Kunnat avustavat yksityisteitä, mutta valtio rokottaa niitä arvonlisäverolla

Maanantai 25.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen toiminut Ylöjärven Viljakkalassa sijaitsevan Majajärven yksityistien toimitsijamiehenä tien perustamisesta eli vuodesta 1994 alkaen.

Muiden kiireideni vuoksi en ehtinyt perustavaan kokoukseen, mutta osakkaat tekivät silloin minua koskevan toimitsijamiesvalinnan.

Olen tiekunnan suurin osakas, vaikka kyse onkin vapaa-ajanviettopaikasta. Käytän tietä koko sen pituudelta ja sanoin aikanaan yksikköjaossa, että laittakaa minulle vapaa-ajanviettopaikan suurimmat sallitut yksiköt, jotta varmasti saan oikean osuuden yksiköistä.

En protestoi yksiköistäni, vaan maksan tiemaksuni mielelläni.

Haluan kiinnittää huomiota yhteen yksityisteitä koskevaan epäkohtaan ja se on se, että yksityistiet joutuvat maksamaan arvonlisäveroa korkeimman verokannan mukaan.

Kerron esimerkkinä tilanteen Majajärven yksityistien osalta:

Tie on pituudeltaan 1.450 metriä ja sillä on 34 osakasta.

Vakituisia asumuksia tien varrella on viisi.

Kunnossapitokustannukset viime vuonna olivat 537,30 euroa. Ne koostuivat talviaurauksesta ja kahdesta lanauskerrasta. Auraus- ja lanausyrittäjien saama osuus maksamastamme summasta oli kuitenkin vain 440,00 euroa, sillä laskujen loppusummasta valtio rahasti arvonlisäveroa 97,30 euroa!

Kuluvan vuoden kustannuksista on tiedossa vasta aurauskustannus. Talvi oli luminen ja aurauskertoja tarvittiin runsaasti, joten pelkän aurauslaskun osalta maksamme arvonlisäveroa tänä vuonna 101,20 euroa!

Ylöjärven kaupungin meille viime vuonna maksama yksityistieavustus oli 249,00 euroa – kiitos siitä kaupungille.

Haja-asutusalueiden ihmiset toivovat, että edes nykylaajuinen yksityisteiden avustusjärjestelmä kunnissa säilyy. Siitäkään, kun ei ole mitään takeita. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että maalikylien katuja ja haja-asutusalueiden yksityisteitä ei osata arvostaa samalla mittarilla.

Kun viime vuoden Ylöjärven kaupungin Majajärven yksityistielle maksamasta avustuksesta huomioidaan vähennyksenä valtiolle menevä arvonlisävero, niin yhteiskunnan todelliseksi yksityistieavustukseksi kohdaltamme viime vuonna jäi 151,70 euroa! Se merkitsee osakasta kohti 4,46 euroa eli saamamme summa on perin vaatimaton.

Summalla ei pysty järjestämään edes tiekunnankokousta, sillä se vaatii kaksi kirjettä - kutsun ja päätöksistä kertomisen, kirjekuoret ja pitkät monistamiset sekä paljon muuta. Ja määrättomästi valmistelutyötä, kun pyrkii etukäteen sopimaan osakkaiden yksikkömuutoksista. Ulkopuolisen tahon suorittama yksikköjaon päivittäminen maksaa näin runsaslukuisalle tiekunnalle suuruusluokkaa tuhat euroa eli siihen ei helpolla ole varaa!

Kiitokset Majajärven yksityistien osakkaille, sillä sopu on säilynyt tiekunnan perustamisesta lähtien hyvänä! Uskon, että näin tulee jatkumaankin.

 

Yksityistiet ylläpitävät haja-asutusalueiden tärkeintä infraa – tieverkostoa.

Yksityistieverkon kunnossapidon merkitys korostuu, kun puuenergian käyttömäärät kasvavat – metsät kasvavat metsässä, eivät cityssä!

Yksityistiet merkitsevät lukemattomissa tapauksissa ”oikoliikennettä” eli ne auttavat säästämään energiaa ja säästävät luontoa, kun voidaan ”oikaista”.

Lukemattomat marjastus- ja sienestysreissut jäisivät tekemättä, ellei olisi kunnossapidettyjä yksityisteitä. Yksityisteiden merkitys vapaa-ajanvietolle on suuri.

Majajärven yksityistie on yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen tärkeä tie, sillä se on osa Tampere-Seinäjoki –pääradan huolto- ja turvallisuusliikenteelle varattua väylää.

Jos tietyllä rataosalla tapahtuu onnettomuus tai junan sille rataosalle pysäyttävä laitevika, niin Majajärven yksityistie toimii n. kilometrin matkalta väylänä, jonka kautta pelastustoimet sekä mahdolliset matkustajien evakuoinnit suoritetaan.

Olemme toki neuvotelleet pelastus- ja huoltotien aurauskustannuksista Liikenneviraston kanssa siten, että saamme siitä vuosittain 84,09 euron suuruisen korvauksen!

Mutta se yksityisteiden arvonlisäverokysymys:

Esitän pian nimettävälle hallitukselle haasteen, että yksityisteiden arvonlisäverovelvollisuus poistettaisiin. Uskon ja toivon, että erityisesti Perussuomalaiset pystyvät kaiken muuttavalla toiminnallaan hoitamaan tämänkin asian.

Asia koskee lähes kaikkia haja-asutusalueiden asukkaita, maaseudun alkutuotantoa, metsänomistusta sekä niitä lukemattomia kaupunkilaisia, jotka ovat ”mökkikansan” muodossa yksityisteiden osakkaina. City-kaupunkilaisista useat käyvät syksyin marja- ja sienireissuillaan maakunnassa – asia koskee myös heitä.

Jäämme odottamaan uuden hallituksen toimia!

 

-Esko Erkkilä-

Mielipide Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen YVA-selostuksesta

Perjantai 22.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Mielipiteitä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n sekä Tampereen Sähkölaitos-yhtiöiden hyötyvoimalaitos- sekä biokaasulaitoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointiselostukseen voi antaa 29.4.2011 saakka.

 

Lähetin oman mielipiteeni Pirkanmaan ELY-keskukselle eilen ja se oli sisällöltään tämä:

MIELIPIDE TAMMERVOIMAN HYÖTYVOIMALAITOKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA

 

Yleistä              

 

On positiivista, että jätteiden hyötykäyttöön Tampereen alueella ollaan panostamassa.  

Suunnitteilla olevat hyötyvoimalaitos sekä biokaasulaitos ovat kannatettavia hankkeita. 

Ne ovat todennäköisesti taloudellisesti  kannattavia laitoksia – ekoprofiililtaan ne sitä ovat joka tapauksessa. 

Annan erityistä tunnustusta termin ”hyötyvoimalaitos” kehittäjille. Termi kuvaa hyvin materiaalien kierrätyskelpoisuutta. Mielestäni meillä ei käytännössä synny lainkaan materiaalia, jota voitaisiin kutsua jätteeksi – kaikki ovat hyödynnettävissä.

Filosofointi jätteiden vähentämiseksi on aina paikallaan, mutta filosofoinnilla jäteongelmaa ei ratkaista. Sen vuoksi on kannatettavaa, että Pirkanmaan Jätehuolto Oy ja Tampereen Sähkölaitos-yhtiöt ovat löytäneet synergiamahdollisuuden ja Tampereelle ollaan saamassa hyötyvoimalaitos sekä biokaasulaitos.

 

Sijoitusvaihtoehdot

On mainio asia, että jo suunnitelmissa todetaan biokaasulaitoksen ainoaksi sijoituspaikaksi Tarastenjärven jätteeenkäsittelykeskuksen länsiosa.

Biokaasulaitoksen sijoittuminen ratkaisee käytännössä myös hyötyvoimalan sijainnin, sillä kahden vain hieman erilaista jätettä hyödyntävän laitoksen sijoittaminen eri puolille kaupunkia ei olisi järkevää.

Molempien laitosten sijoittaminen Tarastenjärvelle pystyy parhaiten hyödyntämään sen infran, joka Tarastenjärvelle jo nyt on muodostunut ja jonka käyttöä sekä hyödyntämistä kahden uuden laitoksen tulo alueelle tehostaa.

Sijoitusvaihtoehdoista Peltolammi ja Tarastenjärvi edustavat ääripäitä – Peltolammi sijoituspaikkana on täysin mahdoton ja Tarastenjärvi puolestaan ihanteellinen sekä kannatettava.

Epilä                  

Sijoituspaikkana Epilä kaatuu erityisesti liikenneongelmiin sekä tontin ahtauteen. Alueen kulttuuri- sekä virkistysarvot poissulkevat Epilän todellisista sijoitusvaihtoehdoista. Asutuksen läheisyys ei mahdollista hyötyvoimalaitoksen sijoittumista Epilään.

Elintarviketeollisuuden läheinen sijainti merkitsee sitä, että hyötyvoimala ei voi sijoittua Epilään, sillä silloin suomalaisen puhtaan ruuan todellisuus ja mielikuva kärsisivät. Tamperelaisen lähiruuan mainetta ei saa pilata sijoittamalla hyötyvoimalaitos Epilään.

Epilä-vaihtoehdon mahdolliset tekniset vahvuudet eivät riitä siihen, että Epilä voisi olla hyötyvoimalaitoksen sijoituspaikka.

Valmistelutyön osalta haluan kiinnittää huomiota siihen, että Epilää kutsutaan YVA:ssa Lielahdeksi. Halutaanko tällä hämärtää todellisuuskuvaa sijoituspaikasta?

Rusko                

Ruskon alueella ”jätekuormitus” on jo nykyisin liiallinen. Houkanojan saastuminen on alueella toimivan jäteyrityksen toimesta päässyt liian pitkälle ja sen toimintaan pitää Tampereen kaupungin puuttua. Puuttumista on luvattu useissa eri yhteyksissä, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun taannoin sain olla mukana toiminnassa, jossa Ruskossa toimivan jätealan yrityksen pääseminen Viljakkalaan pystyttiin estämään.

Kaakkois-Tampereelle suunniteltu Herukka-reitti on kaavailtu kulkemaan suunnitellun hyötyvoimala-alueen vierestä. Herukka-reitti on kunnianhimoinen hanke, jonka myös kauempana Tampereella asuvat soisivat toteutuvan. Se loisi uusia mahdollisuuksia virkistyskäyttöön kaikille kaupunkilaisille. 

Hyötyvoimalan sijoittuminen Ruskoon vaikeuttaisi Herukka-reitin suunnittelua, joten jo yksistään se tekee Rusko-vaihtoehdosta mahdottoman.

Rusko-vaihtoehdon mahdolliset positiiviset seikat jäävät niin paljon haittoja pienemmiksi, että Rusko ei ole todellinen sijoitusvaihtoehto hyötyvoimalaitokselle.

Peltolammi

Peltolammin sijoituspaikkaa kutsutaan YVA-selostuksessa hämäävästi Sarankulmaksi. Tuomittavaa toimintaa suunnittelijoilta! 

Liikenneolosuhteet tekevät Peltolammi-vaihtoehdosta mahdottoman. Etelästä rekkaliikenne jouduttaisiin ohjaamaan kapeille kaduille tai rakentamaan kokonaan uusi tieyhteys Sääksjärven eritasoristeyksestä metsien kautta Peltolammille.

Pohjoisen suunnasta olisi rakennettava kokonaan uusi tie Toivion asuntoalueen kautta! Peltolammin vaihtoehto on mahdoton liikenteellisesti siis Tampereen ja myös Pirkkalan osalta! 

Peltolammilta ”varattu” alue on hyötyvoimalaitokselle liian kapea, joten jo tontin muoto poissulkee Peltolammi-vaihtoehdon. 

Hyötyvoimalaitokselle ”kaavailtu” alue kuuluu voimakkaaseen arseeniesiintymäalueeseen, joten se jo yksistään estää hyötyvoimalaitoksen rakentamistyöt. 

Peltolammille suunniteltu hyötyvoimalaitos rakentuisi suositun Peltolammia kiertävän kunto- ja virkistysreitin viereen – ainoastaan Tampere-Helsinki –rata erottaisi ne toisistaan. Lähes puolet Peltolammista jää 500 metrin säteellä hyötyvoimalaitosta keskipisteenä piirretyn ympyrän sisään eli Peltolammin virkistyskäyttö rajoittuisi merkittävästi.

Havainnekuvasta selviää, että maisemanäkymät molemmilta Peltolammin uimarannoilta muuttuisivat radikaalisti tehdasmiljöömäisiksi – sitä Peltolammin, Multisillan ja Palokallion asukkaat eivät todellakaan halua! 

Tampere-Pirkkala –lentokentän itäinen laskeutumisreitti kulkee täsmälleen Peltolammin, Palokallion sekä suunnitellun hyötyvoimalaitoksen yli. Hornet-laskeutumisen aikana lentomelu laskeutumisreitillä kohoaa tasolle 100…105 dB. Melutaso on todettu Tampereen kaupungin suorittamissa melumittauksissa (mittaustulokset ovat saatavissa esim. allekirjoittaneelta). 

Samaa aluetta rasittaa VT3:n ”kumipyörämelu” sekä rautatiemelu ja –tärinä, joten alueen melukiintiö on varmasti täynnä ilman hyötyvoimalaitoksen lisämeluakin! Peltolammille sijoittuva hyötyvoimalaitos merkitsisi uutta ajoneuvoliikennettä neljän minuutin välein -mahdotonta! 

Peltolammin vaihtoehdosta ei löydy hyviä puolia, joten vertailu etujen ja haittojen kesken ei ole tarpeellista. Kaukolämpöputkiston sijaintia ”samalla hehtaarilla” ei kannata huomioida vaihtoehdon hyvänä puolena.

 

Tarastenjärvi

Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksessa ”jäte osataan” jo nyt, joten se on ylivoimaisesti paras paikka myös hyötyvoimalaitokselle.

 Jättenkäsittelyn infran keskittyminen Tarastenjärvelle tuo tehokkuutta toimintaan. ”Vuosikertajätteiden” hyödyntämismahdollisuus hyötyvoimalassa vaikuttaa positiivisesti menneidenkin vuosien jätetaseeseen. Vuosikertajätteiden kuljettaminen jonnekin muualle Tampereella olisi anteeksiantamaton paikka – Tarastenjärvellä ne voidaan hyödyntää lähijätteenä.

Tarastenjärvellä on logistisesti ihanteellinen sijainti. Jäteliikenteen kanavoituminen suurelle liikenneväylälle – ysi-tielle – saattaa vauhdittaa sen kehittämistä. Jos näin tapahtuu, on se suuri edistysaskel eräälle Suomen vaarallisimmista tieosuuksista.

Tarastenjärveltä joudutaan kaukolämpöputkea rakentamaan muita vaihtoehtoja pidemmälti, mutta tulevaisuuteen tähtäävänä investointina se on todellista panostamista tulevaisuuteen.

                          

Yhteenveto

Kiitän Pirkanmaan Jätehuolto Oy:tä ja Tampereen Sähkölaitos-yhtiöitä mielenkiintoisen ja kannatettavan hankkeen suunnittelusta.

Esitän, että Tammervoiman hyötyvoimalaitos sijoitettaisiin Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen yhteyteen.

 

-Esko Erkkilä-

"Omaa" lomaosaketta katsastamassa Himoksella

Torstai 21.4.2011 - -Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala päätti 11.3.2011 ylimääräisessä kokouksessaan hankkia lomaosakkeen Jämsän Himokselta. Sain kunnian toimia tulevaisuuteen tähtäävän kokouksen puheenjohtajana.

Yhdistyksen johtokunta toimi puheenjohtaja Jukka Niittyojan johdolla ripeästi ja kauppakirjat allekirjoitettiin siten, että jo 13.4.2011 bussilastillinen MTK-Viljakkalan jäseniä matkasi tutustumaan juuri hankittuun lomaosakkeeseen.

Olin mukana matkalla.

MTK-Viljakkala sai takavuosina mukavan summan rahaa Viljakkalan Osuusmeijeri-kiinteistön myynnistä.

Rahat makasivat melkein tuottamattomina pankissa, mutta nyt ne laitettiin jäsenkunnan virkistymistä ja vapaa-ajanviettoa palvelevaan tarkoitukseen. Päätös oli mielestäni oikea ja sen vuoksi kannatin hanketta.

Parhaan kuvan matkastamme Himokselle ja tutustumisesta ”omaan” lomaosakkeeseemme saa pienen kuvakertomuksen myötä:

 

 

MTK-Viljakkalan lomaosakkeen osoite on Alppihimos 13. Kyseessä on paritalo, jonka oikeanpuoleinen puolikas on meidän.

Osakkeessa on alakerrassa olohuone, makuusoppi ja sauna oheistiloineen. Keittiöhommat onnistuvat alakerrassa.

Yläkerrassa on makuutiloja neljän vuoteen verran ja sen lisäksi kahdesta nojatuolista saa lisävuoteet.

  

Kuuden hengen seurue majoittuu tiloissa mukavasti ja sen lisäksi "lisävuodekansaa" tarpeen mukaan.

Kävelymatkaa Alppihimokselta Himos-Cityyn on n. 700 metriä.

 

 

Näkymä luoteisrinteille avautuu pihalta ja myös lomaosakkeen olohuoneesta tämän näköisenä.

 

 

Lomaosakettamme vastapäätä sijaitsee Himoksen nykyinen 9-reikäinen golf-kenttä. Siihen tulee lähivuosina rakentumaan lisää majoitustilaa, sillä 18-reikäinen golf-kenttä on tulossa hieman eri paikkaan.

 

 

Näkymä Patalahdelle on lomaosakkeeltamme tämän näköinen.

 

 

Saunaosaston pesuhuoneen poreamme edustaa pientä ylellisyyttä.

 

 

 

MTK-Viljakkala valitsi mökkivarausten hoitajaksi Himosmajoituksen. Himosmajoituksen Vuorikahvio sijaitsee Pohjoisrinteiden päällä. Avaimet noudetaan sieltä ja Himosmajoituksen nettiosoite on www.himosmajoitus.fi. Varausten tekeminen onnistuu myös puhelimitse numerosta 020 787 1170.

 

 

 

Himosmajoituksen omistaa Jukka Auterinen (keskellä) ja myynnistä vastaa Elina Koivisto, jotka tässä hymyilevät MTK-Viljakkalan puheenjohtajan Jukka Niittyojan kanssa.

 

 

 

Vierailumme alkoi maukkaalla lounaalla Vuorikahviossa. Tässä Tauno ja Ritva Hanhijärvi lounaspöydässä.

 

 

Heikkilän tilan isäntäväki Oskari ja Paula Ahrikkala näyttävät olevan tyytyväisiä retkeemme!

 

 

Kaksi vahvaa viljakkalalaista viljelijää, Lasse Muotila (vasemmalla) ja Jouko Koivuniemi olivat tyytyväisiä näkemäänsä.

 

 

Tuula ja Matti Borg nauttivat heti ensinäkemällä Himoksen maisemista.

 

 

Maittavien omassa lomaosakkeessa keitettyjen kahvien jälkeen ja ennen kotimatkaa keräännyttiin koko joukolla yhteiseen potrettiin!

 

Olen tyytyväinen, että MTK-Viljakkala hankki lomaosakkeen Himokselta. Uskon, että se on moneltakin kantilta katsellen onnistunut hankinta.

Himosmajoitus Oy myy osaketta kenen tahansa käyttöön ja yhdistys saa siitä tuloja sijoittamansa pääoman vastineeksi. Sesonkiaikojen ulkopuolella yhdistyksen jäsenet voivat varata osaketta omaan käyttöönsä hieman hinnastohintoja edullisemmin.

Vapaa-aikaan panostaminen on tärkeää myös maataloudesta elantonsa saaville ja siinä Alppihimos 13:lla on toivottavasti MTK-Viljakkalan jäsenille uutta annettavaa.

 

-Esko Erkkilä-

 

MSL-Tampereen kulttuuripalkinto Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaiselle

Sunnuntai 3.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere on vuodesta 2006 alkaen jakanut palkinnon henkilölle, joka on kunnostautunut paikallisen kulttuuritoiminnan ja sivistyksellisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä.

Palkinto on suomalainen vesuri. Vesuri kuvaa osaltaan sitä työtä, jota kulttuurin ja sivistystyön edelläkävijä joutuu tekemään, kun hän etenee yhteiskuntaa ympäröivässä ”viidakossa”.

Sentterissä keskiviikkona 30.3.2011 järjestetyssä juhlatilaisuudessa palkinnon sai tamperelainen toimistosihteeri ja kaupunginvaltuutettu Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

 

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen pitkäaikainen vapaaehtoistyö Tampereen kaupungin luottamuselimissä sekä useissa yhdistyksissä olivat perusteluja hänen palkitsemiselleen.

 

MSL-Tampere viittasi palkitsemisperusteluissaan myös siihen laajaan järjestötyöhön, jossa Rantaviita-Tiainen on ollut edistämässä kulttuuritoimintaa. Tämä työ on ollut edesauttamassa sivistyksellisen ja koulutuksellisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista.

Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen monivuotinen menestyksekäs toiminta on merkinnyt naisten tasa-arvon edistymistä.

Aikaisemmin vesuripalkinnon ovat saaneet kansanedustaja Mikko Alatalo, ex-kansanedustaja Sulo Aittoniemi, edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela, valokuvaaja Jukka Rautio ja viime vuonna toimitusjohtaja Arto Huhtinen.

 

 

Palkittu Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen palkintoineen kukitettuna keskellä. 

MSL- Tampereen pitkäaikainen puheenjohtaja ja nyt hallituksessa tiedotusvastaavana toimiva Jouni Koskela (vasemmalla) sekä MSL-Tampereen nykyinen puheenjohtaja Esko Erkkilä (oikealla).

 

-Esko Erkkilä-

Kaikki Suomessa valmistettu olut täyttää lähiruuan kriteerit

Torstai 31.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Vilja-alan yhteistyöryhmä, Kauppamallastamojen Yhdistys sekä MTK järjestivät ”Mallasohran tuotannon mahdollisuudet” –seminaarin 29.3.2011 Tampereella.

Seminaariteeman alaviite oli: ”Kotimainen, laadukas raaka-aine pellolta pulloon”.

Seminaaripaikkana toimi Elokuvateatteri Plevna Finlaysonin alueella ja tilaisuuden ruokailut tapahtuivat vieressä sijaitsevassa Panimoravintola Plevnassa.

Osallistuin koko päivän kestäneeseen mielenkiintoiseen seminaariin.

Jo järjestäjätahoista ja seminaariteeman alaviitteestä voi päätellä, että päivän aikana käsiteltiin koko mallasketjun asioita ”Pellolta pulloon”.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n Elina Ussa totesi alustuksessaan, että ala seuraa tarkasti seuraavan hallituksen linjauksia mm. sokeriveron ja alkoholiveron osalta.

Liiton jäsenyritykset ovat Oy Hartwall Ab, Nokian Panimo Oy, Olvi Oyj ja Oy Sinebrychoff Ab. Yhtiöiden osuus Suomen tilastoidusta olutmyynnistä on 90 %. Pienpanimoiden osuus on 1,5 % ja loppuosuus on tuontioluita.

Mallasketju työllistää Suomessa suoranaisesti 2.300 henkilöä ja välillisesti 38.000 työntekijää.

Suomen alkoholinkäytöstä (100 %:n alkoholipitoisuudella laskettuna) keskiolut merkitsee 37 %, vahva olut 4 % ja viina 28 %. Loppuosuus on siidereitä ja erilaisia viinejä.

Hartwall kuuluu Heineken-korserniin ja Sinebrychoff puolestaan Carlsberg-konserniin. Tämä hämärtää vahvasti mainittujen panimoiden ja siten jopa koko panimoalan kotimaisuus-imagoa.

Panimoilla raaka-aineen osuus tuotteen hinnasta on 80 %. Se merkitsee, että panimot kiinnittävät suurta huomiota mm. maltaan hintaan.

Suomessa mallas- ja olutketjun haaste on, että kokonaisvolyymi ei kasva. Kulutuspohjaa pyritään kasvattamaan viinan kustannuksella.

Mallasketjun ongelma kaikissa vaiheissa on alhainen kannattavaisuus. Olutkulttuuri on hintamielikuvan tiukassa puristuksessa.

Kaupan omat olutmerkit ovat tulleet mukaan myös päivittäistavarakauppaan. Se merkitsee, että kaikki arvoketjun osat tinkivät kaiken pohjahintaan. Kaupan merkkien myötä kotimaisuuden arvo vähenee, sillä kaupan merkit siirtyvät yleensä tietyn ”kuherruskuukauden” jälkeen ulkomailla valmistettaviksi.

Raision Juhani Elonheimo käsitteli mallasohran maailmankaupan globaaleja kuvioita.

Elonheimo mainitsi, että mallasohranviljelijän kannattaa seurata ainakin seuraavia seikkoja:

• Sää (Venäjä, Argentiina, Australia, Kanada, USA)
• Kiinan tilanne
• Varastotilanteet
• Politiikka (Pohjois-Afrikka)
• Valuuttasuhde (euro/dollari)
• Spekulantit
• Raakaöljyn hintakehitys

Mallas ja mallasohra ovat Suomelle merkittäviä vientituotteita.

Kotimaan mallastarve on 60.000 tonnia vuodessa ja esim. Raision sekä Viking Malt´n yhteistuotanto on 160.000 tonnia. Näiden kahden mallastamon yhteinen vientitarve on siis 100.000 tonnia mallasta vuodessa.

Vientitarpeeseen on lisättävä se volyymi, jonka viljakauppiaat toimittavat mallasohraa vientimarkkinoille.

Hyvällä syyllä voidaankin todeta, että mallasohrantuottaja on vientituotteiden tuottaja!

Laihian Mallas Oy:n toimitusjohtaja Lasse Koski totesi selkeästi, että kauppa tarjoaa aina halvinta vaihtoehtoa, jos kuluttaja ei osaa vaatia kotimaista elintarviketta.

Mainio mallas- ja mallasohraseminaari päättyi Panimoravintola Plevnassa olutmaistiaisiin – joka härjillä ajaa se härjistä puhuu!

 

 

Tässä entiset työkaverini, mallasalan rautaiset amattilaiset, Raisio Malt`n Erja Kotaviita (oikealla) ja Tuula Lönnqvist (vasemmalla) ovat pöydän päässä maistelemassa Plevnan mainioita oluita. Molemmilla näyttää olevan "maistelulaseissaan" vehnäolutta.

 

Hyviltä Plevnan oluet maistuivat myös blogistin mielestä!

 

Kiitän tilaisuuden järjestäjiä ja kaikkia seminaarin osanottajia hyvän sekä kattavan tilaisuuden aikaansaamisesta. Tamperelaisena oli mukava tavata kaikki mallasohra-, mallas- ja panimoalan asiantuntijat Tampereella teemaan sopivissa puitteissa eli Plevnassa!

-Esko Erkkilä-

Hyötyvoimalan rakentaminen on oikea päätös ja sijoituspaikaksikin näyttää muodostuvan ainoa järkevä paikka

Torstai 24.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle rakennettava hyötyvoimalaitos on ristitty Tammervoiman hyötyvoimalaitos -hankkeeksi ja sen toteuttamisen yhteistyökumppanit ovat Pirkanmaan Jätehuolto Oy sekä Tampereen Sähkölaitos –yhtiöt.

Kannatan lämpimästi hanketta, sillä sen myötä jätteiden energiahyötykäyttö monipuolistaa pirkanmaalaisen energiantuotannon polttoainevalikoimaa, ja samalla päästään eroon jätteiden kaatopaikkasijoittamisesta. Ilmastokuormitus vähenee, kun biohajoavat jätteet eivät enää tuota metaania kaatopaikalla.

Tunnistan, että eräät tahot ”jäkättävät” hyötyvoimalaitoksen rakentamista vastaan ja puhuvat taivaanrannanmaalareina jätteiden vähentämisestä ensisijaisena jätepolitiikan toimintamuotona. Mielestäni taivaanrannanmaalarit puhuvat toki asiaa, mutta eivät elä todellisuusmaailmassa.

On ihmeellistä ja sinänsä positiivista, että hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen on asian puolesta. Tynkkysen rooli Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hallituksen puheenjohtajana tuo vihreidenkin käytännön toimintaan järkevyyttä!

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Pirkanmaan ELY-keskus) on antanut lausuntonsa Tammervoiman hyötyvoimalaitos -hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.   

­Arvioitavat neljä hyötyvoimalaitoksen sijaintivaihtoehtoa ovat Lielahti (Epilä), Rusko, Sarankulma (Peltolammi) ja Tarastenjärvi. Tarastenjärven vaihtoehdossa on mukana Biokaasutuslaitos, joka voidaan toteuttaa myös itsenäisenä hankkeena.

On positiivista, että Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnossa puhutaan nyt Epilän ja Peltolammin vaihtoehdoista (vaikkakin sulkeissa).  Lielahdesta Epilän kohdalla ja Sarankulmasta Peltolammin kohdalla pyrittiin ilmiselvästi sumuttamaan paikallisia asukkaita sijoituspaikkavaihtoehtojen kohdalla. Kerrassaan tuomittavaa toimintaa virkamiehiltä, mutta Alvari-kokoontumisissa asia saatiin korjattua.

 

Olen enemmän kuin tyytyväinen, että Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen sijoituspaikaksi on nyt ilmeisesti muotoutumassa Tarastenjärvi.

 

Olen ollut koko ajan Tarastenjärvi-vaihtoehdon kannalla ja se selviää mm., jos Googleen laittaa hakusanaksi ”Tampereen hyötyvoimalaitos”, niin melkein kärjessä on blogikirjoitukseni asiasta.

 

En siis ole muuttanut kantaani, vaan kannatan Tampereen hyötyvoimalaitoksen rakentamista ja sen sijoittamista Tarastenjärvelle.

 

Valitettavasti en ehtinyt asiasta järjestettyyn YVA-selostustilaisuuteen, joka oli kaikille avoin yleisötilaisuus keskiviikkona 16. maaliskuuta 2011 klo 18–20 Tampereen yliopiston päätalolla, 2. krs, luentosali A1, Kalevantie 4.

Toivomukseni oli, että yleisö käyttäisi tilaisuudessa puheenvuoroja, jotka puoltavat hyötyvoimalan sijoittamista Tarastenjärvelle. Näin myös tietääkseni tapahtui, vaikka taivaanrannanmaalaritkin olivat äänessä.

 

-Esko Erkkilä-

Kansalaisen painajainen on hyvän esiintymistaidon omaava virkamies, jonka perustiedot ovat virheelliset

Keskiviikko 23.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Omaan kohtuullisen esitystaidon ja tiedostan vaaran, että puheeni jälkeen mennään pitkälle ”metsähallituksen puolelle”, jos tietoni esittämästäni asiasta ovat virheelliset.

Ongelma on kohdallani rajattu, mutta virkahenkilön kohdalla kyse on isosta ongelmasta.

Virkahenkilön täysin virheelliset ja vajavaiset tiedot sekä niihin liittyvä vakuuttava esiintyminen tulivat esille taannoin, kun Tampereen kaupungin valtuustosalissa esiteltiin ns. Rantaväylän tunneliin liittyviä seikkoja.

En ota kantaa Rantaväylän tunneliin sinänsä, sillä siitä ja sen rakentamisesta päättävät kaupunginvaltuutetut.

Ongelmana on virkahenkiöiden täydellinen tietämättömyys tunnelityömaan louhintojen vaikutuksista alueen asunnoille ja ihmisten kodeille.

Tampereen valtuustosalissa järjestettiin tiistaina 22. helmikuuta 2011 yleisötilaisuus, jossa esiteltiin tarkennettuja suunnitteluratkaisuja Rantaväylän pitkästä tunnelivaihtoehdosta.

Liikenneviraston kehittämispäällikkö Pekka Petäjäniemi, jolla on mainio ja vakuuttava ulosanti, paukutteli tilaisuudessa täydellistä pajunköyttä tunnelityömaan louhintatöiden ongelmista ja erityisesti vahinkojen korvaamisesta.

Kaikesta näkyi ja kuului, että Petäjäniemellä ei ollut asiasta todellista tietoa.

Petäjäniemi vähätteli luohintavaurioiden aiheuttamaa vaaraa ja kaiken huipuksi hän totesi mahtipontiseksi: ”Kaikki on korvattu, joka on vaurioitunut!”

Olen Palokallion Omakotiyhdistys ry:n jäsen yhdistyksen perustamisesta alkaen. Olen toiminut yhdistyksessä tavallisesta rivijäsenestä puheenjohtajaan saakka. Omaan täydellisen kuvan louhintatöiden lähialueen rakennuksille aiheuttamista vahingoista.

Kyse on Ikean rakentamiseen liittyneiden louhintatöiden omakotitaloille aiheuttamista vahingoista.

Omakotitaloni sijaitsee yli 300 metrin etäisyydellä Ikea-räjäytyksistä. Vaikka välissä on Tampere-Helsinki –moottoritie, Ikea-räjäytykset aiheuttivat omakotitalollemme 600 euron suuruiset vahingot. Ne Tampereen kaupunki korvasi.

Alueellamme monen omakotitalon Ikea-räjäytysten vahingot ovat suuruusluokkaa 30.000…40.000 euroa ja käytännössä mitään ei ole korvattu. Ei ole korvattu, vaikka solmimme Tampereen kaupungin kanssa erillissopimuksen siitä, että Tampereen kaupunki korvaa mahdolliset vahingot.

Näillä perusteilla pidän Liikenneviraston kehityspäällikkö Pekka Petäjäniemen puheita em. tilaisuudessa pajunköyden syöttämisenä asukkaille.

-Esko Erkkilä-

Suomen tunnetuin poliitikko vieraili Sentterissä ja kauppakeskus Duo´ssa Tampereen Hervannassa

Sunnuntai 20.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Paavo Väyrynen on Suomen tunnetuin poliitikko.

Hän vieraili Sentterissä torstaina 17.3.2011.

Sain yhdessä Sentteri-emäntä Titta Mattilan kanssa toivottaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen tervetulleeksi Sentteriin klo 16.30.

Väyrynen saapui Sentteriin täsmälleen sovitun aikataulun puitteissa, joten siitä on lausuttava ministerille parhaat kiitokset.

Valtioneuvoston auto, jolla ministeri Väyrynen oli matkassa, ei ehtinyt kunnolla pysähtyäkään, kun ministeri jo kiirehti tapaamaan tamperelaisia. Kerrassaan esimerkillistä toimintaa ministeriltä!

Sentteri-tilaisuus oli virallisesti sovittu media-tapaamiseksi, mutta Sentteri-emäntä ja Sentteri-isäntä kutsuivat paikalle myös tavallisia kansalaisia. Tämä tuntui sopivan vallan hyvin Väyryselle, sillä hän pyysi paikalle saapuneilta kysymyksiä. Myös lehdistön edustajat halusivat kuulla kansalaisten kysymyksiä ja ministerin vastauksia niihin.

Olen kuullut Väyrysen seurueessaan Angolassa olleelta kauppavaltuuskunnan jäseneltä, että Paavo Väyrynen on verraton kauppamies ja suomalaisten tuotteiden uskomattoman taitava myyntimies ulkomailla.

Sain Väyrysen kauppamiestaidoista omakohtaisen kokemuksen, kun hän myi minulle kirjansa ”Huonomminkin olisi voinut käydä”.

Totesin, että paljon olen 15 –vuotta kestäneen hankintamiesurani aikana ostanut, mutta en milloinkaan ministeriltä! Teimme kaupat Väyrysen kanssa hänen uusimmasta kirjastaan – sain luonnollisesti kirjaani myös tekijän omistuskirjoituksen!

Ihailen Paavo Väyrysen ”tavallisuutta” ja hänen energisyyttään – toivottavasti Väyryselle löytyy hänen arvoisensa paikka seuraavasta hallituksesta.

Sentteri-isäntäväen mieltä hiveli, kun ministeri Väyrynen antoi tunnustusta Sentterille uudesta keskustalaisesta toimintamuodosta suurissa kaupungeissa.

Tässä muutama kuva Väyrysen vierailusta Sentterissä:

 

 

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen vauhdissa Sentterissä!

 

 

 

Keskustan kansanedustajaehdokkaat Pertti Hakanen ja Tarmo Niemenmaa olivat paikalla ministeri Paavo Väyrysen tilaisuudessa Sentterissä.

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ry:n hankkimat äänentoistolaitteet mahdollistavat vaivattomasti haastattelijan ja haastateltavan vuoropuhelun. Tässä ministeri Väyrynen ja Sentteri-isäntä käyttävät hyväkseen tekniikan suomia mahdollisuuksia!

 

 

Sentterin isäntäväki - Titta Mattila ja Esko Erkkilä - hymyilevät yhdessä ministeri Paavo Väyrysen kanssa, kuten "Naantalin aurinko"!

 

Sentteristä Paavo Väyrynen siirtyi Hervantaan Kauppakeskus Duo´oon, jossa hän oli hervantalaisten tavattavissa.

Mukana oli myös useimmat Keskustan eduskuntavaaliehdokkaat. Toimin Mikko Alatalon kanssa tilaisuuden juontajana ja valitettavasti en ehtinyt tallentamaan kaikkia läsnä olleita keskustalaisia kansanedustajaehdokkaita valokuvaan.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysellä on taito luoda yleisöön mukava tunnelma ja siitä saimme nauttia Kauppakeskus Duo´ssa.

Tässä joitain kuvatunnelmia Duo`n tilaisuudesta:

 

 

Ari Lamminmäki ja ministeri Paavo Väyrynen syvällisessä keskustelussa!

  

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo haastattelee ministeri Paavo Värystä.

 

 

Katariina Kähkölän eräs painopistealue on työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen haasteet.

 

 

Matias Hilden on toiminut Hannes Mannisen avustajana, joten maakuntien haasteet ovat tulleet hänelle tutuiksi.

 

 

 

Isänmaallisuus, perhe ja ruokaturvallisuus ovat asioita, joihin Pertti Hakanen haluaa panostaa.

 

 

Tarmo Niemenmaan keskeiset teemat ovat senioriväestön elinolosuhteiden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet.

 

 

Hanna Holma osaa seitsemän lapsen äitinä ja Kangasalan kunnallispolitiikkona puhua omaishoitajien puolesta.

 

 

Tampereen kaupunginvaltuuston ja Yhdyskuntalautakunnan jäsen Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen tuntee ne haasteet, jotka liittyvät mm. kaavoitukseen.

 

 

 

 

Duo´n kuvakavalkaadi on helppo lopettaa kuvaan, jossa Katariina Kähkölä ja Matleena Mikkonen poseeraavat yhdessä ministeri Paavo Väyrysen kanssa.

 

Hervannan Duo-tilaisuuden jälkeen ministeri Paavo Väyrynen suuntasi matkansa Punkalaitumen Kanteenmaan Nuorisoseurantalolle, jossa hän piti avauspuheen vaali-iltamissa.

 

Tampereen keskustaväki osaa arvostaa ministeri Väyrysen käyntiä Pirkanmaalla!

 

-Esko Erkkilä-

"Tässä ajaa Mikko...Pirkanmaan Asiaa!"

Perjantai 18.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Monia asioita Eduskunnassa jo vuodesta 2003 lähtien ajaneen kansanedustaja Mikko Alatalon vaalibussi tulee liikkumaan Pirkanmaan teillä tiuhaan tahtiin tulevan kuukauden aikana.

 

 

 

 

Bussin ikkunassa on mm. tämä paljon puhuva teksti.

 

Mikko kertoo, että he eivät kaihda syrjäseutujakaan eivätkä heikkoja teitä, sillä juuri niiden varrella asuvat ovat Mikon eräs äänestäjäryhmä. Mikko haluaa olla heidän asiallaan.

Mikolla oli ratkaiseva rooli, jotta Tampereen läntinen ohitustie on nyt valmis. Toki työ vaati yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, mutta Mikon joviaali olemus oli yhteistyön rakentamisessa oiva ominaisuus.

Myönteisen päätöksen saaminen omassakin puolueessa oli tiukan väännön takana. Klaus Pentti ja Mikko Alatalo muodostivat Eduskunnassa varsinaisen duon, jotka lopulta saivat läntisen ohitustiehankeen onnelliseen päätökseen.

Muistan hyvin Aamulehdessä olleen pilapiirroksen, jossa rullaluisteleva Sauli Niinistö toteaa, että pääseehän Tampereen ohi! Puhemies Niinistö olikin paha kanto kaskessa, kun Tampereen läntisestä ohitustiestä väännettiin kättä.

 

 

Mikko Alatalo ja Jammi Humalamäki ovat parivaljakko, joka tekee tiivistä yhteistyötä myös Mikon bussikiertueen aikana.

 

 

 

Mikko Alatalo toteutti lauantaina 12.3.2011 Tampereella ja Nokialla suurimpien liikkeiden parkkipaikoilla kattavan vaalikiertueen. Tarjolla oli hernerokkaa ja hyvin se näytti tekevän kauppansa mm. Turtolan Citymarketilla, josta kuva!

 

Kiitän Mikkoa bussikiertueideasta ja siihen hänen liittämästään hernekeittotarjoilusta.

Mikko esittää bussikiertueellaan laulujaan. Laulujen lisäksi Mikon puheet ja hernerokkatarjoilu luovat mainiot puitteet yleisön mielenkiinnolle.

Asioita hoitamaan pystyvänä kansanedustajana Mikko voi olla varma, että on jatkossakin kansanedustaja!

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan jälkeen ensimmäinen rauhanpäivä oli tasan 71 vuotta sitten

Maanantai 14.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen historiassa 13.3.1940 on merkittävä  päivä, sillä silloin loppui Talvisota.

Tänään, maaliskuun 14. päivänä on paikallaan tiedostaa, että tasan 71 vuotta sitten maassamme oli ensimmäinen rauhanpäivä Talvisodan syttymisen jälkeen.

Talvisodan päättymisen vuositapahtumia oli eilen vain harvakseltaan. Harvakseltaan siitä syystä, kun kyse ei ollut tasavuosikymmenistä.

Haluan kunnioittaa ja tiedostaa Suomen itsenäisyydelle tärkeät päivät ja sen vuoksi osallistuin eilen kahteen tilaisuuteen, joiden tarkoituksena oli muistella Talvisodan päättymistä.

Puolelta päivin osallistuin harvalukuisen joukon mukana Yrjö Jylhän patsaalla järjestettyyn seppeleenlaskutilaisuuteen.

 

 

 

Yrjö Jylhän muistomerkki on nimeltään ”Runoratsu – sotaratsu”.

Muistomerkki kuvaa vauhkona takajaloilleen nousevaa hevosta ja sitä hillitsevää miestä. Teos on kuvanveistäjä Terho Sakin käsialaa.

Runoilija ja Taipaleen – Kirvesmäen ansioitunut sotilas päätti elämänsä oman käden kautta 1956 – muistomerkki on paljastettu 1.10.1964. Muistomerkki sijaitsee Yrjö Jylhän aukiolla Satakunnankadun, Savilinnantien ja Sepänkadun kulmauksessa Tampereen Amurissa.

 

Seppeleenlaskusta huolehtivat v. 1951 perustettu Tampereen Klassikot ry. Yhdistyksen puheenjohtaja emeritus-piispa Juha Pihkala oli estynyt saapumasta tilaisuuteen ja seppeleenlaskun suorittivatkin yhdistyksen sihteeri Pasi Takala (oikealla) sekä Pertti Ollikka (vasemmalla).

 

 

 

Koruton ja vaatimaton tilaisuus on ohi. Muistomerkin ja sen juurelle 13.3.2011 lasketun seppeleen taustalla on erittäin paljon Suomen historiaan vaikuttaneita asioita.

 

Illalla osallistuin Tampereen Tuomiokirkossa järjestettyyn mieliin painuneeseen Kirkkoiltaan.

Kirkkoillan olivat järjestäneet Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry. Myös partiolippukunta Näsin Tytöt oli osallisena illan järjestelyissä.

Kirkkoillan musiikkista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta, johtajanaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo.

Juhlavieraat saivat kuulla kahdenkin kuoron esittämänä kuorolaulua – Eternitas, johtajanaan Reija Mattsson ja Mieskuoro Kelot, johtajanaan Lasse Kautto.

Kirkkoillan tervehdyssanat lausui eversti Pentti Väänänen Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistyksestä.

Väänänen kertasi lyhyesti Talvisodan historian. Hän totesi totuudenmukaisesti, että Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin yritti tuhota Suomen ja kuljettaa suomalaiset kauas Neuvostoliittoon.

Sotaveteraanien ja lottien panosta kunnioittaen Väänänen käsitteli tervehdyssanoissaan sotaorpojen vaikeaa tilannetta. Monet sotaorvot eivät ole koskaan tavanneet isäänsä!

Voimallisen juhlasaarnan piti rovasti Ilmari Mustonen.

En ole koskaan saanut kuulla saarnastuolista esitettynä niin suoraa, selkeää ja voimallista sananjulistusta kuin rovasti Mustonen esitti.

Mustonen kertasi mm. sen, että Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta v. 1940, kun se Suomeen hyökkäämällä oli rikkonut Kansainliiton sääntöjä.

Rovasti Mustonen käsitteli eversti Väänäsen tapaan sotaorpojen tilannetta.

Mustonen oli huolissaan myös nykyajan avioerolapsista. Mustonen vertasi sotaorpojen tilannetta nykyajan ”ero-orpojen” tilanteeseen. Avioero-orpoja on jo nyt enemmän kuin aikoinaan sotaorpoja, joten kysymys on päivänpolttava.

Päätösliturgian suoritti rovasti Esa Eerola.

Kiitän Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymää ja Sotiemme 1939-1945 Perinneyhdistys ry:tä mieliin painuneen Kirkkoillan järjestämisestä.

 

 

Tampereen Tuomiokirkko 13.3.2011 eli tasan 71 vuotta Talvisodan rauhanteon jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala päätti hankkia lomakiinteistön Himokselta

Sunnuntai 13.3.2011 - -Esko Erkkilä-

MTK-Viljakkala on itsenäinen yhdistys, vaikka Viljakkala kuntana liittyikin Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

Jäsentiloja yhdistyksellä on 114 ja jäseninä 400 henkilöä.

Yhdistys on riittävän kokoinen, mutta toki jäsenistön on oltava aktiivista ja johtohenkilöiden on paneuduttava asioihin tarmolla. Nämä molemmat seikat täyttyvät MTK-Viljakkalan kohdalla.

MTK-Viljakkala järjesti ylimääräisen kokouksen perjantaina maaliskuun 11. päivänä ja kokouksen ainoana aiheena oli päättää lomakiinteistön hankinnasta Jämsän Himokselta.

Olen yhdistyksen jäsen ja kokouksen osanottajat valitsivat bloginpitäjän kokouksen puheenjohtajaksi.

Johtokunta ja sen tueksi valittu erillinen toimikunta olivat paneutuneet asiaan perusteellisesti. Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Niittyoja esitteli Alppihimos 13:ssa sijaitsevan lomakiinteistön, jonka hankinnasta kokous oli päättämässä.

Varat lomakiinteistön hankintaa varten ovat peräisin Viljakkalan Osuusmeijerin kiinteistön ja siihen liittyneen asuntorakennuksen myynneistä. Pankissa nyt makaaville varoille oltiin hakemassa turvattua sijoituskohdetta.

Varojenkäytön vaihtoehtoina mainittiin jäsenmaksujen määräaikainen alentaminen ja osakesijoitukset. Nämä vaihtoehdot asiaa valmistellut toimikunta oli valmistelussaan rajannut pois.

Asiasta äänestettiin. Äänestystulos oli 17 – 3 sen puolesta, että Himoksen lomakiinteistö hankitaan.

Päätöksen jälkeen keskusteltiin, että miten järjestetään lomakiinteistön markkinointi ja varaustoiminta. Päätös oli se, että nämä toiminnot ulkoistetaan.

Kokousta edeltäneessä osassa perehdyttiin Himoksen ja samalla myös muiden vastaavien vapaa-ajankeskusten toimintaan.

Sesonkiaikoja Himoksella ovat Joulu, Uusivuosi, ”venäläissesonki” eli venäläisten Pakkasukkoa juhliva ajanjakso lähelle tammikuun puoltaväliä, viikot 8 ja 9, Juhannus ja iskelmäviikonvaihde heti Juhannuksen jälkeen.

Käytännössä omistajien ei silloin kannata varata lomakiinteistöä tai silloin varauksesta pitää maksaa täysi markkinahinta.

Äänestyksestä huolimatta kokouksessa oli mukava ja leppoisa tunnelma.

Useissa puheenvuoroissa todettiin, että maataloustyön rasittavuus vaatii vuosittain muutamaa lepoviikonvaihdetta, jotta jaksaa. Lomakiinteistön hankinnan toivottiin tuovan yhdistyksen aktiivitoimintaan nuoria, sillä heidän mukanaolonsa on tae sille, että toiminta jatkuu.

Tässä muutama kokoukseen liittyvä valokuva:

 

 

On hienoa, että kokouspaikan "Viljakkalan paloasema" -nimikyltin edessä komeilee yhä nykyäänkin Viljakkalan hieno vaakuna!

 

 

MTK-Viljakkalan puheenjohtaja Jukka Niittyoja selvitteli Himoksen lomakiinteistöhanketta perusteellisesti.

 

 

Etupenkeillä istuneita...

 

 

...ja tässä takapenkeille asettautuneita MTK-Viljakkalan jäseniä.

 

"Helposta" kokouksen puheenjohtajuudesta kiittäen

 

-Esko Erkkilä-

Kalevalan päivä - suomalaisen kulttuurin päivä

Perjantai 4.3.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen myöhässä, kun vasta tänään kirjoitan Kalevalan päivästä. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan.

Vietämme Kalevalan päivää aina helmikuun 28. päivänä. Näin tapahtuu myös karkausvuosina, jolloin helmikuussa on 29 päivää.

Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, koska Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, niin sanotun Vanhan Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Elias Lönnrot oli kansanrunouden kerääjä ja kansalliseepoksemme, Kalevalan, ja sen sisarteoksen Kantelettaren luoja.

Lönnrotia pidetään Suomen kirjakielen toisena isänä Mikael Agricolan jälkeen.

Lönnrot teki monia kansanrunouden keräysmatkoja mm. Vienan Karjalaan. Olen kerran saanut käydä pienryhmän mukana Uhtualla, jossa kylän keskellä sijaitsee ns. Lönnrot´n mänty.

Uhtuaa kutsutaan Venäjällä nykyisin Kalevalaksi.

 

Kalevalan päivä on virallinen liputuspäivä. Se oli vakiintunut liputuspäiväksi jo 1920-luvulla, mutta vasta vuonna 1978 helmikuun 28. päivä vahvistettiin asetuksella viralliseksi liputuspäiväksi.

 

Korkeat hanget sekä nietokset loivat tänä vuonna oivalliset ja hienot raamit Kalevalan päivän liputukselle.

Valitettavasti tuuli oli tyyni ja emme nähneet siniristilippua liehumassa koko komeudessaan.

 

 

Tässä on kuva meidän perheemme Kalevalan päivän liputuksesta 28.2.2011.

 

-Esko Erkkilä-

Eläkkeelle siirtyminen merkitsee työterveyspalveluiden päättymistä

Lauantai 19.2.2011

Työsuhteen mukanaan tuomista eduista eräs merkittävin on se, että henkilö on työterveyshuollon piirissä.

Työterveyspalveluiden päättyminen merkitsee suurta muutosta. Tiedän omakohtaisesti mistä puhun, sillä siirryin vast´ikään eläkevaariksi 40 vuotta ja kuusi kuukautta jatkuneen yhtämittaisen työuran jälkeen.

Työurastani olin yhden ja saman työnantajan palveluksessa tasan 40 viimeisintä työssäolovuottani. Yritys pysyi samana, mutta tehtävät vaihtuivat – minulla oli neljänkymmenen vuoden aikana suoranaisia esimiehiä 17!

Olen nyt joutunut pitkittyneen flunssan kouriin ja on ollut pakko tukeutua julkisen terveydenhuollon palveluihin. Pakko ja pakko – luonnollisesti yksityiset terveydenhoitopalvelut olisivat olleet rahalla käytettävissä, mutta halusin testata julkisen terveydenhoidon mahdollisuudet.

Huhut julkisen terveydenhuollon tilanteesta arveluttivat, mutta lähdin rohkeasti kokeilemaan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän palvelukykyä.

Vietin TAYS:n ensiapupalvelu Acutassa sunnuntaina tammikuun 30. päivänä hieman yli kolme tuntia.

Ensimmäisen vajaan kahden tunnin aikana ei sisäänkirjautumisen lisäksi tapahtunut mitään, mutta sen jälkeen toimenpiteet etenivät nopeasti.

Lääkäri kartoitti tilanteeni ja määräsi minut verikokeeseen, sydänfilmiin sekä keuhkokuvaukseen. Tutkimukset tehtiin ripeästi ja niiden jälkeen pääsin uudestaan lääkärin puheille.

Lääkärillä oli mukavasti aikaa ja hoidot sekä lääkkeet määrättiin varman tuntuisesti. Lääkäri soitti parille erikoisalan kollegalleen ja nyt hän osasi pätevästi ohjeistaa, jos annetut ”tropit” eivät auta.

Oireet eivät tyystin loppuneet ja sen vuoksi kävinkin seuraavana päivänä pyytämässä minusta Acutassa kertyneen tutkimusaineiston Hatanpään omalääkäriasemalta ja varasin parin päivän kuluttua ajan jatkotutkimuksiin Mehiläiseen. Mehiläinen on tullut minulle tutuksi, sillä työterveysasiani ovat olleet sen hoidettavina jo vuosikaudet.

Acuta-aineiston tulostaminen onnistui Hatanpäällä vaivattomasti ja sain sen mukaani heti. Röntgenkuvien saaminen olisi ollut monimutkaisempaa, mutta kun sain röntgenlääkärin lausunnon, että ongelmia ei ole, se riitti minulle.

Pääsin Mehiläisessä tutun työterveyslääkärinäni toimineen lääkärin puheille. Hän perehtyi Acuta-aineistooni ja hänen mielestään kohdallani oli toimittu oikein.

Lisänä Mehiläisen lääkäri ehdotti antibioottikuuria ja sitä olin itsekin ajatellut, vaikka tiesinkin kyseessä olevan viruksen aiheuttaman taudin.

Kokemukseni julkisesta terveydenhoidosta tämän ensimmäiseni kokemuksen perusteella ovat voittopuolisesti positiiviset. Mitään asiakirjojen katoamisia tai muita ennaltapelättyjä ongelmia ei ilmennyt.

Julkisen terveydenhoidon parissa toimivilla henkilöillä on oikea asenne työhönsä. Lääkäreiden heikko suomenkielen taitaminen on varmaan ainakin vanhemmalle väelle hankalaa. Monia toistoja rohkeasti pyytämällä siitäkin selvitään.

Pitkät odotusajat julkisen terveydenhoidon vastaanottopisteissä rassaavat. Olin matkassa aamupäivän aikana ja selvisin kahden tunnin odotusajalla. Puolenpäivän jälkeen Acutaan tulleilla oli varmaan edessään kolmen…viiden tunnin odotusaika. Se on ehdottomasti liikaa. Minuuttiaikatauluihin tottuneena ainakin minulla tulee olemaan vaikeuksia, jos palveluvuoroaan joutuu odottamaan tuntikaupalla.

Kiitän Acutan henkilökuntaa oikeasta palveluasenteesta. Erityisesti kiitän Mehiläisen koko henkilökuntaa siitä asenteesta ja asiakaspalvelutaidosta, jonka Te osaatte.

Kokemukseni kertoo, että työterveyspalveluista siirtyminen julkisen terveydenhoidon piiriin ei välttämättä ole katastrofi, vaikka se tilanteen heikennys henkilötasolla onkin.

Kaikkea hyvää Acutalle ja Mehiläiselle sekä niiden osaavalle henkilökunnalle!

-Esko Erkkilä-

Pieni henkilökohtainen muisto Esa Pakarisesta

Keskiviikko 9.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Näyttelijä, hanuristi, laulaja ja viihdyttäjä Esa Pakarisen syntymästä tulee tänään kuluneeksi sata vuotta.

Feeliks Esaias  ”Esa” Pakarinen syntyi Rääkkylässä 9. helmikuuta 1911 ja kuoli Varkaudessa 28. huhtikuuta 1989.

Esa Pakarinen oli suomalaisen viihteen historian merkittävimpiä ja monipuolisimpia hahmoja. Suuri yleisö oppi tuntemaan hänet mm. näyttelijänä, laulajana, muusikkona sekä esiintymislavojen koomisena ja tunteisiin vetoavana viihdyttäjänä.

Omaan pienen henkilökohtaisen muiston Esa Pakarisesta.

Muistoni ajoittuu vuodelle 1972 ja Esan estradielämä oli tilapäisesti hieman hiipunut. Sanon tilapäisesti sen vuoksi, että hän pääsi uuteen vauhtiin ja yleisön tietoisuuteen taas uudestaan jonkin verran myöhemmin.

Toimin tuolloin rehuedustajana Keski-Pohjanmaalla ja tehtäviini kuului osallistua mm. maatalouskauppojen kevätmarkkinoille ja esitellä rehutuotteita.

Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan Kannuksen myymälässä oli suuret kevätmarkkinat. Suurta luottamusta Kannuksessa ja lähipitäjissä nauttiva myymälänhoitaja Lauri Ruuska oli järjestänyt myymäläänsä suuret ja mittavat markkinat.

Minulla oli oma nurkkaus maatalousosastolla, jossa esittelin rehuja.

Markkinoiden vetonaula oli Esa Pakarinen, joka kuljeskeli ympäri myymälää ja esitti parhaita paloja osaamisestaan. Yleisö oli tyytyväinen ja niin olin myös minä, joka pääsin tunnetun taiteilijan kanssa samaan takahuoneen ruokapöytään ruokailemaan. Juttelimme myös päivän aikana.

Pakarinen oli kuuluisuudestaan huolimatta tyytyväinen vaatimattomaan takahuoneen ruokailuun, jonka myymälänhoitaja Lauri Ruuska meille oli järjestänyt. Kaikesta näki, että suuri taiteilija oli vaatimaton ja vähään tyytyväinen.

Esa Pakarista muistellaan kiertueella, joka toteutetaan 12.2.-18.3.2011 välisenä aikana. Kiertue alkaa Helsingistä ja päättyy Tampereelle.

Lavalla loistavat mm. Euroviisuissa Suomea edustaneet ja Värttinässä laulavat Kuunkuiskaajat, Johanna Virtanen ja Susan Aho. Pekka Puupään ja muut lukuisat hahmot revyyssä herättää henkiin kuplettimestari ja imitaattori Matti Muhonen.

Aion muistella kuuluisaa ”esiintyjäkollegaani” ja varata liput Tampereen Pakkahuoneella 18.3.2011 klo 19.00 järjestettävään kiertueen viimeiseen esitykseen.

-Esko Erkkilä-

Arjen Ystävä on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen uusi toimintamuoto

Torstai 3.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Maakunnalliset syöpäyhdistykset tekevät tärkeää työtä syöpään sairastuneiden kuntouttamiseksi ja virkistämiseksi.

Minulla on asiasta henkilökohtaista kokemusta, sillä vuonna 2001 tapahtuneen onnistuneen eturauhassyöpäleikkaukseni jälkeen liityin Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:n tukihenkilötoimintaan.

Syöpään sairastuneet naiset ovat paljon aktiivisempia tukihenkilötoiminnan asiakkaita kuin miehet.

Naiset hakeutuvat tukihenkilöiden pariin usein jo sairaalassa. Se on toisaalta hyvin ymmärrettävääkin, sillä esim. rintasyöpätapauksissa leikkauksen henkilökohtaisesti kokeneesta on paljon apua monissa käytännön asioissa, jotka rintansa leikkauksessa menettänyt nainen joutuu kokemaan.

Hiljattain eturauhassyöpädiagnoosin saaneille miehille järjestetään Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toimesta ensitiedon kursseja ja ne ovat saavuttaneet miesten keskuudessa suuren suosion.

Ensitiedon kurssi kokoontuu viikon välein muutaman kerran keväisin ja toinen syksyisin. Kokoontumiset ovat teemoitettu eri aihepiirien mukaan. Roolini on toimia alustajana illassa, jossa käsitellään eturauhassyöpää ja seksuaalisuutta.  

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry on laajentamassa toimintaansa tukihenkilötoiminnassa Arjen Ystävä- toimintaan.

Liikkeellelähtö tapahtuu vaatimattomasti, sillä koulutettuja Arjen Ystäviä ei vielä ole paljoa.

Arjen Ystävä-toiminta painottuu syöpäsairaan tukemiseen sairauden alkuvaiheessa, syöpähoitojen aikaan sekä sairauden toipumisvaiheeseen.

Arjen Ystävä-toiminnasta on kokemuksia Helsingistä sekä Oulusta. Erityisesti pääkaupunkiseudulla palvelulla on ollut kysyntää, sillä tukikontakteja on kaikille Arjen Ystävillä kertynyt n. yksi kontakti kuukaudessa.

Henkilö, joka haluaa itselleen Arjen Ystävän, pitää olla esim. puhelinyhteydessä Pirkanmaan Syöpäyhdistykseen ja kertoa tarpeistaan. Kaikki keskustelut ovat luonnollisesti luottamuksellisia.

Valitettavasti en ehdi Arjen Ystäväksi ainakaan toiminnan alkuvaiheessa, mutta kannustan toimintaan lähteneitä. Oletan, että pieni kärkijoukko tulee olemaan täystyöllistetty. 

Uskon, että työssä onnistuminen antaa paljon niille, jotka ensimmäisinä lähtevät Tampereella Arjen Ystäviksi.

 

-Esko Erkkilä-

Pohjola-Norden´lla on tärkeä rooli Suomen suuntautumisessa muihin Pohjoismaihin

Keskiviikko 2.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1924 perustettu Pohjola-Norden on Suomessa ainoa kansalaisjärjestö, jonka päätehtävänä on pohjoismainen yhteistyö.

Sen tärkein tehtävä on pohjoismaisen yhteistyön edistäminen ja Pohjoismaiden tunnetuksi tekeminen Suomessa.

Sain tammikuun lopulla olla läsnä tilaisuudessa, jossa Tampereen Pohjola-Norden ry:n hallituksen puheenjohtaja FT Eeva Tuokko kertoi kansalaisjärjestön toiminnasta. Tilaisuus pidettiin Sentterissä Tampereella.

Kyse oli Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry:n eli MSL-Tampereen järjestämästä tilaisuudesta.

Pohjola-Norden on kansalaisjärjestö, jolla on liittotoimiston lisäksi kattava piiri- ja 180 paikallisyhdistyksen paikallisyhdistysverkosto, Nuorisoliitto sekä 12 000 henkilöjäsentä.

Tampereen Pohjola-Norden ry:llä on 130 henkilöjäsentä. Mainittakoon, että Turun paikallisyhdistyksellä on 350 jäsentä. Tampereen paikallisyhdistys on suomenkielinen.

Norden-yhdistykset ovat vuosien mittaan tehneet useita pohjoismaisia aloitteita ja toimineet painostusryhmänä pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisessä. Tunnetuimpia Norden-yhdistysten aloitteita ovat olleet Pohjolan passivapaus (1954), yhteiset työmarkkinat (1954) ja sosiaalietuudet (1955). Myöhempinä vuosina on myös solmittu mm. pohjoismainen kaksoisverotuksen estävä sopimus sekä pohjoismainen kielisopimus.

Kriitikoiden mielestä pohjoismainen yhteistyö on EU:n aikakaudella tullut tiensä päähän, mutta viimeaikaiset suunnitelmat mm. tutkimuksen, innovaatioiden ja puolustuspolitiikan alalla osoittavat, että pohjoismainen yhteistyö on tänäkin päivänä dynaamista, ajankohtaista ja tärkeää.

Tampereen Pohjola-Norden ry järjestää Pohjolan Pidot 23.03.2011. Silloin vietetään Pohjolan päivää, joka on myös virallisen pohjoismaisen yhteistyön sopimuksen eli 23.3.1962 allekirjoitetun Helsingin sopimuksen vuosipäivä.

Kiitän FT Eeva Tuokkoa mielenkiintoisesta esityksestä. Esityksen jälkeen käyty vilkas keskustelu osoitti, että Pohjola-Norden –toiminta kiinnostaa!

-Esko Erkkilä-

Aiheuttavatko Tampereen koulujen uudet nimet ongelmia äänestäjille?

Lauantai 22.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen äänestyspaikat kevään eduskuntavaaleissa säilyvät samoina kuin EU-vaaleissa.

Hankaluutta saattaa aiheuttaa se, että joidenkin äänestyspaikkoina käytettävien koulujen viralliset nimet ovat muuttuneet.

Otan esimerkin eteläiseltä Tampereelta.

Äänestyspaikkoina säilyvät Peltolammin koulu ja entinen Multisillan koulu. Haasteellista on se, että Multisillan koulu on nykyisin viralliselta nimeltään "Peltolammin koulun Multisillan toimintayksikkö".

Vastaavia koulujen uusnimeämisiä on Tampereella useita muitakin ja monet uusnimetyistä kouluista toimivat äänestyspaikkoina.

Meneekö multisiltalainen äänestäjä, joka on jättänyt äänestyksenä viime minuutteihin, hoitamaan äänestystään Peltolammin koululle, koska se on ensimmäisenä äänioikeudesta kertovassa ilmoituslapussa? Peltolammilla sijaitseva koulu on väärä paikka, sillä hänen äänestyspaikkansa sijaitsee Multisillassa. Koulujen välimatkaa on runsas kilometri ja sitä matkaa ei viidessä minuutissa ainakaan kävellen pysty taittamaan.

Olen yksiselitteisesti sillä kannalla, että Keskusvaalilautakunnan on äänestyspaikkojen niminä käytettävä koulujen virallisia nimiä.

Vaaliviranomainen ei voi lähteä soveltamaan Tampereen kaupungin päättämiä koulujen virallisia nimiä.

Muuten kyseessä olisi loputon suo siitä, että milloin vaaliviranomainen suostuu ottamaan käyttöönsä äänestyspaikkojen viralliset nimet. Joko uusia nimiä sovelletaan presidentinvaaleissa, vaiko siirrytäänkö niiden käyttöön vasta syksyllä 2012 järjestettävissä kunnallisvaaleissa? Siihen suohon ei pidä sotkeentua.

Otan esimerkin yritysmaailmasta.

Monet yritykset ovat vuosien saatossa muuttaneet nimeään. Harva enää puhuu Itikan makkaroista, vaan ne ovat Atrian makkaroita. Nyt monet menevät hoitamaan pankkiasioitaan Nordeaan – ei KOP:iin tai muihin Nordean edeltäjiin.

Äänestyspaikkojen nimenmuutokset merkitsevät vaaliviranomaiselle, Tampereen kaupungille ja medialle tarvetta kertoa muuttuneista äänestyspaikkojen nimistä – ei se sen vaikeampaa ole!

-Esko Erkkilä-

Miksi niin laajasti käytetään "jäte"-termiä?

Lauantai 8.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain elintarviketeollisuudessa toimiessani jatkuvasti taistella sitä vastaa, että käyttökelpoisista raaka-aineista käytettiin termiä ”jäte”.

Myllyteollisuudessa oli aikaisemmin laajasti käytössä jäte-termi, kun tarkoitettiin mm. kaurankuorijauhoa ja jopa vehnälesettä. Valitettavan moni alan henkilö ei ole vieläkään päässyt pois juoksuhaudoistaan ja käyttää myllymaailman mainioista jakeista termiä ”jäte”.

Lihanjalostusteollisuudessa on yhä edelleen käytössä termi ”teurasjäte”, kun tarkoitetaan esim. turkiseläinten rehujen tärkeätä raaka-ainetta.

Jätehuoltoalalla toimivien käytössä ”jäte” –termi on tarkoitushakuinen, sillä muutenhan laaja jätebisnes joutuisi vaikeuksiin, jos jätteentuottajat osaisivat vaatia materiaalille oikean hinnan.

Lukemattomissa yhteyksissä ”jätteelle” olisi sen tuottajan vinkkelistä mahdollisuus saada positiivinen hinta, mutta nyt tarkoitushakuisesti viljellään ”jäte” termiä ja näin saadaan materiaali halvalla jätehuoltoyritysten hallintaan.

Varsinaisia mestareita ”jäte” –termin viljelyssä ovat tavalla tai toisella Ekokem Oy:öön sidoksissa olevat henkilöt ja toimijat. Sen ymmärtääkin, sillä oikean hinnan maksaminen haittaisi bisnestä.

Jätebisneksessä kuten muuallakin hulluhan ei ole se, joka pyytää, vaan se joka suostuu vastapuolen ensimmäiseen tarjoukseen.

Minun on vaikea kuvitella materiaalia, joka loppuviimeksi olisi jätettä.

Huolellinen lajittelu ”jäte”materiaalin syntypaikalla on tärkeää, sillä oikein lajitellut sivujakeet –käytän ”jätteestä” usein termiä ”sivujae” – ovat tae sille, että vain harvat materiaalit ovat todellista jätettä.

Ns. jätemateriaalin käyttäminen energialähteenä lienee tavallisin tapa kohottaa jätteen markkina-arvoa. Nykyaikaiset polttotekniikat ja epäpuhtauksien suodattaminen ovat tärkeässä asemassa, kun materiaalille harkitaan polttohyödyntämistä.

Tiedän, että monen niskakarvat nousevat pystyyn, kun ehdottelen ”jätteelle” positiivista hintaa. Sanotaan, että kaikkien toimenpiteiden pitäisi tähdätä jätemäärien alentamiseen. Jätemäärien alentaminen on hyvä ja kannatettava periaate, mutta materiaalien uusiokäyttöä on pystyttävä lisäämään.

Toivon, että jatkossa ns. jätteellekin annettaisiin arvo, joka sille kuuluu. Se ei oikein käsitettynä ole ristiriidassa esim. kierrätyksen tai uudelleenkäytön kanssa – päinvastoin!

 

-Esko Erkkilä-

Kokemattomat kokoomusministerit meuhkaavat turhaan

Tiistai 4.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuksen untuvikkopolitiikot Jan Vapaavuori sekä Henna Virkkunen, jotka Kokoomus nosti ministereiksi, ovat aloittaneet hallituskumppaninsa Keskustan mollaamisen.

----------

Keskusta on aiheellisesti arvostellut asuntoministeri Vapaavuorta eriarvoisten vyöhykkeiden kaavailemisesta asutuskeskusten ympärille.

Kauimpana asutuskeskuksista asuvat eivät Vapaavuoren kaavailujen mukaan saisi oikeastaan mitään yhteiskunnan palveluita.

Verot ja maksut toki Vapaavuoren ajatustenjuoksun mukaan lankeaisivat täysimääräisinä myös kauempana asutuskeskuksista asuvien maksettavaksi.

Olen tyytyväinen, että Keskusta ei hyväksy asuntoministeri Vapaavuoren ajamaa kansalaisten eriarvoistamista asuinpaikan mukaan.

---------

Opetusministerin postia hoitava Henna Virkkunen puolestaan yritti ajaa hallitusohjelmaan kuulumattoman laajaa peruskoulu-uudistusta kustannuksista välittämättä. Hänen mielestään esimerkiksi draaman sisällyttäminen opetusohjelmaan olisi ollut tärkeämpää kuin opettajien hyvinvoinnista huolehtiminen tai homekoulujen saneeraukset.

Opetusministeri Virkkusen ajatusten torppaaminen oli paikallaan, sillä uudistusten toteuttamisessa on edettävä hallitusohjelmaan kirjatun ohjelman puitteissa ja aisan yli potkimista ei voida sallia.

Tässä taloudellisessa tilanteessa pitää osata laittaa koulumaailman tarpeet tärkeysjärjestykseen. Kun se ei kokoomusministeri Virkkuselta onnistunut, oli enemmän kuin paikallaan, että Keskusta palautti asian päiväjärjestykseen.

-----------

Virkkusen ja Vapaavuoren uhkailut seuraavan hallituksen muodostamisesta on jätettävä heidän kokemattomuutensa syyksi.

Suomen kansa päättää huhtivaaleissa, mitkä tahot ovat hallitusvastuussa eduskuntavaalien jälkeen.

 

-Esko Erkkilä-

Kaksikymmentä vuotta omakotiasukkaiden edunvalvontaa ja virkistystoimintaa Palokalliolla

Lauantai 1.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Palokallion Omakotiyhdistys ry perustettiin 6.12.1990. Omakotiyhdistys täytti siis viime Itsenäisyyspäivänä 20 vuotta.

Omakotiyhdistyksen perustava kokous pidettiin Multisillan seurakuntatalolla ja paikalla oli yhdistyksen 15-vuotishistoriikin laatineen Rauno Kouhian mukaan 16 henkilöä. Olin paikalla eli kuulun yhdistyksen perustajajäseniin.

Palokallion Omakotiyhdistys ry on pieni yhdistys, mutta se on saanut toiminnallaan laajaa huomiota Tampereella.

Olemme joutuneet koko olemassaolomme ajan puolustamaan tavallisen tamperelaisen – omakotiasujan – elinolosuhteita.

Lentomelu, VT3:n liikennemelu, voimajohtolinjan sijainti liian lähellä asutusta ja erityisesti huonekalujätti Ikean aiheuttamat elinolosuhteiden heikennykset ovat merkinneet sitä, että Palokallion Omakotiyhdistys ry on joutunut nousemaan ”barrikaadeille”.

Palokallion Omakotiyhdistys ry on pystynyt jatkuvasti uudistumaan. Uudistumisen keskeinen elementti on ollut se, että puheenjohtajan pestin hoitaja vaihtuu ripeään tahtiin.

Kahdenkymmen vuoden aikana meillä on ollut 12 puheenjohtajaa; Jarmo Mäkinen, Jari Kailajärvi, Erja Lehtivirta, Pertti Paulakorpi, Kari Santavuori, Rauno Kouhia, Seppo Viljamaa, Jukka Välimäki, Esko Erkkilä, Henry Kukkola, Leena Kiuru ja nyt puheenjohtajana toimiva Pirjo Hyvärinen-Kantee.

Me palokalliolaiset – ainakin minä – katselemme surullisena niitä yhdistyksiä, joissa sama henkilö on toiminut puheenjohtajana viisi vuotta yhteen soittoon. Tampereelta taitaa löytyä omakotiyhdistyksiä, joissa sama henkilö on ollut puheenjohtajana yli kymmenen vuotta.

On helppo kuvitella, että kymmenvuotinen yhden henkilön puheenjohtajuus heikentää kaiken aloitteellisuuden yhdistystoiminnassa ja yhdistys alkaa elämään henkitoreissaan.

Palokallion Omakotiyhdistys ry suuria haasteita ovat ns. Ikea-räjäytysten kiinteistöille aiheuttaminen vaurioiden korvaaminen. Tampereen kaupunki on ollut umpikorvainen korvausvaatimuksille, vaikka solmimme asiasta erillisen sopimuksen. Kaupungin umpikorvaisuus on pelottavaa, kun ajattelemme niitä uusia hankkeita, joita Tampereen kaupungilla on eteläisellä alueellaan.

Lahdesjärven osayleiskaavasuunnitelmat ja niiden toteuttamiseen liittyvät Tampereen ehkä kaikkien aikojen suurimmat räjäytystyöt merkitsevät Palokallion Omakotiyhdistykselle valtavia haasteita.

Lakalaivan kaavasuunnitelmat ovat seuraava suuri koitos, jossa Palokallion Omakotiyhdistys ry joutunee esiintymään etulinjassa.

Peltolammin tiivistysrakentaminen ja sen myötä mahdollisesti muodostuva käytäntö viihtyisten asuinalueiden raiskaamisesta merkitsevät jatkuvaa varuillaanoloa Palokallion Omakotiyhdistykselle.

Olemmeko kahdenkymmenen vuoden aikana saaneet mitään aikaiseksi?

Olemme saaneet paljonkin.

Saimme Tampereen kaupungin Ikea-huumassaan siirtämään Ikean liittymiä pois alueemme läheisyydestä siten, että niiden osalta voimme jatkaa joltisenkinlaista elämää. Valitettavasti vedimme valituksemme pois Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta. Olisimme sen ilmeisesti voittaneet ja Ikea olisi saanut katsella jostain muualta pesäpaikkaa.

Solmimamme Ikea-sopimus merkitsi vanhan kaatopaikka-alueen kunnostamista ja alueemme laidalla kulkevan voimajohtolinjan purkamista.

Voimajohtolinjan purkaminen merkitsi hengenvaarallisen ja ikääntyneen voimajohtolinjan poistumista vaarantamasta alueen asukkaita ja Palokalliolla liikkuvia. Purkamisen nokkamiehenä toimivat Veikko Niemelä sekä Henry Kukkola – nostan ”häntääni”, että osasin vaatia voimajohtolinjan purkamista osana Ikea-sopimusta.

Ikea-sopimukseen kirjattiin tiettyjä räjäytysten aiheuttamiin heilahdusnopeuksiin liittyviä kohtia. Niiden osalta Markku Kanteen rooli oli keskeinen. Ilman hänen jatkuvaa seurantaansa Ikea-räjäytysten tuhot olisivat olleet tyystin toista suuruusluokkaa kuin nyt.

Ikea-taistelujen tärkeänä henkilönä on vielä mainittava silloinen puheenjohtajamme Leena Kiuru. Hänen syvällinen laki- ja säädöstuntemuksensa sekä sujuva kynänsä olivat keskeisellä sijalla, kun taistelimme olemassaolostamme Ikea-huumaa vastaan.

Palokallion Omakotiyhdistys ry ei voi jatkossakaan alkaa lepäämään laakereillaan.

Sen verran kuitenkin irroittelimme, että tarjosimme alueemme asukkaille ja heidän Uudenvuoden-vierailleen samppanjat keskiyön hetkenä viime yönä.

Olemme viime vuosina tarjonneet nuotiotulien loisteessa asukkaille Palokallion Pamaus-juomaa vuodenvaihteen hetkillä, mutta nyt juhlistimme 20-vuotisjuhlaamme Pamaus-juoman lisäksi samppanjatarjoilulla!

Sen Palokallion Omakotiyhdistys ry ja sen jäsenet ovat totisesti ansainneet!

 -Esko Erkkilä-

 

PS. Uudenvuoden aamu alkoi tavanomaiseen tapaan eli räjäytysroinan haravoisella ja rojun laittamisella roskasäkkeihin. Rojun määrä on vähentynyt, mutta edelleen sitä on tapahtumapaikalla vähintään riittävästi. Rojunkerääjiä ei aamusella montaa ole, mutta vakioporukka jaksaa siistiä elinympäristöään.