Pirgun kartano on ensimmäisiä Neuvostoliiton miehityksen jälkeen entisöityjä kartanoita Virossa

Keskiviikko 21.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Aloitimme viimeviikkoisen Viron kartanokierroksemme tutustumalla Pirgun kartanoon, joka sijaitsee 44 kilometrin etäisyydellä Tallinnasta.

 

Virossa oli ennen neuvostomiehitystä lähes tuhat kartanoa, kun niitä nyt on satakunta.

 

 

 

 

 

Pirgun kartano on ensimmäisiä virolaisia kartanoita, jotka on entisöity Neuvostoliiton miehityksen päättymisen jälkeen.

 

 

 

 

Kartano oli ulkoasultaan sata vuotta sitten jokseenkin samanlainen kuin nyt, mutta…

 

 

 

 

 

…vuonna 1983 sen kunto oli surkea.

 

 

Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtui kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys.

 

******

 

Pirgun kartano on rakennettu 1820-luvulla ja rakentajana oli Gideon von Staal.

Vuodesta 1997 alkaen kartano on ollut yksityisomistuksessa. Sen omistaa psykologi Ruth-Kaja Pekk.

 

Kartanossa on mahdollisuus järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia, häitä ja muita juhlia.

 

Ennen yksityisomistukseen siirtymistä Pirgussa toimi kehityskeskus ja mm. teatteri.

 

 

 

 

Kartanon huoneissa on mahdollisuus vaatimattomaan majoitukseen, joka useimmissa huoneissa on yhteismajoituksen luonteista.

 

 

 

 

Tässä kirjastohuoneessa on mahdollisuus myös hieman yksilöllisempään yöpymiseen.

 

 

 

 

 

Kartanon majoitustilojen palveluvarustukseen kuuluu myös sauna.

 

 

 

 

Koulutustilat sijaitsevat vanhojen holvien alla.

 

 

 

*********

 

Pirgun kartanolla on omat nettisivut viroksi ja englanniksi. Ne löytyvät googlaten vaikkapa näin: ”Pirgu möis”.

 

*********

 

Matkanjärjestäjämme oli suunnitellut kartanomatkamme siinä mielessä oikein, että saimme aluksi tutustua melko vaatimattomaan kartanoon.

 

Pirgun kartanon sijainti lähellä Tallinnaa luo kuitenkin hyvät mahdollisuudet kehittää kartanosta matkailijoille ja kokousväelle haluttu kohde.

 

Kartanolla on tällä hetkellä omistuksessaan maata vain kaksi hehtaaria ja niin pieni pinta-ala asettaa omat rajoituksensa kartanon kehittämiselle.

 

 

Kun katselee kartanosta vuonna 1983 otettua valokuvaa ja vertaa sitä nykytilanteeseen, on omistajalle annettava täysi tunnustus kartanon saattamisesta nykytilaansa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien Liitto on ammatillis-aatteellinen koulukuntajärjestö

Tiistai 20.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valmistuin agrologiksi Mustialan Maatalousopistosta vuonna 1970 ja olen alusta alkaen ollut Agrologien Liitto ry:n jäsen.

 

”Koulukuntajuureni” tulivat päivitettyä, kun osallistuin vaimoni kanssa Agrologien Liiton järjestämälle matkalle Viron kartanoihin 15.-18.8.2013.

 

Kartanokierroksemme käytännön järjestelyistä vastasi Suomen Matka-Agentit Oy ja hyvin vastasikin, joten voin lämpimästi suositella yrityksen palveluiden käyttämistä.

 

Matkamme oli onnistunut ja sain paljon aineistoa myös näille sivuilla jatkossa kirjoittamiini juttuihin. Aika näyttää, että millaisia juttuja läppärini näppäimistöltä löytyy.

 

Kiertomatkamme keskittyi virolaisiin kartanoihin tutustumisiin, mutta kohtasimme myös paikkoja, jotka liittyvät kiinteästi Suomen historiaan ja sotatoimiin – oikeastaan voidaan jo nyt todeta, että Suomeen liittyviin rauhantoimiin.

 

Maa- ja kotieläintalouteen tutustumiset jäivät lukumääräisesti vähäisiksi, mutta eräs tutustumisemme maatalouteen olikin sitä innostavampi – siitäkin aikanaan.

 

 

 

 

Matkaseurueemme koko oli 21 henkilöä ja se on sopiva koko ryhmälle, jotta kohteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisesti.

 

 

 

 

Oppaamme Lea Asso on syntyperäinen tarttolainen, mutta hän tuntui tuntevan koko Viron kuin omat taskunsa; lähes jokaisessa kylässä oli paikka, jonka Lea tunsi henkilökohtaisesti!

 

 

 

 

 

Agrologien Liiton toiminnanjohtaja Esko Lappalainen oli mukana ja hän käytti matkan aikana muutaman puheenvuoron, joissa kertoi agrologikunnan ajankohtaisista asioista.

 

 

********

 

 

Nyt agrologeja valmistuu kahdeksasta opistosta, mutta suurimmillaan agrologeja valmistui perätä 11 opistosta. Sen lisäksi olivat ne muutamat oppilaitokset, joista agrologeja valmistui ns. pätevöittämiskoulutuksen kautta!

 

Valmistuin vuonna 1970 ja silloin Maatalousopistoja oli vain kolme eli Mustialassa, Hyvinkäällä ja ruotsinkielinen opisto Turussa.

 

Valmistumiseni aikana agrologi-tutkinto oli arvossaan, sillä silloin meitä valmistui vuodessa ainoastaan n. 90 uutta agrologia.

 

”Pahimmillaan” agrologeja valmistui vuonna 1990 ja silloin valmistuneiden määrä oli n. 350 uutta agrologia per vuosi.

 

Ihmettelen, että valmistumiseni aikana suomenkieliseen agrologikoulutukseen hakeuduttiin mielellään koko maasta joko Mustialaan tai Hyvinkäälle, mutta kulkuyhteyksien parannuttua agrologeja piti valmistuvan ”joka niemestä ja notkelmasta” sijaitsevasta maatalousoppilaitoksesta! Oli ilmeinen vaara, että agrologien massavalmistuminen rapautti koulukuntamme arvostusta.

 

Onneksi nämä nykyajan agrologit liittävät tittelinsä perään kirjaimet AMK ja se helpottaa heidän tunnistamistaan massavalmistumisen agrologeiksi!

 

Nykyisin hakupaine agrologitutkintoon on vain 1,5 kertainen per aloituspaikka ja sen lisäksi opintojen keskeyttäminen on tavanomaista. Ei hyvä niin!

 

Hakuprosessi maatalousopistoihin oli ennen pitkä, sillä pohjaksi tarvittiin alemman maatalouskoulun suorittamisen lisäksi vuoden kestänyt tilaharjoittelu. Nyt näitä ei kai enää vaadita!

 

******

 

Tiedän omakohtaisen kokemukseni perusteella, että agrologitutkinto ei merkitse suuriakaan valmiuksia työelämään, mutta käytännöllis-tietopuolisena tutkintona se antaa hyvät valmiudet alkaa kouluttautumaan työelämän haasteisiin.

Olen saanut olla tilanteessa, jossa esimiehenäni on ollut agrologi, agronomi, DI, ekonomi, merkonomi "tai muuten virkeä nuorimies", mutta olen ollut myös esimiehenä agrologeille, agronomille, DI:lle, KTM:lle, merkonomille ja "muuten asioita hallitseville". 

Bisnesmaailmassa koulutuksen oppiarvolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan henkilön pystyvyys tehtäviensä hoitamiseen arvioidaan tulosten perusteella. Näin on hyvä, sillä tuloksistaan henkilö tunnistetaan!

 

Liike-elämässä toimii ja on toiminut useita kauppaneuvos- ja vuorineuvostasolle kohonneita agrologeja.

 

Valtioneuvos Martti Miettunen kolminkertaisena Suomen pääministerinä lienee politiikassa parhaiten menestynyt agrologi.

Ministerinä Martti Miettunen toimi 4.316 päivää!

Olen ylpeä, että olen valtioneuvos Miettusen tapaan Mustialan agrologeja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhteinen Tampere - näköalaton kaupunki?

Maanantai 19.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Tämän jutun otsikko on valitettavan tosi muunnos Tampereen kaupunkistrategialuonnoksesta, joka tänään esitellään Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi.

 

Virkahenkilöiden laatimassa luonnoksessa on hyvää ja hyväksyttävää sen tekninen rakenne, sillä siinä esitetään aihepiirikohtaisesti Tampereen kaupungin strategiset painotukset vuonna 2025 ja tavoitteet vuosille 2014 – 2017.

 

Tekniseen oikeaoppisuuteen kuuluu se, että näiden lisäksi samalla A4-sivulla on aihepiirikohtaisesti lueteltu ne mittarit, joilla vuosien 2014 – 2017 onnistumista tarkastellaan.

 

******

 

Strategialuonnoksen positiiviset piirteet rajoittuvatkin teelmäksen tekniseen rakenteeseen, sillä asiakirjan tekstisisältö on paljolti tyhjän puhumista.

 

******

 

Olen työurani aikana saanut muutamankin kerran olla osallisena yrityksen strategian päivitysprosessissa – pienenä tekijänä, mutta osallisena kuitenkin.

 

En ole milloinkaan kuullut tai nähnyt näin hölynpölyä ja kevyttä asioiden käsittelyä täynnä olevaa strategialuonnosta, kuin tänään Tampereen kaupunginvaltuutetuille esitetään hyväksyttäväksi!

 

On kuitenkin epärealistista kuvitella, että tänään tapahtuvassa valtuustokäsittelyssä tultaisiin muuttamaan virkahenkilöiden, pormestarin ja apulaispormestareiden sekä johtavien viranhaltijoiden laatimasta strategialuonnoksesta pilkkuakaan. Valitettavaa, mutta totta!

 

******

 

Strategiset painotukset voisivat vallan hyvin olla noin yleisluonteisia, kuin tänään kaupunginvaltuustolle esitettävässä asiakirjassa kerrotaan.

 

Homma menee pieleen – ja pahasti -, kun tavoitteissa vuosille 2014 – 2017 esitetään samanlaista tyhjänpäiväistä soopaa, kuin kohdassa ”Strategiset painotukset 2025”.

 

Peräänkuulutan konkreettisia toimenpiteitä, jotta asetettuihin strategisiin tavoitteisiin päästäisiin.

 

******

 

Asiakirjaluonnoksesta löytyy ihan oikeitakin asioita:

 

Osiossa ” Ennaltaehkäisy ja hyvinvointierojen kaventaminen” on ”Tavoitteet 2014 – 2017” kohdassa esitetty aivan tarkkojakin tavoitteita sekä niiden toteutumamittareita. Aivan kaikki ei ole siis niin hampaatonta, kuin Tampereen kaupunkistrategia-luonnoksessa noin yleisesti maalaillaan.

 

Annan ehdot Tampereen kaupunkistrategialuonnokselle ja valittelen, että kaupunginvaltuutetut joutuvat tänään hyväksymään täydellistä höttöä sisältävän asiakirjan lähivuosien ohjenuoraksi.

 

Tästä ei Tampereelle hyvää seuraa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos Tampereen välttämättä halutaan velkaantuvan, miksi sen pitää tapahtua Rantaväylän tunnelin vuoksi?

Sunnuntai 18.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain muutama päivä sitten olla paikalla erikoisessa tilaisuudessa, kun Tampereen korkein luottamushenkilö ja kaksi johtavaa virkahenkilöä yrittivät perustella luottamushenkilöille, että kuinka tärkeää ja kuinka vaihtoehdotonta on tukea Rantaväylän tunnelin rakentamista.

 

Korkeimman luottamushenkilön puolustamiseksi on toki todettava, että hän kahteenkin kertaan lyhyessä tervehdyksessään korosti, että jokainen päättää suhtautumisensa itse.

 

Rahoitusalan expertti lateli powerpoint-kuvia, joissa perusteltiin, että Rantaväylän tunnelin rahoitus on järjesteltävissä.

 

Tampereen kaupunki saa kuulemma helposti 100.000.000 euroa (= 100 M€) uutta pitkäaikaista lainaa ja sen lisäksi kaupunki saisi vielä 50.000.000 euroa (= 50 M€) Rantaväylän tunneliin rakennusaikaista lainaa!

 

Jos Tampereen kaupunki ottaisi uutta lainaa 130.000.000 euroa (=130 M€), niin silloin Tampereen kaupungin lainamäärä kohoaisi asukasta kohti rahoitusexpertin vakuuttelujen mukaan ”vain” 3.000 euroon per asukas.

 

Ihmettelen ylimmän luottamushenkilöjohdon ja johtavien rahoitusalan virkahenkilöiden kovaa halua kasvattaa Tampereen kaupungin lainamäärää Rantaväylän tunnelin rakentamisen vuoksi.

 

Jos Tampereen kaupungin lainamäärää on ”pakko” kasvattaa, niin miksi sitä ei tehdä parantamalla esimerkiksi ikääntyneiden, lapsiperheiden, vammaisten, työttömien, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja muiden yhteiskunnan vähempiosaisten olosuhteita? Miksi Tampereen lainataakkaa halutaan kasvattaa Rantaväylän tunnelin vuoksi?

 

Omaan nelikymmenvuotisen yritystaustan ja erityisesti työurani loppupuoliskolla sain jatkuvasti painiskella taloudellisten realiteettien puristuksessa.Talousasiat kohosivat työssäni työurani lopussa tärkeiksi, sillä jouduin asemaan, jossa piti vastata vastuualueeni taloudellisesta tuloksesta.

 

Velaksi elämiseen turvautuminen on yrityselämässä kauhistus, mutta sitä se ei näytä olevan kuntamaailmassa! Miksi näin on?

 

Vastaan itse ja totean, että talousasioiden holtiton hoitaminen kuntamaailmassa on hyväksyttyä, sillä päätöksentekijät eivät koskaan joudu siitä tilille – asukkaat ja veronmaksajat maksavat holtittoman elämän ja holtittomat päätökset.  

 

Mainitsemani erikoinen tilaisuus vahvisti käsitystäni, että Rantaväylän tunnelin rakentamiseen ei ole mitään tarvetta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Tavase on tipahtanut joukosta pois!

Lauantai 17.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen ylin luottamushenkilöjohto ja pari johtavaa virkamiestä järjestivät alkuviikolla valtuustoryhmille ”opastustilaisuuden”, jossa kerrottiin, että miten pitää suhtautua Rantaväylän tunneliin.

 

Kukin valtuustoryhmä käsiteltiin erikseen – pienemmät valtuusryhmät käsiteltiin yhdessä ronttakaupalla.

 

On mielestäni kerrassaan sopimatonta ja nurinkurista, että virkahenkilöt patistavat luottamushenkilöitä päättämään virkahenkilöiden haluamalla tavalla. Onneksi ylin luottamushenkilö painotti pariinkin kertaan, että jokainen tekee oman päätöksensä.

 

Tilaisuus kallistui lopputulemaltaan Rantaväylän tunnelin osalta tukemaan niitä kielteisiä tuntemuksia, jotka ovat prosessin aikana vahvistuneet.

 

Junttaustilaisuuden positiivisin anti oli, kun totesimme, että Tavase on pudonnut pois Tampereen kaupungin suurinvestointien joukosta – järki on siis tältä osin voittamassa!

 

Tampereen kaupungin lähivuosien investointikohteeksi junttaajat mainitsivat seuraavat projektit:

 

• Rantaväylän tunneli
• Ratikka
• Jätevesien keskuspuhdistamo
• Energiahankkeet
• Uudet asuinalueet
• Pysäköintiratkaisut

 

Positiivista listauksessa on se, että junttaporukka ei maininnut Tampereen lähivuosien investointikohteena tekopohjavesiprojekti Tavasea!

 

Tampereen päätöksentekoprosessi on nyt siis jopa virkahenkilöiden osalta päätynyt siihen, että Tavase-hanke tullaan kuoppaamaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Meitä yritetään höynäyttää!

Perjantai 16.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Kaikki muistamme, kun kotona leivottiin pullaa, piparkakkuja ja aikaisemmin myös kunnon ruisleipää.

 

Kotileivonnassa syntyvä hajunautinto on vailla vertaa – se saa veden herahtamaan kielelle.

 

Tätä ominaisuuttamme käyttävät hyväkseen kaikenmaailman lind´it ja yhä lisääntyvässä määrin myös muut päivittäistavarakaupat.

 

Kyseessä on myymälöiden paistopisteet, joissa vain paistetaan muualla valmistetusta taikinasta valmistetut raa´at leivonnaiset.

 

Moni kuluttaja luulee, että myymälän paistopisteestä hankittu tuote on alusta alkaen valmistettu kyseisessä myymälässä.

 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan valmis taikina on tullut paistopisteelle useimmiten ulkomailta. Toki kotimaisiakin taikinantoimittajia on olemassa.

 

Kotimaisten elintarvikkeiden hyvä imago ja korkea laatu sekä kuluttajien halu tietää ostamiensa tuotteiden alkuperä ovat vaikuttaneet siihen, että myymälöiden paistopisteissä yleensä kerrotaan taikinan alkuperä.

 

Kuluttajien pitää yhä useammin tiedustella ostamiensa elintarvikkeiden alkuperää.

 

Alkuperän kyseleminen on hyvä keino ehkäistä päivittäistavarakaupan pyrkimykset antaa myymistään elintarvikkeista sellainen kuva, jota ne eivät ansaitse!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vasemmistoliittolainen liikenneministeri Merja Kyllönen alueellistaa valtion toimintoja Helsinkiin ja Viroon!

Torstai 15.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valtiovarainministeriön nettisivuilla todetaan alueellistamisesta näin:

 

”Alueellistamisella tarkoitetaan valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.”

 

Samainen tietolähde toteaa alueellistamisen tavoitteista seuraavaa:

 

”Alueellistamisen tavoitteista säädetään alueellistamislaissa.

Tavoitteena on

• turvata valtion tehtävien tuloksellista hoitamista ja työvoiman saantia valtion tehtäviin,
• edistää maan tasapainoista alueellista kehitystä; sekä
• tukea työllisyyttä maan eri osissa.”

 

Kaiken pitäisi siis olla kunnossa, mutta nyt värikkäästä kielenkäytöstään tunnetun liikenneministeri Merja Kyllösen ”peukalon alla” oleva Finavia Oyj toteuttaa alueellistamista perin oudosti.

 

Finavia ilmoitti maanantaina 12.8.2013, että Tampereella Aitovuoressa sijaitsevat aluelennonjohtopalvelut siirrettäneen Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

 

Aluelennonjohdolla on tärkeä osuus lentotuvallisuuden varmistamisessa, sillä Aitovuoresta valvotaan kaikkia Suomen ylilentoja ja sen lisäksi sieltä valvotaan lentoliikenteen sujumista Suomen kaikkien 25 lentoaseman välillä.

 

 

Mutta ei tässä vielä kaikki!

 

 

Liikenneministeri Merja Kyllösen (vasemmistoliitto) vastuulle kuuluva Finavia Oyj ilmoitti aluelennonjohtoon liittyvistä järjestelyistä kertoessaan, että se tutkii mahdollisuuksia ulkoistaa lennonneuvontapalvelut Viroon!

 

 

Kerrassaan luovaa alueellistamista!

 

 

Lennonneuvontapalvelut ovat lentoliikenteen sujumisen ja lentoturvallisuuden kannalta elintärkeä toiminto, sillä niillä palvellaan lentoyhtiöitä ja lentäjiä heidän operatiivisessa toiminnassaan. Lentosään kertominen ja reittiselostukset ovat sitä toimintaa, jota lennonneuvontapalvelut tarjoavat.

 

 

********

 

 

Julkisuudessa kerrotaan, että ministeri Kyllösen vastuualueelle kuuluvan Finavia Oyj:n toimet ovat tulleet liikenneministerille ”puun takaa”.

 

Tuntuu suorastaan pelottavalta, että lentoliikenteestä ja sen turvallisuudesta vastaavalla ministerillä ei ole tietoa hän vastuualueensa eräästä tärkeimmästä seikasta.

 

Ihmettelen myös sitä, että Kataisen-Urpilaisen hallitus on nyt romuttamassa Matti Vanhasen hallitusten ja Mari Kiviniemen hallituksen aikana liikkeelle lähtenyttä alueellistamista.

 

Kataisen hallituksen alueellistamisen ”miedontamista” saattoi kyllä jo odottaakin, sillä Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa siitä todetaan näin:

 

”Valtion toimintojen alueellistamisen tulokset ja menettelytavat selvitetään ja sen pohjalta jatketaan alueellistamista; sekä valtion toimintojen alueellistamisen laatua ja kustannustehokkuutta arvioidaan.”

Ainakin näin jälkikäteen on helppo huomata, että jo hallitusohjelmaan on kirjattu se, jota Kataisen-Urpilaisen hallitus on johdonmukaisesti noudattanut eli maakuntien kurjistaminen ja heikompien alueiden lyömistä!

 

 

********

 

Toivoa sopii, että nyt kun Finavia Oyj:n suunnitelmat on saatu ”puun takaa” myös liikenneministeri Merja Kyllösen tietoon, hän menettelee Finavia Oyj:n suunnitelmien kanssa samoin kuin hän menetteli ns. Kyllösen giljotiinilistan paljastuttua.

 

Giljotiinilistahan koski Valtatie 8:n uudistamistöiden jäädyttämistä Turun ja Porin välillä.

 

Listan tultua julkisuuteen Kyllönen lupasi näin:

 

”Kun saan sen käsiini, revin sen tuhanneksi kappaleeksi. Varmuuden vuoksi vielä poltan sen.”

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamukävelyllä Viipurissa 8.7.2013

Keskiviikko 14.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa Venäjälle tekemämme matkan viimeinen aamu valkeni Viipurissa aurinkoisena ja lämpimänä.

 

Matkantekomme jatkuisi vasta klo 9.30, joten lähdin pienelle aamukävelylle, sillä Viipurissa riittää mielenkiintoisia kohteita.

 

Olin kartasta illalla havainnut, että hieman kauempana Viipurin linnan takana sijaitsee Pietari Suuren patsas – sitä kohti siis, sillä kohde oli minulle täysin uusi ja outo.

 

 

 

Pyöreä torni piti kuitenkin käydä kuvaamassa aamuauringon loisteessa.

 

 

 

Viipurin linna aamuauringossa.

 

 

  

Linnansillalta sain kauko-objektiivilla jo kohteenikin näkyviin. En silloin tiennyt, että kuinka pitkän matkan joudun taivaltamaan ennen kuin olen patsaan juurella.

 

Tämä ”kaukokuva” on patsaasta reissuni aikana ottamista kuvista paras, vaikka matkaa kohteeseen on parisensataa metriä.

 

 

 

Kello oli paikallista aikaa tasan seitsemän, kun kuljin linnan sisäänkäynnin ohi ja huomasin, että portti on hieman auki.

 

Menin sisään, kuljeskelin linnan pihalla sekä napsin valokuvia. Ketään en nähnyt.

 

 

Tässä muutama kuva linnan pihalta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

 

Linnanpihalla käyntini jälkeen saavuin vähän turhankin pitkän kierroksen jälkeen Pietari Suuren jalkojen juurelle – olin matkani tavoitteessa!

 

Patsaan vierellä kalliossa on vuosiluku 1910. Silloin Pietari Suuri on saanut patsaansa Viipuriin.

 

  

Tätä maisemaa Pietari Suuri Viipurissa katselee.

 

 

 

 

Pietari Suuren vartijoina kalliolla ovat minitykki ja vierailuhetkelläni myös varis vai onko tuo korppi!

 

 

 

 

 

Lintu lähti pois ja niin minäkin – Pietari Suuri jäi taas yksikseen katselemaa Viipuria!

 

 

 

Linnansillalta vielä viimeinen katsahdus kohti Pietari Suurta – kyllä hän paikoilleen jäi!

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen Hirvi-veistoksen alkuperäinen pronssivalos seisoo ylväänä Viipurissa

Tiistai 13.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun 7. päivänä iltakävelymme pääkohteena Viipurissa oli tutustua Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen.

 

Mielestäni se on Alpo Sailon vuonna 1935 Sortavalassa paljastetun ”Runonlaulaja”-patsaan ohella merkittävin suomalainen veistos, joka on jäänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin siis Venäjän haltuun.

 

 

 

 

Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos kuvaa nelimetrisessä komeudessaan uroshirveä.

 

 

Hirvi-veistos on monien suomalaisten pääkohde, kun he käyvät Viipurissa.

 

 

 

 

 

Halusin, että sukulaismieheni ikuistaisi minut Hirvi-veistoksen äärellä.

Valitan, että pukeutumiseni ei ole riittävän kunnioittava tähän tilaisuuteen.

 

***** 

 

Minulle oli yllätys, että Hirvi-veistoksen kopiota on paljastettu vuonna 1955 Lahdessa Erkonpuistossa, vuonna 1969 Turussa Kupiittaanpuistossa ja vielä vuonna 1972 Helsingissä Luonnontieteellisen museon edessä.

 

Minusta ainoa oikea Hirvi-veistos sijaitsee Viipurissa. Näin siitä huolimatta, että Viipuri on sodassa menetetty viholliselle.

 

 

 

Hirvi-veistos sijaitsee Torkkelinpuistossa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjastotalon vieressä. Kirjastotalo on nyt pressujen ympäröimä kunnostustöiden vuoksi ja sinne ei ole mahdollisuutta päästä tutustumaan.

 

 

 

 

 

Lähellä Hirvi-veistosta on Yrjö Liipolan vuonna 1932 veistämä ”Metsänpoika” –teos.

 

Yrjö Liipolalla on useita veistoksi mm. Tampereella ja Metsänpojan ohella hänen yksi merkittävimmistä teoksistaan on Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa.

 

Suomen Vapaudenpatsas sijaitsee Vaasan Kauppatorilla ja ajatus patsaan saamisesta Vaasaan syntyi Vapaussodan ylipäällikön C.G. E. Mannerheimin esikunnasta.

 

Viipurissa sijaitseva Metsänpoika kuuluu Yrjö Liipolan parhaimpiin töihin.

 

 

On mielestäni paikallaan, että Viipurissa suomalaiset käyvät Jussi Mäntysen Hirvi-patsaalla sekä Yrjö Liipolan Metsänpoika-patsaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen"

Maanantai 12.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat ovat Mikael Agricolan Rukouskirjan esipuheesta vuodelta 1544.

 

 

 

 

 

Ne ovat kirjoitettuna myös siinä Agricolan patsaan jalustassa, joka sijaitsee Viipurissa Pietari-Paavali kirkon edustalla.

 

Katselimme patsasta heinäkuun alussa sukulaismiehen kanssa, kun olimme iltakävelyllä Viipurissa.

 

 

 

Tässä otsikon sanat Agricolan patsaan jalustassa.

 

 

Patsas on kopio siitä Emil Wikströmin veistämästä patsaasta, joka asetettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle vuonna 1908.

Nykyinen patsas on paljastettu vuonna 2009.

Tämän patsaan jalusta on veistetty Antreassa eli nykyisessä Kamenogorskissa.

 

 

 

 

 

Patsaan kauluskivenä on alkuperäinen, osin vaurioitunut Emil Wikströmin suunnittelema kivi.

 

 

 

 

Patsaassa lukee suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi ”Autuaita ovat rauhantekijät”

 

 

Mikael Agricolan patsas sopii hyvin Viipuriin, sillä hänen todennäköinen hautapaikkansa on Viipurin vanhassa tuomiokirkossa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Viipurissa

Sunnuntai 11.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisen Venäjän-matkamme viimeiseen kohteeseen Viipuriin heinäkuun 7. päivänä.

 

Olen monesti ollut mukana Viipurissa läpiajomatkalla, mutta perusteellisemmasta Viipurin vierailustani on kulunut paljon aikaa, sillä se tapahtui jo vuonna 1985.

 

Majoituimme hotelliin ja päivällisen jälkeen lähdimme sukulaismiehen kanssa iltakävelylle kaupungille.

 

 

Kuljimme Salakkalahden rantoja,…

 

 

 

 

 

…ja ohitimme hotelli Druzhban Salakkalahden toisella puolella.

 

 

 

 

Vielä katse Salakkalahden pohjukkaan…

 

 

 

 

 

…ja samasta paikasta otettu tunnelmakuva Viipurin linnasta.

 

 

 

 

 

Pyöreä torni,…

 

 

 

 

…kauppahalli…

 

 

 

 

…ja vuonna 2009 avattu Victoria hotelli kauppatorin laidalla.

 

 

 

Vuonna 1293 Viipurin perustaneen Ruotsin marskin Tyrgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan patsas…

 

 

 

 

 

…on vuonna 1993 palautettu hänen nimeään kantaneelle torille.

 

 

 

 

 

Viipurin tunnetuin nähtävyys on vanhan tuomiokirkon kellotorni.

 

 

 

 

 

Oli miellyttävä yllätys, kun huomasimme, että rujosta ulkonäöstään huolimatta kellotornista kuuluivat kaupungin ylle kiirineet kellonlyönnit tasa- ja puolitunteina. 

Olen luullut, että kellotorni on mykkä, mutta näin ei olekaan!

Lähes pelästyimme, kun iltayhdeksältä olimme kellotornin äärellä ja kellot alkoivat soida!

 

 

 

Iltakävelymme jatkui, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Äänestyskoppi-keskustalaiset" ovat tärkeimpiä, mutta tervetuloa myös "julki-keskustalaiseksi"!

Lauantai 10.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Keskustalla menee gallupeissa lujaa, mutta olemme edelleen pienin oppositiopuolue.

 

Tässä tilanteessa on pää pidettävä kylmänä ja tehtävä omaa politiikkaa. Sivuille saa vilkuilla, mutta linjaukset on tehtävä itse.

 

Olen viime päivinä saanut viestejä, että on turhauttavaa kokea gallupsuosion kasvamista hallituspuolueiden töpeksimisen vuoksi.

 

Pitää kuitenkin muistaa, että ainoastaan Keskusta on esittänyt todellisia ehdotuksia maamme alennustilan kohentamiseksi.

 

On selvää, että yritys- ja bisnesmaailma ei uskalla nyt tehdä taloutta kohentavia toimenpiteitä, sillä luottamus maamme poliittiseen johtoon on minimaalinen. Yritysmaailma on kansakunnan kivijalka, sillä vain sen hyvinvointi tuo hyvää kansalaisille. Nyt kivijalkamme on sortumisen partaalla, sillä kukaan ei luota Kataisen ja Urpilaisen kykyihin johtaa maata.

 

 

********

 

Keskusta paistattelee galluptutkimusten kärjessä, mutta se ei muuta kansakuntamme tilannetta nyt.

 

Aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin on lähes kaksi vuotta. Kahden vuoden aikana tilanne tulee kurjistumaan lisää. Sen sanomiseen ei tarvita ennustamisen lahjoja.

 

 

*******

 

Galluplukujen taustalla ovat piilo-keskustalaiset. He ovat se tärkein taho, mutta he pääsevät päättäjän rooliin vasta seuraavien eduskuntavaalien aikana - nyt on aika julki-keskustalaisille.

 

Julki-keskustalaisia ilmaantuu riveihimme päivittäin.

 

Toivotamme kansalaiset Keskustan riveihin tervetulleiksi – parhaiten pääsee vaikuttamaan, kun toimii julkisesti Keskustan riveissä.

 

******

 

Tampereen Keskustan nettisivuilla www.tampereenkeskusta.fi pääset kohdasta ”Yhteystiedot” lähettämään oman ideasi Keskustan toiminnan kehittämiseksi Tampereella.

 

Voit kertoa ajatuksistasi myös Keskustan kokonaispolitiikasta Suomessa, sillä kontaktimme ylimpään puoluejohtoon ja Keskustan eduskuntaryhmään ovat toimivat!

 

Lupaamme, että vastaamme asialliseen viestiisi kohtuullisen nopeasti. Jos ehdit lähettämään ideasi ennen ensi viikon keskiviikkoa, saat palautetta viestistäsi johtokuntamme syyskuun kokouksen jälkeen.

 

Ryhdy asioihin vaikuttavaksi keskustalaiseksi, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että teet äänestyskopin hiljaisuudessa päätöksen halusta muutokseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sakkolan Kiviniemeen tutustumiseen kannattaisi varata aikaa tunnin verran!

Perjantai 9.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa toteutetulla Venäjän matkallamme pysähdyimme nopeasti myös Sakkolan Kiviniemessä.

 

Kiviniemi on sotahistoriallisesti merkittävä paikka, mutta se on merkittävä paikka myös matkailullisesti.

 

Olen saanut poiketa Kiviniemessä usein, mutta viimeisimmästä poikkeamisesta on ehtinyt kulua jo nelisen vuotta. Kerroin siitä aikoinaan näillä sivuilla ja silloinen juttuni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä Losevo”.

 

Kiviniemessä eli venäläisittäin Losevossa, järjestettiin Moskovan olympialaisten koskimelonnat – koskimelonta oli silloin näytöslajina olympialaisissa.

 

 

 

Kiviniemi on vilkas paikka ja ”kylänraitille” merkityt suojatiet eivät tuo jalankulkijoille mitään suojaa.

 

 

 

 

Vuoksen partaalla sijaitseva market tarjoaa monenlaisia tuotteita ostettavaksi.

Kannattaa kuitenkin poiketa hieman marketista etäämmällä sijaitsevissa kaupoissa, sillä asiointi niissä on aina pienoinen elämys.

 

 

 

 

Marketista satakunta metriä Käkisalmen suuntaan sijaitsee kalankasvattaja ”Igor`n” kalanmyyntipiste, jonka pihalla olevassa altaassa ui eläviä kaloja.

Ainakin neljä vuotta sitten ne oli ruokittu Rehuraisio Oy:n valmistamilla kalanrehuilla.

 

 

 

 

Kalanmyyntipisteessä on kattava tarjonta savustettuja kaloja.

 

 

 

 

Kelpaa näistä valita!

 

 

 

 

 

Suoritin tältä nuorekkaalta mummulta ostoksina valkosipuleita, jotka – yllätys, yllätys – pääsevät syksyn aikana kasvamaan ensi vuoden valkosipuleita mökkitontillamme.

 

Valkosipuleiden lisäksi ostin mummulta myös pari aitoa venäläistä hapankurkkua. Maittavia olivat, sillä niiden valmistusliemessä ei oltu säästelty valkosipuleita!

 

Nämä kauppa- ja makuhetket ovat Venäjällä matkustamisen helmiä!

 

 

 

 

Vartin pysähdyksen jälkeen matkamme jatkui Vuoksen yli kohti uusia seikkailuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereella Laukontori on kauppapaikkana jäänyt jälkeen Tammelantorista

Torstai 8.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Jouduin asioiden hoitamisen takia eilen käymään mökkimaailmasta kivikylässä eli Tampereella ja kun aikaa oli, niin poikkesin aamutuimaan ”auditoimassa” Tammelantorin ja Laukontorin.

 

Olen antanut kertoa itselleni, että Laukontori on kauppapaikkana hiipunut ja vastaavasti Tammelantori on puolestaan vilkas kauppa- sekä tapahtumapaikka.

 

Totesin, että näin on käynyt.

 

Tarkoitukseni oli torikierroksilla kartoittaa vihannesten sekä marjojen laatu- ja hintatilannetta, jotta osaa antaa oikean arvon omille viljelyksilleen ja niiltä saatavalle sadolle.

 

Tässä ”auditointiraporttini” pienen kuvakimaran muodossa:

 

 

Aluksi Tammelantori

 

 

Mustikkaa oli tarjolla runsaasti.

Tässä esimerkkinä thaimyyjien mustikkatarjontaa. Selvennyksenä myyntipöydällä oli kyltti: ”Itsepoimittua”.

 

On mielestäni positiivista, kun iloiset thaipoimijat itse tarjoavat suomalaisista metsistä poimimaansa mustikkaa suoraan kuluttajille!

 

 

 

 

Pensasmustikan satoaika on alkanut ja tutkailin suurella mielenkiinnolla sen hintatasoa.

 

 

 

 

Olen suuri sipulinystävä ja pidän kovasti punasipulista.

Tällä myyjällä oli hyvinkasvaneita punasipuleita – ne olivat lähes samaa kokoluokkaa kuin meidän pellolla kasvavat nyt ovat!

Nämä punasipulit maksoivat 2 €/nippu ja nipussa taisi olla kolme tai neljä punasipulia – halvalla menevät!

 

 

 

 

Vieressä oli tavallista sipulia ja silläkin oli hintana sama edullinen hinta.

Sipulinviljelyllä ei pääse rikastumaan.

 

 

 

 

Kotimaisen kukkakaalin hintataso oli viljelijän näkökulmasta yllättävänkin korkea.

Nyt osaan antaa oikean arvon omille kukkakaaleille!

 

 

 

 

Eurajokisen Janne Jaakkolan ”perunabaarin” hinnoissa näkyi Siikli-perunan arvostus. Timoa sai eurolla, kun Siikli maksoi tuplasti.

Timolla on kuitenkin oma paikkansa suomalaisessa perunapaletissa, sillä se varttuu korjuukokoon ensimmäisenä!

 

 

 

 

 

Avomaan kurkku on säilyttänyt mukavasti hintatasonsa, vaikka sitä on näillä säillä tulossa markkinoille runsaasti.

 

 

 

 

 

Tammelantori oli jo aamutuimaan suosittu kahvittelupaikka ja…

 

 

 

 

 

…myös kirpputorimyyjät toivat eloa torielämään.

 

 

Ja sitten muutama kuva Laukontorilta:

 

 

 

 

Avomaan kurkkujen hintataso oli alhaisempi ja paprikoiden puolestaan korkeampi kuin Tammelantorilla.

 

 

 

 

Kesäkurpitsat olivat pienikokoisia, sillä ainakin meillä niiden annetaan kasvaa suuremmiksi.

 

 

 

 

Eniten halusin nähdä papujen hintatasoa. Tammelantorilla niitä ei ollut tarjolla kenelläkään, mutta Laukontorilla eräällä myyjällä oli tarjolla vihreitä papuja.

Tammelantorilla ainakin yksi myyjä kertoi, että kuluttajat eivät osaa kysyä papuja. Laukontorilla tämä ainoa papujenmyyjä puolestaan kertoi myyvänsä niitä useita laatikollasia päivässä!

Hintataso oli yllättävän korkea, sillä ainakin meille on tulossa todella runsas sato jos yöpakkaset eivät tule vielä pariin viikkoon.

Meillä on muuta rivimetri kasvamassa vihreitä papuja, mutta keltaisia vahapapuja kasvamassa taitaa olla yli sata rivimetriä. Kukahan nekin ehtii poimimaan ja laittamaan pakastuskuntoon?

 

 

 

 

 

Tässä oli hyvälaatuisia kukkakaaleja, mutta yleispiirteenä havaitsin sen, että vihannesten laatutaso on Tammelantorilla korkeampi kuin Laukontorilla.

 

 

Miksi Laukontorin suosio kauppapaikkana on hiipunut?

 

 

Kysyin asiaa yhdeltä myyjältä ja hänen mukaansa Laukontorin myyjät ovat välittäjiä eli he myyvät eri tuottajien tuottamia tuotteita, kun Tammelantorin myyjät ovat puolestaan omien tuotteidensa myyjiä!

 

En tiedä, että onko asia näin, mutta jos se on näin, niin mieluummin minä ja varmaan moni muukin haluaa ostaa torivihannekset suoraan tuottajalta!

 

Onko tässä syy Laukontorin suosion laskemiseen?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taitamatonta menettelyä, kun Sastamalan kuntaliitoksista päättäneet muuttivat kaikki entiset uuden kunnan alueella sijaitsevat kunnianarvoiset postitoimipaikat "Sastamala" -nimisiksi

Keskiviikko 7.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Sastamalan kaupunki on muodostunut Karkun, Tyrvään, Suodenniemen, Vammalan, Kiikan, Keikyän, Mouhijärven ja Kiikoisten kuntien yhdistyessä erinäisten vaiheiden jälkeen Sastamalaksi.

 

Käsitän ulkopuolisena, että kuntaliitokset ovat olleet valtaosan mielestä tarpeellisia ja ne on osattu hoitaa suurin piirtein oikein.

 

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää suuresti ja se on se, että kuntaliitosten tapahtuessa kaikki entiset postitoimipaikat on nimetty nimellä ”Sastamala”.

 

Mielestäni kyseessä on alokasmainen virhe kuntaliitoksen päättäjiltä.

 

Kuntaliitospäättäjien virheen vuoksi monet sastamalalaiset ovat nyt kotoisin ”ei mistään”.

 

Sastamalan kuntaliitospäättäjien kuvitelmat ovat ilmeisesti edenneet siten, että postitoimipaikkojen yhtenäistämisellä viestitään suurkunnan muodostumisesta. Onko osan syynä myös se, että annetaan ”vahingon kiertää”, kun on itse menetetty hienot paikannimet eli Tyrvää ja Vammala?

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini koki kolmenkymmenen vuoden ajan karkkulaisten, tyrvääläisten, suodenniemiläisten, vammalalaisten, kiikkalaisten, keikyäläisten, mouhijärveläisten ja kiukaislaisten kohtalon, kun hänen virallisissa henkilötiedoissaan luki syntymäpaikan kohdalla ”Ulkomaat”. Anoppini oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella ja se ei hänen syntymäaikanaan ollut mitään ulkomaita, vaan Suomea.

 

Anoppini kohdalla vääryys oikaistiin Neuvostoliiton luhistuessa ja samoin toivon postitoimipaikkojen osalta  lähiaikoina käyvän myös niille Karkun, Tyrvään, Suodenniemen, Vammalan, Kiikan, Keikyän, Mouhijärven ja Kiikoisten asukkaille, jotka ovat erinäisten vaiheiden jälkeen tulleet nykyisen Sastamalan kaupungin asukkaiksi.

 

Synnyinkuntani Viljakkala liittyi toistaiseksi tutkimattomien kuvioiden lopputulemana Ylöjärveen vuonna 2007, mutta meillä kuntaliitospäättäjät olivat sen verran viisaita, että eivät lopettaneet ”39310 Viljakkala” ja ”39340 Karhe” postiosoitteita, vaikka kumpaakaan postitoimistoa ei fyysisesti ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.

 

Vapaa-ajanasuntoni sijaitsee Viljakkalassa, mutta sen postitoimipaikkana toimii Hämeenkyrön puolella sijaitseva ”39360 Komi”. Olen ylpeä komilaisuudestani, sillä menettäisin suuren osan identiteetistäni, jos joutuisin ilmoittamaan kesänaikaiseksi postiosoitteekseni ”jotain Ylöjärvi”.

 

 

*********

 

 

Kuntaliitoksia tullaan tekemään varmaan tulevaisuudessakin ja kuntaliitospäättäjien työkalupakin perusvälineenä pitää olla se, että liitoskuntien postitoimipaikat säilytetään nimeltään entisellään – Sastamalan tielle ei saa sortua!

 

 

-Esko Erkkilä- 

"Hohental voitti"

Tiistai 6.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin työurani alkuaikoina Seinäjoella ja siellä kokoontui vielä 1970-luvun puolivälissä vuonna 1958 perustettu Seinäjoen Seudun Yhteistoimintakerho.

 

Yhteistoimintakerhon toimintaan osallistuivat silloin voimissaan olleiden osuustoiminnallisten yritysten henkilöt ja mukaan oli kelpuutettu myös työnantajani Raision Tehtaat, vaikka sen yritysmuoto olikin jo silloin osakeyhtiö.

 

Kerhon puitteissa oli monenlaista vapaamuotoista toimintaa ja kerrotaan, että joskus tapaamisen jälkeen, kun mentiin saunaan, järjestettiin löylykilpailu.

 

Lähes kaikki lähtivät kisaan mukaan, mutta Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajaliiton silloinen toiminnanjohtaja lupasi lähteä lauteille, mutta ei kilpailijaksi vaan tuomariksi.

 

Tuomariksi lupautunut toiminnanjohtaja valitsi lauteilta kuumimman paikan ja ryhtyi löylynheittäjäksi.

 

Yksi toisensa jälkeen lähti lauteilta ja lopulta kisassa oli mukana enää kaksi kilpailijaa.

 

Tuomari heitti taas kipakat löylyt ja niin lauteille jäi ainoastaan Hohenthal –niminen henkilö, joka myös sitten siirtyi ulos vilvoittelemaan.

 

Tuomarimme heitti itselleen vielä parit löylyt ja kertoi ulos tullessaan kilpailun lopputuloksen: ”Hohental voitti!”

 

 

*********

 

Tämä vanha juttu tuli etsimättä mieleeni, kun olin yleisönä Hämeenkyrön Heiskalla viime lauantaina järjestetyillä...

...”Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa”.

 

Yleisöllä oli tilaisuus ostaa grilliporsasta, salaattia ja sahtia sisältänyt ruoka-annos.

 

 

 

 

Porsas oli grillattu paikan päällä ja voin kertoa, että lihan kypsyysaste oli kohdallaan.

 

 

 

 

 

Ostin kympillä maittavan annoksen ja totesin, että annokseen sisältänyt sahti oli suorastaan ylivertaista!

 

Sain omien kanavieni kautta tiedon, että ruoka-annokseen sisältynyt sahti oli hämeenkyröläisen Paavo Poussan valmistamaa!

 

 

 

 

Tässä Paavo Poussa (toinen vasemmalta) myhäilee yhdessä tapahtuman keskeisen voimahahmon Jarmo Puntalon (vasemmalla) kanssa.

 

 

*******

 

 

En tätä kirjoittaessani tiedä, että kuka voitti Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden, mutta sen sanon, että ihmeellisen hyvää voittosahdin piti olla, jos se olisi ollut parempaa kuin Paavo Poussan valmistama ruoka-annokseen sisältynyt sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen ja Nisun kyläkirpparisuunnistuksella ostoksia monin verroin tärkeämpää oli moni muu seikka!

Maanantai 5.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Karhella ja Nisulla järjestettiin eilen kyläkirpparisuunnistus, jonka rasteina oli kaikkiaan 12 eri kohdetta.

 

Useat kirpputorimyynnistä kiinnostuneet kohteet halusivat osallistua ”siivellä” tapahtumaan, sillä kirpputoritapahtumista kertovia kylttejä oli myös useilla sellaisilla kohteilla, jotka eivät olleet virallisia kirpputorisuunnistuksen kohteita.

 

Osallistuin kirpputorisuunnistukseen valituille kohteille ja valitsin ne yleensä sillä perusteella, jotka eivät olleet kohteina edellisvuotena.

 

Ostokseni olivat hyvin rajalliset, mutta pyrin noudattamaan kirpputorisuunnistuksen etikettiä, että kaikilta kohteilta on kohteliasta ostaa jotain.

 

Tein parituntisen matkani aikana toki hankintojakin, mutta enemmän keskityin keskusteluihin kirpputorikohteiden henkilöiden kanssa ja havainnoimaan kirpputorikohteiden maisemaa sekä yleistä ilmettä.

 

 

 

 

Ensimmäisessä kohteessani annoin arvostusta sille kultapallopenkille, joka kasvoi kirpputorikohteena olleen vanhan navetan seinustalla.

Tässä on tavoitetta kelle tahansa viherpeukalolle!

 

 

 

 

 

Toisessa käyntikohteessani valtaväylistä syrjässä oleva omakotitalo oli rakennettu Kyntöjärven äärelle, mutta pudotusta järven pintaa on parisenkymmentä metriä!

Kukapa ei haluaisi asua tällä paikalla!

 

 

 

Olen jo useana vuonna ihastellut Anneli ja Yrjö Kivimäen kaunista pihaa, jossa humalisto on saanut arvoisensa paikan.

Mökilläni on valmis paikka humalistolle, joka voisi joskus vetää vertoja Anneli ja Yrjö Kivimäen humalistolle!

 

 

 

 

Anneli ja Yrjö Kivimäen pasuunakukat ovat jotain ainutkertaista nähtävää, vaikka ne ovatkin nyt lakastumisvaiheessa.

Sain Anneli Kivimäeltä ohjeita, että miten pasuunakukan talvehtiminen onnistuu!

 

 

 

 

 

Karhen koulun kunnostaminen etenee ja se on myönteistä, sillä kunnostamisen eteneminen merkitsee, että koulun tulevaisuus on lähivuosina turvattu – toivottavasti!

 

 

 

 

 

Eräällä kirpparisuunnistuksen ulkopuolisella kohteella havainnoin yhtä pahat herukkapistiäisen aiheuttamat vauriot punaherukkapensaisiin kuin meillä ja Konevitsan luostarissa Venäjällä olen nähnyt.

 

Kyseessä tässä tapauksessa oli ilmeisesti herukkapistiäisen toisen sukupolven tänä kesänä aiheuttamat vahingot, sillä punaherukan marjat olivat ehtineet ennen vaurioita kehittyä lähes normaaleiksi.

 

 

****** 

 

 

Vielä kyläkirpparisuunnistuksesta se, että matkalla minut tunnistettiin pariinkin kertaan, mutta minä en tunnistanut tunnistajaani!

 

Asiasta voi vetää sen johtopäätöksen, että apinan (=minut) tuntee kaikki, mutta apina ei ketään.

 

Toinen johtopäätös kirpparisuunnistuksella oli taas kerran se, että "kaikki" viljakkalalaiset (ja hämeenkyröläiset) huomaavat olevansa sukua keskenään, kun hetken keskustelevat – näin ainakin vaimoni tapaa todeta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi poistuu ja vain yksi nousee uutena viljelykiertoon?

Sunnuntai 4.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen huolestunut Suomen kasvinviljelyn yksipuolistumisesta, sillä vaarana on kahden merkittävän kasvin poistuminen viljelykierrosta.

 

Rukiin viljelyala alkaa olla huoltovarmuusnäkökohdankin kannalta kriittinen, sillä syksyllä korjattavan ruissadon lisukkeeksi on tuotava ruista kaksinkertainen määrä kotimaasta saatavan määrän lisäksi.

 

Rukiin kylvöaika asettuu elokuun puolenvälin ja syyskuun alkupäivien välille. Pelkään, että rukiinviljelyn kiinnostavuus on nyt niin alhainen, että merkittävää parannusta ainakaan parempaan suuntaan ei ole nähtävissä.

 

 

 

 

Nämä näkymät, joissa esiintyy suomalainen ruispelto, ovat tulevina vuosina entistä harvinaisempia – näin pelkään.

 

 

 

 

Toinen uhanalainen viljelykasvimme rukiin ohella on rypsi.

 

EU:n uunituoretta peittausainepäätöstä saamme kiittää siitä, että tämä maaseutumaisemaa kaunistava näkymä on tulevina vuosina yhä harvinaisempi.

 

 

 

 

Jos ruis ja rypsi ovat poistumassa Suomen pelloilta viljelyskasveina, niin niiden tilalle on ehkä kohoamassa maissi!

Kyseessä on rehumaissi, joka olisikin erinomainen raaka-aine nautaeläinten ruokintaan.

Maissin suomalainen viljelytekniikka on vielä kehittelyn alla, mutta on varmaa, että oikeat viljelymenetelmät löydetään.

 

 

*********

 

Kannan huolta suomalaisesta kotieläintaloudesta, kasvinviljelyn tulevaisuudesta, huoltovarmuudesta sekä kuluttajien ruokaturvallisuudesta ja toivottelen maissin lämpimästi tervetulleeksi suomalaisten peltoviljelykasvien joukkoon.

 

Mutta miten turvaisimme rukiin ja rypsin tulevaisuuden Suomessa?

 

Rukiin osalta ratkaisu on suomalaisen kuluttajan päätettävissä. On vaadittava sellaista leipää, joka on leivottu suomalaisesta rukiista!

 

Rypsin osalta tilanne on haastavampi.

 

Tiedän, että suomalaisesta rypsistä saatava rypsirouhe on haluttua tavaraa kotieläinten rehuseoksissa. Samaa on toki sanottava rypsistä saatavan rypsiöljyn osalta elintarviketeollisuudessa, mutta kun rypsinsiemenestä saadaan öljyä lähes yksi kolmannes, on kotimaisesta rypsistä saatavan öljyn määrä niin suuri, että valtaosa rypsiöljystä on vietävä maailmanmarkkinoille tai kotimaisen öljynjalostuksen raaka-aineeksi ja molemmat markkinasegmentit pystyvät maksamaan rypsiöljystä niin huonon hinnan, että tilanne on vaikea.

 

*********

 

Rypsi – käytän tässä yhteydessä termiä ”rypsi” synonyyminä myös rapsille – on viljelytekniikan vinkkelistä merkittävä kasvi viljelykierrossa.

Toivon, että suomalaiset talonpojat pitävät sen viljelyohjelmissaan, vaikka lyhytnäköiset ja heikosti perustellut EU-päätökset peittaussäännösten osalta sen viljelyä nyt karsastavatkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun syyskuun 11. päivän terroriteot tapahtuivat Yhdysvalloissa vuonna 2001?

Lauantai 3.8.2013

Vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä Yhdysvalloissa tapahtuneet terroriteot muuttivat maailman.

 

Muistan oikein hyvin, että missä oli terroritekojen tapahtumahetkellä.

 

Olin silloin Venäjällä Tverin kaupungissa ja olimme aloittelemassa paluumatkaa mielenkiintoiselta Tverin matkaltamme.

 

Tverinkarjalaisten ystävät ry on valtakunnallinen tverin-karjalaisten ystävyysseura ja Tverinkarjalaisten Kulttuuriautonomian yhteistyökumppani. Seura on perustettu vuonna 1994.

 

Olin mukana Tverinkarjalaisten ystävät ry:n matkalla Tveriin syksyllä vuonna 2001.

 

Matka oli mielenkiintoinen ja haluaisin osallistua uudelleen samanlaiselle matkalle, mutta huomaan, että esim. syksylle 2013 suunniteltu matka on jouduttu peruuttamaan vähäisen kiinnostuksen johdosta.

 

Vuonna 2001 toteutettu matka oli täyspainoinen elämys ja voin ehdottomasti suositella matkaa.

 

Liikuimme eri puolilla Tveriä ja majoituimme joka yö eri perheisiin, joten saimme välittömän kontaktin tveriläisiin.

 

Isäntäperheissämme vanhempi väki puhui auttavaa suomea, mutta nuoremmat osasivat vain venäjää ja osa sen lisäksi englantia.

 

Oletan, että suomenkielen taito on nyt vähentynyt ja vastaavasti englanti on vallannut lisää elintilaa.

 

Matkallamme oli tavallisena matkalaisena mukana mm. sittemmin filosofian tohtoriksi väitellyt Outi Fingerroos, joka on onnistuneesti lanseerannut käsitteen ”varttikarjalainen”.

 

Varttikarjalaisuus on minulle henkilökohtaisesti hyvinkin läheinen käsite, sillä kaikki pojistani - joita muuten on neljännestusina - ovat varttikarjalaisia!

 

Toinen mielenkiintoinen jäsen matkaseurueessamme oli silloinen Karjala Liiton puheenjohtaja, professori, kansliapäällikkö ja maaherra Kauko Sipponen ja tämän jutun otsikko liittyykin Sipposen kanssa käymiini keskusteluihin.

 

Odottelimme paluumatkan alkamista Hotelli Tverin baarissa ja katselimme suorana CNN:n televisiolähetystä, jossa ensimmäinen lentokone juuri oli iskeytynyt World Trade Centerin kaksoistorneihin ja näimme suorana lähetyksenä myös sen, kun toinen kone ohjattiin samoihin torneihin.

Tapahtuma tuntui uskomattomalta, mutta totta se oli.

 

Tunsin Kauko Sipposen työhistorian ja kysyin häneltä, että millaista toimintaa tapahtuu juuri nyt Suomessa?

 

Presidentin entinen kansliapäällikkö vastasi, että nyt tapahtuu tiivistä yhteydenpitoa Suomen ylimmän valtiojohdon kesken.

 

 

*******

 

Henkilökohtaisesti Tverin matkamme jälkeiset ajat olivat merkityksellisiä minulle, sillä sain välittömästi matkan jälkeen tiedon, että minulla on todettu eturauhassyöpä.

 

”Siitäkin selvittiin” – kiitokset varhaisen toteamisen sekä oikeiden hoitotoimenpiteiden, mutta se stoori ei taas kuulu tämän jutun aihepiiriin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui?

Perjantai 2.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa, lähellä Prypjatin kaupunkia, tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka aiheuttaa vakavia ongelmia ydinvoiman etenemiselle vielä tänäänkin.

 

  

Tšernobyl kuului silloin Neuvostoliittoon ja onnettomuus kirjattiin silloin ja kirjataan nykyisinkin Neuvostoliiton ”piikkiin”.

 

Missäkö olin silloin?

 

Muistan tapahtumahetken hyvin, vaikka tapahtumalla ei ollutkaan välittömiä vaikutuksia suomalaisten elämään.

 

Olin Saariselällä Kakslauttasessa isäntänä jälleenmyyjäporukallemme, sillä mukana palkinto- ja koulutusmatkalla oli Osuuskauppa Keskimaan rehunmyyntihenkilöitä.

 

Matka oli Keskimaan myyntihenkilöstölle tärkeä tilaisuus. Se oli tärkeä heidän yhteishenkensä luojana, sillä olivathan maakunnan osuuskaupat yhdistäneet voimansa vasta vuonna 1984 maakunnalliseksi osuuskaupaksi – Osuuskauppa Keskimaaksi.

 

Vietimme muutaman päivän tiiviisti luennoilla, mutta myös Saariselän ladut tulivat matkan aikana tutuiksi.

 

 

******

 

Olimme lähdössä kotimatkalle, kun kuulimme radiosta, että jossain Neuvostoliitossa oli tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus.

 

”Kotiinlähtöpäivämme” saattoi olla sunnuntai eli yksi päivä onnettomuuden jälkeen, sillä eihän siihen aikaan Neuvostoliiton onnettomuuksista kerrottu kovinkaan helposti. Toisaalta Neuvostoliitto yritti salata tapahtuman.

 

******

 

Tuolloin maatalouskaupalla oli merkittävä rooli maatalouden tuotantotarvikkeiden myynnissä, mutta maatalouden rakennemuutos on tehnyt maatalouskaupan lähes tarpeettomaksi.

 

Nykypäivän maataloustuottaja asioi suoraan teollisuuden kanssa ja maatalouskauppa on saanut sopeutua tilanteeseen.

 

Nykytilanne on terve, sillä maatalouskauppa oli aikoinaan tehokas välistävetäjä ja kustannusten kohottaja. Kauppa otti omat siivunsa, kun viljelijä hankki tuotantotarvikkeita ja se otti taas siivunsa, kun tuottaja toimitti vaikkapa viljaa viljanjalostusteollisuudelle!

 

Erityisen ansiokas maatalouden kustannusten kohottajana oli sittemmin konkurssiin päätynyt Keskusosuusliike Hankkija. Hankkijan päätyminen konkurssiin aloitti maatalouskaupan tehostumisajan.

 

******

 

No nyt päädyin hieman sivuraiteille Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden muistelemisessa, mutta tapahtuman omakohtainen muisteleminen johdatteli luontevasti niihin aikoihin, jolloin maatalouskaupalla vielä oli merkitystä ja se oli keskeinen yhteistyötaho mm. silloisissa työtehtävissäni.

 

 

-Esko Erkkilä-