Kirkkohallitus on oikealla tiellä

Torstai 7.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Viime viikolla Kirkkohallituksen täysistunto antoi valtiovarainministeriölle lausunnon kuntauudistuksesta. Lausunnossaan Kirkkohallitus totesi, että kirkko ei pysty vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla kirkon muutoshaasteisiin, jos se joutuu seuraamaan yksinomaan kuntarakenteiden kehitystä.

 

Kirkkohallituksen kanta merkitsee, että kirkon ja kuntauudistushankkeiden tiet tulevat erkaantumaan.

 

Käytännön toimenpiteenä evankelisluterilainen kirkko valmistelee pikavauhtia lakia, jolla seurakunnat erotetaan mahdollisten uusien suurkuntien aluejaosta ja –rajoista. Nykyisen lain mukaan kuntaliitoksia seuraa automaattisesti, että kuntaliitos johtaa seurakuntien pakkoliitoksiin.

 

Kirkkohallituksen kanta on oikea ja osoittaa kirkon ajattelevan seurakuntalaisten parasta.

 

Valmisteltavassa lainmuutoksessa lähdetään jopa siitä, että toteutuneet seurakuntien pakkoliitokset voitaisiin purkaa. Tapahtuneet vääryydet olisi siis mahdollista korjata!

 

Kannatan Kirkkohallituksen toimenpiteitä, sillä se saattaisi antaa mahdollisuuden mm. sille, että synnyinseurakuntani Viljakkala kokisi Viron kohtalon eli saisi ”miehityksen” ajaksi menettämänsä itsenäisyyden takaisin!

 

On selvää, että esim. seurakuntien pakkoliitoksissa menetettyjen taloudellisten arvojen palauttaminen vaatisi pitkällisiä neuvotteluja. Uskon kuitenkin, että järki ja sovittelunhalu voittaisivat tässäkin.

 

Taloudellisia arvoja tärkeämpää olisi kuitenkin vaikkapa Viljakkalan tapauksessa se, että seurakuntalaisilla olisi pakkoliitoksen purkamisen jälkeen aito mahdollisuus kokea seurakunta omakseen. Nyt se sitä ei ole, sillä jopa tutussa kotikirkossa ja Viljakkalan hautausmaalla tuntee olevansa vierailla veräjillä. Tämä ei varmaan ole kirkon tarkoitus ja tavoite.

 

Esitän pienenä evästyksenä Kirkkohallitukselle, että kuntaliitoksen seurauksena pakkoliitetyt seurakunnat voisivat itsenäisyyden palauttamisen jälkeen jatkaa joko entisellään itsenäisinä seurakuntina tai harkita liittymistä johonkin seurakuntalaisten enemmistön kannattamaan naapuriseurakuntaan!

 

Oletan, että Viljakkalassa käytäisiin tässä tapauksessa vilkas ja piristävä keskustelu itsenäisenä jatkamisen tai Hämeenkyrön seurakuntaan liittymisen tiimoilta.

 

En ole esittämäni kysymyksen vastauksessa puoltani valinnut, mutta nykyinen seurakuntajako ei palvele viljakkalalaisia tai meitä Viljakkalassa syntyneitä ja Viljakkalan kirkon kotikirkokseen edelleen kokevia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaus olivat aattoillan perinteitä eilenkin

Tiistai 25.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto oli eilen puoliinpäiviin saakka melko vilkas päivä kaupungilla, mutta Turun julistettua Joulurauhan, rauha laskeutui koko maahan.

 

Omaan aattoillan ohjelmaani kuului käynti Viljakkalan hautausmaalle haudattujen läheisten haudoilla sekä osallistuminen aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

 

Viljakkalan kirkko on tavallaan vaikea kuvattava, sillä se sijaitsee korkealla mäellä, joten ”tasapainoisen” kuvan saaminen siitä tasamaalta on haasteellista. 

Lisää haastetta tuo ”liian hyvä kamera” joka mm. tässä kuvassa häivyttää iltahämäräisen tunnelman pois. 

Tämä kuva on otettu Karhen porstuan puolelta. 

Karhen porstuan puolella olevat rappuset olivat ainakin ennen se paikka, jossa rippilapset valokuvattiin. Myös minulla on oma rippikuvani, jossa rippilasten koko joukko on kuvattu Karhen porstuan edessä olevilla rappusilla.

 

 

 

Reserviläiset huolehtivat aattoillan kunniavartiosta Viljakkalan sankarihaudoilla.

 

 

 

 

Pakkasiltana kunniavartiossa seisominen kysyy miestä ja sen vuoksi riittävän nopeista vaihdoista oli huolehdittava.

 

Kiitokset reserviläisille, jotka huolehtivat kunniavartiosta sankarihaudoilla - Viljakkalan sankarihaudassa lepää monia naapuritalojen poikia sekä myös yksi setäni!

 

 

 

 Viljakkalan kirkon kuvaaminen myös pääsisäänkäynnin puolelta on haastavaa. Korkean lumipenkan päältä se kuitenkin onnistui jotenkin.

 

 

 

Kappalainen Johannes Riuttala toimitti aattoillan hartauden.

 

 

 

Valaistu Viljakkalan kirkko Viljakkala-Ylöjärvi –maantieltä kuvattuna Jouluaattona 2012.

 

 

 

 Meillä on tapana palailla Viljakkalasta pikkuteitä pitkin Tampereelle ja näin teimme myös eilen.

 

 

 

Lähes täytenä mollottanut kuu teki talvisen maiseman melkein arvoitukselliseksi!

 

 

 

Käynti läheisten haudoilla ja synnyinseurakunnan aattoillan hartaus virittivät mielen taas kerran joulutunnelmaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan alkamisesta tuli 30.11.2012 kuluneeksi 73 vuotta

Sunnuntai 2.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto aloitti Talvisodan Suomea vastaan torstaina marraskuun 30. päivänä vuonna 1939.

 

Tapahtumasta tuli 30.11.2012 kuluneeksi 73 vuotta.

 

Talvisodan alkaminen oli yllätys Suomen hallitukselle ja koko kansalle vaikka jo vuosikausia oli ollut nähtävissä ennusmerkkejä Neuvostoliiton halusta poistaa Suomi maailmankartalta.

 

Suomi menetti Talvisodassa 11 % pinta-alastaan hyökkääjälle, mutta sodan lopputulos osoitti kuitenkin, että vääryydellä aloitettu sota ei tuhonnut Suomea.

 

 

***********

 

Karjalan Liitto, Karjalaisseurojen Tampereen piiri, Tampereen tuomiokirkkoseurakunta ja Tampereen ortodoksinen seurakunta järjestivät perjantaina 30.11.2012 Talvisodan syttymisen valtakunnallisen muistotilaisuuden Tampereella.

 

 

                                                                                                                                  

Tilaisuus alkoi Tampereen Vanhassa Kirkossa klo 18.00.

Otin kuvan talvisesta Vanhasta Kirkosta ja sen edessä seisovasta joulukuusesta ennen muistotilaisuuden alkamista.

 

 

 

Tilaisuuden juontajana toimi Karjalan Liiton hallituksen jäsen Eija Hatakka-Peltonen. Hän toi tilaisuuteen myös Karjalan Liiton tervehdyksen.

Eija Hatakka-Peltosen sukujuuret juontavat Metsäpirtin Hatakkalan kylään ja niiden seutujen asukkaiden tuntoja hän kertoikin niiltä ajoilta, jolloin Talvisota syttyi.

 

 

 

 

Piispa emeritus Juha Pihkala piti muistotilaisuudessa puheen.

 

Piispa Pihkala analysoi puheessaan Suomen kohtalonhetkiä ja kutsui niitä myös kriiseiksi.

 

Hänen mukaansa Suomen ensimmäinen kohtalonhetki ajoittui ristiretkiin, jotka todellisuudessa olivat Suomen valloittamista.

 

Maamme toinen kriisi oli Pihkalan mukaan se, kun Suomi joutui Venäjän vallan alle.

 

Kolmanneksi kriisiksi Tampereen hiippakunnan emeritus-piispa nimesi odotetusti Kansalaissodan, joka koetteli Tamperetta erityisen voimallisesti. Sen kaikki haavat eivät ole ehkä vieläkään parantuneet Tampereella.

Suomen neljäs kriisi oli Juha Pihkalan mukaan Talvi- ja Jatkosodat.

 

Suomi elää parhaillaan viidettä kriisiään, mainitsi Juha Pihkala. 1990-luvulla alkanut lama ja sitä seurannut erityisesti nuorten turvaton elämä ovat piispa Pihkalan mielestä yhä edelleen jatkuessaan osa maamme viidettä kriisiä.

 

Emeritus-piispa Juha Pihkalan ajatuksiin on helppo yhtyä.

 

 

 

Lämminhenkisen tilaisuuden aikana ja sen lopuksi esiintyi Karjalan Kaiku -kuoro.

Kuoron virallinen esiintymisasu on kansallispuku.

 

 

Vanhassa Kirkossa pidetyn muistotilaisuuden jälkeen yleisö siirtyi kynttiläkulkueena Tampereen ortodoksiseen kirkkoon.

 

Olisin mielelläni ollut mukana myös Tampereen ortodoksisessa kirkossa, mutta perjantai-illan ohjelmani ei sitä sallinut.

 

Kiitän muistotilaisuuden järjestäjiä arvokkaasta tilaisuudesta.

 

Talvisodan syttymispäivän muistaminen on tärkeä perinne Suomessa ja sitä on aiheellista jatkaa tulevinakin vuosina.

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Viljakkalan pappila tuhoutumisen tiellä?

Keskiviikko 8.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on pitäjä, jossa odotellaan viimeisen sammuttavan valot sen jälkeen, kun Ylöjärveen tapahtuneen kuntaliitoksen kaikki seurannaisvaikutukset ovat realisoituneet.

 

Synnyinpitäjäni Viljakkala on esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista ennen niin elinvoimaisen kunnan kuihtumiselle.

 

Eräs kuntaliitoksista vääjäämättömästi tuleva seurannaisvaikutus on oman seurakunnan lopettaminen. Näin on käynyt myös Viljakkalassa, jossa nykyisin kuulutaan erääseen Y-kirjaimella alkavaan seurakuntaan.

 

Seurakunnan tärkeä ilmentymä on pappila. Näin se on ollut myös Viljakkalassa.

Viljakkalan pappila on nykyisin autio ja tyhjä - se on hylätty rakennus. Onneksi rakennuksella on hyvä katto, joten peruuttamattomia vahinkoja ei ehkä vielä ole tapahtunut.

 

Kuntaliitoksen ja sitä seuranneen Viljakkalan seurakunnan lopettamisen lisäksi Viljakkalan pappilan rappiotilan syynä on tietääkseni asuntoedun rankka verotuskäytäntö.

 

Papit eivät pysty asumaan tilavissa pappiloissa, sillä asuntoedun verotus tekee pappien asumisen niissä mahdottomaksi.

 

Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen yhteydessä poikkesin Viljakkalan pappilan tontilla ja tässä pieni kuvakertomus synnyinkuntani pappilan nykyisestä alennustilasta:

 

 

 

Viljakkalan tiilirakenteinen pappila on komea rakennus.

 

 

 

Pappilassa on julkisivun puolella kaksi sisäänkäyntiä ja oikeanpuoleisessa sisäänkäynnissä kerrotaan edelleen Kirkkoherranviraston aukioloajat.

Olen monet kerrat käynyt sisään tästä ovesta. Useimmiten käyntini syynä on ollut läheisteni siunaustilaisuuksiin ja hautajaisiin liittyvien asioiden sopiminen Viljakkalan kirkkoherran kanssa.

 

 

Vastapäätä pappilan pääsisäänkäyntiä on pappilan sivurakennus, johon minulla ja monilla muilla viljakkalalaisilla liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Sivurakennuksessa kävin rippikoulun ja sen vuoksi siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Rippikoulurakennuksen ovet olivat auki ja poikkesin sisälle. Rakennuksessa on komeat hirsiseinät ja sisällä ”Pehtoorintuvan” ovi oli avoinna.

 

 

 

Sivurakennukseen on varastoituna yksi Viljakkalan kirkon penkki. Tämä kirkonpenkki tuo minulle ja varmaan monelle muullekin viljakkalalaiselle mieleen monia muistoja.

 

 

 

Ilmeisen toimiva hella on sivurakennuksen eräässä huoneessa.

 

 

  

Tämä huone saattaa olla se, jossa saimme rippikouluopetuksen.

 

 

 

Komea uuni on sivurakennuksen eräässä huoneessa. Seiniltä on revitty tapetit pois ja hienot hirret on saatu näkyville.

 

 

Käyntini lopuksi kiersin pappilarakennuksen ympäri ja huomasin, että villi luonto on valtaamassa ennen Viljakkalalle niin merkittävän rakennuksen ympäristön.

 

 

 

Pappila takakulmalta.

 

 

 

Pappilan vanha aitta ja myöhemmin rakennettu autotallirakennus. Myös autotallirakennukseen oli kaikilla ”vapaa pääsy”.

 

 

 

Kirkonkylän puoleinen pappilan pääty on hieno ja mahtava kokonaisuus.

 

 

 

Pappilan perunakellari saattaa pitää sisällään vaikka mitä!

 

 

 

Pappilan villiintynyt perennapenkki suorastaan huutaa siistimistä ja toivoo elämää ympärilleen.

 

 

Harras toiveeni on, että Viljakkalan Pappila (kirjoitan ”pappila” –sanan nyt isolla alkukirjaimella) pääsisi palvelemaan viljakkalalaisia tulevina vuosina. Nykyinen alennustila on häpeällinen ennen niin tärkeälle rakennukselle.

Vähin mitä pyydän on se, että rippikoulurakennukseen ja autotalliin hankittaisiin pitävät lukot, jotta vahingonteoilta vältyttäisiin.

 

Olen tyytyväinen, jos tämä kirjoitukseni antaa vauhtia Viljakkalan Pappilan kunnianpalautukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jääkärien jalanjäljillä Liebajan St. Trinitatis -kirkossa

Tiistai 24.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liebajan St. Trinitatis-kirkko Latviassa on merkittävä Suomen historian kannalta, sillä siellä suomalaiset jääkärit vannoivat sotilasvalan helmikuun 13. päivänä v. 1918.

 

Jääkäreiden aikana Liebajan nimi oli Libau ja sillä nimellä tämä silloinen varuskuntakaupunki tunnetaan jääkärihistoriassa.

 

Taannoisella Baltian matkallamme vietimme mieliinpainuvan hetken tässä kirkossa.

 

 

 

Liepajan St. Trinitatis-kirkon latviankielinen nimikyltti.

Kyltistä ilmenee, että kirkko on rakennettu v. 1758. 

 

 

Kirkko on ulkoasultaan vielä osin restauroimatta, mutta…

 

 

 

…sisäasultaan se on restauroitu hyvin kauniiksi.

 

Sisätilojen restauroinnista me suomalaiset saamme olla ylpeitä, sillä Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Kulttuurialan ja muotoilun yksikön konservoinnin koulutusohjelman oppilaat ovat ”Conservation of the St. Trinitatis Church in Liebaja, Latvia” –hankkeen merkeissä osallistuneet kirkon konservointiin.

 

SEAMK:n hanke on tavallaan jatke jääkäritoiminnalle, sillä hankkeen taustalla on Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon sekä Etelä-Pohjanmaan Jääkäriperinneyhdistyksen aloitteellisuus.

 

Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Liebajan St. Trinitatis-kirkkoon liittyvään hankkeeseen voi tutustua tarkemmin www.extra.seamk.fi/trinitatis -sivuilla.

Erityisesti suosittelen kirkon sisätiloista laaditun videomateriaalin katselemista!

 

 

Matkamme johtaja kenraali Pentti Lehtimäki kertoi kirkossa jääkäreiden sotilasvalatilaisuuden yksityiskohdista.

 

On luonnollista, että kaikki jääkärit eivät voineet valatilaisuudessa olla suorassa yhteydessä jääkärilippuun, vaan he muodostivat ketjun, jossa ensimmäinen piti kiinni lipusta ja seuraavat laskivat kätensä edellisen hartioille. Näin kaikilla jääkäreillä oli elävä yhteys jääkärilippuun.

 

 

Matkamme osanottaja, hämeenkyröläinen ylilääkäri Jarmo Puntalo esitti aikoinaan saksalaisille laatimansa mielenkiintoisen esityksen Suomen jääkäriliikkeestä. Todella hieno esitys ja saimme kuulla sen paikassa, jossa se erityisesti puhutteli.

Puntalo toimi Hämeenkyrössä lääkärinä ollessaan Viljakkalan ja Hämeenkyrön sotaveteraanien nimikkolääkärinä. Hän nautti silloin ja nauttii edelleenkin sotaveteraanien täydellistä luottamusta.

 

 

 

Kirkon seinällä on suomalaisten jääkäreiden sotilasvalan vannomistilaisuuden muistoksi laatta, jonka teksti kuuluu näin:

 

 

Suomalaiset jääkärit vannoivat tääl-

lä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta

Suomen lailliselle hallitukselle

lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen

lähtöään maansa vapaustaisteluun

 

Teksti on laatassa latviaksi, suomeksi ja ruotsiksi.

 

Laatta on paljastettu syyskuun 13. päivä 1977.

 

 

 

Ylilääkäri ja res. lääkintämajuri Jarmo Puntalo jääkäreiden muistolaatan äärellä.

Muistolaatan vierellä on Suomenlippu ja Jääkärilippu.

 

 

Kirkossa on tavanomaisen urkuparven lisäksi hallitsijan aitio.

Osa meistä palasi kirkkoon vielä illalla, sillä siellä piti kaksi paikallista neitosta voimallisen urkukonsertin.

Kun neitokaiset tulivat konsertin jälkeen yleisön eteen kiittämään, niin mieleen nousi ajatus, että miten noin hennot tytöt saivat uruilla aikaan niin mahtavan musiikkituokion!

 

Ehkä osa poikkeuksellisen voimallisesta musiikista selittyy sillä, että kirkon urut tunnetaan eräänä maailman vanhimmista ja edelleen käytössä olevista mekaanisista uruista.

 

 

Tärkeä palanen Suomen historiaa tuli koettua, kun meillä oli tilaisuus vierailla St. Trinitatis -kirkossa Liepajassa Latviassa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Paavo ja Vuokko Väyrynen ovat todellinen yrittäjäpariskunta

Perjantai 22.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen ollut tietoinen, että Paavo ja Vuokko Väyrysellä on yritystoimintaa Keminmaalla, mutta vasta taannoisella puoluekokousmatkallamme Rovaniemelle sain selkeän käsityksen Väyrysten liiketoiminnan laajuudesta.

 

Olin mukana, kun Pirkanmaan keskustalaiset Rovaniemelle mennessämme ja sieltä tullessamme poikkesimme Väyrysten omistamalle Pohjanrannan tilalle.

Oli hienoa, että isäntäväki oli molemmilla poikkeamiskerroillamme paikalla!

 

 

Pohjanrannan päärakennukset ovat valkoisina hohtaessaan komea näky Kemijoen rannalla.

 

Nykyistä Pohjanrantaa koskevat ensimmäiset asiakirjamerkinnät ovat 1500-luvulta.

 

Väyryset hankkivat tilan vuonna 1998 ja antoivat sille nimeksi Pohjanranta.

 

Tila toimi kunnalliskotina ja vanhainkotina vuoteen 1995 saakka, mutta ehti olla tyhjillään siihen saakka, kunnes Väyryset hankkivat sen omistukseensa.

 

 

Pihapiirissä sijaitseva navettarakennus on saneerattu hienoon kuntoon ja sitä kutsutaan nykyisin Tähtirannaksi.

 

 

Tähtirannan ”navettasali” eli alakerta on sisustettu kokous- ja juhlakäyttöön. Tanssi-iltoina sali on pääasiassa karaoke-käytössä, mutta se sopii mainiosti vaativienkin juhlatilaisuuksien pitopaikaksi.

 

 

Juhlasalin kahviossa oli myynnissä ”Paavo ja Vuokko” –mukeja…

 

 

 

…ja kun isäntäväki oli paikalla, ostaja sai signeerauksen samaan hintaan!

 

 

Navetan ylisillä on suuri tanssisali ja sen lattia tuntui olevan todella liukas.

 

 

Maan kuuluisimmat artistit esiintyvät Tähtirannassa, sillä nyt eteisaulassa olivat mm. Maarit Taavitsaisen, Suvi Teräsniskan, Matin ja Tepon sekä Anne Mattilan julisteet.

Myös Sari Tuupanen, Kari Vepsä, Teuvo Oinas sekä Jorma Kääriäinen ovat kesän aikana tulossa musisoimaan Tähtirantaan.

 

 

 

Tähtiranta-rakennuksessa on viinimyymälä ja siellä on myytävänä Pohjanrannassa kasvavien herukkapensaiden marjoista valmistettuja viinejä.

 

Olen joskus keskustellut Paavo Väyrysen kanssa herukanviljelystä ja kertonut, että meillä on hieman yli sata herukkapensasta. Paavo on puolestaan kertonut, että heillä on Pohjanrannassa 8.000 mustaherukkapensasta ja 3.000 viherherukkapensasta, joten painimme herukanviljelijöinä täysin eri sarjoissa.

 

Väyrysten herukkapensaat kasvavat Kemijoen rantapelloilla ja niillä on varmaan todella hyvät kasvuolosuhteet.

 

 

Hankin viinimyymälästä matkamuistoksi viinipullon, jonka viini on valmistettu Pohjanrannan viherherukoista. Etiketissä on tuttu karikatyyrikuva tilan isännästä!

 

 

Pohjanrannan eri tilat olivat vierailujemme aikana Otto Vallenius-lauluviikkojen laulajien ja pianistien opiskelukäytössä. Opettajina toimivat mm. Soile Isokoski ja Seppo Ruohonen.

Kiertelin Pohjanrannan alueella ja mm. Pohjantähti-opiston avoimista ikkunoista kuului musiikinopiskelun karu arki, kun oppilaat toistivat samaa teemaa moneen kertaan.

 

 

Pohjanrannan pihamaalla on vuokrattavana LC Keminmaan Kirkkovene. Kirkkoveneessä on 14 soutajan lisäksi paikka perämiehelle.

Kuuden tunnin harjoitusvuoro maksaa 50,00 € ja vuorokauden vuokra on 150,00 €.

Esitteessä mainitaan: Kirkkoveneellä soutaminen on hieno kokemus. Kemijoen allas Taivalkosken padon alta Isohaaraan tarjoaa huikeat näkymät, jotka tajuaa vasta Kirkkoveneessä soutaessaan.

 

 

Pohjanrannan eräs osa on Camping Rantatähti. Se on avoinna kesäkuusta syyskuuhun ja siellä on 67 caravanpaikkaa.

 

 

Camping-alueella on kirjolohiallas, jonne pumpataan koko ajan Kemijoen vettä.

 

 

Myös kanootteja Pohjanrannassa on vuokrattavana.

 

 

Pohjanrannan Paanukirkko on oma nähtävyytensä, mutta siitä kerroin jo 8.6.2012 julkaisemassani blogikirjoituksessa!

 

 

Puoluekokouksen jälkeen Pohjanrannassa oli todellinen kansainvaellus, sillä useat bussilastilliset halusivat poiketa siellä…

 

 

…Paavon kahveilla.

Myös monet henkilöautoilla matkanneet puoluekokousedustajat halusivat poiketa tervehtimässä kunniapuheenjohtajaa ja Vuokkoa!

 

 

Kiitän Paavo sekä Vuokko Väyrystä vieraanvaraisuudesta ja toivottelen heille jatkuvaa menestystä Pohjanrannan kehittämisessä!

On helppo suositella Pohjanrantaa käynti-, majoitus- ja kokemuskohteeksi, kun on liikkeellä "niillä mailla"!

Pohjanranta on kokonaisuus, jonne kannattaa suunnata matkansa ihan todellisena matkakohteena!

 

-Esko Erkkilä-

Tammisunnuntain merkitys ei saa unohtua

Maanantai 30.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Tammisunnuntaita vietetään tammikuun viimeisenä sunnuntaina sen muistoksi, että Suojeluskunnat alkoivat riisua venäläistä sotaväkeä aseista sunnuntaina tammikuun 27. päivänä 1918.


Katsotaan, että Tammisunnuntaista alkoi Suomen Vapaussota.


Tammisunnuntain viettäminen on vilkkainta Etelä-Pohjanmaalla, mutta myös Tampereen Tuomikirkossa vietettiin eilen Tammisunnuntain Kirkkojuhlaa.


Kirkkojuhla alkoi klo 15.00 ja sen järjestäjinä toimivat Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys ry ja Maanpuolustusnaisten Liiton Pirkanmaan Piiri ry.


Olin mukana Tammisunnuntain Kirkkojuhlassa Tampereen Tuomiokirkossa.

Juhlan aluksi Suomen lippu saapui juhlatilaisuuteen ja se ryhmittyi lippulinnan eteen.

Seurakuntaneuvos ja Peltolammin koulun entinen rehtori Kalevi Nummi luki katkelmia Raamatusta.

Kirkkojuhlan sotilasmusiikista huolehti Panssarisoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola.


Panssarisoittokunta esiintyi Tuomiokirkon lehterillä ja alhaalta näkyi ainoastaan kapellimestarin selkä.


Soittokunta esitti Isä meidän, Pyhiinvaeltajien kuoron sekä Narvan marssin. Narvan marssin kuunteleminen on joka ainoa kerta todellinen juhlaelämys.

Huomaathan lehterikaiteessa osan Köynnöksenkantajat -teoksesta!

Poikakuoro Pirkanpojat esitti Jean Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan ja Finlandian sekä Fredik Paciuksen Suomen laulun. Pirkanpoikien johtajana toimi Jouni Rissanen.

Kirkkoherra Lauri Salmisen puhe oli väkevää sananjulistusta, jossa Tammisunnuntain syntyhetket kerrattiin Kirkkojuhlan yleisölle.


Salminen totesi, että Tammisunnuntain tapahtumista alkanut Vapaussota lunasti Suomen itsenäisyyden pariksi vuosikymmeneksi.

Tammisunnuntain testamenttina kirkkoherra Salminen totesi, että kansakunta tarvitsee keskinäistä yhteyttä, ei eripuraa.

Kirkkojuhlan loppuliturgian suoritti kirkkoherra Esa Eerola.


===

Tampereen Tuomiokirkko on taidemaalari Hugo Simberg´n maalausten merkittävä sijoituspaikka.

Freskon Kuoleman puutarha Simberg on maalannut vuonna 1906 ja se on esillä Tampereen Tuomiokirkon kirkkosalissa.

Tuomiokirkon lehterikaiteessa on Simberg´n fresko Köynnöksenkantajat, jossa 12 poikaa kannattelee ruusuköynnöstä. Poikien lukumäärä viittaa Raamatun apostoleihin. Tässä on kuvattuna eräs ruusuköynnöstä kannatteleva poika.

Köynnöksenkantajat -teoksen pituus on 52 metriä.

Hugo Simberg´n hyvin tunnettu teos on Haavoittunut enkeli.

Alkuperäinen teos sijaitsee Ateneumissa Helsingissä, mutta Simberg maalasi lähes samanlaisen myös Tampereen Tuomiokirkkoon. Tämä Tampereen teos on alkuperäistä hieman suurempi ja maalauksen tausta on erilainen kuin Ateneumissa olevalla.

Haavoittunut enkeli sijaitsee Tampereen Tuomiokirkon lehterillä.

Tammisunnuntain Kirkkojuhla oli arvokas juhlatilaisuus ja palautti mieleen itsenäisyytemme alkuaikojen vaikean ajanjakson.

Toivon, että myös jälkipolvemme muistavat Tammisunnuntain ja osaavat antaa arvoa itsenäisyytemme varhaistapahtumille.

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja "Enkeli taivaan" -virren laulaminen virittivät joulutunnelmaan

Sunnuntai 25.12.2011 - -Esko Erkkilä-

Käynti hautausmaalla, kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaushetki olivat monelle eilen lopullinen tapahtumasarja todelliseen joulutunnelmaan pääsemiselle.

 

Näin myös minulle, kun vaimoni kanssa kävin synnyinseurakuntani Viljakkalan hautausmaalla ja kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkko kuvattuna hieman epätavallisesta suunnasta eli ns. Karhen porstuan suunnasta. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka pitkiltä sivuilta erkanevat eteinen ja sakaristo. Eteinen on juuri Karhen porstua ja muistan, kun ennen kerrottiin, että karhelaiset saapuivat sen kautta kirkkoon.

 

 

Entisen Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra, nykyisin Ylöjärven seurakunnan kappalainen (sitä ne kuntaliitokset tekevät!) Johannes Riuttala piti hienon aattoillan hartaushetken Viljakkalan kirkossa.

Tässä Viljakkalan kirkon alttaritaulu ”Ristiinnaulittu”. Alttaritaulun on maalannut taiteilija Felix Ferdinand Frang (myöhemmin Pahlama).

Jotkut lähteet mainitsevat taiteilijan myöhemmäksi sukunimeksi  Frang-Pahlama. Joka tapauksessa hän maalasi Viljakkalan kirkon alttaritaulun vuonna 1896.

Alttaritaulusta käytetään myös nimeä: "Jeesus ristillä".

On luonnollista, että pidän Viljakkalan kirkon alttaritaulua ainoana oikeana alttaritauluna!

 

 

Viljakkalan kirkon saarnastuoli jouluisessa asussaan jouluaattona 2011.

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla on aina aattoillan hartaushetken aikana paikallisen reserviläisjärjestön toimesta kunniavartio. Arvostan korkealle viljakkalalaista tapaa kunnioittaa sodissamme kaatuneita!

 

 

Vartionvaihto meneillään sankarihautaristillä.

 

 

Viljakkalan hautausmaalla on ns. vanha puoli ja uusi puoli.

 

Tässä aattoillan kuva hautausmaan vanhan puolen haudoista, joilla tuikkivat lukemattomat muistokynttilät.

On merkillepantavaa, että nurmikot viheriöivät jouluaattona 2011 Viljakkalan hautausmaalla!

 

 

Johannes Riuttala totesi hartaushetken puheessaan, että on käsittämätöntä, että juuri tällä hetkellä miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa hiljentyvät Jouluevankeliumin sanoja kuuntelemaan.

 

Arvostin, että Riuttala oli valinnut luettavakseen Jouluevankeliumin vanhemman version – se lisäsi kotoisuuden tunnetta omassa rippikirkossani!

 

Voimallisesti laulettu ”Enkeli taivaan” –virsi loi hyvän mielen matkalle kohti kotia.

 

-Esko Erkkilä-

Väkevä kansanoopperakokemus Hämeenkyrön kirkossa

Maanantai 14.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön kirkossa sai 24.9.2011 ensi-iltansa hengellinen kansanooppera ”Maan korvessa kulkevi”.

 

Esitys palasi muutaman esityskerran jälkeen Hämeenkyrön kirkkoon taas 12.11.2011 ja olin paikalla, kun vaikuttava kansanooppera silloin siellä esitettiin.

 

 

Hämeenkyrön kirkko syysasussaan ennen Maan korvessa kulkevi –kansanoopperan esitystä 12.11.2011

 

 

Maan korvessa kulkevi –kansanooppera on kertomus hämeenkyröläisen Martti Myllyharjun elämästä.

 

Kansanooppera kertoo vuonna 1880 syntyneen ja vuonna 1970 kuolleen Martti Myllyharjun elämästä.

 

Myllyharju sairastui jo nuorena sairauteen, joka vei häneltä liikuntakyvyn. Se ei kuitenkaan vienyt Myllyharjun elämänvoimaa, sillä hän toimi sen jälkeen mm. kansansoittajana, saarnamiehenä, lehtiasiamiehenä, kirkonrakentajana Pentinmaan rukoushuoneen rakennusprojektissa, pyhäkoulunopettajana, puutarhurina varttaen ja taivukkaita kasvattaen sekä hämeenkyröläisen murresanaston tallentajana.

 

Heiska ry:n hallitus ja sen puuhamies Kauno Perkiömäki ovat tehneet suuren kulttuuriteon, kun ovat tallentaneet Martti Myllyharjun elämän ja aikaansaannokset vaikuttavaksi kansanoopperaksi.

 

Kansanoopperan esitys kestää tunti ja kaksikymmentä minuuttia ja jokainen hetki on nautittavaa sekä väkevää tulkintaa monille tuntemattomasta hämeenkyröläisestä kulttuurihenkilöstä.

 

Kansanoopperassa esiintyy monia tunnettuja harrastaja- sekä ammattilaisosaajia.

 

Martti Myllyharjua nuorena esittävä parkanolainen Sami Penttilä tekee vahvan tulkinnan. Penttilän tulkinta päättyy Myllyharjun lopulliseen sairastumiseen ja hänen osuutensa loppuu kirkon keskikongilla tapahtuvaan dramaattiseen kohtaukseen.

Aikuisikäistä Martti Myllyharjua esittää Ahti Jokinen Tampereelta.

Martti Mäkiharjun äitiä esittää takavuosien viihdelaulajana tunnettu Inga Sulin. On ilo seurata esiintymistaidon ammattilaisen onnistunutta tulkintaa kansanoopperan keskeisessä roolissa.

 

Arkkienkeli Mikaelin roolissa vuorottelevat musiikkineuvos Matti Hannula ja viljakkalalaissyntyinen ”kasvinkumppanini” Aarre Aalto. Olin tyytyväinen, että nyt esiintyjänä oli Aarre Aalto ja hyvin esiintyikin. Muistan Aarre Aallon polvihousuisena esiintyjänä Viljakkalassa järjestetyissä lähetysseuroissa ja olen saanut olla myöhemmin hänen sahausyrityksensä asiakkaana.

 

Arkkienkeli Mikael (Aarre Aalto) ja Martti Mäkiharjun äiti (Inga Sulin) kohtasivat kansanoopperassa kolmesti: ensimmäisen kerran Martin sairastumisen jälkeen, toisen kerran Pentinmaan rukoushuoneen vihkiäisissä vuonna 1939 ja kolmannen kerran Martin kuoleman jälkeen vuonna 1970.  Martin äiti kuoli vuonna 1932, joten hänen kaksi viimeistä esiintymistään arkkienkeli Mikaelin kanssa tapahtuivat sen jälkeen, kun Martin äiti oli jo siirtynyt taivaaseen.

 

Kaikki kolme Aarre Aallon ja Inga Sulinin tulkintaa arkkienkeli Mikaelin ja Martin äidin kohtaamisista olivat kansanoopperan parasta ja puhuttelevinta antia.

 

Martti Mäkiharju keräsi 12.000 lappua hämeenkyröläisestä murteesta. Suomen Kirjallisuuden Seura muisti Myllyharjun mittavaa työtä hänen 70-vuotispäivänään ja arvovaltainen lähetystö luovutti hänelle silloin Suomen Kirjallisuuden Seuran 100-vuotismitalin. Tapahtuma on taltioitu Maan korvessa kulkevi –kansanoopperaan.

 

 

Taitelija Ahti Jokinen (oikealla), Inga Sulin (keskellä) ja Martti Mäkiharjun Iivari-veljeä esittänyt Jarmo Grek (vasemmalla hattu kädessä) siirtymässä kansanoopperan loppunäytöksen jälkeen kiittämään yleisöä suosionosoituksista.

 

Esiintyjät kerääntyivät esityksen jälkeen kiittämään 700- henkistä kirkkokansaa myötäelämisestä kansanoopperan tapahtumiin. Silmälasipäisenä ja valkoinen shaali hartioillaan sekä rusetti kaulassa on arkkienkeli Mikaelia esittänyt Aarre Aalto (keskellä).  Hänen vierellään (oikealla) tummatukkainen nuorimies on nuorta Martti Myllyharjua esittänyt Sami Penttilä.

 

 

Kiitän kaikkia kansanoopperan esiintyjiä hienosta esityksestä ja haluan erityisesti mainita taitelija Ahti Jokisen panoksen aikuisikäisenä Martti Myllyharjuna.

 

Maan korvessa kulkevi – kansanoopperan esitykset jatkuvat vuonna 2012 ja silloin näemme niitä mm. Tampereen Tuomiokirkossa lauantaina 10.3.2012 klo 14.00 ja klo 18.00.  Tampereen Tuomiokirkon lisäksi esityksiä järjestetään mm. Jämijärven kirkossa, Tyrvään kirkossa ja Virtain kirkossa.

 

Esiintymisiä järjestetään tietojeni mukaan Pirkanmaan lisäksi myös Etelä-Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.

 

Pyrin järjestämään menojani niin, että pääsen nauttimaan esityksestä uudestaan ainakin Tampereen Tuomiokirkossa ja suosittelen esityksiä lämpimästi myös muillekin.

Liput esitykseen maksavat 20 euroa ja käsiohjelma 5 euroa. Käsiohjelma taustoittaa esitystä hyvin, joten suosittelen sen hankkimista!

 

-Esko Erkkilä-

Pieni kävelyretki Gdanskin keskustassa

Tiistai 26.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Tutustuimme Gdanskissa kahden merkittävän kohteen – Westerplatte´n taistelupaikka ja Gdanskin telakka – lisäksi myös Gdanskin keskustaan.

Tässä muutama kuva pikaiselta kaupunkikierrokseltamme:

 

 

Näkymä kaupunkia halkovan Moldova-joen ympäristöstä.

Taaempana vasemmalla häämöttää ”joelle päin kallellaan oleva” Gdanskin eräs tunnus eli Nosturitalo. Sen vinsseillä lastattiin laivoihin tavaroita ja myös purettiin laivoista Gdanskiin saapuneet tuontitavarat.

 

 

Tässä Nosturitalo näkyy hieman paremmin satamaan saapuvan vanhan purjelaivan takana.

 

 

Ydinkeskustaan eräs sisäänkäynneistä tapahtuu Vihreän portin kautta. Tämä talo on ollut aikoinaan kuninkaan asuntona ja nyt siinä sijaitsee mm. Lech Walesan toimisto.

 

 

Vihreän portin rakennus ydinkeskustasta katseltuna.

 

 

Neptunus-patsas on eräs Gdanskin keskustan nähtävyyksistä.

Tarinan mukaan Neptunus  auttoi kehittämään suositun Gdanskin  Goldwasser -liköörin reseptin. Suuttuneena ihmisille, jotka heittivät kolikoita suihkulähteeseen, hän iski kolmikärjellään veteen ja mursi kullan pieniin lastuihin, jotka siitä lähtien ovat koristaneet loistollaan maukasta yrttilikööriä. Goldwasser-likööri kuuluu ostaa Gdanskista, mutta valitettavasti me emme niin tehneet. Ehkä toisella kerralla sitten!

 

Maailman suurin tiilikirkko, Bazylika Mariacka eli Mariankirkko, sijaitsee Gdanskin keskustassa.

Kävimme kirkossa, johon mahtuu 25.000 sanankuulijaa kerrallaan.

 

 

Lasityö Mariankirkosta.

 

Gdanskissa on asiantuntevan oppaan johdolla paljon nähtävää ja koettavaa.

Suosittelen ehdottomasti!

 

-Esko Erkkilä-

Syrjäkylät Viljakkala ja Kuru esillä Ylöjärven markkinoilla 28.5.2011, mutta...

Lauantai 9.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven Markkinat on kahden paikallisen leijonaklubin – LC Teivo ja LC-Ylöjärvi/Keijärvi – yhteinen aktiviteetti.

 

Markkinoiden historia yltää lähes kolmenkymmenen vuoden taakse. Tämänvuotiset markkinat järjestettiin Elo-kauppakeskuksen piha-alueella lauantaina 28.5.2011.

 

Emme olleet etukäteen tietoisia tapahtumasta, mutta matkalla mökille näimme kauppakeskuksen piha-alueen täynnä menoa sekä meininkiä ja poikkesimme paikalle.

 

Yllätyimme iloisesti, sillä markkinoilla oli edustettuna myös nykyisen Ylöjärven syrjäkulmat – tuskin osaatte uskoa, kuinka pahalta tuntuu kutsua vaikkapa Viljakkalaa Ylöjärveen kuuluvaksi!

 

Kuru liitettiin osaksi Ylöjärveä vuoden 2009 alussa.

 

Oli mukava todeta, että Kurun Lehti oli ensimmäinen tutustumiskohde markkinoilla. Viehättävä nuori nainen jakoi toukokuun 5. päivä 2011 ilmestynyttä numeroa näyttelyvieraille.

 

Otin luonnollisesti uuden paikallislehden vastaan ja totesin, että siinä käsiteltiin varsin laajasti yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä.

 

Paikallislehti on siis ajan hermolla!

 

 

Suomen Keskusta oli vahvasti esillä Ylöjärven Markkinoilla, sillä…

 

 

…Kurun ja Ylöjärven monitoiminainen Minna Sarvijärvi veti innolla monenlaista toimintaa Keskustan teltalla! Oli mukava nähdä, että Ylöjärveltä, Viljakkalasta ja Kurusta valitut Keskustan valtuustojäsenet olivat näkyvästi paikalla!

 

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin näkyvästä pisteestä olen erittäin otettu.

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin nimikkodiakoni Minna-Liisa Pajunen kertoi, että hänen toimenkuvansa kohdistuu yksinomaan Viljakkalaan – mainio asia!

 

Ylöjärven seurakunnan osastolta sain heidän ”Kirkko näkyy” –lehtensä, mutta valittaen on todettava, että Viljakkalan osuus lehdessä on painettu minimiin.

 

Kuntaliitos on vakava paikka myös seurakuntaväelle ja siitä on osoituksena se lapsipuolen asema, joka Viljakkalan seurakuntaväelle on koitunut kuntaliitoksesta Ylöjärveen!

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan jälkeen ensimmäinen rauhanpäivä oli tasan 71 vuotta sitten

Maanantai 14.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen historiassa 13.3.1940 on merkittävä  päivä, sillä silloin loppui Talvisota.

Tänään, maaliskuun 14. päivänä on paikallaan tiedostaa, että tasan 71 vuotta sitten maassamme oli ensimmäinen rauhanpäivä Talvisodan syttymisen jälkeen.

Talvisodan päättymisen vuositapahtumia oli eilen vain harvakseltaan. Harvakseltaan siitä syystä, kun kyse ei ollut tasavuosikymmenistä.

Haluan kunnioittaa ja tiedostaa Suomen itsenäisyydelle tärkeät päivät ja sen vuoksi osallistuin eilen kahteen tilaisuuteen, joiden tarkoituksena oli muistella Talvisodan päättymistä.

Puolelta päivin osallistuin harvalukuisen joukon mukana Yrjö Jylhän patsaalla järjestettyyn seppeleenlaskutilaisuuteen.

 

 

 

Yrjö Jylhän muistomerkki on nimeltään ”Runoratsu – sotaratsu”.

Muistomerkki kuvaa vauhkona takajaloilleen nousevaa hevosta ja sitä hillitsevää miestä. Teos on kuvanveistäjä Terho Sakin käsialaa.

Runoilija ja Taipaleen – Kirvesmäen ansioitunut sotilas päätti elämänsä oman käden kautta 1956 – muistomerkki on paljastettu 1.10.1964. Muistomerkki sijaitsee Yrjö Jylhän aukiolla Satakunnankadun, Savilinnantien ja Sepänkadun kulmauksessa Tampereen Amurissa.

 

Seppeleenlaskusta huolehtivat v. 1951 perustettu Tampereen Klassikot ry. Yhdistyksen puheenjohtaja emeritus-piispa Juha Pihkala oli estynyt saapumasta tilaisuuteen ja seppeleenlaskun suorittivatkin yhdistyksen sihteeri Pasi Takala (oikealla) sekä Pertti Ollikka (vasemmalla).

 

 

 

Koruton ja vaatimaton tilaisuus on ohi. Muistomerkin ja sen juurelle 13.3.2011 lasketun seppeleen taustalla on erittäin paljon Suomen historiaan vaikuttaneita asioita.

 

Illalla osallistuin Tampereen Tuomiokirkossa järjestettyyn mieliin painuneeseen Kirkkoiltaan.

Kirkkoillan olivat järjestäneet Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry. Myös partiolippukunta Näsin Tytöt oli osallisena illan järjestelyissä.

Kirkkoillan musiikkista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta, johtajanaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo.

Juhlavieraat saivat kuulla kahdenkin kuoron esittämänä kuorolaulua – Eternitas, johtajanaan Reija Mattsson ja Mieskuoro Kelot, johtajanaan Lasse Kautto.

Kirkkoillan tervehdyssanat lausui eversti Pentti Väänänen Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistyksestä.

Väänänen kertasi lyhyesti Talvisodan historian. Hän totesi totuudenmukaisesti, että Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin yritti tuhota Suomen ja kuljettaa suomalaiset kauas Neuvostoliittoon.

Sotaveteraanien ja lottien panosta kunnioittaen Väänänen käsitteli tervehdyssanoissaan sotaorpojen vaikeaa tilannetta. Monet sotaorvot eivät ole koskaan tavanneet isäänsä!

Voimallisen juhlasaarnan piti rovasti Ilmari Mustonen.

En ole koskaan saanut kuulla saarnastuolista esitettynä niin suoraa, selkeää ja voimallista sananjulistusta kuin rovasti Mustonen esitti.

Mustonen kertasi mm. sen, että Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta v. 1940, kun se Suomeen hyökkäämällä oli rikkonut Kansainliiton sääntöjä.

Rovasti Mustonen käsitteli eversti Väänäsen tapaan sotaorpojen tilannetta.

Mustonen oli huolissaan myös nykyajan avioerolapsista. Mustonen vertasi sotaorpojen tilannetta nykyajan ”ero-orpojen” tilanteeseen. Avioero-orpoja on jo nyt enemmän kuin aikoinaan sotaorpoja, joten kysymys on päivänpolttava.

Päätösliturgian suoritti rovasti Esa Eerola.

Kiitän Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymää ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry:tä mieliin painuneen Kirkkoillan järjestämisestä.

 

 

Tampereen Tuomiokirkko 13.3.2011 eli tasan 71 vuotta Talvisodan rauhanteon jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-

Joulun odotus tiivistyy tänään

Perjantai 24.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Joulun odottaminen on tänä vuonna säiden osalta sujunut perin jouluisasti – lunta ja pakkasta on riittänyt aivan tarpeeksi.

On oltava erityisen tyytyväinen Suomen lounais-kolkan sekä eteläisen Suomen osalta, sillä sielläkin on nyt saatu odottaa Joulua kunnon talvisäässä.

Huolestuttavaa on se, että kylmä jouluaatto ennustaa vanhan kansan mukaan pakkasia toukokuussa. Onneksi herneiden ja papujen kylvö muutenkin tapahtuu vasta kesäkuun puolella, joten normaaliin kylvöaikarytmiin ei tarvitse tehdä muutoksia!

Joulunodotustani ovat vauhdittaneet muutamat pikkujoulut ja puurotarjoilut, joihin olen saanut osallistua. Osaan olen saanut mennä vieraana ja osaan taas järjestäjän ominaisuudessa – molemmat roolit ovat olleet yhtä mieluisia.

Joulukuusen hankkiminen omasta metsästä verannalle oli ensimmäinen jouluinen toimenpide, joka kohdistui kotiimme. Verantakuusen kynttilät ovat loistaneet kuusessa jo kymmenkunta päivää – ei varmaan kovin ekologista, mutta tunnelmaa se on luonut.

Joulusiivousta meillä on tehty jo pitkään. Oma roolini joulusiivouksessa on lähinnä se, että olen aina väärässä paikassa eli tiellä! Siitä huolimatta puhdasta on tullut.

Joulukuusen etsiminen metsästä on joka vuonna haasteellinen homma. Siinä pätee usein sama periaate kuin vaateostoksilla eli ensimmäinen ehdokas valitaan, vaikka kymmenkunta muuta vaihtoehtoa tutkaillaan perusteellisesti.

Joulukuusen jalkaan laittaminen, kuusen sulattaminen autotallissa, sen kuljettaminen paikalleen ja koristelu saatiin meillä tehtyä jo jouluviikon tiistaina. Harmi, että lapsenlapset eivät ehtineet koristeluun mukaan.

Joulupukki on tulossa, sillä Aurora (5-vuotta) ja Iiris (3-vuotta) saapuvat aattona meille ja ehkä yöpyvätkin Mummon ja Vaarin luona.

Jouluaaton tärkeä osa on käynti Viljakkalan hautausmaalla. Kynttilät sytytetään monille sukulaisten haudoille. Myös sankarihaudassa lepäävä setäni saa oman kynttilänsä – samoin kynttilät sytytetään vaimoni Isän ja Äidin muistolle muualle haudattujen muistokiven äärelle.

Hautausmaalla käynnin jälkeen osallistumme aaton hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

Muutamana vuonna aaton hartaushetkeen ei kuulunut ”Enkeli Taivaan lausui näin” – virttä ja se vei paljon Joulutunnelmasta pois. Tuntui kuin Joulua ei olisi tullut lainkaan. Viljakkalan menettelytapa on nyt kuitenkin onneksi muuttunut ja hartaushetkeen sisältyy taas tuttu jouluvirsi.

Hartaushetken jälkeen ajamme syntymäkotini kautta, vaikka talo on ollutkin kylmillään jo neljännesvuosisadan. Käynti pihassa on kunnianosoitus menneitä sukupolvia kohtaan, jotka raivasivat tämän maan, taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden ja antoivat meille hyvät lähtökohdat elämiseen.

Puilla lämmitetyn joulusaunan ja jouluaterian jälkeen onkin aika jäädä odottelemaan Joulupukkia.

 

Hyvää Jouluaattoa kaikille!

-Esko Erkkilä-

650 grammaa roskapostia, josta vain osa oli todellista roskapostia

Sunnuntai 14.11.2010 - -Esko Erkkilä-

Ilmaisjakelulehtien jakelupäiviä Tampereella on viikossa kaksi ja ne ovat keskiviikko sekä lauantai.

 

Keskiviikkona 10.11.2010 jaettu paketti oli poikkeuksellisen suuri ja punnittuna paketille kertyikin painoa peräti 650 grammaa.

 

Paketissa on useinkin paljon tärkeää asiaa ja sen vuoksi ilmaisjakelulehtiä ei olisikaan paikallaan kutsua "roskapostiksi".

 

Pidän valitettavana, että monet taloudet - erityisesti kerrostaloissa - ovat laittaneet postilaatikkoonsa tai postiluukkunsa yläpuolelle tekstin "Ei ilmaisjakeluja".

 

Keskiviikkona 10.11.2010 jaetussa ilmaisjakelussa minua kiinnostivat seuraavat lehdet:

 

* Tamperelainen

* Tori-Tampereen kaupunkilehti

* Pirkanmaan Sanomat

* Pirkanmaan Yrittäjä

* Kirkkosanomat

* Ilves Sanomat

 

Kaikkia ainakin silmäilin ja monesta löytyi mielenkiintoisia artikkeleita - kiitokset lehtien toimituksille!

 

Lehtiroskikseen matkasivat lukematta

 

* Liikekaupungin Uutiset (Ideaparkin mainoslehti)

* Tekniset-ketjun mainoslehti

* Mustan Pörssin mainoslehti

* Specsavers-ketjun mainoslehti

* Tiimarin mainoslehti

 

Meillä on tilava postilaatikko ja kun omakotiyhdistyksen paperinkeräyskontti on lähellä, niin myös mainoslehtisiä saa pudottaa postilaatikkoomme.

 

Ilmaisjakelulehtien jakajat joutuvat nykyisin raskaan urakan eteen, kun he jakavat paksut lehtiniput postilaatikoihin. Viime keskiviikkona kymmeneen talouteen jaetun lehtinipun paino oli 6,5 kiloa. Alueellamme sijaitsee n. 70 omakotitaloa eli nähin talouksiin jaettiin keskiviikkona lähes 500 kiloa ilmaisjakelulehtiä!

 

On selvää, että jakajat eivät pysty osittamaan valmiita postilaatikkokohtaisia paketteja, vaikka jonkun laatikon vieressä todetaankin, että esim. Tamperelainen saa tulla, mutta ei Kirkkosanomia.

 

On varmaa ja oikein, että tällaisille "osakieltäjille" ei jaeta mitään ilmaisjakelulehtiä - olkoon ilman !

 

-Esko Erkkilä-

Tuhkasta noussut kirkko

Perjantai 20.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on sananmukaisesti noussut tuhkasta, sillä se tuhoutui tuhopolttajan toimesta maan tasalle syyskuussa 1997.

 

Keskiaikaisella kirkolla on pitkä historia. Kirkon historian ensimmäinen palo tapahtui 1600-luvun alkupuolella. Kirkko jäi yksinäisyyteen, kun pitäjän keskustaan valmistui uusi pyhättö v. 1885.

 

Kirkkoa ei kuitenkaan purettu ja unohduksen vuosikymmenet saivat säilyttää kirkon sisätilat aitoina aina 1997 tapahtuneeseen tulipaloon saakka.

 

Tuhopolton jälkeen aloitettiin välittömästi toimenpiteet kirkon kunnostamiseksi. Pääosin talkootyövoimin suoritettu kunnostus sai välietapin, kun kirkon käyttöönottojuhlia vietettiin elokuussa 2003 eli kuuden vuoden kuluttua tuhopoltosta.

 

Käyttöönottojuhlien jälkeen taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala aloittivat kirkon maalausurakan. Taiteilijoiden neljän vuoden pituinen työrupeama päättyi viime vuoden elokuussa, kun Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen - nykyinen arkkipiispa - otti valmiit maalaukset vastaan.

 

Ajan kesäaikaan viikoittain Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ohitse työmatkoillani.

 

Tällä viikolla Turusta ajaessani oli sopivasti aikaa ja poikkesin kirkkoon - mukanani oli osa perhekunnastamme, joten poikkeajia oli neljännestusina.

 

Kirkon edessä oli kaksi tilauslinja-autoa ja opas selvittelikin matkaajille parhaillaan kirkon vaiheita.

 

Kirkko on sisältä yllättävän pieni - isot "raamit" antavat mielikuvan suuremmasta kirkosta.

 

Lavosen ja Rauhalan maalaukset ovat yllättävän kirkasvärisiä. Ne varmaan haalistuvat, mutta ovat nyt juuri siveltimestä tulleina kirkkaina.

 

Kirkon lattia ja penkkirakennelmissa ei ole käytetty lainkaan nauloja. Myös koneellisesti höylättyä puutavaraa kirkon entisöinnissä ei ole käytetty.

 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa kannattaa pistäytyä. Sitä ei ole turhaan mainittu aikalaistensa kirkkaimmaksi helmeksi - kas kun monet muut suomalaiset keskiajan kirkot on modernisoitu ja niiden vanhat rakenteet ovat sen myötä hävinneet.

 

-Esko Erkkilä-

Kontupohjan ortodoksinen kirkko - Kontupohjan huomattavin nähtävyys

Maanantai 2.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Kontupohjan ortodoksinen kirkko on uhmannut aikaa jo vuodesta 1774 alkaen.

 

Kirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle.

 

Vierailimme kirkossa heinäkuisella matkallamme Laatokan Karjalaan.

 

Kirkko on rakennettu pyöröhirsistä ja se edustaa perinteistä karjalaista kirkonrakennuskulttuuria.

 

Kirkko sijaitsee viitisen kilometriä Kontupohjan keskustasta ja sinne pitää ajaa Kontupohjan paperitehtaan aluetta kiertäen.

 

Kontupohjan kirkko on vanha ja sain siitä omakohtaisen kokemuksen, kun matkamme jälkeen tutustuin vaimoni edesmenneen isän sota-ajoilta säilyneisiin valokuviin. Eräs mustavalkoinen valokuva on Kontupohjan ortodoksisesta kirkosta ja vaimoni isä on kirjoittanut sen taakse selityksenä: "Kontupohjan Vanhassa kylässä oleva kirkko".

 

Kuva on otettu keväällä, sillä kirkon vieressä sijaitsevalla kalliolla on jokunen lumikinos, mutta kevät on selvästi etenemässä. Vuosilukua kuvan takana ei ole, joten tarkka kuvaushetki ei ole tiedossa.

 

Kirkko on kuvassa täsmälleen samanlainen kuin nyt, vaikka aikaa kuvanotosta on kulunut lähes 70-vuotta.

 

Kirkko on selkeästi nähtävyys, sillä sinne edellytetään sisäänpääsyn maksamista. Sisäänpääsymaksu on 80 ruplaa eli n. kaksi euroa henkilöltä. Käsittämättömän suuri summa paikallisille ja heitä ei varmaan kirkossa käykään. Sisäänpääsyn periminen kirkkoon pääsemisestä on poikkeuksellista Venäjälläkin ja se kertoo siitä, että kirkkoa käsitellään turistirysänä.

 

Kontupohjan kirkon opas oli yrmeydessään huippuja, joita maailmalla voi tavata. Alle viisikymppinen nainen koki tehtävänsä rangaistukseksi, sillä niin yrmeä hän oli. Oppaan kissa sitä vastoin oli emäntäänsä monin verroin seurallisempi ja sen ansiosta "opaspariskunnasta" jäikin kohtuullinen muisto.

 

Opas avasi ovet ja ikkunoiden edessä olevat luukut. Ikkunoista avautui hienot näköalat Äänisen Kontupohjanlahdelle. Ikonostaasista oli joitain ikoneita "kunnostettavina" vai olivatko ne siirtyneet pysyvästi parempaan talteen - mene ja tiedä.

 

Kaikesta huolimatta Kontupohjan ortodoksinen kirkko on tutustumisen arvoinen paikka. Vaimoni isän kokemukset samaisesta kirkosta korostavat minulle kirkon merkitystä.

 

-Esko Erkkilä-

Pylsyn penkki - Suomen ensimmäinen emäntäkoulu

Sunnuntai 25.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrössä Mahnalanselän länsirannalla on jyrkkä kallioseinämä. Kallioseinämässä lähellä vesirajaa on ihmisen istuttavan kokoinen kolo - "penkki". Penkille ei ole pääsyä avoveden aikana kuin venekyydillä ja sama juttu on myös poispääsyn laita - uimalla poispääsy tietysti onnistuu, mutta uintimatkaa rantautumiskelpoiseen kohtaan kertyy varsin paljon.

 

Kerrotaan, että Pylsyn emäntä moitti joka käänteessä miestään. Kerran he olivat matkalla veneellä Hämeenkyrön kirkolle.

 

Menomatkalla emäntä taas tavalliseen tapaansa...

Lue lisää »

Impilahti - poikkeamisen arvoinen paikka tänäänkin

Perjantai 23.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Sortavalasta Petroskoin suuntaan kohdataan kaksikin merkittävää puunjalostuslaitosta. Näimme ne molemmat heinäkuisella matkallamme Laatokan Karjalaan.

 

Ensiksi tulee vastaan Läskelän paperitehdas, jonka toiminta tosin on muutama vuosi sitten loppunut. Paperitehdas on korkean muurin ja "Nato-piikkilangan"eristämä, vaikka teollista toimintaa siellä ei enää olekaan. Läskelän kosken kautta vettä virtaa Jänisjärvestä Laatokkaan - matkailijat tapaavat meidän tapaamme pysähtyä ihailemaan Läskelän koskea. Läskelä kuului Suomen aikana Harlun pitäjään.

 

Matkailijan kannattaa poiketa Petroiskoin tieltä Impilahteen, sillä...

Lue lisää »

Ruskealan Vuoripuisto - ensimmäinen kohde, jonne kannattaa poiketa Niiralan raja-aseman jälkeen

Maanantai 19.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Olen ylittänyt Suomen ja Venäjän rajan monta kertaa Niiralan raja-aseman kautta. Eräs merkittävä kohde on kuitenkin tähän saakka jäänyt huomaamatta.

 

Venäjän puolella Niiralan ja Sortavalan puolivälissä sijaitsee entinen Ruskealan pitäjä.

 

Ruskeala on kautta aikain ollut tunnettu marmoristaan. Otrakkalan louhos avattiin jo v. 1767.

 

Ruskealan marmoria on käytetty Pietarissa mm. Iisakin kirkon sekä...

Lue lisää »