AKT kulkee Paperiliiton viitoittamalla tiellä

Tiistai 22.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Paperiliitto sai puheenjohtajansa Jouko Ahosen johdolla aikaan sen, että paperiteollisuus Suomessa on kulkenut alaspäin jo vuosikaudet.

 

 

Paperiliiton toimet ovat saaneet aikaan sen, että paperiteollisuusyritykset ovat suunnanneet investointinsa muualle kuin Suomeen ja tässä myyräntyössään Paperiliitto on onnistunut lähes täydellisesti.

 

 

Jokaiselle on viime aikoina tullut selväksi se, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry pyrkii kaikin tavoin estämään suomalaisten hyvinvoinnin.

 

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen kulkee Paperiliiton taannoisen puheenjohtaja Jouko Ahosen viitoittamalla tiellä!

 

 

Hallitus on nyt päättänyt, että myös Suomessa tullaan maaliskuusta alkaen noudattamaan kabotaasikysymyksessä EU:n säännöksiä ja silloin kumotaan kabotaasisäännösten kansalliset tulkinnat.

 

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen toteaa oman liittonsa tekemiset unohtaen liittonsa nettisivuilla, että liikenneministeri Anne Bernerin esitys on kuolinisku suomalaiselle kuljetuselinkeinolle ja liittää suomalaiset raskaan liikenteen kuljettajat jonon jatkoksi työttömien armeijaan.

 

 

Miksi Piirainen nyt unohtaa ne johtamansa liiton toimenpiteet, jotka kerta toisensa jälkeen ovat laittaneet Suomen talouselämän polvilleen ja saaneet aikaan Suomessa laajaa työttömyyttä?

 

 

On myönnettävä, että kabotaasitulkinnan muuttuminen merkitsee kotimaisille kuljetusyrityksille haasteita, mutta ainakaan AKT:n liittyminen nykyisiä kabotaasisäännöksiä puolustavaan joukkoon ei aiheuta myötätuntoa.

 

 

AKT:lle voisi todeta vaikkapa näin:

 

 

Sitä saa mitä tilaa.

 

 

tai

 

 

Koska AKT ei halua rakentaa hyvinvoivaa Suomea, niin ei kai Suomikaan tarvitse AKT:tä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on oikea toimenpide

Maanantai 21.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Pärjään oikein hyvin kauppojen nykyisilläkin aukioloajoilla, mutta tervehdin tyydytyksellä eduskunnan päätöstä kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta.

 

 

Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen puolesta äänesti 145 kansanedustajaa, sitä vastusti 38, tyhjää äänesti 7 ja poissa oli 16 kansanedustajaa.

 

 

Kauppojen aukioloaikojen sääntely on ollut jäänne vanhoilta ajoilta ja nyt oli aika tulla nykyaikaan.

 

 

Kuten totesin, niin minulle olisi riittänyt vanhatkin aukioloajat, mutta seuraan nuorisoa, jolla on toisenlainen vuorokausirytmi kuin minulla.

 

 

On selvää, että aukioloaikojen vapauttaminen merkitsee haasteita myyjille ja kassatyöntekijöille, mutta joutuvathan sairaanhoitajat ja monet muut olemaan työvalmiudessa työvuorolistojen mukaan 24 h/vrk.

 

 

On todennäköistä, että aukioloaikojen vapauttamisella on työllistäviä vaikutuksia.

 

 

Ammattiyhdistysliikkeen kellokkaat ovat luonnollisesti asettuneet tässäkin vastarannan kiiskiksi ja perustelevat, että nyt tehty päätös lisää osa-aikaisia työsuhteita. Näin saattaa ollakin, mutta parempi se kuin täystyöttömyys!

 

 

Ihmeellistä on ollut se, että kampaamot ja parturit ovat tähän saakka joutuneet anomaan erityisluvan kirkollisena juhlapäivänä, vapunpäivänä, äitienpäivänä, isänpäivänä tai itsenäisyyspäivänä toimimiseen.  Ihmeellisyyttä lisää se, että erityislupa on maksanut 200 euroa!

 

 

Kauppojen aukiolorajoitusten poistaminen on ensimmäisiä askeleita Sipilän hallituksen byrokratian purkutalkoissa.

 

 

Toivon byrokratian purkutalkoiden vauhdittumista, sillä työsarkaa riittää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kyllä Suomen asioita hoidetaan parhaiten kaivautumalla Kuusamon korven piilopirtin lattian alle piiloon"

Sunnuntai 20.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Pääsen harvoin olemaan samaa mieltä Vihreitten kanssa, mutta tämän juttuni otsikko – joka on Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvin sarkastinen kommentti MTV:n uutiseen – merkitsee, että olen Jyrki Kasvin kanssa samaa mieltä.

 

 

Hämmästyin nimittäin, kun MTV teki näyttävän uutisen ministereiden matkustamisesta ulkomailla ja paheksui ministereidemme muka runsasta matkustamista.

 

 

 

 

 

 

MTV:n uutisoinnin mukaan ulkoministeri Timo Soini on tehnyt 16 ulkomaanmatkaa ja valtiovarainministeri Stubb sekä pääministeri Sipilä molemmat 13 ulkomaanmatkaa.

 

 

Olen vakuuttunut, että kolmen johtavan ministerin ulkomaanmatkat ovat olleet perusteltuja, mutta ymmärrän myös sen, että median pitää kertoa asioista, jotka ”purevat” pölhöpopulistiseen  kansaan.

 

 

Tunnen tuon MTV:n harrastaman pölhöpopulismin, sillä jouduin varsinais-suomalaisen työnantajani kohdalla samanlaisen pölhöpopulismin kohteeksi, kun vastasin työnantajani rehuviljan hankinnasta heti EU:hun liittymisemme jälkeen.

 

 

Sain merkkipäivälahjakseni pukit, joita kuulemma piti käyttää autoni alla, jotta työajokilometrini olisivat olleet vähäisemmät kuin ne olivat.

 

 

Raisio oli ainakin silloin leipäviljapainotteinen yritys, jonka silloinen viljanhankintayksikkö vähät välitti yrityksen ”syömähampaan” eli rehuteollisuuden pärjäämisestä.

 

 

Tunsin suomalaisen viljakauppakentän läpikotaisin ja ammattitaitoni avulla pystyin huolehtimaan vaikeinakin rehuviljavuosina yrityksemme rehuviljan riittävyydestä.

 

 

Työssäni onnistuminen merkitsi tiivistä matkustamista ympäri Suomea, joka työnantajayksikköni silloisen näkemyksen mukaan ei ollut perusteltua. Korostan, että rehuteollisuuden vastuuhenkilöt kannustivat minua liikkumaan ja hankkimaan kustannustehokkaasti viljaraaka-ainetta.

 

Halusin hoitaa vastuulleni kuuluvan asian tosiaan kustannustehokkaasti ja se merkitsi hyvien sekä toimivien henkilökohtaista suhteiden ylläpitämistä maamme viljakauppiaisiin Ouluun saakka. Varsinais-suomalaiset olivat tottuneet hoitamaan leipäviljahankinnan tehtaan piipun pituisen varjon alueelta ja heille muu-Suomi oli valkeaa ja kirjoittamatonta sekä mitätöntä rehuviljan hankinta-aluetta!

 

 

Kuvailemani tilanne tulee mieleeni tuosta MTV:n uutisesta, jossa juurtajaksain paheksutaan ministereidemme matkustamista.

 

 

Kannustan Juha Sipilää, Timo Soinia ja Alexander Stubb´a sekä myös muita hallituksemme ministereitä matkustamaan Euroopassa ja laajemmaltikin sekä pitämään Suomen puolta, sillä vain siten saamme Suomen nousuun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Raaka-aine-erän salmonellapuhdistukset tapahtuvat satamien karanteenivarastoissa

Lauantai 19.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tutkailin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran – www.evira.fi – nettisivuilla olevaa…

 

 

”Rehuvalvonnan raportti 2014”

 

 

…nimistä asiakirjaa ja kun totesin viime vuonna esiintyneen monessa raaka-aineparttiassa salmonellaa, tuli taas kerran mieleeni operaatiot Mustolan satamassa, jotka kuuluivat työelämässä ollessani vastuulleni.

 

 

Kyseinen raportti tosiaan löytyy Eviran nettisivuilta ja se kertoo, että valvova viranomainen määräsi viime vuonna 49 erälle kieltoja, määräyksiä tai muita viranomaistoimenpiteitä.

 

 

Nopealla silmäyksellä totesin, että ainakin viidessätoista (15) tapauksessa oli kyse salmonellalöydöksestä.

 

 

Viime vuonna tavatut salmonellatyypit olivat raportin mukaan seuraavat:

 

• S. Mbandaka
• S. Agona
• S. Spp
• S. Abony
• S. ssp 1
• S. Altona
• S. Tennessee
• S. Senftenberg
• S. Breney
• S. Typhimurium
• S. Riseen
• S. Lexington
• S. Meleagridis
• S. Infantis
• S. Umbilo

 

Valtaosa löydetyistä tyypeistä on minulle tuttuja veijareita, mutta jonkin verran näyttävät Suomeen pyrkivät salmonellatyypit ”uudistuneen”.

 

 

Huomiotani kiinnitti se, että kotimaisesta vehnäleseestä on viime vuonna löydetty minulle täysin outo tyyppi eli Salmonella Breney.  Kyseessä saattaa olla tuontiviljan mukana Suomeen saapunut salmonellatyyppi.

 

 

Joissakin pahiten kontaminoituneissa erissä oli ollut useitakin salmonellatyyppejä.

 

 

 

On tärkeää, että maahantuoduissa raaka-aineissa todetut salmonellat löydetään, sillä ne pystytään tietyin menetelmin tuhoamaan ja saattamaan raaka-aine-erä käyttökuntoon.

 

 

Aiemmin salmonellakäsittelyt tehtiin kuumentamalla, mutta useiden miljoonien kilojen erille se ei ole mahdollista.

 

 

Kemiallinen käsittely on varma, suhteellisen nopea, kohtuullisen kustannustehokas ja tuloksiltaan hyvä käsittelymenetelmä.

 

 

Kemiallisessa käsittelyssä raaka-aineeseen suihkutetaan määrättyä nestettä, joka tuhoaa salmonellan – käsittelyaineella ei ole raaka-aineeseen haitallisia sivuvaikutuksia, mutta työskentelyyn osallistuvien pitää huolehtia henkilökohtaisten suojainten käyttämisestä.

 

 

Salmonellakäsittelyt tehdään viranomaisten antamien määräysten mukaan ja heidän valvonnassaan.

 

 

Käsitelty erä hyväksytään käytettäväksi, jos viranomaisnäytteet ja omavalvontanäytteet ovat puhtaita käsittelyn jälkeen

 

 

Mustolan satama on eräs paikka, jossa olen vastannut raaka-aine-erän salmonellakäsittelystä – kyse oli Saksasta tuodusta rapsirouheparttiasta.

 

 

On toki todettava, että olen saanut vuosien saatossa junailla samanlaisia operaatioita monissa muissa Suomen satamissa!

 

 

Salmonellan puhdistuskäsittely on iso ruljanssi, sillä kyse on tavallisesti vähintään 2.000 tonnin suuruisesta erästä. Jo se, että tarvitaan tuplasti varastotilaa – likainen tavara ja puhdistettu tavara - merkitsee pienissä satamissa melkoista haastetta.

 

 

Mukailen hieman eilisen juttuni lopputoteamusta, kun totean, että homman hoitaminen vaati monipuolista kokemusta ja ammattitaitoa, mutta sitä vartenhan yritykset ovat palkanneet päteviä henkilöitä riveihinsä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mustolan satama - haastava projekti piti hoitaa siellä

Perjantai 18.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänään juttua asiasta, joka ainakin sivuaa Saimaan kanavaa.

 

Mustolan satama on Saimaalta Suomenlahdelle Saimaan kanavaa mentäessä ensimmäinen kohde ja vastaavasti Suomenlahdelta Saimalle noustessa viimeinen paikka ennen Saimaalle saapumista.

 

 

Mustola on vuosien saatossa muodostunut tutuksi paikaksi ja olen siellä saanut ”askarrella” monenlaisia asioita.

 

 

Haastavin operaatio, jonka työurani aikana jouduin Mustolassa hoitamaan, liittyi Venäjältä hankittuun melassileike-erään.

 

 

Erä oli muistaakseni 3.000 tonnia ja se tuli Mustolan sataman karanteenivarastoihin rautateitse.

 

 

Tavara oli muuten kunnollista, mutta joukossa oli kivenmurikoita.

 

 

Kivenmurikat rikkoivat jauhatusmyllyjen seulat rehutehtaalla ja kun ne aiheuttivat pölyisessä ympäristössä kipinöintiä, niin vakuutusyhtiökään ei sallinut kiviä sisältävän materiaalin käyttämistä rehuseosten raaka-aineena.

 

 

Jauhatusmyllyjen seulojen rikkoontuminen merkitsi jo sinällään, että kiviä sisältävää melassileikettä ei voitu käyttää raaka-aineena.

 

 

Ongelman ratkaisemisessa kului paljon aikaa ja ”tupakkia”!

 

 

Viimein löysin kontaktieni avulla Rauman seudulta yrittäjän, joka mahdottoman isolla koneella puhdistaa lämpövoimalaitokselle toimitettavat kannot maa-aineksesta ja kivistä puhtaaksi.

 

 

Kone oli niin suuri, että se ei mahtunut mihinkään satamavarastoon sisälle, vaan puhdistustyö piti suorittaa ulkosalla.

 

 

Työ onnistui hyvin ja koko kolmen miljoonan kilon suuruinen melassileikeparttia saatiin käyttökelpoiseksi.

 

 

On selvää, että venäläinen tavarantoimittaja ei tunnustanut laatuvirhettä, vaikka heidän edustajansa kävivätkin paikalla tutustumassa ongelmaan.

 

 

Muistan, kun venäläiset väittivät, että Venäjällä ei edes ole sellaisia kivilaatuja kuin lastissa oli.

 

 

Uskon seuraavaan tapahtumaketjuun:

 

 

Venäjällä rautateiden rakentamiseen ja kunnostamiseen käytetään kiviainesta ja se kuljetetaan radalle rautatievaunuilla, jotka puretaan kiskojen väliin sekä kiskojen vierelle altapurkavista vaunuista.

 

 

”Kivivaunujen” puhdistamisesta ei ollut huolehdittu ennen sitä, kun samoilla vaunuilla kuljetettiin melassileikettä sokeritehtaalta vientiin.  Näin melassileikkeen joukkoon joutui ratatyömaille tarkoitettua kiviainesta!

 

************

 

 

Mustolaan tullut ”kivileike” ei ollut ainoa venäläinen melassileike-erä, jonka suomalainen rehuteollisuus hankki raaka-aineekseen.

 

 

Me saimme samanlaisen erän Mustaltamereltä laivauksena Vaasaan ja sen puhdistamisesta huolehdimme julmetun isolla laitteella, jolla murskataan kiviainesta maanrakennukseen.  Murskausvälys piti säätää mahdollisimman pieneksi, jotta melassileikkeen joukossa olleet kivet murskautuivat jauhoksi.

 

 

Kilpailijamme sai ”kivileikettä” Venäjältä myös yhden laivalastillisen verran ja he huolehtivat erän puhdistamisesta haravamiesten avulla.

 

 

Kuulin, että satakunta tonnia leikettä levitettiin aamulla ison varaston lattialle ja virolaiset haravamiehet lajittelivat haravoimalla kivet pois leikkeen joukosta.

 

 

Korostan, että kiviä sisältäneen leikkeen hankintahinta oli edullinen, joten erikoiset puhdistustoimenpiteet eivät lopultakaan rasittaneet valmiin tuotteen hintaa.

 

 

Raaka-aine-erien hygieninen laatu oli myös kohdallaan, joten esim. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla ei ollut raaka-aineen laadusta mitään moitittavaa. On luonnollista, että valvova viranomainen oli koko ajan tietoinen tilanteesta.

 

 

 

Melassileike-erien puhdistamiset kivistä olivat hyvä esimerkki siitä, että miten monipuoliseen hommaan pitää olla valmiudet bisnesmaailmassa.

 

 

Homman hoitaminen vaati monipuolisia suhteita varsinaisen alan ulkopuolelle, mutta sitä vartenhan yritykset ovat palkannut päteviä henkilöitä riveihinsä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saimaan kanavan nykyinen ja kolmas versio vihittiin käyttöönsä vuonna 1968

Torstai 17.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain juuri luettua Ritva Muhosen kirjoittaman ja vuonna 1988 julkaistun kirjan…

 

 

 

 

…Kanavalla URHO KIUKAS.

 

 

Maaherra Urho Kiukas toimi Suomen ensimmäisenä kanavavaltuutettuna 17 vuotta, vuodesta 1963 vuoteen 1980.

 

 

Sain työurani aikana olla useaankin otteeseen tekemisissä Saimaan kanavan kanssa ja sen vuoksi eräs muistelus, joka liittyy Saimaan kanavaan.

 

 

Työhöni liittyvä ensimmäinen Saimaan kanavaan liittyvä juttu tapahtui vuonna 1982, kun sain vaimoni kanssa osallistua pienen asiakasryhmän kanssa vierailuun Viipurissa.

 

 

Teimme matkan Lappeenrannasta Viipuriin ja takaisin laivalla kanavaa pitkin. Yövyimme Hotelli Druzhba´ssa.

 

 

Kyseessä oli kananmunantuottajien opinto- ja kokousmatka ja kun olimme kananmunatuotannon merkeissä matkalla, niin pitihän poiketa Viipurin Kauppahallissa tutustumassa kananmunien myyntiin Neuvostoliitossa.

 

 

Viipurin Kauppahallissa oli isoissa kennoissa myytävänä kananmunia, mutta suuomalaisittain oli yllätys, että lähes kaikki avokennoissa tarjolla olleet kananmunat olivat rikki.

 

 

Kananmunista oli tallella keltuainen ja osa valkuaistakin, mutta perin harvat kananmunat olivat ehjiä.

 

 

Ostajat kallistelivat rikkinäisiä kananmunia ja varmaan arvioivat, että paljonko rikkinäisissä kananmunissa oli sisällystä jäljellä.

 

 

Vaimoni ei pitänyt lainkaan näkemästään ja vaatikin parisenkymmentä vuotta ennen kuin hän suostui lähtemään seuraavan kerran Viipuriin.

 

 

Olot ovat Viipurin Kauppahallissa nykyään aivan toiset kuin yli 30 vuotta sitten.

 

 

Vakio-ostokseni Viipurin Kauppahallista on nykyään valkosipulit, joita ostan kauppahallin takaosassa sijaitsevalta azerbaitsanilaiselta kauppiaalta.

 

 

Olen jo monena syksynä laittanut maahan azer-kauppiaalta ostamiani valkosipuleita ja hyvin ovatkin kasvaneet!

 

 

Saa nähdä, että pääsenkö ensi vuoden aikana käymään Viipurin Kauppahallissa ja ostamaan sieltä valkosipulin siemensipuleita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos Urho Kekkonen eläisi presidenttinä, hän nostaisi sormeaan

Keskiviikko 16.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain 1.12.2015 olla läsnä Pirkanmaan UKK-Seuran tilaisuudessa, jossa vuosina 1977-1984 tasavallan presidentin kansliapäällikkönä toiminut OTT Juhani Perttunen muisteli vanhoja ja kertoi näkemyksiään Urho Kekkosen poliittisten oppien soveltamisesta nykypäivään.

 

 

Tilaisuus oli mielenkiintoinen, vaikka kansliapäällikkö Perttunen ei paljastanutkaan mitään ”valtakunnan salaisuuksia”.

 

 

 

 

 

 

Kansliapäällikkö Perttunen kertoi, että hänen isänsä oli Kekkosen kilpajuoksijakumppani jo Kajaanin Kipinän aikoihin.

 

 

 

 

 

 

Perttunen on OTT ja hän kertoi, kun Kekkonen kävi heidän osakunnassaan ja painotti, että nauttikaa opiskeluajasta, sillä sitä aikaa ei enää myöhemmin tule.

 

 

 

 

 

 

Kekkonen teki kansliapäällikkönsä kanssa Sinun-kaupat, mutta niitä ei saanut väärinkäyttää, sillä aina piti pienessäkin piirissä presidenttiä puhutella vähintäänkin näin: ”Sinä Herra Presidentti”.

 

 

 

 

 

 

Kekkosen työskentelytapa oli Perttusen mukaan jopa toverillinen. Presidentti kuunteli aina loppuun saakka muiden asian ja ei keskeyttänyt hänelle asiaansa esittävää.

 

 

 

 

 

 

Kansliapäällikkö Perttusen näkemys oli, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa Kekkonen nostaisi ulkopolitiikan osalta sormeaan ja viittaisi Suomen maantieteelliseen sijaintiin.

 

 

Sisäpolitiikan osalta Kekkonen kutsuisi Perttusen mukaan eräitä henkilöitä Tamminiemeen!

 

 

************

 

 

Kysyin kansliapäällikkö Juhani Perttuselta kahta asiaa ja kysymykseni olivat;

 

 

• miten Perttunen tuntee presidentti Kekkosen viisi päivää kestäneen ”kuvanveistojakson” Kimmo Pyykön ateljeessa?

 

ja

 

• millaiset suhteet presidentti Kekkosella oli Perttusen kansliapäällikköaikana Kalle Kaihariin ja kävikö Kekkonen sinä aikana Kaiharin kesämökillä Hämeenkyrön Lavajärvellä?

 

Kekkosen ”kuvanveistojakso” Kimmo Pyykön ateljeessa oli tapahtunut ennen Juhani Perttusen kansliapäällikköaikaa, joten hänellä ei ollut siitä kommentoitavaa.

 

 

Perttunen oli mukana, kun Kekkonen kävi Tampereella tapaamassa kauppaneuvos Kalle Kaiharia, mutta Hämeenkyrön Lavajärvellä he eivät silloin käyneet.

 

 

 

**************

 

 

 

 

 

Tilaisuuden lopuksi Pirkanmaan UKK-Seuran puheenjohtaja Antti Juva kiitti kansliapäällikkö Juhani Perttusta mielenkiintoisista muisteluksista.

 

 

Kiitän Pirkanmaan UKK-Seuraa, että saimme kuulla Kekkosen lähellä vaikuttaneen aikalaisen muisteluksia arvostamamme presidentin elämästä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On paljon suomalaisia, joille Urho Kekkonen on yhä edelleen ainoa presidentti

Tiistai 15.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Olin 8-vuotias, kun helmikuun 15. päivänä 1956 radioitiin presidentinvaalitoimitus, jossa Urho Kekkonen valittiin kolmannella kierroksella Tasavallan Presidentiksi.

 

 

Kuuntelin vanhempieni kanssa vaalitoimitusta ja mieleeni on jäänyt, kun Väinö Leskinen luki viiden nipun sarjoissa Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

 

 

Kuulun siihen sukupolveen, jolle Urho Kekkonen on yhä edelleen Suomen ainoa ja oikea presidentti!

 

 

Pääsin näkemään Urho Kekkosen ainoastaan kahdesti.

 

 

Vuonna 1959 Hämeenkyrössä järjestettiin Maatalousnäyttely ja pääsin mukaan, kun kaksi tätiäni halusivat mennä näyttelyyn.

 

 

Katselin kaukaa, kun presidentti Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen istuivat näyttelyn pääjuhlassa yleisön edessä tilavissa nojatuoleissa.

 

 

Toisen kerran näin presidentti Kekkosen, kun hän osallistui Lapualla järjestettyyn vaalitilaisuuteen, joka tähtäsi vuonna 1978 järjestettäviin presidentinvaaleihin.

 

 

En ole varma, että järjestettiinkö Lapuan vaalitilaisuus vuoden 1977 lopulla vaiko vuoden 1978 alussa.

 

 

Olin kuitenkin paikalla ”takapenkin-Taavina” ja muistan, kun Kekkonen muutamalla harppauksella nousi puhujalavalle.

 

 

Olen jälkeenpäin saanut lukea siitä voimakkaasta taustapelistä, jota Veikko Pihlajamäki ja Eino Uusitalo keskustalaisine taustajoukkoineen kävivät keskenään siitä, että kumpi vahvoista vaikuttajista sai avata Kekkosen vaalitilaisuuden.

 

 

Kiista päätyi ns. Mustaan tusinaan kuuluneen Pihlajamäen voittoon ja Eino Uusitalo joutui tyytymään siihen.

 

 

Lapuan vaalitilaisuudesta vielä sen verran, että Kekkosen esiintyessä narikkamiehinä olleet keskenkasvuiset pojat kokeilivat narikkaan jätettyä Kekkosen palttoota ja totesivat, että raskas mantteli on Kekkosella!

 

 

Suuri arvostukseni Urho Kaleva Kekkoselle, sillä hän on minulle yhä edelleen ainoa Suomen Tasavallan Presidentti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-  

Häviö tuli, vaikka Hämeensillan patsaatkin kannustivat Suomea

Sunnuntai 13.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereella Hakametsän hallissa järjestettiin 4.-12.12.2015 naisten kymmenennet salibandyn maailmanmestaruuskilpailut.

 

 

Kisojen loppuottelussa kohtasivat eilen Suomi ja Ruotsi.

 

 

Ottelu oli huippujännittävä ja se ei ratkennut edes viisi laukausta käsittäneessä rangaistuslaukauskilpailussa, vaan tarvittiin ”kerrasta poikki” –rangaistuslaukauskilpailu.

 

 

Ottelu ratkesi Ruotsin voittoon.

 

 

*****************

 

 

Näin kävi, vaikka kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Hämeensillalla olevat Pirkkalaisveistoksetkin kannattivat Suomea.

 

 

On melko harvinaista, että Hämeensillan veistokset saavat ylleen vaatetusta, mutta nyt näin tapahtui.

 

 

 

 

 

 

Kaikkien neljän veistoksen yllä olevissa vaatteissa oli teksti:

 

 

10th IFF Women´s World Floorball

Championships 2015

4.-12.12. Tampere Finland

 

****************

 

 

Tässä kuvat puetuista veistoksista:

 

 

 

 

 

 

Suomen neito

 

 

 

 

 

 

Veronkantaja

 

 

 

 

 

 

Kauppias

 

 

 

 

 

 

Eränkävijä

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikko Kiio - lehdellä soittaja, joka ei jää lehdellä soittelemaan!

Lauantai 12.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen olla mielenkiintoisessa tilaisuudessa, kun osallistuin Keskustan puurojuhlaan Tampereella Keskustan piiritoimistolla.

 

 

Ohrapuuro ja väskynäkeitto tekivät hyvin kauppansa, kun Tampereen ja maakunnan keskustaväki poikkesi perinteisellä joulupuurotarjoilulla.

 

 

Tarjosimme puuroa tykötarpeineen non stop-menetelmällä runsaan kolmen tunnin ajan ja tunnelma oli jouluinen ja luottavainen.

 

 

Koko kolmituntisen ajan oli paikalla Mikko Kiio Kangasalta.

 

 

Mikko kuuluu jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkimaanantaina järjestettävien Maanantaimarkkinoiden talkooväkeen, kun Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö osallistuu omalla osastollaan Maanantaimarkkinoille.

 

 

 

Joulupuurotarjoilulle Mikko oli varustautunut hyvin, sillä hän oli ottanut mukaansa soittopelin, jotta pystyi viihdyttämään puurotarjoilun pariin tulleita.

 

 

Tuo soittopeli oli kultaköynnöksen lehti, jonka Mikko oli ottanut kotinsa kultaköynnöksestä.

 

 

 

 

 

 

Mikko esitti fanfaarina ”Sä kasvoit neito kaunoinen” Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Riitta Koskiselle, kun Riitta saapui puurojuhlaan!

 

 

 

 

 

 

Mikolla oli mukanaan ainoastaan yksi kultaköynnöksen lehti, mutta hyvin se kesti kolmituntisen, vaikka Mikko esittikin sen aikana puolentusinan verran erilaisia sävellyksiä.

 

 

 

Kuulimme ainakin seuraavat teokset:

 

• Jo valkenee kaukainen ranta
• Metsässä ei liikahda lehtikään
• Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani
• Finlandia-hymni

 

 

Tiedän Mikko Kiion taidot ”lehdellä soittajana”, sillä hän kävi kesällä mökilläni ja puutarhamaita katseltuamme hän otti sireenipensaasta lehden ja kajautti sen avulla Finlandia-hymnin!

 

 

Oli erikoinen ja väkevä kokemus!

 

 

Mikko Kiion soittimet ovat taatusti ekologisia, sillä kesäaikaan ei ole mitään puutteita soittovälineistä.

 

 

Näin talvisaikaan saattaa asia olla hieman toinen, sillä tuskinpa Mikon kultaköynnöksessä on loputtomiin soittimiksi kelpaavia lehtiä!

 

 

******************

 

 

Voitte tutustua Mikko Kiion lehdellä soittamaan ”Kesäpäivä Kangasalla”, kun googlaatte näin:

 

youtube Mikko Kiio kesäpäivä Kangasalla

 

 

Kannattaa katsoa ja ihailla, että miten korkealle Mikko pääsee sävelasteikolla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tupailta Kinnulan Osuuskaupan Saarenkylän myymälän alueella

Perjantai 11.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Tänään muistelen erikoista tupailtaa, jossa sain olla esiintyjänä - taisi olla vuosi 1971 tai 1972.

 

 

Olin silloin Rehuraision myyntimiehenä Kokkolassa ja sain myyntimieskaverini kanssa kutsun saapua esiintymään Kinnulan Osuuskaupan järjestämään yleisötilaisuuteen osuuskaupan Saaren myymälän alueella.

 

 

Kinnulan Osuuskappa järjesti yleisötilaisuuden sen vuoksi, että se oli viimeisenä SOK Kokkolan alueen osuuskauppana lyönyt poikki suhteensa sittemmin konkurssiin ajautuneen Keskusosuusliike Hankkijan kanssa ja nyt Kinnulan Osuuskauppa etsi vahvaa yhteistyökumppania rehualan yrityksistä. Osuuskauppa oli päätynyt aloittamaan yhteistyön Rehuraisio Oy:n kanssa.

 

 

Tilaisuus pidettiin paikallisen kansakoulun voimistelusalissa ja paikalla oli toistasataa kyläläistä – yleisöä oli vauvasta vaariin!

 

 

Kinnulan Osuuskaupan Saaren myymälän myymälänhoitaja oli noutanut asiakkaitaan Ladallaan jo parin tunnin ajan ennen tilaisuuden alkamista kansakoululle ja tunnelma oli korkealla.  Tunnelmaa lisäsi kun tiedettiin, että tilaisuudessa olisi ”Raision herroja Kokkolasta saakka”!

 

 

Kinnula ei kuulunut myyntivastuualueeseeni, mutta kun olin ainoa Raision Kokkolan myyntimiehistä, jolla oli maataloudellinen koulutus, niin aiheenani oli pitää esitys mullien ruokinnasta.

 

 

Esitystäni oli tarkoitus elävöittää lyhytfilmillä, jossa kerrottiin mullien ruokinnasta.  Eräässä kohdin filmiä mullit juoksevat vinhaa vauhtia aitauksessa ja kun sen kohdan kelasi filmiprojektorissa väärinpäin, niin johan katsojat nauroivat!

 

 

Kinnulan Osuuskauppa tarjosi asiakkailleen maittavat kahvit nisupullan kanssa ja tarjolla oli suuressa kulhossa Marianne-karkkeja, joita asiakkaat kahmivat taskuihinsa suuret määrät.

 

 

Saarenkylällä pääelinkeino oli metsätyöt, mutta siitä huolimatta yleisö odotti ”Kokkolan herrojen” filmiesitystä ja esitystä mullien ruokinnasta.

 

 

Filmiesityksestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä kansakoululla ei ollut sähköä, vaan valaistus hoidettiin kaasuvalolla!

 

 

Ilman sähkövaloa olleella kansakoululla pitämäni esitys mullien ruokinnasta ja esityksen "oheisraamit" ovat kuitenkin säilyneet mielessäni eräänä helmenä, jonka olen saanut aikojen saatossa kokea!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskonnosta, politiikasta ja pankkipolitiikasta myyntimies ei puhu!

Torstai 10.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Toivon lukijoideni olevan kanssani samaa mieltä, että ainoastaan myyntityö ja sen onnistuminen tuo yhteiskuntaan lisäarvoa.

 

 

On selvää, että terveydenhoito, opetus ja kaikkinainen hallinto ovat menestyvän talouselämän eli myyntityön tuloksille perustuvia.

 

 

Pidemmällä tarkastelulla emme pysty ylläpitämään terveydenhoitoa, opetusta, kansallista turvallisuutta ja emme mitään muutakaan itsestään selvyytenä pitämäämme yhteiskunnan toimintoa, ellei meillä ole näille toiminnoille maksumiestä.

 

 

Laadukkaat tuotteet sekä kilpailukykyiset palvelut ja näiden oikeaan hintaan tapahtunut kaupittelu mahdollistavat meille hyvinvoinnin.

 

 

Tarvitaan siis myyntityötä!

 

 

Työskentelin saman konsernin palveluksessa tasan 40 vuotta. Neljästäkymmenestä vuodesta olin myyntityön etulinjassa 25 vuotta ja viimeiset 15 vuotta vastasin yrityksemme raaka-ainehankinnasta, mutta koin silti koko ajan olevani myyntihommissa.

 

 

Eräs arvostettu esimieheni painotti, että yrityksessä jokainen henkilö on myyntimies.

 

 

Allekirjoitan arvostamani esimieheni toteamuksen, sillä esim. tuotantolinjalla työskentelevä henkilö on keskeisessä roolissa, jotta varsinaisen myyntihenkilön työ onnistuu.  

 

 

Vain myyntihenkilön onnistuminen tuo yritykseen tuloja, joten hänen menestymisensä työssään on yritykselle tärkeää.

******************

 

Palaan tämän juttuni otsikkoon ja totean, että asiakaskontakteissa myyntimiehen kannattaa varoa ottamasta kantaa uskontoon ja politiikkaan, sillä kaikkien asiakkaiden yrityksen tuotteista maksamat eurot ovat tuloa yrityksen kassaan.

 

 

Sain leipäni agribisneksestä ja ainakin 1970- ja 1980-luvuilla pankkipolitiikka oli maatiloilla aihe, jota ei kannattanut kosketella.

 

 

Jos näki tilan piirongin päällä joko osuuspankin tai säästöpankin viirin, niin silloin saattoi turvallisesti ottaa hieman puheeksi myös pankkipolitiikan.

 

 

Pankkipolitiikan merkitys ihmisten elämässä on vähentynyt, mutta viisas myyntimies ei tänäänkään ota tiukkaa kantaa uskontoon eikä politiikkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika nauttia kesän aherruksista!

Keskiviikko 9.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Kesä on hienoa aikaa puurtaa kasvimailla ja nähdä joka päivä se kasvunihme, joka saa juurekset, marjat ja hedelmät kasvamaan korjuukelpoisiksi.

 

 

Nyt on puolestaan alkanut se ajanjakso vuodesta, jolloin viherpeukalo pääsee nauttimaan töittensä tuloksista.

 

 

Tässä muutama kuva niistä hetkistä, jolloin sain päivänä muutamana olla Rouvan apuna, kun valmistin oman maan juureksia ruuaksi.

 

 

 

 

 

 

Varastoimme porkkanat kuivassa hiekassa muovisankoihin ladottuina kellarissa.

 

Varastointi on onnistunut hyvin ja nyt hyvin säilyneet porkkanat kuoritaan.

 

 

 

 

 

 

Kuoritut porkkanat palastellaan, niiden joukkoon lisätään hieman rypsiöljyä ja suolaa.

 

 

 

 

 

 

Palastellut porkkanat laitetaan uuniin ja tässä on lopputulos!

 

 

 

 

 

 

Punajuuret käsitellään samoin kuin porkkanat.

 

 

 

 

 

 

Sipulit kuoritaan ja ne voidaan pieniä kuten porkkanat ja punajuuret, mutta meillä sipulit ajetaan kuorimisen jälkeen yleiskoneen ”silppurin” kautta tasaiseksi uunivalmiiksi massaksi.

 

 

 

 

 

 

Sipulimassa kuumennetaan sähköuunissa ja jäähdyttämisen jälkeen se laitetaan pakastuspurkkeihin myöhempää käyttöä odottamaan.  Sipulimassa on niin herkullista, että osa siitä katoaa parempiin suihin ennen pakkaseen ehtimistään!

 

 

 

 

 

 

Valkosipuli on puutarhamaan aatelia ja osa siitä meillä päätyy tavallisen sipulimassan joukkoon makua antamaan.

 

 

 

Tässä kerrotut tavat ja menetelmät muodostavat vain osan niistä tavoista, joiden lopputulemana puutarhamaan juurekset päätyvät ruokapöytäämme.

 

 

Bon Appétit!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Fazer´n kotimaiseen rukiinviljelyyn panostaminen syy, että maamme on nyt rukiin osalta omavarainen?

Tiistai 8.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskuksen 27.11.2015 julkistaman ennakkotiedon mukaan Suomen viljatasearvio tulee tänä vuonna olemaan rukiin kotimaan käytön osalta 104 miljoonaa kiloa.

 

 

Määrästä käytetään;

 

• siemeneksi 6 milj. kg
• rehuksi 1 milj. kg
• teolliseen käyttöön 3 milj. kg
• ruuaksi 92 milj. kg
• vientiin 2 milj. kg

 

 

Samainen Luonnonvarakeskus julkisti 26.11.2015 ennakkotiedon satoarvioksi, joka päätyi ruissadon osalta tarkalleen 108,6 miljoonaan kiloon.

 

 

Luvut merkitsevät, että viiteentoista vuoteen ensimmäisen kerran suomalaisten ei tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta, jossa on pylväikköinä kuvattu maamme ruissadot 1980 – 2015 eli kolmenkymmenviiden kuluneen vuoden osalta.

Pylväikön mitta-asteikolta näkyy 100 miljoonan kilon taso ja sata miljoonaa kiloa merkitsee, että hieman sen ylittävä satotaso riittää kattamaan rukiin vuotuisen tarpeen.

Ennen EU-aikaa Suomessa oli kaksi "hullua" rukiinviljelyvuotta ja silloin ennätykselliset kokonaissadot saatiin poikkeuksellisen suurilla rahallisilla tukitoimenpiteillä, joihin EU-aikana ei ole mahdollisuuksia.

 

Nähdään, että olemme EU-aikana vain kerran aikaisemmin päässeet rukiin kohdalla omavaraisuuteen, kun vuonna 2000 kokonaissato oli 108 miljoonaa kiloa.

 

***********

 

Uskallan sanoa, että opin työaikanani tuntemaan maamme viljatalouden ja viljabisneksen läpikotaisin koko EU-jäsenyytemme aikana. En tunne viljabisnestä "bresneviläisyyden aikana" eli ennen EU-aikaa, sillä en silloin tehnyt viljakauppaa.

 

 

Sain paneutua maamme viljatilanteeseemme täysillä heti 16.10.1994 järjestetyn EU-kansanäänestyksen jälkeen.

 

 

EU-jäsenyyden alkamisen jälkeen Suomen viljatilanne on ollut tiiviisti kytköksissä EU:n viljatilanteeseen ja sitä kautta myös maailman viljataseet, valuuttakurssimuutokset ja muut ”ison kuvan” asiat olivat jokapäiväisiä työtehtäviä.  Eläkevaarina olen halunnut säilyttää jonkinlaisen tuntuman vilja-asioihin.

 

 

 

Olen iloinen, että pitkästä aikaa Suomi on saavuttanut omavaraisuuden rukiin osalta.

 

 

Annan tilanteesta suuren tunnustuksen entiselle yhteistyökumppanilleni Fazer´lle, jonka vahva panostaminen on mielestäni merkittävä syy siihen, että nyt olemme rukiissa omavaraisia.

 

 

Oy Karl Fazer Ab Fazer Mylly Lahdessa oli työnantajani kilpailija konsernitasolla, mutta minulle Yhtymän rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana ”Lahden Oululaisen mylly” oli merkittävä tavarantoimittaja.  Muistelen lämmöllä sitä yhteistyötä, jonka sain rakentaa työnantajani ja Karl Fazer´n Lahden myllyn välille.

 

 

 

*****************

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Opimme tästä sen, että yksittäisen teollisen aktiivinen toiminta saattaa muuttaa isojakin asioita valtakunnassa.

 

 

Vastaan siis otsikkokysymykseeni:

 

 

Kyllä!

 

 

Kiitokset Fazer´lle ja yrityksen miellyttäville sekä taidokkaille henkilöille, jotka ovat työllään olleet ratkaisevassa asemassa, jotta suomalaisen kuluttajan ei nyt tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti Kekkonen ahkeroi vuonna 1975 viitenä päivänä Kimmo Pyykön ateljeessa

Maanantai 7.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupasin eilen, että ehkä kerron käynnistäni Kimmo Pyykkö –taidemuseossa Kangasalla.

 

 

Olen täysi amatööri kuvanveiston tuntemisessa, joten juttuni ei täytä taidekriitikon tunnusmerkkejä.

 

 

 

Kimmo Pyykön –taidemuseo sijaitsee kolmessa kerroksessa Kangasala-talossa ja museon pinta-ala on 450 neliömetriä eli n. 150 neliömetriä per kerros.

 

 

Museon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on esillä teemanäyttelyitä Kimmo Pyykön tuotannosta. Kolmannessa kerroksessa on Pyykön teosten pysyvä näyttely, joka kertoo myös Pyykön urasta.

 

 

Kimmo Pyykkö –taidemuseossa esilläolevien teosten materiaalina on pääasiassa alumiini ja tervaleppä.

 

 

Museon kahteen alimpaan kerrokseen kannattaa tutustua hitaasti, sillä silloin teoksista saa eniten ”irti”.

 

 

Hätkähdyttävät tuoliasetelmat, erikokoiset rotat, sähkölangoilla istuvat linnut ja monet muut veistokset ovat uutta kokemuspiiriä, johon pääsee tutustumaan kahdessa alimmassa kerroksessa.

 

 

Kahden ensimmäisen kerroksen näyttelyt ovat avoinna 10.1.2016 saakka ja sen jälkeen molempien kerrosten näyttelyt uudistuvat – suosittelen käymään museossa ennen kahden alimman kerroksen näyttelyiden uudistumista!

 

 

Näyttelyt avautuvat uudistuneina 29.1.2016.

 

 

***************

 

 

Taidemuseon kolmannen kerroksen anti antaa uutta perspektiiviä jopa Suomen historialle.

 

 

Kimmo Pyykkö on luonut mitalit tai reliefit mm. Juho Kusti Paasikivestä, Mauno Koivistosta, Martti Ahtisaaresta ja Tarja Halosesta. Pyykön luomistyön tulokset ovat nähtävillä museossa.

 

 

Presidenteistämme Kimmo Pyykön yhteistyö Urho Kekkosen kanssa on ollut tiivistä.

 

 

Vuonna 1975 presidentti Kekkonen työskenteli Kimmo Pyykön ateljeessa viitenä päivänä.

 

 

Tunnetuin Kekkosen töistä tänä aikana on hänen tekemä omakuva, jossa päänä on käytetty vanhaa leipälapiota ja hevosen kuolaimet ovat puolestaan omakuvan silmälasit!

 

 

Naisfiguuri ”Niin on jos siltä näyttää” syntyi Kekkoselta Pyykön ateljeessa samaan aikaan kuin omakuva.

 

 

Elävässä arkistossa on hyvä 20 minuutin pituinen pätkä, jossa näytetään, kun presidentti Kekkonen valmistaa tuota naisfiguuria – googleta ”Urho Kekkonen taitelijana” ja katso omin silmin!

 

 

Kimmo Pyykkö – taidemuseon kolmannessa kerroksessa on naulassa se suojatakki, joka näkyy Elävän arkiston filmipätkässä ja joka oli Kekkosen päällä, kun hän teki omakuvaansa ja tuota naisfiguuria.

 

 

Historiankirjat kertovat, että Kimmo Pyykkö sai kiinnittää tuolle naisfiguurille nännit!

 

 

Poiketkaa ihmeessä Kimmo Pyykkö –taidemuseossa Kangasalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kimmo Pyykkö -taidemuseo Kangasalla antaa vahvan kulttuurinautinnon

Sunnuntai 6.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain 27.11.2015 Kangasalan Yrittäjien järjestämien Joulumyyjäisten yhteydessä tutustua Kangasalan kulttuurikortteliin eli Kangasala-taloon, Kangasalan kirjastoon sekä Kimmo Pyykkö –taidemuseoon.

 

 

 

 

 

 

Tänä vuonna helmikuun alussa avattu Kangasala-talo on kohdannut Kangasalla vilkkaan, jopa kärjekkään vastaanoton.

 

 

Hankkeen kustannusarvio oli n. 12 miljoonaa euroa, joten kärjekäskin vastaanotto on ymmärrettävää.

 

 

 

 

 

 

 

Kangasala-talon merkittävä osa on Kimmo Pyykkö –taidemuseo.

 

 

Museon seinällä on Kimmo Pyykön Kangasalan kunnalle lahjoittama teos ”Elämänkaari”.

 

 

 

 

 

 

Kangasala-talon aulassa on toinen Kimmo Pyykön Kangasalan kunnalle luovuttamista teoksista ja sen nimi on ”Libretto”.

 

 

Teos on valmistunut vuonna 2014 ja sen materiaalina on teräs.

 

 

Libretto kuvaa Kangasalaa ja siihen vuonna 2005 liitettyä Sahalahtea sekä vuonna 2011 Kangasalaan liitettyä Kuhmalahtea.

 

 

 

 

 

 

Kangasala-talon aulassa sijaitsee ainakin nyt Kimmo Pyykön vuonna 1988 valmistama ”Matkalla” –teos.  Teoksen materiaalina on afrikkalainen bongossi-puu.

 

 

Sanoin ”ainakin nyt”, sillä Matkalla –teos on nykyisellä paikallaan osana Kimmo Pyykön deponointikokoelmaa eli teos on Pyykön omistuksessa, mutta tavallaan pitkäaikaisessa lainassa Kangasala-talossa.

 

 

 

 

 

 

Kangasala-talon eteen siirrettiin lokakuussa 2014 Kimmo Pyykön veistämä ”Dialogi” –monumentti, joka ehti olla 25 vuotta Kangasalan Ystävyydenpuistossa.

 

Vanhoista kuvista päätellen Dialogi oli Ystävyydenpuistossa paremmalla paikalla kuin nykyisin, mutta ehkä Kangasala-talon naapuritalon valmistuminen ja ympäristön siistiytyminen saavat aikaan, että monumentti tulee silloin nykyistä paremmin oikeuksiinsa.

 

 

 

*************

 

 

Ehkä jo lähipäivinä palaan kokemuksiini, joita sain tutustuessani Kimmo Pyykkö –taidemuseon antiin.

 

 

On luonnollista, että se juttuni ei sisällä kuvia, sillä taidemuseossa ei saa valokuvata!

 

 

Sanon jo kuitenkin nyt, että ottakaa Kimmo Pyykkö –taidemuseoon tutustuminen ohjelmaanne – takaan, että käynti kannattaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala - Joulukuusipaikkakunta!

Perjantai 4.12.2015 - -Esko Erkkilä-

On hienoa olla syntyjään viljakkalalainen tänä jouluna, sillä kotokulmiltani ovat peräisin Tampereen Keskustorin joulukuusi ja myös Ylöjärven torilla oleva joulukuusi!

 

 

 

 

 

Tampereen Keskustorin joulukuusi on kasvanut Viljakkalan Hanhijärven koulupiirissä eli samassa koulupiirissä, jossa olen syntynyt ja viettänyt elämäni ensimmäiset parisenkymmentä vuotta.

 

 

Minulla on edelleen vahvat siteet Viljakkalan Hanhijärvenkulmalle, sillä omistan siellä puolet synnyinkotitilastani ja toisen puoliskon omistavat yhdessä kolme poikaani. Kotitilani lisäksi mökkini sijaitsee samalla kulmakunnalla.

 

 

Keskustorilla nyt oleva joulukuusi on kasvanut Pentti Leppäkosken aikoinaan omistamalla tilalla. Tilan nykyinen isäntä on Jarkko Blomqvist.

 

 

 

 

 

On mukavaa sattumaa, että myös Ylöjärven torilla oleva joulukuusi on Viljakkalasta.

 

Kuusen lahjoittivat Seija ja Pauli Kivimäki Viljakkalan Karhelta.

 

 

 

Saan olla ylpeä, että Tampereen ja Ylöjärven komeat joulukuuset ovat Viljakkalasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Keskiviikko 2.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Luin jostakin, että AKT:n järjettömien tukilakkosuunnitelmien takana olisi ollut SDP.

 

Päädyin omissa ajatuksissani samaan, joten todeksi tuo on uskottava eli jäljet johtavat sylttytehtaalle!

 

Tunnustan, että Juha Sipilän aloitellessa hallitustunnusteluja kannatin mielessäni SDP:n ottamista Keskusta-vetoiseen hallitukseen.

 

Väärin olin kannattamassa, sillä hallitusratkaisun jälkeen SDP on osoittanut kykenemättömyytensä vastuun kantamiseen.

Onneksi Sipilä teki oikean ratkaisun.

 

On suorastaan traagista, jopa pelottavaa, katsella heinäluomien ja lindtmanien alkukantaisia ilmeitä, eleitä ja puheita eduskunnassa, kun nämä SDP:n kellokkaat ovat sylkeneet suustaan sitä suurta pettymystä, jonka aiheutti heidän joutumisensa oppositioon.

 

On selkeästi todettava, että tuolla tavalla ei Suomea laiteta kuntoon!

 

Pelottavaa on ollut seurata myös sitä käyttäytymistä, jolla valistuneiksikin luulemani SDP:n ”vastuuhenkilöt” ovat suhtautuneet valtiovarainministeri Alexander Stubbia vastaan Tampereella tehtyjä häiriökäyttäytymisiä kohtaan.

 

En olisi etukäteen uskonut, että miten ala-arvoisesti ja vastuuttomasti SDP:n tamperelaiset kellokkaat ovat suhtautuneet Valtioneuvoston jäsentä kohtaan tehtyihin sabotaaseihin!

Pelottaa seurata sitä tukea, jota esim. eräät SDP:n tamperelaiset kaupunginvaltuutetut ovat antaneet Stubbia häirinneille tai hänen päälleen Coca-Colaa heitelleille sabotööreille!

 

 

Ovatko vuoden 1918 tapahtumat saamassa toiston sata vuotta Vapaussodan jälkeen?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kotimaisten kielten keskuksen nimitulkinta on voitto Keskustalle

Tiistai 1.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Kotimaisten kielten keskus on 19.11.2015 antanut Sosiaali- ja terveysministeriön viestintäpäällikkö Eriikka Koistiselle osoitetun päätöksen, jossa se antaa lausunnon tulevien itsehallinnollisten alueiden nimistä.

 

 

Kotimaisten kielten keskuksen lausunto on yksiselitteinen ja se on voitto Keskustalle.

 

 

Kotimaisten kielten keskus suosittelee näin:

 

 

”Suositamme tulevien itsehallinnollisten alueiden nimeksi nykyisten maakuntien nimiä ja nimien perusosaksi eli yleisnimeksi sanaa maakunta (landskap), esim. Varsinais-Suomen maakunta (landskapet Egentliga Finland). Tämä edellyttää sitä, että maakuntien rajat eivät merkittävästi muutu.”

 

 

Kotimaisten kielten keskuksen nimilinjaus on merkittävä ja sen on allekirjoittanut Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi.

 

 

Ns. sote-uudistuksessa on jäänyt liian vähälle huomiolle, että sen perustana ovat itsehallintoalueet, joita nyt Kotimaisten kielten keskuksen päätöksen mukaan pitää kutsua maakunniksi.

 

 

Sana ”itsehallintoalue” ei Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sovi aiottuun tarkoitukseen.  Termi on pitkä, eikä siitä voi muodostaa luontevaa nimeä.

 

 

Kotimaisten kielten keskus toteaa, että kansainväliselle yhteisölle ”itsehallintoalue” –termi voi antaa väärän kuvan alueiden luonteesta.

 

 

Kiitän Kotimaisten kielten keskusta selkeästä linjauksesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi 76 -vuotta sitten klo 06.50

Maanantai 30.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 klo 06.50.

 

 

Anoppini kotipitäjä Salmi oli ensimmäisiä Neuvostoliiton kohteita, kun suurvalta alkoi hyökkäyksensä.

 

 

Anoppini oli kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaarelta.

 

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Talvisodan syttyessä 24 –vuotias ja hän oli jo aikoja sitten jättänyt kotisaarensa ja siirtynyt etsimään leveämpää leipää mantereelta.

 

 

Mantsinsaarella lähellä anoppini kotikylää Työmpäisiä sijaitsi kahden Canet-tykin patteri, jonka tykit olivat toiminnassa koko Talvisodan ajan.

 

 

Neuvostoliitto pystyi hyökkäämään mantereella aina Koirinojalle saakka, joten Mantsin linnake jäi kauas mantereella kulkevan rintamalinjan taakse.

 

 

Mantsin kaksi tykkiä ampuivat tehokasta tultaan vihollisen ryhmitykseen koko 105 päivää kestäneen Talvisodan ajan.

 

 

Mantsin miehet perääntyivät Mantsinsaarelta vasta rauhanteon jälkeen eli 13.3.1940.

 

 

Mantsinsaaren linnakkeen tarkka tykkituli oli mahdollista sen vuoksi, että ennen sodan alkamista linnake oli rauhan aikana kartta- ja maastoharjoituksina valmistellut useita kohteita mantereelta tykkitulen kohteiksi.

 

 

Olen muutaman kerran käynyt Mantsinsaarella ja eräs kohde joka kerralla on ollut Mantsin linnake.

 

 

Viimeisimmästä käynnistäni on kulunut aikaa jo kymmenkunta vuotta. Tykit ovat tukikohdasta poissa, mutta tykkiasemien tykkikehät ovat edelleen paikoillaan.

 

 

Tykkiasemien takana ruoho ei edelleenkään kasva, sillä tykkien taakse suuntautuneet lieskat ovat polttaneet maaston niin, että ruoho ei ole vielä saanut kasvunotetta.

 

 

Mantsinsaaren linnakkeen tykeistä ja niiden urheasta toiminnasta on Lauri Immonen kirjoittanut kirjan, jonka nimi on:

 

”Kaksi tykkiä: Mantsinsaari talvisodassa”

 

 

Kannustan hankkimaan Immosen kirjan, sillä se kertoo laajasti niistä taisteluista, joissa Mantsin miehet kunnostautuivat. Immosen kirjaa ei varmaankaan ole saatavissa minkään kirjaston hyllystä, mutta kirjastojen kaukolainauksella se varmaan vielä löytyy – minulla on kaksikin kappaletta noita kirjoja, mutta vaatisi aikamoisen etsinnän, että niistä edes toisen löytäisin helposti.

 

 

Näin Talvisodan syttymispäivän muistopäivänä on paikallaan muistella suurella arvonannolla niitä miehiä, jotka toiminnallaan ja monet omalla verellään takasivat sen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä!

 

 

-Esko Erkkilä-