"Myyräntyötä metsissä ja pihoissa"

Perjantai 15.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Synnyinkunnassani Viljakkalassa toimii paikallisten kulttuuriarvojen ja ympäristönäkökohtien vaalimiseen keskittynyt yhdistys Vipu Viljakkala ry. Yhdistyksen tavoitteena on hyvän elinympäristön järkevä ja pitkäjänteinen kehittäminen.

 

 

Vipu Viljakkala ry järjesti Viljakkalan Seurojentalolla mielenkiintoisen luontoillan torstaina tammikuun 31. päivänä.

 

Illan teemana oli tämän jutun otsikko.

 

Olen Vipu Viljakkala ry:n jäsen ja osallistuin mielenkiintoiseen tapahtumaan.

 

 

 

Illan asiantuntijaksi oli saatu Metsäntutkimuslaitoksen metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen.

 

Vipu Viljakkala ry oli saanut luennoitsijaksi todella korkeatasoisen tiedemiehen, sillä professori Henttonen on alansa siteeratuimpia tutkijoita.

 

Heikki Henttonen on mukana kansainvälisellä ISIHighly Cited.com^SM -listalla. Tälle listalle pääsevät kultakin tieteenalalta ne tutkijat, joiden julkaisuihin viitataan muiden tutkijoiden julkaisuissa kaikkein eniten. Suomesta Highly Cited -listoille on kaikkiaan päässyt yhdeksän tutkijaa ja Henttonen on yksi heistä.

 

 

 

Tilaisuuden avasi Vipu Viljakkala ry:n puheenjohtaja Ismo Friman.

 

 

 

Professori Henttonen kertoi, että hänen työnantajallaan Metlalla eli Metsäntutkimuslaitoksella on lakisääteinen velvollisuus tuholaisseurantaan ja tuholaisennusteiden laatimiseen.

Metla toteuttaa tehtäväänsä julkaisemalla kahdesti vuodessa myyräraportin Metsälehdessä.

Raportti sisältää katsauksen menneeseen ja ennusteen myyräkannan tulevasta vaihteluista ajallisesti ja alueellisesti.

 

 

 

Myyräkannan vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Tässä kuvassa vasemmalla ylhäällä on esitetty vuoden 1988 myyräkanta ja sen jälkeen myyräkannan kehittyminen vuosittain siten, että alhaalla oikealla kuvataan tilannetta vuonna 2011.

 

Metsänhoitoyhdistykset seuraavat Metlan myyräennustuksia tarkkaan, mutta valitettavasti metsänomistajat ottavat ne huonosti huomioon metsänhoitotöitä suunniteltaessa.

 

On toki myös todettava se, että puuntaimia tuottavat taimistot tuottavat uusia taimia tasaisesti vuodesta toiseen eli ”taimilogistiikka” on tietynlainen este myyräennusteiden huomioimiselle metsänviljelyssä.

 

Professori Henttonen totesi, että pahana myyrävuonna myyrien taimikoille aiheuttamat vahingot yltävät tasolle 20 miljoonaa euroa!

 

Usein ajatellaan, että myyrien luontainen torjunta olisi tehokas tapa myyrävahinkojen estämisessä.

 

Professori Heikki Henttonen kävi luettelonomaisesti läpi joitakin myyrätuhojen estämiskeinoja:

 

• erilaisia peloteääniä antavat piipparit ovat huiputusta
• ennen taimien istuttamista suoritettu kunnollinen laikutus on hyvä keino myyrätuhojen torjunnassa
• varpuspöllöjen myyräsaalistuksella ei ole mitään merkitystä
• ketuilla ei ole vaikutusta myyrätuhojen torjunnassa
• myyräpatogeenien käyttäminen on EU:ssa mahdotonta
• kyykäärme ja supi ovat tehokkaita myyrien torjunnassa, mutta niiden ”työssäoloaika” on vuoden aikana lyhyt

 

Professori Henttonen listasi metsänviljelyssä tekijöitä, jotka lisäävät myyrien tuhovaaraa:

 

• pellonmetsityksessä myyrävaara on monikymmenkertainen hakkuualueille tehtävään metsänuudistamiseen verrattuna
• taimikon lähistöllä sijaitsevat heinäiset myyräbiotyypit lisäävät myyrävahinkojen mahdollisuutta
• runsas pintakasvillisuus itse taimikossa tai sen lähistöllä kasvattavat myyrätuhojen vaaraa
• pehmeä eloperäinen maaperä helpottavat myyrien elämää
• runsaslumiset talvet ovat otollisia myyrien lisääntymiselle
• puulajeilla on erilainen herkkyys myyrätuhoille; hybridihaapa on herkin -> tammi -> koivu -> mänty -> kuusi

 

Omaan henkilökohtaista kokemusta lehtikuusen onnistuneesta istuttamisesta n. 15 vuotta sitten runsaan hehtaarin alueelle. Kysyin Henttoselta lehtikuusen herkkyydestä myyrätuhoille ja sain vastauksen, että lehtikuusi on herkkä myyrätuhoille. Meillä istuttaminen sattui ilmeisesti sopivaan ajankohtaan, sillä myyrätuhoja ei ole ilmennyt.

 

 

 

Esityksensä lopuksi professori Henttonen käsitteli myyräkuumetta ja siihen liittyviä seikkoja.

 

Myyräkuume on suomalainen sairaus, sillä EU:n alueella tavattavista myyräkuumetapauksista 70 % tavataan Suomessa.

 

Suomessa todetaan vuodessa n. 1.000 – 3.500 tautitapausta. On kuitenkin muistettava, että ainoastaan 20 % tartunnan saaneista saa akuutin taudin, joten infektioita on vuodessa jopa 15.000 tapausta.

 

Myyräkuumeen isäntälaji on metsämyyrä ja muissa myyrälajeissa sitä ei ilmene.

 

Lopputalven aikana lähes kaikki metsämyyrät ovat taudinkantajia.

 

Myyräkuumeen tartunta tulee ihmiseen tavallisimmin puuliiterin pölyn kautta.

 

Riskitekijöitä myyräkuumeen saamiseen ovat ammatti (maanviljelijä), harrastukset, olla nuori mies, tupakointi.

 

Myyräkuumeessa akuuteista tapauksista 5 % joutuu dialyysiin.

 

Se on tavallaan lohdullista, että myyräkuumeen sairastamisen jälkeen henkilölle syntyy ikuinen immuniteetti!

 

 

Kiitän Vipu Viljakkalaa mielenkiintoisen luontoillan järjestämisestä.

 

Taas kerran tuli todettua se, että jos todellisella asiantuntijalla on kyky ja taito esittää asiansa mielenkiintoisesti, on esitystä ilo kuunnella.

 

Professori Heikki Henttosella on taito esittää asiat mielenkiintoisesti ja sen vuoksi häntä on ilo kuunnella!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pärnun Museossa voi tehdä aikamatkan 11.000 vuoden taakse

Maanantai 11.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Pärnun Museo sijaitsee lähes keskikaupungilla Aida 3:ssa ja se on rakennettu vanhaan viljamakasiiniin.

Tutustuimme museoon taannoisella Pärnun kylpylämatkallamme.

 

Museon pysyvä näyttely ”11 000 vuotta historiaa – Elämyksiä entisiltä ajoilta” ulottuu kivikaudesta nykypäivään. Se välittää tunnelmia menneiltä ajoilta meidän päiviimme saakka.

 

 

Museon aulassa sijaitsee tsaarinaikainen kassakaappi, joka on valmistettu 1900 -luvun alussa. 

Kassakaapin oven sisäpuolelle on kuvattuna Venäjän keisarikunnan kaksipäinen kotka.

Kassakaapin omistaja oli asianajaja Jaan Leesment, joka toimi sittemmin Pärnun kaupunginjohtajana vuosina 1917 – 1919.

 

 

Museokierroksen alkupuolen piristyksiä ovat täytetyt eläimet.

 

 

  

Karhu…

 

 

 

…hylje…

 

 

 

…saksanhirvi (?)…

 

 

 

…ja metsäsika ovat saaneet paikkansa museovieraiden ihailtavina.

 

 

 

Pärnu on ollut suosittu kylpyläkaupunki jo kauan. 

Museossa on runsaasti valokuva- ja elokuva-aineistoa Pärnusta kylpyläkaupunkina 1800- ja 1900 –luvuilla.

Rantatuoli esittelee rantakalusteiden muotia 1900 – luvun alkupuoliskolta.

 

 

 

Viron synkkää miehitysjaksoa esitellään osastolla, joka keskittyy vuosien 1940 ja 1990 väliseen aikaan.

 

 

 

Virolaisten kyyditykset Siperiaan koskivat myös Pärnua. Kyyditysvaunun synkkä tunnelma kuvastuu hyvin, kun kyyditysvaunun pienistä ikkunanräppänöistä vilahtelee ohikiitäviä maisemia.

 

 

 

Salamavalon avulla kyyditysvaunusta otettu kuva paljastaa, että kyydittävinä olivat naiset, lapset ja vanhukset.

 

 

 

Neuvostomiehityksen aikana Virossa oli toteltava sirpin ja vasaran komentoa.

 

 

 

Eräs tekninen seikka Pärnun museossa miellytti erityisesti ja se oli se, että liikuntarajoitteiset oli museossa huomioitu hyvin. 

Museo toimii useassa kerroksessa, mutta liikuntarajoitteiset pääsevät vaivattomasti kaikkiin kerroksiin pienoishissin avulla!

Toinen "erikoisseikka" Pärnun Museolla on se, että museo on aktiivinen toimija facebookissa!

 

 

Pärnun Museo on eräs kohde, johon suosittelen Pärnuun saapuvia kylpylävieraita tutustumaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikä lasinen esine?

Sunnuntai 10.2.2013 - -Esko Erkkilä-

 

Lydia Koidulan museossa Pärnussa on esillä tämä lasinen esine.

 

Tiedätkö mikä se on?

 

************* 

 

 Lydia Koidula oli  1843 – 1886 elänyt virolainen kirjailija ja Viron kansallisrunoilija.

 

 

 

 

Koidula syntyi Pärnussa ja sen vuoksi siellä sijaitsee Lydia Koidulan museo. 

Museo sijaitsee Pärnu-joen toisella puolella kuin kylpylät ja sen vuoksi museo ei pysty kertomaan suurista kävijämääristä.

Museon osoite on Jannseni 37.

Poikkesimme työkaverini kanssa museossa tammikuun 25. päivänä ja vieraskirjan mukaan olin tänä vuonna museon 13. vierailija!

 

 

 

Museoon saapuessaan vieras tulee ensiksi luokkahuoneeseen, jossa Pärnun Ulejoen lapset aloittivat koulutyönsä uutuuttaankiiltävillä koulunpenkeillä vuonna 1850. Opettajana lapsilla oli silloin seitsenvuotiaan Lydian isä J. V. Jannsen.

 

 

 

Luokassa on yhä edelleen opettajanpönttö ja kokeilin, että millaiselta tuntuu olla kansankynttilä.

 

 

 

Luokan opetusvälineisiin kuuluu suuremman kokoinen helmitaulu.

 

 

Luokkahuoneen sivuhuoneessa esitetään Pärnu Postimees –lehden toimitushuone, jossa Lydia Koidulan isä J. V. Jannsen päätoimitti lehteä.

 

 

 

Jannsenin perheen ruokailuhuone antaa kuvan perheen elämänmenon arjesta.

Huomaathan jutun ensimmäisessä kuvassa olevan lasiesineen?

 

 

 

Lydia Koidulan voimanvuosina hänestä tehty kipsiveistos kertoo pelottomasta ja ylväästä kansallisrunoilijasta.

Nämä piirteet ovat meille kaikille tulleet tutuiksi Viron sadan kruunun setelistä!

 

 

 

Lydia Koidula joutui miehensä työn vuoksi muuttamaan Kronstadiin.

Koidulan viimeiset vuodet kuluivat syöpään sairastumisen jälkeen Kronstadissa ja museon perimmäisen huoneen kalustus sekä runoilijan sairashuoneen raskas tunnelma kuvastavat lahjakkaan runoilijan viimeisiä vuosia.

 

 

**********

 

Niin se kysymys lasisen esineen käyttötarkoituksesta:

 

Lasiesine on kärpäsenpyydys.

 

Kärpänen pääsee lasiesineen alle, sillä esineen jalat pitävät ”maljaa” sopivasti koholla pöydän pinnasta.

 

Kärpänen pääsee esineen sisälle, mutta sen on jokseenkin mahdoton päästä sieltä pois, sillä pyydyksen muotoilu tekee poispääsyn mahdottomaksi.

 

Tiedän kokemuksesta, että näitä lasisia kärpäsenpyydyksiä on myös Suomessa - jos onnistaa, niin ehkä sellaisen voi hankkia joltain kirpputorilta! Olisikohan niitä virolaisilla kirpputoreilla?

 

 

*********

 

 

Olen nyt tutustunut Lydia Koidulan Pärnussa sijaitsevaan museoon kahdesti ja suosittelen siellä käymistä kaikille Pärnussa kylpylälomaa viettäville suomalaisille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Isän ja tyttären patsaat samassa kaupungissa

Lauantai 9.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Lienee harvinaista, että isällä ja tyttärellä on molemmilla erilliset muistopatsaat. Vielä harvinaisempaa on se, jos patsaat sijaitsevat samassa kaupungissa.

 

Pärnussa näin on, sillä isän eli Johann Valdemar Jannsen´n patsas ja tyttären Lydia Koidulan patsaat sijaitsevat kaupungissa.

 

 

 

Johann Voldemar Jannsen´n patsas sijaitsee Pärnussa Rüütli-kadun varrella. 

Johann Jannsen oli virolainen runoilija ja lehtimies joka eli 1819 – 1890. 

Jannsen perusti Pärnu Postimees –lehden ja sillä oli merkittävä vaikutus Viron kansallistunteen vahvistamisessa.

 

 

 

Sanotaan, että Johann Jannsen´n patsaan kirjaa kosketellessa koskettelijan tietomäärä kasvaa ja tässä näkyy, että pyrin kasvattamaan tietomäärääni!

 

 

 

Johann Voldemar Jannsen´n tytär Lydia Jannsen – myöhemmin Lydia Koidula – kohosi merkittäväksi henkilöksi Virossa. 

Lydia Koidulan patsas sijaitsee Koidula-puistossa Pärnussa. 

Lydia Koidulasta (1843 – 1886) kehittyi Viron kansallisrunoilija ja…

 

 

 

…hänet ehdittiin ikuistamaan ensimmäisenä ja ainoana naisena Viron ”sada krooni” seteliin.

 

Vuonna 1871 Lydia Koidula matkusti Suomeen ja tapasi tällä matkallaan mm. J.V. Snellmanin, Elias Lönnrotin sekä Yrjö Koskisen.

 

Johann Voldemar Jannsen ja hänen tyttärensä Lydia Koidula ovat henkilöitä, joiden muistopatsaisiin kannattaa Pärnussa käydessä tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä politiikka- ja toimintapäiviltä sekä Keskusta-risteilyltä Tallinnaan!

Maanantai 4.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen Keskusta järjesti politiikka- ja toimintapäivät Helsingissä ja niiden jälkeen risteilyn Tallinaan 2. – 3.2.2013.

 

Olin mukana ”maatapahtumassa” ja myös risteilyllä.

 

Maatapahtumat toteutettiin Keskustan historiaan kiinteästi liittyvällä Ostrobotnialla sekä sen vieressä sijaitsevalla Helsingin kaupungin ruotsinkielisellä työväenopistolla eli Arbiksella.

 

Tunnelma kaikissa tapahtumissa oli rento ja tulevaisuudenuskoinen. Kaikesta aisti, että Keskustalla on nyt tekemisen meininki.

 

Ohjelmaa oli runsaasti ja kun monet ohjelmaosiot tapahtuivat samanaikaisesti, oli ongelmia valita itselle mielenkiintoisin tapahtuma.

 

Me tamperelaiset teimme tiettyä jakoa, jotta ainakin joku meistä pystyi olemaan läsnä tärkeimmissä tapahtumissa.

 

Tämä oli jo toinen politiikka- ja toimintapäivätapahtuma jolle pääsin osallistumaan. Keskustan politiikkaristeilyille olen kuluneen neljän vuoden aikana voinut osallistua kaikille!

 

Politiikka- ja toimintapäivien annista riittäisi juttua moniksi päiviksi, mutta tänään pelkistän tunnelmat kahteen toteamukseen.

 

• Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen tiivisti, että kokoomus syyllistää nyt ihmisiä ja toitottaa, että älkää vain oleskelko.

 

• Eurovaaleihin ilmoittautunut Timo Kaunisto puolestaan totesi puheenjohtaja Juha Sipilän esiintymisestä, että Sipilä ei puhunut paperista vaan sydämestä!

 

 

Me tamperelaiset liikuimme ahkerasti väen joukossa ja loimme monia uusia kontakteja Keskustan johtohenkilöihin. Uskon, että nämä kahden päivän aikana luodut kontaktit ja henkilökohtaiset jutustelut merkitsevät jatkossa Keskusta-päättäjien tilaisuuksia Tampereella.

 

Tässä malliksi pari valokuvaa Tampereen Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Timo Hanhilahden keskusteluista...

 

 

 

…kansanedustaja Simo Rungrenin…

 

 

 

…ja puheenjohtaja Juha Sipilän kanssa.

 

 

Pysäytin Rungrenin ja Sipilän luoksemme ja pyysin heitä keskusteluihin pienen tamperelaisryhmämme kanssa.

Saimme molemmissa keskusteluissa uutta tietoa ja pystyimme välittämään Rungrenille sekä Sipilälle niitä asioita, jotka ovat Tampereelle tärkeitä!

Jälleen kerran tuli osoitetuksi se, että päättäjien kanssa pitää rohkeasti käydä keskusteluihin, sillä vain siten voi viedä asioita eteenpäin.

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä palata tällä saitilla joihinkin niistä asioista, jotka nousivat pintaan tapahtumissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Finnwatch ry:n julkaisema selvitys kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuudesta on surullista luettavaa

Sunnuntai 3.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Finnwatch ry on yhdistys, joka tutkii yritysten yhteiskuntavastuuta kehittyvissä maissa. Yhdistyksen taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöjä.

 

 

Finnwatch ry julkisti 21.1.2013 laatimansa selvityksen, jonka kattoteemana on ”Halvalla on hintansa”. Julkaistun selvityksen nimi on;

 

”Kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuus”

 

Selvityksessä tarkastellaan suurimpien Suomessa toimivien vähittäiskauppojen omien merkkien eli niin sanottujen private label -tuotteiden vastuullisuutta. Tarkastelussa on mukana neljä vähittäiskaupan ketjua: S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi.

 

Selvityksen kenttätutkimuksessa esimerkkituotteiksi oli valittu Thaimaassa prosessoitavat…

 

 

…tonnikalasäilykkeet…

 

 

 

…sekä ananasmehu.

 

 

Esimerkkituotteet oli valittu osuvasti, sillä mainituissa tuoteryhmissä kaupan omat merkit ovat vahvoja.

 

Ylläolevat kuvat ovat laadultaan heikkoja, sillä ne on kuvattu tietokoneen ruudulta Finnwatch ry:n tekemästä selvityksestä.

 

Perheessämme ei käytetä tonnikalatuotteita ja sen vuoksi en ole seurannut kyseisen tuoteryhmän tuotteitakaan, mutta virvoitusjuomia sekä mehuja tulee seurattua hieman tarkemmin. Emme toki osta niitäkään, sillä meillä on oman puutarhan marjoja riittävästi, mutta kaupan mehut kiinnostavat sen vuoksi, että tavallisena kuluttajanakin olen huomannut mehuissa olevan hyvin paljon private label –tuotteita eli kaupan omia merkkejä.

 

Finnwatch ry:n selvitys antaa todella lohduttoman kuvan siitä välinpitämättömyydestä, jolla maamme suurimmat päivittäistavarakaupan jakelutiet S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi suhtautuvat juomahyllyillään tarjolla olevien merkittömien tuotteidensa vastuullisuuteen.

 

Finnwatch ry:n selvityksen mukaan Thaimaassa ananasmehutiivistettä valmistavan Natural Fruit -yhtiön olosuhteet tehtaalla viittaavat jopa pakkotyöhön ja ihmiskauppaan.

 

Työntekijöiden kertomukset ananasmehutiivistettä valmistavan tehtaan työoloista ovat karmeaa luettavaa:

 

Jos siirtotyöntekijä käyttää wc:ssä aikaa yli 10 minuuttia, hänen palkastaan vähennetään puolen tunnin palkka.

 

Työntekijät sanoivat lämpöhalvausten sekä pyörtymisten olevan yleisiä.

 

Työntekijöiden mukaan osa tehtaan koneista on vaarallisia ja varomattomien työntekijöiden vaatteita tai ruumiinosia saattaa jäädä kiinni koneisiin ja aiheuttaa näin tapaturmia. Kolme haastateltua työntekijää kertoi tapauksesta, jossa työntekijä oli kuollut koneesta saamaansa sähköiskuun.

 

Erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyöhön ja ihmiskauppaan viittaavia käytäntöjä, löydettiin ananasmehutiivistettä tuottavasta tehtaasta, joka toimitti raaka-ainetta Suomessa prosessoitaviin ja markkinoitaviin private label -mehuihin.

 

 

Aamulehti referoi Finnwatch ry:n selvitystä tammikuun 22. päivänä julkaistun lehtensä 7-palstaisessa jutussa ja paljasti, että Natural Fruits-yhtiö valmistaa tiivisteet Eldorado-, Pirkka- ja Rainbow-mehuille.

Samassa jutussa paljastetaan myös se, että Thaimaassa tuotettu ananasmehutiiviste tulee Suomeen hollantilaiseen Refresco-konserniin kuuluvan Vip-Juicemakerin Suomessa valmistamien ananasmehujen kautta.

 

Poikkesin lähi-Prismassani ja huomasin, että Vip-Juicemakerin valmistamia Rainbow-ananasmehutuotteita oli tarjolla ainakin kaksi massalatausta. Massalatausten kyljessä oli kissankokoisin kirjaimin ”Valmistettu Suomessa”!

 

Kannattaa googlata ”Vip Juicemaker” ja tutkailla yhtiön nettisivuja!

 

On luonnollista, että Finnwatch ry:n selvityksen tuloksena yritys yrittää selitellä omaa ja raaka-ainetoimittajansa toimintaa thaimaalaisen ananasmehutiivisteen käytössä.

 

***********

 

Positiivista tässä prosessissa on se, että Kesko, S-ryhmä ja Tuko ovat luvanneet ottaa vakavasti tiedot, joiden mukaan niiden myymiä ananasmehuja tuotetaan Thaimaassa epäinhimillisissä oloissa.

 

Kysyä sopii; miksi vasta Finnwatch ry:n tekemän selvityksen jälkeen, sillä on päivänselvää, että epäkohdat ovat olleet kaupparyhmittymien tiedossa koko ajan. Ainakin epäkohtien olisi pitänyt olla kaupparyhmittymien tiedossa!

 

On hyvä, että maamme lehdistö on ottanut vahvasti esille private label –tuotteita nyt kohdanneen kohun. Toivottavasti aiheutunut kohu laittaa hieman jäitä hattuun niille päivittäistavarakaupan jakeluteille, jotka aikovat surutta laajentaa merkittömien tuotteiden tarjontaa.

 

Olen aina karttanut päivittäistavarakauppojen private label –tuotteita ja Finnwatch ry:n nyt julkistama selvitys vahvistaa, että olen toiminut kuluttajana vastuullisesti.

 

Neljäkymmentä sivua pitkä selvitys on helposti kovahermoisten luettavissa www.finnwatch.org –sivuilta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Väyrynen on ajoituksen mestari!

Lauantai 2.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Keskustan vaalivankkurit lähtivät hienosti liikkeelle kohti ensi vuoden Europarlamenttivaaleja ja seuraavan vuoden Eduskuntavaaleja, kun VTT Paavo Väyrynen ilmoitti olevansa ehdokkaana molemmissa vaaleissa.

 

Paavo Väyrynen ilmoitti asiasta blogissaan 29.1.2013.

 

Väyrynen taustoittaa ehdokkaaksi lähtemistään näin:

 

”Ilmoitan ehdokkuuksistani jo nyt ennen muuta Britannian pääministerin David Cameronin äskettäisen linjapuheen innoittamana. Cameronin avaus käynnistää todellisen keskustelun EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta.”

 

Suosittelen lukemaan Väyrysen blogin osoitteessa www.vayrynen.com.

 

Uskallan ennustaa, että tuota nettiosoitetta tullaan kaikkien politiikasta kiinnostuneiden toimesta seuraamaan tiiviisti ainakin seuraavat kaksi ja puoli vuotta!

 

Keskustalla tulee olemaan vahva ehdokaslista runsaan vuoden kuluttua järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Sanon näin, vaikka osaan arvailla vasta osan ehdokasnimistä.

 

Keskustan istuvista mepeistä Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula ovat jo nyt vahvistaneet olevansa ehdokkaina 8.6.2014 järjestettävissä Europarlamenttivaaleissa. Toivon, että myös Riikka Manner päätyy siihen, että asettuu uudelleen ehdokkaaksi.

 

Jäätteenmäki, Takkula, Manner ja Väyrynen olisi sellainen kvartetti, että muilla puolueilla ei ole esittää vastaavaa ehdokasjoukkoa.

 

On varmaa, että myös muita keskustalaisia kiinnostaa Europarlamenttivaaliehdokkuus, sillä veikkaan tästä kvartetista löytyvän ministereitä vuonna 2015 muodostettavaan Juha Sipilän ensimmäiseen hallitukseen.

 

Viides ja ilmeisesti myös kuudes sija Keskustan listalla Europarlamenttivaaleissa 2014 merkinnevät paikkaa Brysselin koneessa vuoden 2015 keväästä eteenpäin, sillä seuraavat Eduskuntavaalit järjestetään 19.4.2015!

 

Toivon, että tapaan Anneli Jäätteenmäen, Hannu Takkulan, Riikka Mannerin ja Paavo Väyrysen tänään sekä huomenna Helsingissä järjestettävillä Keskustan toiminta- ja politiikkapäivillä sekä ”maaohjelman” jälkeen toteutettavalla Tallinnan-risteilyllä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin pitää noudattaa hallintolain 2 luvun 9 §:n 1 momentin määräyksiä

Maanantai 28.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Hallintolain 2 luvun 9 §:n 1 momentti toteaa selkeästi:

 

”Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.”

 

********

 

Mainitun lain 9 § kuuluu kokonaisuudessaan näin:

 

 

”9 §

Hyvän kielenkäytön vaatimus

Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa asioidessaan on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai mitä johtuu Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista.”

*********

Olen jo pidemmän aikaa aikonut puuttua Tampereen kaupungin kielenkäyttöön, jossa eri toimielimistä käytetään mitä kummallisimpia lyhenteitä.

 

Lyhenteiden käyttäminen oli kai alkujaan tarkoitettu koskemaan kaupungin virkahenkilöiden välistä viestintää, mutta nyt se on laajenemassa myös yleisölle suunnattuun viestintään.

 

Paheksun myös sitä, että Tampereen kaupungin luottamushenkilöelimissä esittelevät virkahenkilöt käyttävät valitettavan yleisesti näitä eriskummallisia lyhenteitä, kun tarkoittavat hyvinkin tuttua yksikköä tai toimielintä. Asioista päättävillä luottamushenkilöillä on usein vaikeuksia hahmottaa, että mistä oikein on kyse, kun virkahenkilöt asioita esitellessään toimivat hallintolain määräysten vastaisesti.

 

Vilkaisu Tampereen kaupungin nettisivuille antaa surkean kuvan niistä tavoista, joilla Tampereen kaupungin sisällä ja nyt enenevässä määrin myös asukasviestinnässä käytetään ihmeellisiä lyhenteitä.

 

Tässä Tampereen kaupungin eri toimielinten ”viralliset” lyhenteet, jotka ovat juurtuneet virkahenkilöiden keskinäiseen kielenkäyttöön, mutta yhä laajenevassa määrin myös luottamushenkilöille suunnattuun informaatioon sekä ovat valitettavasti juurtumassa myös siihen informaatioon, jolla virkahenkilöt viestivät Tampereen kaupungin asioita kaupunkilaisille:

 

ATEJO        Tampereen Aterian johtokunta

AVOJO        Avopalvelujen johtokunta

ELNE           Vanhusneuvosto

ELV             Eläkeläisvaltuusto

ESHJO         Erikoissairaanhoidon johtokunta

HEJA           Kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto

IKILA          Ikäihmisten palvelujen lautakunta

INFRAJO    Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunta

KH                Kaupunginhallitus

KUVAJO     Kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelujen johtokunta

KV                Kaupunginvaltuusto

KVKYS       Kaupunginvaltuusto, kyselytunti

LAIJO          Laitoshoidon johtokunta

LANULA    Lasten ja nuorten palvelujen johtokunta

LIJO             Liikennelaitoksen johtokunta

LOGJO        Tampereen Logistiikan johtokunta

MANE         Maahanmuuttajaneuvosto

NAYTTO    Tampereen ammattiopiston näyttötoimikunta

OSELA        Osaamis- ja elinkeinolautakunta

PAPEJO      Päivähoidon ja perusopetuksen johtokunta

PELNEUV  Pirkanmaan pelastustoimen neuvottelukunta

SAHIM        Saara Hildenin taidemuseon johtokunta

SIVELA       Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta

SUJA            Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto

TAJO           Toisen asteen koulutuspalvelujen johtokunta

TAMKO      Tampereen ammattikorkeakoulun hallitus

TARLA       Tarkastuslautakunta

TETOLA     Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunta

TIKEJO       Tilakeskuksen johtokunta

TIOJO          Tietotekniikkakeskuksen johtokunta

TUKUJO     Tullinkulman Työterveyden johtokunta

VANE          Vammaisneuvosto

VLJO           Tampereen veden johtokunta

YLA             Yhdyskuntalautakunta

YRJA           Ympäristö- ja rakennusjaosto

 

 

Valitettavaa on se, että näiden muka virallisten lyhenteiden lisäksi eri yksiköt ovat keksineet tulosyksiköilleen mitä ihmeellisimpiä lyhenteitä.

 

 

Kaikkien tuntema Mauri Antero Numminen käytti vuosikymmeniä sitten hyväkseen hevosen hoito-opasta, kun hän lauloi suositun kappaleensa; ”Jenkka hevosen puhdistamisesta”.

 

Olen pohtinut, että samanlaisen hupikappaleen voisi helposti laatia, kun käyttäisi Tampereen kaupungilla käytössä olevien eri toimielinten lyhenteitä.

 

Vakavasti puhuen vaadin, että Tampereen kaupunki noudattaa hallintolain 2 luvun 9 §:n 1 momentin määräyksiä ja lopettaa konstailunsa erikoisten lyhenteiden käyttämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kataisen hallitus rikkoo haparoinnillaan presidentti Urho Kekkosen tärkeintä viisautta

Tiistai 22.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Presidentti Urho Kekkosen tunnettu järjestys sisä- ja ulkopolitiikalle oli selkeä: jos jomman kumman on oltava rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka.

 

Me kaikki tiedämme, että pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen harjoittama sisäpolitiikka on hakoteillä, mutta viimeaikojen tapahtumat kertovat, että valitettavasti myös hallituksen ulkopolitiikka on tuuliajolla.

 

 

 

Sain joululahjaksi VTT Juhani Suomen toimittaman kirjan valtiosihteeri Matti Tuovisen päiväkirjasta 1972-1985. Kirja on mielenkiintoinen aikalaiskuvaus UM:n johtavan virkamiehen kokemuksista Kekkosen ja Koiviston Suomessa. Kirjan nimi on ”Salaisuuksien vartija” ja sen alaotsikkona on ”Lehtiä valtiosihteeri Matti Tuovisen päiväkirjasta 1972-1985”.

 

 

 

Loppiaisen tienoon sukulaisvierailulla ahmin Pertti Suomisen kokoaman kirjan ”Armeijan silmänä ja korvana”. Kirja kertoo täsmälleen samoista tapahtumista kuin valtiosihteeri Matti Tuovisen havainnoimat tapahtumat, mutta tämän kirjan osalta havaintojen tekijänä on tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Raimo Heiskanen.

 

Kirjat käsittelevät aikaa, jolloin ulkoministereinä olivat pääasiassa Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen sekä lyhyempiä jaksoja Kalevi Sorsa, Olavi J. Mattila, Pär Stenbäck ja Keijo Korhonen.

 

Molemmat kirjat ovat loistavia kuvauksia siitä ammattitaidosta, jolla erityisesti Urho Kekkonen, mutta myös Mauno Koivisto, silloiset ulkoministerit ja UM:n korkeimmat virkamiehet sekä Puolustusvoimain johtavat kenraalit luotsasivat maatamme kohti vakaampia aikoja.

 

Neuvostoliitto oli koko ajan kärttämässä ulkopolitiikkaamme, mutta em. henkilöt osasivat luovia neuvostoliittolaisten asettamien karikoiden ohi ja pikkuhiljaa laajentaa maamme liikkumatilaa kohti länttä.

 

Voimme nostaa hattua silloisille ulkopolitiikan taitajille – erityisesti Ahti Karjalaiselle, Paavo Väyryselle ja Keijo Korhoselle.

 

Valtiosihteeri Matti Tuovisen ja tiedustelupäällikkö Raimo Heiskasen ammattitaito sekä hyvät henkilökohtaiset suhteet kaikkiin suuntiin olivat ratkaisevia, sillä niiden avulla poliittiset päätöksentekijät osasivat tehdä oikeita valintoja.

 

************

 

Kirjoja lukiessa tuli etsimättä mieleen ne lukuisat epäonnistumiset, joihin Kataisen hallitus on ulkopolitiikan hoidossaan päätynyt. Epäonnistunut yritys päästä YK:n turvaneuvostoon, suomalais-venäläiset lapsikiistat ja haparointi Islannin ilmatilan valvonnassa ovat esimerkkejä Kataisen hallituksen epäonnistumisista ulkopolitiikassa.

 

************

 

On myönnettävä, että olisin empinyt edellä olevan johtopäätökseni julkituomista, mutta kun Aamulehdessä perjantaina tammikuun 11. päivänä julkaistu toimittaja Kari Huovialan ”Lisäpöytäkirja” teeman alla julkaistu juttu päätyy kanssani samaan johtopäätökseen, olen tyytyväinen, että olen osannut arvioida ulkopolitiikan hoitomme oikein.

 

 

 

Huoviala on otsikoinut juttunsa:

”Ulkopolitiikka rempallaan”

 

Kari Huovila toteaa kirjoituksessaan mm. näin:

 

”Nykyinen hallitus on soveltanut Kekkosen vanhaa ohjetta omalla tavallaan tasapainoisesti: sekä sisäpolitiikka että ulkopolitiikka ovat rempallaan.”

 

”Päämäärätietoista, Suomen etuun tähtäävää ulkopolitiikkaa sanan vanhassa merkityksessä ei oikeastaan ole enää olemassakaan.”

 

Huoviala osaa hyvin kytkeä hallituksen monet epäonnistumiset yhteen, kun hän toteaa:

 

”Ikuisen onnen sijasta saimme luvan upota kaulaamme myöten eurooppalaiseen kriisiin, joka imee hallituksen voimia ja aikaa muulta kansakunnan edunvalvonnalta.”

 

***********

 

Jälleen kerran ihmettelen niitä lukuisia henkilöitä, jotka manaavat Aamulehden kirjoittelua ja ovatpa jotkut lopettaneet Aamulehden tilaamisenkin.

 

En suinkaan aina ole samaa mieltä Aamulehden kirjoitusten kanssa, mutta varsin usein lehden sivuilta saa lukea todellisia helmiä – Kari Huovialan juttu 11.1.2013 on sellainen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruotsalaisministerien ehdottamasta puolustusyhteistyöstä on paikallaan keskustella

Sunnuntai 20.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja puolustusministeri Karin Enström ehdottivat Pohjoismaille sotilaskaluston yhteisomistusta ja yhteisten sotaharjoitusten järjestämistä. Ministereiden puheenvuorot julkistettiin Dagens Nyheter –lehdessä.

 

Olen ”viettänyt” vuodenvaihteen tienoot tiiviisti sen ajan seurannassa, jolloin Neuvostoliitto heinäkuussa 1978 ehdotti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia. Presidentti Urho Kekkonen ja Puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela kuitenkin torjuivat vaikenemalla Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinovin tekemän ehdotuksen.

 

Tätä taustaa vasten tuntuu jopa mielenkiintoiselta, että nyt vastaavansuuntainen ehdotus tulee meille toisesta naapurimaastamme.

 

Kuten totesin, niin Kekkonen vaikeni kuoliaaksi Ustinovin tekemän ehdotuksen, mutta niin ei varmaan tapahdu Bildt´n tekemälle ehdotukselle.

 

Ruotsin ulkoministerin tekemä ehdotus antaa hyviä sytykkeitä siihen keskusteluun, joka eduskunnassa tullaan kevään aikana käymään hallituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevasta selonteosta.

 

Ruotsin tekemään ehdotukseen sisältyy lukemattomia näkökohtia, joihin asiantuntijatkaan eivät pystyisi kertomaan mielipidettään lyhyessä jutussa.

 

Maallikkona – tosin jalkaväkikoulutuksen saaneena, mutta Ilmavoimissa enimmät kertausharjoitukseni käyneenä reservistä varareserviin siirtyneenä yliluutnanttina – uskallan esittää ainakin joitain kysymyksiä ja kommentteja. Kas näin:

 

• hamuaako Ruotsi alasajamilleen omille puolustusvoimilleen itäisen korvaajan Suomesta?

 

• onko Ruotsin tarkoituksena saada lisämarkkinoita aseteollisuutensa tuotteille Suomesta ja muista Pohjoismaista?

 

• ovatko Ruotsin aseteollisuuden tuotteet Nato-yhteensopivia?

 

• avaisiko mahdollinen puolustusliitto mahdollisuuksia Suomen puolustusvälineteollisuudelle?

 

• olisiko puolustusyhteistyössä kyse Nato-jäsenyyden korvaamisesta?

 

• olisiko puolustusyhteistyö esiaskel Natoon?

 

• miksi Venäjä ei ole julkisesti kommentoinut Ruotsin ehdotuksia – mikä on ollut henki kabineteissa tapahtuneissa kommentoinneissa?

 

• kutistuisiko puolustusyhteistyö vain Ruotsin ja Suomen väliseksi, sillä muut Pohjoismaathan kuuluvat Natoon?

 

• voisiko Paavo Väyrysen vanha unelma yhtyneestä Pohjolasta toteutua?

 

• Baltian maista ainakin Viro patistelee Suomea liittymään Natoon

• matariaaliyhteistyölle lievä KYLLÄ, mutta poliittiselle puolustusliitolle ehdoton  EI?

 

Luin jostakin, että Ruotsin ja Suomen puolustusliitto olisi paluuta siihen aikaan, jolloin Suomi kuului Ruotsiin; Suomi sai aseet Ruotsilta, Ruotsin kuningas määräsi suomalaiset sotimaan Ruotsi-Suomen puolesta ja suomalaiset sotivat muita valtioita vastaan etulinjassa!

 

No, ei muistella vanhoja vaan tutkaillaan ennakkoluulottomasti nykyaikana mahdollisia kuvioita, mutta pidetään kirkkaana mielessä Suomen etu!

Odotan suurella mielenkiinnolla Eduskunnassa käytävää keskustelua hallituksen esittämästä puolustuspoliittisesta selonteosta!

Näin siitä huolimatta, vaikka Tasavallan Presidentti pyrkikin päättämään keskustelun lyhyeen.

 

-Esko Erkkilä-

Monien kestokulutushyödykkeiden valmistaminen on Suomessa loppunut

Perjantai 18.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Useiden kestokulutushyödykkeiden valmistaminen on Suomessa loppunut joko kokonaan tai valmistus on siirtynyt muihin maihin.

 

Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että hankin kotimaisen tuotteen, jos se kohtuudella on mahdollista.

 

Muistelen nyt joitakin tuotteita ja tuoteryhmiä:

 

 

Mopo

 

Ennen autoikää joka pojalla piti olla mopedi ja oli luonnollista, että se oli merkiltään Tunturi. Muistelen, että minulla oli ainakin kaksi Tunturia.

 

Tunturin taru päättyi vuonna 1987.

 

 

Auto

 

Autojen osalta ensimmäinen autoni oli Datsun 1200 Finn DeLuxe, mutta sen jälkeen olinkin vankka saabisti.

Uudessakaupungissa valmistettuja Saabeja omistin toistakymmentä, sillä työajoa + omaa ajoa kertyi vuodessa n. 60.000 kilometriä eli autoa piti vaihtaa n. 100.000 kilometrin välein.

Viimeiset Saabit Uudessakaupungissa valmistettiin vuonna 2003.

 

 

Televisio

 

Oli luonnollista, että poikamiehen ja myöhemmin myös ukkomiehen perheen televisiomerkki oli suomalainen Salora.

 

Salossa valmistettu Salora eli oman aikansa televisiomerkkinä, mutta aika ajoi ohi suomalaisen televisiotuotannon ja nyt Salorasta on jäljellä muisto vain.

 

 

Autonrenkaat

 

Autonrenkaideni merkki on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut Nokian Renkaat Oy:n valmistamat renkaat.

Hakkapeliitta oli aikoinaan ainoa Suomen talvisille teille sopiva talvirengas ja kyllä Nokialla osattiin valmistaa myös kunnollisia kesärenkaita.

 

Nokian jatkaa rengasvalmistusta ja on harvoina suomalaisyrityksinä pystynyt kehittämään toimintaansa.

 

Nokian Renkaat tuo Suomen markkinoille myös muualla valmistamiaan renkaita.

 

Paha moka Nokian Renkaiden toimitusjohtaja Kim Gran´lle tapahtui syyskuussa 2009, kun hän lehtihaastattelussa totesi, että asiakkaille ei tarvitse kertoa, missä maassa heidän renkaansa valmistetaan.

 

Kun haastattelija kysyi, onko asiakkaalla oikeus tietää alkuperä, Gran vastasi näin:

 

”Sillä ei ole merkitystä, koska brändimme takaa laadun valmistuspaikasta riippumatta.”

 

Olen vahvasti eri mieltä toimitusjohtaja Kim Gran´n kanssa ja toivon, että hän on oppinut arvostamaan asiakkaita kuluneen kolmen vuoden aikana.

 

 

Auto- ja matkapuhelimet

 

Työantaja hankki myyntimiehilleen aikoinaan Nokia-merkkiset autopuhelimet ja siinä merkissä olen pysynyt myös matkapuhelinaikaan siirryttäessä.

 

On hyvä muistaa, että kyseessä oli tosiaan alkuvaiheessa autopuhelimet. Autopuhelimen koneisto oli asennettu auton tavaratilaan ja autopuhelimen luuriteline oli kojelaudassa.

Matkapuhelimet tulivat kuvaan vasta myöhemmin.

 

 

Maatalouskoneet

 

Oma lukunsa ovat maatalouskoneet ja kotitilalleni hankittiin yksinomaan kotimaisia koneita.

 

Valmet 502 on lähes neljänkymmenen palveluvuoden jälkeen yhä riittävä niille töille, joissa mökillä traktoria tarvitaan.

Myös maatalouskoneet eli traktorin peräkärry, kyntöaurat, äes sekä muut pienemmät maatalouskoneet ovat meillä kotimaista valmistusta.

 

 

********

 

Suomi on menettänyt paljon kestokulutus- ja tuotantohyödykkeiden valmistusta ulkomaille.

 

Monissa tuoteryhmissä suomalaisesta laatutyöstä voidaan ainoastaan uneksia ja kaihoisasti muistella.

 

Monet ”suomalaisina” yrityksinä Suomessa jatkavat teollisuusyritykset ovat siirtyneet ulkomaalaisomistukseen.

 

 

*******

 

Valtra on tässä jutussa käsitellyistä yrityksistä pärjännyt ulkomaalaisomistuksestaan huolimatta - tai sen vuoksi - mainiosti.  

 

Valtran omistajana on yhdysvaltalainen Agco-yhtiö ja sen Nokian Linnavuoressa omistama AGCOSisuPower -yksikkö on hyvässä vedossa eli joskus ulkomaalaisomistus on suomalaisyritykselle ja sen työntekijöille onnenpotku!

 

 

********

 

Mikä on tässä jutussa käsiteltyjen tuotemerkkien ja yritysten tilanne vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua?

Veikkaukseni on, että se on nykytilannetta heikompi.

 

Ken elää, hän näkee!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko ruoka Sinulle muutakin kuin ravintoa?

Torstai 17.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Aamulehden nettiversion aloitussivulla tapaa olla kysymys, johon sivuilla kävijät voivat vastata.

 

Kysymyksissä on yleensä kaksi vaihtoehtoa ja vastaamisen jälkeen on mukava katsoa, että miten kumpaakin vaihtoehtoa on kannatettu.

 

Eilen kysymyksenä oli otsikkokysymys ja vastasin siihen…

 

…kyllä.

 

Vastausjakauma oli kyselyn päättyessä se, että 2/3 mielestä ruoka on muutakin kuin ravintoa ja 1/3 piti ruokaa vain ravintona. Vastausten kokonaismäärä oli yli tuhat, joten tutkimuksella on jonkinlaista painoarvoa.

 

Vastausten painoarvoa alentaa tietysti se, että kyseessä oli nettikysely.

 

Mielestäni ruoka ei ole vain ravintoa, vaan ruokavalinnoillamme otamme kantaa moniin asioihin.

 

Sivuutan terveyspoliittiset näkökulmat maininnalla, vaikka ne ovatkin kokonaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kannanottoja siihen, että onko ruoka vain ravintoa.

 

Ruuan kotimaisuus sekä sen kautta saatavat kansantaloudelliset ja yksilöedut ovat minulle keskeisiä näkökohtia, kun pohdin ruokavalintojani.

 

Kotimaisuuteen liittyy erityisesti vihannesten osalta ruokatarvikkeiden maku. Ei voi olla vastenmielisempää ”makuelämystä” kuin ovat ulkomaiset tomaatit ja kurkut! Myös tuontimansikoissa on mansikkamaisuutta ainoastaan ulkonäkö – mansikanmausta ei niiden kohdalla voida puhua.

 

Kotimaisten elintarvikkeiden hankkiminen on parasta työllistämispolitiikkaa. Hankkimalla kotimaisia elintarvikkeita jokainen pystyy tukemaan kotimaan työllisyyttä.

 

Päivittäistavarakaupan hyllystä valitsen aina kotimaisen elintarvikkeen.

 

Kotimaisen elintarvikkeen valitsemisella tuen kotimaista maatalous- sekä kotieläintuotantoa ja siten omalla pienellä panoksellani autan suomalaisen talonpojan yhäti tiukkenevaa pärjäämistä tilallaan.

 

Kotimaisten elintarvikkeiden suosiminen on ympäristökysymysten oikeaa huomiointia käytännön tasolla.

 

Eräs keskeinen periaatteeni ostoslistallani on se, että en koske ns. private label –tuotteisiin eli päivittäistavarakaupan jakeluteiden merkittömiin tuotteisiin. Pirkka-, Rainbow- ja Xtra-tuotteilla ei ole pääsyä ostoskoriini. Linjani tässä kysymyksessä on ehdoton ja koskee myös kotimaassa valmistettuja merkittömiä tuotteita.

 

Private label-tuotteet ovat poikkeuksetta laadullisesti heikompia kuin merkkituotteet. Ne ovat kotimaisen tuotannon, työllisyyden ja monen muun seikan vuoksi kartettavia, sillä keskot ja sok:t käyttävät niiden hieman halvempia yksikköhintoja ”kankena”, kun ne pyrkivät tavarantoimittajiensa kanssa käytävissä neuvotteluissa alentamaan kunnollisten tuotteiden hankintahintojaan.

 

On hyvä tiedostaa, että merkittömissä tuotteissa kaupan marginaalit ovat korkeampia kuin kunnon merkkituotteissa. Merkittömien tuotteiden ostamisella kuluttaja pönkittää päivittäistavarakauppaa rakentamaan entistä komeampia ja kalliimpia marketteja ”joka niemeen, notkoon ja saarelmaan”.

 

Merkittömien tuotteiden valmistuttaminen kotimaassa on K- sekä S-ryhmien houkutustoimenpide saada kuluttajat käyttämään Pirkka- ja Rainbow –tuotteita. ”Opetusvaiheen” jälkeen Kesko sekä SOK siirtävät merkittömien tuotteiden valmistuksen ulkomaille.

 

Lähikauppojen käyttäminen elintarvikkeiden ostopaikkana on kysymys, jossa olen huono kuluttaja, sillä tukeudun lähellä sijaitsevan marketin palveluihin. Rauhoittelen huonoa omaatuntoani sillä, että kyseinen suurmarket sattuu olemaan maantieteellisesti lähikauppamme.

 

Nämä muutamat esimerkit osoittavat, että kuluttaja pystyy jokapäiväisillä ruokaostoksillaan vaikuttamaan isoihin asioihin!

Kuluttaja on halutessaan kuningas!

 

 

-Esko Erkkilä-

EU:n virkamiehillä on asiantuntemattomia suunnitelmia metsäasioiden hoitamisessa

Keskiviikko 16.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen metsäala on n. 22.000.000 hehtaaria ja se merkitsee, että metsät peittävät n. 72 % maamme maapinta-alasta. Metsäpinta-alan suhteellisella osuudella mitattuna Suomi on EU:n metsäisin maa.

 

Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittyminen Euroopan Unioniin tammikuun 1. päivänä 1995 merkitsi, että metsäasioiden painoarvo EU:ssa kohosi tyystin toiselle tasolle kuin se oli ennen.

 

Ruotsin metsäala merkitsee n. 66 %:n osuutta maan pinta-alasta ja Itävallassa metsäpinta-ala on n. 47 % maan kokonaisalasta.

 

Suomen, Ruotsin ja Itävallan jälkeen Euroopan Unioniin liittyneistä maista Slovenia yltää samalla tasolle, sillä siellä metsää on n. 55 % maan kokonaispinta-alasta.

Metsän merkityksestä suomalaisille kertoo se, että meillä metsää on 4,13 hehtaaria asukasta kohti, kun vastaava luku Ruotsissa on 3,08 ha/asukas. EU:ssa metsää on keskimäärin 0,32 ha/asukas!

Myös metsänsuojelussa Suomi on EU:n kärkijoukossa. Suomen metsistä 3,8 % on metsänsuojelullisesti luokassa, joka määritellään näin: "Mitään toimenpiteitä ei ole sallittu." EU:ssa vastaava osuus on 1,3 %.

Luokassa; "Rajoitetut toimenpiteet on sallittu" on Suomessa 3,1 % metsistä, kun vastaava osuus EU:ssa on 2,8 %.

Pinta-alatiedot ja metsänsuojeluluvut ovat peräisin Metsätilastollisesta vuosikirjasta 2011.

Pengoin asioita, kun Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat tehneet Tampereen kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa perätään Tampereen kaupungin metsien suojelun laajentamista Teiskossa.

*********

 

Suomessa herättää nyt ihmetystä se, että EU kaavailee direktiiviä, jossa kiinteälle biomassalle asetettaisiin samat vaatimukset kuin liikenteen biopolttoaineille ja –nesteille.

 

EU haluaa varmistaa, että metsiä ei hakata liikaa metsähakkeen käytön vuoksi.

 

EU-byrokraatit eivät ole tajunneet, että puun eri osat päätyvät erilaisiin käyttötarkoituksiin. Osa puusta päätyy sahatavaraksi, osa paperiteollisuuden raaka-aineeksi ja osa muuhun käyttöön eli vaikkapa hakkeeksi lämmitykseen.

 

Suomessa metsänkasvatus on hidasta ja se merkitsee, että puuntuotannossa kiertoaika on pitkä.

 

Jos asioita tuntemattomat keski- ja etelä-euroopan byrokraatit pääsevät touhuamaan vapaasti, on olemassa suuri vaara, että päätehakkuun kynnyksellä olevat metsälöt määritellään aarniometsiksi ja sen jälkeen niiden hyödyntäminen vaikeutuisi.

 

Ylenmääräisessä holhoamisessa piilee vaarana myös se, että haketta ei laskettaisi uusiutuvan energian määrään. Jos näin kävisi, niin suunnitteilla oleva direktiivi puoltaisi fossiilisten energialähteiden kilpailukykyä.

 

On toivottavaa, että maamme virkamiehet ja poliittiset päättäjät pystyisivät pitämään tässä asiassa yhtä ja torppaamaan EU-virkamiesten suunnitelmat maamme metsätaloutta kaltoin kohtelevan direktiivin voimaantulosta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Laatokan jäälle Talvisodassa sankarivainajana kaatunut Elias Simojoki oli mallina Tampereella sijaitsevalle Vapaudenpatsaalle

Torstai 10.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Hämeenpuistossa, lähellä Kirjastotalo Metsoa, sijaitsee Vapaudenpatsas.

 

Patsaaseen liittyy useita mielenkiintoisia taustatarinoita ja uskon, että useimmat tamperelaisetkaan eivät tunne niitä.

 

 

 

Tässä patsas talvisessa asussaan – vasemmalla näkyy pieni nurkka Kirjastotalo Metsosta.

 

Vapaudenpatsas on Vapaussodassa tapahtuneen Tampereen valtauksen muistomerkki ja sen vuoksi patsaan varhaishistoriaan liittyy monia ristiriitoja.

 

Patsas on kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa ja se on paljastettu vuonna 1921 eli kolme vuotta Vapaussodan päättymisen jälkeen. Patsaan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1918.

 

Patsaan pysyminen nykyisellä paikallaan tarvitsi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ja se saatiin vuonna 1923. KHO päätti, että patsas on ”lain suojeluksessa”.

 

Veistoksen mallina toimi Elias Simojoki, jonka sukunimi oli vuoteen 1926 saakka Simelius.

 

Simojoki oli IKL:n kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Koulutukseltaan Simojoki oli pappi.

 

Simojoki oli syntynyt 1899 Rautiossa – Rautio liittyi Kalajokeen vuonna 1973. Opin työvuosieni alkuvaiheessa tuntemaan Raution mukavaksi pitäjäksi. Nykyään Kalajoki ja sen myötä Rautio luetaan kuuluviksi Pohjois-Pohjanmaalle, mutta minun ajatusmaailmassani molemmat ovat yhä edelleen Keski-Pohjanmaalla sijaitsevia paikkakuntia.

 

Elias Simojoki toimi Talvisodan aikana rykmentin pastorina JR39:ssä.

 

Suomalaiset saivat pysäytettyä Neuvostoliiton hyökkäyksen Koirinojalle Pitkärannan ja Impilahden välille, jonne rintamalinjat vakiintuivat tammikuun 1940 aikana.

 

Rintamalinjojen väliin jäi haavoittunut hevonen, joka tuskissaan makasi Laatokan jäällä. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset yrittivät ampumalla lopettaa hevosen kärsimykset, mutta eivät onnistuneet.

 

Elias Simojoki meni kärsivän hevosen luo ja lopetti sen pistoolinlaukauksella. Sen jälkeen Neuvostoliiton sotilaat ampuivat Simojoen ja niin Kiuruveden papista tuli yksi Talvisotamme sankarivainajista.

 

 

 

 

Laatokan jäälle tammikuun 25. päivänä 1940 kaatunut Elias Simojoki on ollut mallina Tampereen Vapaudenpatsaan mieshahmolle.

 

 

-Esko Erkkilä-

Palvelua, jota käytännössä ei saa, on turha mainostaa halvoilla hinnoilla

Sunnuntai 6.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomessa on kansalaisilla tarjottavan informaation mukaan ns. omalääkärisysteemi.

 

Omaan korvat, jotka on lääkärin toimenpiteillä puhdistettava muutaman kerran vuodessa. Toimenpide kestää kymmenen minuuttia, joten teknisesti sen suorittaminen on helppoa.

 

Korvani menivät taas kerran tukkoon ja yritin tukeutua julkisen terveydenhoidon palveluksiin.

 

Etsin netistä omalääkärini ja totesin, että hän on Ulla Wärri-Raiko –niminen lääkäri, jolla on vastaanotto Hatanpään terveysasemalla Tampereella.

 

Ajanvaraus omalääkärille on hoidettava puhelimella ja runsaan kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen puheluuni vastattiinkin. Muistutan, että yritysmaailmassa tavoite on tavallisesti se, että puhelimen kolmanteen piraukseen vastataan!

 

Soittoni omalääkärin ajanvaraukseen tapahtui 2.1.2013 ja sieltä kerrottiin, että seuraava vapaa aika olisi 14.1.2013 eli vajaan kahden viikon kuluttua!

 

Puheluuni vastannut sairaanhoitaja kertoi, että maksu hoitokäynnistä olisi 12,00 €. Lisäksi hoituri kertoi, että maksu perittäisiin vuoden aikana vain kolmasti ja sen jälkeen tapahtuvat lääkärissäkäynnit olisivat ilmaisia.

 

On luonnollista, että en voinut vastaanottaa minulle tarjottua aikaa, sillä kahden viikon jakso ”umpikorvaisena” ei olisi ollut mahdollista.

 

Yhteiskunnassamme on paljon vialla, jos terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääseminen vaatii kahden viikon jonotuksen.

 

Hätäapuna tarjottu ensiapu Acutassa ei kiinnostanut, sillä nettitutkailun perusteella siellä hoidetaan ainoastaan niitä, joiden tulee saada hoito viimeistään vuorokauden kuluessa sairastumisesta ja hoidon viivästyminen voi aiheuttaa pysyvää terveydellistä haittaa tai joiden henki on uhattuna.

Acutan sulki pois vaihtoehtojen joukosta pois parin vuoden takainen kokemukseni Acutasta - jouduin odottamaan yli neljä tuntia Acutan odotustilassa pienen vaivani vuoksi.

Tukeuduin korvieni aukaisussa entiseen tapaan Mehiläisen palveluihin ja maksoin mielelläni 50,10 €, joka kymmenen minuutin hoitotoimenpiteestä veloitettiin.

 

Hoitopaikan valinnassa ei painanut mitään se, että Mehiläisen sanotaan kotiuttavan voittonsa jollakin veroparatiisisaarella sijaitsevalle emoyhtiölleen – minulle oli tärkeintä saada kunnon hoito ja nopeasti!

On vastuutonta, että julkisen terveydenhoidon palveluksia mainostetaan edullisiksi.

Mielestäni palvelua, jota ei käytännössä ole mahdollisuutta saada, ei pitäisi markkinoida halvan hinnan argumenteilla - ensin on luotava systeemi, että palvelut pelaavat!

 

-Esko Erkkilä-

Liittokansleri Konrad Adenauer on antanut lisänimen Mercedes-Benz´n loistoautomallille

Lauantai 5.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Angela Merkel on Saksan kahdeksas liittokansleri.

 

Hänen edeltäjänsä ovat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard, Kurt Georg Kiesinger, Willy Brandt, Helmut Schmidt, Helmut Kohl ja Gerhard Schröder.

 

Politiikkaa seuraavat muistavat heidät kaikki.

 

Konrad Adenauer toimi Saksan ensimmäisenä liittokanslerina 1949 – 1963.

 

On luonnollista, että Saksan liittokanslerilla on runsaasti edustustehtäviä, joissa tarvitaan riittävän edustuksellista autoa.

 

Konrad Adenauer valitsi edustusautokseen Mercedes Benz 300 –sarjan auton. Adenauerilla oli virkakautenaan käytössään kaikkiaan kuusi Mercedeksen 300 –tyypin autoa. Hänen käytössään oli kyseisen mallin avoauto-, kovakatto- sekä landaulet –versioita.

 

Mercedes-Benz 300 "Adenauer" autoja valmistettiin vuosina 1951 – 1962 kaikkiaan 12.290 kappaletta. Muutama Adenauer-Mersu on päätynyt Suomeenkin.

 

 

 

 

Yksi liittokansleri Konrad Adenauerin käytössä olleista Mercedes Benz 300 –autoista on esillä Münchenissä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa.

 

 

 

Auton vierellä olevassa esittelyssä kerrotaan kuvan kera, että liittokansleri Adenauer on auton kyydissä yhdessä Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin kanssa. 

Kyseessä on Eisenhowerin vuonna 1959 Bonniin tekemä valtiovierailu. Saksa oli silloin jaettu ja sen pääkaupunki oli Bonn.

Kuvasta nähdään, että Adenauerin ja Eisenhowerin autoletkassa on toinenkin ”Adenauer Mersu”.

 

 

 

Tässä kuvasta ottamani lähikuva. Muistamme Eisenhowerin ja Adenauerin juuri tuollaisina!

 

Adenauer-Mersussa on paljon sellaisia hienouksia, joita ei silloin tavallisissa autoissa ollut. 

Huomiota kiinnittää, että tuulilasinpyyhkijät ovat tässä loistoautossa kuitenkin perin vaatimattomat.

 

 

Maailmanpolitiikkaan liittyvät pienet seikat ovat usein kiinnostavia.

 

Eräs sellainen on Saksan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin käytössä ollut Mercedes Benz 300 joka on nähtävänä Deutsches Museum Verkehrszentrum –museossa Münchenissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa Münchenissä on kolme hallia täynnä mielenkiintoisia kuljetustekniikan välineitä menneiltä vuosikymmeniltä

Lauantai 29.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Münchenissä käydessä kannattaa poiketa Deutsches Museum´n sivumuseossa Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa tutustumassa kuljetustekniikkaan liittyviin menneiden aikojen kuljetusvälineisiin ja alan saavutuksiin.

 

Me teimme niin, kun olimme lähes viikon mittaisella lomamatkalla Münchenissä.

 

Museon osoite on Theresienhöhe 15 ja sinne kertyy kävellen matkaa Münchenin keskustasta vajaat kaksi kilometriä. U4- ja U5- linjojen pysäkki ”Schwanthalerhöhe” on museon lähipysäkki ja sieltä on kävelyosuuden opastus museolle.

 

 

Tässä kaksi innokasta suomalaista Münchenin matkaajaa ja kuvaaja kolmantena ovat menossa museoon 3.12.2012 klo 15.15. 

Näyttelyt suljettiin klo 17.00, mutta hyvin ehdimme tehdä pintapuolisen tutustumisen museon kaikkien kolmen hallin tarjontaan.

 

 

 

Museon pihalla on isokokoinen patsas hieman hitaammin liikkuvasta kulkijasta!

 

 

 

Museon ykköshallin teemana on kaupunkiliikenne ja tässä yleiskuva hallin tarjonnasta.

 

 

 

Vuonna 1982 valmistetulla taksi-Mersulla on takanaan 1.500.000 ajokilometriä.

 

 

 

Tämä kupla-Volkkari on valmistettu Mexicossa ja siellä se on myös toiminut taksina.

 

 

 

Trabant, …

 

 

 

…Wartburg ja…

 

 

 

…Ford Capri sekä…

 

 

 

…vuonna 1972 valmistettu NSU ovat saaneet arvoisensa paikan näyttelyhallissa.

 

 

 

Sata vuotta vanha Adler ja…

 

 

 

…vuonna 1932 valmistettu Mercedes-Benz 370 S ”Mannheim” Sportcabriolet ovat tämän osaston helmiä.

 

 

Kakkoshallin teemana on matkustaminen.

 

 

Heti kakkoshallin ovella ovat rinnakkain saksalainen veturi vuodelta 1912 ja nykyaikainen luotijuna.

 

 

 

Mercedes ”Simplex” vuodelta 1905, jonka huippunopeus on 60 kilometriä tunnissa.

 

 

Opel 4/12 PS ”Laubfroch” vuodelta 1924 taittoi tunnissa matkaa 65 kilometrin huippunopeudella.

 

 

 

Vaikka kyse onkin saksalaisesta museosta, niin ulkomaistakaan autonvalmistusta ei ole unohdettu.

 

 

 

Kolmoshallin teemana on liikkuminen ja siihen liittyvä teknologia.

 

 

Kierroksen alussa esitellään lumella ja jäällä tapahtuvan liikkumisen välineitä.

 

 

 

Tähän joukkoon ovat päässeet myös suomalaiset sukset vuodelta 1895 – melkoinen saavutus Suomelta!

 

 

 

Hallin varmaankin arvokkain esine on ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto vuodelta 1886.

 

 

Auton esittelyteksti tässä.

 

 

Deutsches Museum Verkehrszentrum´ssa kannattaa käydä, jos haluaa tutustua yli 4.500 maaliikenteeseen liittyvään museoesineeseen.

 

Museon nettiesitteessä todetaan, että liikenne ja liikkuminen ovat tärkeimpiä perustuksia taloudessa ja yhteiskunnassa.

 

"Vain ne, jotka tietävät historiasta, voivat muovata tulevaisuutta tarkoituksella."

 

Taidatkos sen paremmin sanoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Münchenissä sijaitseva Deutsches Museum on maailman suurin tekniikan ja luonnontieteen museo

Perjantai 28.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Deutsches Museum von Meisterwerken der Naturwissenschaft und Technik

Kuvan yllä oleva pitkä nimi on maailman suurimman tekniikan ja luonnontieteellisen museon eli Deutshes Museum´n virallinen saksankielinen nimi.

Museon päätilat sijaitsevat Isarjoen saarella Münchenin keskustassa.

Kuva on otettu iltahämärissä ja kun Saksassa tunnetusti ollaan säästäväisiä, niin valoa kaupungilla on iltaisin kovin niukalti.

 

Isarjoen saarella sijaitsevan päämuseon lisäksi laitoksella on myös sivumuseoita.

 

Lentokoneiden esittelyyn keskittynyt Flugwerft Schleißheim -sivumuseo sijaitsee 18 kilometrin etäisyydellä Münchenin keskustasta  ja kuljetustekniikan esittelyyn keskittyvä Deutsches Museum Verkehrszentrum puolestaan kävelymatkan päässä Münchenin ydinkeskustasta.

 

Kävimme taannoisella Münchenin matkallamme päämuseossa sekä kuljetustekniikkaan keskittyvässä erillisessä museossa.

 

Mainittakoon, että Deutshes Museum´lla on sivutoimipiste myös Bonnissa.

 

 

 

Deutshes Museum´n sisäänkäynti tapahtuu arvokkaan kivitalon ovista. 

On kuitenkin turha luulo, että sisäänkäynnin jälkeen voisi ostaa liput museoon, sillä pääsyliput on käytävä erikseen ostamassa piha-alueella sijaitsevista parakeista. Parakit soveltuvat perin huonosti arvokkaan oloisen sisäpihan muuhun infraan.

 Sisäänkäynnin jälkeen ensimmäisenä on vesiliikennettä, vesillä tapahtunutta sodankäntiä ja vesillä tapahtuvaa navigointia esittelevä osasto:

 

  

Näyttelyssä on esillä pienoismalli papenburgilaisen loistoristeilijöihin erikoistuneen Meyer Werft –telakan vuonna 1993 rakentamasta Silja Europasta.

 

 

Saksalainen sotakalusto on laajalti esillä vesiliikennettä esittelevällä osastolla.

 

 

 

Taistelusukellusveneen miehistötilat, …

 

 

  

…saksalaisten sotalaivojen pikkutarkat pienoismallit, …

 

 

 

 

…sotalaivojen kansille sijoitetut tiedustelulentokoneet ja …

 

 

 

…siviililaivoilla Amerikkaan kultaa vuolemaan lähteneiden matkustajatilat Amerikan reiteillä on esitetty hyvin havainnollisesti.

 

 

 

Kolmiulotteinen toteuttamistapa laivan komentosiltanäkymästä vilkkaassa satamassa antaa todentuntuisen vaikutelman kapteenin tarkkuutta vaativasta työstä.

 

 

 

Erilaisten laivatyyppien koeajoallas antaa kävijöille mahdollisuuden interaktiiviseen toimintaan.

 

**********

Työkaluja esittelevällä osastolla on nähtävillä puusorveja eri aikakausilta:

 

 

 

 

 

 

 

********** 

 

Päänäyttelyn lentokone- ja ilmailuosaston tarjonta on runsasta.

Asia saakin kävijät ihmettelemään, että miten runsas tarjonta onkaan ilmailuun erikoistuneella sivumuseolla!

 

 

 

 

 

 

Tykin sijoittaminen sodanaikaisen lentokoneiden potkureiden keskiöön on havinnollistettu näyttelyssä hyvin.

 

 

 

 

Tässä tykinputken suuaukko koneen ulkopuolelta katsellen ja …

 

 

 

 

…tässä tykin tekninen sijoittaminen moottorin sisälle.

 

 

*************

 

 

 

 

Soitin- ja musiikkiosasto on vahvasti esillä museossa.

 

 

 

 

 

Museon toiminnallisuuteen toi vahvan panoksen se, että soitinosaston uruilla eräs urkutaiteilija loihti esille voimallisia säveliä.

 

******

 

Tamperelaisten päättäjien olisi varmaan paikallaan tehdä opintomatka Münchenin Deutshes Museum´iin, sillä siellä on esillä erilaisia tunnelinkaivamiseen käytettyjä menetelmiä!

 

 

 

 

 

 

 

**********

 

 

Tässä pienessä kuvakimarassa on esitetty vain pieni murto-osa Münchenin Deutshes Museum´n päätoimipisteen tarjonnasta.

 

Tutustuimme pintapuolisesti myös eräisiin muihinkin aihepiireihin, kuin tässä tuli esiteltyä, mutta paljon jäi kokonaan tutkimatta.

 

Uskon, että vaikkapa esim. vesiliikenteestä ja vesillä tapahtuvasta navigoinnista kiinnostuneille riittäisi museossa moneksi tunniksi mielenkiintoista tutkittavaa. Samaa on sanottava ilmailun ja avaruusteknologian osalta!

 

Lopuksi eräänä tekniikan saavutuksena esitelty...

...lypsyrobotti!

Lypsyrobotti on laite, joka on jokapäiväistä arkea monilla suomalaisillakin  maidontuotantotiloilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jouluisia tunnelmia kyliltä ja kotoa

Maanantai 24.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaaton tunnelmissa suodaan varmaan pieni kuvakimara kyliltä ja kotoa.

 

Aluksi muutama hetki kyliltä:

 

 

 

Tampereen Joulutori Keskustorilla oli avoinna Itsenäisyyspäivän aatosta Joulun aatonaattoon saakka. Joulutoriaika päättyi siis eilen.

 

 

Säät suosivat Joulutoria, mutta siitä huolimatta tamperelainen joulutori jäi kävijämääriltään perin vaisuksi. 

Tampereen Joulutori yrittää etsiä jotain samaa kuin saksalaiset joulutorit, mutta väestöpohja Tampereella ei ole riittävä.

 

 

 

Harmittaa esseniläisten joulutorimyyjien puolesta, että asiakkaita oli talvisesta säästä huolimatta perin niukalti.

*************

 

 

Metsä Group järjesti 19.12.2012 Laukontorilla perinteisen jouluhetken sekä joulukuusten hankkimistilaisuuden osuuskunnan jäsenille ja metsänomistajille. 

Mukana menossa oli myös aito joulupukki!

 

 

 

Tarjolla olleet joulukuuset olivat kasvatettuja muotovaliota ja ne olivat kasvaneet Tuuloksessa.

 

 

 

Myynnissä oli Kuningaskuluttaja-ohjelmassa parhaaksi todettuja joulukuusenjalkoja. Valitettavasti kyseinen joulukuusenjalka on valmistettu USA:ssa, joten sen hankkiminen ei olisi ollut ainakaan mikään ekoteko. Meillä on ”nurkat täynnä” joulukuusenjalkoja, joten siinäkään mielessä jenkkilässä valmistettu joulukuusenjalka ei kiinnostanut.

***********

 

 

 

Tampereen keskusta on joulunaikaan hienosti valaistu ja nyt kun on ollut myös lunta sekä pakkasta, on keskustan jouluilme ollut oikein talvinen.

 

 

 

Väinö Aaltonen on veistänyt Hämeensillan kupeeseen vuonna 1927 sijoitetun Suomen Neidon. Tuntuu siltä, että sekin nauttii kunnon talvesta!

 

 

Ja sitten joulunäkymiä kotosalta:

 

 

 

Kävelytien varrella oleva syyshortensia-aita on selvinnyt ainakin alkutalven lumisateista pienin vaurioin.  Syyshortensiaa saa leikata keväällä vasta sen jälkeen, kun yöpakkasten mahdollisuus on ohitettu.

 

 

 

Ikkunassa oleva lasityö ja sen taakse sytytetty tähtikuvio muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän.

 

 

 

Lasiverannan jouluilmettä!

 

 

 

Elävä takkatuli luo parasta joulutunnelmaa!

 

 

**************

 

 

 

Toivottelen lukijoilleni Oikein Rauhaisaa Joulunaikaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Keskustaan saavutaan nopeasti, jotta voidaan olla hitaasti ja rauhallisesti perillä"

Torstai 20.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen keskustan liikenneverkkosuunnitelman lopputulosta esiteltiin luottamushenkilöille ja muille asianosaisille torstaina 13.12.2012. Esittely tapahtui aamupäivätapahtumana Museokeskus Vapriikissa.

 

Olin paikalla Etelä-Alvareiden edustajana.

 

Kutsuttuja oli pitkä lista eli seuraavat tahot:

 

Keskustan kehittämisen seurantaryhmä

 

Luottamushenkilöt

Yhdyskuntalautakunta

Valtuustoryhmät

 

Kansalaisyhdistykset

Suomen liikenneliitto ry

Alue-Alvarit

 

Yrittäjät ja elinkeinoelämä

Tampere tunnetuksi ry

Tammerkosken yrittäjät

Tampereen kauppakamari

Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea Oy

Tampereen Aluetaksi Oy

 

Tampereen kaupunki

Takli projektiryhmä

Keskustahanke

Joukkoliikenne

Liikennesuunnittelu

Kaavoitus

Vammais- ja esteettömyysasiamies

Tapahtumatoimisto

 

Muut asiantuntijat

Tampereen teknillinen yliopisto

Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä

Pirkanmaan ELY-keskus

 

On hämmästyttävää, että laajasta kutsuttujen joukosta huolimatta paikalla oli ainoastaan n. 25 henkilöä ja heistäkin osa poistui kesken tilaisuuden.

 

Tilaisuuden tekniset järjestelyt onnistuivat hyvin, sillä asiaohjelma oli onnistuttu sijoittamaan vajaan kahden tunnin jaksoon ja siitäkin keskusteluosuus käytti vajaan tunnin.

 

 

 

Tilaisuuden avannut apulaispormestari Timo Hanhilahti muistutti, että Tampereen keskustan kehittäminen on tärkeä asia, sillä Tampereen keskustan vetovoima merkitsee paljon koko Pirkanmaalle.

 

Hanhilahti korosti, että lopulliset ohjauspäätökset tulevat aikanaan luottamushenkilöiltä.

 

Hän peräsi vaihtoehtoja keskustan kehittämiseen, sillä vaihtoehtojen esittäminen takaa aina parhaan lopputuloksen

 

Apulaispormestari peräänkuulutti keskustan kehittämisessä muistettavan tamperelaisuutta. Hanhilahti konkretisoi tämän merkitsevän mm. sitä, että mistä tahansa Suomesta kotoisin olevan pitää viidensadan metrin keskustakävelyn perusteella tietää olevansa Tampereella!

 

 

 

Suunnittelutyötä johtanut Björn Silfverberg alusti varsinaisen asiaosuuden ja hänen esityksensä teema oli:

”Hidas ja nopea kaupunki kulkumuotojen yhteispelillä”.

 

Silfverberg muistutti, että suunnittelutyön johtavana teemana on ollut Tampereen kilpailukyvyn parantaminen.

 

-Monta isoa hanketta on tulossa suunnitteluun ja päätöksentekoon, sanoi Silfverberg.

 

Silfverbergin esityksen todellinen helmi oli mielestäni tämän jutun otsikkolause;

”Keskustaan saavutaan nopeasti, jotta voidaan olla hitaasti ja rauhallisesti perillä”

 

Toinen asia, josta olin mielissäni ja josta omaan myös tiettyä kokemusta, oli se kun Silfverberg totesi, että Würzburg on kaupunki, josta voidaan ottaa oppia Tampereen keskustaa kehitettäessä.

 

Vierailin lomamatkallani Würzburgissa viime Vappuna ja sain tästä baijerilaiskaupungista miellyttävän vaikutelman.

 

Myös se miellytti minua, kun Silfverberg totesi olevan tärkeää, että autolla pitää päästä keskustaan.

 

Polkupyöräilijät ovat ahtautuneet liiaksi Tampereen keskustaan ja suunnitelmien toteuttaminen merkitsee, että Hämeenkatu rauhoitetaan pyöräilyltä Koskipuiston ja Rautatienkadun väliseltä matkalta – hieno asia!

 

Eräs hyvä slougan, joka jäi ”soimaan” Silfverbergin esityksestä oli

 

”Järveltä järvelle”

 

Sen sisältö jäi tilaisuudessa hieman avoimeksi, mutta toivottavasti Tampereen kaupungin ideanikkarit pystyvät jalostamaan sen pohjalta hienon mainoslauseen Tampereen markkinointiin.

 

 

 

Projektiarkkitehti Kay Bierganns keskittyi ”Keskusta kehittyy” –esityksessään Tampereen keskustan maanalaisten pysäköintitilojen esittelyyn ja uusien pysäköintitilojen kaavailuihin.

 

P-Hämppi on tässä vaiheessa valmis, mutta P-Frenckell ´n osalta on laajentamissuunnitelmia.

 

P-Kunkku on kokonaan aloittamatta ja kulkuyhteys Näsinkallion eritasoliittymästä Tampereen keskustan maanalaisiin pysäköintitiloihin on luonnollisesti vasta suunnittelijoiden pöydällä, sillä se on osa mahdollisesti joskus toteutettavasta Rantaväylän tunnelista.

 

On todettava, että Bierganns´n esityksestä huokui hänen vajavainen suomalaisen ja tamperelaisen kulttuurin tuntemuksensa. Vast`ikään baijerilaisista maisemista palanneena voin todeta, että emme voi ja meidän ei kannata suoraan kopioida keski-eurooppalaisia ratkaisuja Tampereelle.

Konsulttien lennokkuus on kuitenkin tiettyyn rajaan saakka hyvä ja se voidaan tässä vaiheessa antaa anteeksi ja jopa hyväksyä, mutta asia on luottamushenkilöiden aikoinaan lopullisessa päätöksenteossa huomioitava.

 

Alustusten aikana ja niiden jälkeen käyty keskustelu oli vilkasta.

 

Hämeenkadun ehkä joskus tapahtuva rauhoittaminen henkilöautoliikenteeltä puhutti, sillä yhtenä "kiertoväylänä" käytettävä Satakunnankatu on paikoitellen vain n. kymmenen metriä leveä. Silfverberg vakuutti, että Satakunnankadun leveys on riittävä. Silfverbergin vastausta "on syytä epäillä"!

 

Tampereen keskustan liikenneverkon kehittäminen on tamperelaisten ja pirkanmaalaisten kannalta tärkeää.

 

Seitsemän kilometrin etäisyydellä Tampereen keskustasta asuvana se ei ole kuitenkaan minulle ”maailman tärkein” asia. Saan lähes kaikki tarvittavat palvelut Koivistonkylästä ja Tampereen-Pirkkalan rajamailla sijaitsevalta Sarankulman-Partolan alueelta.

 

Käyn toki Tampereen keskustassa, mutta viivyn siellä vain välttämättömän ajan.

 

Toivon, että ”keskusta-kansan” liikennejärjestelyihin ml. ratikat ja tunneli haaskattaisiin mahdollisimman vähän rahaa, sillä se kaikki on pois muista tärkeistä menoeristä.

 

 

-Esko Erkkilä-