Chilinsyönnin MM-kisat on yhtä järjetön kisa kuin saunomisen ennätyskilpailu

Keskiviikko 25.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereella järjestettiin 22.8.2010 chilinsyönnin maailmanmestaruuskilpailut.

 

Aamulehden kertoman mukaan kilpailun voittaja teki uuden maailmanennätyksen - 82 grammaa. Entinen ennätys oli vähän yli 50 grammaa.

 

Pidän vastuuttomana tämmöisten kilpailujen järjestämistä Vastuutonta on myös se, että media hehkuttaa kilpailuista etukäteen ja näköjään myös jälkikäteen.

 

Pidän kohtuullisesta saunomisesta ja samoin pidän myös chilistä. Kummankaan osalta en hyväksy, että niiden tiimoilta kisaillaan. Saunomisen ja chilinsyönnin mestaruuskisat ovat järjettömyyden huippu.

 

Aamulehti kertoo, että chilinsyönnin maailmanmestaruuskisoihin osallistuneet oksentelivat ja itkivät kisan jälkeen. Mitä järkeä on tämmöisessä puuhassa?

 

Saunomiskisan järjestäjät joutuivat yhden kilpailijan kuoleman jälkeen poliisitutkimusten kohteeksi. Käykö tamperelaisille kisanjärjestäjille samoin, jos kilpailijat rampautuvat järjettömän kisan jälkimainingeissa?

 

Omaan sen verran järkeä, että en lähtisi saunomiskisan enkä chilinsyöntikisan järjestäjäksi. Vaikeuksien aiheuttamisen lähimmäiselle ei ole leikin asia.

 

Luin jostain, että eräs uusi taho on ottanut järjestääkseen saunomiskisan, kun entinen järjestäjä luopuu jatkosta. Toivon, että tämä tunnettu taho harkitsisi asiaa uudestaan ja keskittyisi kaupantekoon.

 

Toivon myös, että Tampereella järjestetyt chilinsyönnin maailmanmestaruuskisat jäisivät viimeisiksi ja tämän saran höyrypäät ymmärtäisivät luopua enemmästä.

 

-Esko Erkkilä-

Narva - kaupunki Idän ja Lännen rajalla

Tiistai 24.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Narva on Tallinnan ja Tarton jälkeen Viron kolmanneksi suurin kaupunki.

 

Kaupunki sijaitsee Narvajoen länsirannalla Itä-Vironmaalla. Narvajoki virtaa Peisjärvestä Suomenlahteen ja se on Viron sekä Venäjän rajajoki.

 

Narva tuhoutui toisen maailmansodan neuvostopommituksissa melkein maan tasalle. Maaliskuun 3. päivänä 1944 Neuvostoliitto pudotti kaupunkiin 4.000 pommia ja mm. kuuluisat Narvan barokkirakennukset tuhoutuivat tyystin.

 

Neuvostomiehityksen aikana paikalliset kansallismieliset osasivat toimia siten, että Neuvostoliitto rakensi pommitetun Raatihuoneen tilalle uuden, nykyisen Raatihuoneen.

 

Neuvostovallan rakentamaa Raatihuonetta korjataan ja korjaustyö saadaan päätökseen syksyllä 2011, jolloin kaupungin ylin johto muuttaa sinne.

 

Olen aikaisemmin käynyt Narvassa kerran, mutta nyt Itä-Viron matkallamme saimme tutustua kaupunkiin tarkemmin.

 

Narva on vanhastaan kuuluisa kauppapaikka, sillä se sijaitsee vesiteiden äärellä. Jokseenkin koko Venäjän ulkomaankauppa hoidettiin 1500…1700-luvuilla Narvan kautta.

 

Narvassa kaikki joen vastakkaisella puolella näkyvä kuuluu Venäjälle.

 

Narvassa asuvista monilla on muukalaispassi ja he saavat käydä vaikka päivittäin ostoksilla Venäjällä. Osa narvalaisista toivoo, että matkaajat jäisivät Venäjälle, mutta he kuitenkin palaavat illalla kantamuksineen takaisin.

 

Narva-joen Viron puolella on korkein rauta-aidoin eristetty alue, jonka kautta passintarkastuksen jälkeen Venäjällä käyneet narvalaiset palaavat kotikaupunkiinsa. Katselimme heidän palaamistaan rauta-aidan verkkojen takaa.

 

Narvassa asukkaiden kielijakauma on 90 % venäjänkielisiä ja 10 % vironkielisiä.

 

 

Narvassa on positiivista se, että siellä venäjänkieliset ja vironkieliset elävät sulassa sovussa.

 

Siitä huolimatta, että Neuvostoliitto pommitti Narvan perusteellisesti toisen maailmansodan loppukahinoissa, kaupunkiin liittyy paljon mielenkiintoista.  Niistä ehkä enemmän jatkossa.

 

-Esko Erkkilä-

Meresuu Spa & Hotel - uusi kylpylä perinteisessä kylpyläkaupungissa Narva-Joesuussa

Maanantai 23.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Viron kylpylät ovat tulleet lukuisille suomalaisille tutuiksi kuluneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana, sillä kylpylämatkailu Suomesta Viroon alkoi jo Viron neuvostomiehityksen aikana.

 

Lukuisat kylpylät Saarenmaalla, Pärnussa sekä Tallinnassa ja sen lähiympäristössä ovat tulleet tutuiksi myös meidän perhekunnallemme.

 

Itä-Vironmaa on ollut minulle melkein tuntematonta aluetta, sillä olen tutustunut siihen vain yhden läpiajomatkan aikana.

 

Heinä…elokuun vaihteessa tilanne muuttui, kun osallistuimme neljän päivän matkalla Itä-Viroon.

 

Yövyimme kahtena ensimmäisenä yönä Meresuun kylpylässä Narva-Joesuun kaupungissa.

 

Narva-Joesuu sijaitsee Narvajoen ja Suomenlahden yhtymäkohdassa aivan koillis-Viron kulmassa.

 

Narva-Joesuun asukasmäärä on talvella 3.000 henkeä, mutta kesällä väkimäärä kasvaa 6…7-kertaiseksi. Se oli Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana Viron "kesäpääkaupunki", kun kesäpääkaupunki nykyisin on Pärnu.

 

Kaupunki on perinteinen kylpyläkaupunki ja v. 2008 rakennettu uusi komea kylpylä on taas vaalimassa sen kunniakkaita kylpyläperinteitä.

 

Kylpyläperinteen lisäksi Narva-Joesuu on kuuluisa pitsihuviloistaan. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Narva-Joesuussa oli 1.100 pitsihuvilaa, mutta nyt niitä on jäljellä kaksi; niistäkin toinen on tuhoutumassa ja toista toki korjataan.

 

Ennakoidaan, että seuraavat kymmenen vuotta tulevat merkitsemään Narva-Joesuulle vahvaa kehitystä.

 

Narva-Joesuu sijaitsee n. 12 kilometrin etäisyydellä Narvan kaupungista.

 

Meresuun kylpylässä voi vielä aistia hetkiä siitä ajasta, jolloin Neuvostoliitto oli Viron herrana.

 

Kylpylähenkilökunta ei juurikaan osaa suomea, sillä venäjänkieli on tämän alueen valtakieli. Luonnollisesti he taitavat englanninkielen.

 

Eniten hotellissa on aistittavissa venäläismeininki siinä, että ravintolahenkilökuntaa on paljon. Seurasimme meininkiä ja totesimme, että ravintolassa saattoi olla työtä tekemässä kuusikin henkilöä, kun todellinen henkilökuntatarve olisi ollut kaksi tarjoilijaa! On selvää, että jatkossa henkilökuntamäärää on vähennettävä - kilpailu ja tehostamisvaateet pitävät siitä huolen.

 

Kylpylän sijaintipaikka on ihanteellinen, sillä kylpylästä on 150 metrin matka Viron pisimmälle hiekkarannalle. Narva-Joesuun hiekkarannat tuovat mieliin Suomenlahden toisella puolella sijaitsevan Terijoen hiekkarannat.

 

Kävimme rannalla molempina iltoina ja näkymä auringonlaskuhetkellä oli hieno. Ensimmäisenä iltana rantakioski oli avoinna, mutta jostain syystä toisena iltana se oli kiinni - palvelu- ja bisnesajattelua ei ole vielä sisäistetty.

 

Uusia kylpyläkokemuksia etsivälle on helppo suositella majoittumista Meresuun kylpylään Narva-Joesuussa. Kylpylä on yhä useamman matkatoimiston tarjonnassa. Meresuusta on hyvät liikenneyhteydet mm. Narvaan.  Narvasta ja alueen liikenneyhteyksistä hieman enemmän tuonnempana.

 

-Esko Erkkilä-

Kalvin kartano - kartanoiden eräs helmistä Itä-Vironmaalla

Sunnuntai 22.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Kartanokulttuuri omaa Virossa pitkät perinteet. Osa kartanoista on neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen saatu kunnostettua, mutta monet ennen niin hienot kartanot odottavat edelleen kunnostusta.

 

Taannoisella Itä-Vironmaalle suuntautuneella matkallamme ensimmäinen varsinainen kohde oli Kalvin kartano.

 

Kalvi Möis - Kalvin kartano sijaitsee Pohjois-Viron rannikon rantatörmällä n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta Pietarin suuntaan. Tallinnan - Narvan ja sieltä edelleen Pietariin kulkevalta valtatieltä on matkaa sen verran, että kartanossa saa viettää aikaansa rauhassa.

 

Kalvin historia ulottuu 1200-luvulle, jolloin tanskalaiset tulivat Virumaalle levittämään kristillisyyttä. Kalvi oli varhaisina aikoina vilkas kauppapaikka.

 

Kartano on edelleenkin tanskalaisomistuksessa.

 

Kalvin kartanossa oli ennen viljeltyä maata tuhansia hehtaareja, mutta maareformi muutti kaiken.

 

Kartano on kunnostettu huippuluokan hotelliksi ja kartanohotellissa on useita ylellisiä saleja vieras- sekä neuvottelutiloiksi. Nautimme voileipäkahvit todella hienossa ympäristössä. Viron ylellisimmät vessat taitavat olla Kalvin kartanossa!

 

Kartanon puistolammikon äärellä sijaitseva paviljonki on suosittu konserttipaikka.

 

Nykyisin hotellikäytössä oleva kartanorakennus rakennettiin vuosiluvun 1910 tienoilla. Se on tyyliltään englantilainen. Rakennuksessa on ripaus myös suomalaisuutta, sillä tietyt graniittipinnoitukset ovat Virolahden graniittia.

 

Kalvin kartano kannattaa sisällyttää Itä-Viroon suuntautuvien matkojen kohteeksi. On juhlavaa nauttia kahvikupillinen tai vaikkapa olutlasillinen todella ylellisessä ympäristössä.

 

-Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaa on erilainen

Lauantai 21.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Useimmille suomalaisille Tallinna lähiseutuineen on tuttu kaupunki. Samoin Pärnu sekä Saarenmaan ovat kylpylöidensä kautta tulleet tutuksi monille suomalaisille.

 

Viro Tallinnasta itää Viimsin kylpylästä eteenpäin on aluetta, josta vain harvalla on omakohtaista kokemusta.

 

Olen kerran matkustanut Venäjältä tullessamme Narvasta Tallinnaan, mutta silloin kokemukset Itä-Vironmaasta jäivät pinnallisiksi.

 

Osallistuin perhekuntani kanssa Itä-Viron kierrokselle heinä…elokuun vaihteessa. Matka oli mielenkiintoinen ja kerron kokemuksistamme näillä sivuilla lähipäivinä.

 

Onnistuneen matkan perusedellytys on hyvä opas. Meille kävi tuuria, sillä Matkapojat Oy:n matkalla oppaanamme oli Oiva Pohjaranta.

 

Oiva on kotoisin Vihdistä ja hän on asunut Virossa viitisentoista vuotta ja on siten hyvin perillä virolaisesta elämänmenosta. Tämä loi hyvät edellytykset opastoiminnalle.

 

Tapaamisiin lähipäivinä!

 

-Esko Erkkilä-

Tuhkasta noussut kirkko

Perjantai 20.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on sananmukaisesti noussut tuhkasta, sillä se tuhoutui tuhopolttajan toimesta maan tasalle syyskuussa 1997.

 

Keskiaikaisella kirkolla on pitkä historia. Kirkon historian ensimmäinen palo tapahtui 1600-luvun alkupuolella. Kirkko jäi yksinäisyyteen, kun pitäjän keskustaan valmistui uusi pyhättö v. 1885.

 

Kirkkoa ei kuitenkaan purettu ja unohduksen vuosikymmenet saivat säilyttää kirkon sisätilat aitoina aina 1997 tapahtuneeseen tulipaloon saakka.

 

Tuhopolton jälkeen aloitettiin välittömästi toimenpiteet kirkon kunnostamiseksi. Pääosin talkootyövoimin suoritettu kunnostus sai välietapin, kun kirkon käyttöönottojuhlia vietettiin elokuussa 2003 eli kuuden vuoden kuluttua tuhopoltosta.

 

Käyttöönottojuhlien jälkeen taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala aloittivat kirkon maalausurakan. Taiteilijoiden neljän vuoden pituinen työrupeama päättyi viime vuoden elokuussa, kun Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen - nykyinen arkkipiispa - otti valmiit maalaukset vastaan.

 

Ajan kesäaikaan viikoittain Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ohitse työmatkoillani.

 

Tällä viikolla Turusta ajaessani oli sopivasti aikaa ja poikkesin kirkkoon - mukanani oli osa perhekunnastamme, joten poikkeajia oli neljännestusina.

 

Kirkon edessä oli kaksi tilauslinja-autoa ja opas selvittelikin matkaajille parhaillaan kirkon vaiheita.

 

Kirkko on sisältä yllättävän pieni - isot "raamit" antavat mielikuvan suuremmasta kirkosta.

 

Lavosen ja Rauhalan maalaukset ovat yllättävän kirkasvärisiä. Ne varmaan haalistuvat, mutta ovat nyt juuri siveltimestä tulleina kirkkaina.

 

Kirkon lattia ja penkkirakennelmissa ei ole käytetty lainkaan nauloja. Myös koneellisesti höylättyä puutavaraa kirkon entisöinnissä ei ole käytetty.

 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa kannattaa pistäytyä. Sitä ei ole turhaan mainittu aikalaistensa kirkkaimmaksi helmeksi - kas kun monet muut suomalaiset keskiajan kirkot on modernisoitu ja niiden vanhat rakenteet ovat sen myötä hävinneet.

 

-Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike vaikeuksissa jäsenmäärän kehityksessä

Torstai 19.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Elinkeinoelämän rakennemuutos, yleisen tietotason kohoaminen ja työntekijöiden tympääntyminen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ovat heikentäneet erityisesti nuoren ja koulutetun väen mielenkiintoa ay-liikkeeseen.

 

Mielenkiinnon hiipuminen on näkynyt ammattiliittojen jäsenmäärän alenemisena tai ainakin hyvin maltillisena kasvuna.

 

Julkisten ja hyvinvointialojen JHL sekä Tehy ovat pystyneet kasvattamaan jäsenmääriään. Se on luonnollista, sillä niiden toiminta on ollut yhteiskuntarauhaa rakentavaa ja maltillista - ne eivät ole elämöineet Oiva Lohtander-mallisilla vaalimainoksilla!

 

Poikkeuksen työttömyyskassoista tekee Loimaalla toimiva Yleinen työttömyyskassa YKT.

 

Viime vuonna YKT sai 29.000 uutta jäsentä, kun tavallisesti se saa uusia jäseniä 10.000 - 15.000 henkeä vuodessa.

 

Jokaisen pitää huolehtia työttömyysturvastaan, sillä työttömäksi voi joutua kuka tahansa.

 

Olen ollut "Loimaan kassan" jäsen varmaan viitisentoista vuotta ja saanut työttömyysturvan sitä kautta edullisesti. Toki jälkeenpäin katsellen sekin on ollut turhaa, sillä työttömyyspeikko ei ole ollut uhkana.

 

YKT:n jäsenenä ei tarvitse pelätä, että rahojani käytettäisiin vasemmistopuolueiden - SDP:n ja Vasemmistoliiton - tarkoitusperien edistämiseen. Hankin jäsenmaksun maksamisella ainoastaan työttömyysturvaa ja en tue minkään poliittisen puolueen tai ääriliikkeen toimintaa.

 

Yleisen työttömyyskassan YKT:n jäsenmaksu on sekin kohonnut vuosien saatossa paljon - ainakin prosenteissa ilmaistuna.

 

Nyt YKT:n jäsenmaksu on 99 euroa vuodelta. Se on kalenterivuosikohtainen ja sen joutuu maksamaa vaikka liittyisikin kassaan tai eroaisi kassasta kesken vuotta.

 

Suosittelen liittymistä Yleisen työttömyyskassan YKT:n jäseneksi, sillä näin saat työttömyysturvan itsellesi ja et joudu kustantamaan mitään ylimääräisiä kustannuksia.

 

-Esko Erkkilä-

Kaupan asiakaslehdet - lisäkustannus kuluttajien maksettavaksi vaiko hyödyllinen "ilmaispalvelu"?

Keskiviikko 18.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella bussimatkalla Tampereelta Helsinkiin tutustuin hieman tarkemmin perhekuntaamme tuleviin lehtiin.

 

Kaupan asiakaslehdistä meille tulee S-ryhmän Yhteishyvä, K-ryhmän Pirkka sekä Suomen Lähikauppa Oy:n Me-lehti.

 

Kaikissa kaupan asiakaslehdissä on naisvalta, sillä Yhteishyvää päätoimittaa Suso Kolesnik, Pirkkaa Minna Järvenpää ja Me-lehteä Jaana Huttunen.

 

Yhteishyvässä on toimituksellista aineistoa eniten. Asiakaslehdistä se on myös laajin - elokuun lehdessä oli 116 sivua. Lehti tulee asiakasomistajille pakattuna PE-LD-muoviin ja kun mukana on muutakin postia, kertyy lähetykselle painoa.

 

Pirkan sisältö on kaupallisinta. Lehdestä on vaikea löytää toimituksellista aineistoa, sillä "reklaamia" löytyy alkusivuilta takakanteen saakka.

 

Parasta Pirkassa on edelleen niksinurkka - Niksi-Pirkka nykyisin nimeltään. Niksinurkka on jaksanut pysyä vuosikaudet hyödyllisenä - oiva esimerkki asiakkaiden kuuntelemisesta, sillä asiakkaiden kertomiin nikseihin palstan suosio perustuu.

 

Me-lehti on sivumäärältään vaatimattomin, mutta ei anniltaan vähäinen.

 

Heinäkuussa saapuneen 8/2010-numeron helmi oli Tommy Tabermann´n kirjoittama kolumni, "Pyhä talkoohenki". Tabermann oli toimittanut kolumninsa lehdelle kaksi päivää ennen kuolemaansa. Saa nähdä, että kenet Me-lehti saa uudeksi kolumnistikseen.

 

Oletan, että kaupan asiakaslehdistä Me-lehden tulevaisuus on eniten vaakalaudalla. Me-lehti on työväenliikkeen ja E-osuustoiminnan perillinen nykyaikaan.

 

Työväenliikkeen taloudelliset viritelmät ovat muuttuneet tuhkaksi yksi toisensa jälkeen. Ennuste ei ole hyvä Suomen Lähikauppa Oy:n Siwa- eikä Valintatalo-ketjuille - Euromarket-ketjun kuolinkamppailu on monissa kaupungeissa jo päättynyt myymälöiden myyntiin S-ryhmälle.

 

Vaikka kaupan asiakaslehdet keskittyvätkin oman kaupparyhmänsä erinomaisuudesta kertomiseen, on niillä tietty asema suomalaisessa aikakauslehdistössä.

 

Lehtiä pitää tutkailla avoimin ja kriittisin silmin - niistä saattaa löytää mielenkiintoista ja hyödyllistäkin luettavaa.

 

-Esko Erkkilä-

Maassa maan tavalla - kylpylöiden saunassakin

Tiistai 17.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Venäläiset muodostavat kasvavan osuuden Suomen ja Viron kylpylöiden asiakaskunnasta.

 

Tilanne on kaikkien kannalta positiivinen, mutta siihen liittyy myös tietty "pimeä osuus" - venäläisten käyttäytyminen suomalaisessa saunassa.

 

Jouduin näkemään venäläisten epäasiallista käyttäytymistä viimeksi Turussa Holiday Club Caribian saunassa.

 

Puolen tusinaa venäläismiestä oli saunan lauteilla jopa nilkkoihin saakka yltävissä verryttelyhousuissa. Voi vain arvailla, että millaiset määrät suoranaista paskaa venäläismiesten epähygieninen käyttäytyminen toi Caribian kylpyvesiin!

 

Caribiassa kerrotaan kolmella kielellä - suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi - , että löylyhuoneeseen saa mennä ainoastaan ilman uimahousuja ja suihkun kautta. Näin pystyttäisiin kylpylän hygieninen taso pitämään kunnossa.

 

Puolen tusinan suuruinen venäläislauma ei ohjeista piitannut - oletettavasti yksikään seurueen jäsenistä ei ymmärtänyt suomen-, ruotsin- tai englanninkielisiä ohjeita.

 

Suomalaisten ja virolaisten kylpylöiden hygieninen taso on korkea ja sitä venäläiset matkaajat eivät saa nakertaa!  

 

Esitän, että venäläisten suosimissa suomalaiskylpylöissä ongelmaan kiinnitetään huomiota.

 

Helpoiten se kävisi venäjänkielistä ohjeistusta ja yleistä valvontaa lisäämällä.

 

Kylpylöiden valvojien on puututtava asioiden kulkuun, jos venäläismiehet eivät osaa peseytyä ennen kylpylään menemistään.

 

Venäläiset kylpylävieraat ovat usein suomalaisyritysten vieraita ja peräänkuulutankin, että isännät antaisivat venäläisvierailleen ohjeet kylpyläkäyttäytymiselle. Ei ole kenenkään etu, jos venäläisvieraat eivät osaa käyttäytyä Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-

Väärä viesti

Maanantai 16.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Metsäpalot Venäjällä ovat muodostuneet jokavuotiseksi riesaksi myös suomalaisille, sillä metsä- ja turvesoiden palamisesta syntyvä savu leviää pitkälle sisä-Suomeen saakka.

 

Venäjällä vähät välitetään metsän ja turvesoiden palamisesta. Vasta, jos palot uhkaavat ydinjätealueita, se saa pienoista liikettä venäläisviranomaisiin.

 

Palot on ilmeisesti saatu jonkinmoiseen hallintaan elokuun puolenvälin lähestyessä. Nyt Venäjällä on alkanut poliittinen jälkipyykki pesu - presidentti Medvedev on uhannut antaa potkut niille aluejohtajille, jotka eivät keskeyttäneet lomaansa metsäpalojen riehuessa pahimmillaan.

 

Suomi tarjosi Venäjälle kalusto- ja asiantuntija-apua metsä- ja maastopalojen sammutustöissä.

Tarjottu apu koostuu sisäministeriön mukaan kahdesta metsäpalontorjuntakontista, jotka sisältävät muun muassa sammutusletkuja ja -pumppuja.

Suomi on ministeriön mukaan lisäksi valmis lähettämään Venäjälle kaksi maastopalojen asiantuntijaa.

 

Vaikka Suomen ja Venäjän välillä onkin voimassa valtiosopimus keskinäisestä avunannosta suuronnettomuustilanteissa, näen että Suomen avuntarjous antaa Venäjälle väärän viestin.

 

Suomi antaa Venäjälle merkittävän panoksen esim. jätteenpuhdistuksessa ja nyt haluamme kertoa, että piikki on avoin myös metsäpalojen sammutuksessa. Käsittämätöntä toimintaa.

 

Oikein olisi ollut lähettää Venäjälle tiukkasanainen diplomaattiviesti, jossa olisi painotettu metsäpalojen nopean sammuttamisen välttämättömyyttä.

 

Suomen ja EU:n pitää vaatia Venäjää huolehtimaan itse suuronnettomuuksien ehkäisystä ja onnettomuuden tapahduttua sen nopeasta hoitamisesta. Suurvallalla täytyy olla siihen varaa.

 

-Esko Erkkilä-

Miten kasvattaa jalkapallo-ottelujen katsojamääriä ja onko jalkapallosta bisnekseksi?

Lauantai 14.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Seurasin yritysvieraana Suomen ja Belgian välistä jalkapallomaaottelua 11.8.2010. Paikka oli Veritas Stadion Turussa.

 

En voi sanoa olevani jalkapallomies, mutta seuraan sitä "yleissivistyksen verran". En löytänyt aikaa taannoisten MM-kisojen aikanakaan yhdenkään ottelun kokoaikaiselle TV-katselulle.

 

Suomi-Belgia -ottelu oli urheilullisestikin kiinnostavaa katsottavaa. Erityisen miellyttäväksi ja kiinnostavaksi tapahtuman teki tilaisuutemme isäntäväki, mukava seurueemme, hyvä sää ja tilaisuus seurata jalkapallo-ottelua kokonaisvaltaisesti.

 

Väkeä Veritas Stadionilla oli jalkapallo-ottelun väkimääräksi paljon - lähes 7.500 katsojaa.

 

Osa väestä oli aidosti kiinnostunutta jalkapallosta ja osa - kuten minä - mukavan seurueen jäsen, jolle tapahtuman oheistarjonta oli se, joka minut sai Kupittaalle.

 

Veritas Stadionin VIP Ole-ravintola antaa hyvät puitteet vaativankin yritystapahtuman raameiksi.

Se on espanjalaishenkinen ruoka- ja seurusteluravintola, joka oin avoinna koko päivän. Ruokailimme siellä ennen ottelua. Ruokailun yhteydessä oli hyvä tilaisuus päivittää myös työasioita.

 

Ottelu kiinnosti jalkapalloamatööriäkin. Toki televisiosta katsellen jalkapalloilua on kiinnostavampi katsella kuin livenä.

 

Alexei Eremenko jr:n ihailtava keskikentän puurtaminen oli silmiinpistävää ja vaikka hänet vaihdettiin kesken pois, oli hän Suomen joukkueen parhaita pelaajia.

 

Mikael Forssell oli selvästi liian pienissä kekkereissä, sillä pelaaminen ei häntä kiinnostanut - myös hänet vaihdettiin kesken pelin vaihtopenkille.

 

Jari Litmanen pääsi kentälle viimeiseksi puoleksi tunniksi ja hänen liikkumistaan oli ilo seurata. Vanhalla pelimiehellä ikä alkaa painaa askelta, mutta peli- ja sijoittumissilmä ovat edelleen terässä. Litmanen on oiva osoitus työelämässäkin kaivattavaa senioritietämystä ja senioriosaamista.

 

Suomen ja Belgian tasoinen ottelu - vaikka kyse onkin A-maaottelusta, on melkoista potkupalloilua huippujoukkueiden esityksiin verrattuna. Joitain mainioita erityisonnistumisia toki nähtiin ja niille yleisö osoitti suosiotaan.

 

Hetkittäin oli tapahtumaköyhiä tuokioita ja yleisö hiirenhiljaa. Ei ollut ihme, että eräs seurueemme jäsen alkoi silloin tapailla Meksikon pikajunan sanoja: "Ensiluokan vaunussa Uninen on tunnelma, Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat"!

 

Tapahtuma osoitti, että jalkapalloilun saaminen Suomessa taloudellisesti terveeksi bisnekseksi lienee mahdotonta. Valkeakosken Hakan vaikeudet ovat nähdyn perusteella hyvin ymmärrettäviä.

 

Terve bisnes vaatisi menestystä, mutta se on Suomen osalta haavekuvia. Suomalaiset jalkapalloilijat ovat yksilötähtiä - jos nyt tähtiä ovat lainkaan. Asiasta vakuuttuu, kun silmäilee Turussakin esiintyneen joukkueen pelaajien seuraluetteloa - vain harva edustusjoukkueemme jäsen pelaa Suomessa ja eipä joukosta taida löytää kahta pelaajaa, jotka pelaisivat samassa joukkueessa.

 

Ongelmista huolimatta toivotan menestystä niille, jotka tekevät tärkeää työtä jalkapalloilun merkeissä esim. nuorison parissa. Erityisesti arvostan vammaisjalkapalloilun parissa toimivien henkilöiden työtä.

 

-Esko Erkkilä-

Voi tyttö-raasu!

Perjantai 13.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Työministeri Anne Sinnemäki on ehdottanut, että työajoihin käytettävän oman auton käytöstä maksettavia korvauksia pitäisi alentaa.

 

Sinnemäen ajatusrakennelman mukaan kilometrikorvausten alentaminen lisäisi julkisten liikennevälineiden käyttämistä.

 

Tällä hetkellä oman auton käytöstä maksettava verovapaa korvaus on 0,45 €/km.

 

Omaan kohtuullista kokemusta työajoista maksettavista korvauksista, sillä vuotuiset veloitusajomääräni ovat pyörineet vuosittain tasolla 25.000…35.000 kilometriä.

 

Tiedän, että autolla ajamisella ei rikastu. Tiedän toki myös sen, että valtion matkustussäännön mukaiset verovapaat kilometrikorvaukset mahdollistavat kunnollisen auton ylläpidon.

Kohtuullisten kilometrikorvausten maksaminen merkitsee talouselämän rattaiden pyörittämistä tehokkaasti. On esimiesten tehtävä valvoa, että työtehtävät hoidetaan täsmällisesti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia - veloituskilometrien oikea suhde työtehtävien suorittamiseen on eräs asia, jota esimiehen pitää seurata.

 

Yrityksissä oman auton käyttämisen ohjaus ja kontrollointi osataan, mutta valtionhallinnosta en ole lainkaan varma. Liittyykö Sinnemäen esiintulo hänen valtionhallinnosta kuulemiinsa "syväkurkkujen" kertomisiin?

 

Julkisuudessa on kerrottu, että valtio maksoi viime vuonna palkollisilleen 1,1 miljardia euroa oman auton käytöstä työmatkoilla. Kyseessä on iso summa, mutta on turha kuvitella, että summa olisi hukkaanheitettyä rahaa. Työmatkojen suorittaminen Sinnemäen ihannoimilla julkisilla kulkuvälineillä olisi myös maksanut ja paljon.

 

Puhun vuosikymmenten kokemuksella, kun totean, että valtaosan veloitusmatkojen suorittaminen ei onnistuisi julkisilla kulkuneuvoilla.  

 

Työministerin puuhastelu verovapaiden kilometrikorvausten kimpussa osoittaa ministeriltä työtehtäviensä priorisoinnin karkeaa virhearviointia.

 

Työministerin ensisijainen tehtävä on työllisyystilanteesta huolehtiminen. Hänen ei tarvitse pähkäillä asioita, jotka hänelle eivät kuulu ja joista hän ei näköjään mitään ymmärrä.

 

Verovapaat kilometrikorvaukset ovat käsittääkseni voimassa sellaisenaan valtion ja ilmeisesti myös kuntien työntekijöille. Yhteiskunnan todellisesta pyörittämisestä vastaavat yksityiset yritykset soveltavat omissa matkustussäännöissään valtion matkustusohjeistoa.

 

Työskentelen yrityksessä, jossa verohallinnon määrittelemät verovapaat kilometrikorvaukset ovat voimassa ainoastaan 25.000 kilometrille vuodessa. Sen kilometrimäärän ylittävistä kilometreistä korvaus puolittuu.

 

Esimerkkini kertoo, että yritykset soveltavat kilometrikorvausten alentamista jo nyt. Sinnemäen murehtima asia on ainakin yritysmaailmassa jo hoidettu!

 

Anne Sinnemäen kilometrikorvausten alentamisesitys on uusin limbo Vihreitten viimeaikaisista esityksistä. Se kertoo siitä elävästä elämästä vieraantuneesta ajatusmaailmasta, joka Sinnemäen laumassa laajasti vallitsee. Voi tyttö-raasua!

 

-Esko Erkkilä-

Jänisjärven Lomakeskus - Sortavalan vaihtoehto Venäjän matkaajalle

Torstai 12.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Sortavala on useimmille Venäjän-matkaajille nopean yöpymisen paikka - näin Venäjälle mentäessä ja näin Venäjältä tultaessa.

 

Useasti Venäjällä käyneet kaipaavat vaihtelua Sorvala-vaihtoehtoon.

 

Jänisjärven Lomakeskus tarjoaa vaihtoehdon. Se sopii "nopean yöpymisen matkaajille", mutta erityisesti se on varteenotettava vaihtoehto niille, jotka haluavat viettää useamman yön Jänisjärven rantamaisemissa.

 

Yövyimme Jänisjärven Lomakeskuksessa, kun olimme päättämässä heinäkuista matkaamme Laatokan Karjalaan.

 

Jänisjärvi laskee Läskelän kautta Laatokkaan ja Läskelä on tuttu paikka kaikille Niiralan kautta Venäjälle matkaaville.

 

Läskelä on minulle tärkeä paikka sen vuoksi, että vaimoni vaari toimi kesäisin hinaajan kapteenina Laatokalla ja hän kuljetti puutavaralauttoja Läskelästä Laatokan ja Pietarin kautta Uuraaseen. Eräälle matkalle pääsi mukaan nuorena tyttönä myös tuleva anoppini ja hän kertoi mieliinpainuneesta matkasta usein.

 

Jänisjärven Lomakeskus sijaitsee Venäjän Värtsilässä ja sieltä on matkaa Niiralaan vain 10 kilometriä.

 

Jänisjärven Lomakeskuksessa on kohtuullisin varustuksin varustettuja mökkejä. Lomakeskuksen Metsäkahvila tarjoaa kaikki tarvittavat ravintolapalvelut kohtuuhintaan.

 

Huonojen tieyhteyksien vuoksi saavuimme Lomakeskukseen yli tunnin suunniteltua myöhässä, mutta se ei tahtia haitannut.

 

Jänisjärven aallot houkuttelivat uimaan illalla ja myös lähtöaamuna.

 

Suosittelen Jänisjärven Lomakeskuksen palveluiden käyttämistä Venäjän matkoilla. Jänisjärvi sopii yöpymiskohteena niille, jotka ovat useasti yöpyneet Sortavalassa ja haluavat vaihtelua. Oletan, että Jänisjärvellä yöpyminen on edullisempaa kuin Sortavalassa.

 

-Esko Erkkilä-

Taas synkkä onnettomuuspäivä 9-tiellä

Keskiviikko 11.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Valtatie 9:llä oli jälleen kerran synkkä onnettomuuspäivä tiistaina 10.8.2010.

 

Urjalassa tapahtui ojaanajo tiistaina iltapäivällä, mutta henkilövahingoilta vältyttiin.

 

Tampereen pohjoispuolella Rusthollin kohdalla tapahtui samana päivänä aamupäivällä

yhden kuolonuhrin vaatinut tuhoisa liikenneonnettomuus.

 

Olen 9-tien suurkäyttäjä, sillä käyn Tampereelta Turun seudulla töissä pari…kolme kertaa viikossa.

 

Tiedostan 9-tien ongelmat ja olen pyrkinyt kaikin tavoin vaikuttamaan, että tien kuntoa kohennettaisiin. Hirviaitojen rakentaminen Tampereen ja Turun välille olisi mielestäni kiireellisin tehtävä. Suurin työsuojeluongelmani on ilman muuta hirvikolari työmatkalla Tampereelta Turkuun!

 

Ajan vuosittain 50.000…60.000 kilometriä ja tunnustan, että pelkään ajaa 9-tietä Rusthollin kohdalla. Se on ainoa tieosuus Suomessa, jossa tunnen aitoa pelkoa.

 

Rusthollin kohdalla olevat sillat ovat varsinainen surmanpaikka - eilinen kuolonkolari on uusin todiste tästä.

 

Tiehallinnolla on hienot suunnitelmat 9-tien parantamiseksi Tampereen ja Oriveden välillä. Tieosuus on kieltämättä kohennuksen tarpeessa, mutta koko matkan osalta se on tässä taloudellisessa tilanteessa utopiaa.

 

Toistan taas kerran esitykseni, että Tampereen pohjoispuolinen 9-tie rakennettaisiin välittömästi Atalasta Tarastenjärven risteykseen saakka turvalliseksi nelikaistaiseksi tieksi. Näin pystyttäisiin välttämään eilisenkaltaiset kuolonuhreja vaatineet liikenneonnettomuudet.

 

Samassa yhteydessä olisi huolehdittava melusuojauksesta siten, että Rutshollin silloilla ja niiden välittömässä läheisyydessä syntyvä 9-tien liikennemelu ei haittaisi lähialueiden asukkaita. Tekniset ratkaisut ovat olemassa - kyse on oikeastaan Tiehallinnon hyvästä tahdosta!

 

-Esko Erkkilä-

Porajärvi ja Repola - merkittävät kunnat Suomen historiassa

Tiistai 10.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Oletan, että Porajärven ja Repolan kunnat ovat monille suomalaisille tuntemattomia, vaikka niillä onkin merkittävä rooli Suomen historiassa

 

Molemmat kunnat sijaitsevat nyky-Venäjällä lähellä Suomen rajaa Joensuun tasalla.

 

Porajärvi päätti liittyä Suomeen v. 1919 ja Repola oli tehnyt vastaavan päätöksen jo vuotta aikaisemmin.

 

Tarton rauhassa v. 1920 molemmat kunnat Suomi kuitenkin luovutti Neuvosto-Venäjälle.

 

Pysähdyimme ostoksille Porajärvelle heinäkuisen Laatokan Karjalaan suuntautuneen matkamme aikana. Repolassa emme matkamme aikana käyneet.

 

Tarton rauhassa sovittiin, että Suomen joukkojen oli vetäydyttävä Repolasta ja Porajärveltä 14. helmikuuta 1921 mennessä.

 

Repolan nuori nimismies, heimoaktivisti ja ylioppilas Bobi Siven (syntynyt 1899) ampui itsensä protestiksi 12. tammikuuta 1921.

 

Mainittakoon, että Akateeminen Karjala-Seura piti myöhemmin lippunsa nauhassa Bobi Sivenin itsemurhaluotia.

 

Sivenin veli Paavo Siven (myöhemmin Susitaival) nouti veljensä ruumiin rekipelillä Suomeen.

 

Sotien aikana Paavo Susitaival yleni Puolustusvoimissa everstiluutnantiksi.

 

Porajärven keskusta on nykyisin unelias kylä, jossa toki on muutama kauppa. Tein tuliaisostokseni sieltä - aitoa venäläistä rihkamaa!

 

Porajärvi-cityssä on torin laidalla venäläinen huussi. Se on joka kerta todellinen kokemus! Kukaan länsimainen ei siellä suostuisi tekemään tarpeitaan, sillä niin kauhea paikka se on.

 

Miten venäläisillä riittää pokkaa kieltää elintarvikkeiden tuonti Suomesta, kun heillä itsellään on hygieninen taso sitä luokkaa, jota venäläinen paskahuusi edustaa?

 

Millainen olisi Porajärven kyläraitti tänään, jos pitäjä olisi saanut Tarton rauhansopimuksessa ja myöhemmissäkin rauhansopimuksissa jäädä Suomelle? Kysyn vaan?

 

Se on varmaa, että niin saastaista paskahuusia ei Porajärven keskustassa olisi kuin siellä nykyisin on!

 

-Esko Erkkilä-

Häräntappoase - kesän 2010 näytelmä Pyynikin Kesäteatterissa

Maanantai 9.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin kurssitapaamiseen Tampereella 7…8.8.2010. Agrologiopintojemme päättymisestä tuli keväällä kuluneeksi 40-vuotta - olemme aitoja Mustialan agrologeja!

 

Kurssitapaamisen eräs ohjelmanumero oli Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva Häräntappoase Pyynikin Kesäteatterissa.

 

Esitys, johon osallistuimme, oli kesän viimeinen. Esityksemme alkoi lauantaina 7.8.2010 klo 18.00 ja se saatiin viettää suotuisten säiden merkeissä. Edellinen esitys, joka alkoi klo 14.00, jouduttiin keskeyttämään rajun ukonilman vuoksi.

 

Vasta nyt tutustuin Anna-Leena Härkösen kirjoittamaan Häräntappoaseeseen. Olen monesti törmännyt kirpputoreilla romaaniin, mutta se on jäänyt hankkimatta.

 

Anna-Leena Härkönen sai romaanin valmiiksi 18-vuotiaana ja se näkyy tekstissä.

 

Romaani ja näytelmä kuvaavat 1980-luvun nuorten elämää. Päähenkilö Allu Korva - näyttelijänä Kasimir Baltsar - joutuu vaasalaispoikana vasten tahtoaan kesäksi maalla ja siitä alkaa tapahtua.

 

Näytelmäkappaleen ohjelmassa tosin viitataan, että kyseessä olisi tamperelaispoika, mutta näytelmän nettitaustoituksessa kerrottu vaasalaislähtöisyys tuntuu todennäköisemmältä.

 

Härkönen on syntynyt Limingassa ja siten hänen romaaniinsa sisällyttämät maininnat Himangan Torvenkylästä, Kalajoesta ja Kempeleestä antavat viitteitä romaanin tapahtumien sijoittumisesta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle - minä kun luen Himangan ja nyt sen nielaisseen Kalajoen Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuuluviksi!

 

Härkönen on sisällyttänyt tekstiinsä 1980-luvun nuorten käyttämiä mainintoja. Vituttelut ja muut kärkevät lausahdukset kuuluivat sen ajan nuorten kielenkäyttöön. Niillä haluttiin tehdä selvä pesäero perinteisiin arvoihin tukeutuviin vanhempiin.

 

Häräntappoase on moninkerroin mielenkiintoisempi teatteriesitys, kuin edellisvuotena Pyynikillä esitetty Iso-Heikkilän isäntä.

 

Häräntappoaseen katsominen Pyynikin Kesäteatterissa ei enää ole mahdollista, mutta romaani kannattaa hankkia vaikkapa kirpputorilta, jos 1980-luvun nuorten elämä kiinnostaa. Romaanin lukeminen on suurehko urakka, sillä kyseessä on paksu kirja - Pyynikin Kesäteatterissa jutun juoni tuli selväksi vajaassa kolmessa tunnissa!

 

-Esko Erkkilä-

Sandarmoh´n joukko-hautausmaa - eräs Stalinin vainojen uhrien leposija

Sunnuntai 8.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Venäjällä on lukemattomia joukkohautausmaita, joilla lepää Stalinin vainoissa teloitettuja.

 

Eräs niistä - Sandarmoh´n joukkohautausmaa - sijaitsee Karhumäen ja Poventsan välisen tien varrella Äänisen pohjoisrannalla.

 

Kävimme Sandarmoh´n joukkohautausmaalla heinäkuisen Laatokan Karjalaan suuntautuneen matkamme aikana.

 

Olen aikaisemmin käynyt Pietarista n. 50 kilometriä sijaitsevalla Levashovon joukkohautausmaalla, jolla lepää 46.771 Stalinin vainoissa teloitettua henkilöä.

Sen lisäksi olen käynyt Petroskoin lähellä sijaitsevalla Krasnyi Borin joukkoteloituspaikalla, jossa 9. päivästä elokuuta 15. päivään syyskuuta 1937 ja 26. päivästä syyskuuta 11. päivään lokakuuta 1938 teloittettiin 1.196 henkeä, joiden joukossa oli 580 suomalaista, 432 karjalaista, 136 venäläistä ja 48 muiden kansallisuuksien edustajaa. Ensimmäiset teloitukset suoritti Travinin teloituskomennuskunta ja toiset Goldbergin teloituskomennuskunta.

Säilyneiden arkistotietojen mukaan vuosina 1937-1938 Petroskoin lähistöllä ammuttiin ja salaa haudattiin ainakin 3.776 henkeä.

Sandarmoh´ssa alkoivat joukkoteloitukset 11. elokuuta 1937 ja jatkuivat 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla on ammuttu yli 7 000 henkeä: työläisiä, talonpoikia, virkailijoita, kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, pappeja ja sotilaita.

Stalinin joukkoteloituspaikoilla ei ole löydettävissä yksittäisten uhrien hautoja, sillä teloitetut haudattiin yhteishautoihin.

Näiden mainittujen kolmen joukkoteloituspaikan lisäksi Venäjällä on useita muita vastaavia paikkoja, jotka muistuttavat Stalinin vainoista.

Arkistoiden avauduttua ovat uhrien omaiset laittaneet teloituspaikoilla nyt kasvavaan männikköön uhreista kertovia muistoristejä. Muistoristeissä on venäläisen tavan mukaan tavallisesti myös kuva vainajasta. Näin myös Sandarmoh´ssa.

Kerron eräässä muistoristissä olevista kuvista ja nimistä:

Tässä muistoristissä on ruotsalaisen Oskar Cougan´n nimi ja kuva sekä niiden alla Tampereella 1894 syntyneen ja Petroskoissa 21.2.1938 teloitetun Kalle Arosen muistolaatta.

Arosen muistolaatan alapuolella samassa muistoristissä oli New Yorkin Karjalan Teknillisen Avun jäsenten Matti Tenhusen, Kalle Arosen sekä Oskar Cougan´n nimet.

Tämän laatan alapuolella ja edelleen samassa muistoristissä on Matti Tenhusen kuva sekä hänen nimensä.

Cougan´n, Arosen sekä Tenhusen nimien ja kuvien esiintyminen Sandarmoh´n teloituspaikan muistoristeissä osoittaa, että paljon kommunistivallan tekemiä hirmutekoja on vielä tutkimatta. Mitkä ovat esimerkiksi Tampereella syntyneen Kalle Arosen vaiheet Sandarmoh´n joukkohautaan?

Stalinin uhrien joukkoteloituspaikat ja joukkohaudat ovat paljastuneet suurelle yleisölle vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Käynti niillä on aina puhutteleva kokemus ja silloin tulee etsimättä mieleen kommunistisysteemin synkin puoli.

-Esko Erkkilä-

Poventsa - tutustumisen arvoinen paikkakunta Äänisen pohjoispuolella

Lauantai 7.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Poventsa sijaitsee Äänisen pohjoispuolella Karhumäestä parisenkymmentä kilometriä itään.

 

Se on jäänyt suomalaiseen sotahistoriaan itäisimpänä paikkakuntana Karhumäen suunnalla, jonka suomalaiset valtasivat Jatkosodan aikana.

 

Maailmanhistoriaan Poventsa on saanut paikkansa yhtenä Stalinin kanavan sulkuna.

 

Pääsin käymään Poventsassa heinäkuisella matkallamme Laatokan Karjalaan.

 

Suomalaiset valloittivat Poventsan itsenäisyyspäivänä 1941. Valtauksen jälkeen alkoi asemasotavaihe, jota kesti vuoteen 1944 saakka.

 

Venäläiset vaikeuttivat Poventsan valtausta rikkomalla Stalinin kanavan sulkulaitteita ja saattamalla siten kaupungin veden valtaan. Yleisradion "Elävä arkisto" on mainio lähde täsmentää tietojaan mm. Poventsan valtauksesta, sillä siellä on rintamatoimittaja Toivo Määtän reportaasi valtausoperaatiosta. Suosittelen reportaasin kuuntelemista.

 

Reportaasi on tehty 11.12.1941 ja vielä silloin Poventsan kaduilla vesi virtasi.

 

Poventsan kanavasulku on osa Vienanmereltä Ääniselle rakennettua Stalinin kanavaa jota nykyisin kutsutaan virallisesti Vienanmeren-Itämeren kanavaksi.

 

Ylitimme Stalinin kanavan Poventsassa ja pidimme kahvitauon kanavan itäpuolisessa metsäsaarekkeessa.

 

Stalinin kanavan rakennustyö on kommunismin synkimpiä tekoja ihmiskuntaa kohtaan.

 

Kanavan rakennustyö tapahtui vankityövoimalla. Rakennustyön aikana menehtyi 200.000 vankia eli yksi vanki jokaista kanavametriä kohti, sillä kanavalla on pituutta 227 kilometriä. Kanavan rakennustyöt alkoivat syksyllä 1931 ja kestivät ainoastaan 20 kuukautta, joten käsipeleillä toteutettuna työvoiman ponnistelut olivat yli-inhimilliset.

 

Rakennustyön kaameutta on kuvattu lausumalla mm. siten, että Stalinin kanava on rakennettu luitten päälle. Toinen tapa kuvata työn kaameutta on se, että jos työmaalla kuolleet vangit olisi haudattu kanava-alueelle, heidät olisi ollut pakko haudata pystyyn, koska muuten tila ei olisi riittänyt.

 

Stalinin kanavan sulkulaitteiden valokuvaaminen on kielletty. Kielto on varmin tapa saada matkaajat ottamaan suluista runsaasti valokuvia.

 

Suosittelen Poventsan käynnin mahduttamista Karhumäen suunnalle tapahtuvien turistimatkojen ohjelmaan.

 

-Esko Erkkilä-

Karhumäen suunta oli Jatkosodassa ylivarustettu

Perjantai 6.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Jatkosodassa suomalaiset valtasivat Karhumäen 5. joulukuuta 1941.

 

Karhumäen taisteluissa kaatui 1.500 suomalaista ja 8.000 puna-armeijan sotilasta.

 

Kävin Karhumäessä heinäkuun alussa Laatokan Karjalaan suuntautuneen matkamme yhteydessä.

 

Jälkiviisaasti voidaan todeta, että Karhumäen suunta oli Jatkosodassa ylivarustettu. Alueelle oli rakennettu suuret määrät betonikorsuja ja kallioluolia. Kallioluolat ovat vieläkin nähtävissä, mutta emme niihin ehtineet tutustumaan.

 

Suomalaiset aloittivat vetäytymisen Karhumäeltä 10.6.1944. Operaatio oli logistisesti suuri ja kiire oli.

 

Kesäkuun 10. päivän ja 30. päivän välisenä aikana Karhumäeltä lähti 170 junaa ja 7.000 rautatievaunua kohti Karjalan Kannasta, sillä vihollinen keskitti sinne voimansa. Kaikkiaan Kannakselle ohjattiin 265 junaa, joissa oli 11.300 vaunua - tästä huomataan, että Karhumäen suunnan osuus Karjalan Kannakselle siirretyistä joukoista oli suuri.

 

Matkasimme Karhumäeltä Suomea kohti Porajärven kautta. Reittimme oli sama, jota joukkomme käyttivät Karhumäeltä perääntyessään.

 

Tie on vielä nykyäänkin heikko, joten on helppo ymmärtää perääntymisen vaikeus.

 

Osana Karhumäen suunnan tutkimista kävimme Maaselän taistelupaikalla, jonne suomalaiset ovat v. 1992 pystyttäneet muistolaatan.  

 

Muistolaatassa on seuraava teksti:

 

MAASELÄN RINTAMALLA TAL-

VELLA 1942 KAATUNEITA ASEVELJIÄ

KUNNIOITTAEN

 

367 JV. DIVISIOONA

3 PRIKAATI. JV. RYKM. 5

 

1992 ASEVELJET

 

On helppoa kunnioittaa Karhumäen suunnassa taistelleita suomalaisia sotilaita ja toivoa, että tulevatkin sukupolvet osaavat antaa arvoa heidän toiminnalleen.

 

-Esko Erkkilä-

Hopealinjan iltaristeily Laukontorilta Pyhäjärvelle - mainio tapa huomioida vaikkapa läheisen merkkipäivä

Torstai 5.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain heinäkuun lopulla olla puuhamiehenä merkkipäiväristeilyn järjestämisessä sisävesilaivalla Tampereen Pyhäjärvellä.

 

Kokemus oli voittopuolisesti positiivinen, mutta parannettavaa Hopealinjan toiminnassa toki on.

 

Risteilylle osallistui perhekunnastamme kymmenkunta henkilöä, joista kaksi oli pientä tyttöä.

 

Risteily alkoi Tampereelta Laukontorin rannasta klo 19.00 ja palasi samaan paikkaan klo 22.00. Kolmen tunnin aikana ehdimme käydä Nokialla Kylpylähotelli Eden´n satamassa ja takaisin.

 

Hopealinja markkinoi Laukontorilta lähteviä risteilyjä "Ravintola Laiva"-brändillä.

 

Ravintola Laivan aluksilla on tiettyinä aikoina päivästä mahdollista esim. lounastaa Laukontorin rannassa.

 

Risteilyaluksemme oli nimeltään m/s Tampere.  

 

Hopealinja on käyttänyt menujen suunnittelussa konsulttinaan keittiömestari Maija Silvennoista. Silvennoisella riittää vielä hommia, kuten jäljempänä esitän.

 

Ruoka oli risteilylle osallistuneiden mukaan mainiota. Hyvä niin, mutta minulla oli vertailukohtana nelisen viikkoa aikaisemmin Turusta Naantalissa risteilleen m/s Rudolfinan palvelut ja tamperelaisena on valittaen todettava, että turkulaisten tarjoamat palvelut peittosivat Hopealinjan tarjonnan.

 

Hopealinjalla on paljon petrattavaa puhelinpalveluissaan. Soitin järjestelyiden tiimoilta muutaman kerran Hopealinjalla ja sain kokemusta huonosta puhelinpalvelusta.

 

On selvää, että kesäaikana puhelimella asioita kyseleviä on paljon ja silloin yrityksen puhelinkeskus joutuu "helteeseen". Hopealinjalla näin ei kuitenkaan käy, sillä ääni nauhalta kertoo kylmästi, että kaikki numeromme ovat varatut, soita uudestaan ja klinkis - puhelu menee poikki.

 

Pyysin extrapalveluna kukkakimpun pöytäämme ja se onnistui soittamalla m/s Tampereen matkapuhelinnumeroon vaivattomasti. Puhelimeen vastannut nainen oli suorastaan innostunut pienen extrapalvelun järjestämisestä. Todennäköisesti kyseessä oli sama keittiöhenkilökuntaan kuuluva nainen, joka lähtiessämme halusi laittaa kukkakimpun sellaiseen kuntoon, että se varmasti säilyy hyväkuntoisena kotiin saakka.

 

Harvoin tapaa näin innostunutta asiakaspalvelijaa ja siitä hänelle sekä m/s Tampereelle ja Hopealinjalle parhaat kiitokset!

 

Risteilymme oli onnistunut. Pientä viilausta Hopealinjalle kuitenkin ehdottelen ja viilauksen tarvetta on erityisesti puhelinpalvelun kehittämisessä sekä buffet-tarjonnan kalapuolen trimmaamisessa.

 

-Esko Erkkilä-