Aselakia pitää tiukentaa

Perjantai 29.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Presidentti Halonen antoi keskiviikkona 27.7.2011 haastattelun Yleisradiolle sekä MTV:lle.

 

Haastattelussa Halonen otti esille joitain asioita, joista voin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Saattaa olla ensimmäinen kerta, kun olen jostain asiasta samaa mieltä Halosen kanssa!

 

Halonen mainitsi haastattelussa, että aselakia ja muuta asiaan vaikuttavaa lainsäädäntöä pitäisi edelleen tiukentaa. ”Miehen puhetta”!

Olen aina ihmetellyt, että mihin tavallinen ihminen tarvitsee aseita. Erityisesti pistooliluokan aseiden hallussapito on järjetöntä.

Uuden aselain säännökset pitää ulottaa koskemaan myös ampumaratoja.

Ampumaradat – joita takavuosina on sallittu ”rakentaa”, aiheuttavat ympäristölleen paljon harmia. Usein ne ovat aloittaneet pienen porukan ammuskelulla soramontussa ja sitten toiminta on laajentunut. Virkavalta on sokeasti hyväksynyt nämä ammuskelupaikat ampumaradoiksi ja näitä virheitä on vaikea saada korjatuksi.

Tiedän tapauksen, jossa kaksikin poliisimiestä on ”nähnyt” ampumaradan lupaehdoissa vaaditun suoja-aidan, vaikka kukaan muu ei sitä ole koskaan maastossa havainnut. Ampumaradan hyväksyneet poliisit omaavat siis ihmeellisen näkökyvyn. Todellisuudessa lienee, että poliisimiehet eivät ole paikalla edes käyneet, vaan nimet on laitettu lupapaperiin ampumaradan puuhamiehen kammarissa!

Aselakia uudistettiin vast´ikään. Suunta uudistuksessa oli oikea, mutta askel liian lyhyt. Olisi kaivattu rajoittavampaa lakia.

Sisäministeri Päivi Räsänen on luvannut lain seuraavan vaiheen valmistelussa ottaa huomioon ampuma- ja metsästysharrastajien näkemykset. Pidän ministerin ennakkoasennetta valitettavana ja toivon, että Räsäselle ei ”mene pupu pöksyyn” aselain valmistelussa.

 

-Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus rokottaa tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien tilaajia 83 miljoonan euron tasaverolla

Sunnuntai 24.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus säätää tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille yhdeksän prosentin arvonlisäveron.

Kyse on tasaverosta, joka kirpaisee eniten vähätuloisia.

Tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille hallituksen päättämä arvonlisävero on teknisesti helppo toteuttaa, sillä nyt laissa ja asetuksissa todetaan, että ne ovat arvonlisäverollisia. Nyt toki todetaan, että arvonlisäveroprosentti niille on nolla!

Tilattavien sanomalehtien levikki on vuonna 2010 suoritetun levikintarkastuksen mukaan seuraava:

 

• Helsingin Sanomat 383.000 kappaletta
• Aamulehti 131.000 kappaletta
• Turun Sanomat 107.000 kappaletta
• Maaseudun Tulevaisuus 83.000 kappaletta

Ilta-Sanomien levikki oli 150.000 kappaletta ja Iltalehden 107.000 kappaletta.

 

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus perustelee tilattaville sanoma- ja aikakauslehdille asetettavaa arvonlisäveroa kahdella syyllä. Hallitusneuvotteluissa talousryhmää vetänyt kokoomuksen tamperelaiskansanedustaja Kimmo Sasi kertoo, että lehdistön arvonlisäverolla halutaan tasapainottaa valtion taloutta (niinpä niin) ja yhdenmukaistaa viestintään kohdistuvia maksuja.

Keskustelin asiasta Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kanssa Porin Farmari- maatalousnäyttelyssä ja Kontro kertoi, että kyseessä on laskennallisesti 83 miljoonan euron suuruinen potti.

Kontro lupasi, että Maaseudun Tulevaisuus pitää tilaajahintansa samoina vuonna 2012 kuin ne ovat nyt.

Maaseudun Tulevaisuus-lehden tilaajana olen tyytyväinen Kontron lupauksesta. Harmittelen kuitenkin, että todennäköisesti Aamulehti, Hämeenkyrön Sanomat sekä Suomenmaa joutuvat korottamaan tilaajamaksujaan.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös merkinnee kohdaltani, että en tilaa ensi vuonna edes lyhyitä pätkätilauksia Helsingin Sanomia! Kaksien vaalien vaalivuonna tarkoitukseni oli tilata ainakin pari pätkää Helsingin Sanomia, mutta hallituksen arvonlisäveropäätöksen jälkeen rahat eivät siihen riitä!

Useiden lehtitalojen johto on todennut, että ne joutuvat siirtämään hallituksen määräämän lisäikeen suoraan tilaajahintoihin.

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen päätös on isku suoraan tiedonvälityksen kasvoihin.

Verolla saatava valtion lisätulo on todella laskennallinen, sillä lehtien tilaajamäärät tulevat uuden veron myötä laskemaan. Äsken kertomani oma päätökseni on siitä esimerkki.  Veropäätös on ilmiselvä tasavero ja tasavero kohtelee aina vähätuloisia tiukemmin kuin hyvä- tai keskituloisia.

Ihmettelen, että SDP sekä Vasemmistoliitto hyväksyivät tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin. Siinä Urpilainen ja Arhinmäki vähät välittivät omista kannattajistaan – hallituskipeys voitti periaatteet!

 

-Esko Erkkilä-

Puolan Solidaarisuusliike alkoi Gdanskin telakalta vuonna 1980

Perjantai 22.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa sain tutustua Gdanskin telakkaan, joka on vuonna 1980 alkunsa saaneen Solidaarisuusliikkeen synnyinpaikka.

Tutustuminen toki jäi bussin ikkunoista katselemiseen, mutta alue tuli kuitenkin tutuksi.

Ajoimme telakan ohi Gdanskin sataman siihen osaan, jossa saksalaiset 1.9.1939 aloittivat Molotov-Rippentrop –sopimuksessa sovitun etupiirijaon sotilaallisen toteuttamisen. Kyse oli silloin ns. Westerplattenin taistelun aloittamisesta, joka merkitsi toisen maailmansodan alkamista.

Toinen maailmansota muovasi maailmaa täysin uudeksi ja samoin tapahtui myös Solidaarisuusliikkeen toiminnan tuloksena. Molemmat tapahtumat – 1939 ja 1980 – alkoivat Gdanskin satamasta!

 

Solidaarisuus oli ammattiliittofederaatio, joka perustettiin syyskuussa 1980 Gdanskin Leninin telakalla. Liikettä johti Lech Walesa. Solidaarisuus onnistui keräämään laajan kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja ja se perustui väkivallattomuudelle.

Vuonna 1981 Puolan hallituksen johtaja Wojciech Jaruzelski aloitti toimet Solidaarisuusliikettä vastaan julistamalla kansallisen sotatilan, kieltäen liiton ja pidättäen suurimman osan sen johtajista. Tämän jälkeen Puola kielsi Solidaarisuusliikkeen 8. lokakuuta 1982.

Solidaarisuusliikkeen merkitys Neuvostoliiton kaatumiseen on kiistaton. Se vaikutti ratkaisevasti Euroopan muutokseen.

 

Puolalaissyntyinen Paavi Johannes Paavali II ja se, että Puolan on asukasmäärältään riittävän suuri, olivat Solidaarisuusliikkeen ohella tekijöitä, jotka osaltaan pystyivät laittamaan Neuvostoliiton polvilleen.

Lach Walesa sai Nobelin rauhanpalkinnon jo vuonna 1983 ja hän toimi Puolan presidenttinä 1990…1995.

Solidaarisuusliikkeen Gdanskin telakalla aikoinaan kahdelle vanerilevyille kirjoitetut 21 vaatimusta merkittiin 16. lokakuuta 2003 UNESCOn Maailmanperintölistalle. On selvää, että ne ovat siellä paikkansa ansainneet. Ne ovat tärkeitä dokumentteja yhteiskunnallisista sekä inhimillisistä arvoista ja niillä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan sekä koko maailman historiaan.

 

 

 

Solidaarisuusliike näkyy tänäänkin Gdanskin keskustassa.

 

 

 

 

Gdanskin telakan voimalaitoksen savupiippu oli pystyssä jo Solidaarisuusliikkeen syntyhetkillä

 

 

 

Gdanskin telakan lämpövoimaputkistot ovat kunnossa, vaikka…

 

 

 

…telakan asunto- ja toimistohuonerakennukset ovatkin rapistuneita.

 

 

 

Gdanskin telakan nosturit näyttävät olevan kunnossa ja valmiit työhön!

 

Gdanskin telakka on edelleen näkemisen arvoinen paikka. Sieltä vuonna 1980 alkaneet tapahtumat ovat muokanneet maailmaa paljon – tapahtumien suurin saavutus on se, että Neuvostoliitto kaatui!

 

-Esko Erkkilä-

Sopot on kulttuuri- ja vapaa-ajanvieton kaupunki kolmoiskaupunkiketjun keskellä pohjois-Puolassa

Maanantai 18.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolalainen Sopot tunnetaan takavuosilta Interviisujen järjestämisestä.

 

Sopot sijaitsee pohjois-Puolassa rantakaupunki Gdynian ja monipuolisen historiakaupunki Gdanskin välissä.

Sopot on monipuolinen kulttuurin ja vapaa-ajanvieton keskus.

Piipahdimme taannoisella Puolan-matkallamme Sopotissa. Piipahtamisemme jäi kovin pintapuoliseksi, sillä turistibussilla pääseminen Sopotin keskustaan on matalien alikäytävien vuoksi vaikeaa ja paikoitustiloja busseille ei ole Sopotin keskustassa.

 

 

Matalat alikäytävät haittaavat monissa paikoissa Puolaa turisteja. Nykyaikaiset turistibussit ovat n. 3,4 metrin korkeita ja niillä ei ole mitään asiaa sen matalampiin alikäytäviin. Moni paikka jää bussilla matkustavilta sen vuoksi näkemättä tai ainakin joudutaan käyttämään kohtuuttoman pitkiä kiertoteitä.

 

 

Kuva Sopotin keskustasta.

 

Sopotissa on Euroopan pisin puusta rakennettu laituri – Molo. Se jäi meiltä kuitenkin nyt näkemättä.

 

Sopot on kuuluisa laulufestivaaleistaan.

 

Vuonna 1974 Sopotissa järjestetyn Grand Prix de disque -kisan voitti Marion Rung kappaleella ”El Bimbo”.

 

Rung voitti myös 1980 Sopotissa järjestetyn Intervision Song Contest –kilpailun eli Interviisut ja hänen kappaleensa oli nyt ”Hyvästi yö”.

 

Vuonna 1981 Suomen interviisukarsinnat voitti Mikko Alatalo kappaleellaan ”Taitaa tulla kesä”.  Sopotin festivaaleille Mikko ei kuitenkaan koskaan päässyt. Ne peruttiin, kun Lech Walesa aloitti Puolassa lakon Solidaarisuus-liikkeensä kanssa. Lakollahan oli maailmanhistoriallinen merkitys, sillä siitä alkoi Itä-Euroopan muutos.

Mikko kertoo useasti ”Taitaa tulla kesä” – kappaleensa alkujuonnossa, että puolalaiset muusikot ovat aina kovin mielissään, ”kun Alatalo ei päässyt esiintymään Sopotissa vuonna 1981”. Ei heillä tietenkään ole mitään Mikkoa vastaan, mutta he arvostavat Walesan aloittaman lakon merkitystä puolalaisille ja lopulta koko maailmalle.

Sopot  on eurohenkinen ja kansainvälinen kaupunki.

Eräs osoitus tästä on Gdynian ja Sopotin välisen tien varrella olevat valaisinpylväät. Lähes kaikissa valaisinpylväissä on pienet lipputangot. Lippuja on kaksi tai neljä valaisinpylväässä. Jokaisessa valaisinpylväässä liehuu EU-lippu ja pylvään muissa pienoislipputangoissa jonkin maan lippu. Myös Suomen lippuja näimme Gdynian ja Sopotin välillä useita.

 

Sopot on kokemisen arvoinen paikka, mutta kulkuvälineenä pitää olla henkilöauto, jotta pääsee kulkemaan matalista alikäytävistä. Myös julkiset liikennevälineet näyttivät toimivan hyvin, sillä busseja, johdinautoja ja ratikoita oli liikkeellä paljon.

-Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Prisma menetti 79,52 euron arvosta elintarvikemyyntiä!

Keskiviikko 13.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme kotiutui kuuden päivän mittaiselta lomamatkalta ja totesimme, että jääkaappimme oli tyhjä.

Vaimoni laati kauppalistan ja lähetti minut ostoksille. 

Lähikauppamme Tampereella on Koivistonkylän Prisma, mutta kun ostoslistaan sisältyi viisi ”HK balkan 300 g kevyt/viipale” –tuotetta, Prisma ei tullut ostospaikkana kyseeseen.

SOK on Rainbow-innostuksessaan karsinut HK:n valmistaman merkkituotteen valikoimistaan. Sitä ei siis löydy Prismojen kylmäaltaista.

Ihmettelen, että SOK:n sisäänostajat ovat pystyneet höynäyttämään HK:n ylimmän johdon Rainbow-tuotteen valmistajaksi myös ”kevytbalkan” -sarjassa. S-ryhmän kylmäaltaista siis löytyy Rainbow-kevytbalkan ja valmistajana on HK!

 

 

Onneksi HK on säilyttänyt kyseisen merkkituotteen valmistusohjelmassaan ja sitä on saatavissa mm. K-Citymarketeista.

 

Lomamatkamme jälkeinen jääkaapin täyttäminen maksoi 79,52 euroa ja HK:n kevytbalkanin vuoksi koko potti meni ohi Prisman ja päätyi Pirkkalan K-Citymarketin kassalle.

Rainbow-tuotteet ovat tärkeä osa SOK:n harjoittamalla talonpojan tappolinjalla ja samalla he yrittävät lopettaa suomalaisen elintarviketeollisuuden sekä sitoa kuluttajaparan entistä tiukemmin otteeseensa.

 HK:n kevytbalkan on kehityksestä hyvä esimerkki:

 

• aluksi on varmaan todettu, että SOK siirtyy kevytbalkaneissaan Rainbow-linjalle
• HK on mennyt ansaan ja tehnyt edullisen tarjouksen muka vastaavan tuotteen valmistamisesta. Asiantuntijamme kertoo, että SOK:n Rainbow-kevytbalkan ei laadultaan vastaa HK:n kevytbalkania, vaikka valmistaja molemmissa tuotteissa onkin HK.
• ei tarvitse omata kummoisiakaan ennustajanlahjoja, kun ennustaa, että lyhyen siirtymäkauden jälkeen SOK:lle Prismoihin, S-marketteihin, Alepoihin, Sale-myymälöihin sekä ABC-liikenneasemille kevytbalkanin toimittaa ulkomainen lihanjalostaja. Myös laadustaan tunnetut SOKOS-tavaratalojen elintarvikeosastot ovat ilmeisessä Rainbow-vaarassa!

 

Näin menetellen SOK on taas saanut kangettua muutaman sikatilallisen konkurssin partaalle, moni suomalainen elintarviketyöläinen on YT-neuvottelujen tuloksena paiskattu työttömyyskortistoon ja S-ryhmän kauppoihin on saatu hygienialtaan ja turvallisuudeltaan arveluttavaa ”merkitöntä” tuotetta.

Jatkamme HK:n kevytbalkan –asiakkaina ja se merkitsee, että muutaman kerran kuukaudessa suuntaamme elintarvikeostoksemme muualle kuin lähikauppaamme Koivistonkylän Prismaan.

Peräänkuulutan kuluttajilta elintarvikkeiden alkuperävalvontaa, sillä vain siten kauppaketjujen yhä lisääntyvä ulkomaisen ruuan tarjonta pystytään pitämään kohtuudessa.

On tiedostettava, että kaupan private label-tuotteet ovat pitkä askel kotimaisten elintarvikkeiden syrjimisessä – näin siitä huolimatta, että ne jollakin päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla saattavat olla kotimaisen teollisuuden valmistamia. Sen vuoksi ne eivät mielestäni täytä lähiruuan käsitettä – eivät silloinkaan, kun ne sattumalta ovat kotimaista valmistetta.

 

-Esko Erkkilä-

Lähiruoka - nyt se on määritelty, mutta kaupan omat merkit eivät mielestäni täytä lähiruuan kriteerejä!

Maanantai 11.7.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lähiruoka on tuoretta, mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään.”

 

Näin on MTK:n johtokunta määritellyt lähiruuan toukokuun lopulla pitämässään kokouksessa.

Kysyin eduskuntavaalitaistelun aikana useissa tilaisuuksissa juontajana toimiessani Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin ehdokkailta, että mitä tarkoittaa lähiruoka.

Olin tyytyväinen, että aina Keskustan ehdokkaat vastasit kysymykseeni siten, kuin lähiruoka nyt on määritelty.

Lähiruoka –termin määrittelemiseen osallistuivat MTK:n johtokunta ja järjestön luottamus- sekä toimihenkilöt.

Onnitteluni onnistuneesta määritelmästä!

 

Ehdin työelämässä toimia elintarviketeollisuuden, maatalouden ja kotieläintalouden parissa yli 40 vuotta, joten uskon omaavani taustaa lähiruuan määrittelemisessä.

 

Lähiruoan täytyy olla kotimaista

On selvää, että lähiruuan pitää olla kotimaista. Ruotsista, Virosta tai Venäjältä tuotuja elintarvikkeita ei voi kutsua lähiruuaksi, vaikka kuljetusmatka tuottajalta kuluttajalle olisi lyhytkin.

Lähiruuan alkuperä pitää olla tiedossa

Lähiruuan osalta kuluttajan on tiedettävä sen tuottaja ja/tai valmistaja.

Henkilökohtaisesti haluan lisätä tähän kohtaan, että kuluttajan on pitkäjänteisesti tiedettävä lähiruuan tuottaja ja/tai valmistaja.

Tarkennukseni sulkee lähiruoka –käsitteen ulkopuolelle ns. kaupan omat merkit. Perustelen tätä sillä, että yhdellä päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla jokin Pirkka-, Rainbow- tai Eldorado-tuotemerkin omaava elintarvike voi olla suomalaisen yrityksen valmistama, mutta seuraavalla hinnoittelujaksolla taas ei!

 

Karsastan kaupan omia merkkejä ja henkilökohtaisesti en niitä ainakaan elintarvikkeiden kohdalla ostoskärryyni salli.

Kunnioitan ja arvostan suomalaista ruuantuottajaa ja elintarviketyöntekijää siten, että en hyväksy kaupan omia tuotemerkkejä. Lyhytaikaisesti ne voivat toki olla suomalaisia, mutta yleensä niiden valmistaminen valuu ulkomaille lyhyen ”kuherruskuukauden” jälkeen.

 

Erittäin valitettavaa on se, että kaupan omien merkkien "kankivaikutuksella" päivittäistavarakaupan sisäänostajat painavat alas todellisen lähiruuan hintaa. Tämä vaarantaa koko kotimaisen elintarviketuotannon!

 

Tätä me kuluttajat emme todellakaan halua!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Tampereen Ateria hankkii tuontikurkkuja, vaikka kotimaiset kurkut ovat ennätysmäisen edullisia?

Sunnuntai 10.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puutun jälkijunassa ongelmaan, joka tosin näyttää kaiken aikaa vaanivan tamperelaisessa ja myös koko suomalaisessa laitosruokamaailmassa.

 

Kyse on puutteellisesta ruuan raaka-aineiden alkuperävalvonnasta.

 

Aamulehdessä kerrottiin seitsemän palstan juttuna kesäkuun 1. päivänä näin:

 

”Lasten pelättiin syöneen riskikurkkua Tampereella”

 

Kurkkuihin silloin yhdistetty EHEC-kohu oli alkuvaiheessaan ja kiivaimmillaan. Kaikille vähänkin asioita seuraaville piti olla selviö, että tuontikurkut ovat suuri riskitekijä.

 

Vaan eipäs ollut Tampereen Aterialle, sillä liikelaitoksen eri yksiköille oli hankittu alkuperältään tuntemattomia tuontikurkkuja!

 

Anteeksiantamatonta tussarointia, kun juostiin muutamaa senttiä halvemman hinnan perässä, mutta unohdettiin elintarvikkeiden jäljitettävyys ja turvallisuus.

 

Tarkistusten jälkeen Tampereen Aterialla todettiin, että suurin osa kurkuista oli alkuperältään suomalaisia ja pieni osa Hollannista. Näin kertoi Aamulehden uutisen mukaan Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo.

 

Etsimättä herää kysymys, että miksi hollantilaisia kurkkuja on hankittu, vaikka turvalliset ja helposti jäljitettävät kotimaiset kurkut ovat halvimmillaan ja varmasti pystyvät kilpailemaan myös hinnaltaan hollantilaisten tuontikurkkujen kanssa?

 

Ovatko Tampereen Aterian hankintaspelialistit kuulleet hiilijalanjäljestä ja osaavatko he soveltaa sen periaatteita hankintoihin?

 

Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalon asenne ihmetyttää, sillä hän toteaa, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeiden mukaan nyt pitää välttää vain espanjalaisia kurkkuja. Onko toimitusjohtaja niin yksinkertainen, että ei parhaana kotimaisen kurkuntuotannon jaksona osaa keskittyä yksinomaan kotimaisen kurkun käyttämiseen.

 

Pitääkö nytkin ”urheilla” riskialttiiden, kalliiden ja mauttomien tuontikurkkujen kanssa????

 

Toivon, että Tampereen Ateria Liikelaitoksen johtokunta laittaa toimitusjohtajansa ojennukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Glyfosaatti on hyvä renki, mutta huono isäntä

Torstai 7.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Glyfosaatti ja sen käyttäminen ovat nousseet viime päivinä julkisuuteen Helsingin Sanomissa 22.6.2011 ja Aamulehdessä 23.6.2011 olleiden juttujen ansiosta.

 

Pidän itseäni jonkinmoisena asiantuntijana glyfosaatin käyttöön liittyvissä kysymyksissä ja minulle kyseiset artikkelit eivät tuo mitään uutta tietoa.

 

Glyfosaatti on torjunta-aine, jota käytetään haitallisten rikkakasvien kemiallisessa torjunnassa. Kyse on aineesta, joka kuihduttaa kaiken vihreän kasvuston ruiskutuksesta kahden…neljän viikon kuluttua.

 

Glyfosaatin tunnetuin kauppanimi on Roundup, mutta nykyään glyfosaattivalmisteita saa myös lukuisilla muilla tuotemerkeillä.

 

Glyfosaattivalmisteet sopivat viljelemättömien alueiden rikkakasvitorjuntaan ja rikkakasvien hävittämiseen pelloilta sadonkorjuun jälkeen.  

 

Suomen ulkopuolella glyfosaattivalmisteita käytetään myös esim. leipäviljoilla nopeuttamassa kasvuston tuleentumista. Viljakasvustot ruiskutetaan glyfosaattivalmisteilla ennen puintia, jotta kasvuston vihreät osat kuihtuvat pois ja puintityö helpottuu.

 

Glyfosaatin käyttäminen viljoilla on Suomessakin periaatteessa sallittua, sillä kuulummehan Euroopan Unioniin. Suomalaiset vilja-alan yritykset ovat kuitenkin linjanneet, että ne eivät vastaanota leipä- tai rehuviljaa, joka on ennen puintia käsitelty glyfosaatilla. Omaan henkilökohtaista kokemusta, että sääntöä myös valvotaan.

 

Glyfosaatin vaikutukset emakoiden hedelmällisyyteen ovat olleet suomalaisten ruokinta-asiantuntijoiden tiedossa jo vuosikymmenet. Sika ja ihminen ovat ruuansulautuskanavaltaan paljolti samanlaisia, joten samat vaikutukset glyfosaatilla lienevät myös ihmisille.

 

Mainitsemiani tutkimustuloksia ei ole salattu, vaan päinvastoin niistä on tiedotettu kotieläintalouden sekä vilja-alan asiantuntijoita jatkuvasti.

 

Monissa päivittäistavaraliikkeissä paistetaan uunituoreita sämpylöitä suoraan myyntiin. Miellyttävä kotileipomisen tunne leviää koko myymälään ja se saa asiakkaat ostamaan leipäherkkuja lisää.

 

Lähes kaikki myymälöissä paistettavat sämpylät ja muut leivonnaisherkut tuodaan taikinana ulkomailta – vain kypsennys tapahtuu marketissa!

 

Koska monissa naapurimaissamme ja eritoten keski-Euroopassa glyfosaatin käyttäminen on yleistä viljan puintikuntoon saattamisessa, on jokseenkin varmaa, että marketin paistotuoreiden sämpylöiden valmistukseen käytetty viljaraaka-aine on käsitelty glyfosaatilla.

 

Se siis myymälöissä paistettavien sämpylöiden puhtaudesta!

 

Osoituksena asioiden julkisuudesta tässä pätkä Keskustan kansanedustaja Anne Kalmarin nettisivuilta 2.4.2006 eli yli viisi vuotta sitten:

”Puhdas ruoka vaatii tietoa ja valintoja

 

…sitä (glyfosaattia = blogistin tarkennus) on pitkät ajat käytetty viljan pakkotuleennuttamiseen muualla Euroopassa. Keski-Euroopassahan ei juuri viljoja kuivailla, vaan tarvittaessa ruiskutetaan ennen puintia. Kun glyfosaatti lopettaa elintoiminnot kasvista, mattimyöhäisetkin versot lopettavat kasvunsa. Näin saadaan puitua kuivempi sato.”

Vastuulliset piirit eivät siis ole tietoja pihdanneet vaan ne ovat niitä jakaneet aktiivisesti!

 

-Esko Erkkilä-

Pääministeri Jyrki Katainen vaikenee ruotsiksi - vaikeneeko hän myös saksaksi?

Sunnuntai 3.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Jyrki Katainen suoritti ensimmäisen vierailumatkansa pääministerinä perinteiden mukaisesti Ruotsiin. Vierailu tapahtui 27.6.2011.

 

Hämmästystä herätti, että Katainen joutui käymään keskustelut ruotsalaisen virkaveljensä pääministeri Fredrik Reinfeldt´n kanssa englanniksi!

 

Voiko maamme pääministeri tätä suurempaa floppia tehdä? Vastaan itse: ei voi!

 

Ruotsi on Suomen virallinen kieli ja maan pääministeri ei osaa sitä!

 

Olemme pääministerin kielitaidossa palanneet 1930-luvulle eli 80-vuotta taaksepäin.

 

Lainaan Ilta-Sanomain uutista 28.6.2010:

 

”Ruotsin pääministeri kehui Kiviniemen kielitaitoa

Julkaistu: 28.06.2010 16:18

Tuore pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) on saanut Tukholmassa paljon kehuja sujuvasta ruotsin taidostaan.

Hänen kielitaitoaan kehuivat muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldt, jonka kanssa Kiviniemi kävi vierailullaan keskustelut kokonaan ruotsiksi.

…

Myös Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt oli vaikuttunut Kiviniemen kielitaidosta.”

 

Sujuva kielitaito on nykypäivänä poliittisen päättäjän ykköstaitoja. Jos sitä ei ole, on ennuste hyvällä johtajuudelle heikko.

Mari Kiviniemi kävi kaikki keskustelut Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa saksaksi ja sai sen ansiosta paljon positiivista aikaan Euroopan talousveturin Saksan kanssa.

Lähipäivinä näemme, että vaikeneeko Jyrki Katainen myös saksaksi!

-Esko Erkkilä-

"Parasta mitä Kokoomus voi tarjota"

Lauantai 2.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkolausahdus on MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan antama arvio Jyrki Kataisen vasemmistohallituksen maa- ja metsätalousministeriksi nimitetystä Jari Koskisesta.

 

Olen Juha Marttilan kanssa samaa mieltä.

 

Mielipiteeni sai vahvistusta, kun tietoon tuli, että ministeri Koskinen on valinnut valtiosihteerikseen EU-komission virkamiehen Risto Artjoen.

 

Artjoki on yksi kokeneimmista EU:n maatalous- ja maaseutupolitiikan tuntijoista. 

 

Viime vuodet Artjoki on seurannut maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikkaa komissaari Olli Rehnin kabinetissa ja on aiemmin työskennellyt komission maatalouden pääosastolla sekä sitä ennen Suomen EU-edustustossa ja MTK:n Brysselin toimistolla.

 

Sirkka-Liisa Anttila sai ministeriaikanaan luotua EU-komission edelliseen maatalouskomissaariin tanskalaiseeen Mariann Fischer Boel´iin ja nykyiseen maatalouskomissaariin romanialaiseen Dacian Ciolos´iin hyvät sekä luottamukselliset suhteet. Anttila pystyi vakuuttamaan molemmat komissaarit siitä, että Suomi tarvitsee pohjoisen sijaintinsa vuoksi erityiskohtelua EU:ssa.

 

Jari Koskinen maa- ja metsätalousministerinä sekä Risto Artjoki hänen valtiosihteerinään ovat parasta mitä Kokoomus pystyy tarjoamaan suomalaiselle ruuantuotannolle.

 

Kylmänväreet kulkivat jo monen suomalaisen selkäpiissä, kun Ville Itälä oli kautta rantain kaupittelemassa itseään maa- ja metsätalousministerin pestiin. Onneksi Itälä itse tunsi rajalliset kykynsä ja ilmoitti, että ei ole käytettävissä.

 

Toivottelen vilpittömästi onnistumisia ministeri Koskiselle ja valtiosihteeri Artjoelle, jotta Suomen ruokaturvallisuus ei vajoaisi muun Euroopan tasolle, sillä emme todellakaan kaipaa Suomeen EHEC-ongelmia tai dioksiinikriisejä!

-Esko Erkkilä-

Miksi itsestään selvää asiaa piti selvitellä YVA-prosessin kautta?

Keskiviikko 29.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteisesti omistaman Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitos sijoittuu Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

 

Sijoituspaikka oli itsestäänselvyys koko ajan, mutta Tarastenjärven valikoituminen virallisesti hyötyvoimalan sijoituspaikaksi oli pitkä ja tuskallinen prosessi.

 

Prosessissa kului aikaa ja tupakkia. Turha prosessi työllisti melkoisen joukon Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) palkollisia ja myös Ramboll Finland Oy kietaisi melkoiset summat ”konsultoinneistaan”.

 

Hyötyvoimalaitoshankkeesta tehtiin siis laaja ympäristövaikutusten arviointi, jossa tarkasteltiin neljää voimalaitoksen sijaintipaikkavaihtoehtoa eli Lielahti, Peltolammi, Rusko ja Tarastenjärvi.

 

Harmittaa ja osin huvittaakin, että Peltolammin sijoituspaikkavaihtoehdosta käytettiin prosessin aikana nimeä ”Sarankulma”. Näin meitä tamperelaisia ”uunotetaan”!

 

Kannatan hyötyvoimalaitoksen rakentamista, mutta protestoin sitä, että yhteistä rahaa kulutettiin itsestään selvään lopputulokseen pääsemisessä.

 

Onko yhteiskuntamme niin rakennettu, että itsestäänselvyyksillekin on hankittava satoja tuhansia euroja maksavat vertailut. Minäkin osallistuin muutamaan tilaisuuteen, joissa yksiselitteisesti päädyttiin Tarastenjärvi-vaihtoehtoon. En saanut osallistumisestani sentinkään korvausta, mutta monet virkahenkilöt saivat hankkeen parissa kulumaan lukemattomia tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia. Miksi moinen rumba?

 

Hanke tarvitsee vielä ympäristöluvan sekä Tampereen kaupungin investointipäätöksen. Toivon, että ne ovat läpihuutojuttuja, jotta Tarastenjärvellä päästään kaikkia hyödyntävään toimintaan mahdollisimman pian.

 

Mainittakoon, että Oulun Energia rakentaa parhaillaan Oulun Laanilaan hyötyvoimalaitosta, joka valmistuu kaupalliseen käyttöön runsaan vuoden kuluttua.

 

Oulun laitoksen polttokapasiteetti on hieman Tarastenjärvelle tulevaa laitosta pienempi, sillä Oulussa tullaa jätettä polttamaan 120.000 tonnia vuodessa, kun Tarastenjärvellä vastaava luku on 120.000...180.000 tonnia.

 

On huomattava, että Tarastenjärven vaihtoehtoon sisältyvässä biokaasulaitoksessa käsitellään 90 000 tonnia vuodessa pääasiassa asumisen ja palvelutoiminnan biojätteitä, jäteveden puhdistamoiden lietteitä, teurasjätettä, karjanlantaa tai muuta biomassoja, joista muodostuva metaani hyödynnetään energiantuotannossa.

Biokaasulaitos olisi joka tapauksessa rakennettu Tarastenjärvelle ja tämä tekee hyötyvoimalan sijoituspaikkarumban todella tarpeettomaksi.

Ei kai kukaan voinut todellisuudessa ajatella, että biokaasulaitos rakennetaan Tarastenjärvelle ja hyötyvoimalaitos jonnekin muualle?

 

-Esko Erkkilä-

Muuntogeenisen soijarouheen osuus oli maahantuodusta soijarouheesta viime vuonna jo 13 %

Tiistai 28.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulee voimassa olevan lannoitevalmiste- ja rehulainsäädännön mukaan julkaista rehujen ja lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta oleelliset tulokset puolivuosittain.

Olen kiinnostunut elintarvikkeisiin, ruokaturvallisuuteen, maatalouteen sekä kotieläintalouteen liittyvistä asioista ja sen vuoksi olen hankkiutunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran postituslistalle. Saan tämän ansiosta Eviralta tietoa melkein päivittäin.

Kesäkuun 20. päivänä sähköpostiini tuli Eviralta viesti, joka kertoi, että rehujen ja lannoitevalmisteiden valvontanäytteiden tulokset loppuvuodelta 2010 on julkaistu.

 

Kyse on niiden valvontasuunnitelmien mukaan otettujen näytteiden analyysituloksista, jotka ovat valmistuneet ajanjaksona 1.7.–31.12.2010.

 

Mielenkiintoista on se, että raportti sisältää myös rehujen muuntogeenisyyden valvontatulokset koko vuodelta 2010.

Muuntogeenistä soijarouhetta tuotiin Suomeen viime vuonna 20 269 tonnia.

 

Muuntogeenisen soijan osuus soijan kokonaistuontimäärästä vuonna 2010 oli 13 %.

 

Annettujen viranomaislukujen perustella on helppo laskea, että Suomeen tuotiin viime vuonna n. 156 miljoonaa kiloa soijarouhetta. Soijarouhetuonnissa keskimääräinen laivakoko on hieman alle 3.000 tonnia, joten Suomeen tuotiin viime vuonna soijarouhetta keskimäärin yksi laivalastillinen per viikko!

 

Muuntogeenisen soijan osuus on kasvanut joka vuosi. Eviran tilaston mukaan muuntogeenisen soijan suhteellinen osuus soijan koko tuontimäärästä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna kolme prosenttiyksikköä.

 

Rehujen muuntogeenisyyden valvonnassa löytyi kolme lainsäädännönvastaista näytettä viime vuonna.

 

Lähes humoristiselta kuulostaa, että yksi lainsäädännön vastainen muuntogeenistä ainesta sisältänyt näyte oli kissanruoka, joka oli merkitty luonnonmukaisesti tuotetuksi eli luomuväki kunnostautui taas oikein kunnolla. Luonnollisesti erä asetettiin markkinointikieltoon, sillä luomusäännösten mukaan luomussa GMO-aineksen käyttäminen ei ole sallittua.

 

Suomeen tuoduissa muuntogeenistä soijarouhetta sisältävissä laivalasteissa ei ole mitään laitonta.

Tuojan pitää toki huolehtia, että kyseessä on sellainen soijalajike, jonka muuntogeenisyys on hyväksytty EU:ssa.

Muuntogeenisen soijarouheen käyttäminen raaka-aineena merkitsee rehunvalmistajalle, että sitä sisältävä rehuseos on merkittävä muuntogeenistä ainesta sisältäväksi.

 

Saattaa olla, että muuntogeenisen soijarouheen käyttämisestä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nousee tiettyjen piirien nostama haloo.

 

GMO-soijarouhe on halvempaa kuin ns. perinteinen soijarouhe, joten ymmärrän kotieläintuottajain suuntautumisen GMO-soijarouheen käyttäjiksi. Sika- sekä siipikarjatalouden harjoittaminen on nykyään selkeästi tappiollista, joten ymmärrän tuottajien halun tätäkin kautta täysin laillisesti taistella elinkeinonsa kannattavaisuuden puolesta.

 

-Esko Erkkilä-

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjassa pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmantilastossa

Sunnuntai 26.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmatilasto laitettiin osittain uuteen uskoon Tampereella Vaakonpuistossa kesäkuun 23. päivänä pidetyissä kilpailuissa.

 

Valitettavasti naisia ei ollut paikalla lainkaan ja se merkitsi, että asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjan kaikkien aikojen maailmantilastossa.

 

Krista Kiuru on heittänyt tuloksen 10,20 metriä Porin torilla järjestetyssä kisassa vuonna 2010 ja sillä hän pitää edelleenkin hallussaan maailmantilaston 13. sijaa naisten sarjassa.

 

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere on nostanut viime vuosien toiminnallaan pärekorinheiton suosituksi lajiksi. Yhteistoiminta Suomen pärekorikehdon Porin kanssa on ollut tässä toiminnassa tärkeää.

 

Vanha totuushan on, että kun mennään Poriin, siellä pistetään pärekoriin ja vedetään pitkin torii.

MSL-Tampereen yhteistyökumppanina Porissa järjestettävissä pärekorinheiton MM-kisoissa on Satakunnan Viikko.

 

Mutta ne pärekorinheiton kilpailut 23.6.2011.

 

Tässä MSL-Tampereen nettisivuille Jouni Koskelan toimesta kilpailupäivän iltana ilmestynyt uutinen:

”Juhannuksen läheisyys ja kaksi tuntia ennen kisaa alkanut kova sade verottivat osanottoa MSL-Tampereen piirikunnallisiin pärekorinheittokisoihin. Sivumyötäinen tuuli suosi heittäjiä niin, että kaikki heittäjät heittivät vuoden parhaat tuloksensa. Kilpailun voittanut Jouni Koskela heitti kuluvan vuoden maailman kärkituloksen 17.29. Tulos on Koskelan paras kahteen vuoteen.

Toiseksi heittänyt MSL-Tampereen puheenjohtaja Esko Erkkilä heitti pärekoria ensimmäistä kertaa ja saavutti heti hyvän tuloksen 14.01.

Tulokset:

1. Jouni Koskela 17.29 

2. Esko Erkkilä 14.01 

3. Ari Hirvikoski 13.50 

4. Tuomo Hakkarainen 13.13 

5. Harri Erkkilä 10.05 

6. Johannes Jonov 10.00 

7. Joona Koskela 7.60” 

 

 

 

 

Heittovälineenä on kaksisankainen ns. torikori. Pärekorin on oltava siinä kunnossa, kuin korintekijä on sen valmistanut, sillä mm. ilmastointiteipin käyttäminen korin reikien tukkimisessa on kielletty.

Heitto tapahtuu paikaltaan lankun takaa ja vauhtia – esimerkiksi pyörähdystä – ei saa käyttää.

Heittotekniikoita on tällä hetkellä kolme; alakautta heittäminen, kiekonheittäjän tapaan sivulta heittäminen ja eräät kokeneet heittourheilijat käyttävät yliolan heittoteknikkaa tyyliin ”keihäänheittäjä”.

Heittosektori on sama kuin kuulantyönnössä.

 

 

 

Heittopaikalle oli merkittynä naisten ME-heiton pituus eli 14.99 – ennätystä pitää hallussaan Helmi Hoppu sekä…

 

 

…miesten ME-heiton pituus 18.57, jota pitää hallussaan tämänkin kisan voittanut Jouni Koskela. Koskela heitti kisassa yhden todella pitkän heiton, mutta sektorirajojen ylittäneenä sitä ei luonnollisestikaan mitattu.

 

 

 

ME-mies Jouni Koskela käyttää kiekonheittotyyliä. Tässä hänen heittämänsä pärekori on kadonnut kuvan ulkopuolelle. Heittoa seuraavat vasemmalta Johannes Jonov, Harri Erkkilä sekä Ari Hirvikoski.

 

 

 

Alakautta tapahtuvaa heittoteknikkaa käyttävän Johannes Jonov`n tyylinäyte.

 

Kisan jälkeen näyttää siltä, että epävirallisen tarkastelun mukaan nyt pidetyn kisan ensikertalaiset sijoittuvat kaikkien aikojen maailmantilastossa miesten sarjassa seuraavasti:

 

• Esko Erkkilä sijalle 23 ja…
• …Harri Erkkilä sijalle 63

 

Pärekorinheiton avoimet Tampereen mestaruuskisat järjestetään Vaakonpuistossa 20.8.2011 klo 12.00 ja kesän MM-kisat sekä haasteottelu Tampere – Pori, Porin torilla 24.9.2011.

 

Tervetuloa mukaan!

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Juhannusta, vaikka oikea Juhannus oli jo eilen

Lauantai 25.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Juhannus – keskikesän juhla.

Juhannuksella on monta merkitystä. Juhannus on virallinen liputuspäivä eli se on Suomen lipun päivä.

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi Juhannus tuli vuonna 1934.

Uskonnolliselta merkitykseltään Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Johanneksen alkuperäinen nimi oli Juhannus. Raamatun mukaan Johannes syntyi noin kuusi kuukautta ennen Jeesusta ja sen vuoksi Juhannuksen ”oikea” päivämäärä on kuusi kuukautta ennen Joulua. Se merkitsee, että Juhannuksen oikea päivä on kesäkuun 24. päivä.

Lapsuuden Juhannukseeni (kirjoitan tahallani ”Juhannuksen” ja ”Joulun” isoilla alkukirjaimilla, sillä ne ovat minulle suuria juhlapäiviä) kuului juhannuskoivut sekä suolta rappusten eteen haettu iso sammalmätäs. Sammalmätäs noudettiin suolta hevosreellä ja se sai olla paikallaan seuraavaan Juhannukseen saakka.

Juhannuskoivujen ja ”suotuoreen” sammalmättään haju merkitsivät, että kesä oli kukkeimmillaan.

Juhannuskoivut kuuluvat edelleen meillä Juhannukseen. Viime vuonna haimme myös sammalmättään, mutta nyt se jäi noutamatta.

 

Suomen lipun liehuminen lippusalossa luo juhlavaa tunnelmaa Juhannuksen viettämiselle. Lippu tuo arvokkuutta koko päivään ja se sopivasti rajoittaa esimerkiksi moottorisahan, traktorin tai jyrsimen käyttämistä Juhannuksena. Tänä vuonna Juhannusaattona oli tyyni sää ja Suomen lippu vain riippui lippusalossa.

 

 

Juhannusruusut kuuluvat Juhannukseen. Niiden tuoksu kertoo jostain syvällisemmästä kuin tavallisen kukan tuoksu. Tänä vuonna juhannusruusut ehtivät sopivasti kukkaan Juhannuksena.

 

 

Nyt Juhannuksena Luoja palkitsi Viherpeukalon (ja räkättirastaat) kesän ensimmäisillä mansikoilla. Ensimmäisten mansikoiden ilmestyminen on aina Juhlahetki!

 

 

Myös pionit ehtivät kukkaan Juhannuksena. Tuemme pionit erityisillä tuilla, mutta runsaat vesisateet saattavat kuitenkin piiskata puutarhan parhaat kukat poikki ja ruman näköisiksi. Nyt ne loistavat parhaimmillaan.

 

 

Keltakurjenmiekka pukkaa Juhannuksena hienoa keltaista kukkaansa ja luo osaltaan kuvaa keskikesän värirunsaudesta.

 

Juhannukselta alkaa matka kohti syksyä.

On levollista kuitenkin tietää, että pari kuukautta – jopa kolme kuukautta – tästä eteenpäin on parasta kesäaikaa.

Sadonkorjuuaika koittaa ja saamme korjata monenlaista hyvää.

 

Nauttikaamme siitä!

 

-Esko Erkkilä-

Rakennusliikkeet himoitsevat Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon 8,5 hehtaarin tonttia Pyhäjärven rannalta rakennusmaaksi

Keskiviikko 22.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin jäsenillä oli 23.5.2011 mahdollisuus tutustua Tampereen Veden Viinikanlahden jätevedenpuhdistamoon.

Olin mukana, sillä uskoin saavani tutustumisen aikana uutta tietoa Tampereen Veden toiminnoista. En pettynyt, sillä kuulimme ja näimme monipuolisesti uutta tietoa Tampereen vesiasioiden hoidosta ”putken molemmista päistä” eli puhtaan veden tuotannosta ja varsinkin jätevesien käsittelystä.

 

 

Käyttöpäällikkö Heikki Sandelin (seisomassa) toimi asiantuntevana oppaana, kun saimme tutustua laitoksen toimintaan. Vasemmalla Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg ja oikealla Niilo Paldanius.

 

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla jätevedet puhdistetaan mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti.

Puhdistamo valmistui vuonna 1968. Viinikanlahti oli ennen puhdistamoa uimakiellossa, mutta vuosina 1980…1982 uimakiellot voitiin purkaa.

Viinikanlahden pohjasedimentti on kuitenkin Nokian kondensaattoritehtaan toiminnan vuoksi siinä kunnossa, että sitä ei voida koskaan mennä käsittelemään. ”Ei koskaan” on ajallisesti voimakas ilmaisu pohjasedimentin rauhoittamiselle, mutta niin se nykytietämyksen ja nykytekniikan valossa on!

Mekaanisen puhdistusvaiheen jälkeen tapahtuvassa kemiallisessa puhdistuksessa käytetään vaikuttavana aineena ferrisulfaattia. Sen ”veljesainetta” ferrosulfaattia eli rautasulfaattia käytetään monissa teollisuuden prosesseissa, joten kyse ei ole mistään ongelmallisesta aineesta.

 

 

 

Puhdistamolla on monenlaista vempelettä, jotta jätevesi saadaan puhdistettua. Nämä kanavat kuuluvat puhdistamon mekaanisen puhdistamisen osaan.

 

 

 

Tässä eräs puhdistamoallas tyhjillään. Tässä vaiheessa prosessiin on lisätty ferrisulfaattia eli kyseessä on puhdistusprosessin kemiallinen vaihe.

 

 

 

Puhdistamolla jätevettä siirretään prosessissa eteenpäin kapeiden kanavien kautta. Kanavat tuovat mieleen kylpylöiden vasta- ja myötävirta-altaat - näihin kanaviin ei tosin vapaaehtoisesti kukaan mene uimaan!

 

 

 

Puhdistusprosessin viimeinen vaihe on biologinen puhdistus. Se tapahtuu  tällä allaskentällä.

Oli mieluisaa huomata, että lintuja ei puhdistamoalueella näkynyt. Siisteys jätevedenpuhdistamollakin on A ja O, jotta linnut pysyvät alueelta poissa!

 

Biologisessa puhdistusvaiheessa - josta ylläoleva kuva - ”työmiehinä” ovat tietyt bakteerit ja alkueläimet, jotka käyttävät ravinnokseen jätevedessä siinä vaiheessa vielä olevat ravinteet. Osa ravinteita syöneistä bakteereista ja alkueläimistä poistetaan ja jätevesi puhdistuu täten sellaiseksi, että se voidaan laskea turvallisin mielin Pyhäjärveen.

 

Tamperelaiset voivat ajoittain todeta, että Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla haisee.

 

Käyttöpäällikkö Sandelin vakuutti, että ainoa hajunmuodostus voi tapahtua, kun puhdistamolla syntyvää lietettä kuormataan autoon.

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla syntyy lietettä 25 tonnia tunnissa. Osa siitä mädätetään ja osa kuivataan – molemmat prosessit ovat hallittuja. Kiintoainetta syntyy Viinikanlahden puhdistamolla lopulta 50 tonnia vuorokaudessa ja se kuljetetaan Koukkujärven kaatopaikan maisemointiin. Raholan jätevedenpuhdistamolla vastaavaa materiaalia syntyy 5 autokuormaa viikossa.

Tampereella on maan alla 700 kilometriä vesijohtoverkostoa ja saman verran myös jätevesiverkostoa. Sadevesiviemäreitä Tampereella on 500 kilometriä.

 

Miksi Viinikanlahden puhdistamosta pitäisi luopua ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään?

 

Tampereella on nyt kova paine luopua Viinikanlahden jätevedenpuhdistamosta ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään. Asian poliittinen tausta selvisi, kun saimme kuulla, että rakennusliikkeet ovat kaavailemassa Viinikanlahden rannalla sijaitsevalle 8,5 hehtaarin tontille ökyrikkaille suunnattuja kerrostaloasuntoja!

Koivistonkylässä ja muuallakin Sulkavuoren ympäristössä on tulossa kovat ajat, jos ja kun Tampereen seudun jäteveden keskuspuhdistamo rakennetaan Sulkavuoren sisään. Erityisesti pelkään rakennustyön aikaisia ongelmia. Saimme esimakua Ikean rakennustyömaasta, jonka vuoksi monet omakotitalot vaurioituivat pahoin ja vaurioiden korvaajaa ei löydy mistään!

Ikean kokemusten perusteella vastustan Sulkavuoreen suunniteltua jäteveden keskuspuhdistamoa.

 

 

Tämä kaikille tamperelaisille tuttu Viinikanlahden tulopumppaamon ruuvipumppu on ollut käytössä 1971 – 1997 ja se on pumpannut vettä kaikkiaan 250 miljoonaa kuutiometriä.

 

Ruuvipumppu on nostettu nykyiselle paikalleen Viinikanlahden puhdistamon pihalle Vesilaitoksen 100-vuotisjuhlavuonna 1998.

 

Kiitän Etelä-Alvaria paljon uutta tietoa antaneen tutustumiskäynnin järjestämisestä.

 

Kiitokset myös käyttöpäällikkö Heikki Sandelin ! Pätevän ja asiantuntevan oppaan esitystä oli mielenkiintoista kuunnella!

 

-Esko Erkkilä-

Biojakeita raaka-aineenaan käyttävät ja jopa niitä tuottavat yritykset kutsuvat biojakeita jätteiksi!

Tiistai 21.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen työskennellyt elintarviketeollisuuden ja maatalouden parissa yli 40 vuotta.

 

Kummastelen, mutta toisaalta ymmärrän eräiden tahojen innon kutsua elintarviketeollisuuden ja maatalouden tuotantoprosesseissa syntyviä biojakeita jätteiksi.

 

Muistan takavuosilta, kun MTK:n ylimpään luottamushenkilöjohtoon kuulunut henkilö kutsui kotieläintalouden arvokasta rehuraaka-ainetta vehnälesettä jätteeksi! Maatalouden kokonaisnäkemys puuttui siis täysin!

 

Eniten ihmettelen myllyteollisuuden palkollisten keskuudessa vielä nytkin ilmenevää halua kutsua vaikkapa kaurankuorijauhoa sekä muita sivutuotteita jätteeksi. Käsittämätöntä oman työnsä aliarvioimista!

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy arvokasta teurasjaetta, joka on turkistaloudessa tärkeä raaka-aine ”häkkivalmiin” rehun valmistamisessa. Ymmärrän turkistalouden halun kutsua sitä teurasjätteeksi, sillä voidaanhan terminologialla ohjata tuotteen hintakuvaa halvempaan suuntaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi teurastamoteollisuus suostuu kutsumaan teurasjaettaan jätteeksi!

 

Viimeksi törmäsin ongelmaan, kun Gasum Oy:n aamupäiväseminaarissa 31.5.2011 Tampereen Vapriikissa Gasum ´n teknologiapäällikkö Sari Siitonen kutsui elintarviketeollisuuden ja maatalouden biojakeita jätteeksi.

 

Olen tyytyväinen, sillä käyttämäni puheenvuoron jälkeen Siitonen lupasi välittömästi tarkistaa dia-aineistonsa.

 

Ymmärrän biojakeita hyödyntävien yritysten halun käyttää arvokkaista raaka-aineistaan ”jäte” –termiä.  Ne haluavat terminologiallakin painaa biojakeista maksamansa hinnan alas.

 

On paljon yrityksiä, jotka vaativat biojakeita toimittavan yrityksen maksamaan siitä, että niitä hyödyntävät yritykset suostuvat vastaanottamaan biojakeita!

 

Toki on muistettava, että hulluhan ei ole se, joka vaatii kelvollisesta raaka-aineesta maksua kyytipojaksi - hullu on se, joka suostuu maksamaan!

 

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin on!

 

Mainitsin em. tilaisuudessa käyttämässäni puheenvuorossa hyvänä esimerkkinä Tampereelle suunnitellun Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitoksen. Jäte-käsitteellä melskaavat voisivat käyttää hankkeesta ”jätteenpolttolaitos” –termiä, sillä sitähän se teknisesti on.

 

Kiitokset Sari Siitoselle, jos tarkistat dia-esityksesi sanamuotoja!

 

Erityiskiitokset Tammervoiman omistajille oikean ja bisnestänne edistävän termin käyttämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Pahin sittenkin vältettiin - Vapaavuori on ministerivuoronsa käyttänyt

Sunnuntai 19.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen perin tyytyväinen, että eilisen blogikirjoitukseni lähteenä käyttämäni kokoomusvaikuttajat eivät olleet ”kartalla” - Jan Vapaavuoresta ei sittenkään tule uuteen hallitukseen kuntaministeriä.

 

Helsinkiläisen kansanedustajan istuttaminen kuntaministerin pestille olisi tietänyt verisen kuntateurastamisen alkamista. Nyt niin ei ilmeisesti käy, sillä persujen ja Keskustan pelko merkitsee varovaisuutta kuntateurastuksissa.

 

Jokunen ajatus muistakin ministerikaavailuista. Ajatukset ovat täysin omiani:

 

• SDP:n ministerivalinnan ”pahnanpohjimmainen” eli Jukka Gustaffson on sopiva valinta, jos hallitukseen piti saada pirkanmaalainen demari. Toisen sukupuolen edustaja ei puolueensa varapuheenjohtajuuden siivittämänäkään olisi ollut viisas valinta. Gustaffsonilla on edes jonkinmoista kokemusta todellisesta elämästä. Aktiivisen välihuutajan eduskunta nyt kuitenkin menettää.
• Erkki Tuomiojan nimittäminen ulkoministeriksi on vakava taka-askel Suomen ulkopolitiikan kannalta. Stubb selitti itku kurkussa, että Suomen linja ei muutu, mutta uskokoon ken tahtoo.
• kenraalikunta on varmasti mielissään Stefan Wallin´n nimittämisestä puolustusministeriksi. Syy on yksinkertainen – kenraalit haluavat edelleenkin mennä kuselle nurkan taakse puolustusministerin kanssa!
• kristillisdemokraatit taisivat jujuttaa koko porukan – Päivi Räsäsestä saattaa kuoriutua ihan kelvollinen poliisiministeri!

 

Hallituskuvioista vielä se, että eipä olisi muutama vuosikymmenen sitten uskonut Kansallisen Kokoomuksen johdolla syntyvän Suomeen vasemmistohallitusta. Nyt sekin ihme on koettu!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi osallistuminen ja vaikuttaminen eivät kiinnosta?

Torstai 16.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Kuntademokratiayksikkö osallistui omalla osastollaan Keskustorin markkinoille maanantaina kesäkuun 6. päivänä.

Osastolla olivat esittelyssä mm. Valma-valmistelufoorumi, Alvari eli alueellinen vaikuttamiskanava, Mansetori eli paikallinen yhteisöportaali, josta löytyvät eri kaupunginosien sivut seä pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillat.

Kuntademokratiayksikkö oli nähnyt paljon vaivaa osaston järjestämisessä, sillä mukana torilla olivat vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola, vanhusasiamies Päivi Kemppainen sekä kolme neljästä apulaispormestarista eli Timo Hanhilahti, Leena Kostiainen ja Anna-Kaisa Ikonen.

 

Poikkesin osastolla puolenpäivän jälkeen, jolloin ohjelman mukaisesti paikalla olivat vanhusasiamies sekä kolme apulaispormestaria.

Hämmästyin, sillä asioista kiinnostuneita tamperelaisia oli paikalla ainoastaan muutama.

Miksi yhteiset asiat eivät kiinnosta ainakaan silloin, jos paikalle on saatu asioista päättäviä?

 

 

Apulaispormestari Timo Hanhilahti – joka tässä keskustelee Länsi-Alvarin vuorovaikutussuunnittelija Birgitta Tunturin kanssa -  vastaa yhdyskuntapalveluista, johon kuuluvat

• maaomaisuuden hallinta ja kehittäminen
• kaupunkiympäristön rakentaminen ja ylläpito
• viranomaispalvelut
• joukkoliikenne ja
• pelastustoimi

 

 

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen (vasemmalla) vastaa seuraavista alueista:

toimintakykyä ja terveyttä edistävät palvelut, johon kuuluvat

• vammaispalvelut
• perusterveydenhuollon avopalvelut
• päihde- ja mielenterveyspalvelut
• erikoissairaanhoito
• sosiaalisen tuen palvelut

ikäihmisten palvelut, johon kuuluvat

• kotona asumista tukevat palvelut
• asumis- hoito- ja kuntoutuspalvelut
• pitkäaikaishoidon ja –hoivan palvelut

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen kuvassa vanhusasiamies Päivi Kemppaisen kanssa.

 

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen - joka kuvassa kirjaa muistiin kaupunkilaisen asioita - vastaa lasten ja nuorten palveluista, johon kuuluvat

• päivähoito
• perusopetus
• neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut
• psykososiaalisen tuen palvelut
• vapaa-ajan palvelut

Paikalla olleiden apulaispormestareiden vastuualueet ovat laajat ja koskettavat jokaista kaupunkilaista.

Olisin suonut, että enemmän tamperelaisia olisi ollut paikalla osallistumassa ja vaikuttamassa.

Kiitän Kuntademokratiayksikön vuorovaikutussuunnittelijoita osallistumisesta Keskustorin markkinoille - jaksakaa pitää osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävää asukasvaikuttamista yllä!

 

-Esko Erkkilä-

"Enemmän Synttäreitä"

Torstai 9.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkohuudahdus oli kutsuvierastilaisuuden mottona, johon sain osallistua Finlandia-talolla keskiviikkona 8.6.2011.

Kyse oli Suomen Syöpäyhdistys ry:n 75 -vuotisjuhlasta ja samalla juhlimme myös Suomen Syöpäpotilaat ry:n 40 –vuotistaivalta.

 

 

 

Finlandia-talon lippurivistö kuvattuna hieman epätavanomaisesta suunnasta eli Finlandia-talon sisäänkäynniltä kohti Kansallismuseota!

 

 

 

Juhlatilaisuuden motto "Enemmän Synttäreitä" esiintyi Finlandia-talolla monessa paikassa. Tämä juliste sijaitsi sisääntuloaulassa.

”Enemmän Synttäreitä” pitää paikkansa, sillä molempien järjestöjen työn tuloksena lukemattomat suomalaiset ovat saaneet viettää enemmän synttäreitä, koska kuluneiden vuosien aikana syöpätietoisuus on kasvanut ja taistelu syöpää vastaan on edennyt.

Suomen Syöpäyhdistys ry on maamme suurimpia kansanterveysjärjestöjä. Valtakunnalliseen keskusjärjestöön kuuluu 12 maakunnallista syöpäyhdistystä ja viisi potilasyhdistystä. Yhteensä jäsenjärjestöihin kuuluu noin 140 000 jäsentä – olen yksi jäsenistä.

Jäsenjärjestöineen yhdistys tukee ja kuntouttaa syöpäpotilaita ja heidän läheisiään sekä kannustaa väestöä entistä vastuullisempaan käyttäytymiseen edistämällä terveyttä, tiedottamalla syövästä, ylläpitämällä syöpäpoliklinikoita sekä solu- ja kudoslaboratorioita ja tukemalla tieteellistä syöpätutkimusta.

Suomen Syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry:n MISSIO on vähentää syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa ja turvata syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen paras mahdollinen tuki hoidon ja kuntoutumisen aikana.

 

Tilaisuuden juontajana hääri esittävän taiteen monitoimimies Nicke Lignell.

Hänen lisäkseen asiantuntijajuontajana toimi Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.

 

 

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula ja professori Mats Brommels pohtivat Harri Vertion vetämässä keskustelussa kolmannen sektorin merkitystä terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa.

 

Keskustelijat totesivat, että vapaaehtoisuuteen perustuvien järjestöjen aika ei ole ohi. Kumpula ja Brommels näkivät, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tuo vapaaehtoisen järjestötyön piiriin kokeneita kansalaisia, joiden avulla pystytään rakentamaan uusia siltoja sukupolvien välille.

 

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi peruspalveluministeri Paula Risikko.

Risikko kiitti syöpäjärjestöjä monipuolisesta työstä ja mainitsi erikseen syöpäjärjestöjen taloudellisen tuen syöpätutkimukselle – se on määrältään n. 4 M€ vuodessa!

 

Ministeri Risikko piti mahdollisena Kansallisen Syöpäkeskuksen perustamista lähivuosina.

 

Kirjailija Niina Repo taustoitti kiinnostavalla tavalla omasta rintasyövästään kertovaa Arpi-teosta, johon Laura Malmivaara on valokuvannut kirjailijan eri vaiheet taistelussa syöpää vastaan.

 

Ylen ajankohtaisohjelmien toimittaja Tiina Merikanto – joka on tehnyt lukuisia vanhusten elämää ja arkipäivää käsitteleviä televisio-ohjelmia – sekä Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pohtivat keskustelussaan median ja syövän suhdetta. Keskustelijat totesivat, että syöpä ja siihen liittyvät pelot, selviämiset ja muut seikat kiinnostavat mediaa.

 

 

 

Juhlatilaisuuden musiikki- ja lauluannista vastasivat Esa Niemisen orkesteri, Johanna Kurkela, Riki Sorsa sekä Medicanto-kuoro.

Tässä he kaikki juhlan päättäneessä yhteisesiintymisessään.

 

Riki Sorsa sai tilaisuuden suurimmat suosionosoitukset, kun saimme kuulla hänen ”Muuttohaukka” –esityksenä. Sorsa sairastui v. 2006 kurkkusyöpään, mutta on kuntoutunut siitä.

Medicanto-kuoro koostuu 25 lääkäristä, jotka harrastavat sekakuorolaulua. Hienosti heiltä onnistui eteläpohjalaishenkisen kansanlaulun ”Veret tuli mun silimihini” esittäminen.

 

 

 

Hieno tilaisuus päättyi kahvitilaisuuteen ja yli 500 juhlavierasta nauttivat suurella mielihyvällä yhdeksän metriä pitkästä vadelma-valkosuklaa –täytekakusta  isot palaset ennen kotimatkan alkamista!

 

Kiitän Suomen Syöpäyhdistystä ja Suomen Syöpäpotilaita mielenkiintoisen ja hyvin järjestetyn tilaisuuden aikaansaamisesta.

Erityiskiitos Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:lle, joka järjesti juhlaan bussikuljetuksen ja siten mahdollisti mm. syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden osallistumisen juhlaan!

 

Tilaisuudessa ennakoitiin ”ISOA UUTISTA”, mutta siitä erikseen lähipäivinä tälläkin palstalla!

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko pavunidut koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-skandaalin syytä?

Tiistai 7.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksaa ja jopa koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-epidemian alkusyy ei minulle eikä monille muillekaan ole yllätys, jos syyksi paljastuvat idut.

 

Asiasta ei vielä ole varmuutta, mutta jotain asiasta uskallan sanoa.

 

Suosin vihanneksia, mutta ituihin en koske vaikka kyse olisi kuinka hienosta ruokapaikasta tahansa.

 

Itujen kasvualustana ja kastelussa käytettävän veden laatu on itukasvatuksessa kaiken perusta.

 

En olisi uskonut, että Saksassa itujen kasteluun käytetään paskavettä, mutta niin nyt ilmeisesti on tapahtunut.

 

Ainakin takavuosina Suomeen tuotiin ituja jopa Pakistanista ja muista eksoottisista maista saakka. Siellä paskaveden käyttäminen kasteluvetenä itujen kasvattamisessa on tavallista.

 

Suomessa ei ole todettu iduista peräisin olevia EHEC-epidemioita. Sen sijaan Suomessa on esiintynyt kaksi itujen aiheuttamaa salmonella-ruokamyrkytysepidemiaa vuosina 2007 ja 2009. Kyseessä olivat maahantuodut sinimailasen idut.

 

Siementen idättäminen on jo sinällään herkkä prosessi ja se merkitsee mikrobiologisesti oivallisen kasvualustan muodostumista haitallisille mikro-organismeille. Kun siihen lisätään ulosteiden kanssa kontaminoitunut kasteluvesi (= paskavesi), on selvää, että idut eivät sovellu elintarvikkeeksi.

 

Nyt Saksan terveydenhoitojärjestelmän polvilleen laittanut EHEC-kanta on tyypiltään uusi. Se merkitsee tavatonta riskiä, sillä tuntematon vihollinen on aina vaarallinen.

 

EHEC-kolibakteeri voi aiheuttaa hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän, joka vaikuttaa verisoluihin, munuaisiin ja mahdollisesti myös hermostoon. Sairaustapauksia on Saksan lisäksi ilmennyt Itävallassa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Britanniassa.

 

Epidemiaan kuolleiden lukumäärä kohosi sunnuntaina 5.6.2011 jo 22:een.

 

Saksalaiset aiheuttivat dioksiiniskandaalillaan kestämättömän tilanteen suomalaiselle sianlihantuotannolle, sillä skandaalin akuutissa vaiheessa jouduttiin saksalaista sianlihaa pakastamaan paljon.

 

Nyt saksalaisen sianlihan pakkasvarastoja puretaan ja sianlihan hinta Euroopassa on sukeltanut ennätysmäisen alas.  Tilanne merkitsee sitä, että sianlihantuotanto on Suomessa täysin kannattamatonta.

 

Pelkään, että vihannesten EHEC-skandaali aiheuttaa suuria ongelmia suomalaiselle vihannestuotannolle. Vihannesten kulutus laskee, hinnat alenevat ja tuotanto on kannattamatonta.

 

Kyseenalainen kiitos kuuluu saksalaiselle kotieläintuotannolle ja heidän vihannestuotannolleen!

 

-Esko Erkkilä-