Muutin perusteellisesti käsitystäni YouTube´sta

Perjantai 28.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen luullut ja pitänyt YouTubea kaikenlaisten kohellusten esityspaikkana, jonne nuoret ovat tallentaneet päättömyyksiään toisten kaltaistensa katseltavaksi.

Luulo ei tässäkään tapauksessa ole ollut tiedon väärtti ja olenkin nyt saanut korjata käsityksiäni. Teen muutoksen mielelläni.

Mielenmuutokseni syynä ovat ne videonpätkät, jotka Tero Mäenpää kuvasi Sentterin avajaisissa ja sitten tallensi YouTube´n sivustoille.

Sentteri on Tampereen Hallituskadulle maanantaina tammikuun 24. päivänä avattu kansalaisten kohtaamispaikka, jonka taustaryhminä ovat Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö sekä Keskustan Pirkanmaan piiri.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki avasi Sentterin ja toteutti avajaisten yhteydessä yhdessä kansanedustaja Mikko Alatalon kanssa ”Lounastunnin lauluhetken”.

Poliittiselta sanomaltaan merkittävä videonpätkä on ympäristöministeri Paula Lehtomäen Sentterin avaustervehdys. Esitys kestää lähes seitsemän minuuttia ja se sisältää vankkaa ASIAA. Tämän pätkän oli kahden päivän aikana katsellut n. 500 henkilöä.

Sentterin avajaisissa kuvattujen YouTube-pätkien helmi on Paula Lehtomäen ja Mikko Alatalon yhteisestä lauluesityksestä taltioitu ”Viivy vielä hetki”. Sen pituus on n. kaksi minuuttia. Taltiointi on saavuttanut suuren suosion, sillä kahden päivän aikana sitä on katseltu n. 11.500 kertaa!  

Miten Sentterin avajaisvideoita ja ympäristöministeri Paula Lehtomäen avajaistervehdystä sekä Lehtomäen ja Mikko Alatalon lauluesityksiä pääsee katsomaan?

Se käy helposti.

Ensiksi pitää tietenkin netissä mennä YouTubeen – www.youtube.com on oikea osoite.

Hakusanavaihtoehtoja on useita. Lyhyin oikeaan osoitteeseen vievä hakusana on ”alatalo2011”. Voi käyttää myös vaikkapa tätä pitkää hakusanaa ”mikko alatalo ja paula lehtomäki”

Kuten alussa totesin, niin muutin käsitystäni YouTube:sta tiedonvälittäjänä mieluusti.

YouTube on mainio kanava saada myös tärkeää ASIAA kansalaisten tietoisuuteen!

Suosittelen katsomaan ympäristöministeri Paula Lehtomäen Sentteri-puheenvuoron ja sen lähistöllä on myös hänen lauluesityksiään kansanedustaja Mikko Alatalon kanssa. Sentteri-isäntänä vilahdan heidän takanaan minäkin ”Sankarit”-kappaleen lopussa!  

-Esko Erkkilä-

Ympäristöministeri Paula Lehtomäen vakuuttava esiintyminen Sentteri-avajaisissa

Tiistai 25.1.2011 - Esko Erkkilä

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön, Keskustan Pirkanmaan piirin, Keskustanaisten Pirkanmaan piirin sekä Pirkanmaan keskustanuorten toteuttama kansalaisten kohtaamispaikka Sentteri avattiin Tampereella maanantaina tammikuun 24. päivänä.

Avajaiset keräsivät Hallituskadulla sijaitsevaan talkoovoimin kunnostettuun huoneistoon yli satapäisen avajaisyleisön.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki hoiti mallikkaasti avajaismuodollisuudet.

Sinivalkonauhan leikkaamisen sijaan ministeri Lehtomäki suoritti Sentterin avaamisen leikkaamalla palan järjestäjien paikalle hankkimasta ruisleivästä!

Ruisleipä oli leivottu tamperelaisessa Mikon Leipä Oy:ssä kotimaisesta rukiista – lähiruokaa siis parhaimmillaan.

Lähellä leivottuun kotimaisista raaka-aineista valmistettuun ruisleipään sisältyy paljon symboliikkaa. Ruis mielletään vahvaksi sekä ravitsevaksi viljaksi ja kotimainen elintarvike on näinä aikoina entistäkin turvallisempi valinta ruokapöytään.

Avajaispalan jälkeen talkooporukka Sentterin keittiössä viipaloi kookkaan ruisleivän läsnä olleille makupaloksi ja ne katosivatkin hetkessä voilla täydennettyinä tyytyväisen avajaisyleisön suihin.

Ympäristöministeri Lehtomäki kertoi tervehdyspuheessaan paljon puhutun jätevesiasian nykyvaiheesta.

Vihervirkamiesten jujuttaman RKP:n silloisen ympäristöministeri Enestam`n vahvistama jätevesiasetus sisälsi monia ylilyöntejä. Keskustan Paula Lehtomäki on nyt saamassa paljon porua aiheuttaneen jätevesien käsittelyä koskevan laki- ja asetuspaketin järkeväksi.

Rajanvetona voidaan todeta, että huussin olemassaolo on ratkaiseva, kun kiinteistökohtaisesti arvioidaan tarvittavia jätevesiratkaisuja. Ulkohuussi ja kantovesi merkitsevät, että kiinteistöllä ei tarvita kummoisiakaan jätevesijippoiluja.

Keskustalaisena oli ilo seurata ministeri Lehtomäen osaamista. Poliitikkona Lehtomäki on vakuuttava ja ilonpitäjänä verraton.

Ministeri Lehtomäki ja kansanedustaja Mikko Alatalo intoutuivat esittämään huikeita laulunumeroita avajaistilaisuudessa. Lehtomäen pari soolopätkää Alatalon säestäessä olivat lauluosaamista parhaimmillaan.

Tilaisuuden juontajana oli mukava havaita, että ministeri Lehtomäki viihtyi tamperelaisten ja pirkanmaalaisten seurassa. Etukäteen sovittu klo 12.00:n takaraja ylittyi reippaasti, kun pirkanmaalainen yleisö innostui tenttaamaan ministeriä.

Ministeri Lehtomäen esiintymien jälkeen pirkanmaalaiset Keskustan kansanedustajaehdokkaat esittelivät itsensä ja kertoivat niistä asioista, joita he aikovat kansanedustajina ajaa.

Kiitän ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä, Keskustan pirkanmaalaisia kansanedustajaehdokkaita sekä tilaisuuteen saapuneita tamperelaisia ja pirkanmaalaisia hienosta avajaistilaisuudesta!

Keskustalaisena on levollinen olo, kun kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Meillä on vakuuttavan pääministerin lisäksi osaavia, esiintymistaitoisia ja vakuuttavia ministereitä vaikka muille jakaa! Kaikki Keskustan pirkanmaalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat ”hetivalmiita” kansanedustajiksi!

-Esko Erkkilä-

Sentterin avajaiset tänään Tampereen Hallituskadulla - tervetuloa!

Maanantai 24.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Sentteri on Suomen Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön ja Keskustan Pirkanmaan piirin yhteishanke vaalihuoneiston merkeissä Tampereella. Hankkeessa ovat mukana myös Pirkanmaan Keskustanaiset sekä Pirkanmaan Keskustanuoret.

Sentteri sijaitsee Hallituskatu 7:ssä.  Kyse on runsaan sadan neliön suuruisesta liiketilasta, joka on talkoovoimin kunnostettu tapaamispaikaksi ja erilaisten pientilaisuuksien toteuttamista varten.

Sentteriin löytää, kun noudattaa ohjetta:  ”Kauppahallin Hallituskadun puoleiselta sisäänkäynniltä 30 askelta Takon suuntaan kadun vastakkaisella puolella”

Sentteri on keskustalaisten kansanedustajaehdokkaiden ja aktiivisten kansalaisten kohtaamispaikka.

Sentterin pyörittäminen on haaste Tampereen ja koko Pirkanmaan keskustaväelle, sillä tarkoitus on pitää se avoinna helmikuun puolenvälin tienoilta kaikkina päivinä eduskuntavaaleihin saakka. Keskustalainen talkooväki ja Pirkanmaan keskustalaiset luottamushenkilöt tulevat vastaamaan Sentterin käytännön toiminnasta. Tarjolla on kahvia, teetä sekä mehua. Teematapahtuminen yhteydessä tarjonta mukaillaan tilaisuuden teemaan soveltuvaksi.

Sentteri-emännäksi on valittu Titta Mattila ja Sentteri-isännäksi Esko Erkkilä. Olemme junailleet Sentterin kunnostustalkoot ja vastaamme siitä, että Sentterissä on paljon aktiivista toimintaa.

-------------

Sentterin avajaiset järjestetään maanantaina tammikuun 24. päivänä. Ovet ovat avoinna tänään klo 10.00 – 19.30.

Sentterin avajaisvieraana on ympäristöministeri Paula Lehtomäki.

Ministeri Lehtomäki on Sentterin avajaisissa lupautunut virittämään

                      Lounastunnin lauluhetken

yhdessä kansanedustaja Mikko Alatalon kanssa. Lauluhetki ja ministerin esitys

                      ”Huussin purkaminen ja rakentaminen uudelleen”

ajoittuvat heti klo 11.00 jälkeen. Esityksessään ministeri kertoo paljon huomiota saaneen jätevesiasetuksen ratkaisuvaiheista, jotka juuri näinä päivinä ovat ratkaisuvaiheessa.

Kansanedustaja Mikko Alatalo esiintyy Sentterissä tänään uudestaan klo 16.30.

Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahti ehtii avajaisiin klo 19.00 tienoilla ja on lupautunut silloin valottamaan ajankohtaisia Tampereen kaupungin näkymiä.

Avajaispäivänä paikalla ovat tavattavissa Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajaehdokkaat.

Kannattaa seurata Sentteri-ilmoittelua, sillä tulossa on paljon mielenkiintoisia vieraita ja tapahtumia!

Tervetuloa Sentteriin heti avajaispäivänä!

-Esko Erkkilä-

Paperiliiton puheenjohtajasotku siivotaan vasta eduskuntavaalien jälkeen

Sunnuntai 23.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Paperiliitto rypee puheenjohtajansa Jouko Ahosen aikaansaamassa liemessä.

Ahonen puolusteli yritysjohtajien satojen tuhansien eurojen kuukausipalkkoja sekä niiden päälle maksettavia ruhtinaallisia boonuksia ja sai paperityöläisten vihat päälleen.

Puheenjohtajan menettely oli jatkuvissa YT-neuvotteluissa kituvan paperityöläisen vinkkelistä katsellen tavatonta. Se osoitti puheenjohtajan erkaantuneen johtamansa porukan tuntemuksista.

On selvää, että Ahonen ei voi jatkaa puheenjohtajana, vaan Paperiliiton on tavalla tai toiselle päästävä hänestä eroon.

Eroon pääseminen on vaikeaa, sillä lihapatojen ääreen kivunnut Ahonen ei suostu itse irtisanoutumaan ja ainoa hänet erottamaan pystyvä Paperiliiton elin eli liittokokous on koolla vasta vuonna 2013.

Paperiliiton hallitus päätti torstaina tammikuun 20. päivänä, että puheenjohtaja Ahosen hyllyttämistä jatketaan huhtikuun loppuun saakka.

Aikataulu on ymmärrettävä, sillä Paperiliiton demarit ja SDP:n johto eivät halua, että Ahoselle kulisseissa kaavailtu mittava kultainen kädenpuristus tulisi julkiseksi ennen eduskuntavaaleja.

Ahonen kultaisen kädenpuristuksen julkistaminen ennen eduskuntavaaleja lisäisi SDP:n ahdinkoa nykyisestään.

Ahosen kuukausipalkka on 9.000 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan Paperiliiton nykypäätöksillä hänelle viime vuoden marraskuun lopusta tämä vuoden huhtikuun loppuun saakka ilman työvelvoitetta.  Ahoselle maksetaan siis viiden kuukauden aikana palkkaa kotisohvalla loikoilemisesta 45.000 euroa! Kohtuullinen tienesti!

Ahonen täytti vast´ikään 57 vuotta. Se merkinnee, että Ahosen eduskuntavaalien jälkeen kuittaama kultainen kädenpuristus koostunee muutaman tulevan vuoden palkkasummasta, jolla Paperiliitto saattelee nykyisen, mutta pian entisen puheenjohtajansa eläkevaariksi.

Veikkaan, että Ahosen saaman kultaisen kädenpuristuksen eurohintaa ei julkisteta. Käytännössä se on kuitenkin määriteltävä sen mukaan, että hänen nykyinen ansiotasonsa turvataan 63 vuotiaaksi saakka.

On helposti arvioitavissa, että Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahoselle eduskuntavaalien jälkeen sovittava kultainen kädenpuristus on hinnaltaan 600.000 -1.000.000 euroa. On siinä paperimiehillä nielemistä!

-Esko Erkkilä-

Aiheuttavatko Tampereen koulujen uudet nimet ongelmia äänestäjille?

Lauantai 22.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen äänestyspaikat kevään eduskuntavaaleissa säilyvät samoina kuin EU-vaaleissa.

Hankaluutta saattaa aiheuttaa se, että joidenkin äänestyspaikkoina käytettävien koulujen viralliset nimet ovat muuttuneet.

Otan esimerkin eteläiseltä Tampereelta.

Äänestyspaikkoina säilyvät Peltolammin koulu ja entinen Multisillan koulu. Haasteellista on se, että Multisillan koulu on nykyisin viralliselta nimeltään "Peltolammin koulun Multisillan toimintayksikkö".

Vastaavia koulujen uusnimeämisiä on Tampereella useita muitakin ja monet uusnimetyistä kouluista toimivat äänestyspaikkoina.

Meneekö multisiltalainen äänestäjä, joka on jättänyt äänestyksenä viime minuutteihin, hoitamaan äänestystään Peltolammin koululle, koska se on ensimmäisenä äänioikeudesta kertovassa ilmoituslapussa? Peltolammilla sijaitseva koulu on väärä paikka, sillä hänen äänestyspaikkansa sijaitsee Multisillassa. Koulujen välimatkaa on runsas kilometri ja sitä matkaa ei viidessä minuutissa ainakaan kävellen pysty taittamaan.

Olen yksiselitteisesti sillä kannalla, että Keskusvaalilautakunnan on äänestyspaikkojen niminä käytettävä koulujen virallisia nimiä.

Vaaliviranomainen ei voi lähteä soveltamaan Tampereen kaupungin päättämiä koulujen virallisia nimiä.

Muuten kyseessä olisi loputon suo siitä, että milloin vaaliviranomainen suostuu ottamaan käyttöönsä äänestyspaikkojen viralliset nimet. Joko uusia nimiä sovelletaan presidentinvaaleissa, vaiko siirrytäänkö niiden käyttöön vasta syksyllä 2012 järjestettävissä kunnallisvaaleissa? Siihen suohon ei pidä sotkeentua.

Otan esimerkin yritysmaailmasta.

Monet yritykset ovat vuosien saatossa muuttaneet nimeään. Harva enää puhuu Itikan makkaroista, vaan ne ovat Atrian makkaroita. Nyt monet menevät hoitamaan pankkiasioitaan Nordeaan – ei KOP:iin tai muihin Nordean edeltäjiin.

Äänestyspaikkojen nimenmuutokset merkitsevät vaaliviranomaiselle, Tampereen kaupungille ja medialle tarvetta kertoa muuttuneista äänestyspaikkojen nimistä – ei se sen vaikeampaa ole!

-Esko Erkkilä-

Miksi Suomi on Afganistanissa?

Perjantai 21.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus-yksikkö järjesti Tampereella tiistaina tammikuun 18. päivänä otsikkoaiheisen yleisötilaisuuden.

Tilaisuuden ajankohta oli jälkeenpäin ajatellen mainio, sillä presidentti Halonen oli samaan aikaan tutustumassa paikan päällä tilanteeseen.

Olin mukana tilaisuudessa, sillä olen kokenut, että tiedän Afganistanin operaatiosta liian vähän.

Afganistan on tällä hetkellä kansainvälisen yhteisön kriisinhallinnan suurin haaste. Maan vakauttamiseen ja jälleenrakentamiseen panostavat niin yksittäiset maat, EU, YK kuin Natokin.

Suomi osallistuu Afganistanissa siviilikriisinhallintaan ja sotilaalliseen kriisinhallintaan sekä tukee maassa tapahtuvaa kehitysyhteistyötä.

Suomen panostus Afganistanin tukemisessa on monipuolista.

Erilaiset kehityshankkeet, jotka kuuluvat siviilikriisinhallintaan ja sotilaallinen kriisinhallinta ovat alueita, joihin Suomi panostaa.

Suomen rahallinen panostus Afganistanin siviilikriisinhallintaan on n. 20 miljoonaa euroa vuodessa. Kun sotilaallinen kriisinhallinta merkitsee sen lisäksi n. 40 miljoonan euron vuosittaista kustannusta, liikkuu Suomen rahallinen panostus tasolla 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Tarkastelen monia asioita kustannusvinkkelistä ja on pakko todeta, että Suomen Afganistan-panostus on mittava.

Tampereen tilaisuudessa UM:n alivaltiosihteeri Ritva Koukku-Ronde sekä PLM:n puolesta sotilaskriisinhallinnasta alustanut Jukka Tuononen selvästi olivat haluttomia esittämään kustannuksia. Olisin odottanut laajempaa kustannusten omaehtoista käsittelyä, sillä Afganistan-operaatiot ovat hallituksen ja eduskunnan päättämiä toimia, joten niissä ei pitäisi olla aihetta hissuttelulle ja vielä vähemmän salailulle.

Tilaisuuden jälkeen keskustelin Jukka Tuonosen kanssa ja silloin hän oli hyvin avoin keskustelemaan sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuksista. Tuononen mainitsi, että puolet sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuksista muodostuu henkilöstökustannuksista.

Suomen sotilaallinen läsnäolo Afganistanissa sai tiukkaa kritiikkiä pariltakin kuulijalta. Kritiikki on osin ymmärrettävää, joskin on muistettava, että Afganistanin operaatiot ovat hallituksen ja eduskunnan hyväksymiä.

Mielestäni Afganistanin operaatioita pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti. On kuitenkin toisaalta tiedostettava Afganistanin ongelmat sekä se, että afganistanilaiset eivät omin voimin pysty nousemaan sille tasolle, joka voitaisiin hyväksyä.

On muistettava, että Afganistan on meitä lähempänä kuin Kanarian saaret! Jo maantieteellisen läheisyyden vinkkelistä on panostettava, jotta afganistanilaiset pääsevät kunnollisen elämän alkuun.

-Esko Erkkilä-

Etelä-Alvari muisti alueensa senioreja!

Torstai 20.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella toimivat Alvarit ovat vuorovaikutuskanava asukkaiden ja kaupungin välillä. Alvareiden kautta asukkaat saavat tietoa oman alueensa asioista ja pystyvät vaikuttamaan asuinympäristönsä ja palvelujen suunnitteluun.

Alue-Alvari eli alueellinen työryhmä on kunkin alueen asukkaiden vaikutuskanava. Näissä alueellisissa työryhmissä ovat jäseninä alueen yhdistysten ja seurojen edustajat sekä muut alueensa asioista kiinnostuneet asukkaat.

Olen Etelä-Alvarin jäsen ja mm. näillä sivuilla käsitelty moni asia on tullut tietooni Alvari-toiminnassa.

Päätimme viime joulukuussa myöntää Tampereen kaupungin Etel-Alvarille osoittamista vuoden 2010 määrärahoista virkistysavustuksia seitsemälle Tampereen eteläisellä alueella sijaitsevalle palvelutalolle ja korttelikerholle , 130 euroa jokaiselle.

Palvelutalot ja korttelikerhot käyttivät avustuksensa seuraavasti:

- Taatalan palvelukoti: Kirkasvalolamppu

- Kuuselan palvelukoti: Retki torttukahveille kauppahalliin avustajien kanssa

- Petäjäkoti: Musiikkitapahtuma

- Vaskikodit: Fysioterapeutin ohjaus muutaman kerran

- Nekalan päiväkeskus: Musiikkituokioita useampana päivänä

- Peipontupa: Pikkujouluretki bussilla, ruokailu ym.

- Multitupa: Vähän runsaammat pikkujouluruokailut

Etelä-alvarilaiset kävivät luovuttamassa virkistysavustukset kaikille saajille joulukuun puolenvälin tietämillä.

Taatalan palvelukodissa tapahtuman merkeissä vierailivat joulukuun 17. päivänä Ensi Järvinen ja Esko Erkkilä.

Kirkasvalolampun hankintahinta oli hieman korkeampi kuin Etelä-Alvarin virkistysavustus, mutta Taatalan palvelukoti laittoi ”omistaan” hinnanerotuksen.

Kirkasvalolampun vastaanottivat Taatalan palvelutalon esimies Lidia Holopainen  ja Ella Shemaikka sekä Maire Eskola.

Kirkasvalolamppua oli jo ehditty kokeilla ja Maire Eskola kiitteli sen tehoa sekä totesi, että se helpottaa paljon lukemista!

 

-Esko Erkkilä-

Anneli Jäätteenmäen ratkaiseva osuus unohdetaan usein

Keskiviikko 19.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Anneli Jäätteenmäki valittiin Suomen Keskustan puheenjohtajaksi v. 2002.

Hänen johdollaan Keskusta suisti Paavo Lipposen ja SDP:n vallankahvasta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.

Jäätteenmäen keskeinen rooli SDP:n kuningastien katkaisija unohdetaan usein. Näin ei saisi olla, sillä kunnia sille jolle kunnia kuuluu!

Jäätteenmäen lyhyeksi jäänyt pääministeriys ei himmennä hänen saavutuksiaan demarivallan päättäjänä.

Tunnen Annelin ainoastaan pintapuolisesti, mutta annoin hänelle Keskustan Riikan-risteilyllä tunnustusta saavutuksestaan. Minusta tuntui, että sanomani lämmitti Jäätteenmäkeä.

Anneli Jäätteenmäen ryhdikäs esiintyminen vuoden 2003 eduskuntavaalien vaalikampanjan aikana vakuutti suomalaiset muutoksen tarpeesta – kansa oli kyllästynyt SDP:n ylivaltaan.

Matti Vanhanen valittiin pääministeriksi Jäätteenmäen 68 päivää kestäneen pääministeriyden jälkeen.

Keskusta säilytti pääministeriyden Matti Vanhasella vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja nyt on Mari Kiviniemellä ”tuhannen taalan paikka” pitää pääministerin posti Keskustalla, kun huhtikuulla käymme eduskuntavaaleihin.

Menneet eivät paljon paina nykyhetken tilanteissa, mutta toivoa sopii, että Anneli Jäätteenmäen keskeinen rooli demarien ylivallan päättäjänä muistettaisiin.

Sopii muistaa myös se, että Anneli Jäätteenmäki on kautta aikojen ensimmäinen nainen, joka on toiminut Suomen pääministerinä.

Tasa-arvoa arvostavien on hyvä muistaa, että Suomessa on naisista ollut ainoastaan keskustalaisia pääministerinä!

-Esko Erkkilä-

Huhtikuun eduskuntavaalit ovat pääministerivaalit

Tiistai 18.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Huhtikuussa järjestettävät eduskuntavaalit ovat yhä selkeämmin muodostumassa pääministerivaaleiksi.

Presidentin valtaoikeuksien karsiminen on nostanut pääministerin selkeäksi ykköstoimijaksi.

Pääministeri Mari Kiviniemen onnistuminen on osaltaan edesauttanut sitä, että tulevissa vaaleissa yhä useampi suomalainen haluaa äänestää eduskuntavaaleissa pääministeristä.

Se on ymmärrettävää, sillä onnistujaa halutaan tukea ja hypätä hänen joukkoihinsa.

Kokoomuksen puheet pääministerivaaleista ovat häipyneet vauhdilla. Syynä on se, että mainostoimistojen Jyrki Kataisesta luoma kuva on saanut pahoja kolhuja.

Asioita tuntevat kertovat, että jopa Kataisen puhetyyli on mainostoimistojen luomaa, sillä ”siviilissä” hänen puhetapansa on tyystin toisenlainen kuin julkisuudessa.

SDP:n kannattajat eivät ole koskaan Urpilaisen puheenjohtajuuden aikana edes haaveilletkaan pääministerivaaleista. Se on ymmärrettävää, sillä Jutta Urpilaisen suosio omiensakin joukossa pääministeriksi on paljon alhaisempi kuin esim. Eero Heinäluoman.

Odotan malttamattomana monien suomalaisten tavoin puolueiden puheenjohtajatenttejä ja paneeleja, joissa suurimpien puolueiden puheenjohtajat pääsevät esiintymään suurelle yleisölle.

Keskustalaisena odottamiseen voi suhtautua levollisin mielin, sillä tiukoissa paikoissa Mari Kiviniemen tietomäärä ja hänen tapansa esiintyä ovat ylivertaisia.

Tiedän, että pääministerillä riittää kiireitä, mutta toivon, että näemme Mari Kiviniemen Tampereella vielä ennen huhtikuun eduskuntavaaleja!

-Esko Erkkilä-

Maaseudulle rakentamista ei tule rajoittaa

Maanantai 17.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila osallistui lauantaina tammikuun 14. päivä Tampereella järjestettyyn Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajaehdokkaiden tapaamiseen.

Ministeri Anttila piti tilaisuudessa henkeä nostattaneen puheenvuoron. Ministerin puheenvuoro sai yleisön suosionosoituksiin jopa puheen kestäessä – jotain tavatonta Suomessa!

Olin taustatoimijan ominaisuudessa mukana tilaisuudessa.

Sirkka-Liisa Anttilan esityksessä oli useitakin kohtia, jotka kaipaisivat syvällisempää pohdiskelua näilläkin sivuilla.

Tärkein asia maa- ja metsätalousministerin sanomana oli kuitenkin otsikossa todettu maaseudulle rakentamista rajoittavat kokoomusministereiden kaavailut. Tampereen seudulla nuo kaavailut ovat menneet muuta maata pidemmälle, sillä MAL 2011 – 2012 –hanke rajoittaa maaseudulle rakentamista perustuslain säännöksiä kolkutellen.

Tässä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan tilaisuudessamme julkistama kannanotto maaseudulle rakentamisen puolesta:

 

”Keskusta ei hyväksy kokoomusministereiden tulkintaa valtioneuvoston periaatepäätöksestä koskien alueiden käytön tavoitteita.

Periaatepäätöksen mukaan aluerakennetta tulee eheyttää. Kokoomuksen mukaan tämä tarkoittaa maaseudulla asumisen ja sinne rakentamisen rajoittamista. Keskustan mukaan päätös tarkoittaa suurimpien kaupunkien ja lähinnä pääkaupunkiseudun hajautumisen ehkäisemistä ja keskusta-alueiden tiivistämistä.

Ilmastonmuutos keppihevosena ollaan nyt monissa maakunnissa ja kunnissa lähdettykin keskittävän kehityksen tielle. Teknokraatit ovat kammioissaan päätelleet, että etäämmällä asuminen olisi jotenkin ympäristön kannalta turmiollisempaa kuin kaupungin ruutukaava-alueella. Tämä käsitys on totaalisesti väärä. Maaseudulla asuminen on monilla tavoin hyvin ekologista. Liikkuminen muodostaa vain osan ilmastopäästöistä. Selvästi merkittävämpiä ovat asuminen ja erityisesti asuntojen lämmitys.

Maaseudulla rakentaminen on pääosin ilmastoystävällistä puurakentamista. Lämmitysjärjestelmät maaseudulla perustuvat pitkälti uusiutuvaan energiaan toisin kuin esimerkiksi Helsingissä, missä vieläkin hiili tupruaa. Liikkumisen ilmastopäästöt taas vähenevät koko ajan, kun olemme siirtyneet vähäpäästöisiin autoihin ja uusiin liikennepolttoaineisiin. Maaseudulla myös ruoka on usein todellista lähiruokaa. Näiden seikkojen vuoksi maaseudun asumisen rajoittaminen ilmastosyihin vedoten on keinotekoista politikointia.

Suomalaiset haluavat asua maaseutumaisissa oloissa. Meillä on Suomessa erinomaiset mahdollisuudet oikealla suunnittelulla toteuttaa tätä ihmisten haluamaa asumismallia. Meillä on tilaa ja maata ja luonnonläheisyyttä. Näitä arvostavat ihmiset niin meillä kuin muullakin. Tilasta ja luonnonrauhasta on maailmalla tulossa yhä niukempi hyödyke. Kaavoittajien tulisi nyt erilaisten rajoitusten miettimisen sijaan pohtia uusia maaseudulle sopivia rakennusratkaisuja. Maaseudulle muuttoa tulee päinvastoin edistää ja se tulee olla myös kuntien ja maakuntien kaavoituksessa mahdollista

Suomi tarvitsee maaseutua. Maaseutu on vastauksemme ilmastonmuutoksen haasteisiin. Kotimainen energia ja ruoka lähtevät maaseudulta ja näiden kysyntä kasvaa maailmalla koko ajan. On siksi välttämätöntä, että maaseutua kehitetään niin asumisen kuin yrittämisen sijaintialueena”.

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Tampereelta säästyy tänä vuonna 150.000 euroa/päivä, mutta Turku sen toki syytää menemään !

Sunnuntai 16.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Turku ja Tallinna ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja vuonna 2011.

Turun kaupungin kulttuuripääkaupunkihankkeen kustannusarvio vuosille 2008 – 2012 on 55 miljoonaa euroa. Hankkeen kustannukset jaetaan suunnitelman mukaisesti Turun kaupungin, valtion ja muiden rahoittajien kesken.

Turku on varautunut rahoittamaan kulttuuripääkaupunkihankettaan 18 miljoonalla eurolla.

Summa merkitsee 49.315 euroa eli suuruusluokkana 50.000 euroa vuoden jokaisena päivänä tänävuonna.

Valtion rahoitusosuus on yhtä suuri. Se merkitsee, että Turun kaupunki ja valtio syytävät rahaa hankkeeseen n. 100.000 euroa joka päivä.

Kun huomioidaan yritysrahoitus, naapurikuntien rahoitus ja muut rahoituslähteet, niin huomataan, että Turun hankkeeseen kuluu rahaa yli 150.000 euroa jokaisena päivänä tänä vuonna!  Onko tämä kulttuuripläjäys hintansa väärtti, kun muistamme, että tavanomaiset kulttuuriin ohjattavat taloudelliset panostukset pysyvät ennallaan?

Suomesta kulttuuripääkaupungiksi halusivat Turun lisäksi Rovaniemi, Oulu, Jyväskylä, Lahti, Mänttä sekä Tampere.

Tampereen kulttuuripääkaupunkihanketta selvitteli kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen 4.5.2005 nimittämä työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi kansainvälisten asioiden päällikkö Pertti Paltila. Työryhmän jäseninä olivat johtaja Juha Yli-Rajala, elinkeinojohtaja Harri Airaksinen, vs. kulttuuritoimenjohtaja Tuula Martikainen ja hallintopäällikkö Pekka Kivekäs. Työryhmän sihteerinä toimi kaupunginsihteeri Maria Länsiö.

Asiaa oli todennäköisesti valmisteltu kulisseissa hyvin, sillä työryhmä antoi hanketta puoltavan esityksensä jo 8.6.2005 eli n. kuukauden työskentelyn jälkeen.

Kustannusarvion osalta työryhmän esittämä haarukka oli laaja, sillä sen esittämä budjettiesitys oli 10 – 20 milj. euroa! Turusta nyt saatujen kokemusten perusteella 20 M€ lienee minimisumma, joka olisi tullut Tampereen kaupungin maksettavaksi.

Nyt tiedämme, että Tamperetta ei valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Onneksi!

Valmisteluihin eli luottamushenkilöiden, virkahenkilöiden ja myös kaupunkilaisten pehmentämiseen sekä hakemuksen laadintaan paloi tamperelaisten veronmaksajien rahoja kuitenkin aikamoinen pinkka.

Sain valmisteluaineistosta osani, sillä jonkin tapahtuman yhteydessä jaettiin ”Tampere kulttuuripääkaupungiksi 2011” –julisteita.

Aistikas ja isokokoinen juliste on tallella, sillä se on päätynyt mökilleni puuceen seinälle!

-------

Helsinki oli vuonna 2000 Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Tampereen kulttuuripääkaupunkihankkeen selvitystyöryhmän 17-sivuisessa loppuraportissa analysoidaan Helsingin hanketta.

Tampereen selvitystyöryhmä rohkeni esittää Helsingin hankkeesta loppupäätelmänä näin:

 

”Pettymyksenä on pidetty mm. sitä, ettei kulttuurivuoden toteuttaminen jättänyt pysyviä jälkiä kaupungin omiin toimintatapoihin.  Kulttuurivirasto palasi nopeasti vanhoihin toimintatapoihinsa.”

Tamperelaisten kannattaa käydä Turussa Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 –tapahtumissa ja olla tyytyväisiä, että tamperelaisten veronmaksajien rahaa palaa hankkeessa vain se määrä, jolla rahoitamme tapahtuman valtionosuutta.

Voisimmeko myös olla hieman vahingoniloisia, sillä kulttuuripääkaupunkihanke ajaa kuralla olleen Turun talouden entistä ahtaammalle?

 

-Esko Erkkilä-

Elinvoimainen Viljakkala kurjistuu

Lauantai 15.1.2011 - -Esko Erkkilä-

On surullista seurata, miten synnyinkuntaani Viljakkalaa kurjistetaan nykyisen isännän eli Ylöjärven kaupungin toimesta.

Saman kohtalon on kokenut Ylöjärveen yhdistynyt Kuru.

Viljakkala ja Kuru eivät ole ongelmineen yksin. Jos kevään eduskuntavaaleissa kuntakuristajat voittavat, lisääntyvät syrjääntyneet kylät Suomessa nopeasti.

Onko Suomessa alkamassa samanlainen kylien tappaminen kuin taannoisessa Neuvostoliitossa?

Käykö niin, että kylä todetaan jonkun vapaavuoren toimesta näköalattomaksi ja lopetetaan kaikkinainen tuki kylälle?  

Linja-autovuorojen lakkauttaminen ja apteekkioikeuksien menettäminen olivat viimeisimmät uhat viljakkalalaisille.

Linja-autovuorojen lakkauttaminen on tietysti yritysratkaisu, joten siitä ei voi kovin pontevasti syyttää Ylöjärven kaupunkia.

Viljakkalan apteekin alistamisessa Ylöjärven apteekin sivuapteekiksi on asukkaiden vastustamisen vuoksi menossa nyt suvantovaihe, kun Ylöjärven kaupunginjohtaja Pentti Sivunen (sd) suostui muuttamaan päätösehdotustaan. Uusimman käänteen jälkeen Ylöjärven kaupunginhallitus puoltaa Viljakkalan apteekin säilyttämistä itsenäisenä.

Apteekkiasiassa erityiskiitos kuuluu Pirkko Vuolteelle (kesk), Arja Liliukselle (kok), Liisa Uotilalle (kesk) sekä Arto Moisiolle (sd), joiden aktiivisuuden ansiosta Viljakkalan apteekilla saattaa olla itsenäisyys turvattuna.

Jatkossa MAL-aiesopimuksen linjaukset tulevat vaikeuttamaan elinkelpoistenkin, mutta kasvukeskusten ulkopuolella sijaitsevien kylien ja asuinympäristöjen elämää edelleen.

-Esko Erkkilä-

Toivottavasti MAL-aiesopimus 2011 - 2012 jää aiesopimukseksi

Perjantai 14.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi 10.1.2011 kokouksessaan asiakirjan, jonka nimi on: "Tampereen kaupunkiseudun ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus 2011 - 2012".

Saman asiakirjan ovat hyväksyneet tai tulevat hyväksymään

• Ympäristöministeriö
• Liikenne- ja viestintäministeriö
• Liikennevirasto
• Pirkanmaan ELY-keskus
• Kangasalan kunnanvaltuusto
• Lempäälän kunnanvaltuusto
• Oriveden kaupunginvaltuusto
• Nokian kaupunginvaltuusto
• Pirkkalan kunnanvaltuusto
• Vesilahden kunnanvaltuusto
• Ylöjärven kaupunginvaltuusto

Asiakirjassa on paljon hyvää, mutta haja-asutusalueiden kannalta se sisältää periaatteen, joka saattaa olla jopa perustuslain vastainen.

Kiistanalainen kohta kuuluu näin:

"Kunnat hyväksyvät haja-asutuksen ohjauksen seudulliset periaatteet. Haja-asutusalueelle suuntautuvaa pientalorakentamista vähennetään asteittain kussakin kunnassa. Sopijapuolet pyrkivät suunnittelutarveratkaisujen kriteerejä selkeyttämällä vaikuttamaan siihen, että kunnilla on välineitä tämän tavoitteen toteuttamiseen."

Teksti ei sovi vapaan maan demokraattisiin periaatteisiin. Kenenkään asuinpaikan valintaa ei ole ennen Suomessa kyseenalaistettu. Nyt se tehdään tällä asiakirjalla.

Arvostan Mikko Kriikun, Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen sekä apulaispormestari Timo Hanhilahden kaupunginvaltuustossa tästä asiasta käyttämiä puheenvuoroja.

MAL-sopimus, kuten nyt hyväksyttyä sopimusta kutsutaan, jää toivottavasti haja-asutusalueiden pientalorakentamisen osalta kuolleeksi kirjaimeksi. Paikallisten päättäjien on nyt Tampereen seutukunnalla valvottava, että näin käy.

Nyt solmittu sopimus on voimassa vuoden 2012 loppuun saakka. Vuonna 2012 sopimus uudistetaan ja arvioidaan mahdollisuuksia laajentaa aiesopimus koskemaan koko työssäkäyntialuetta.

Vuoden 2012 uudistus merkitsee, että mm. Hämeenkyrön päättäjät joutuvat ottamaan kantaa tähän sopimukseen. Toivottavasti Hämeenkyröstä löytyy silloin viisautta jaettavaksi koko Tampereen seutukunnalle.

 

-Esko Erkkilä-

Saksan uusin dioksiiniskandaali korostaa kotimaisten elintarvikkeiden arvoa

Torstai 13.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksalaisista kananmunista on löytynyt nelinkertaisia dioksiinimääriä sallittuihin arvoihin verrattuna.

Korkean dioksiinipitoisuuden omaavia kananmunia on kotimaan kulutuksen lisäksi toimittu Saksasta Hollantiin ja sieltä edelleen Iso-Britanniaan.

Kohonneiden dioksiiniarvojen syyksi on paljastunut kananrehujen raaka-aineena käytetyn rehurasvan korkea dioksiinipitoisuus.

Dioksiinia sisältävää seosrasvaa on sekoitettu rehurasvaksi Schleswig-Holsteinissa toimivan Harles & Jentzsch -yrityksen toimesta ja sitä on toimitettu yhteensä 12:lle rehualan yritykselle.

Saastunut rehurasvaerä on 3.000 tonnia. Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan saastunutta raaka-ainetta on käytetty 150.000 tonniin valmista rehua. Määrät tuntuvat täsmäävän, sillä ne merkitsevät, että rehurasvaa olisi käytetty keskimäärin 5 % valmiiden rehuseosten raaka-aineeksi.

Saksalaiset rehutehtaat ovat toimittaneet dioksiinipitoista rehua 4.700 saksalaistilalle. Saastunutta rehua on toimitettu myös Tanskaan sekä Ranskaan.

Harles & Jetzschin toimitusjohtaja sanoo, että kyseessä oli arviointivirhe, kun yrityksessä oli luultu rasvahapon, jota syntyy biodieselin valmistuksessa palmu-, soija- ja rapsiöljystä, soveltuvan rehun raaka-aineeksi.

Saksalaisten yritysten menettely tuntuu käsittämättömältä.

On myös kysyttävä, että ovatko saksalaiset valvontaviranomaiset tehtäviensä tasalla, kun vasta elintarvikkeista havaitaan dioksiiniarvojen kohoaminen? Miksi rehuseosvalmistuksen valvontaa ei ole Saksassa hoidettu aukottomasti?

On ihmeellistä, että saksalainen rasvansekoittajayritys tai mikään kahdestatoista saksalaisesta rehunvalmistajasta eivät ole omavalvonnassaan todenneet rehurasvan korkeaa dioksiinipitoisuutta. Myös valvontaviranomaiset ovat olleet autuaan tietämättömiä asioiden todellisesta kulusta!

Rehuyrityksen toimitusjohtajan lausunto arviointivirheestä tuntuu käsittämättömältä – eikö Saksassa tutkita rehuraaka-aineiden dioksiinipitoisuuksia?

Dioksiinianalysoinnit kuuluvat ainakin suurimmissa suomalaisissa rehuyrityksissä rutiinitoimintoihin. Uusien raaka-aineiden dioksiinipitoisuudet tutkitaan aina ja tiettyjen raaka-aineiden osalta dioksiinitutkimus tehdään jokaisesta erästä ennen sen käyttöönottoa.

Yritysten omavalvonnassa saadut analysointitulokset ilmoitetaan valvovan viranomaisen eli Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tietoon. Analysoinnit maksavat, mutta ne ovat välttämättömiä – sen uusin dioksiiniskandaali taas kerran osoittaa.

Onneksi ”ruokintavalmiiden” volyymirehuseosten kuljettaminen Saksasta Suomeen ei ole kuljetuskustannusten vuoksi kannattavaa.

Rehuseosten raaka-aineita – pääasiassa soija- ja rapsirouheita - luonnollisesti tuodaan merkittäviä määriä nyt kompuroineesta Saksasta. Niiden kohdalla suomalaisyritysten omavalvonta sekä viranomaisvalvonta ovat niin tiukkoja, että suomalaisella kotieläintuottajalla tai kuluttajalla ei ole syytä huoleen.

Paljastuneessa skandaalissa on hyvää se, että kuluttaja näkee taas kerran totuuden – kotimainen ruoka ja kotimaisen elintarviketeollisuuden tuotteet ovat turvallisia!

Kaikki kotimaassa tuotetut ja valmistetut elintarvikkeet ovat suomalaisille lähiruokaa.

Kuluttajalla on vastuu ostamiensa elintarvikkeiden alkuperän selvittämisessä. Tapaus osoittaa, että omassa vara parempi!

Toivottavasti tapaus havahduttaa myös päivittäistavarakaupan sisäänostajat huomaamaan, että kuluttajan ruokaturvallisuudella ei käy leikkiminen. Kotimaiset elintarvikkeet ovat joskus tuontielintarvikkeita kalliimpia, mutta ne ovat varmasti niitä laadukkaampia ja turvallisempia!

-Esko Erkkilä-

Taas yksi kylä menetti kauppansa!

Tiistai 11.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Lavajärven Kauppa Hämeenkyrön Lavajärvellä lopetti toimintansa tammikuun 5. päivänä.

Lavajärven Kauppa on perustettu v. 1938 eli sille ehti kertyä toimintavuosia 72. Kaupan perustivat Toivo ja Liisa Sorvaniemi.

Muistan, kun emeritus-kauppias Toivo Sorvaniemi köpötteli kaupan tienoilla vielä vanhoilla päivillään ja jutteli asiakkaiden kanssa mukavia.

Kauppaa pitivät Seppo ja Seija Sorvaniemi vuodesta 1970 alkaen.

Sepon tapaturmaisen kuoleman jälkeen Seija ja perheen kaksi tyttöä huolehtivat kaupasta.

Lavajärven Kauppa oli aikoinaan vahva maatalouskauppa ja se tuli tutuksi minulle jo varhain. Kauppias Seppo Sorvaniemeltä hankittiin meille mm. lähes kaikki traktorin työkoneet. Myöhemmin kävin työnantajani edustajana onnittelemassa Seppo Sorvaniemeä hänen 50-vuotismerkkipäivänään, sillä myös rehut kuuluivat Lavajärven Kaupan tuotevalikoimiin.

Käytimme Lavajärven Kaupan päivittäistavaraosaston palveluja, sillä kesämökkimme sijaitsee lähellä. Tosin viime vuosina kauppaostokset tuli hankittua pääosin Tampereelta, mutta täydennysostospaikkana se säilyi meillä viime kesään saakka.

Lähikaupan pitäminen vain täydennysostopaikkana on monissa tapauksissa syy, että kylä menettää kauppansa. Olen siis osasyyllinen, että Lavajärven Kauppa joutui lopettamaan toimintansa.

Kauppapalveluiden poistuminen Lavajärveltä on eräs virstanpylväs keskittymisen tiellä.  Ehkä ”janvapaavuoret” hekumoivat, kun taas yksi etappi haja-asutusalueiden kyykyttämisessä on toteutunut.

Monille alueille kaupan häviäminen on totisempi paikka kuin Lavajärvelle.

Sijainti lähellä Tamperetta, hyvät kulkuyhteydet ja maalauksellinen järvimaisema houkuttelevat kylään asukkaita, joten Lavajärvi pysyy vilkkaana kylänä vaikka kyläkauppa sieltä nyt lopettaakin.

Järkevät kaavamääräykset ja asukkaiden viihtymisen arvostaminen ovat valtteja sille osaa Lavajärveä, joka kuuluu Hämeenkyröön.

Kyläyhteisön itälaita kuuluu Ylöjärven kaupunkiin ja sitä rasittavat jo nyt tiukat määräykset haja-asutusalueiden rakentamisessa.

Kaupan häviäminen kylältä on aina tappio kylän asukkaille. Se on tappio myös lähiseutujen asukkaille ja mökkiläisille. Mökkiläisenä Viljakkalan Majajärvellä koen tappioksi Lavajärven Kaupan lopettamisen.

Tappiostamme huolimatta ymmärrän Seija Sorvaniemen päätöksen.

Toivotan kaikkien kyläläisten tavoin Seijalle mukavia eläkepäiviä uusien harrastusten parissa!

 

-Esko Erkkilä-

Presidenttien Uudenvuodenpuheet ovat menettäneet merkityksensä

Maanantai 10.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Presidentti Urho Kekkosen aikana Tasavallan Presidentin televisioitu Uudenvuodenpuhe oli Tapaus.

Kekkosen aloitus ”Kansalaiset” viritti televisionkatsojat kuuntelemaan, että kuinka Maan Isä linjasi mennyttä ja erityisesti tulevaa.

Koivisto oli käynyt Kekkosen koulun, joten hänen puheissaan oli toveittain särmää. Ahtisaaren ja erityisesti Halosen aikana kaikki on toisin.

Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaaren puheille on tullut painoarvoa – vaikea uskoa, että Haloselle kävisi samoin.

Ainakaan minä en ole viime vuosina halunnut pilata Uudenvuodenpäivääni kuuntelemalla presidentin jaarituksia. Minulle on riittänyt, että tutustun puheen antiin median kritiikin kautta.

Presidentin vuoden 2011 Uudenvuodenpuhe oli median kertoman analysoinnin perusteella pohjanoteeraus.

Kansalaisilla on lupa odottaa presidentiltä jotain muutakin, kuin epäkohtien listaamista – siihen riittää kyllä, kun vilkaisee muutaman jutun netin eri keskustelupalstoilta.

Presidentti Halosen toiminta on hyvin ristiriitaista. Hän korostaa presidentin oikeuksia ja päätösvaltaa, mutta vuoden tärkeimmässä tilanteessa paljastuu gallup-tulosten toistelijaksi!

Uudenvuodenpuhe, jos mikä, olisi paikka linjanvedoille, mutta kun ei, niin ei.

Kerran vielä Uutenavuonna eli 1.1.2012 joudun olemaan kaukana televisioruudun äärestä klo 12.00!

 

-Esko Erkkilä-

Liputan Pyhäjoen puolesta!

Sunnuntai 9.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Päätökset kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen olivat oikeita.

Myös se, että Fennovoima Oy uutena toimijana sai ydinvoimalan rakennusluvan, oli oikea päätös.

Fennovoiman omistajakunta edustaa suomalaista elinkeinoelämää laajasti, joten sille myönnetty rakennuslupa oli oikeaan osunut ratkaisu. ”Oman” ydinvoimalan saaminen luo uskoa kotimaisen teollisuuden ja kaupan investointipäätöksille.

On hienoa, että Fennovoima Oy:n omistajiksi ovat myönteisen ydinvoimalapäätöksen jälkeen tullut uusia tahoja.

Fennovoima Oy:n taustajoukot osasivat ”lukea poliittista karttaa oikein”, kun he linjasivat, että Fennovoima valitsee ydinvoimalaitoksen lopulliseksi sijoituspaikaksi joko Pyhäjoen tai Simon.

Pohjoispohjalaisen Pyhäjoen ja Lapin läänissä sijaitsevan Simon valitseminen finaaliin merkitsi sitä, että alueiden poliittinen voimatekijä – Suomen Keskusta – asettui valtaosiltaan kannattamaan Fennovoiman hanketta.

Toivon, että Fennovoima Oy päätyy rakentamaan ydinvoimalan Pyhäjoen Hanhikiven alueelle.

Toivomukseni perustuu paljolti tunteeseen ja siihen, että tunnen Pyhäjoen ja sen lähialueet paremmin kuin Simon.

Pyhäjoki on vireä maalaiskunta, mutta kaipaa kipeästi uutta – ydinvoimalan rakentaminen Hanhikiven alueelle olisi paras piristysruiske Pyhäjoelle ja useille sen naapurikunnille.

Pyhäjoelta ydinvoimalan positiiviset vaikutukset ulottuisivat huomattavasti laajemmalle alueelle kuin Simosta. Merenrantakunta Pyhäjoki ja itärajan Kuhmo sijaitsevat täsmälleen samalla tasalla Suomen kartalla ja Pyhäjoki Fennovoiman sijoituspaikkana toisi hyvinvointia itärajalle saakka!

Pidän valitettavana, että ydinvoimavastustajat ovat aktiivisia Pyhäjoen suunnalla. Toivottavasti heidän suppean näkökulman omaavat viestinsä eivät toimi Pyhäjoki-vaihtoehtoa vastaan.

Suomen tekemät ydinvoimapäätökset ovat olleet oikeaan osuneita. Pyhäjoen valinta Fennovoima Oy:n ydinvoimalan sijoituspaikaksi olisi kruunu hyville päätöksille.

-Esko Erkkilä-

Miksi niin laajasti käytetään "jäte"-termiä?

Lauantai 8.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain elintarviketeollisuudessa toimiessani jatkuvasti taistella sitä vastaa, että käyttökelpoisista raaka-aineista käytettiin termiä ”jäte”.

Myllyteollisuudessa oli aikaisemmin laajasti käytössä jäte-termi, kun tarkoitettiin mm. kaurankuorijauhoa ja jopa vehnälesettä. Valitettavan moni alan henkilö ei ole vieläkään päässyt pois juoksuhaudoistaan ja käyttää myllymaailman mainioista jakeista termiä ”jäte”.

Lihanjalostusteollisuudessa on yhä edelleen käytössä termi ”teurasjäte”, kun tarkoitetaan esim. turkiseläinten rehujen tärkeätä raaka-ainetta.

Jätehuoltoalalla toimivien käytössä ”jäte” –termi on tarkoitushakuinen, sillä muutenhan laaja jätebisnes joutuisi vaikeuksiin, jos jätteentuottajat osaisivat vaatia materiaalille oikean hinnan.

Lukemattomissa yhteyksissä ”jätteelle” olisi sen tuottajan vinkkelistä mahdollisuus saada positiivinen hinta, mutta nyt tarkoitushakuisesti viljellään ”jäte” termiä ja näin saadaan materiaali halvalla jätehuoltoyritysten hallintaan.

Varsinaisia mestareita ”jäte” –termin viljelyssä ovat tavalla tai toisella Ekokem Oy:öön sidoksissa olevat henkilöt ja toimijat. Sen ymmärtääkin, sillä oikean hinnan maksaminen haittaisi bisnestä.

Jätebisneksessä kuten muuallakin hulluhan ei ole se, joka pyytää, vaan se joka suostuu vastapuolen ensimmäiseen tarjoukseen.

Minun on vaikea kuvitella materiaalia, joka loppuviimeksi olisi jätettä.

Huolellinen lajittelu ”jäte”materiaalin syntypaikalla on tärkeää, sillä oikein lajitellut sivujakeet –käytän ”jätteestä” usein termiä ”sivujae” – ovat tae sille, että vain harvat materiaalit ovat todellista jätettä.

Ns. jätemateriaalin käyttäminen energialähteenä lienee tavallisin tapa kohottaa jätteen markkina-arvoa. Nykyaikaiset polttotekniikat ja epäpuhtauksien suodattaminen ovat tärkeässä asemassa, kun materiaalille harkitaan polttohyödyntämistä.

Tiedän, että monen niskakarvat nousevat pystyyn, kun ehdottelen ”jätteelle” positiivista hintaa. Sanotaan, että kaikkien toimenpiteiden pitäisi tähdätä jätemäärien alentamiseen. Jätemäärien alentaminen on hyvä ja kannatettava periaate, mutta materiaalien uusiokäyttöä on pystyttävä lisäämään.

Toivon, että jatkossa ns. jätteellekin annettaisiin arvo, joka sille kuuluu. Se ei oikein käsitettynä ole ristiriidassa esim. kierrätyksen tai uudelleenkäytön kanssa – päinvastoin!

 

-Esko Erkkilä-

Jyväbroiler ja Rypsipossu

Perjantai 7.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Olin tasan neljäkymmentä vuotta rehuteollisuusyrityksen - Rehuraisio Oy:n - palveluksessa. Kokemusta agribisneksestä kertyi puoli vuotta pidempään, sillä aloitin työurani maatalouskaupan palveluksessa.

Rehuteollisuus on elintarviketeollisuuteen kuuluva toimiala, jonka yritykset jalostavat raaka-aineita valmiiksi rehutuotteiksi yli 100.000 tonnia kuukaudessa. Työnantajani osuus kokonaisvolyymistä oli ja on edelleenkin n. 40 %.

Vaikka rehuteollisuus on bulk-toimintaa, voi alan johtava yritys luoda myös merkittäviä innovaatioita. Voin perustellusti todeta, että työnantajani toimi niin.

Jyväbroiler

Sain olla tiiviisti mukana, kun asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme Saarioinen Oy toi markkinoille Jyväbroiler-tuotemerkin.

Tuotemerkki syntyi vuonna 1991, kun Saarioinen siirtyi sopimustuottajiensa broilerkasvatuksessa kasvisrehuun ensimmäisenä Suomessa. Tänäänkin Jyväbroiler ruokitaan puhtaasti kasvisrehulla. 

 

Kotimaista Jyväbroileria tuotetaan yhteensä kahdellatoista vastuullisuuteen sitoutuneilla tilalla.

(Tiedot on tarkistettu Saarioinen Oy:n nettisivuilta 22.12.2010)

 

Rypsipossu…

…on uusin innovaatio, jonka Rehuraisio Oy:n yhteistyökumppani HK Ruokatalo lanseesari markkinoille syksyn aikana. 

Rypsipossu on tärkeä askel tulevaisuuden sianlihantuotannossa.

Rypsipossun rasva on muutettu ravitsemussuositusten mukaiseksi uudella ruokintakonseptilla, jossa kasviöljyn laadulla ja annostusmenetelmällä on keskeinen rooli. Kovan rasvan osuus on näin saatu laskemaan alle vaaditun kolmasosan lihan kokonaisrasvan määrästä. Samalla ihmiselle välttämättömien omega 3 -rasvahappojen määrä on saatu porsaanlihassa kasvamaan 3,5-kertaiseksi.

Vehmaan Maataloustuottajat luovuttavat perinteisesti Tasavallan Presidentille joulukinkun. Tänä jouluna kinkku oli rypsipossun kinkku.

Voin olla ylpeä, että sain olla vuosikaudet mukana kehittämässä kahta merkittävää kotimaiseen tuotantoon perustuvaa ruokabrändiä.

Jyväbroiler ja Rypsipossu ovat esimerkkejä siitä, että kotimainen elintarviketeollisuus pystyy kehittämään kuluttajien haluamia uusia tuotteita.

Huolestuneena, mutta toisaalta tyydytyksellä luin Helsingin Sanomista joulukuun 22. päivänä, että:

”Valiota, Raisiota ja panimoalaa lukuun ottamatta (elintarvikealan) yrityksissä tehdään äärimmäisen vähän prosessien kehitystä.”

Huolestuneena sen vuoksi, että elintarvikealalla kehitystyötä tehdään vähän, mutta tyydytyksellä siksi, että työnantajani mainitaan yrityksenä, joka panostaa elintarvikkeiden kehitystyöhön!

 

-Esko Erkkilä- 

Roskaretki - mutta kannatti tehdä!

Torstai 6.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Jätehuolto Oy järjesti opastetun tutustumisretken – Roskaretken – Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen tiistaina 28.12.2010.

Osallistuin retkelle ja sain sen aikana paljon hyödyllistä tietoa.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy on 18 omistajakunnan omistama yhtiö, joka huolehtii jätelain mukaisista jätehuoltotehtävistä omistajakuntiensa alueella. Mainittakoon, että Sastamalasta ainoastaan entisen Mouhijärven ja Suodenniemen kuntien alueet kuuluvat Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n toimialueeseen.

Tampereen kaupunki on Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n suurin osakas ja sillä on yhtiön äänimäärästä 65,33 %.

Yhtiö vastaa lähinnä asumisessa syntyvästä ja siihen rinnastettavasta jätteestä.

Yhtiön toiminta-alueella on hieman yli 400.000 asukasta.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:llä on kaksi jätteenkäsittelykeskusta; Tampereen Tarastenjärvellä ja Nokian Koukkujärvellä.

Asioita, joista toimitusjohtaja Pentti Rantala, viestintäpäällikkö Sinikka Jalo sekä jäteneuvoja Erkki Piippo roskaretkeläisille kertoivat:

 

• Tarastenjärvelle varastoidaan mm. Tampereen voimalaitoksissa syntyvä tuhka. Tuhka, joka syntyy turpeen poltossa, on radioaktiivista sillä Tsernobyl´n voimalaonnettomuus kohotti Pirkanmaan soiden radioaktiivisuutta. Tuhka ei kuitenkaan aiheuta ihmisille ongelmaa, sillä ”kukaan ei istu tuhkakasan päällä”, kuten meille kerrottiin. Tuhkalle ei ole löydetty järkevää jatkokäyttöä.

 

• Tarastenjärvellä asuu ja vierailee suuri määrä lintuja. Nykyään, kun kaikki osataan arvioida rahassa, on laskettu, että Tarastenjärvellä vierailee vuosittain lintuja 7 M€:n arvosta! Harvinaisen selkälokin koko maailman populaatiosta 10 % esiintyy Tarastenjärvellä.

 

• Tarastenjärven vieressä sijaitsee Tampereen Infratuotanto Liikelaitokseen kuuluva asfalttiasema, jonka kohtalo Tampereen kaupungin omistuksessa on ”vaiheessa”. Asfalttiasema käyttää energialähteenään osaksi metaania, jota kerätään Tarastenjärven jätekeskuksen vanhan kaatopaikan alueelta.

Olen pitänyt Tampereelle suunnitellun hyötyvoimalan ainoana mahdollisena sijoituspaikkavaihtoehtona Tarastenjärveä. Mielipiteeni sain vahvistusta Roskaretkellä nähdystä ja kuullusta.

 

Peltolammin ja Lielahden vaihtoehdot ovat auttamattomasti poissa laskuista ja samoin myös Ruskon vaihtoehto. 

Kiitän Pirkanmaan Jätehuolto Oy:tä mielenkiintoisen Roskaretken järjestämisestä!

-Esko Erkkilä-