla sain kuunnella sen netistä päivää myöhemmin.

Keskustelun juontajana toimi Mikko Luopio.

Olen Pertti Hakasen kanssa paljolti samaa mieltä hänen ohjelmassa toteamistaan mielipiteistä ja tässä niistä lyhyt yhteenveto:

• itsenäisyytemme on saatu kalliilla uhrauksille ja sen vuoksi olemme paljon velkaa sotaveteraaneillemme
• on hyvä, että Afganistan-kysymyksestä puhutaan. Osallistumisemme laajuudesta pitää keskustella
• kaikki maanpuolustukseen liittyvät kansakuntaamme koskevat ratkaisut on tehtävä oman näkökulmamme parhaaksi
• materiaalihankintojemme Nato-yhteensopivuus on tarvittaessa harkittava uudelleen

Ohjelmaan liitetyssä haastattelussa Satakunnan Lennoston komentaja eversti Kim Jäämeri kysyi näin:

”Miten Suomen puolustus pitäisi soveltaa tulevaan hallitusohjelmaan?”

Reservin luutnantti Pertti Hakanen vastasi eversti Kim Jäämeren kysymykseen näin:

• on huolehdittava, että turvallisuus ja maanpuolustushenki säilyvät
• varusmieskoulutus on myös aluepolitiikkaa
• määrärahoista on huolehdittava siten, että Puolustusvoimamme säilyvät toimintakykyisinä
• naisten osuus asevelvollisuuden suorittaneista on kasvanut ja sitä suuntausta on lisättävä
• asevelvollisuus miehille pakollinen ja naisille vapaaehtoinen

Haastattelija kysyi vaalikaksintaisteluparilta mielipiteitä varusmiespalvelusajan pituuteen.

Hakasen mielestä nykyistä palvelusaikaa ei voida lyhentää, sillä silloin reserviläisten koulutustaso vaarantuisi.

Maanpuolustuksellisiin pohdintoihin liittyy läheisesti ruokakriisit ja niiden välttäminen. Oli positiivista kuulla, että jopa vasemmistoliiton Minna Sirnö piti ruokakriiseihin varautumista hyvänä asiana.

Keskustan kansanedustajaehdokas Pertti Hakanen tiivisti loppupuheenvuorossaan, että Suomen kansa on isänmaallista ja sen maanpuolustushenki on korkealla.

Lopuksi Pertti Hakanen toivotteli:

Hyvää kevättä kaikille kuulijoille!

Samoihin toivotuksiin yhtyy myös

 

-Esko Erkkilä-

Sentteri-isäntä

reservin yliluutnantti

Talvisodan jälkeen ensimmäinen rauhanpäivä oli tasan 71 vuotta sitten

Maanantai 14.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen historiassa 13.3.1940 on merkittävä  päivä, sillä silloin loppui Talvisota.

Tänään, maaliskuun 14. päivänä on paikallaan tiedostaa, että tasan 71 vuotta sitten maassamme oli ensimmäinen rauhanpäivä Talvisodan syttymisen jälkeen.

Talvisodan päättymisen vuositapahtumia oli eilen vain harvakseltaan. Harvakseltaan siitä syystä, kun kyse ei ollut tasavuosikymmenistä.

Haluan kunnioittaa ja tiedostaa Suomen itsenäisyydelle tärkeät päivät ja sen vuoksi osallistuin eilen kahteen tilaisuuteen, joiden tarkoituksena oli muistella Talvisodan päättymistä.

Puolelta päivin osallistuin harvalukuisen joukon mukana Yrjö Jylhän patsaalla järjestettyyn seppeleenlaskutilaisuuteen.

 

 

 

Yrjö Jylhän muistomerkki on nimeltään ”Runoratsu – sotaratsu”.

Muistomerkki kuvaa vauhkona takajaloilleen nousevaa hevosta ja sitä hillitsevää miestä. Teos on kuvanveistäjä Terho Sakin käsialaa.

Runoilija ja Taipaleen – Kirvesmäen ansioitunut sotilas päätti elämänsä oman käden kautta 1956 – muistomerkki on paljastettu 1.10.1964. Muistomerkki sijaitsee Yrjö Jylhän aukiolla Satakunnankadun, Savilinnantien ja Sepänkadun kulmauksessa Tampereen Amurissa.

 

Seppeleenlaskusta huolehtivat v. 1951 perustettu Tampereen Klassikot ry. Yhdistyksen puheenjohtaja emeritus-piispa Juha Pihkala oli estynyt saapumasta tilaisuuteen ja seppeleenlaskun suorittivatkin yhdistyksen sihteeri Pasi Takala (oikealla) sekä Pertti Ollikka (vasemmalla).

 

 

 

Koruton ja vaatimaton tilaisuus on ohi. Muistomerkin ja sen juurelle 13.3.2011 lasketun seppeleen taustalla on erittäin paljon Suomen historiaan vaikuttaneita asioita.

 

Illalla osallistuin Tampereen Tuomiokirkossa järjestettyyn mieliin painuneeseen Kirkkoiltaan.

Kirkkoillan olivat järjestäneet Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry. Myös partiolippukunta Näsin Tytöt oli osallisena illan järjestelyissä.

Kirkkoillan musiikkista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta, johtajanaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo.

Juhlavieraat saivat kuulla kahdenkin kuoron esittämänä kuorolaulua – Eternitas, johtajanaan Reija Mattsson ja Mieskuoro Kelot, johtajanaan Lasse Kautto.

Kirkkoillan tervehdyssanat lausui eversti Pentti Väänänen Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistyksestä.

Väänänen kertasi lyhyesti Talvisodan historian. Hän totesi totuudenmukaisesti, että Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin yritti tuhota Suomen ja kuljettaa suomalaiset kauas Neuvostoliittoon.

Sotaveteraanien ja lottien panosta kunnioittaen Väänänen käsitteli tervehdyssanoissaan sotaorpojen vaikeaa tilannetta. Monet sotaorvot eivät ole koskaan tavanneet isäänsä!

Voimallisen juhlasaarnan piti rovasti Ilmari Mustonen.

En ole koskaan saanut kuulla saarnastuolista esitettynä niin suoraa, selkeää ja voimallista sananjulistusta kuin rovasti Mustonen esitti.

Mustonen kertasi mm. sen, että Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta v. 1940, kun se Suomeen hyökkäämällä oli rikkonut Kansainliiton sääntöjä.

Rovasti Mustonen käsitteli eversti Väänäsen tapaan sotaorpojen tilannetta.

Mustonen oli huolissaan myös nykyajan avioerolapsista. Mustonen vertasi sotaorpojen tilannetta nykyajan ”ero-orpojen” tilanteeseen. Avioero-orpoja on jo nyt enemmän kuin aikoinaan sotaorpoja, joten kysymys on päivänpolttava.

Päätösliturgian suoritti rovasti Esa Eerola.

Kiitän Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymää ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry:tä mieliin painuneen Kirkkoillan järjestämisestä.

 

 

Tampereen Tuomiokirkko 13.3.2011 eli tasan 71 vuotta Talvisodan rauhanteon jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-

Käsityötaitajia ja maalaismakuja Köyrimarkkinoilla Loimaalla

Maanantai 13.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Suomen maatalousmuseo Sarka ja Loimaan kaupunki juhlistivat sadonkorjuuaikaa Köyrimarkkinoilla lauantaina 4.9.2010.

 

Nimensä tapahtuma saa entisajan sadonkorjuujuhlasta. Köyri eli kekri oli entisaikojen suomalaisille vuodenvaihde sekä satokauden viimeinen päivä, jota oli syytä juhlia kunnolla.

 

Tapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran ja tapahtumapaikkana oli Suomen maatalousmuseo Saran piha-alue.

 

Olin perjantaina ja lauantaina työmatkalla Turussa. Paluumatkalla Tampereelle poikkesin markkinoilla.

 

Markkinatapahtumaa suosi mukava syyssää ja väkeä oli paikalla paljon.

 

Markkinamyyjiä oli paikalla viitisenkymmentä. Jälleen kerran sai havaita, että käsityöntaitajia Suomen maaseudulla on paljon. Materiaalina taitajilla oli ollut lasi, puu, tekstiilit ja langat, savi, oljet yms.

 

Työnäytöksissä mm. jauhettiin viljoja jauhoiksi ja suurimoiksi - myös hunajaa oli tarjolla.

 

Haluan tuoda esille kaksi eri materiaaleja hyödyntävää myyjää:

 

Keramiikkataiteilija Minna Linden - Matami - oli markkinoilla mukana keramiikkatöillään. Matamilta hankittiin mukanaolleille pikkuneideille kaulariipukset molemmille.

 

Markkinatapahtuman helmi oli Taina Ekilän myyntipöytä.

 

Taina Ekilä on olkipukkien tekijä Sastamalan Keikyästä.

 

Ekilän olkipukit on valmistettu itsekasvatetusta viljasta. Olkiin on jätetty tähkät ja se tuo Ekilän olkipukkeihin sitä erilaisuutta, joka erottaa ne tavanomaisista olkipukeista.

 

Taina Ekilän laatima pienoinen esite ja hänen nettisivunsa huokuvat positiivista tunnelmaa käsillä tekemisestä ja siitä, että olkipukkien tekijällä on juuret syvällä maassa.

 

Suomen maatalousmuseo Sarka juhlisti Köyrimarkkinoita lupaamalla sisäänpääsyn museoon tosi edullisella kahden euron hinnalla. Käytimme edun hyväksemme ja tutustuimme interaktiivisuudestaan kiiteltyyn museoon.

 

Museon vaihtuvana näyttelynä oli TIPITII - Suomen broilerituotanto 50 vuotta - näyttely. Tipitii-näyttelyssä tarkastellaan maaseudun tärkeän elinkeinon, broilerintuotannon, historiaa.

 

Suomen maatalousmuseo Sarka ja Loimaan kaupunki ovat tehneet tärkeää työtä, kun ovat soveltaneet vanhaa kekri-perinnettä luomalla Köyrimarkkinat.

 

Uskon, että väenpaljous merkitsee Köyrimarkkinoiden jatkumista ensi syksynäkin.

 

-Esko Erkkilä-