Kolmiulotteinen tulostus eli 3D-tulostus ottaa ensiaskeleitaan

Sunnuntai 22.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Keskipoikamme on hankkinut 3D-tulostimen ja sain eilen tutustua tähän vempaimeen.

 

 

 

 

 

3D-tulostin on ulkonäöltään varsin vaatimaton laite ja myös sen hankintahinta on yllättävän vaatimaton eli tasan 200 euroa!

 

 

 

 

 

Myös 3D-tulostamisessa käytettävän raaka-aineen hinta yllätti minut myönteisesti, sillä kerällä olevan muovilangan hinta on vain 14,00 € per kilo!

 

 

 

 

 

Keskipojalla käytössä olevalla 3D-tulostimella on tehty koeajoja ja tässä koeajon eräs tulos eli metallikehikkoon laitettavan lasiruudun kiinnityskappale!

 

 

 

3D-tulostimet soveltuvat toki yksityiskäyttöön, mutta kylläpä ne vielä nyt ovat kehittymisensä alkutaipaleella, sillä kuvassa näkyvän lopputuotteen valmistuminen oli kestänyt 59 minuuttia!

 

 

Kannustan ”Pelle-Pelottomia” kokeilemaan yksityiskäyttöön tarkoitettujen 3D-tulostimien käyttöä, mutta samalla pitää tiedostaa se, että vaikkapa kolmen vuoden kuluttua laitteiden teho ja nopeus tulevat moninkertaistumaan, mutta Pelle-Pelottomia tarvitaan jo nyt!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vähänkin merkittävien hankkeiden kilpailutus on välttämätöntä!

Perjantai 20.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vastasin bisnesmaailmassa toimiessani vuosittain 550 miljoonan kilon raaka-ainehankinnoista ja oli selvää, että monet hankinnat kannatti kilpailuttaa.

 

 

Kilpailutuksessa hinta oli tärkeä elementti, mutta ei suinkaan ainoa.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, toissapäivänä omakotitalotontiltani kaadettiin yksi koivu ja yksi mänty.

 

 

Oli luonnollista, että kilpailutin palveluntuottajat ja on todettava, että kilpailutus – tai oikeammin tarjousten pyytäminen kannatti.

 

 

Kaikki tarjoajat kävivät tutkailemassa työmaansa eli kaikille oli täysin selvää, että millaisesta hommasta he jättivät tarjouksensa.

 

 

********************

Kaikilla tarjoajilla oli 500.000 euron suuruinen vastuuvakuutus, joten heidän mahdollinen epäonnistumisensa ei olisi joutunut maksettavakseni – kaikki muistuttivat myös siitä, että tarjouksensa loppusumma on kotitalousvähennykseen oikeuttava kuluerä.

 

 

Edullisimman tarjouksen eli 300,00 euroa jätti kaksi tarjoajaa ja kalleimman tarjouksen hinta oli 850,00 euroa – molemmat ilman arvonlisäveroa!

 

 

Valitsimme toisen edellisimmän tarjouksen jättäneistä yrityksistä, joten arvonlisäverolliseksi hinnaksemme muodostui 372,00 euroa!

 

 

Hintaero kalleimman tarjouksen jättäneen yrityksen tarjoukseen olisi ollut arvonlisäverolliseen hintaan verrattuna 684,00 euroa, sillä sen arvonlisäveroton hinta olisi samasta työstä ollut 850,00 euroa - eli arvonlisäverollinen hinta olisi ollut peräti 1.054,00 euroa!

 

 

En suinkaan moiti kalleimman tarjouksen jättänyttä yritystä, sillä kaikkihan pyrkivät tarjoajina mahdollisimman korkeaan hintaa, mutta se ei vaan meille nyt käynyt!

 

 

En paljasta kalleimman tarjouksen jättänyttä, mutta mieluusti kerron tarjouskilpailun voittaneen ja erittäin hyvää työtä tehneen yrityksen nimen ja se on;

 

 

T:mi M. Juusela, jonka omistaja on Matti Juusela – Y-tunnus 1139818-1.

 

 

Suosittelen Matti Juuselaa vaikeitten puunkaatojen suorittajaksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hävitimme ravinnevarkaat pihastamme

Torstai 19.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Meillä oli eilen hieman suurempi ”orava” pihakoivussamme ja tuloksellisesti olikin, sillä nyt meillä ei enää ole pihakoivua!

 

Sama ”orava” kaatoi myös etupihallamme olleen männyn, joka sekin oli melkoinen ravinnevaras.

 

Seuraavassa aluksi kuvakertomus siitä, että miten koivun pystyynkarsiminen ja lopulta kaataminen tapahtui:

 

 

 

Koivu sijaitsi runsaan kahden metrin etäisyydellä omakotitalomme nurkasta.

 

 

 

 

 

Alkumatkan ”orava” kiiperi tikkailla, mutta sitten…

 

 

 

 

…matka kohti latvaa jatkui oksantynkiä rappuina käyttäen.

 

 

 

 

 

Olin alhaalla köysimiehenä ja tehtävänäni oli jarruttaa sekä ohjata oksia turvallisesti maanpinnalle.  Onnistuin, sillä pihavalot ja myös rakennus säilyivät ehjinä.

 

 

 

 

 

Nyt latvakin on saatu turvallisesti maahan ja ”orava” aloitti rungon katkomisen lyhyinä pölleinä.

 

 

 

 

 

Nyt pihakoivua ei enää ole, mutta todellinen puu- ja risuryteikkö, jossa riittää selvittelemistä!

 

 

Männynkaataminen olikin helpompi juttu, mutta hommaa siinäkin riitti:

 

 

 

 

 

Tässä pihamäntymme kukoistuksessaan!

 

 

 

 

 

”Oravalla” oli oksasahassaan kolme lisävartta ja niiden ansiosta alimmat oksat oli helppo poistaa.

 

 

 

 

 

Vetoköysi tikkailla seisoen kiinni puuhun ja sitten…

 

 

 

 

 

…kaatokolon tekemiseen.  Pyysin korkeaa kantoa, sillä teen tyvestä ruhmun eli klapitukin!

 

 

 

 

 

Läpisahausta ei tehty vaan ”orava” veti männyn nurin pakettiautonsa avulla!

 

 

 

 

 

Mänty on turvallisesti nurin!

 

 

 

 

 

Tavoitetila on saavutettu, sillä etupihalla ei enää ole mäntyä!

 

 

Saatan jo huomenissa jatkaa uudella jutulla samasta aiheesta – pysy kanavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pasuunakukkamme uhmaa puutarha-asiantuntijoiden kertomaa

Keskiviikko 18.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aina ihaillut pasuunakukkia, sillä mielestäni ne ovat kesäkukkien aatelia. Kukkivan pasuunakukan tuoksu on suorastaan huumaava ja erityisesti illalla kukkiva pasuuna on tuoksultaan ylivertainen.

 

Sain ensimmäisen pasuunakukkani eräältä tuttavaltani viitisen vuotta sitten ja siitä alkaen meillä on ollut pasuunakukkia.

 

Pasuunakukka ( Brugmansia) – vaikka onkin kookas kasvi – sitä on helppo lisätä; rungosta irrotetaan oksa, joka laitetaan vesiastiaan ja kahden – kolmen viikon jälkeen siinä on mahtavat juuret ja pistokas on valmis istutettavaksi!

 

Nyt meillä on autotallissa talvehtimassa kaksi yli kaksimetristä pasuunaa ja muutama taimivaiheessa oleva.

 

**************

 

Molemmat yli kaksimetriset uhmaavat kirjallisuus- ja nettitietoa, sillä noissa molemmissa kerrotaan pasuunakukan kukinta-ajaksi heinä-elokuu – pasuunamme kukkivat nyt joulukuun puolivälissä eli täysin eri aikaan, kuin ”asiantuntijat” kertovat.

Pasuunakukan kukka on pituudeltaan 35 - 40 senttiä, joten komeutta riittää!

 

 

 

 

Tämä pasuuna kukki Itsenäisyyspäivän aikoihin…

 

 

 

 

 

…ja tässä pasuunassa on nyt joulukuun puolenvälin jälkeen kahdeksan kukkaa ja yksi nuppu!

 

 

Mikään ei ole enää entisellään – ei edes pasuunakukan kukkimisajankohta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tappajan katse

Maanantai 16.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni Oiva Erkkilä palveli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja oli Hersalon joukoissa vielä ajamassa saksalaisia pois maasta Lapin sodassa.

 

Isäni oli molemmissa sodissa pikakivääriampujana ja hänen aseenaan oli neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, jonka suomalaiset ristivät Emmaksi. Emmaksi sen vuoksi, että sota-ajan eräs suosikki-iskelmä oli ”Emma” ja kun Degtjarjov ´n lipas oli pyöreä kiekko, joka pyöri aseen päällä muistuttaen gramofonilevyä.

 

Pikakivääriampujalla oli taisteluparinaan lataaja ja isälläni lataajana toimi viljakkalalainen Simo Niittunen – Simo ansaitsi sotien jälkeen leipänsä sorayrittäjänä ja olihan aivan varmaa, että Simo Niittunen hoiti meidän kaikki sorantarpeemme eri rakennushankkeissa!

 

Monet olivat ne kerrat, kun isäni ja Simo muistelivat sotatietään meidän pirtissä – taisipa Simolta ”unohtua” muistelusten takia jonkun sorakuormankin noutaminen!

 

 

*****************

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

 

Viljakkalan Sotaveteraanit järjestivät joskus 1960-luvulla matkan Porin Prikaatin Säkylän varuskuntaan.

 

Vuonna 1923 syntynyt viljakkalalainen sotaveteraani Paavo Mäntyniemi on kertonut minulle monesti, että kun eräs luutnantti esitteli veteraaneille aseita, niin isäni silmiin syttyi tappajan katse, kun hän näki Degtjarjov`n eli Emman!

 

 

Olen minäkin joskus kertausharjoituksissa päässyt ampumaan Emmalla, mutta minulle ei ole tuohon aseeseen ehtinyt muodostua samanlaista suhdetta kuin isälleni.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Vanhene hyvällä mielin"

Lauantai 14.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Vanhusneuvosto, jonka jäsen olen ja TampereSenior-ohjelma järjestivät viime torstaina eli 12.12.2019 Tampereen valtuustosalissa otsikkoaiheisen seminaarin.

 

Isäntäroolini merkitsi, että olin koko seminaarin ajan paikalla ja mieluusti olinkin, sillä seminaarimme esitykset olivat mielenkiintoisia.

 

 

Seminaarimme avasi Vanhusneuvostomme puheenjohtaja Tarja Jokinen.

 

Tarja Jokinen (SDP) on toiminut mm. Tampereen apulaispormestarina ja arvostan, että hän mm. kerran pyysi mediaa tapaamaan vaalimökeillä häntä ja minua yhdessä! Niinhän me yhdessä annoimmekin medialle lausuntoja ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä!

 

 

 

Seminaarimme juontajana toimi näyttelijä Ahti Jokinen.

Ahti on armoitettu tilaisuuksien juontaja ja sen saimme kokea taas jälleen kerran.

 

 

 

 

 

Mielestäni seminaarimme mielenkiintoisimman esityksen piti FT, psykologi, psykoterapeutti Marja Saarenheimo ja seuraavassa referoinkin hänen esityksensä parhaimpia kohtia:

 

 

• ihmisten eläkeaika on pidentynyt

• elämänkulku on vaiheistunut uudelleen ja sen loppuvaiheessa on

  • kolmas ikä

  • neljäs ikä

 

Minua viehättää tuo FT Marja Saarenheimon luonnehdinta kolmannesta iästä, josta hän totesi mm. niin, että silloin henkilön elämän pääsisältönä on hyvinvointi, talous ja itsensä toteuttaminen.

 

Kolmannen iän ikäihmiset ovat kuluttajina heränneet huomaamaan seniori-ikäisten kulutuspotentiaali  eli he ovat mm. aktiivisia matkailupalvelujen käyttäjiä.

 

Leimaa-antavaa kolmannen iän ihmisille on heidän roolinsa palveluiden tuottajina eli mm. vapaaehtoistyön suorittajina, omaishoitajina sekä isovanhempien roolissa lastenlasten hoitajina, sijaisvanhempina ja mallin antajina lapsenlapsilleen.

Koen itseni elävän ihmiselon kolmannetta vaihetta!

 

 

Neljännessä ikävaiheessa ihmisellä on raihnainen elämä, jonka pääsisältönä ovat hoiva sekä hoito ja silloin ikäihmiset nähdään usein vain yhteiskunnan kulueränä.

 

Neljännen ikävaiheen ihmiset ovat FT Saarenheimon mukaan pikemminkin puheenaiheina kuin puhujina.

 

 

Pidin FT Saarenheimon viiltävistä lausahduksista, kun hän totesi näin:

 

• aktiivisuus ilman lepoa ja joutilaisuutta uuvuttaa; joutilaisuus ilman toimintaa ja muutosta johtaa lamaantumiseen!

• äärimmäinen riippumattomuus sisältää yksinäisyyden riskin, äärimmäinen riippuvuus taas riistää itseilmaisun mahdollisuuden!

 

 

Kiitän FT Marja Saarenheimoa hienosta esityksestä – sait meidät ajattelemaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereella Pyhäjärveen kohdistuva jätevesikuormitus fosforin osalta on vain pieni osa Näsijärven juoksutuksen kautta tulevasta P-kuormituksesta!

Perjantai 13.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen yleisötilaisuuteen, jossa saimme ajantasaista tietoa Sulkavuoreen rakennettavan Tampereen Seudun Keskuspuhdistamon roolista Pyhäjärveen kohdistuvasta fosfori- eli P-kuormituksesta.

 

 

Nykyään Tammerkosken alapuoliseen Pyhäjärveen kohdistuu P-kuormitusta Viinikanlahden puhdistamosta 15 kg/päivä ja Raholan puhdistamosta 4 kg/päivä eli yhteensä 19 kg/kg.

 

Rakenteilla olevan puhdistamon jälkeen Pyhäjärveen kohdistuu Sulkavuoren keskuspuhdistamolta P-kuormitusta vain 15 kg/päivä eli tilanne paranee 4 kg/päivä.

 

 

********************

 

Tilanteen koheneminen on merkittävää, mutta se oli minulle suuri yllätys, että Tammerkosken kautta Pyhäjärveen kohdistuu P-kuormitusta peräti 48 kg/päivä ja se ei ole miksikään muuttumassa Keskuspuhdistamon valmistuttua!

 

On kai luotettava eilen kuulemiani lukuja P-kuormituksesta Pyhäjärveen ja silloin joudun toteamaan, että nyt ja myös jatkossa Pyhäjärveen tulee P-kuormitusta 3/4 Tammerkosken kautta ja vain 1/4 jätevedenpuhdistamojen kautta!

 

Käsittämätöntä!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Talvisodan Summan taisteluista 80 vuotta"

Torstai 12.12.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistyksen – tuttavallisemmin MSL-Tampere – otsikkoaiheisen luentosarjan toinen osa toteutettiin eilen Kirjastotalo Metson luentosalissa. Tilaisuuden suosio yllätti järjestäjät ja sen vuoksi tilaisuus jouduttiinkin siirtämään alkuperäistä suurempaan luentosaliin.

 

 

 

 

 

Toteutimme luennon siten, että Jouni Koskela vastasi Summan taistelun taustoista ja minä puolestani siitä, miltä Summan taistelumaastot nykyisin näyttävät.

 

 

Luvattoman usein jätän esiintymisteni valmistelun vähäiseksi tai jätän valmistelun kokonaan tekemättä, mutta nyt tein poikkeuksen ja valmistelin osuuteni.

 

 

Tässä valmisteltu esitykseni:

 

 

Olen moniaita kertoja päässyt käymään Summan taistelupaikoilla kuluneiden 15 vuoden aikana ja täytyy tunnustaa, että kokonaiskuvan saaminen vei aikaa, sillä monesti käytiin vain Poppiuksen linnakkeella ja joskus toisinaan taas Summan kenttähautausmaalla.

 

 

 

Poppiukselle - joka "nykyasussaan" kuvassa - joudutaan kulkemaan Perkjärven ampuma-alueen kautta ja sen vierellä sijaitsevan varuskunta-alueen vieritse.

Perkjärvi oli Suomen aikana tärkeä tykistön koulutusalue ja siitä todetaan mm. näin:

"Vuosina 1918–1939 Perkjärven ampumaleirillä luotiin kenttätykistön korkea ampumatekninen ja osin myös teknillinen taito. Se ei käsittänyt yksinomaan ammuntoja, vaan myös tykistön kokonaistoimintaan liittyviä tukitoimintoja. Näitä olivat mittaus- ja säätiedustelu, tiedusteluilmakuvaus, kartoitus ja asetekniset kokeet. Leirikesinä hiottiin myös yhteistoimintaa eri aselajien kesken.”

 

Poppiukselle ei aina pääse, kun alueella on ampumaharjoituksia, mutta minun kohdallani ei ole koskaan ollut esteitä. Varmimmin Poppiukselle pääsee viikonlopun aikana, sillä silloin ampuma-alueella ei useinkaan ole harjoituksia.

 

Joskus Poppiukselle mennessämme näimme venäläisten varusmiesten olevan hikilenkillä matkamme varrella – yläruumiit paljaana ja nahkasaappaat jalassa pojat painelivat kestopäällystetiellä ja hiki virtasi!

 

 

 

Poppiuksen ja Miljoonalinnakkeen ( kuvassa) väliä on vajaat kilometri kuivaa kangasmaastoa. Patikkareitti kulkee kivistä rakennetun hyökkäysvaunuesteen ”Suomen puolella”.

 

Hyökkäysvaunuesteessä on yhä edelleen nähtävissä ne aukot, jotka venäläiset tekivät esteeseen puskutraktorilla ja joiden kautta sitten heidän läpimurtonsa 11.2.1940 tapahtui.

Näin siitä huolimatta, että suomalaiset tuhosivat 72 neuvostopanssaria.

 

Miljoonalinnakkeen edessä sijaitsee Munasuo ja voi niitä kertoja meidän pirtissä, jolloin viljakkalalaiset sotajermut kävivät 1950-luvulla taisteluja Munasuolla!

 

 

 

Summan kenttähautausmaalle on haudattuna 204 Summan alueelta ja Länsi-Kannakselta löydettyjä ja tuntemattomaksi jäänyttä talvisodan sankarivainajaa. Muistomerkin ovat veistäneet Heikki Häiväoja ja Ari Laitila 1995.

 

Summan kenttähautausmaa oli vielä 2000-luvun alkuvuosina salskean mäntymetsän keskellä, mutta sitten venäläiset parturoivat männikön niin, että nykyisin muistomerkki on metsäraivion keskellä.  Muistan oikein hyvin, kun kenttähautausmaa sijaitsi männikössä.

 

 

Fb:n ennakkomainonnassa kertomani Sillanpään marssilaulu liittyy siihen erääseen everstiluutnantti Jorma Inkisen (toimi aikoinaan Oriveden varikon päällikkönä) kertomaan ainakin hämeenkyröläisistä ja viljakkalalaisista koostuneen retkueen marssiin Miljoonalta kenttähautausmaalle ja kun he saapuivat kenttähautausmaalle suljetussa muodossa he lauloivat kenttähautausmaalle ehtiessään:

 

Kotikontujen tienoita tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.

 

Olen aina halunnut, että olisipa joskus aikaa, jotta voisi taivaltaa Summan taistelupaikat Poppiukselta Miljoonalinnakkeen kautta Summan kenttähautausmaalle!

 

Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot …

 

…liittyvät Summan taisteluihin siten, että sinne siirrettiin Summan taisteluissa kaatuneita sankarivainajia odottamaan kotiseurakuntiin siirtämistä varten, mutta neuvostopommitus tuhosi Tuomiokirkon 18.2.1940 ja tuomiokirkkoon tuodut vainajat paloivat lähes kaikki – yli 100 sankarivainajaa - tunnistamattomiksi.

 

Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot ja Viipurin kenttähautausmaa

 

Viime kesänä bussin ikkunasta ottamani kuva kertoo Viipurin kenttähautausmaan sijainnin Viipurin vanhan tuomiokirkon vieressä.

 

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki, jonka myös kuvasin viime kesänä liikkuvan bussimme ikkunasta!

 

Viipurin kenttähautausmaalle on haudattu vuonna 1941 kaikkiaan 26 tunnistettua ja 82 tuntematonta Kannaksen rintamilta, mutta lähinnä Summasta tuotua sankarivainajaa.

 

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on ainoa Venäjällä sijaitsevista kenttähautausmaiden muistomerkeistä, jolle on tehty ilkivaltaa.

 

********************

Esitykseni lopuksi kerroin erään lähinaapurini pojan kohtalosta Summassa:

 

Eero Koivuniemen hautakivi Viljakkalan sankarihautausmaalla

 

 

Eero Koivuniemi kaatui Summassa 8.2.1940 ja hänen tomumajansa odotti Viipurin vanhassa tuomiokirkossa kotiinkuljetusta Viljakkalan sankarihautaan.

 

Eero Koivuniemi oli yksi niistä kuudesta sankarivainajasta, jotka pystyttiin tunnistamaan Viipurin vanhan tuomiokirkon raunioista sen jälkeen, kun kirkko 18.2.1940 tuhoutui Puna-armeijan pommituksessa ja näin hän pääsi lopultakin Viljakkalan sankarihautaan.

 

Hanhijärven koulupiirin alueen sankarivainajat Talvi- ja Jatkosodissa

 

Synnyinkotini naapuritaloista Talvi- ja Jatkosodissa kaatui yhteensä neljä poikaa; Koivuniemestä, Lepomäestä ja Vuorenmaasta. Kalliin hinnan kulmakuntamme sai maksaa Suomen itsenäisyydestä ja Hanhijärven koulupiiri vielä raskaamman.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaa

 

On annettava suuri tunnustus Viljakkalan kirkkoherralle, rovasti A.M.F. Bergiukselle, joka Talvisodan alkaessa päätti, että jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan hautakiveen kaiverretaan vainajan kaatumispaikkakunta.  Monet viljakkalalaiset luulevat, että sama tapa on kaikilla sankarihautausmailla, mutta niin ei valitettavasti ole!

 

***************

 

Kiitokset salintäyteiselle yleisölle kiinnostuksesta Summa-luentoihimme!

 

 

-Esko Erkkilä-

Todellinen Eläkeliitto-päivä!

Keskiviikko 11.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliitto on 130.000 jäsenellään ylivoimaisesti Suomen suurin eläkeläisjärjestö.

Olen Eläkeliiton Tampereen yhdistys ry:n puheenjohtaja jo kuudetta vuotta ja se onkin pisin aika, jonka Eläkeliiton vastuuhenkilöt voivat olla luottamushenkilötehtävissään eli vuodenvaihteessa siirryn Eläkeliitossa rivijäseneksi.

Maanantai 9.12.2019 oli meillä Tampereen eläkeliittolaisilla todellinen toimintapäivä ja siitä pieni kuvakavalkaadi:

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen lippu oli mukana pikkujoulutapahtumassamme.

Facebook vaatii, että muuttaisin tämän kuvan uudeksi profiilikuvakseni - harkitsen!

Viljakkalan Majajärveltä omasta metsästä noudettu joulukuusi oli hieman harvahko, mutta asiansa ajoi!

Pekka Hilden ja Kirsti Hellsten huolehtivat pikkujoulutapahtumassamme musiikista - molemmat ovat yhdistyksemme jäseniä ja Kirsi voitti taannoin taas kerran seniorien laulukilpailuissa Suomen mestaruuden.

Mikko Iso-Antila muisteli erästä lapsuutensa Joulua jolloin heille oli hankittu kylän ensimmäinen radio!

Meeri Vettenrannan muistelus koostui siitä, kun heillä sika teurastettiin jouluksi ja teurastarpeista tehtiin mm. verimakkaraa!

 

Kirsi Hellsten viritteli meitä Joulun tunnelmaan.

Hämeenkyröläinen Pitopalvelu Marja-Leena oli pannut parastaan ja loihti meille hienon pitopöydän - voimme suositella!

"Kiitoksia, paljon kiitoksia hyvästä ruuasta!"

Jälleen kerran me Liisa Flinck-Vasaman kanssa kättelimme, kun jätän Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajuuden ja Liisa astuu remmiin!

Eläkeliitto-päiväni jatkui Tampere-talossa, jossa valmistelimme Tampereella vuonna 2021 järjestettäviä Eläkeliiton Liittokokoustapahtumia.

Liittokokous alkaa oikeastaan jo 7.6.2021, mutta varsinaiset Liittokokouspäivät ovat 8. - 9.6.2021 eli runsaan puolentoistavuoden kuluttua.

Koko Tampere-talo on silloin varattuna meille, mutta runsaasti oheistapahtumia tulee olemaan myös muualla, jopa Tampereen naapuripitäjissä.

Illan sini oli jo vahva, kun neuvonpitomme Tampere-talossa päättyi!

-Esko Erkkilä-

Vilppulan taistelut loivat pohjan sille, että valkoiset voittivat Vapaussodan!

Maanantai 9.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomessa käytiin keväällä 1918 yli neljä kuukautta kestänyt Vapaussota, jonka seurauksena menetettiin lähes 40.000 ihmishenkeä.

 

Vilppulaan muodostui heti tammi-helmikuun vaihteessa selkeä rintama valkoisten ja punaisten välille.

 

Vilppulan omistuksesta käytiin tiukkoja taisteluja ja niiden lopputuloksena valkoiset onnistuivat torjumaan punaisten hyökkäykset ja siten estämään punaisten pääsemisen pohjoisen suuntaan.

 

Vilppulan taistelujen muistoksi valkoiset rintamamiehet käynnistivät vuonna 1932 varainhankinnan tulevaa muistomerkkiä varten.

 

 

 

Hanke eteni suotuisasti ja heinäkuun 10. päivä vuonna 1938 voitiin viettää muistopatsaan paljastustilaisuutta.

 

Muistopatsaan lopullisena rahoittajana oli vuorineuvos Gösta Serlachius ja sen on veistänyt kuvanveistäjä Arvi Tynys.

 

Tynyksen tuotantoa on mm. Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla oleva Sankarihautojen muistomerkki yhdessä Viljo Revell´n kanssa.

 

Vilppulassa valkoisten muistomerkin paljastustilaisuudessa itseoikeutettuna puhujana oli vuorineuvos Gösta Serlachius ja paikalla oli myös Valkoisen Armeijan Ylipäällikkö, kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim.

 

 

 

Myös punaisilla on Vilppulankosken rannalla oma muistomerkkinsä sillä paikalla, josta he yrittivät vuonna 1918 hyökätä kohti Vilppulaa.

 

 

Osallistuin Vilppulassa 12.11.2019 Eläkeliiton Pirkanmaan piirin syyskokoukseen ja kokousmatkan yhteydessä poikkesin noilla molemmilla muistomerkeillä:

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Jenni Haukio ei esitä, että kenenkään ei pitäisi ostaa Meyer Turun telakan laivoja tai Serlan Emboja?

Sunnuntai 8.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Kiitokset kaikille Teille, jotka olette myötäsukaisesti kommentoineet eilistä blogikirjoitustani, jossa annoin tukeni Hannakaisa Heikkisen ja Katriina Lepän protestille Jenni Haukion käsittämättömästä kannanotosta suomalaista maataloustuottajaa ja erityisesti suomalaista kotieläintuottajaa vastaan!

 

Pidän niistä palautteista, joissa todetaan, että jos Jenni Haukion ajattelutapaa laajennettaisiin vaikkapa telakkateollisuuteemme, olisi asiakkaiden pidättäydyttävä hankkimasta suomalaisten valmistamia laivoja, sillä niiden hitsaussaumoja ei ole osattu tehdä oikein!

 

Toisena esimerkkinä minulle on kuluneen vuorokauden aikana todettu, että Haukion ajattelutapaa noudattaen kuluttajien pitäisi olla ostamatta Serlan Emboja, jotta sellutehtaat vähitellen ehtyisivät ja puut saisivat kasvaa!

 

Jenni Haukion puheet suhtautumisesta suomalaiseen maatalouteen ja suomalaiseen kotieläintalouteen ovat käsittämättömiä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan Hannakaisa Heikkinen sekä maatalous- ja metsätalousministeri Jari Lepän puoliso Katriina Leppä osasivat vastata oikein Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puolison Jenni Haukion maataloustuottajia halveksivaan lausuntoon

Lauantai 7.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio sanoi marraskuun alussa pitämässään puheessaan mm. näin:

 

”Suomessa kuolee vuosittain yli 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Jokainen niistä eläimistä olisi halunnut elää. Viime kädessä näiden eläinten kohtalon, sen, millaisissa olosuhteissa nämä yksilöt ainutkertaisen elämänsä viettävät, ratkaisevat kuluttajat, siis meistä jokainen.”

 

Sanat osoittavat suurta tietämättömyyttä ja halveksivat suomalaista maatalous- sekä kotieläintuottajaa.

 

 

Rouva Haukio munasi sanoillaan itsensä, mutta myös Suomen Tasavallan Presidentin.

 

 

Onneksi ainakin kaksi henkilöä osasi menettelyllään antaa vahvaa palautetta kotimaista elintarviketuotantoa halveksivalle Rouva Haukiolle, sillä Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen teki päätöksen, ettei lainkaan osallistu Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja näin hän myös teki.

 

 

Arvostan myös maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän puoliso Katariina Lepän menettelyä, kun hän saapui Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle navettahaalareihin pukeutuneena. Katariina Lepän pukuvalinta on vahva tunnustuksenosoitus suomalaisille ruuan tuottajille. Toki haalarit olivat modifioitu, mutta toivottavasti sanoma meni perille!

 

 

Jenni Haukion ajattelematon ja asiantuntematon lausunto nakertaa voimallisesti myös Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön arvovaltaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen oli Eduskuntatalon istuntosalissa äitinsä olkapään yli heiluttavan pojan eno!

Perjantai 6.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Olin viime tiistaina eli 3.12.2019 käymässä Eläkeliiton Pirkanmaan piirin järjestämällä matkalla tutustumassa mm. Eduskuntataloon.

 

 

Istuntosalissa on viisi Wäinö Aaltosen veistämää veistosta, joista keskimmäinen nimi on ”Tulevaisuus”.

 

Veistossarja on valmistunut 1930 – 1932.

 

Ihmettelin, että Eduskuntatalon opas ei tuntenut tuon veistoksen alkuperää ja jouduinkin kertomaan sen hänelle.

 

 

Tässä hieman tarkemmin tuon veistoksen taustatiedot.

 

Naismallina Wäinö Aaltoselle oli tämän veistoksen veistämisessä sisarensa Lempi Aaltonen, joka jo silloin oli avioliitossa runoilija Aaro Hellaakosken kanssa.

 

Lempi ja Aaro Hellaakoskella oli kaksi lasta eli Katri ja Eero ja heistä Eero oli mallina tuossa enonsa veistämässä ”Tulevaisuus” –patsaassa.

 

Eero Hellaakoski oli sitten aikoinaan hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri.

 

Nuo patsaat tuotiin Eduskunnan istuntosaliin lokakuussa 1932.

 

Eero Hellaakoski syntyi vuonna 1929, joten hän oli veistoksen syntyvaiheessa alle 3-vuotias – Eero Hellaakoski kuoli vuonna 2019.

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Eduskuntatalon Valtiosalissa on ainoastaan viiden presidenttimme rintakuvat?

Torstai 5.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Kävin toissapäivänä Eduskuntatalossa laittamassa kuntoon sitä villervalleri- tilannetta, joka maamme poliittista elämää oli vaivannut jo pidemmän ajan.

Asia tulikin hoidettua, sillä pääministeri Antti Rinne luopui iltapäiväkahden aikaan tehtävästään ja pyysi eroa.

******************

Käyntini aikana vierailin jälleen kerran mm. Eduskuntatalon Valtiosalissa ja näin siellä viiden presidenttimme rintakuvat.

 

Rintakuvansa ovat Valtiosaliin saaneet:

 

 

K.J. Ståhlberg

 

 

 Lauri Kr. Relander

 

 

P.E. Svinhufvud

 

 

 

Kyösti Kallio

 

 

 

Urho Kekkonen

 

 *********************

 

Miksi Risto Ryti, C.G.E. Mannerheim, J.K.Paasikivi, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen eivät ole päässeet tähän joukkoon?

 

Syy on yksinkertainen: Vain Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio ja Kekkonen ovat toimineet Tasavallan Presidentin ja myös Eduskunnan Puhemiehen tehtävissä!

 

***************

 

Nykyinen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö toimi Eduskunnan Puhemiehenä vuosina 2007 – 2011 ja sen vuoksi on odotettavissa, että hänen rintakuvansa ilmestyy aikanaan Valtiosalin seinälle.

 

-Esko Erkkilä-

Santeri Alkio täytti 50-vuotta vuonna 1912

Keskiviikko 27.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Tunnen perin heikosti ”alkioni”, mutta hienoista lisäystä tietoihini hänestä sain, kun löysin Kansanvalistusseuran kalentereita 1900-luvun alkuvuosilta ja vuoden 1912 kalenterissa on W. Tarkiaisen kirjoittama juttu, jossa käsitellään tuona vuonna 50-vuotta täyttäneiden merkkimiesten elämää ja aikaansaannoksia.

 

Mainittakoon, että Wiljo Tarkiainen oli naimisissa kirjailija Maria Jotunin kanssa.

 

W.Tarkiainen käsittelee 9-sivuisessa jutussaan Santeri Alkion lisäksi Kauppis-Heikkiä eli Heikki Kauppista sekä Kalle Kajanderia.

 

Kalenterin teksti on fraktuuraa, mutta hyvin osaan siä lukea.

 

Olen aikaisemmin luullut, että tämä kuva on Alkiosta hieman vanhempana, mutta se onkin julkaistu jo vuonna 1912 eli Alkio on tuossa kuvassa alle 50-vuotias!

Näin W. Tarkiainen kertoo 50-vuotiaasta Santeri Alkiosta:

 

 

”Santeri Alkio syntyi 17 p. kesäkuuta 1862 Laihialla, jossa hänen isänsä Juho Filander oli räätäli, sittemmin maakauppias. Pienillä varoillaan hän ei jaksanut kustantaa pojalleen suurempaa sivistystä kuin mitä pitäjän kansakoulussa oli saatavissa.

 

 

Santeri, jolle jäi 17-vuotisena velkainen koti isän kuoltua hoidettavaksi, sai omin neuvoin ponnistaa taloudellisten vaikeuksien läpi ja hankkia itsellensä kirjallisen ja tietopuolisen sivistyksen. Täten hänestä tuli yksi maamme ei niinkään harvinaisia itseoppineita ja uupumaton, ihanteellinen kehitysaatteiden esitaistelija. Se näkyy hänen kirjoistaan sekä julkisesta toiminnastaan. Niitä kannattaa molempia edistysmieli ja valoisa usko hyvän lopulliseen voittoon.

 

Kirjailijauransa hän aloitti 1885 julkaisemalla kyläkirjastossa ”Kuvaelmia katovuodelta 1867”, joka on syntynyt hänen omien lapsuudenmuistojensa ja havaintojensa pohjalla. Sitten seurasivat kertomukset ”Teerelän perhe” 1887, ”Eeva” 1888, ja ”Aikamme kuvia” (1889 ja 1891), joissa kaikissa hän kuvailee todellisuuden mukaan, mutta tuntuvalla tarkoituksellisuudella luonteita ja oloja kotiseudullaan.  Varsinaisen kirjailijamaineensa hän saavutti kaksoisromaanillaan ”Puukkojunkkarit” ja ”Murtuvia voimia”, joista edellinen ilmestyi 1894 ja jälkimäinen 1896.

 

Ne kuvaavat sitä hurjaa elämää, jota kuuluisat puukkojunkkarit viettivät viime vuosisadan keskivaiheilla eräässä etelä-Pohjanmaan pitäjässä, ja sitä tapojen muutosta, minkä körttiläisyys ja 1867:n katovuosi kovine  koettelemuksineen vähitellen sai aikaan heidän keskuudessaan. Kuvaus on karkeaa kuten itse aihekin, mutta todenmukaista ja eloisaa. Me näemme ilmielävänä edessämme tuon raa`an ja järeäpiirteisen rahvaan kokonaisina kyläkuntina, näemme sen keskuudessa toimivat kauppiaat ja nimismiehet ihantelemattomassa todellisuuden valaistuksessa ja näemme yltiöpäisten puukkojunkkarien vastakohtana tasaantuneemmat körttiläiset jotka hengen asein, useimpa miesvoimallakin nousivat tuota vallatonta nyrkkivaltaa vastaan ja lopulta saivat aikaan muutosta parempaan päin.

 

Puhtaana sielunelämän kuvauksena ehein ja syvin Alkion teoksista on kertomus ”Mennyt” (vuodelta 1892). Se esittää kansakoulunopettajan elämää kaukana maaseudulla, innokkaan ja edistyshaluisen miehen, jonka henkisesti ja aineellisesti ahtaat olot yhdessä hivuttavan taudin kanssa kaatavat vuoteelle ja pakoittavat murtumaan kesken parasta ikäänsä. Kirjailijan myöhemmistä tuotteista, esim. novellikokoelmasta ”Tienhaarassa” (vuodelta 1900) ja laajanpuoleisesta kertomuksesta ”Palvelusväkeä” (vuodelta 1904), tulee opettava tarkoitusperäisyys yhä selvemmin ja tietoisemmin näkyviin. Hän ei tyydy yksistään tasapuoliseen olojen kuvailemiseen, vaan hän tahtoo myös kasvattaa ja opettaa. Edellisessä kirjassa on kärki tähdätty juoppoutta, valheellisuutta, tekohurskautta y.m. paheita vastaan. Ja jälkimäisestä korottaa kirjailija äänensä palvelusväen sivistyspyrintöjen hyväksi.

 

Varsinkin viime aikoina on Alkio luonteensa mukaisesti käyttänyt kynäänsäyhä enemmän käytännöllisten päämäärien palvelukseen. Hän on vuosikymmeniä vaikuttanut nuorisoliikkeen huomatuimpana johtomiehenä, esim. ”Pyrkijän” toimittajana (vuodesta 1890 alkaen), ja ottanut äskeisinä vuosina tehokkaasti osaa politiikkaankin ”Ilkka” lehden toimittajana vuodesta 1906 sekä maalaisliittolaisten edustajana valtiopäivillä. Hän on näin ollen ehtinyt jo suorittaa monilla alueilla laajan ja raskaan päivätyön sekä kirjailijana luoda huomattavan sarjan kuvia siitä ympäristöstä, jossa hän on elänyt. Hän ei ole kertomuksissaan yksistään katselija, joka antautuisi välittömästi nauttimaan vaihtelevista muodoista, vaan aktiivinen parannusten vaatija. Hänellä on aina mielessä aatteelliset päämäärät, joihin hän esityksellään tahtoo johtaa lukijaa. Tästä syystä ei hänen kuvauksensa ole koskaan naiivia ja harvoinpa aivan vapaata, mutta toiselta puolen sen merkitys ajan rientoihin ja kansan henkisen herättämiseen on suuresti arvioitava.”

 

***************

 

-Esko Erkkilä-

"Perseelleen porsas kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa!"

Tiistai 26.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Toistan taas jälleen kerran tuon suomalaisen kansanviisauden ja nyt tarkoitan niitä ay-aktiiveja, jotka ovat olleet mestaroimassa postilakkoa ja siihen liittyviä ns. tukilakkoja.

 

Päättyi postilakko joko eilen tai päättyy se sitten tänään, huomenna tai joulukuun lopussa, on se tehnyt suuren palveluksen suomalaiselle yhteiskunnalle.

 

Olemme lakon aikana huomanneet, että yhteiskuntamme ei pysyvästi haavoitu taitamattoman ammattiyhdistysväen haluamalla tavalla, vaan löydämme uusia toimintatapoja, joilla voimme kehittää suomalaista yhteiskuntaa.

 

Postilaiset tai oikeammin heidän johtajansa laskelmoivat omalta kannaltaan täysin väärin, kun aloittivat lakkoilun.  Suomalaisten kannalta johtajat tekivät kuitenkin suuren palveluksen, sillä lakon vuoksi löysimme aivan uusia tapoja toimia.

 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija, kun osaa ennakoida monen postilaisen tekevän lakon jälkeen viimeisiä työpäiviään, sillä perinteisen Postin elonpäivät ovat vähissä.

 

Digitalisaatio sai postilakosta aivan uuden vauhdin, sillä kansalaiset huomasivat, että he eivät tarvitse perinteistä Postia.

 

Pakettimaailmassa Matkahuolto osoitti toimivuutensa ja on osoittanut olevansa pakettien lähettämisessä, toimittamisessa ja pakettien vastaanottamisessa luotettava sekä nopea järjestelmä.

 

Erilaiset kuriiri-yritykset saivat postilakosta toiminnalleen mainion kasvualustan ja hyvä niin – tarvitsemme hyvinvointimme turvaamiseksi tervettä kilpailua Postin ohelle!

 

**************

 

Oma surkea lukunsa postilakon ympärillä on poliittinen päätöksentekomme, sillä demarien sekoilu postilakon aikaansaamisessa on käsittämätöntä toimintaa.

 

Sain eilenkin poliittiselta taustaryhmältäni kentältä pyyntöjä, että voisinko vaikuttaa Keskustan päättäjiin ja hallitusryhmään postilakkosekoilun lopettamiseksi.

 

Totesin pyytäjille, että mielestäni Keskustan ei pidä pitkällä kepilläkään puuttua nykyiseen lakkotilanteeseen, vaan se on päähallituspuolueen asia – mielestäni ei piirun vertaa senkään, sillä ammattiyhdistysliike on tämän sopan keittänyt ja se vastatkoon Suomen taloustilanteen alasajosta.

 

 

Mielenkiinnolla seuraan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustajina on jatkossakin kaksi agrologia ja onhan koulukuntamme edustettuna myös EU-parlamentissa!

Maanantai 25.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Valmistuin agrologiksi Mustialan Maatalousopistosta vuonna 1970 ja olen ylpeä koulutustaustastani.

 

Koulukuntamme on kasvattanut monia ansioituneita valtiomiehiä ja erityismaininnan ansaitsee Martti Miettunen, joka muodosti kolmesti Suomeen hallituksen.

 

Miettunen valmistui Mustialasta agrologiksi vuonna 1932 ja hän on yhä edelleen ainoa agrologi, jolla päästötodistuksessaan oli ainoastaan kymppejä!

 

Agrologi Martti Miettusen muodostamat hallitukset olivat lyhytaikaisia, mutta maamme vaurastumisen ja suomalaisen yhteiskunnan vakauden kannalta tärkeitä:

 

• Miettusen I hallitus 14.7.1961–13.4.1962

• Miettusen II hallitus 30.11.1975–29.9.1976

• Miettusen III hallitus 29.9.1976–15.5.1977

 

Presidentti Urho Kekkonen myönsi agrologi Martti Miettuselle valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1977.

 

 

*********************

 

Saimme eilen eli 24.11.2019 kuulla suruviestin, että kansanedustaja, agrologi Antti Rantakangas on kuollut viime perjantaina.

 

Olin Antin kanssa ”käsipäivätuttu” ja lausun hänen perheelleen sekä läheisilleen syvät surunvalitteluni.

 

******************

 

Luulin aluksi, että hyvin tuntemani pirkanmaalainen Arto Pirttilahti olisi jatkossa ainoa agrologi Eduskunnassa, mutta sitten sain kuulla, että Antti Rantakankaan tilalle nousee 31-vuotias agrologi Tuomas Kettunen Kuhmosta!

 

On hyvä juttu, että agrologien asiantuntemusta on edelleen käytettävissä kahden agrologi-kansanedustajan voimin Eduskunnassa.

 

*****************

 

 

Muistutan, että EU-parlamentaarikkomme Elsi Katainen on koulutukseltaan agrologi eli agrologien ääni kuuluu jatkossakin painavana Suomen Eduskunnan lisäksi myös EU-parlamentissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vaarantavatko teleoperaattorien ongelmat suomalaisten turvallisuuden?

Lauantai 23.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Tuskin paljastan suurta sotilaallista salaisuutta, kun kerron kertausharjoituksissa harjoiteltavan tilannetta, jossa yksikön päällikön yhteydet alaisiinsa yksiköihin heikkenevät asteittain.

 

Aluksi yhteydenpito onnistuu kaikille vapaassa verkossa, mutta sitten erilaisten häiriöiden vuoksi joudutaan siirrytään ennalta kaivettuun maanalaiseen tietoverkkoon ja kun sielläkin mukaan änkeää vieraskielistä puhetta puhuvaa väkeä, on pakko siirtyä tukikohtien välissä toimivan lähettiverkoston varaan.

 

Olen päällikkönä saanut aikoinaan kertausharjoituksissa kokea kaiken tämän.

 

 

********************

 

Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun eilen Telian tietoverkko lakkasi toimimasta ja minkäänlaista tietoa emme saaneet me Telian asiakkaat.

 

Minäkin luulin, että ongelmat johtuivat reitittimestäni ja sen vuoksi teinkin matkan mökille, josta noudin toisen reitittimen.

 

Onneksi matkalla kuulin autoradiosta, että Telian verkossa on ongelmia ja päättelin, että syy ongelmiin ei olekaan minun reitittimissäni vaan jossain muualla.

 

 

 

 

 

Television tekstitelevisioon tuli illan kuluessa tiedote, jossa todettiin Telian ongelmien olevan korjattu ja huomaammehan me tässä itsekin, että näin on!

 

 

Eilinen Telian ongelma merkitsee sitä, että viranomaisten on pikaisesti ryhdyttävä toimiin, jos jonkun teleoperaattorin toiminnassa on ongelmia.

 

 

Yhteiskuntamme on jo nyt tietoyhteiskunta, jonka lähes kaikki toiminnot perustuvat sähköisen maailman toimintavarmuuteen – nyt viranomaisten on pikaisesti herättävä pohtimaan, että miten toimitaan jos joku teleoperaattori on hetkenkin poissa kuvioista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen musikaaliset osaajat valloittivat eilen Kauppakeskus Ratinan!

Perjantai 22.11.2019 - -Esko Erkkilä-

 

Tampereella toimiva ikäihmisten Elonpolkuja-yhteistyöverkosto on valtakunnallisesti tunnustettu, ainutlaatuinen lähes sadan yhteisön, yhdistyksen ja yritysyhteistyökumppanin ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöverkosto.

 

 

Puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys ry on yksi yhteistyöverkoston 74 jäsenyhteisöistä.

 

 

 

 

Elonpolkuja-yhteistyöverkosto järjesti eilen Tampereella Kauppakeskus Ratinassa yleisötilaisuuden, jossa kauppakeskuksen Tapahtumatorilla oli monipuolista ohjelmaa.

 

Saavuin paikalle ennen puoltapäivää ja heti minut ”kaapattiin” verenpainetta sekä veren sokeriarvoja mittaavaan tutkimukseen – tutkimusta suorittivat sairaanhoitajaoppilaat.

 

Verenpaineen tasoni tiedän, sillä meillä on kotikäytössä samanlainen vempain kuin terveyskeskuksissa ja samanlaisella mittarilla tutkittiin verenpaineeni myös eilen Ratinassa. Verenpaineeni oli kunnossa.

 

Veren sokeriarvoista minulla ei ole ollut korvieni välissä oikeita viitearvoja, mutta nyt tiedän, että ruokailujen jälkeen arvon pitäisi olla 4 – 6. Oikeaan haarukkaa pääsin myös nyt!

 

 

Mutta siihen ohjelmaan!

 

Ilahdutti, että kolmesta esiintyjästä kaksi esiintyjää/esiintyjäryhmää olivat Eläkeliiton Tampereen jäseniä!

 

 

 

Trio AMA:n muodostavat Aino-Inkeri Lehtimäki (vasemmalla), hänen sisarensa Anja Möykkynen sekä Maire Salmi.

 

Maire Salmi voitti Ikaalisten Kylpylässä 8.10.2019 järjestetyissä Eläkeliiton karaoke-mestaruuskisoissa mestaruuden naisten +70 –sarjassa.

 

Kunniamainintoja triolle satelee jatkuvasti eri kilpailuissa.

 

 

 

Jäsenemme Hilkka Malm on…

 

 

 

 

…todellinen ”moni-intrumenttitaitaja” ja sen hän osoitti taas kerran eilen Kauppakeskus Ratinassa!

 

 

Kiitokset Elonpolkuja-yhteistyöverkostolle mukavasta ja jopa hyödyllisestä tilaisuudesta Kauppakeskus Ratinassa!

 

 

-Esko Erkkilä-